Identiteetin rakentajia

19.tammikuuta juhlivat Henri, Henna, Heikki, Henrik, Henni, Henriikka ja Henrikki sekä näille päivänsankareille nimen antanut piispa Henrik. Onnea!

Piispa Henrikin ja minun suhteeni on vähän samankaltainen kuin suhteeni Joulupukkiin: en ymmärtänyt alussa lainkaan epäillä kummankaan olemassaoloa.

Joulupukkiuskostani jouduin luopumaan samoista syistä kuin moni muu: Joulupukin saapuminen yhdistettynä jonkun jouluvieraan poistumiseen, Pukin tuttu ääni, sukulaissedän jalkineet Pukin jaloissa. Uskon menetys ei muistaakseni ollut dramaattinen kokemus, mutta loppupäätelmä kokemuksesta oli se, että aikuiset valehtelevat lapsille.

Piispa Henrikiin uskoin merkittävästi pidempään. Muutama vuosi sitten kirjoitin juttua Nuutin päivästä, ja vasta silloin minulle valkeni se kaamea totuus, ettei Henrikin olemassaolosta ole täyttä varmuutta. Kyseessä on todennäköisesti Joulupukin kaltainen myyttinen hahmo,  dosentti Tuomas Heikkilän sanoin ”myyttikasaumasta syntynyt sepitteellinen pyhimys”.  Yksi suomalaisuuden sankaritarinoista – enkä tarkoita sankarilla tässä piispa Henrikiä – onkin mitä luultavimmin pelkkä tarina eikä historiallista totuutta.

Joko kirkkohistorian opettajani antoi aikoinaan tahallaan ymmärtää, että Henrik oli oikeasti olemassa, tai sitten huomioni oli tunnilla kiinnittynyt hetkellisesti jonnekin muualle, ja tiedon kultajyvänen Henrikin potentiaalisesta myyttisyydestä meni ohi korvieni, mikä lienee mahdollisempi selitys.

Tunnetuimman legendan, 1300-luvulla kirjoitetun Eerikinkronikan mukaan piispa Henrik oli englantilaista syntyperää. Hän saapui Pohjanlahden tälle rannalle ensimmäiselle ristiretkelle vuonna 1155 Uppsalan apupiispan ominaisuudessa. Matkaseurana Henrikillä oli Ruotsin tuleva kuningas ja pyhimys Eerik Pyhä (noin 1120-1160).

File:St Henrik dop Kuppis R.W. Ekman.jpg

Kuva: WIKI COMMONS R.W.Ekman (1808-1873)

Ristiretki-nimitys on  hieman harhaanjohtava, sillä kristinusko oli tuolloin jo levinnyt Turun seudulle. Historioitsijoiden mukaan ruotsalaisvieraiden varsinaisena tavoitteena olikin vahvistaa Ruotsin poliittista valtaa itää eli Novgorodia vastaan. Tavoitteessa onnistuttiin hyvin, sillä tästä katsotaan alkaneen historiassamme Ruotsin vallan ajan; sitä jatkui Suomen sotaan 1808-1809 asti.

Kuningas palasi pian omalle maalleen, mutta Henrik jäi jatkamaan lähetystyötä ja kirkon asioiden järjestelyä. Hänen uskotaan kuolleen 20.tammikuuta luultavimmin 1157-1158 ja hänet julistettiin pyhimykseksi pian kuolemansa jälkeen. Vaikka pyhimysten asema muuttui meillä uskonpuhdistuksen myötä, siihenastista Turun hiippakunnan suojelijaa alettiin 1800-luvulla pitää koko Suomen suojelupyhimyksenä.

Kirkon ”talvi-Heikiksi” nimittämä pyhimyspäivä 20.1 siirrettiin 1600-luvulla myös meillä edeltävään päivään, koska piispan kuolinpäivä oli kalenterissa  varattu muille, tosin suomalaisten mielissä vähempiarvoisille, pyhille.

Kuten tunnettua, piispa Henrik pääsi legendan mukaan hengestään suomalaisen talonpoika Lallin käsissä. Lallin poissa ollessa piispa oli poikennut hänen taloonsa, pyytänyt ja pienten viiveiden jälkeen myös saanut ruokaa ja juomaa Lallin nuukalta Kerttu-vaimolta. Maksettuaan talon vieraanvaraisuudesta piispa oli jatkanut matkaansa.

250px-Henrik_Lalli_Ekman

C.A.Ekmanin maalaus (1854)

Pahansisuinen Kerttu piilotti rahat ja miehensä palattua esitti tälle muunneltua totuutta väittäen, että kirkonmies oli ottanut väkisin olutta ja paistia ja vielä hevoselleen heiniä ja poistunut paikalta tarjoamatta niistä korvausta. Tästä kiivastuneena Lalli lähti piispan perään ja tappoi hänet kirveellään Köyliönjärven jäälle.

Historiatiedot niin Lallin kuin Henrikinkin olemassaolosta ja tapahtumien kulusta ovat ristiriitaisia. Se ei estä kirkkoa säilyttämästä Henrikin luiksi katsomiaan pyhäinjäännöksiä Turun tuomiokirkon kaapissa eikä muistamasta ”kesä-Heikkinä” 18.kesäkuuta luiden siirtämistä Nousiaisista Turkuun vuonna 1300. Ei se myöskään estä köyliöläisiä rakentamasta pitäjänsä julkikuvaa Lallin ja Henrikin varaan.

Totta vai tarua vai sekä että, sillä ei ole merkitystä. Tämän Suomen historian vanhimman legendan arvo on sen symboliikassa: Henrik on kristinuskon, Lalli pakanuuden edustaja. Heidän suhteensa on myös suomalaisuuden ja auktoriteettien välisen suhteen vertauskuva.

Lallia voi pitää myös samanlaisena suomalaisen sisun ja selviämisen edustajana kuin suon laidalla ahkeroinnutta Jussia. Kun vuonna 2004 kansa sai Yleisradion järjestämässä äänestyksessä valita kaikkien aikojen suurimman suomalaisen, keskiaikainen Lalli ylsi sijalle 14 ja päihitti muiden muassa Paavo Nurmen, Mika Häkkisen, Alvar Aallon ja Kalle Päätalon.

Meissä kaikissa taitaa vieläkin asua pieni Lalli.

Aurinko nousee Henrikin-päivänä Helsingissä klo 09:03 ja laskee klo 15:59. Päivällä on pituutta 6 tuntia 56 minuuttia.

LÄHTEITÄ:

ODYSSEIA 2018 Osa 2: Hios (2)

Tutkimusmatkailijana kunnostautunut Kristoffer Kolumbus (1451-1506) oli historian kuuluisin genovalainen. Genovalainen kyllä, mutta missä nimenomaisessa itsenäisen Genovan tasavallan (1005-1797) osassa hän syntyi? Vastaus liittyy läheisesti Hioksen historiaan eikä ole millään muotoa yksiselitteisen selvä.

Genovan meritasavaltaan kuuluivat nykyisessä pohjois-Italiassa, Ligurian meren ja Apenniinien vuorijonon välissä sijaitsevan sydänmaan ohella mm. Korsika, osia Sardiniasta, alueita Krimin niemimaasta sekä useita kreikkalaisia saaria.

Hiosta genovalaisista kauppiaista, pankkiireista ja laivanvarustajista koostunut kauppakomppania maona hallitsi 1346-1566. Sen ansiosta vauras lisääntyi, mutta paikallisväestöä pidetiin kurissa kovalla kädellä.

Isidoroksen kyyneleitä

Genovalaisia kauppamiehiä kiinnosti Hioksella sen kaupan kannalta erinomaisen sijainnin ohella mastiksi. Se on  2-3 -metriseksi kasvavan, vaatimattoman näköisen mastiksipistaasipuun rungosta valutettua pihkan kaltaista ainetta, joka kovettuu sadonkorjuun jälkeen epäsäännöllisen muotoisiksi ja kokoisiksi kiteiksi. Mastiksia – kreikaksi mastíha – kutsutaan historian ensimmäiseksi purukumiksi, sillä sitä on muinaisista ajoista lähtien pureskeltu hampaiden puhdistumisen ja hengityksen raikastumisen toivossa.

MAstiksipuu

Nykyisin mastiksia käytetään pääasiallisesti mausteena keittiöissä sekä raaka-aineena elintarvike-, lääke- ja kosmetiikkateollisuudessa. Ensikosketuksessa sen aromi on voimakkaan mäntymäinen, mutta pehmenee pian aniksen suuntaan. Mastíhan maku on kuitenkin anista hienostuneempi.

Olen syönyt herkullista, hieman tahmeaa mastiksilla maustettua jäätelöä ja siemaillut sekä EU:n alkuperäisnimisuojattua mastiksilikööriä että mastiksiouzoa, johon myös arabimaailma on hyvin mielistynyt. He maustavat mastiksilla oman ouzonsa, arakin.  Mastíhan maku tuli tutuksi myös Kyproksella, jossa sitä käytetään mm. flauna-pääsiäisleivonnaiseen. Ortodoksikirkoissa leijuvan suitsukkeen aromissa on siinäkin häivähdys mastíhaa, samoin kirkon seremonioissa käytettävässä pyhässä öljyssä.

Mastiksipuu kasvaa kaikkialla Välimeren rannoilla, mutta ainoastaan Hioksella kasvava laji (Pistacia Lentiscus var. Chia) tuottaa riittävästi ”kyyneleitä” kaupallisiin tarkoituksiin. Mastiksi on ollut saaren pääasiallinen vaurauden lähde lukemattomien sukupolvien ajan. Nykyisin se on 3.sijalla laivanvarustuksen ja muualle muuttaneiden saarelaisten antaman taloudellisen tuen jälkeen.

Hioksen mastiksin vuosisataista menestystä selittää saaren eteläosien maaperän ja mikroilmaston sekä perinteisten tuotantomenetelmien pyhä kolminaisuus. Muuallakin kasvatusta on kokeiltu, mutta tuloksetta.

UNESCO on hyväksynyt mastiksin perinteisen tuotannon ja sadonkorjuun ihmiskunnan aineettoman perinnön listalleen. Mastiksista käytetty nimitys ”Isidoroksen kyyneleet” viittaa kristinuskon Hiokselle tuoneen pyhän Isidoroksen marttyyrikuolemaan, jonka todistajiksi joutuneet mastiksipuut alkoivat perimätiedon mukaan itkeä.

Melkoisia mestoja

Mastiksin tuotanto tapahtuu Hioksen eteläosassa, jossa se on pääasiallinen elinkeino.  Monet mastiksikylistä – mastihohoria – olivat asuttuja jo bysanttilaisajalla, mutta niiden näihin päiviin asti säilynyt ulkoinen olemus on perua genovalaisilta. Heille kuuluu kunnia mastiksin systemaattisen ja kaupallisesti kannattavan tuotannon aloittamisesta. Nykyisin tuotantoa hallinnoi kasvattajien muodostama osuuskunta, jonka kotisivuilta löytyy vastaus kaikkiin mieltä askarruttaviin mastíhaa käsitteleviin kysymyksiin.

Kyliä on kaiken kaikkiaan reilut 20, mutta monet niistä kärsivät pahoin 1881 maanjäristyksessä. Parhaiten säilyneitä ovat Pirgi (28 km kaupungista) ja Mesta (35 km), jotka sijaitsevat saman paikallisbussireitin varrella; Mesta on linjan päätepysäkki. Lounastauko kannattaa suunnitella Mestaan, sillä Pirgissä ruokatarjonta on olematonta. Myös Olimpin kylässä parin kilometrin päässä Mestasta, bussireitin varressa sekä patikkapolun (2,2 km) päässä, on suosittu taverna.

Meret olivat ennen kansainvälisiä sopimuksia, lakia ja järjestystä merirosvojen valtakuntaa ja saaret heidän helpoimpia kohteitaan. Suojellakseen liiketoimintaa jatkuvilta hyökkäyksiltä genovalaiset perustivat kyliä mereltä näkymättömiin, suojaisiin paikkoihin ja rakennuttivat niiden ympärille jykevän muurin, jossa oli vain yksi portti.

Kuvassa on Mesta-kylän 5-kulmaisen muurin ainokainen portti, joka tunnettiin Rautaporttina ja Kapteenin porttina. ”Kapteeni” – il capitano – viittasi linnoitetun mestan genovalaiseen komentajaan.

Portti avattiin auringon noustessa ja lukittiin auringon laskiessa. Kyseessä ei ollut ainoastaan varotoimenpide, jolla suojauduttiin ulkopuolisilta uhilta. Genovalaiset isännät halusivat varmistaa, ettei kallisarvoista mastiksisatoa salakuljeteta virallisten kanavien ohi pimeille markkinoille.

20180910_092655169_iOS

Kyliä ympäröivän muurin kulmissa oli pyöreä torni; Mestassa niistä kolme seisoo edelleen sijoillaan. Tornit olivat muurin ulkopuolta kiertävän ”kehätien” alle kaivettujen tunneleiden välityksellä yhteydessä toisiinsa, mikä mahdollisti yhteydenpidon kylän eri osien välillä mm. piiritystilanteissa. Tornin oikealla puolella näkyvien talojen ikkunat on lisätty jälkikäteen. Alkuperäisissä keskiaikaisissa kylätaloissa ei ollut turvallisuusyistä lainkaan ikkunoita

20180910_091253420_iOS

Kapeiden katujen muodostama verkosto muurien sisällä tehtiin tahallisesti labyrinttimaiseksi niin, että sisään mahdollisesti eksyneen vihollisen eteneminen olisi mahdollisimman hankalaa. Ulommaisten 2-kerroksisten talojen takaseinät olivat osa muuria, ja vastapäiset rakennukset tuettiin toisiinsa kaarilla. Kapeiden katujen keskiosassa on uoma sade- ja muita vesiä varten. Katutason tiloissa sijaitsivat yleensä eläinsuojat ja elintarvikevarastot, ylemmässä kerroksessa katottoman keskusterassin ympärillä asuinhuoneet. Vaaran uhatessa asukkaat pystyivät siirtymään rakennuksesta toiseen poistumatta sisätiloista.

IMG_20180910_130547

Jos istuskelee Mestan platialla riittävän pitkään, saattaa nähdä kylän kaikki noin 400 asukasta. Aukio on keskellä kylää paikalla, jossa seisoi genovalaisaikuinen, melkein 20-metrinen torni. Sinne mestalaiset sulkeutuivat hädän hetkellä. Kun merirosvous näillä kulmilla hiipui Kreikan valtion perustamisen myötä 1800-luvulla, torni purettiin. Virallisesti aukion nimi on Arkkienkelin aukio sen laidalla seisovan suuren kirkon mukaan. Kaikki kadut johtavat (loppujen lopuksi) platialle.

Pirgi (1200 asukasta) on ollut Mestan tavoin linnoitettu kaupunki, mutta ainutlaatuiseksi Pirgin tekee talojen koristelu: kaikkien rakennusten ulkoseinät ovat xystan peitossa. Xysta tarkoittaa tummanharmaa-valkoisia geometrisiä, nykyisin myös luontoaiheisia, kuvioita, jotka toistuvat seinissä vaakasuorina vyöhykkeinä.

Xystan alkuperästä on esitetty kaksi teoriaa, jotka molemmat saattavat olla yhtä totta. Toisen mukaan genovalaisilla oli tapana levittää kuviollisia mattoja talonsa sisäänkäynnin eteen kadulle ja nämä matot olisivat olleet pirgiläisten inspiraation lähde. Toinen teoria esittää, että mallina ovat toimineet Turkin Kappadokian maakunnan käsityöt.

Koristeltavaksi aiottu pinta rapataan kahdesti: ensimmäinen kerros tasoittaa seinän, toiseen ”piirretään” kuviot.  Seuraavaksi tuore rappaus maalataan kalkkimaalilla. Sitten taiteilija jakaa seinäpinnan vyöhykkeisiin, johon kuvioiden rajaviivat piirretään viivaimella ja harpilla. Lopuksi hän tarttuu haarukkaan, jolla hän raapii kalkkimaalin niistä osista pintaa, jossa halutaan harmaan rappauksen näkyvän.

20180910_111323955_iOS

qcD9apTFioT70serqjJw_thumb_2868

Xysta on niin puhtaasti pirgiläinen ilmiö, että sitä näkee ”kulttuurilainana” muualla Hioksella vain hyvin satunnaisesti.

Lännestä vai idästä?

Toinen  asia, josta Pirgi tunnetaan, on Kolumbus. Ehkä historian tunnetuin maailmanmatkaaja saattaa nimittäin olla syntyjään paljasjalkainen pirgiläinen. Todistusaineistoa on runsaasti.

Pirgissä monien ovien yläpuolella lukee kiveen hakattuna nimi Kolomvos (Κολόμβος). Valitettavasti en pysty esittämään todistetta, koska menin ensin kylään ja aloin vasta sitten ottaa asioista selvää. Kylässä asuu myös pappi, jonka suvun juuret ulottuvat 600-luvulle – suvun nimi on Kolomvos. Monet sukunsa vaiheita tutkineet nykyiset genovalaiset ovat puolestaan jäljittäneet ne Hioksen mastiksikyliin. Ehkä Kolumbus oli Pirgissä asuneen genovalaisen suvun jälkeläinen.

Geopoliittisesta näkökulmasta ei ole mahdoton ajatus, että Kolumbus olisikin ollut vaikka bysanttilainen prinssi. Bysantin eli Itä-Rooman viimeinen hallitsijasuku, Paleologien dynastia (1261 – 1453) ylläpiti läheisiä suhteita Euroopan kuninkaallisiin ja jalosukuisiin perheisiin mm. lukuisten avioliittojen välityksellä aivan kuten nykypäivän Euroopan kruunupäät pitävät yhtä. Bysantti ja Genova olivat itäisellä Välimerellä naapureita.

Monet aihetta tutkineet siteeraavat kirjaa Christophoros Columbus: A Byzantine Prince from Chios, Greece (1982), jossa historioitsija Ruth G. Durlacher-Wolper mainitsee useita kiinnostavia yksityiskohtia tueksi teorialleen Kolumbuksen hioslaisesta syntyperästä. Kolumbus allekirjoitti nimensä muodossa Xro-Ferens eli kreikaksi Kristoforos, joka on kreikan ja latinan yhdistelmä. Kyseinen tapa kirjoittaa oli hyvin yleinen bysanttilaisella ajalla. Kolumbus käytti Hioksesta sen kreikankielistä kirjoitusasua Χίος ja teki merkintöjä mielikirjaansa Imago Mundi vain kreikaksi. Yms. Sitäpaitsi Kolumbuksen kerrotaan olleen suuri mastiksin ystävä: hän käytti sitä tiivisteenä laivojensa rakenteissa.

Pirgissä esitellään Kolumbuksen kotitaloa. Olen avoin ajatukselle.

Myös toisen historian suurmiehen on esitetty syntyneen pienellä Hioksella. Tämä ”homeerinen kysymys” jää kuitenkin seuraavaan kertaan.

Laulun aika

Adventin alkuun on enää 14 yötä, ja on aika alkaa avata ääntä ja harjoitella itkemättä laulamista.

Itkemättä laulamisen oppimiseen olen päättänyt kokeilla uutta strategiaa: kuuntelen seuraavat kaksi viikkoa satunnaisotoksia tunteisiin vetoavista klassikoista, jotka eivät ole joululauluja. Aloitin harjoittelun tänään Veteraanin iltahuudosta, ja  välittömästi kävi ilmeiseksi, että harjoittelua tarvitaan ympärivuorokautisesti.

Musiikki on tunteiden pikakirjoitusta

Leo Tolstoy (1828-1910)

Laulun taito

Laulaminen sinänsä onnistuu periaatteessa miltei jokaiselta.

Aivoissa toimiva kuulojärjestelmä on ihmisellä, muilla nisäkkäillä sekä linnuilla hyvin samankaltainen. Sen uskotaan kehittyneen noin 300 miljoonaa vuotta sitten edellä mainituille, merestä maalle nousseista selkärankaisista kehittyneille lajeille. Tutkijoiden mukaan kuulokeskus tulkitsee ääntä systemaattisella tavalla, joten jokainen normaalisti kuuleva ihminen on luonnostaan musikaalinen.

Kreikkalaisessa mytologiassa Evtérpi oli yksi yhdeksästä muusasta. Hänen toimialaansa oli musiikki. Muinaiset runoilijat nimittivät Evtérpiä ilon antajaksi, ja muusikot tapasivat pyytää häneltä inspiraatiota, ohjausta ja apua sävellystyöhän.

HeSan toimittaja Heidi Väärämäen haastattelema laulunopettaja, musiikin tohtori ja psykologi Ava Numminen on tutkinut väitöskirjassaan ihmisiä, jotka eivät osaa laulaa. Tulosten mukaan yleinen syy laulutaidottomuuden kokemukseen ei olekaan potentiaalin puute vaan äänen harjoituksen puute. Äänentuotannossa suurimman työn tekevät äänihuulet. Ne ovat lihaksia ja samalla tapaa kuin muutkin lihakset ne tarvitsevat käyttöä suoriutuakseen tehtävästään optimaalisesti sekä ylimääräisiä harjoituksia yltääkseen täyteen potentiaaliinsa.

Meillä suomalaisilla on Nummisen mukaan kuitenkin suurempikin ongelma: laulaminen muiden kuullen jännittää meitä. Tästä ainakin oma ikäluokkani voi häpeilemättä syyttää tapaa, jolla laulutaitoa usein opetettiin ja varsinkin, kuinka opin perille menemistä testattiin vielä ainakin 60-luvulla. Olen seisonut monen muun tavoin kauhun lamaannuttamana koko koulun edessä, kun opettaja polki ponnekkaasti urkuharmonia ja itse koetin ääni väristen esittää hyväksyttävästi hänen valitsemansa laulun.

YLE Radio1 -kanavalla alettiin kerätä kesällä varhaisia musiikki- ja laulumuistoja ohjelmassa ”Lapsuuden laulut”, ja nyt on meneillään jo toinen keräyskierros. Yksi kuulijoista muisteli kansakoulun laulukoetta. Hänen kohdalleen oli langennut laulettavaksi ”Laps´ Suomen ällös vaihda pois”, joka on kaikilla mittareilla mitattuna vaikea laulu aikuisenkin laulettavaksi. Ei ihme, jos julkinen esiintyminen on tuntunut arveluttavalta moisen koettelemuksen jälkeen.

Valitettavasti vaikuttaa siltä, ettei 1990-luvulle tultaessa oltu yhtään viisaampia. Tuolloin tehty tutkimus paljasti, että yli 75 % kasvatusalan ammattilaisista näki laulamisen vaativan erityislahjakkuutta. Toisin sanoen alaikäisen laulajan suoritusta arvosteltiin vielä tuolloinkin erityislahjakkuuden mittarilla.

Onneksi nykyisellä tubettaja-sukupolvella ei näytä olevan vaikeuksia esiintyä suurillekaan kuulijakunnille ja onneksi suomalaiset eivät aina noudata asiantuntijoiden ohjeistusta. Muuten mm. karaoken tuottama mielenterveydellinen ja sosiaalinen hyöty olisi jäänyt tältä hiljaiseksi ja juroksi kuvatulta kansalta saavuttamatta.

music-signs-1-1185680

Omaa kansakouluaikaista koelauluani en edes muista, mutta opettaja määritti esitykseni kuutosen arvoiseksi. Se ei estänyt minua laulamasta lukiovuosina koulumme teinikuorossa, vaikken mikään tähti ole koskaan laulun saralla ollutkaan – paitsi ehkä sen iloisen turistin mielestä, joka opasurani alkuvuosina lausui retkibussista poistuessaan: ”Tyttöhän laulaa kuin Katri-Helena”.

Perinteisesti seuramatkalla laulettiin aina tilaisuuden tullen ja varsinkin kun palattiin Rodoksen kuuluisien Embonan lammasjuhlien kaltaisista viinipitoisista tapahtumista. Mutkaisista teistä selvittiin pienellä onnella ilman oksennuspausseja, jos opas jaksoi laulattaa asiakkaita tauotta. Oman repertuaarini ensimmäinen laulu oli ”Rosvo-Roope” ja viimeinen ”Joka ilta kun lamppu sammuu”.

Luonnollisesti kaikki eivät ole laulutaidossakaan tasa-arvoisia. Perimän vaikutus musikaalisuuteen vaihtelee tutkijoiden mukaan 40:stä 70:een prosenttiin tutkimuksen fokuksesta riippuen. Eroja musikaalisuuden määrässä selittävät muut henkilökohtaiset ominaisuudet kuten hahmottaminen ja muistaminen. Tilastollisesti musikaalisen lahjakkuuden jakautuma on Gaussin käyrän mukainen: valtaosa meistä pystyy laulamaan omiksi tarpeikseen, ja hyvin lahjakkaita sekä täysin laulutaidottomia on hyvin vähän.

”Meill’ on metsässä nuotiopiiri …”

Ihminen on laulanut aina. Hyvin todennäköisesti laulu on puhetta vanhempi viestinnänmuoto.

Monen alan tutkijat ovat päätyneet olettamaan, että ihmisen suvussa laulunomaisen viestinnän fysiologiset ja neurologiset edellytykset olivat olemassa jo 1,8 miljoonaa vuotta sitten. Niin ikään uskotaan, että varhainen äänillä kommunikointi sisälsi kehon liikeviestintää ja kasvojen mimiikkaa mutta ei sanoille ominaisia täsmällisiä merkityksiä. Vasta nykyihmisen viestintä alkoi eriytyä kahteen suuntaan: laulu jatkoi lauluna samalla kun sen rinnalle ilmaantui alati tärkeämmäksi käynyt puhe.

TIEDE: Musiikki syntyi sanoitta

Afrikanihminen Homo ergaster eli Afrikassa 1,9–1,4 miljoonaa vuotta sitten. Tieteellinen nimi on lainattu kreikasta ja tarkoittaa työmiestä, mikä viittaa hauta- ja leiripaikkojen lähettyviltä löydettyihin työkaluihin. Melkein 2 miljoonaa vuotta sitten ihminen istui leirinuotiolla Afrikassa, valmisti työkaluja, paistoi lihaa – ja lauloi.

Timo Leisiö on laulun evoluutioon perehtynyt musiikintutkimuksen emeritusprofessori. Hän arvelee laululla tavoitellun alunperin turvallisuudentunnetta ja yhteisöllisyyttä – laulu liimasi heimon yhteen.

Ilman musiikkia elämä olisi erehdys.

Friedrich Nietzsche (1844-1900)

Vaikka fysiologiset edellytykset äänteiden tuottamiseen olivat jo olemassa, laulu oli pitkään sanatonta luonnon äänien matkimista, hymistelyä, hyräilyä, murahtelua, jokeltelua jne. Muistona tästä sanattomasta laulusta on mm. yleismaailmallinen tapa kommunikoida puhetaidottoman vauvan kanssa erilaisilla äännähdyksillä. Vanhimmat todisteet symbolisesta ajattelusta eli sanallisen kielen olemassaolosta ovat vasta 80 000 vuoden takaa.

Kuoro

Professori Leisiö arvelee, että musikaalisuus säilyi evoluutiossa ilman sanojen tukea satoja tuhansia vuosia, koska se edistää sosiaalisesti positiivista kommunikaatiota, ts. se ylläpitää harmoniaa ja yhteistyöhalukkuutta sekä edesauttaa suvunjatkamista. Leisiö ilmaisee asian kauniisti: musiikilla on elämää säilyttävä tehtävä.

Tärkeintä on tunne

Laulaminen on ihmiselle hyväksi solona vaikka jouluvalmistelujen ohessa, mutta varsinkin yhdessä muiden kanssa. Myös muiden tuottaman musiikin kuunteleminen tekee meille hyvää.

Ajankohtaisena todisteena laulun sosiaalisesta ulottuvuudesta toimivat kiivasta vauhtia lähestyvät 1.adventin Hoosianna-kirkko sekä miljoonia suomalaisia vuosittain keräävät Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet. Yhteislaulun motiivit ovat tuskin vuosituhansien kuluessa muuttuneet; yhdessä laulaminen on säilynyt alkukantaisena mielihyvän ja yhteisöllisyyden lähteenä. Jouluajan yhteislaulutilaisuudet ovat oman kulttuurimme vuotuisrituaaleja, jotka ovat jatkumoa Afrikan leirinuotioilta alkaneeseen lauluperinteeseen.

Tunteiden tuottajana ja tunteiden käsittelyn avittajana musiikki on tehokkaammasta päästä, mikä selittyy siihen liittyvillä henkilökohtaisilla kokemuksilla. Kuten muutakin tietoa, ihmisen aivot prosessoivat laulua ja musiikkia oppimallaan tavalla. Reaktiomme musiikkiin nousevat siis muistista ja muistoista. Siksi aika adventista vuoden vaihteen toiselle puolelle on tulvillaan paitsi musiikkia kaikissa sen muodoissa niin myös nostalgiaa.

Hoosiannan ohella vaativa testi ovat Linnan juhlien avaustahdit itsenäisyyspäivänä. Kunniavieraina presidenttiparia saapuvat ensimmäisinä kättelemään sotaveteraanit Jääkärimarssin tahdissa. Kuka tätä voi katsoa ja kuunnella liikuttumatta?

Musiikki antaa maailmankaikkeudelle sielun ja ihmismielelle siivet, se saa mielikuvituksen lentoon ja herättää kaiken elämään.

Platon (427–347 eaa.)

Aikaisempia musiikkiin liittyviä juttuja:

 

Kosmopoliitti kotiutuu

Reilu vuosi sitten kirjoitin jutussa Kasvun aikaa  elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin ympärillä velloneeseen kohuun viitaten mm. näin:

Uutisessa yhdistyvät tämän kosmisen ajan nousevat teemat: valta, raha, seksi ja seksuaalisuus. Ne ovat kaikki Skorpionin hallinnoimia kokonaisuuksia, jotka nosti etusivun uutiseksi ja valtaviin mittasuhteisiin Skorpioniin saapunut suurisuinen mediamoguli Jupiter. Kyseessä on universumin orkestroima lähtölaukaus ja esimakua siitä, mitä on tulossa.

En kyllä silloin vielä ymmärtänyt, että tapahtuneesta saisi alkunsa maailmanlaajuiseksi leviävä #metoo-kampanja enkä sitä, että #metoo olisi Jupiterin Skorpionissa viettämän ajan ykkösjuttu alusta loppuun. Jos Jupiter päivittäisi nyt ansioluettelonsa, #metoo olisi sen CV:n tuorein merkittävä saavutus.

Elämmekin jännittäviä aikoja, sillä Jupiter on juuri saapunut Skorpionista hallitsemaansa Jousimieheen, jossa se viipyy 2019 joulukuuhun asti. Lähipäivien otsikot kertovat, mihin asiaan suurimmat mediasensaatiot liittyvät seuraavan 13 kuukauden aikana.

XXL

jupiter_180x180Edelliset kerrat ”suurempi hyväntuoja”, kuten Jupiteria ennen muinoin kutsuttiin, oli Jousimiehessä marraskuusta 2006 joulukuuhun 2007, joulukuusta 1994 tammikuuhun 1996 ja joulukuusta 1982 tammikuuhun 1984. Mainituilta ajanjaksoilta voi etsiä vihjeitä tulevasta.

Planeetta toteuttaa kotitontillaan itseään puhtaimmalla mahdollisella tavalla, mistä syystä Jupiterin ajalle Jousimiehessä asetetaan usein suuria odotuksia. Niitä selittää Jupiterin keskeinen toimintatapa: se kasvattaa, laajentaa, lisää, vahvistaa yms. Tämä saattaa kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta ja niin se onkin, jos sen ymmärtää ylioptimisesti, mikä piirre on Jupiterille itselleen tyypillinen.

Jupiter tosiaan kasvattaa, laajentaa, lisää, vahvistaa kaiken, mihin se koskee – kuitenkin myös esimerkiksi vyötärönseudun, raivostuneen Marsin aggression asteen, Saturnuksen taipumuksen pystyttää koulutusmielessä hidasteita ihmispolon elämänpolulle jne. Jupiterille kaikkinainen liioittelu on toinen luonto. Omalla tontillaan sen ei lähtökohtaisesti tarvitse noudattaa minkään toisen planeetan eikä merkin toiveita ja tapoja, joten ylilyönnit ovat suuri uhka.

imagesUhan toteutumista edesauttaa myös merkki. Jousimies kuuluu nk. muuttuviin merkkeihin ja se edustaa elementiltään tulta. Molemmat ominaisuudet mieluummin tukevat kuin hillitsevät täysillä elävää Jupiteria. Luvassa on spontaania ja ailahtelevaa toimintaa, suunnitelman muutoksia, levottomuutta, valinnan vaikeutta ja hetkessä elämistä Jupiterin tapaan Jousimiehen hallinnoimilla elämänalueilla. Koska Jupiter on paitsi tuomari ja kirkonmies niin myös mediamoguli, sen tekemiset tapahtuvat harvoin hiljaisuudessa tai huomaamatta.

  • Vapaus. Visio. Totuus.
  • Idealismi, luottamus, optimismi, toivo, elämänusko.
  • Filosofia, viisaus, elämäntarkoitus.
  • Suvaitsevaisuus, avokätisyys, hyväntekeväisyys, runsaus.
  • Moraali ja etiikka, oikeudentunto.
  • Tieto, oppiminen, opettaminen, korkeakoulutus, akatemia.
  • Lehdistö, media. World wide web.
  • Sananvapaus, lehdistönvapaus, uskonnonvapaus.
  • Uskonnot, vieraat kulttuurit; maasta-/maahanmuutto, pakolaiset, ulkomaalaiset; matkailu, ilmailu; seikkailu, tutkimusmatkailu
  • Vienti ja tuonti, ulkomaankauppa, vapaakauppa.

Politiikka=yhteisten asioiden hoitamista

Jupiter yhdessä Saturnuksen kanssa sijoittuu planeettojen hierarkiassa keskikastiin. Alimmalla portaalla ovat arjessamme aktiivisesti vaikuttavat henkilökohtaiset planeetat Auringosta Marsiin ja ylimmällä maailmanlaajuisessa mittakaavassa toimivat ulkoplaneetat Uranus, Neptunus ja Pluto.

Niiden välimaastossa toimivat sosiaalisiksi planeetoiksi luokitellut Jupiter ja Saturnus, joiden pelikenttää on elinympäristömme jokapäiväisiä rutiinomaisia kuvioita laajemmalti. Tässä yhteydessä sanaa sosiaalinen käytetään merkityksessä yhteiskunnallinen.

Olen kirjoittanut parivaljakosta säännöllisesti, ja todennut jokaisessa tekstissä, ettei toista ole ilman toista.

Jupiter/Jousimies ja Saturnus/Kauris ovat kuin aisapari, mutta toiminnallisesti janan eri päissä. Onnistumiseen elämässä tarvitsemme molempia: Jupiter luo vision ja Saturnus tekee siitä totta.

Suotuisia siirtoja

Samaa keskinäisriippuvaista polariteettia kuvaa myös astrologi Per Henrick Gullfoss, jonka mukaan ”itsekseen [ilman Saturnusta] Jupiterista tulee pelkkä suunsoittaja”.

Jupiter/Jousimies -kombolle ehkä luontaisin agenda seuraavan 13 kuukauden aikana on nk. pakolaisongelma.

Kun Saturnus oli Jousimiehessä 2014-2017, Eurooppa heräsi Ruususen unestaan. Sadat tuhannet pakolaiset alkoivat pyrkiä Lähi-Idästä ja Afrikasta Välimeren pohjoisrannalle. Pakolaiset ovat maasta- ja maahanmuuttajia olosuhteiden pakosta ja siten miten suuremmassa määrin Jousimiehen tehtäväkenttää.

Valaiseva esimerkki Saturnuksen syvästi paheksumasta, suurisuiselle ja avokätiselle Jupiterille hyvin tyypillisestä toiminnasta oli mielestäni Angela Merkelin elokuinen päätös toivottaa kaikki syyrialaiset pakolaiset tervetulleeksi Saksaan. Saturnus epäilemättä repi hiuksia päästään: ei suunnitelmaa, ei sopimista, ei valmisteluja, ei organisaatiota pitämään ihmisjoukkoja järjestyksessä.

Ei myöskään yllättävää, sillä Merkel on nousumerkiltään Jousimies, ja lisäksi viestintää hallitseva Merkurius ja Jupiter ovat yhtymässä hänen kartallaan.

Järjen ääni Brysselissä

Saturnuksen vuodet Jousimiehessä olivat lisääntyvän ja entistä avoimemman rasismin aikaa. Rasismin ytimessä on erilaisuuden pelko, mikä on vähemmän kypsä ilmentymä Saturnuksen energiasta Jousimiehen teemoilla. Polarisoituminen ja vastakkainasettelu kuluvat jatkuvassa käytössä, ”muista” yritetään väkisin tehdä mörkö ja avoimesta rasismista uhkaa tulla uusi normaali. Rasismi ja siihen liittyen pelottelu on myös vallan väline, jota esimerkiksi presidentti Trump on hyödyntänyt häikäilemättömästi mm. juuri käytyjä välivaaleja edeltäneessä kampanjassaan.

Vaalituloksen myötä saatiin esimakua muutoksesta, kun demokraatit voittivat enemmistön edustajainhuoneessa. Enemmistöllä he pystyvät mm. estämään Trumpin tunnetuimman vaalilupauksen toteutumisen: muurin nouseminen Meksikon vastaiselle rajalle näyttää juuri nyt entistä epätodennäköisemmältä. Saturnus estää, Jupiter sallii.

Toinen mielenkiintoinen aihe astrologian näkökulmasta on Brexit. On vaikea uskoa, että Yhdistynyt kuningaskunta pystyttäisi Jupiterin vahtivuorolla passintarkastuspisteet manner-Euroopan vastaiselle rajalleen ja palaisi ulkomaankaupassaan unionin jäsenyyttä edeltävään aikaan. Ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuminen on sekä puhdasta Jupiter Jousimiehessä -filosofiaa että Euroopan Unionin arvomaailman kovinta ydintä.

Jupiterin kotiinpaluuseen sisältyvä lupaus on: enemmän suvaitsevaisuutta ja keskinäistä luottamusta, vähemmän erilaisuuden pelkoa, erottelua ja syrjintää. Keskustelu on jo alkanut.

Presidentti Macron puhui tänään Jupiterin suulla 1.maailmasodan muistojuhlassa Pariisissa: ”Jos sanotte: meidän etumme ensin, vähät muista, pyyhitte pois kansakunnan arvokkaimman asian, sen joka ylläpitää sitä, joka tekee siitä suuren ja joka on kaikkein tärkeintä: sen moraaliset arvot”.  Macronin kartalla Aurinko ja Merkurius ovat tiukassa paketissa Jousimiehessä. Siellä ovat myös arvoja edustava Venus sekä humanisti Neptunus.

Päivän toinen kosmoksen hyvin ajoittama kokemus: Palasin juuri lenkiltä, jonka aikana, kuten aina, minua viihdytti BBC. Kuinka ollakaan, samassa aikataulussa lenkkini kanssa alkoi ohjelma ”The Global Philosopher”. Sen aiheena oli ”Pitäisikö sananvapautta rajoittaa?”. Keskusteluun osallistui kuuntelijoita 36 maasta. Globaali + filosofia + sananvapaus + www + kansainvälisyys = Jupiter Jousimiehessä.

Minä❤ Jupiteria

Jupiter on mahdollisuuksien planeetta, joka ei – kuten eivät muutkaan planeetat – tee meille hyvää eikä pahaa. Sen energia kuitenkin tarjoaa tilaisuuksia tehdä tulevaisuuden kannalta merkittäviä asioita, kun aika on kypsä. Usein peluri-Jupiter edellyttää, että uskaltaudumme paremman tulevaisuuden toivossa ottamaan riskin ja astumaan oman mukavuusalueemme ulkopuolelle.

Suotuisia siirtoja

Olen ollut huomaavinani, että henkilökohtaisella tasolla Jupiterin ehkä tyypillisin toimintatapa on altistaminen onnekkaille sattumille. Se esimerkiksi tuo elämäämme ihmisiä, tilanteita tms., jotka auttavat meitä parantamaan osaamme tavalla tai toisella. Jupiter ei siis välttämättä heitä rahasäkkiä parvekkeelle eikä taluta eteemme tulevaa puolisoamme. Se tarjoaa meille mahdollisuuksia avaamalla ovia ja tuuppaamalla meitä oikeaan suuntaan. Meidän vain täytyy olla silmät ja korvat avoinna sekä uskaltaa ajatella kuin Jupiter: elämä kantaa.

Rakastan Jupiteria enkä suinkaan siksi, että se toisi pelkkää hyvää. Elämäni suurin ikävä mullistus tapahtui, kun kaiken maksimoiva ”suurempi hyväntuoja” oli lupaavasti urahuoneessani, ja siitä huolimatta urani törmäsi tiiliseinään. ”Syyllinen” ei ollut Jupiter yksin vaan ylitsepääsemätön este eli Saturnus, jolle Jupiter antoi yhtymällä täyden tukensa (myös Uranuksella oli sormensa pelissä). Painin seurauksien kanssa edelleen.

Rakastan Jupiteria siksi, että syntymäkarttani 1.huoneen Jupiter on kantanut minua silloin, kun olisin saattanut vajota hyvinkin syvälle monessa merkityksessä. Mieluummin ylioptimistinen ja idealistinen kuin pessimistisen pelokas, kyyninen ja toivosta luopunut.

Tehokkaimman käsittelyn ohitusta tekevien planeettojen kynsissä saavat luonnollisesti ne syntymäkartan planeetat, joihin ohittaja on yhtymässä. Omalla kartallani Jupiterin tapauksessa se tarkoittaa ensin Saturnusta 3.asteessa ja seuraavaksi Kuun Yläsolmua 10.asteessa. Suotuisa kolmion aspekti kohdistuu Jousimiehestä toisiin tulenmerkkeihin Oinaaseen ja Leijonaan, vaativa neliön aspekti Kaloihin ja Neitsyeeseen.

Tuli on hallitseva elementti kartallani, sillä Merkurius, Aurinko ja Keskitaivas MC ovat Oinaassa, nousumerkki ASC, Jupiter ja Pluto Leijonassa. Katselin siksi jo näin hyvissä ajoin tulevaa ml. Jupiterin jokavuotisen peruutusvaiheen ajoitusta.

Jättiläinen alkaa peruuttaa Jousimiehen 25.asteesta 10.huhtikuuta ja se palaa normaalinopeuteen elokuun 11.päivänä merkin 15.asteessa. Koska karttani kaikkien kulmahuoneiden alkupiste on 15.asteessa (käytän Placidus-huonesysteemiä), ne vastaanottavat stationary direct -tilassa olevalta Jupiterilta ison annoksen energiaa.

Tämä vaikuttaa seurauksiltaan kokonaisvaltaiselta mahdollisuudelta, johon minulta odotetaan aktiivista panostusta (seksitiilin aspekti) asiaankuuluvilla teemoilla: 4.huoneen kulma IC: koti, suku, perhe, juuret, menneisyys ja 7.huoneen kulma DESC: kanssaihmiset, ihmissuhteet. Esteettömästi autopilotilla energia muokkaa kolmion aspektilla 1.huoneen kulmaa ASC: miltä maailma näyttää, miten muut minut näkevät sekä 10.huoneen kulmaa MC: ura, elämäntehtävä, julkinen kuva, mistä minut muistetaan.

Asia saattaa liittyä juuri nyt kiinnostukseni kohteena olevaan Jupiterin ja syntymä-Saturnukseni yhtymään. Järkevä ja kypsä Saturnus on kartallani joviaalin Jupiterin merkissä, missä se tuottaa brittityyppistä kuivaa huumoria, ja vieläpä 5.huoneessa, jota perinteinen astrologia kutsui ”Ilon huoneeksi”. En tosin ole varma, miltä Saturnuksesta tuntuu: huoneeseen kuuluvat lapsenomainen ilo ja nautinto, leikki, spontaanius ja hetkessä eläminen eivät ole millään mittarilla mitaten sen vahvimpia taipumuksia.

Kolmella edellisellä kerralla nyt aktivoitumassa oleva kuvio on parantanut tilannettani, mistä syystä suhtaudun suurella luottamuksella Jupiterin taitoon suoriutua tehtävästä jälleen parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteisenä tekijänä niissä on ollut suunnittelemattomuus ja siitä huolimatta lopputuloksen pysyvyys sekä punaisena lankana – luonnollisesti – vapaus. Jupiter on palvelulupauksensa mukaisesti tuonut mahdollisuuksia, ratkaisuja ja kasvua, mutta ei vielä koskaan rahasäkkiä.

Suhtaudun tulevaan jupiterimaisella optimistisuudella. Suuren hyväntekijän moninaiset suotuisat ja vaikutukseltaan pitkäkestoiset kosketukset kartallani ovat tervetulleita muutoksia nykytilanteeseen.

Suuri puhdistaja Pluto on parhaillaan seitsemättä (oikeasti: seitsemättä) ja onneksi viimeistä kertaa yhtymässä Marsiini, joka on Oinaassa olevien planeettojeni hallitsija ja joka asuu Kauriissa kartan 6.huoneessa (ei puhettakaan ilosta tai nautinnosta, pelkkää kovaa työtä). Suuri opettaja Saturnus on tuonut tilanteeseen oman värinsä vaativalla neliöllään Aurinkooni. Nämä kaksi aika rankkaa aspektia alkavat nyt hiipua, ja jouluun mennessä ne ovat pelkkä muisto.

Nyt alkaa matka uutta kohti.

Kun lähdet matkalle Ithakaan,
rukoile pitkää tietä perille,
paljon seikkailuja ja kokemuksia.
Laistrygonialaisia, kyklooppeja,
äkäistä Poseidonia älä pelkää:
et kohtaa heidän kaltaisiaan koskaan,
jos ajatuksesi vain ovat korkeat, jos vain
valitut tunteet henkesi valtaavat ja ruumiisi.
Laistrygonialaisia, kyklooppeja,
raivoavaa Poseidonia et kohtaa koskaan,
ellet kanna heitä mukana sielussasi,
ellei sielusi nostata heitä eteen.

Konstantinos Kavafy: Ithaka

 

ODYSSEIA 2018 Osa 2: Hios

Laivamatka Lesvokselta Hiokselle kestää perinteisellä autolautalla hieman alle kolme tuntia. Se on juuri sopiva aika nauttia peräkannella pinaattipiirakkaa, tarkkailla mielenkiintoisia kanssamatkustajia, upota silmät ummessa merimatkan äänimaailmaan ja valmistautua kohtaamaan aikaisemmin käymätön paikka.

IMG_20180909_113449

Kreikan sineä kauneimmillaan

Kun Diagoras sitten peruutti avoin takaportti edellä satama-altaaseen, silmieni eteen avautui ensinäkymä Hioksen kaupunkiin: ei tietoakaan stereotyyppisestä Kreikan saaresta, jollaisia matkailumainokset esittelevät. Sanoisin: aika orientaalia, ellei sana olisi niin yleistävä.

20180909_104039377_iOS

Ensisilmäys Hiokseen …

Syyt ovat itsestäänselvät. Ensinnäkin nyt ollaan hyvin idässä, ainoastaan 7 kilometrin päässä Vähän-Aasian rannikosta. Välissä on vain Porthmosin salmi. Maantieteen ansiosta tai takia Hioksella on historiallisesti hyvin läheiset suhteet salmen toiselle puolelle, missä sijaitsee niemimaan suojaama, miltei tarunhohtoinen Smirna. Monen hioslaisen juuret ovat itäneet Smirnan mullassa.

Toisekseen Hioksen kaupungin eli Horan elegantti uusklassinen arkkitehtuuri koki kovan kolauksen, kun voimakkuudeltaan 7,3 Richterin maanjäristys iski huhtikuussa 1881. Se tappoi melkein 8000 saarelaista ja ajoi monet henkiin jääneistä muuttomatkalle leveämmän leivän perään.

Hios oli jo aikaisemmin kohdannut kaksi suurta katastrofia, ottomaanien verilöylyn 1822  ja sitrussadon täydellisen kadon 1833. Nyt köyhtyminen ja maastapako saivat uusia kierroksia. Monet 1800-luvulla lähteneistä muuttivat Sirokselle, jonka pääkaupungin Ermoupolin esteettisestä ulkonäöstä iso ansio kuuluu nimenomaan hioslaisille.

Lunta tai pihkaa

Nimen (K)hios (Χίος) etymologiseksi juureksi on esitetty kreikan lunta merkitsevää sanaa hióni (Χιόνι). Mytologiaa tutkiessani löysi yhden Hiónin, joka –  riippuen siitä, keneltä kysyy – oli joko pohjoistuuli Boreasin tai merenjumala Posidonin Hioksella syntynyt tytär tai poika.

Maantieteilijä Pausanius kertoo kuulleensa epidauruslaiselta runoilija Ionilta, että merenjumala Posidon saapui Hiokselle, kun saari oli vielä asumaton. Neitseellisellä Hioksella Posidon tapasi nymfin, jonka hän luonnollisesti vietteli. Kun nymfi sittemmin synnytti merenjumalan lasta, alkoi lumisade, minkä takia Posidon nimitti poikansa Hióniksi.

Keskiajalla valtaa pitäneet genovalaiset muokkasivat kreikan (K)hióksesta oman versionsa Scio, samoin venetsialaiset: Chio. Ottomaanit kutsuivat saarta nimellä Sakız.

Vaikka satunnainen lumisade ei ole pohjoisella Egeanmerellä Boreasin puhaltaessa talvella millään muotoa mahdotonta, olen taipuvainen kallistumaan nimiasiassa toisen, yhtä epävarman teorian kannalle. Sen mukaan nimi on peräisin foiniikkialaisilta ja tarkoittaa mastiksia. Mastiksihartsi on kautta historian ollut saaren tärkeä, nykyisin tärkein, vientituote ja vaurauden lähde. Se on pienen ainavihreän mastiksipuun (Pistachia lentiscus var. Chia) pihkaa, jonka koko maailman ainoa kaupallinen tuottaja Hios on.

Oma koti kullan kallis

Asuin Hioksellakin kaupungissa. Siellä on toki myös resortteja, joista suurin on noin 7 km:n päässä Horasta sijaitseva Karfas. Horassa on vain kivinen rannan pätkä, jossa ei kannata lomapäiviään tuhlata. Karfaksen ranta on pitkä, puhdas ja täysin palveluin varustettu. Siellä ei kuitenkaan tarvitse asua, sillä perille pääsee vaivattomasti kaupungin sisäisillä bussilinjoilla. Myös muita urbaaneja bussimatkoja silmällä pitäen kannattaa ladata puhelimeen paikallisliikenteen appsi, joka kertoo kaiken tietämisen arvoisen ml. bussien sijainnit reaaliajassa.

Majapaikkavalintani osui nappiin, minkä ymmärsin heti, kun rouva Angélika kurvasi lainaamallaan autolla satamaan kuskatakseen minut laukkuineni Mastixi-majataloon. Emäntä on kuin Duracell-pupu, energinen, innostunut, nauravainen ja auttavainen, vaikkei olekaan mikään eilisen teeren tyttö.

Mastixin sijainti on täydellinen. Muutaman sadan metrin säteellä on hyvin varusteltu supermarket ja pieni perinteinen leipomo sekä suosittu take-away -kahvipaikka ja valikoimiltaan häkellyttävä furno/zaharoplastío. Sen ohi oli suorastaan mahdoton kulkea poikkeamatta sisään. Plussapisteitä paikka saa siitä, että useampia uunituoreita leipälaatuja myytiin asiakkaan toivomina annoksina. Jos näille herkuille olisi näyttänyt muovipussia, ne olisivat pötkineet pakoon.

Kadun toisella puolella Platia Vounakiúlla voi istuskella tovin jos toisenkin, sillä siellä riittää aina katseltavaa: leikkiviä lapsia, kuhertelevia nuoria, tavlia pelaavia herroja, kahvittelevia rouvia, lippua kansallislaulun säestyksellä nostavia ja laskevia sotilaita ym. mielenkiintoista. Aukion menneisyydessä on kuitenkin synkkä luku: turkkilaiset hirttivät vankeudessa viruneet 70 aatelista vallankumouksellista sekä saaren piispan platialla keskellä kaupunkia.

Vounakiún itä- eli meren puolella on pieni ja kaunis bysanttilainen museo, joka toimii entisessä Mecidiye-moskeijassa. Sen hoikka minareetti kaupungin siluetissa yllättää laivalla saapuvan kävijän. Minareetti on öisin kauniisti valaistu maamerkki.

Satamaan on Mastixista matkaa alle puoli kilometriä, samoin sekä linja-autoasema että bussipysäkit ovat kivenheiton päässä.

20180909_121450270_iOS

Varmalla maulla

Huoneeni oli ullakkokerroksessa, jonka kattoikkunasta katselin nukkumaan käydessäni tähtitaivasta. Hioksella ”yöt ovat kristallinkirkkaita ja taivas kuin vanhaa pitsiä”, kuten Lawrence Durrel on kirjoittanut. Viihdyin erinomaisesti, vaikka estetiikka olikin ajanut esim. keittiön varustelutasossa käytännöllisyyden edelle, pikkuparvekkeelle pääseminen edellytti notkeutta ja kapeiden jyrkkien portaiden kiipeäminen testasi aerobista kuntoa.

20180912_041113733_iOS

Joka-aamuinen vieras – Kalimera!

Suuri ja mahtava itäinen naapuri

Me suomalaiset tiedämme, kuinka vahvasti maantieteellinen sijainti ja siihen liittyen luonnon olosuhteet ohjaavat historian kulkua. Niin tietävät myös hioslaiset.

Ottomaanit ottivat Hioksen omistukseensa 1566, kun saarta vuodesta 1347 hallinnut genovalainen Ioustinianin kauppahuone myöhästyi vuotuisessa veronmaksussa. Sulttaani Suleiman Suuri käytti tapahtunutta tekosyynä Hioksen valtaamiseen.

Kaikki on luonnollisesti suhteellista ja näkökulma riippuu puhujasta, mutta turkkilaisvuosisatojen sanotaan olleen Hioksella armeliaampia kuin useimmilla muilla kreikkalaisten asuttamilla alueilla.

Selitys piilee edellä mainitussa mastiksissa. Se on edelleen Hioksen ”vihreää kultaa”. Mastiksin pihka eli mastiksihartsi oli aikoinaan haluttu tuote koko itäisellä Välimerellä ja toi runsaasti tuloja sulttaanin pohjattomaan kassaan. Saarelaisten arvo oli mastiksin ansiosta vallanpitäjien silmissä keskivertoalamaisia suurempi, mistä syystä he saivat verohelpotusten kaltaisia erioikeuksia. Hioksen turkinkielinen nimi Sakiz tarkoittaa nimenomaan mastiksia.

louvre-massacres-chios-greek-families

Eugéne Delacroix: Hioksen verilöyly (1824) (Kuva: Louvre)

Tilanne muuttui yhdessä yössä Kreikan vapaussodan alkumetreillä, kun turkkilaiset kostivat Samokselta saapuneiden vapaustaistelijoiden suorittaman varuskunnan valtauksen. Kosto tunnetaan historiankirjoissa Hioksen verilöylynä, jota Eugene Delacroix kuvasi yllä olevassa maalauksessaan ja josta Victor Hugo kirjoitti runossaan. Verilöyly nostatti Euroopan filhelleeneissä myötätunnon aallon.

Turkkilaiset kävivät. Tuhoa kaikkialla. Hios, viiniköynnösten saari, mustana ja paljaana – vehreyden suojaama Hios, jonka vesissä heijastuivat sen metsäiset kukkulat, sen rinteet ja huvilat ja – joskus öisin – tanssivat ja leikkivät neidot.

Victor Hugon runosta Lapsi

Verilöylyn seurauksena saaren asukasluku kutistui 120 000:sta muutamaan tuhanteen: arviolta 30 000 tapettiin, 45000 vietiin pakkotyöhön Anatoliaan, tuhansia kuoli saamiinsa vammoihin ja tuhannet onnistuivat pakenemaan. Vauraasta ja kosmopoliittisesta kansainvälisen kaupan keskuksesta ja vilkkaasta satamasta jäi vain muistot.

20180912_094826056_iOS

Pelastusjoukot saapuvat; maalaus Merenkulunmuseon kokoelmista.

Kreikan laivasto vapautti Hioksen meritaistelussa marraskuussa 1912, ja vallanvaihto vahvistettiin seuraava vuonna Lontoon sopimuksessa.

Verilöylyn, kadon ja maanjäristyksen jäljiltä vähentynyt Hioksen väkiluku kääntyi yllättäen kasvuun 1920-luvulla kahden historiallisen tapahtuman tuloksena.

Syyskuussa 1922 Turkin tuleva presidentti Kemal Atatürk marssitti joukot kreikkalaisenemmistöiseen Smirnaan, joka poltettiin maan tasalle. Palossa kuoli arviolta 100 000 kreikkalaista ja armenialaista. Ne jotka kykenivät – Kansainliiton arvion mukaan 750 000 – pakenivat.

Vuoden 1928 väestönlaskennan mukaan Hioksen asukasluku oli 28000, joista 8500 pakolaisia Vähästä-Aasiasta. Heitä saapui Hiokselle paitsi Smirnan tuhon niin myös 1923 toteutetun väestönsiirron seurauksena. Suurimman  osan pakolaisista Kreikan valtio siirsi itäisiltä saarilta manner-Kreikkaan, esim. Thessalonikin väkiluku kasvoi 270000:lla.

Kylä kaupungissa

Monien Hiokselle saapuneiden pakolaisten ensimmäinen koti oli vanhassa linnoituksessa sataman tuntumassa.

Linnoitus eli Kastro on kaksoismuurin rajaama, 5-kulmainen alue kaupunginpuiston ja Platia Vounakiún pohjoispuolella. Lännessä sisämaan puolella sen suojana on kuiva vallihauta, idässä meri.

20180912_082802560_iOS

Linnoituksen koilliskulmaa, horisontissa Turkin rannikkoa.

Arkeologisten löytöjen perusteella tiedetään, että Kastron alue on ollut asuttu keskeytyksettä tuhansia vuosia. Nykylinnoituksen vanhimmat osat rakennettiin 900-luvulla, kun Hios oli osa Bysanttia eli Itä-Roomaa. Valtaosa näkyvistä rakenteista on kuitenkin merkittävästi nuorempaa perua, genovalaisten aikaansaannoksia 1300-1500 -luvuilta.

Sisään linnoitukseen kuljetaan eteläisestä keskusportista, jonka saaren lyhyen aikaa omistaneet venetsialaiset korjasivat uuteen uskoon 1694 ja jota he kutsuivat nimellä Porta Maggiore. Ottomaaniajalla vain turkkilaiset ja juutalaiset saivat asua muurien sisäpuolella. Kreikkalaisten piti poistua Kastrosta viimeistään auringonlaskun aikaan, kun portit suljettiin yöksi.

Heti sisäänkäynnin jälkeen on mahdollisuus kurkistaa pimeään tyrmään, jonne ottomaanit telkesivät vangitsemiaan vapaustaistelijoita odottamaan hirttotuomion toimeenpanoa, sekä tutustua Ioustinianin suvun palatsissa toimivaan, palatákiksi kutsuttuun minimuseoon.

20180912_073132889_iOS

Aamun rauhaa platialla.

Kastron keskusaukiolla Platia Fruriolla toimii useita kahviloita ja baareja. Päivällä tunnelma on letkeä ja verkkainen, mutta iltaisin meno on vilkkaampaa.

Erikoisena lisänä Platiaa reunustaviin rakenteisiin tuo sen laidalla sijaitseva turkkilainen hautausmaa, jossa on hieman yllättävästi Kará Ali Pashán viimeinen leposija. Hän oli kostotoimenpiteitä hioslaisia vastaan 1822 johtanut sulttaanin armeijan komentaja. Kosto oli epäilemättä suloinen, kun yksi Kreikan vapaussodan sankareista, Kreikan laivaston upseeri Konstantinos Kanáris upotti komentajan laivan ja tappoi hänet.

Hautausmaa kastro

Hautakiviä turkkilaisella hautausmaalla.

Pääkadun varrella muutaman sadan metrin päässä aukiolta on kadulle nimen antanut Pyhän Yrjön kirkko Ayios Georgios, joka on Kastron ”kaupunginosan” pääkirkko. Ensimmäinen kirkko  pystytettiin samalle paikalle jo vuonna 993. Ottomaanit muuttivat bysanttilaiskirkon Eski Camii -moskeijaksi 1500-luvulla. Monien muiden rakennusten tavoin moskeija romahti 1881 tuhoisassa maanjäristyksessä, mutta se pystytettiin uudelleen. Turkkilaisten lähdön jälkeen moskeija palautettiin 1912 ilman sen kummempia muodon tai tyylin muutoksia jälleen ortodoksikirkoksi. Saman kiertokulun ovat käyneet läpi lukemattomat pyhätöt näillä kulmilla.

20180912_075656938_iOS

Sulassa sovussa

Nykyisen kirkon pihassa suuren plataanin varjossa on edelleen nähtävänä ottomaaniaikuinen pesupaikka. Marmorinen, pesualtaana käytetty sarkofagi on ilmeisesti genovalaisajalta. Siinä suoritettiin rituaalinen puhdistautuminen ennen moskeijaan astumista.

Erityisen hieno paikka on aivan Kastron pohjoislaidalla sijaitseva, 2012 entisöity turkkilainen hamám 1700-luvulta. Tarjolla ei ole sen kummemmin löylyjä kuin hierontaakaan. Muodoiltaan ja materiaaliltaan silmää hivelevän kauniissa rakennuksessa järjestetään nykyisin kulttuuritapahtumia ja näyttelyitä. Siellä käydessäni esillä oli modernia veistotaidetta ja installaatioita; kontrasti vanhan ja uuden välillä kirkastaa sekä rakennusta että taidetta.

20180912_080837363_iOS

Roosaa kiveä

 

20180912_081422667_iOS

Kauniita kaaria

20180912_081305345_iOS

Myös pisuaarit rempattiin

Monia muitakin Kastron romahtamaisillaan olevista rakennuksista kunnostetaan kiivaasti ja monet ovat myynnissä. Muurien suojissa toimii jo muutamia B&B-paikkoja. Kastrossa asuu nykyisin noin 650 hioslaista; koko Horan väkiluku on reilut 30 000.

20180912_081731620_iOS

Auki joka päivä – ajasta ei tietoa.

20180912_084032093_iOS

Hymyilevät herrasmiehet aamupalaverissa

Rappioromanttinen, hieman mystinen Kastro on kuin pittoreski kylä, jossa on kerroksittain ja limittäin vuosisataista historiaa. Se on hieno bonus sympaattisen Horan kupeessa.

Vaikka Hios on Kreikan saarista 5.suurin, sen pinta-ala on vain 842 km2. Se on siten pienempi kuin tuttu Rodos 1401 km2 puhumattakaan saarista suurimmasta: Kreeta on 10 kertaa Hiosta suurempi. Koolla ei kuitenkaan ole väliä, sillä Hioksella on kiinnostavaa ja ainutlaatuista nähtävää myös kaupungin ulkopuolella.

Seuraavalla kerralla matka jatkuu etelän erikoisiin mastiksikyliin ja ikiaikaiseen bysanttilaisluotariin. Vaellan myös Homeroksen hieman epäselvissä jalanjäljissä.

Hyvä paha muovi

Aloitin huhtikuun alussa kokeilun. Halusin nähdä, kuinka paljon muovia yhden hengen talouteni tuottaa ja kuinka paljon sekajätettä jää jäljelle, jos kierrätän biojätteen, paperin, kartongin, metallin ja lasin lisäksi myös muovin.

Puolen vuoden kokeilun jälkeen tiedän vastaukset.

Muovijätettä syntyy kuukaudessa iso paperikassillinen, vaikka ostan mm. hedelmiä ja vihanneksia vain irrallisina ja pakkaan ne kaupassa paperipussiin. Pinoan kertyvät muovipakkaukset: pussit, pullot, rasiat, tuubit jne. kassiin sisäkkäin, joten kassilliseen sopii paljon muovia, vaikka painoa on niin vähän, että henkilövaakani tuskin reagoi kassin painoon.  Kierrätyslaatikkoon pakkaukset tulee heittää irrallisina niin, että lajitteluskanneri pystyy erottamaan muovilaadut toisistaan.

Sekajätettä tulee nykyisin minimaalisen vähän. Viikottainen sekajätemuovikassini on vaihtunut paperipussiin. Sinne heitän erilaisia epämääräisiä hippuja, jotka eivät löydä paikkaansa mistään kierrätyskategoriasta.

Näkymätön musta

Poikkeuksena hipuista on PVC ja musta muovi. PVC:n kuten kaikki muovilaadut tunnistaa pakkauksessa olevan kolmion sisällä olevasta numerosta: PVC:n tunniste on 03 tai 3.

Mustaa muovia ei lajitteluskanneri Riihimäen muovinkierrätyslaitoksessa tunnista eli ”näe” eikä mustaa muovia voi siksi kierrättää. Ongelma ei ole Riihimäen henkilökohtainen; musta muovi on värinsä takia mahdoton tunnistettava kaikille nykyisille skannereille.

Mustia pakkauksia käytetään yleisimmin mikroaterioille ja lihatuotteille, mutta myös esim. muoviset yrtti- ja kukkaruukut ovat useimmiten mustia. Elintarviketeollisuus käyttää mustaa muovia, koska ruoan oletetaan näyttävän paremmalta kuluttajan silmissä eikä siksi, että musta väri esimerkiksi edesauttaisi ruoan säilymistä. Yksinkertainen ratkaisu muovin kierrättämisen tehostumiseen on luopua mustasta väristä, mikä kasvattaisi kierrätyskelpoisten pakkausten määrää merkittävästi.

BBC uutisoi Englannin ja Walesin paikallishallintojen suunnittelemasta muutoksesta, joka toteutuessaan edellyttäisi muovien tuottajilta kaikkien kierrätykseen kelpaamattomien muovien valmistuksen lopettamista. Muussa tapauksessa ne tekevät maan hallitukselle esityksen, joka siirtää vastuun kierrätyskelvottoman muovin keräyksestä ja hävittämisestä tuottajille.

Tuottajavastuun kasvattaminen ja tuotannon ohjaaminen lainsäädännöllä olisi järkevä ja tehokas tapa vähentää muovin ympäristörasitusta. Tällä hetkellä kuluttajaa syyllistetään muovipakkausten ostamisesta, mutta todellisia vaihtoehtoja on hyvin vähän.

Olemme niin muoviriippuvaisia, ettei nopeita tapoja muovista luopumiseen ole. Kierrättämisen tehostaminen on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan.

Suuri syntinen

Muovikeskustelussa tikun nokkaan on nostettu muovikassi. Selityksenä lienee se, että kassi on käytössä miltei kaikkialla ja siihen tartutaan automaattisesti. Maailmassa käytetään arviolta 2 miljoonaa muovikassia minuutissa – triljoona (1 000 000 000 000 000 000) kassia vuodessa. Kassien jäämiä on kaikkialla pallollamme: valtamerien syvänteistä Telluksemme eristyneimpiin osiin. Tämän oppi jokainen, joka katsoi David Attenboroughin hienon ja herättävän ”Sininen planeetta II” -dokumentin.

chartoftheday_12425_eu_plastic_waste_n

Kuva: Statista

Käytännössä suurin syntinen muovikasseista on hyvin ohuesta materiaalista tehty kassi tai pussi, joita meillä on lähinnä ruokakaupoissa HeVi-osastoilla. Ohuet pussit ovat kuitenkin paljon laajemmassa käytössä mm. Kreikassa, jossa kansalaiset ovat innokkaita muovipussien käyttäjiä: siellä käytetään tuplasti enemmän (keskimäärin 242-363/henkilö) pusseja kuin EU:ssa keskimäärin.

EU-muovidirektiivi vuodelta 2015 esitti, että jäsenvaltioiden tulee vähentää muovipussien käyttöä 75 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja 90 prosentilla vuoteen 2025 mennessä. Suorin tie kuluttajan käyttäytymisen muuttamiseen käy yleensä hänen lompakkonsa kautta, mistä syystä Kreikassa muovipussit muuttuivat maksullisiksi kuluvan vuoden alussa. Hinta on nyt 4 senttiä ja se nousee vuoden 2019 alusta 7 senttiin. Kertyvät tulot on tarkoitus käyttää ympäristönsuojeluun, mistä syystä hinnan virallinen nimi on eco tax.

Vaikutukset olivat nopeat ja merkittävät. Pussien käyttö väheni Kreikan kymmenessä suurimmassa supermarketketjussa tammi-maaliskuussa 76%. Lisäksi valtiolle kertyi myyntituloa ostetuista noin 100 miljoonasta pussista € 3 miljoonaa sekä vielä miljoona euroa arvonlisäverona.

Miljoonien muovipussien ohella mietin jokaisella Kreikan lomalla muovisten vesipullojen valtavaa määrää. Esimerkiksi Leroksella syyskuussa olessani kannoin hiki hatussa pullovettä hotelliin, koska vesijohtovesi ei ole vain ikävän makuista vaan oikeasti juomakelvotonta.

Olen varma, että kun Santorinilla pamahtaa seuraavan kerran, kraaterin syvyyksistä lentää taivaalle miljardeja muovipulloja. Kasvavat matkailijamäärät ja rajalliset/vähenevät luonnonvarat ovat yksi Kreikan monista kohtalonkysymyksistä.

Muovin koko kuva

Muovi on kevyttä, mikä on keskeinen selitys sen suosioon. Se ei kuitenkaan ole ympäristön kannalta pikkujuttu.

Muovin tuotanto on kaksikymmenkertaistunut 1960-luvulta lähtien, ja sen ennustetaan vielä kaksinkertaistuvan 20 seuraavan vuoden aikana. Sitä tuotetaan vuosittain yli 300 miljoonaa tonnia.

Elinkaarensa päähän tulleesta muovista kierrätetään Euroopassa alle 30 %.  Iso osa muovituotteista on kertakäyttöisiä, mikä tekee muovista ympäristönäkökulmasta tarkasteltuna hyvin kalliin materiaalin.

plastic_strategy_visual

Kuva: EU

Vuoden alussa julkaisemassaan tiedonannossaan ”EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa” Euroopan komissio esitti seuraavan vertauksen: Miljoona tonnia kierrätettyä muovia tuottaa samat ilmastovaikutukset kuin jos maanteiltä poistettaisiin miljoona autoa.

Samasta lähteestä ovat peräisin myös nämä ongelman mittaluokkaa selventävät tiedot:

  • Muovituotanto ja -jätteenpoltto aiheuttavat 400 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä.
  • Maailman kaiken muovijätteen kierrätys tuottaisi 3,5 miljardin öljytynnyrin säästöä vuodessa.
  • Meressä olevista roskista 80% muovia.
  • EU-rantojen ”löytötavaroista” 50% on kertakäyttömuovia: pieniä pakkauksia, kasseja, kertakäyttöisiä mukeja, kansia, pillejä ja ruokailuvälineitä.
Kertakäyttömuovia.jpg

Muovin lajittelu on edistyneessä ja ekologista imagoa tavoittelevassa Suomessa ällistyttävän uusi ilmiö: se alkoi vasta vuonna 2016. Tulokset ovatkin vielä vaatimattomia: muovijätettä kerätään vuodessa vain kilon verran asukasta kohden, vaikka sitä kertyy Suomen Uusiomuovi Oy:n arvion mukaan noin 13 kg/asukas.

Ilmastomuutoksen hillitsemiseksi on kuitenkin oleellisen tärkeää, että muovin kierrätys tehostuu: Sitran ja European Climate Foundationin selvityksestä ilmenee, että kierrätetyn muovin hiilidioksidipäästöt ovat noin kymmenesosa uuden muovin päästöistä.

Kokeilun lopputulos

Kierrätysoperaationi alussa olin yhteydessä taloyhtiööni, Rinki Oy:hyn, jolle Helsingin kaupunki on ulkoistanut kierrätyksen, ja lopuksi kaupungin virkamiehiin selvittääkseni, minne voin viedä kertyvät muovini, kun se aika koittaa.

Taloyhtiöni reaktio jäi asiakaspalvelijan ilmoitukseen: hän välittää kyselyn isännöitsijälle, joka palaa asiaan. Ei palannut eikä myöskään asiakaspalvelija enää vastannut, kun kysyin asiasta toistamiseen.

Rinki Oy:ltä sain selvityksen asioiden nykytilasta, samoin HSY:ltä (Helsingin seudun ympäristöpalvelut), kun otin heihin yhteyden elokuussa. Kumpikin taho ilmoitti, että kierrätysmahdollisuuden täydellinen puuttuminen kotikulmiltani johtuu siitä, ettei keräyspisteelle ole sopivia paikkoja.

Asun Lauttasaaressa, jossa on reilut 23 000 asukasta, mutta ei yhtäkään yleistä muovinkeräyspistettä. Sellaista ei ole myöskään kovin lähellä: matkaa kierrätysastialle Liisanpuistikkoon Kruununhakaan kertyy noin 6 km.

Kun muovin määrä kolmen kuukauden keräyksen jälkeen alkoi näyttää melkein liian suurelta kierrätykseen kuljetettavaksi, lähdin hieman pitkin hampain kassieni kanssa metromatkalle Liisanpuistikkoon. Tähän kuukausittaiseen reissuun menee noin tunti ja vartti.

Toisaalta jos jää aina odottamaan, että poliitikot, EU tai joku muu päättävä taho saa aikaan asiaan kuuluva lain ja järjestää palvelut sen mukaisesti, voi edessä olla pitkä odotus.

Lomani aikana uutisoitiin, että muovinkeräyksestä on tulossa pääkaupunkiseudun taloyhtiöissä pakollista. HSY käsitteli asiaa kokouksessaan noin kuukausi sitten, ja lopullinen päätös tehdään joulukuussa. Jos yksimielisyys saavutetaan, uusi jätehuoltomääräys astuu voimaan vuonna 2021.

Onneksi voimme itse päättää omista tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Päinvastoin kuin pessimistit väittävät, jokaiselle teolla on merkitystä. Suuret virrat kasvavat oikeasti pienistä puroista.

Jakamistalous, kiertotalous, kertakäyttökulutuksesta luopuminen … Kyse on yhteiskunnan ja yksilön arvovalinnoista.

LÄHTEITÄ