Kasvun aikaa

Kohu naisten seksuaalisesta häirinnästä syytetyn Hollywood-elokuvatuottajan Harvey Weinsteinin ympärillä on kasvanut valtaviin mittasuhteisiin Yhdysvalloissa.

Skandaalin uusin käänne oli The New Yorker -aikakauslehden tiistaina julkaisema artikkeli, jossa kolme naista syytti Weisteinia raiskauksesta. Weinstein on Britannian yleisradioyhtiön BBC:n mukaan kiistänyt raiskaussyytteet.

HeSa 11.10.17

Uutisessa yhdistyvät tämän kosmisen ajan nousevat teemat: valta, raha, seksi ja seksuaalisuus. Ne ovat kaikki Skorpionin hallinnoimia kokonaisuuksia, jotka nosti etusivun uutiseksi ja ”valtaviin mittasuhteisiin” Skorpioniin saapunut suurisuinen mediamoguli Jupiter. Kyseessä on universumin orkestroima lähtölaukaus ja esimakua siitä, mitä on tulossa.

Skorpionissa asuva Kuuni toivottaa Jupiterin tervetulleeksi ja toivoo sen viihtyvän ainakin yhtä hyvin kuin Saturnus, jonka vierailusta emme ole vieläkään täysin toipuneet.

Jupiterilta menee noin 12 vuotta koko Eläinradan ja astrologisen kartan kiertämiseen. Edelliset kerrat se oli Skorpionissa 26.10.2005-23.11.2006, 14.11.1993-10.12.1994 ja 1.12.1981-26.12.1982.

Mainitsen ajankohdat siksi, että Jupiterin aikaisemmat vierailut Skorpionin syvissä vesissä voivat antaa vihjeitä siitä, mitä on luvassa – ovathan astrologian ytimessä nimenomaan taivaankappaleiden syklit. Kannattaa ehkä muistella myös Saturnuksen oppitunteja ajalta, jolloin se oli Skorpionissa: lokakuun alusta 2012 jouluun 2014 ja kesäkuun puolivälistä syyskuun puoliväliin 2015.

Koko totuutta aikaisemmat Jupiter Skorpionissa -jaksot eivät tietenkään paljasta, sillä muut planeetat ovat nyt toisissa kohdissa astrologista maailmankaikkeutta. Framille nousevat teemat ovat kuitenkin ennallaan, sillä ne määrittää merkki. Henkilökohtaisilla tähtikartoilla huone sekä Skorpionissa mahdollisesti olevat planeetat antavat lisävalaistusta asiaan.

Psyyken syövereistä

Jos maailmankaikkeus olisi yksinkertainen paikka, me kaikki saisimme Jupiterin ansiosta seuraavien kuukausien aikana enemmän ja entistäkin intohimoisempaa seksiä, lähimmät ihmissuhteemme syvenisivät ja katkolla olleet ystävyydet heräisivät uuteen kukoistukseen, pankkitilillemme ilmaantuisi valtava perintö ja esimiehemme ilmoittaisi, että tästä lähtien saamme itse päättää töistämme. Sitten eläisimme elämämme onnellisesti loppuun asti.

Valitettavasti Skorpioni on mitä kompleksisin merkki, jota on syytetty bysanttilaisesta umpisolmuisuudesta sekä ylettömästä vaativuudesta. Se ei päästä ketään helpolla, ei edes Jupiterin pyynnöstä.

Olen aikaisemmin todennut, että yksilötasolla ”skorpionimaisten teemojen ytimeen pääsee, kun miettii asioita, joista ei halua puhua julkisesti eikä ainakaan vieraiden kanssa (ehkä terapeuttia lukuun ottamatta)”.

WP_20170902_11_04_56_Pro (2) Skorpioni on yksityinen ja introvertti merkki, mistä syystä sen aktivoituminen transiitin tuloksena saa meistä monet kääntämään katseen sisäänpäin. Skorpionin vesien pohjamudista löytyy se ihmismielen pimeä puoli, jonka moni meistä tilaisuuden tullen yrittää ulkoistaa vain muille kuuluvaksi.

Se on se osa meitä, jonka olemassaoloa meidän voi olla vaikea jopa tunnistaa itsessämme. Mutta kun joku tökkäisee sitä kohtaa, se sattuu. Vähintäänkin vetäydymme piiloon pimeään koloon, mutta pahimmassa tapauksessa tökkääjä saa tuntea Skorpionin pistävän raivon.

Nyt on hyvä tilaisuus pakenemisen sijaan käydä itsensä kanssa vakavia keskusteluja, sillä Jupiter tarjoaa meille kasvua ihmisenä nostamalla tiedostamattoman tietoisuuteen, Skorpionin ”varjomme” päivänvaloon toimenpiteitä varten. Tämän se tekee sanomalla suureen ääneen sen, mitä emme halua kuulla. Skorpionilla on salaisuuksia, Jupiterilla ei.

Pystymme vaativaan omahoitoon sillä Skorpionin voimalla, rohkeudella ja rehellisyydellä, jonka Jupiter maksimoi. Mihinkään kiusallisiin keskusteluihin joviaali Jupiter ei kuitenkaan aio osallistua; se on filosofi eikä terapeutti. Analysointi kuuluu Skorpionille.

Koska Jupiter ”laajentaa kaiken, mihin se koskee”, se vahvistaa myös merkin vähemmän positiivisia ominaisuuksia. Skorpionin kohdalla niitä ovat kanssaihmisten kannalta omistushaluisuus ja taipumus manipulointiin, Skorpionin itsensä kannalta unohtamisen ja anteeksi antamisen vaikeus. Ne ovat asioita, joiden kanssa Kuuni ja minä taistelemme edelleen, vaikka olemme harjoitelleet niistä poisoppimista melkein ihmisiän.

Usein pimeä puoli liittyy valtaan ja/tai seksiin ja seksuaalisuuteen sekä läheisimpiin ihmissuhteisiin. Seksi vallankäytön, alistamisen ja nöyryytyksen välineenä on alhaisinta mahdollista Skorpionin energian väärinkäyttöä riippumatta siitä, kuka sitä käyttää ja ketä vastaan sitä käytetään. Siitä saattaa tulla seuraavan vuoden ykkösaihe mediassa, kun Jupiter tuo tapansa mukaan totuuden julki.

Esimakua oli HeSan kulttuurisivuilla 12.10, kun Sofi Oksanen vaati esseessään ”Rakas Melania” rouva Trumpia ottamaan kantaa itätyttöbisnekseen.

Jokainen avioliitossasi kokemiasi nöyryytyksiä käsittelevä artikkeli tuo lisää asiakkaita itätytöille, ja jokainen klikkaus vaientaa jonkun itätytön, joka on kokenut vääryyttä. Sinun hiljaisuutesi on valanut sementtiin itätytön stereotypian, ja se myy lisää poikamiesmatkoja, tuo asiakkaita deittiapplikaatioille, tulkkipalveluille ja lukijoita uudelle self help -kirjagenrelle, joka auttaa poikamiehiä välttämään itätyttöjen huijaukset.

Siksi sinun hiljaisuutesi ei ole yksityisasia. Se vaikuttaa lukuisten muiden naisten elämään ja mahdollisuuksiin, heidän oikeuksiinsa ja kykyynsä puolustautua. Sinä olet kasvot kokonaiselle elinkeinolle.

Skorpionista hallinnoidaan seksuaalisuuden ohella myös muita olemassaolon suuria kysymyksiä: syntymää ja kuolemaa, alkuja ja loppuja, elämän kiertokulkua ja muodonmuutosta. Muunsukupuolisuus/transgender eli yksilön sellainen kokemus sukupuolesta, joka ei mahdu perinteiseen mies-nais -polariteettiin, sekä siihen liittyvät ulostulot olisivat hyvä esimerkki Jupiterin ja Skorpionin yhteistyöstä.

Yhteistä omaa

Yhteiskunnallisella tasolla Skorpioni on käsi kädessä askeltavien ison vallan ja isojen rahojen, mutta myös niiden liiton sivutuotteena usein tapahtuvan korruption ja kähminnän merkki, mikä tuottaa runsaasti uutisaiheita ja pitää Jupiterin kiireisenä seuraavat 13 kuukautta.

VM_kyltti_1000px

Kuva: Valtiovarainministeriö

Raha antaa valtaa ja Skorpionissa hallinnoidaan yhteisiä varoja: veroja, valtion velkaa ja maksukykyä, saatavia muilta mailta, vierasta pääomaa, pörssiä, kansantuloa, korkotasoa, vakuutuslaitoksia, eläkevaroja ja sosiaalietuuksia.

Skorpionin tontille kuuluvat myös yhteisillä resursseilla luotu kiinteä omaisuus ja luonnonvarat kuten metsät ja vesistöt. Uusiutuvat energiamuodot sekä nousussa oleva jakamistalous ja kierrätys sopivat kuin nenä päähän Skorpionin kiertokulun, voimavarojen jakamisen ja muodonmuutoksen teemoihin. Niiden luulisi saavan tuulta purjeisiin tulevien kuukausien aikana.

Maan syvyyksissä toimivaan kaivosteollisuuteen Skorpionilla on läheinen ja ydinenergiaan suorastaan henkilökohtainen suhde, sillä ydinvoiman tuotannossa käytettävä plutonium on saanut nimensä Skorpionin hallitsijalta Plutolta.

Yksi ydinvoimaan liittyvistä suurista uhkista on jo skorpionimaista todellisuutta: ydinvoimaa käytetään henkilökohtaisten valtataistelujen aseena. Ajatus tilanteen eskaloitumisesta on niin pelottava, että se ainakin on parasta kuopata pikimmiten tajunnan pohjamutiin ja toivoa, ettei Jupiter tunne tarvetta kaivaa sitäkin esiin.

Sulttaani Erdoganilla on Skorpionissa Saturnus yhtymässä kartan julkisimpaan kohtaan Keskitaivaaseen, Syyrian despootilla al Assadilla puolestaan Marsin ja Neptunuksen paketti. Jää nähtäväksi, minkälaisen muodonmuutoksen kaiken kasvattava Jupiter saa aikaan näiden vallanhimoisten diktaattorien elämässä.

Kukin tyylillään

Perinteisen käsityksen mukaan Jupiter on planeetoista paras, kaiken hyvän tuoja, kuin Joulu-Pukki: missä Jupiter, siellä ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa.

Jupiter on myös kokemusteni perusteella lähtökohtaisesti hyväntahtoinen, mutta ei kaikkivoipa. Aspektit muiden planeettojen ja Jupiterin välillä vaikuttavat lopputulemaan samoin kuin merkkisijainti: planeetat ovat toimintakykyisempiä tietyissä merkeissä ja tuloksiltaan vaatimattomampia toisissa.

casino-921339_960_720Jupiter on mahdollisuuksien tuoja, mutta se toimiin sisältyy myös uhkia, joista suurin on yliampuminen: asiat menevät tavalla tai toisella överiksi. Sen selittää Jupiterin taipumus liialliseen itsevarmuuteen, naiviin idealismiin, ylettömään optimismiin ja sinisilmäiseen luottamukseen. Pahimmillaan Jupiter toimii kuin uhkapeluri, joka uskoo voittavansa kaikki ja aina.

Liioittelu ja suurentelu kumpuaa Jupiterin edellä mainitusta ydinosaamisesta: se laajentaa kaiken, mihin se koskee. Seuraavien kuukausien ajan sen laajennuksen kohteena ovat Skorpionin hallinnoimat kokonaisuudet, joita se edistää, lisää, levittää, tukee, vahvistaa, parantaa, kasvattaa, hyödyttää, auttaa pääsemään päämäärään jne. jne.

Valmistuuko Olkiluoto 3 vihdoin? TVO: ”Laitostoimittajan mukaan laitosyksikkö liitetään ensimmäistä kertaa valtakunnan verkkoon joulukuussa 2018 ja säännöllinen sähköntuotanto alkaa toukokuussa 2019.”  Toinen maanalainen, veronmaksajien rahoittama urakka, länsimetro, on myös valmistumaisillaan – jälleen kerran. Jupiter poistuu Skorpionista 8.marraskuuta 2018.

Jupiter tekee kaikesta enemmän – määrällisesti, laadullisesti, toiminnallisesti… – kuin mitä se oli aikaisemmin. Se on myös tuomari, jonka toimintaa ohjaavat oikeudenmukaisuus sekä korkea moraalinen ja eettinen taso.

Intian korkein oikeus päätti keskiviikkona, että aviomies syyllistyy raiskaukseen, jos hän on sukupuoliyhteydessä alaikäisen vaimonsa kanssa. Merkittävä päätös suojelee ainakin periaatteessa miljoonia lapsivaimoja Intiassa

YLE 11.10.17 Intian korkein oikeus: Seksi alaikäisen vaimon kanssa on raiskaus

Ne ei-niin-pienet erot

Planeetan ja merkin yhteistyö on sitä sujuvampaa, mitä yhteensopivampia niiden edustamat energiat ovat. Energian laatua voidaan havainnollistaa planeettoja ja merkkejä kuvaavilla, joskin stereotypioihin syyllistyvillä avainsanoilla vaikka näin:

Skorpioni kuuluu vakaisiin merkkeihin, joita kuvataan sanalla pysyvyys, mutta Jupiter on levoton seikkailijasielu. Skorpioni edellyttää täydellistä sitoutumista, mutta Jupiter hengittää vain vapaudessa. Skorpioni katsoo syvälle sisään, Jupiter tähyää kauas maailmaan. Skorpioni on introvertti, Jupiter ekstrovertti. Skorpioni on yksityinen, Jupiter julkinen. Skorpionin energia on fokusoitua, analyyttista ja musta-valkoista, kun taas Jupiterin energia on taivaita syleilevän suurpiirteistä ja sallivaa.

Nämä kaksi eivät siis ole mikään match made in heaven.

Astrologiaa on mielestäni valaisevaa ajatella teatterin analogiana. Jokaisella näyttelijällä/planeetalla on persoonallisuus. Näytelmässä/merkissä näyttelijä/planeetta unohtaa väliaikaisesti itsensä ja muuttuu roolihahmokseen käsikirjoituksen/merkin edellyttämällä tavalla.

Toisin sanoen planeetta mukautuu merkin vaatimuksiin ja ajaa ainakin ensisijaisesti merkin agendaa. Jupiter Skorpionissa on Skorpionin asialla ja toimii matalammalla profiililla kuin esimerkiksi ajaessaan omaa agendaansa kotimerkissään Jousimiehessä.

Suurin yhteinen nimittäjä

Onneksemme tällä parilla on myös yksi merkittävä yhteinen kiinnostuksen kohde: raha.

”Rauha valtasi markkinat.” Näin kirjoitti aamun lehti perjantaina ja jatkoi: ”Osakemarkkinoiden pelkokerroin on pienimmillään kahteenkymmeneen vuoteen”.

”Rauha” on tässä tapauksessa Jupiter, ”markkinat” Skorpioni. Jupiter on kaiken kasvun planeettana myös ”kasvavan” rahan eli mm. kapitalismin, korkeiden hintojen, voittojen, vaurauden ja nousukauden planeetta. Kun se nyt yhdistää voimansa isojen rahamäärien Skorpionin kanssa, ei ole ihme, että markkinoilla vallitsee rauha ja siellä katsotaan tulevaisuuteen jupiterimaisen luottavaisin mielin.

Asetelman merkittävin vaara liittyy Jupiterin ylioptimismiin ja liialliseen riskinottoon, jotka taipumukset Skorpionin vakaus ja analyyttisyys toivottavasti pitävät kurissa.

Tuleeko paljosta rahasta vielä enemmän rahaa Jupiterin avustuksella? Kokeeko raha ennen näkemättömän muodonmuutoksen? Mahdollisesti.

Jatkuu …

Tarkoitukseni oli tehdä lopuksi katsaus planeettojen välisiin suhteisiin seuraavien 13 kuukauden aikana sen selvittämiseksi, ketkä ovat Jupiterin ja Skorpionin agendan puolella ja ketkä vastaan, ketkä auttavat ja ketkä estävät, ketkä häviävät ja ketkä voittavat.

En kuitenkaan päässyt alkua pidemmälle, kun totesin, että asetelma laajenee ihan uuteen ulottuvuuteen ensi vuoden puolella.

Tutkin siis asioita vähän perusteellisemmin ja palaan asiaan lähitulevaisuudessa.

Lääkkeeksi musiikkia

man face with musical hair and gears

KUVA: THINKLINK

Kuuntelin aikaisemmin juostessani BBC:n suoraa lähetystä riippumatta siitä, mitä sieltä milloinkin sattui tulemaan. Se oli hyvin kehittävää, koska opin asioita, joista en aikaisemmin tiennyt mitään.

Kun aloin käyttää juoksuni seurantaan verkkopohjaista ohjelmaa, joka ilmoittaa livesti etäisyydet, ajat ja sykkeet, jouduin vaihtamaan suorat lähetykset lataamaani musiikkiin ja podcasteihin. Tässä vaiheessa mielimusiikiksi menoa tahdittamaan nousi Chris Rea. Hän lauloi aina autossani Kyproksella asuessani ja oli tämän hetkisen ymmärtämykseni perusteella syyllinen saamiini ylinopeussakkoihin. Rean muinaisjäänteet 1990-luvulta: Espresso Logic ja Blue Café alkoivat antaa myös juoksulenkeilleni lisää sekä vauhtia että pituutta.

Musiikin vaikutusta mentaaliseen ja fyysiseen tilaamme tutkitaan paljon. Yleisimmin musiikkia tarjotaan lääkkeeksi stressin lievitykseen, mutta sen kuuntelemisesta on muutakin iloa. Musiikin on todettu säätelevän tiedollista toimintakykyämme, mielentilaamme ja tunteitamme sekä niiden välityksellä myös fyysisiä suorituksiamme. Ilmiö selittyy musiikin vaikutuksella hormonien eritykseen.

Musiikki on tunteiden pikakirjoitusta.

Leo Tolstoi

Silkkaa kemiaa

Hormonit ovat elimistömme tuottamia kemiallisia välittäjäaineita ja viestinviejiä. Niiden eritystä säätelevät hermosolujen ja verenkierron välittämän tiedon ohjaamina väliaivoissa sijaitsevat hypotalamus ja aivolisäke.

Hormonit kulkeutuvat aivojen käskystä umpirauhasista veren mukana kaikkialle elimistöön, mutta vaikuttavat vain niihin soluihin, jossa on niistä kullekin sopivia vastaanottajia. Jo pieni määrä hormonia voimistaa tai heikentää kohde-elinten kuten sydämen toimintaa. Sanan hormoni kanta on muinaiskreikan (h)ormí, joka tarkoittaa toimintaan ryhtymistä, toiminnan käynnistämistä. Hormonit aikaansaavat muutoksen elintoiminnoissamme.

Asia on helppo todeta konkreettisesti ilman tieteellisiä tutkimuksiakin, mistä Chris Rean vaikutus juoksuuni olkoon yksi esimerkki.

Juoksun kaltainen fyysinen rasitus lisää stressihormonien tuotantoa kehossa, mikä on hyvä asia, sillä se parantaa rasituksen- ja stressinsietokykyä. Liika on kuitenkin aina liikaa. Kun kortisolin ja adrenaliinin tuotanto kiihtyy, stressipisteet nousevat ja niiden tahdissa myös syke ja verenpaine. Rea oli kaltaiselleni kilpailuhenkiselle juoksijalle liian innostavaa lenkkiseuraa, sillä stressipisteet nousivat turhankin korkealle.

Onneksi on olemassa vastavoimana stressihormoneille toimivia onnellisuushormoneiksi kutsuttuja välittäjäaineita. Liikunta lisää mielihyvää tuottavan endorfiinin eritystä, mistä puolestaan seuraa mm. kipukynnyksen nousu ja myös elimistön rauhoittuminen kuten sykkeen laskeminen. Myös mieleisen musiikin kuuntelulla on vastaavanlainen vaikutus endorfiiniin, joten musiikki tukee juoksemisen tuottamaa hyvän olon tunnetta.

Elämän kurjuutta voi paeta kahdella tavalla: musiikilla ja ottamalla kissan.
Albert Schweitzer

Liikunta ja musiikki vahvistavat myös tavoitteelliseen toimintaan liittyvän, vaikutukseltaan piristävän dopamiinin tuotantoa eikä dopamiinikoukkuun jäänyt koe juoksemista vastenmielisenä, koska se tuntuu dopamiinin ansiosta niin palkitsevalta. Niin tuntuu saman dopamiinin ansiosta myös suklaan syöminen, mutta pitkän päälle mielimusiikin kuuntelemisella, liikunnalla ja suklaan syömisellä on erilaisia seurauksia.

Musiikin voimalla pystyy siis oikeasti juoksemaan sekä nopeammin että pidempään, mikä ei aina ole harjoituksen tarkoitus eikä edes joka juoksijalle hyväksi.

”Muistojen bulevardi”

Yllättävää ei ole se, että eniten mielihyvää eli onnellisuushormoneita tuottaa oman mielimusiikin kuunteleminen. Lopputulosta eivät selitä mikään tietty musiikkigenre puhumattakaan musiikin ”taso” vaan musiikkiin liittyvät muistot.

Esimerkiksi perinteiset joululaulut, joiden sanojen merkitystäkään nykyihminen ei välttämättä enää ymmärrä, pitävät pintansa joulunajan soittolistoilla vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Joululaulut eivät ole vain musiikkia vaan osa meidän menneisyyttämme. Emme siis reagoi ensisijaisesti itse musiikkiin vaan sen pinnalle nostamiin muistoihin, jotka tuottavat meille mielihyvää.

Pohdin asiaa katsellessani kesällä televisiosta presidentti Koiviston hautajaisia. Paras osa koko lähetystä oli musiikki. Kokoelman nimi oli ”Surusoitto”, joka eteni näin: Suomalainen rukous – Andante festivo – Hyvyyden voimaan ihmeelliseen suojaan – Sydämeni laulu – Veteraanin iltahuuto – Sua kohti, Herrani, sua kohti ain – Finlandia – Narvan marssi – Sun haltuus rakas isäni – Porilaisten marssi – Oi kallis Suomenmaa. Voi sitä tunteiden tulvaa ja kyynelehtimisen määrää puhumattakaan siitä muistojen virrasta, joka soljui aivojeni läpi lähetyksen aikana!

Hypotalamuksen ja aivolisäkkeen ohella väliaivoissa sijaitsee myös mantelitumake, jota voi kuvata tunteiden komentokeskukseksi. Kun reagoimme vahvasti johonkin tapahtumaan, mantelitumake ilmoittaa ohimolohkossa sijaitsevalle hippokampukselle, että kyseessä on tärkeä asia. Tällöin muisto tallentuu pitkäkestoiseen muistiin, josta se nousee pintaan oikeilla ärsykkeillä kuten tietyllä musiikilla myös jatkossa.

Ilmiselvästi omassa menneisyydessäni kaikki tilanteet, joihin on liittynyt musiikki, ovat olleet täynnä tunnetta. Siis häät ja hautajaiset, joulut ja juhannukset, moninaiset vuodenkierron merkkipäivät yms., mutta myös arkiset tilanteet kuten se, kun mummo ja ukki kuuntelivat keittiön pöydän ääressä radiosta iltahartausta, joka päättyi virteen. Perinteisten virsien poljento saa edelleen jo ensisävelillään kyyneleet virtaamaan silmistäni. Kyseessä eivät siis ole surulliset, vaan kauniit, nostalgiset muistot ja onnenkyyneleet.

Muistot määrittävät viime kädessä sen, kuinka reagoimme mihinkin musiikkiin. Vaikka lähtökohtaisesti rauhallinen musiikki rauhoittaa ja nopea musiikki kiihdyttää, henkilökohtaiset mielleyhtymät ohjaavat sitä, minkälaista hormonaalista vastakaikua musiikki kehossamme tuottaa. Instrumentaalimusiikki on tässä mielessä neutraalimpaa, koska useimmiten laulujen sanat, ei sävel, ovat tunnereaktioittemme lähde.

Musiikki ilmaisee sen mitä ei voi pukea sanoiksi, mutta mitä ei voi jättää lausumatta.

Victor Hugo

Onnelliseksi laulamalla?

Maamme ruotsia äidinkielenään puhuva väestö on tutkitusti keskimäärin terveempää ja onnellisempaa kuin suomenkieliset suomalaiset. Etumatkalla ei ole tiettävästi tekemistä kielen kanssa eikä kyse ole pelkästään varallisuuden aiheuttamista eroista. Sen rinnalle nostetaan päällimmäiseksi selitykseksi yhteisöllisyys eli vahvat sosiaaliset verkostot. Ketään ei jätetä yksin.

images

Kuva: AWAKEN

Asia nousi mieleeni onnellisuushormoniksi kutsutusta oksitosiinista, joka tekee meistä sosiaalisempia ja vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, kykyämme empatiaan ja keskinäistä luottamusta. Se vähentää pelkoa ja ahdistusta, jota mm. sosiaaliset tilanteet saattavat tuottaa.

Oksitosiinin erityksen on todettu kiihtyvän esimerkiksi seksin, halailun, suutelun ja kaikenlaisen hyvää tekevän koskettelun tuloksena, mutta myös yhteislaulun ja yhdessä musisoinnin sekä jaettujen passiivisten musiikkikokemusten kuten konserttien vaikutuksesta.

Ovatko Suomen ruotsinkielisten oksitosiinitasot suomenkielistä väestöä korkeammalla jo alun perin geenien ansiosta vai selittyykö heidän suurempi yhteisöllisyytensä vilkkaammalla jaetulla musiikin harrastamisella?

Koko Suomi laulaa joulukuussa kauneimpia joululauluja ja kesän kynnyksellä Suvivirttä, mutta yhteislaulun määrää voisi lisätä ainakin lokakuusta tammikuun loppuun. Ehkä se auttaisi meitä selviämään hieman helpommalla pimeän ajan yli.

Musiikin käyttö mielentilan muokkaajana ja tunteiden säätelijänä ei edellytä minkäänlaista musikaalisuutta. Juuri kirjan ”Musikaaliset geenit, hyvinvointia musiikista” julkaisseen tutkija ja tietokirjailija Liisa Ukkola-Vuotin mukaan melkein jokaisella meistä on kyky ja valmius nauttia musiikista.

Musiikkia joka vaivaan

Muutama viikko sitten uutisoitiin vielä julkaisemattomasta tutkimuksesta, jossa on todettu psykopaattien suosivan muita enemmin rappiä. Ehdin jo hieman huolestua, sillä olen mm. suuri Palefacen ihailija enkä siitä huolimatta luule olevani tunnekylmä, luonnehäiriöinen enkä rikoksiin taipuvainen ihminen. Kaiveltuani asiaa hieman tarkemmin selvisi, että osallistujien otos oli pieni: vain 200 musiikin kuuntelijaa. Kyseessä oli siis ajalle tyypillinen uutinen epä-tutkimuksesta.

Oikean tiedon lisääntymisen myötä musiikkia hyödynnetään mm. terveydenhuollossa. Ukkola-Vuoti mainitsee mm. keskosvauvat, joille tehtävien toimenpiteiden aiheuttamaa kipua lievitetään soittamalla vauvoille musiikkia toimenpiteen aikana.  Myös aivoverenkiertohäiriöpotilaille soitetaan musiikkia kohtauksen jälkeen, koska sen on havaittu edesauttavan parantumista. Musiikin etu moneen muuhun terapiaan verrattuna on sen käytön helppous: sitä voidaan hyödyntää jopa liikuntakyvyttömien potilaiden hoidossa.

Musiikissa on se hyvä puoli, että kun se iskee sinuun, et tunne tuskaa.
Bob Marley

Ennaltaehkäisy on tunnetusti sekä helpompaa että halvempaa kuin parantaminen, mistä syystä musiikkia kannattaisi käyttää etupainotteisena kotikonstina. Esimerkiksi nuori kansantautimme stressi johtuu kortisolin ja adrenaliinin epäsuotavan suurista määristä verenkierrossa. Pieninä annoksina stressi ja hormonitulvat ovat hyväksi, mutta pitkään jatkuessaan stressi on merkittävä tekijä mm. diabeteksessä ja sydäntaudeissa. Stressihormonitasot olisi siksi suotavaa saada säännöllisesti laskemaan normaalille tasolle. Kannattaisiko kokeilla musiikkiterapiaa? Musiikin voimaan näyttävät uskovan monet kirurgitkin, jotka kontrolloivat stressitasoaan kuuntelemalla leikatessaan mielimusiikkia.

Laajassa 400 tutkimuksen tulokset analysoineessa projektissa todettiin, että musiikki vahvistaa kehon immuunijärjestelmää ja vähentää stressiä. Tutkimusten ongelmaksi tekijät mainitsevat vertailukelvottomat, ei-yhteismitalliset menetelmät eli monenkirjavat tavat tutkia asiaa. Siitä huolimatta he totesivat meta-analyysinsa lopuksi, että musiikin aikaansaamilla neurokemiallisilla muutoksilla on todistettavasti terveydellisiä vaikutuksia.

Ukkola-Vuotin mukaan jo noin 20 minuuttia musiikkia saa aikaan myönteisiä vaikutuksia mielentilassa. Olen todennut saman. Jos menen illalla liian pitkäksi venähtäneen näytön edessä istumisen jälkeen suoraan sänkyyn, aivot ovat sellaisessa hyperaktiivisuuden tilassa, ettei nukkumisesta tule tuntikausiin mitään. Olenkin ottanut tavakseni asettua hampaiden pesun jälkeen sohvalle pötköttämään ja kuuntelemaan kaunista ja rauhallista instrumentaalimusiikkia. Jo vartti riittää varmistamaan, että uni tulee kohtalaisen pian. Suosittelen kaikille unta odottaville.

Ilman musiikkia elämä olisi erehdys.

Friedrich Nietzche

 

Ihmiselle hyväksi

Pääsin vihdoin chillailemaan Amorgosille. Se on ollut toiveeni jo vuosia, joiden kuluessa saari on kääriytynyt mielessäni salaperäisyyden verhoon. Mikä kumman Amorgos?

Amorgos-nimen alkuperää ei ole tiedetä varmuudella, mutta mahdollisesti se viittaa amorgí-nimiseen, muinaisina aikoina hyvin yleiseen kasviin, josta on esitetty valmistetun laadukasta pellavan kaltaista kangasta.

Näytelmäkirjailija Aristofanesin komediassa vuodelta 411 eaa. ateenalainen Lysistráti ohjeistaa naisia ”pukeutumaan alastomiksi” eli amorgoslaisiin kankaisiin vietelläkseen miehiä, kankaat kun olivat hienoudessaan miltei läpikuultavia. Kehotus oli sivumennen sanoen aika julma veto, sillä näytelmän juonen ytimessä on Ateenan ja Spartan naisten julistama seksilakko. Sillä he saivat miehensä lopettamaan keskinäisen sotimisen. Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja.

Tarina amorgoslaisesta pellavasta vientituotteena on kyseenalaistettu saaren pienen koon (126 km2) ja kaikkea viljelyä hankaloittavien maanpinnanmuotojen takia. Nykyisin on vaikea uskoa, että jyrkkärinteisellä ja paljaalla Amorgosilla olisi koskaan kasvanut mitään niin suuria määriä, että siitä olisi syntynyt edes kissalle takkia.

Totuus on kuitenkin toinen. Vielä 1830-luvulle asti mm. saaren korkein vuori Krikellos oli tammimetsien peitossa. Valtaisa tulipalo, joka perimätiedon mukaan raivosi 20 päivää ja 20 yötä, tuhosi metsät lopullisesti 1835.

WP_20170901_08_04_09_Pro
Näkymä Tholárian kylään vievältä tieltä Egiáliin. Taustalla Krikellos-vuori ja kuvan oikeassa alakulmassa ainoan 5 tähden hotellin Aegiális Hotel & Span uima-allas.

Amorgosille pääsemistäni on lykännyt sen sijainti Naxosin takamailla ja siihen liittyen rajalliset laivavuorot. Tilanne on kuitenkin mitä luultavimmin helpottumassa, sillä saaren tunnettuus lisääntyy kiivaasti ja kyydin kysyntä ja toivottavasti myös tarjonta samaa tahtia. Monien saarihyppelijöiden kartalle Amorgosin nosti siellä osittain kuvattu Luc Bessonin filmi Suuri Sininen jo 80-luvun lopussa.

Lentokentälle saarella ei ole tilaa, ellei Egiálin lahdesta alkavasta laaksosta raivata asutusta ja viljelmiä kentän alta pois. Se on ainoa suurempi tasankopaikka koko Amorgosilla.

Kahden kauppa

Amorgos on 30 km pitkä, lounaasta koilliseen kurotteleva maasuikale, jonka keskellä pituussuunnassa on kuin selkärankana vuorien rimpsu. Melkein koko itäinen rannikko on luoksepääsemättömän jyrkkä, mutta länsirannikolla on sekä uimapoukamia että kaksi suurempaa lahtea, joiden suojissa toimivat saaren satamat, Katapola ja Egiáli.

Ne ovat myös Amorgosin matkailukeskittymät, joissa mm. melkein koko majoituskapasiteetti sijaitsee. Autolautat ja katamaraanit pysähtyvät päivästä riippuen jommassa kummassa, ja vain kaikilla pikku-Skopelitiksen vuoroilla on tähän asti päässyt molempiin joka arkipäivä.

20170830_163137489_iOS

Egiáli kylpee ilta-auringon lämmössä.

Oma valintani osui Egiáliin rannan takia enkä – nyt nolottaa tunnustaa – edes käynyt kuulemma kaupunkimaisemmassa ja vähemmän esteettisessä Katapolassa, vaikka kohteiden välimatka on vain 25 km. Vuoteen 1980 asti ainoa tapa päästä satamasta toiseen oli joko kävellä aasipolkuja pitkin tai hypätä veneeseen, mutta nykyisin matka taittuu paikallisbussilla noin 40 minuutissa. Hienoja maisemia tarjoava bussimatka maksaa vain muutaman euron; samalla reitillä ovat pääkaupunki Hora, ällistyttävä Hozoviótissan luostari sekä kehuttu Ayia Annan ranta.

Jo muinaiset egiálilaiset …

Arkaaisella kaudelle 700-480 eaa. Amorgosilla oli kolme kaupunkivaltiota: nykyisen Katapolan yläpuolella Minoa, saaren eteläosassa Arkesíni ja pohjoisessa Egiáli. Niiden muodostama liittovaltio tunnettiin nimellä Tripolis eli kolme kaupunkia, jota nimeä käytettiin tuolloin myös saaresta. ”Elossa” kolmikosta on enää Egiáli, ja toisista  muistuttavat vain rauniot.

Hämmästyin itsekin, kun lähtiessäni tajusin, etten käynyt Amorgosilla viettämieni viiden päivän aikana yhdessäkään museossa enkä yksilläkään raunioilla, vaikka molempia olisi ollut tarjolla muutamia. Letkeä elämänmeno imaisi heti mukaansa.

WP_20170901_08_50_43_Pro.jpg
Teki mieli istua alas aina, kun ohitin nämä kutsuvat tuolit matkalla päivän seikkailuihin.

Egiálin kilometrin pituinen etelä-lounaaseen avautuva ranta on parhaimmillaan ja meri lämpimimmillään iltapäivästä ja alkuillasta. Se on myös tuulelta suojassa silloin, kun meltemi puhkuu ja puhaltaa pohjoisesta. Rannalla ei ole suihkua, varjoja, aurinkovuoteita eikä muita turhakkeita eikä niiden perään kukaan huutele. Tamariskin pehmeässä varjossa, lämpöisellä hiekalla on ihanaa pötkötellä, ja kivenheiton päässä  kävelytien toisella puolella on muutamia tavernoita ja baareja. Mitä muuta lomalla oleva ihminen tarvitsee?

WP_20170903_18_14_09_Rich
Päivän paras hetki.

Aamupäivisin taivalsin lähikyliin, joita on sopivan matkan päässä kolme: vessani ikkunasta näkyi Potamos, parvekkeelta laakson vastakkaisilla rinteillä sijaitsevat Tholária ja Langága.

20170831_053812983_iOS
Potamosin kylät, Ala ja Ylä, ovat aivan Egiálin yläpuolella. Matka on lyhyt, rinne jyrkkä. Hyvää lämmittelyä tulevaan.
WP_20170901_08_23_21_Pro

Tholáriassa kävin liian aikaisin. Liikkeellä olivat lisäkseni vain vuohet, joten karistin kylän tomut jaloistani ja kiiruhdin kotiin aamiaiselle.

WP_20170903_11_10_04_Pro

Langáda on hyvin esteettinen kikladinen kylä, jossa kaikki on sievää ja maisemat mahtavat. Kuvan keskellä oleva saari on tavallistakin kristallinkirkkaampien vesien ympäröimä Nikúria, horisontissa sen oikealla puolella pikku-Kikladeihin kuuluva asumaton Keros, siitä oikealla häämöttää Naxos.

Amorgos on suosittu vaelluskohde eikä ihme: maisemat ovat ihan omaa luokkaansa. Parasta aikaa pitkille vaelluksille ei luonnollisestikaan ole vuoden lämpimin aika vaan alkukesä tai loppusyksy, jos kykenee sovittamaan aikataulunsa laivojen harveneviin vuoroihin.

Vaeltaminen yrttien tuoksussa henkeä salpaavan kauniiden maisemien keskellä tuottaa nautintoja kaikille aisteille. Merkittyjä vaellusreittejä on useita; osa alkaa Katapolasta, osa Egiálista. Ainakin seitsemän reiteistä hyödyntää ikivanhoja polkuja – monopátia -, jotka olivat 1980-luvulle asti ainoita saaren kyliä yhdistäviä kulkuväyliä.  Yksi parhaista tietolähteistä vaeltajan tarpeisiin on mielestäni tämä belgialaisen patikoijan sivusto.

WP_20170903_10_47_43_Pro

Poluilla tapaa pääasiassa papparaisia ja aaseja matkalla päivän töihin.

WP_20170903_13_26_13_Pro

Reitit on hyvin merkitty, jos sattuu katsomaan taaksepäin kylttien ohi pyyhältäessään. Löysin tämän polun alun vasta paluumatkalla.

Itse haaveilen kuninkuuspatikasta, joka alkaa Horasta ja päätyy Egiáliin. Se kulkee melkein koko pituudeltaan – noin 20 km – Amorgosin selkärankaa pitkin ja vie ammattilaisten mukaan vähintään neljä tuntia. Toisinpäinkin sen voi toki vaeltaa, mutta loppua kohti, ehkä hieman uupuneena, on parempi tulla alamäkeen. Kovalla tuulella tälle reitille ei kannata lähteä, sillä rajut puuskat paiskovat korkealla ja suojatta kulkevaa miten sattuu. Egiálista pääsee tarvittaessa takaisin Katapolaan iltabussilla tai – jos Skopelítis tai sen seuraaja on vielä liikenteessä – laivalla.

Aitiopaikalla

Suoraan laivalaiturista ylöspäin nousee katettu portaistettu ”Sunset Boulevard”. Täydellinen paikka sundownerin nauttimiseen päivän töiden päätteeksi.

WP_20170831_19_22_23_Pro

Sympaattinen Amorgis-kahvila/baari.

Amorgosin auringonlaskut ovat vähintään yhtä hienoja kuin Santorinin eikä niitä ihaillakseen tarvitse tungeksia tuhansien ihmisten jaloissa. Jos olisin new age ihminen, sanoisin, että Amorgosilla on hyvät energiat. Kun en ole, sanon, että ihmislapsen on jylhällä ja lempeällä Amorgosilla hyvä olla.

WP_20170831_19_40_54_Pro

Hyvän päivän kaunis päätös.

Paljon jäi tekemättä, paljon näkemättä, mutta ei sentään Amorgosin aarre, hämmästyttävä rakennustaiteellinen saavutus, pystysuorassa rinteessä roikkuva Hozoviotissan luostari. Siitä ja sen lähellä sijaitsevasta pääkaupunki Horasta jatkan juttua lähitulevaisuudessa.

Pikku-Kikladien sielu, elämä, äiti

Kun olin Naxosilla kesällä 2013, seurasin sivusta, kuinka sataman pienemmästä laiturista erääseen alukseen pakattiin monenmoista väkeä ja tavaraa. Paatti oli kooltaan hyvin vaatimaton verrattuna Naxosin päälaiturista lähteviin saarten välisiin laivoihin, mutta silti kyytiin nousi myös kaltaisiani saarihyppelijöitä.

Päätin, että matkustan joskus Express Skopelítiksella ihan riippumatta siitä, minne sillä pääsee. Tämän kesän reissulla unelma toteutui, kun seilasin tällä ikonisella aluksella Naxosilta Amorgosille, jonka satamista toinen, Katapola, on Skopelítiksen kotisatama.

Strategisia mittoja

Skopelítis on tosiaan merkittävästi pienempi kuin näillä vesillä seilaava keskiverto katamaraani (pituus noin 100 m, +/- 1000 matkustajaa ja +/- 150 autoa) tai autolautta (noin 150 m, +/- 1800 matkustajaa ja +/- 450 autoa). Suloisen Skopelítiksen pituus on vain 33,45 m. Siihen sopii 170 matkustajaa ja 10 autoa. (Lähde: The Ferry Site)

WP_20170830_13_33_53_Pro

Lähtökuopissa Naxosilla.

Small Cyclades Lines -yhtiön  liikennöimä linja on toiminut vuodesta 1958 ja tarjonnut Naxosin ja Amorgosin välissä sijaitseville Pikku-Kikladeille yhteyden muuhun maailmaan. Jokakeväinen kuukauden kestävä vuosihuolto aiheuttaa tauon toiminnassa, mutta muuten skopeliittislainen kyntää merta päivittäin.

Nykyinen Express Skopelítis ei tokikaan ole alkuperäinen eli 59-vuotias. Se on yhtiön 10.alus, joka rakennettiin Pohjois-Kreikassa Tessalonikin telakalla 1986 ja jonka nykyinen kapteeni on Skopelítiksen merenkulkijasuvun kolmatta sukupolvea. Aluksen nimi viittaa Sporadien saariryhmään kuuluvaan Skopeloksen saareen, mistä perhe on lähtöisin.

Neitseellistä rauhaa – toistaiseksi

Pikku-Kikladit eli Μικρές Κυκλάδες koostuu noin tusinasta saaria, joista vain neljä on asuttua. Niiden populaatio on yhteensä alle tuhat. Sähkö saarille saatiin 1982 eikä julkista liikennettä ole eikä montaa kilometriä päällystettyä tietäkään.

Irakliá on saarista suurin: sen pinta-ala on kokonaista 19 km2. Shinúsa on vielä koskematon paratiisi, jossa ei kuulemma ”koskaan tapahdu mitään eikä siellä ole mitään tekemistä”. Donúsa sijaitsee erillään muista, Naxosin koillispuolella. Sieltä on yhtä pitkä matka Naxosille ja Amorgosille.

WP_20170830_15_50_49_Pro

Shinúsa on purjehtijoiden suosiossa etelään avautuvassa, tuulilta suojatussa lahdessa sijaitsevan satamansa ansiosta.

Yksi poikkeaa joukosta merkittävästi. Sen lempinimi ”Pikku-Kikladien Mikonos” kertoo, mistä on kysymys, vaikkakin mittakaava on luonnollisesti eri luokkaa. Kufonisiá koostuu Ano ja Kato eli ylä- ja alasaaresta, joista Ano Kufoníssi on asukasluvultaan – noin 400 – ryhmän suurin ja Kato Kufoníssi puolestaan asumaton. Aikaisemmin saarelaiset pysyivät leivän syrjässä kalastuksella, mutta viime vuosina yläsaari on houkutellut varsinkin elokuussa tuhansia pääasiassa kreikkalaisia ja italialaisia turisteja rannoilleen. Se onkin matkailupalveluiltaan ryhmän kehittynein, ja sitä kuvataan myös – mielestäni hieman uhkaavasti – trendikkäimmäksi Pikku-Kikladiksi. Ilmiselvästi muutoksen tuulet puhaltelevat jo.

Toistaiseksi jokaista pikku-Kikladia voi kuitenkin huoleti mainostaa kristallinkirkkailla vesillä ja hienohiekkaisilla paratiisirannoilla, joilla voi leikkiä vaikka Robinson Crusoeta ja Perjantaita. Yksi erityisesti Donúsaan ihastunut kävijä ilmaisi asian näin: ”Rannat ovat kuin Karibialla paitsi, että palmujen tilalla on tamariskeja”.

Agóni grammí – Kannattamaton linja

Kreikan väestöstä noin 15 % asuu saarilla, mikä tarkoittaa noin 1,5 miljoonaa kreikkalaista. Asutetuiksi on määritelty 116 saarta, joista 53:lla on yli 1000 asukasta.

Tämä tarkoittaa, että noin 50 saarella väkeä on vähän tai hyvin vähän. Laivayhtiöt eivät mielellään liikennöi alueilla, joilla ei ole yhtään väkirikkaampaa saarta. Juuri sellaisella alueella sijaitsevat myös Pikku-Kikladit.

Isojen yhtiöiden autolautat käyvät näillä ”Takasaarilla” (siis Naxosin takana) kesäisin säännöllisesti, mutta talvella harvennetuin vuoroin ja jos sää on liian huono, vielä harvemmin.

Siksi melkein säässä kuin säässä liikennöivä Skopelítis on pikkukikladilaisten pelastus. Se kuljettaa ihmisten ja tavaroiden lisäksi lääkkeitä ja lääkäreitä saarille sekä tarvittaessa potilaita saarilta Naxosille, Sirokselle ja Santorinille. Saarelaisten mukaan Skopelítis ei koskaan jätä ketään kyydistä eikä pulaan.

Muutkin kuin Pikku-Kikladien asukkaat arvostavat Skopelítiksen tekemää työtä. Lloyd’s List nimesi sen liikennöimän reitin Kreikan vuoden 2013 matkustajalinjaksi. Kyseessä ei ole mikä tahansa papukaijamerkki. Lloyd’s List on maailman laajuisesti arvostettu merenkulun auktoriteetti, on ollut 1700-luvulta lähtien.

Tärkeän lisän laivojen täyttöasteeseen ja tulovirtaan tuovat matkailijat. Kreikassa kävi 2016 melkein 30 miljoonaa turistia, joista hämmästyttävät 75 % teki lomansa aikana merimatkan. Siis kolme neljästä Kreikan kävijästä matkustaa laivalla. Jatkakaamme valitsemallamme tiellä.

Kesäisin Skopelítis koukkaa sunnuntaisin Amorgosilta Santorinin kautta ”hippien Iokselle” – se on oheisella kartalla Irakliásta lounaaseen oleva isohko saari – ja takaisin Amorgosille, jonka vuoron kuvittelisin tuottavan mukavasti sekä lisätuloja että faneja laivan ihailijakerhoon.

Toteutunut unelma

Elokuun 30.päivänä tasan kello 14 kapteeni astui laivaansa ja huikkasi: ”Tervehdys kaverit, oletteko valmiina? Nyt lähdetään!”. Ja niin tehtiin.

Matka Amorgosille oli juuri sellainen kuin Neil Manderson runossaan kuvaa:

Sitting in Naxos harbour I rest,
Morning journey always easiest.

But now things begin to stir
With rushing here and rushing there
Cargo comes to be stacked inside
Boxes and cartons and everything else beside.

More and more I’m filling up
And finally cars and a truck.
And I give a little groan.

People arrive, tickets in hand
A last look around, goodbye to land
Some inside, some go up high
To sit outside under clear blue sky
Squeezing in to claim their space
Sunscreen smeared on reddened face.
And I give a little groan.

Three bells chime we cast away
Edging out into the bay
And through the calm we gently tread
But choppier waters lie ahead.
Now down past Naxos golden coast
Sun shines hot, my travellers toast.
And I give a little sigh.

Steaming on mile after mile
To Iraklia and Skinnousa Isle
Some depart and take their wares, while
New faces climb on with a smile.
To Koufounnisi with busy quay
Then for Dounoussa in open sea.
And I give a little sigh.

Head wind blowing, white horses show
Sea sprays high, motion down below.
Chopping and lunging side to side
As sun lovers rush to be inside
Stumbling here and in between
Reddened faces now coloured green.
And I have a little cry.

At last the calm of Dounoussa port
For my sickened travellers a last resort
A short reprieve before the final lap
For Amorgos and Ayios Pavlos gap
Wind is easing, storm is done
My voyagers return for setting sun.
And I raise a little smile.

Rounding headland, Aegiali Bay
Nearing lights flickering away
I rise up, my shoulders back
And shout for all to hear
Proud SKOPELITIS is here.

Reissu alkoi letkeästi. Ensimmäiset kaksi tuntia Naxosilta Koufonissille merenkäynti oli rauhaisaa ja aallot keinuttivat Skopelítista kuin vauvaa kehdossa. Aurinko läikehti turkoosin veden pinnalla, lämpöinen tuuli silitteli ihoa. Erehdyin tuudittautumaan  siihen luuloon, että kaikki kuulemani tarinat hiukset pystyyn nostattavista Skopelítis-kokemuksista olivat vahvasti liioiteltuja.

WP_20170830_17_06_25_Pro

Kuin hypnoottista terapiaa.

Mutta ei. Näin jälkikäteen tiedän, että kyllä ne varmasti ovat ihan totta.

Kuten oheisesta kartasta selviää, reitti Kufoníssiltä Donúsalle kulkee luotisuoraan kohti koillista ja ilman Naxosin suojaa. Tähän aikaan vuodesta pohjoisesta vastaan puhkuu meltemi (italian sanoista mal tempo eli huono sää), puuskainen ja kova tuuli.

Skopelítis ei enää keinunut kuin vauva kehdossa vaan pyöri kuin lastu laineilla. Vyöryvät vesimassat kohottivat sen aallon harjalle ja tuntuivat jättävän sen hetkeksi roikkumaan ilmaan tyhjän päälle. Sitten syöksyttiin alamäkeen. Meno oli kuin vuoristoradalla. Laivan kokka sukelsi seinänkorkuisiin vaahtopäisiin aaltoihin ja kansia huuhtoi suolavesi kerta toisensa jälkeen. Luonnonvoimia ihmetellessäni mieleeni muistui yksi  Skopelítiksen lempinimistä: skilopníhtis, koiran hukuttaja.

WP_20170830_17_21_11_Pro

Kun riisuin illalla hotellissa housuni, ne olivat niin perusteellisesti suolatut, että seisoivat melkein itsekseen pystyssä. Tukka puolestaan oli niin tupeerattu ja kampaus tukevasti suolalla kiinnitetty, ettei hiuksista tarvinut kantaa huolta moneen päivään.

Valtaosa matkustajista, joita ei Kufoníssin pysähdyksen jälkeen ollut kuin muutamia kymmeniä, hakeutui alakerran baarin suojiin. Istuin penkkiini tarrautuneena alakannella, sillä ajatus suljetusta tilasta ei viehättänyt enkä luule, että olisin pysynyt avoimella yläkannella menossa mukana. Seuranani oli muutamia oksentavia ja muutamia hyvinvoivia kanssamatkustajia.

Heistä eräs kreikkalainen perheenisä kertoi, että kapteenin mukaan hänen liikkeellelähtörajansa on 9 beaufortia. Me olimme liikkeellä 8 beaufortin päivänä. Puuskissa saattoi olla vähän reilummin ytyä. Vaikka luottamukseni kreikkalaisten merenkulkutaitoihin on vankkumaton, hieman pelotti hetkittäin.

Meriseikkailu Donúsalle meltémin hampaissa kesti reilut kaksi tuntia. Donúsan jälkeen meri rauhoittui. Niin kuulemma tapahtuu melkein aina. Kulkusuuntakin on tähän aikaan vuodesta tuulen suuntainen.

WP_20170830_18_07_47_Pro

Rauhan satamassa Donusalla

WP_20170830_18_09_47_Pro

Arkinen idylli.

Amorgosille purjehdimme ilta-auringon lempeässä valossa matalien maininkien kyydissä.

20170830_153310634_iOS

Määränpää näkyvissä.

Kokonaisuudessaan laivamatka Naxosilta Egialiin Amorgosille kesti reilut 5½ tuntia. Vaikka se oli elämäni äärimmäisin extreme-kokemus, en antaisi hetkeäkään pois. Kyseessä oli itselleni mahdollisesti viimeinen tilaisuus matkustaa tällä legendaarisella aluksella, sillä huhtikuussa uutisoitiin, että Skopelítisin liikennöimän linjan sopimus päättyy lokakuun 31.päivä. Kuulostaa siltä, että Pikku-Kikladit alkavat kiinnostaa muitakin laivayhtiöitä.

Kapteeni Ioannis Skopelítis puolestaan ilmoitti lehdistötiedotteessa, että Small Cyclades Lines aikoo osallistua linjasta käytävään tarjouskilpailuun joko nykyisellä tai uudella aluksella. Toivotan yhtiölle onnea ja menestystä kovassa kilvassa. Sekä pikkukiladilaisten että saarihyppelijöiden edun mukaista olisi, että ainutlaatuista työtä vuosikymmenten ajan tehnyt yhtiö pystyisi tarjoamaan myös tulevaisuudessa saarelaisille ja saarihyppelijöille korvaamattomia palveluita ja ikimuistoisia kokemuksia.

Vähintään jokaisen saarihyppelijän, mutta myös kaikkien, jotka haluavat ymmärtää, mistä kreikkalaisuudessa on kyse, kannattaa katsoa YouTubesta löytyvä 45-minuuttinen, rakkautta ja elämänviisautta tulviva dokumentti Express Scopelítis. Siinä saarelaiset kertovat suhteestaan Skopelítikseen ja sen kapteeneihin. Filmi sai minut kyynelehtimään vuolaasti ja melkein pakkaamaan laukkuni.

20170830_163116759_iOS

Egialin satama Amorgosilla. Taustalla Krikelos-vuori ja sen rinteillä Ala- ja Ylä Potamosin kylät.

Jylhästä Amorgosista, johon ihastuin ikihyväksi, jatkan seuraavassa jutussa.

Tinoksen tuulia

Attikan niemimaan itärannalla sijaitsevasta Rafínan kotoisesta satamasta lähtee laivoja ensisijaisesti lähimmille Kikladien saarille. Rafínan reitillä ovat mm. Tinos ja Mikonos. Ne ovat naapureita, joiden välinen etäisyys on pienimmillään vain 8 km.

Katselin Tinoksella parvekkeeltani auringon laskeuduttua Myconos By Nightia ja miltei kuulin korvissani musiikin vuorokauden ympäri auki olevista baareista.

wp_20170829_07_24_24_pro

Mikonos on ollut aikojen alusta tähtien suosiossa – sekä sellaisten, jotka tuikkivat vain öisin, että julkisuudessa loistavien kuuluisuuksien. Jo 50-luvulla siellä kävivät aikansa megastarat kuten Marlon Brando ja Liz Taylor, ja 60-luku toi hipit. Nykyisin kaiken maailman fashionistat ja huippujulkkikset viihtyvät Mikonoksella, jossa majoituksen hinta on Kreikan saarista korkein, siis jopa korkeampi kuin Santorinilla.

Maantieteellinen läheisyys on ainoa Mikonosta ja Tinosta yhdistävä asia. Hedonistinen Mikonos on rauhallisen ja hyvällä tavalla suorastaan vanhanaikaisen Tinoksen täydellinen vastakohta. Tinos on Kreikan tärkein pyhiinvaelluskohde, jossa ei palvota kaunista julkikuvaa vaan Tiniotissaa, Tinoksen Neitsyttä.

Tinoksella uskonnon merkitys korostuu, sillä se on toinen Kreikan saarista, jossa on merkittävä katolinen vähemmistö. Saaren noin 8700 asukkaasta suurin piirtein 3000 tunnustaa paavin kirkkoa. Alueittainen jako menee niin, että läntinen Tinos on ensisijaisesti ortodoksien, itäinen Tinos katolisten asuttama.Pääkaupunkia Horaa ympäröivillä alueilla asuu molempien kirkkokuntien jäseniä. Oletan käytännön liittyvän kirkkokuntien perinteisiin maanomistuksiin. Kirjoitin katolisuudesta Kreikasta viime kesän Siros-kokemuksen jälkeen täällä.

Tinos on tunnelmaltaan lempeä ja letkeä saari, jonka asukkaat ovat uteliaita ja kontaktihaluisia. Aktiviteeteista uskonharrastuksen lisäksi parhaat edellytykset täällä ovat patikointiin, jota voi harrastaa vilkkaasti liikennöityjen teiden ohella myös vanhoilla mm. paimenten ja aasien käyttämillä, nykyisin selvästi merkityillä reiteillä.

image

Tinoksella on kiventyöstössä yhtä vaikuttavat perinteet kuin meillä puurakentamisessa.

image

Yksi saaren yli 700 kirkosta. Näkymä terassiviljelmien yli Horaan.

image

Maa on karua. Jatkuvasti piiskaava tuuli maksimoi eroosion ja tekee kasvien kasvun heikoksi.

Uskon voimalla

Uskovat tuo Tinokselle vuonna 1823 löydetty Neitsyt Mariaa esittävä ikoni. Pelagia-niminen nunna näki enneunia, joiden perusteella pyhäinkuva paikallistettiin. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan ikonin olisi maalannut evankelista Luukas, mikä ajoittaisi sen ajanlaskumme ensimmäiselle vuosisadalle.

Ikonin löytyminen vain muutamaa vuotta Kreikan vapaussodan alkamisen jälkeen nähtiin merkiksi jumalaisesta hyväksynnästä sodalle, ja monet sodan keskeisistä vaikuttajista kävivät Tinoksella osoittamassa kunnioitustaan Neitsyelle. Tästä syystä Tinoksen Neitsyttä pidetään Kreikan valtion suojeluspyhimyksenä.

Ikonin löytöpaikalle rakennettiin Panayía Evangelístria eli Hyvien uutisten Neitsyt Marian kirkko. Sen rakennusmateriaalina käytettiin mm. samalla paikalla sijainneen viininjumala Dionysoksen temppelin kiveä. Marmoria haettiin myös antiikin pyhältä saarelta Dilokselta, joka sekin sijaitsee näköetäisyydellä Tinoksesta etelään.

Evangelístria mainitaan usein yhtenä ensimmäisistä arkkitehtuuriltaan merkittävistä rakennuksista Kreikan valtion historiassa, koska sen rakentamisen ajankohta liittyy läheisesti valtion syntyhistoriaan.

wp_20170827_11_46_58_pro-1

Panayía Evangelístria on Tinoksen pyhin, mutta ei kaunein kirkko.

Vuonna 1880 valmistunut kirkko rakennettiin lahjoitusvaroin; rahaa saatiin sekä yksityisiltä henkilöiltä että uskonnollisilta yhteisöiltä. Se on edelleen omavarainen, Kreikan valtiosta riippumaton laitos, joka lahjoittaa suurta vaurauttaan runsaskätisesti mm. sosiaalitoimeen ja koulutukseen.

Tiniotissaa muistetaan ikonin löytöpäivän 30.tammikuuta lisäksi 25.maaliskuuta Marian ilmestyspäivänä, johon kirkon nimi viittaa ja jolloin vietetään myös Kreikan itsenäisyyspäivää. Suurin juhlapäivä Tinoksella on kuitenkin Marian kuolinpäivä 15.elokuuta, joka on Kreikan vilkkainta lomasesonkia ja jolloin laivavuorot ovat enemmillään.

Joudun tunnustamaan, että en mennyt kirkon katsomaan ikonia. Uskoni on heikko ellei suorastaan olematon, enkä tuntenut tarvetta tungeksia tuhansien asialleen omistautuneiden kanssa ikonin äärelle.

Kun olin eräänä aamuna ajanut bussilla Steni-nimiseen vuoristokylään ja lähtenyt patikoimaan sieltä takaisinpäin kohti Horaa (noin 3,5 tuntia tuulista nousua ja laskua), yritin päästä katsomaan 1970 pyhimykseksi julistetun Pelagian kammiota Kehrovouni-luostariin, joka osui matkani varteen. Valitettavasti sisäänpääsyä vartioinut nunna määritti asuni sopimattomaksi. Ylläni olleet polvipituiset bermudat eivät riittäneet, sillä luostarin ohjesäännön mukaan naisella tulee olla päällään pitkä mekko tai hame tai vastaava kankaankappale ja miehellä pitkät housut.

Mutta takaisin kaupunkiin, jossa riitti ihmeteltävää ilman kirkkoon menoakin.

Panayía Evangelístriaan johtaa kaksi samansuuntaista katua, jotka molemmat alkavat rannasta. Niistä uudempi on suuria kansanjoukkoja varten rakennettu, leveä ja näyttävä Leoforos Megaloharis eli Suuren armon Neitsyt Marian (valta)katu. Sen erikoispiirre on kadun oikeassa laidassa juokseva punainen matto.

image

Mattoa pitkin tosiuskovaiset konttaavat noin 800 metrin matkan rannasta kirkolle. Tungosta ei ollut, mutta jatkuvasti joku avuntarvitsija lähestyi Neitsyttä nöyrästi nelinkontin.

Kaduista toinen on samanniminen kuin kirkko: Evangelístria. Se on kuin itämainen basaari, jossa myydään kaikkea sitä uskonnollista rekvisiittaa, mitä Neitsyelle voi viedä tuliaisiksi tai mitä ostetaan muistoksi Tinoksella käynnistä. Markkinoinnin kielellä ilmaistuna valikoima on suppea, mutta lajitelma laaja.

image

Yksi suosikkituliaisista Neitsyelle ovat kynttilät, joita myydään metritavarana.

Tuulisella paikalla

Olin kyllä nähnyt erilaisissa tietolähteistä maininnan siitä, että Tinoksella tuulee, mutten paneutunut asiaan sen tarkemmin. Pieni tuulenvire Kreikan helteessä kuulosti hyvältä ajatukselta.

Tinoksen tuuli ei kuitenkaan ole mikään pieni vire. Saarella tuulee aina, enemmän tai vähemmän. Tähän aikaan vuodesta enemmän, koska on meneillään meltemisesonki. Heräsin usein öisin tuulen mylvintään, kun puhuri laskeutui vuorilta Horaan.

Uimakieltoja tai punaisia lippuja en nähnyt etelärannikolla, jossa liikuin. Eniten viileä, aika-ajoin jopa kylmä tuuli vaikutti vaatevalintoihin. Yleensä tähän aikaan vuodesta kuljen Kreikassa ilman lahkeita ja hihoja. Nyt kaivoin matkalaukusta öisiä laivamatkoja varten varaamia lämpimiä vaatekappaleita.  Ilmastointia en käyttänyt kertaakaan hotellissa; öisin piti kiskoa peittoa niskaan.

image

Jo 400 metrissä ollaan iso osa aikaa pilvessä, ja puuskainen tuuli heittelee kulkijaa miten sattuu.

Venetsialainen maantieteilijä Vincenzo Corenelli matkusteli näillä kulmilla 1600-luvulla ja oli hyvin innostunut paikallisista tuulista: ”Saarella on vähän tauteja, koska se altistuu kaikille tuulille, varsinkin pohjoistuulelle, jota kutsutaan Tinoksen lääkäriksi!”. Corelli jatkaa: ”Pohjoistuuli on hyväksi erityisesti saarelle sairaina saapuville ulkomaalaisille, sillä he paranevat vaivoistaan välittömästi ilman muita lääkkeitä”.

Ilmiselvästi Tinoksella on tuullut keskivertoa enemmän jo aikojen alusta. Mytologiasta löytyy kaksikin selitystä asioiden tilaan.

Toinen taru kertoo, että tuulten ylipäällikkö Eolos asuu Tinoksella, sen korkeimman vuoren Tsikniasin huipulla (725 m). Vuoren nimi tulee sanasta tsiknás, joka tarkoittaa paistuvan lihan aromia. Sen sanotaan viittaavan Eoloksen kunniaksi paistettujen ja uhrattujen eläinten tuoksuun. Tsikniasilta on löydetty runsaasti keramiikkaa, jotka saattaavat liittyä juuri Eolos-kulttiin.

Toinen tarina kertoo pohjoistuuli Boreaksen ottaneen hengiltä sankari Herkulesin hyvän ystävän. Siitä suuttuneena Herkules tappoi Boreasin kaksi lasta ja hautasi heidät Tsikniakselle. Surussaan isä Boreas antaa tullen riehua Tinoksella lakkaamatta.

Näin meltemin kaltaisia luonnonilmiöitä selitettiin silloin, kun tieteellisiä selityksiä ei vielä tunnettu. Kirjoitin vuotuistuuli meltemistä ensikohtaamisemme jälkeen täällä.

Kaikella kunnioituksella

Samoina muinaisina aikoina Tinoksesta käytettiin nimeä Ofiusa, joka tulee käärmettä tarkoittavasta sanasta ofis. Täällä oli käärmeitä haitaksi asti. Matkasuunnitelmia Tinoksella ei kannata kuitenkaan perua, sillä ongelma on hoidettu. Mertenjumala Posidon tuli avuksi lähettämällä saarelle parven haikaroita, jotka pistivät käärmeet poskeensa. Näin Posidonista tuli Tinoksen virallinen suojelija.

Kiitolliset saarelaiset rakensivat mertenjumalalle temppelin, joka on ainoa tälle pyhitetty palvontapaikka Kikladien saarilla.

Temppelin raunioalue ei ole Kreikan mittakaavassa kummoinen, mutta arkeologiasta kiinnostuneelle riittävä.  Se sijaitsee muutaman kilometrin päässä Horasta, aivan meren rannassa Kioniá-kylän kohdalla. Perille pääsee bussilla, joka päätoimisesti kuljettaa matkailijoita temppelin kohdalta alkavalle hiekkarannalle. Alueelle on rannan ansiosta kasvamassa matkailukeskittymä palveluineen.

image

Temppelissä seisoivat Posidonin ja Amfitritin luonnollisen kokoiset patsaat.

Ensimmäinen temppeli seisoi samalla paikalla jo 400-luvulla eaa. Temppeliä laajennettiin ja remontoitiin 200-luvulla, jolloin siitä tuli myös Posidonin puolison Amfitritin palvontapaikka. Mertenjumalaa palvottiin Tinoksella parantajana, puoliso toi avun hedelmättömyydestä kärsiville naisille.

image

Doorilaisten pylväiden koristama lepopaikka kävijöille. Se sijaitsi lähteen kohdalla ja toimi suihkukaivona. Sisäkattoa koristi tähtitaivasta jäljittelevä kivireliefi.

Tinosta kutsuttiin antiikin aikana myös nimellä Idrousa. Kantasana on idria eli paikka, jossa on vettä. Saarella on hyvät vesivarat moniin muihin saariin verrattuna.

image

Marmorilla päällystetty pyhä tie johti alttarille, jonne kävijät jättivät uhrilahjansa jumalille.

On ikävä joutua kertomaan, että mertenjumalan ja minun välini eivät ole juuri nyt parhaimmillaan. Olen aika käärmeissäni Posidonille.

Suunnitelmani mukaan toin Suomesta tuliaisia, jotka asianmukaisin menoin vein alttarille. Samalla esitin nöyrän toiveen lempeästä merenkäynnistä tulevilla merimatkoillani, mikä ei mielestäni ollut kohtuuton pyyntö.

Tästä huolimatta koin elämäni purjehduksen, kun jatkoin Tinokselta matkaa. Naxosille asti meni ihan hyvin, mutta sieltä Amorgosille Posidon katsoi asiakseen järjestää todellisen voimainnäytöksen. Vähemmälläkin olisin uskonut, että hän on se, joka määrää tahdin Egeanmerellä.

Se tarina kuuluu kuitenkin jo seuraavaan juttuun.