Fiktiosta faktaksi

Sanatarkasti utopia merkitsee ”ei missään”.  Utopia-käsitteen loi kreikan negaatiota ilmaisevasta apusanasta oú (οὔ) ja paikkaa tarkoittavasta sanasta tópos (τόπος) poliitikko ja kirjailija Thomas Moore (1478-1535), joka käytti sitä 1516 julkaistun poliittisen satiirinsa nimenä. Idean teokseensa Moore sai filosofi Platonin (427–347 eaa.) ihanneyhteiskuntaa kuvaavasta dialogista Valtio.

Yleisessä kielenkäytössä utopialla tarkoitetaan paikkaa, jossa kaikki on hyvin ja jollaista ei oikeasti ole olemassa missään. Utopioita löytyy maailmankirjallisuudesta kaikilta aikakausilta ja kaikista kulttuureista Homeroksen Elysionin kentiltä Raamatun Paratiisiin, James Hiltonin Shangri-Lasta Aleksis Kiven Lintukotoon.

Utopian vastakohta on dystopia: pelolla hallittu yhteisö, jossa sosiaaliset normit ovat poikkeuksellisia/häiriintyneitä. Sitä käytetään kuvaamaan tilannetta, jossa asiat menevät ennalta arvaamattoman huonoon suuntaan.

Dystopiassa tópos-sanaan on yhdistetty etuliite dys (δυσ), joka joko tyhjää sanan positiivisen merkityksen tai vahvistaa sen negatiivista merkitystä. Dystopiaa käytti ensimmäisenä virkamies, filosofi ja taloustieteilijä J.S. Mill puheessaan Britannian parlamentissa vuonna 1868.

Dystopiakirjallisuus on nuorehko laji ja tyypillinen meidän ajallemme, sillä se on syntynyt science fictionin ja utopian sisarlajina 1800-luvulla ja kehittänyt 1900-luvun kuluessa lukuisia alatyyppejä totalitaristisesta feministiseen ja ekologiseen dystopiaan ja apokalyptiseen kirjallisuuteen. Dystopia käsittelee meidän aikamme pelkoja ja uhkakuvia, joihin kuuluvat muun muassa ilmastonmuutos, luonnonkatastrofit, maailmansodat, teknologian kehityksessä piilevät vaarat sekä erilaiset totalitaristiset yhteisöt ja yhteiskunnat.

SYNKISTYVÄT TULEVAISUUDENKUVAT Dystooppinen fiktio nykykirjallisuudessa

Kaikkien dystopioiden äiti

Kaukonäköisyydessään pelottava George Orwellin ”Vuonna 1984” piirsi julkaisuvuotenaan 1949 painajaismaisen kuvan tilanteesta, joka tuntuu nyt 2018 kovin tutulta.

Tarinan maailmassa on kolme jatkuvasti keskenään sotivaa suurvaltaa, joissa kaikissa päätäntävaltaa käyttää yksinoikeudella Puolue ja sen johdossa diktaattori, kasvoton Isoveli, jonka olemassaolosta ei tosin ole täyttä varmuutta.

Yhteiskuntaluokkia on neljä, joista ainoa puhdasoppinut on Puolueen sisäpiiri. Sen toimeksipanevana elimenä työskentelee Puolueen ulkopiiri, joka kuitenkin katsotaan harhaoppiseksi. Samaan harhaoppisten ryhmään kuuluu myös väestön valtaosa eli massa sekä alin, orjien luokka.

Teoksen päähenkilö Winston Smith ahkeroi oikeinkirjoittajana totuusministeriössä, jossa hän kirjoittaa työkseen historiaa uusiksi. Se tapahtuu uudiskielellä, jossa sanoille annetaan aikaisemmasta poikkeavia, usein vastakohtaisia merkityksiä. Kansalaisten mielenliikkeitä valvoo ajatuspoliisi.

Me ihmispolot kuvittelimme, että toisen maailmansodan aikuiset ja jälkeiset diktatuurit ja poliisivaltiot olisivat olleet oman aikakautemme ilmentymä oseanialaisesta dystopiasta. Mutta olemme jo toisella kierroksella: nyt isoveli on piiloutunut verkon syövereihin, missä se valvoo jokaista liikettämme ja pian jokaista ajatustammekin.

Meille syötetään muka- ja mutusoopaa sellaisella teholla, että alamme kohta uskoa totuuden valheeksi, valheen todeksi, oikean vääräksi ja väärän oikeaksi. Meitä manipuloidaan surutta ja meistä muokataan orwellilaista massaa, jolle oman älyn ja järjen käyttö on epäsuotavaa ja joka raivoaa somessa tuikituntemattomille kanssaihmisille.

Vanhat kulttuurit väittivät perustuvansa rakkauteen tai oikeudenmukaisuuteen. Meidän perustuu vihaan. Meidän maailmassamme ei tule olemaan muita tunteita kuin pelko, raivo, voitonriemu ja nöyryytys. Kaiken muun me hävitämme – kaiken. Olemme jo alkaneet murtaa vallankumousta edeltäneeltä ajalta säilyneitä ajatustapoja.

1984 (sivu 283)

Innokkaana Orwellin dystooppisen vision toteuttajana toimii presidentti Trump, josta Jari Tervo kirjoitti kolumnissaan HeSassa näin: ”Yhdysvaltain presidentti on oikeassa. Yhdysvalloissa toimii valtava valtakunnallinen tiedotusväline, joka keskittyy valeuutisten levittämiseen. Hän itse.” Tervo jatkaa: ”Hän kutsuu amerikkalaista laatumediaa ´kansan vihollisiksi´. Täsmälleen samalla nimellä kutsui Stalin poliitikkoja, virkamiehiä ja tavallisia kansalaisia Neuvostoliitossa 1930-luvulla, ennen kuin likvidoi heidät.” Koko kolumni on luettavissa täällä.

Patriarkaatin paluu

Toinen ajankohtainen dystopia on Margaret Atwoodin “The Handmaid’s Tale” (1985), ”Orjattaresi”, joka on televisioitu ja menee parhaillaan Teemalla (1.tuotantokauden jaksot 2-6 ovat vielä katsottavissa Areenassa). Orwellin ”1984:n” luin teininä, kuten jokainen valveutunut teini kultaisella 60-luvulla. Atwoodiin tartun, kunhan toinnun TV-sarjasta. Sitä pystyn katsomaan vain yhden osan kerralla, sillä tarina on rankka ja tulee painajaisina uniin.

Atwood on itse esittänyt The New Yorker -lehden haastattelussa toiveen, ettei hänen tulevaisuusfantasioitaan kutsuttaisi tieteiskirjallisuudeksi vaan spekulatiiviseksi fiktioksi. Toisaalta hän toteaa samassa haastattelussa, ettei koskaan sisällytä teoksiinsa mitään sellaista tapahtumaa, jolla ei ole ennakkotapausta historiassa tai selkeää yhtymäkohtaa nykypäivään.

”Orjattaren” ytimessä on rituaalimuotoinen lisääntyminen, joka suorasanaisemmin ilmaistuna tarkoittaa järjestelmän eli valtion valtuuttamaa raiskausta. Sen malli löytyy Raamatusta:

Kun Raakel näki, ettei hän saanut lapsia, hän alkoi kadehtia sisartaan ja sanoi Jaakobille: ”Auta minua saamaan lapsia, tai muuten minä kuolen!” Jaakob suuttui Raakelille ja sanoi: ”Olenko minä muka Jumala? Minäkö olen estänyt sinua saamasta lapsia?” Raakel sanoi: ”Tuossa on orjattareni Bilha. Tee hänen kanssaan lapsia, jotka tulevat minun omikseni. Näin minustakin voi tulla äiti. 

Ensimmäinen Mooseksen kirja, 30: 1-3

Nykyistä Yhdysvaltoja markkeeraavassa Gileadissa vallan ovat kaapanneet vanhoilliskristilliset fundamentalistit. Yhteiskunta on hengenvaarallinen toisinajattelijoille ja erilaisten ympäristökatastrofien jäljiltä myös kaikille muille. Tuhoutuneista ydinvoimaloista levinnyt säteily on aiheuttanut hedelmällisyyden ja sen myötä syntyvyyden romahduksen.

Lääkkeeksi päättäjät pakottavat synnytyskelpoiset naiset tekemään lapsia; siitosorina toimivat yhteisön merkkimiehet, joiden omilta vaimoilta myrkyt ovat jo vieneet kyvyn tulla raskaaksi. Muiden naisten rooli on olla avustavissa tehtävissä lastentekotalkoissa. Kerran kuukaudessa, orjattaren ollessa hedelmällisimmillään, ”synnytyskoneen” omistaja on häneen sukupuoliyhteydessä pyhäksi rituaaliksi koristellussa, vastenmielisessä seremoniassa.

image

Valaisevin ahaa-elämys tuli, kun ohjelmaa katsoessani tajusin, mistä orjattaren hieman oudolta kuulostava nimi on peräisin: Offred = Of Fred. Orja on isäntänsä omaisuutta. Nimi vaihtuu, kun naisen munasoluja ja kohtua tarvitaan muualla ja omistava perhe vaihtuu. Oman nimen käyttö on naiselta kielletty. Oma identiteetti on naiselta kielletty.

Täysin tätä päivää oli sarjan ensimmäinen osa, jossa päähenkilö yritti paeta puolisonsa ja pienen lapsensa kanssa turvaan pohjoisen rajan yli, mutta virkavalta voitti, ampui aviomiehen, erotti lapsen äidistään ja vei äidin sadististen opettajien synnytyskonekoulutukseen.

Samalla lailla on viime kuukausina hajotettu perheitä, jotka ovat pyrkineet Meksikosta Yhdysvaltoihin ja joiden lapset vietiin vanhemmiltaan leireihin odottamaan palautusta rajan eteläpuolelle.

Olemme katkaisseet siteet lapsen ja hänen vanhempiensa, miesten, ja miehen ja naisen väliltä. Vaimoon tai lapseen tai ystävään ei ole enää luottamista. Mutta ei tulevaisuudessa vaimoja tai ystäviä olekaan. Lapset viedään äideiltä synnytyksen yhteydessä kuin kanalta munat.

Noin kirjoitti Orwell vuonna 1949.

Myös ”Orjattaren” punainen lanka: naisvihamielisyys kuulostaa surullisen tutulta nyt, kun maailman mahtivaltiota johtaa naisia oman kehuskelevan kuvauksensa mukaan ”pillusta kouriva” Trump.

”En ole mikään profeetta,” hän sanoo. ”Luovutaanpa siitä ajatuksesta välittömästi. Ennustukset koskevat todellisuudessa tätä hetkeä. Sci-fi koskee aina tätä hetkeä. Mitä muuta se voisi koskea? Tulevaisuutta ei ole. On monia mahdollisuuksia, mutta emme tiedä, mikä niistä toteutuu.” Hän on kuitenkin ”pahoillaan siitä, että hän on ollut niin oikeassa”.

Atwood The Guardianin haastattelussa tammikuussa 2018

Ajassamme leviävää miesnäkökulmaa valotti toimittaja Jaakko Lyytinen muutama päivä sitten HeSassa mielenkiintoisessa jutussaan ”Uusi mies” mm. näin:

Radikaalein mieskapina kytee verkon manosfäärissä. Se on maskuliinisuudesta kiinnostuneiden yhteisöjen laaja yhteenliittymä, johon kuuluu muun muassa bodaussivustoja, deittiyhteisöjä ja isien oikeuksia ajavia ryhmiä.

Ilmiö on levinnyt Yhdysvalloissa, mutta samantyyppistä sisältöä on ilmaantunut myös suomalaisille verkkosivuille ja keskustelufoorumeille.

”Yhteisöt ovat antifeministisiä. Niissä kytee naisvastaisuus”, kirjallisuustieteen tutkija Matias Nurminen sanoo.

Manosfäärin mieskuva on nostalginen. Mies on uudisraivaaja, vanhan ajan macho.­ Perheen pää. Naisiin suhtaudutaan esineellistävästi. Naisia pisteytetään esimerkiksi HB- eli Hot Babe -asteikolla.

Monet siihen kuuluvat liikkeet lähestyvät Nurmisen mukaan alt-right-liikettä eli radikaalia uusoikeistoa. Viha ei kohdistu vain naisiin, vaan myös ei-valkoisiin etnisiin ryhmiin ja sukupuolivähemmistöihin.

”Pelätään, että miehiltä viedään kaikki oikeudet. Manosfäärin mantra on, että miehiä vastaan on solmittu feministien ja vasemmiston salaliitto. Että oikeasti miehet ovat se sorrettu sukupuoli.”

Trumpin & co:n vastenmieliset kommentit, asenteet ja teot naisia kohtaan katkaisivat kuitenkin kamelin selän ja toimivat yhtenä pontimena #METOO-liikkeen nousuun, mikä on tämän muuten mustanpuhuvan pilven hopeareunus.

Tietoa tulevasta

Em. klassikoiden lisäksi suosittelen lisäämään lukulistalle myös ansioituneen kotimaisen dystopian, Emmi Itärannan esikoisteoksen ”Teemestarin kirja” (2012). Siinä uhanalaisia eivät ole vain naiset vaan koko ihmiskunta. Kirja kertoo kauniisti ja pienesti, mutta pelottavasti sekä pelottavan uskottavasti maailmasta, josta vesi on loppunut.

Painajaismaisia tulevaisuudenkuvia maalailevat tarinat sopivat luettaviksi varoituksena pahan potentiaalista. Ne ovat osuvimmillaan hyytävän julmia ja kuitenkin täysin realistisia. Optimistina toivon, että dystopia-kirjagenren kauhuvisiot pelästyttävät ihmiskunnan ja saavat sen ryhdistäytymään, ennen kuin on liian myöhäistä.

Muussa tapauksessa me tapamme itse itsemme sukupuuttoon ahneuden ja suvaitsemattomuuden takia, kun yhden utopia on toisen dystopia, yhden dystopia toisen utopia. Siis siksi, että emme kykene tulemaan toimeen keskenämme.

Maailman kaunein meri

Thalassaa, Välimeren henkilöitymää, luonnehditaan Ethirin (kirkas yläilma, jota jumalat hengittivät) ja Iméran (päivänvalo/päiväsaika) tyttäreksi (Hygin. Fab. Praef. p. 2 ; Lucian, Dial. D. Marin. 11.)

Theoi-sivusto

Thalassan katsotaan myös olleen rakkaudenjumalatar Afroditen äiti, jonka taivaanjumaluus Uranus ilman omaa aloitettaan hedelmöitti, kun hänen isänsä Saturnus kastroi poikansa ja heitti tämän verisen peniksen mereen. Tähtitieteessä Thalassa-nimen on saanut yksi kaasuplaneetta Neptunuksen kuista.

Tieteellinen versio Välimeren synnystä

Välimeren edeltäjä tunnetaan nimellä Tethys-meri.

Nimi Tethys on sekin luonnollisesti peräisin Kreikan mytologiasta. Tethys oli Uranuksen ja Gaian (Taivaan ja Maan) tytär sekä valtameren jumaluuden Okeanuksen sisar ja puoliso. Sekä Thalassa että Tethys olivat alkujumaluuksia (protogenos), ts. ne edustivat  tutumpia Olympoksen jumaluuksia edeltävää jumalsukupolvea.

1024px-Mediterranean_Rupelian

KUVA: WikiMedia (tilanne noin 30 miljoonaa vuotta sitten)

Esihistoriallinen, nykyistä Välimerta merkittävästi laajempi Tethys-meri aaltoili pohjoisen Laurasian mantereen ja eteläisen Gondwanan mantereen välissä suurimman osan mesotsooisesta maailmankaudesta (251 – 66 miljoonaa vuotta sitten).

Se kuivui vuosimiljoonien kuluessa useita kertoja suolarinteiseksi altaaksi, kun mannerlaattojen liikkeiden seurauksena virtaukset muilta vesialueilta estyivät ja kuumuus haihdutti altaassa olleen veden. Lopullisesti Tethys erottui nykyisestä Atlantin valtamerestä noin 14-13 miljoonaa vuotta sitten, kun eteläinen Afrikan laatta törmäsi pohjoiseen Euraasian laattaan.

Noin 5,3 miljoonaa vuotta sitten, jälleen levottomien mannerlaattojen liikkeen takia, virtauksen estänyt maaharjanne Euroopan ja Afrikan välillä murtui, ja valtameren vedet vyöryivät Tethyksen altaaseen valtavalla voimalla, tutkijoiden mukaan yli 100 km:n tuntinopeudella usean vuoden ajan. Vedenpinnan uskotaan nousseen nopeimmillaan yli 10 m päivässä.

WP_20170910_09_27_28_Pro

Jossain Nysiroksen ja Tilosin välissä (2017)

Maapallon suurimman sisämeren vedenpintaa ylläpitää edelleen Atlantilta saapuvien virtauksien mukana kulkeva vesi, jonka vuosittaiseksi määräksi arvioidaan 35 000 km3. Ilman Atlantin apua Välimeren pinta laskisi noin metrin vuodessa voimakkaan haihtumisen takia. Haihtuva vesi jättää jälkeensä suolan, mikä selittää Välimeren korkean suolapitoisuuden: 3,6-3,8 %. Vertailuksi: Itämeren vesi on nk. murtovettä ja sen suolapitoisuus on muutaman promillen luokkaa.

Meri maan keskellä

Välimeri, Medelhavet, Mittelmeer, Mediterráneo jne. jne: kaikkien näiden nimien juuret ulottuvat samaan alkulähteeseen.

Romaanisista kielistä tunnistaa helposti sanan latinalaisen esikuvan Mare Mediterrāneum. Se koostuu sanoista medius keskellä, terra maa sekä aneus-päätteestä, joka tarkoittaa jonkun omaista. Nimi on käännöslaina idästä. Kreikan Mesóyios Thálassa (Μεσόγειος Θάλασσα) koostuu merta tarkoittavasta thalassasta sekä sanoista mesos sisällä ja sanan maa yi genetiivimuodosta.

Vanhempaa perua on Aristoteleen suuhun laitettu nimi Sisämeri I eso thalassa, joka ilmaisu oli todennäköisesti Välimeren siemen. Ulkomeri I exo thalassa tarkoitti  valtamerta Herkuleen pylväiden eli Gibraltarin salmen toisella puolella tai mahdollisesti Peloponnesosin niemimaan eteläisen Maléan niemen takaista Välimerta.

Sanan thalassa etymologiset juuret ovat historian hämärän peitossa, kielitieteilijöiden mukaan ”esi-kreikassa” – tai mahdollisesti etruskissa.

IMG_0561

Folegandros (2014)

Muinaiset kreikkalaiset kutsuivat Välimerta usein vain nimellä Meri, sillä jokainen ymmärsi ilman sen kummempia lisäselityksiä, mistä oli kyse. Joskus saatettiin käyttää lisämääreitä ”suuri” tai ”meidän” – olivathan kyseessä kreikkalaisten kotivedet.

Kreikkalaiset määrittivät kotimaansa läntisen rajapyykin em. Maléan nimen kohdalle. Sen toisella puolella alkoi muu maailma ja ainakin Odysseus-paran tapauksessa loputon vastoinkäymisten sarja. Odysseuksen ”isä” Homeros ei mainitse eepoksessaan yhtään meren erisnimeä, vaikka koko pitkän tarinan näyttämönä on meri. Tämäkin kuvastaa aikalaiskäsitystä: koko meri on meidän. Nobelisti Elytis kutsui Egean merta saarineen ”jumalaiseksi sormenjäljeksi”.

Antiikin roomalaisten Välimerestä käyttämä nimi Mare Nostrum oli siis sekin lainaa kreikkalaisilta. Roomalaisten kielenkäytössä nimellä tosin ilmaistiin sitä tosiasiaa, että Euroopan ja Afrikan mantereiden väliin jäävän meren vedet huuhtelivat mahtavan Rooman imperiumin rantoja kaikilla ilmansuunnilla.

Välimeri on järjettömän pieni meri; sen historian pituus ja suuruus saa meidät kuvittelemaan sen kokoaan suuremmaksi.

Lawrence Durrel: Balthazar (1958)

Kielestä riippumatta ”meidän meremme” sopii käytettäväksi laajemmassakin merkityksessä. Länsimainen sivistys kehittyi Välimeren rannoilla, ja Euroopan voi hyvällä syyllä sanoa syntyneen Välimeren kulttuureista, joten sitä voi oikeutetusti pitää kaikkien eurooppalaisten omana merenä.

Välimeren kulttuuripiirin maantieteellisiä rajoja on mahdoton määritellä. Muinaisessa maailmassa ongelma ratkaistiin käytännöllisesti: alue rajattiin oliivipuun levinneisyyden perusteella.

Välimeri ulottuu autiomaavyöhykkeen laidalle ja oliivi on sen puu, sen auringon ja kirkkauden vyöhykkeen puu, joka erottaa päiväntasaajan apeuden pohjolan apeudesta.

Aldous Huxley: The Olive Tree (1973)

Tautinsa kullakin

Islomania = pakonomainen innostus saariin; tila jossa saaret tuntuvat vastustamattoman, jopa pakonomaisen kiinnostavilta ja vetovoimaisilta; islo latinan saarta merkitsevästä insulasta.

Lawrence Durrell kuvaa tautia Rodos-kirjassaan ”Reflections on a Marine Venus” (1943) näin: ”On olemassa ihmisiä, jotka ovat jollakin tavalla saarten pauloissa. Pelkkä ajatus siitä, että he elävät saaressa, meren ympäröimässä pienessä maailmassa, suorastaan päihdyttää heidät”. Suomalainen filohelleeni Göran Schildt kuvasi ilmiötä kirjassaan ”Purjehdukseni Daphenella” (1987) näin:

… jossa jokaiseen satamaan olisi mieluummin jäänyt koko iäkseen, elleivät uudet löydöt olisi houkutelleet, ellei muita siintäviä saarten siluetteja olisi häämöttänyt kisailevan meren takana.

Kuulun juuri tähän saarimaanikkojen joukkoon. Onneksi asun saarella ja onneksi minulla on kesäisin mahdollisuus nostaa purjeet ja viettää lomani maailman kauneimman meren saarilla.

Maallisempien asioiden takia lomasuunnitelmien teko lykkääntyi tavallista myöhempään, mutta nyt asiat ovat sillä mallilla, että voin keskittyä tärkeimpään. Yhdensuuntainen lentolippu on jo taskussa, tällä kertaa suoraan Kreikan 3.suurimmalle saarelle Lesvokselle.

Nimi on epäilemättä tuttu kaikille, jotka eivät elä tynnyrissä: 1 630 km²:n saari on vastaanottanut muutaman viime vuoden aikana satoja tuhansia sotaa paenneita Syyrian ja Afganistanin pakolaisia. Uutisointi on pelästyttänyt matkailijat, joiden määrä romahti syksyllä 2015.

Mutta elämä jatkuu. Mytilini on Lesvoksen melkein 30000 asukkaan pääkaupunki, jossa mm. toimivat Egean yliopiston yhteiskuntatieteellinen ja ympäristötieteellinen tiedekunta. Muille kuin opiskelijoille Lesvoksen suurin yksittäinen vetovoimatekijä taitaa olla ouzo, jota valmistetaan 17 tislaamossa ympäri saarta. Lesvos tuottaa noin puolet Kreikan kaikesta ouzosta.

IMG_0225

Kun aurinko laskee Egeanmereen syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina, istun veden äärellä ouzerissa. Lasissani on maidonvalkeaa, aniksen makuista ilolientä, lautasella mustekalarenkaita ja sardiineja. Päihdyn saaresta ja merestä. Hieman ouzostakin. Siitä alkaa loma ja Odysseia 2018.

Flisvos: Maailman kaunein ääni, jonka rantaan vyöryneet lempeät mainingit tuottavat vetäytyessään takaisin merelle sileiden pikkukivien yli.

 

Mahdollisuus vai uhka?

”Beehives,” Casati answered and gave Brunetti a puzzled look. “Haven´t you ever seen them?” he asked, continuing to address Brunetti as “tu”, and establishing that he was not speaking to the son-in-law of Conte Falier come out for two weeks, but to the son of an old friend.

Donna Leon: Earthly remains

Tavoilleni uskollisena kuuntelin viikonloppuna laajan kattauksen BBC:n radio-ohjelmia. Niistä yksi oli nimeltään ”From Language to Algorithm”, jonka aiheena oli englannin kielen tulevaisuus.

Hieman hymyilytti, kun näin alaotsikon ”the future of English”. Meillä, jotka puhumme äidinkielenämme hyvin rajallisen joukon käyttämää kieltä, on mielestäni syytäkin olla huolestuneita oman kielen säilymisestä. Sitä vastoin englanti ei tule ihan ensimmäisenä mieleen puhuttaessa uhanalaisista kielistä.

Hyvin todennäköistä tosin on, että brexitin myötä englannin asema Euroopassa heikkenee ja vastaavasti saksan ja ranskan asema vallan kammioissa vahvistuu. Siitä huolimatta englannin ykkössija maailman puhutuimpana kielenä säilynee ainakin toistaiseksi.

Maailmassa tunnetaan noin 6900 kieltä, mutta yli puolet maapallon väestöstä puhuu ensimmäisenä kielenään vain muutamaa niistä: mandariinikiinaa (908 miljoonaa), espanjaa (442 miljoonaa) tai englantia (378 miljoonaa) sekä arabiaa, hindiä tai bengalia.

Englannin painoarvoa kasvattaa merkittävästi se, että englanti on maailman käytetyin kakkoskieli, jota puhuu natiivien lisäksi ainakin 750 miljoonaa ihmistä. Oman kielen globaali ylivoima lienee pääasiallinen syy siihen, että arviolta noin 95 % briteistä on ummikkoja: he eivät puhu englannin lisäksi mitään muuta kieltä.

Aiheeseen tarttunutta BBC:n toimittaja Robert Lustigia kiinnostaa erityisesti teknologisen kehityksen vaikutus englannin tarpeellisuuteen.

Verkko oli vielä vuosikymmen sitten valtaosin englanninkielinen, mutta jo vuosia muilla kielillä tuotetun sisällön määrä on kasvanut nopeasti. Kun samaa tahtia erilaiset käännössovellukset yleistyvät, kenenkään ei pian ehkä – esittää Lustig – tarvitse opetella mitään vierasta kieltä. Miten ikävä ajatus!

Eri kieli luo erilaisen näkemyksen elämästä.

Federico Fellini

Viime vuosikymmenet ”vieras kieli” on useimmiten tarkoittanut ympäri maapallon miltei poikkeuksetta nimenomaan englantia. Se on globaali lingua franca, käytetyin kieli niin kansainvälisessä kaupassa, politiikassa, urheilussa, diplomatiassa kuin tieteessäkin.

Konekääntämisen lyhyt historia

Kielten kääntämistä tietokoneen avulla on opeteltu yhtä pitkään kuin tietokoneet ovat olleet olemassa, 1940-1950 -luvuilta lähtien, mutta tulokset olivat pitkään vaatimattomia.

Kehno kieli johtui tavasta, jolla kieltä opetettiin kääntäjärobotille. Opetusmetodi perustui tilastollisiin malleihin: robotti eli tekoäly kävi läpi valtavan datamassan ja arvasi siitä löytämiensä samankaltaisuuksien perusteella omasta mielestään todennäköisimmin oikean sanan. Robotille ei siis yritetty opettaa edes sanan merkitystä kielen rakenteista eli kieliopista puhumattakaan, mikä selittää lopputuloksen huonon laadun.

Taso parani merkittävästi, kun 1980-luvulla robotti ohjelmoitiin tunnistamaan yksittäisten sanojen sijaan kolmen sanan fraaseja ja tekstin pätkiä, mutta silti: kieli oli edelleen kömpelöä eikä siitä parhaalla tahdollakaan voinut antaa tyylipisteitä. Se riitti juuri ja juuri yksinkertaisen tekstin kääntämiseen sellaiseen muotoon, että hyväntahtoinen lukija ymmärsi sen.

Monet muistavat, minkälaisia käyttöohjeita ja tavaraselosteita vielä muutama vuosi sitten joutui tavaamaan ostamistaan tuotteista. Jos Ikean huonekalujen kokoamisen aloitti ohjeen lukemisesta, saattoi paketista löytyneistä osista syntyä jotain aivan muuta kuin hylly, jonka kuva oli pakkauksen kannessa. Lisäksi lattialla oli pussillinen ”turhia” ruuveja vielä siinä vaiheessa, kun kaluste oli jo kasassa. Ohjeet olivat konekäännöksiä eikä niissä usein ollut päätä eikä häntää.

 

Useimmat käännössovellukset käyttävät nykyisin uudenlaista lähestymistapaa ongelman ratkaisemiseksi: ne hyödyntävät tekoälyä ja koneoppimista. Menetelmää kutsutaan neuroverkkoihin perustuvaksi konekääntämiseksi. Neuroverkko viittaa ihmisen aivojen hermojärjestelmään, jonka toimintatapa on ollut metodin esikuvana. Tavoitteena on kääntää tekstiä kuten ihminen sen kääntäisi eli tekstiä tulkitaan sanojen yhdistelmien ja asiayhteyksien perusteella. Kun kone tekee oikean ratkaisun, se saa valinnalleen vahvistuksen.

Kirjoitin neuroverkkoperusteisesta koneoppimisesta reilu vuosi sitten seuraavaa:

Akatemiaprofessori Teuvo Kohonen, nyt jo yli kahdeksankymppinen ”eläkeläinen”, oli liikkeellä vielä aikaisemmin. Häntä alkoi kiinnostaa jo tutkijan uransa alkumetreillä, voivatko koneet oppia ja jos, niin miten. Vastauksia Kohonen haki konkreettisesti pään sisältä vertailemalla aivojen ja tietokoneiden toimintaa. Pohdinta tuotti tulokseksi Kohosen muistiperiaatteen, jonka mukaan aivot rakentavat tiedonjyvistä isoja kokonaisuuksia korrelaatioiden eli vastaavuuksien kautta. Vertaamalla tietoja keskenään aivot osaavat yhdistää yhteen kuuluvat asiat.

Muistitieteessä puhutaan assosiaatiomuistista. Yksi muistamisen perussäännöistä on, että ihminen kykenee muistamaan mitä tahansa, jos muistettavat asiat ovat yhdistettävissä eli assosioitavissa jo aiemmin opittuihin asioihin. Irrallinen knoppitieto katoaa useimpien aivoista saman tien taivaan tuuliin.

Kohosen kartat ovat ohjaamattoman oppimisen tulosta. Siinä tietomassa heitetään verkkoon ja annetaan sen hoitaa vertailu, ryhmittely, erottelu ja järjestely parhaaksi katsomallaan tavalla – kuten ihmisen aivot tekevät.

Maailmanparannusta

Opetusmateriaaliksi tarvitaan massiivinen määrä verkossa julkaistua tekstiä sekä lähtö- että kohdekielellä.  Mm. englanniksi ja espanjaksi sitä onkin saatavana runsain määrin. Sitävastoin rajallisen käyttäjäjoukon kuten esimerkiksi alkuperäiskansojen puhumat kielet jäävät sekä tilastollisen mallintamisen että neuroverkkokääntämisen ulottumattomiin aineiston vähäisyyden takia.

Riittävän aineiston puute selittää sen, että esim. Google-kääntäjä ”ymmärtää” toistaiseksi vain noin sataa kieltä. Tekninen kehitys ei hyödytä tässäkään asiassa kaikkia tasapuolisesti ja voi pahimmillaan jopa myötävaikuttaa pienten kielten hiipumiseen. Apuun saattaa tulla englanti, joka olemassa olevan verkkomateriaalin hallitsevana kielenä sopii välittäjäkieleksi kahden harvinaisemman kielen väliin.

Myös elävässä elämässä tapahtuva vuorovaikutus helpottuu, kun simultaanitulkkaukseen pystyvät, puheentunnistusta, käännössovellusta ja pilvipalvelua hyödyntävät langattomat kuulokkeet yleistyvät. Markkinoilla on jo useampia malleja. Niiden avulla voimme pian kaikki keskustella sujuvasti meille vierasta kieltä puhuvan, samanlaisen härpäkkeen omistavan ihmisen kanssa. Toimittajan Silicon Valleyssa haastattelemien nuorten innovaattoreiden mukaan em. tilanne ei ole enää kovin kaukana tulevaisuudessa.

Tästä tulee väkisin mieleen Baabelin kala – ”luultavasti koko maailmankaikkeuden oudoin olio” – klassikko sci-fi -kirjasta ”Linnunradan käsikirja liftareille” (1979). Kala on keltainen iilimato, joka asetetaan korvakäytävään. Siellä mato hyödyntää kantajansa aivojen tuottamaa energiaa, jota se ulostaa takaisin kantajan aivoihin telepaattisina sanomina. Niiden ansiosta madon ”isäntä” pystyy ymmärtämään kaikkia maailmankaikkeuden kieliä.

HEARABLE: A hearable is a wireless in-ear computational earpiece. Essentially you have a microcomputer that fits in your ear canal and utilizes wireless technology to supplement and enhance your listening experience.

Kielen kauneus – ja kauheus

Kielen kääntäminen on osoittautunut jopa kaikkeen kykenevälle tekoälylle hyvin vaativaksi tehtäväksi, minkä AI-asiantuntijat auliisti myöntävät. Perustelu on yksinkertainen eikä se yllätä ketään kieltä rakastavaa: Kieli on äärettömän monimutkainen ja kaiken lisäksi sopimuksenvarainen systeemi.

Se on sisäsyntyisesti monitulkintaista ja monimerkityksellistä eikä joka tilanteeseen ole yksiselitteistä sääntöä; jos onkin, kaikkiin sääntöihin on valtavasti poikkeuksia.

Oikea sanavalinta edellyttää asiayhteyden tunnistamista, riittäviä taustatietoja ja kykyä punnita eri vaihtoehtoja. Sanasto myös uusiutuu lakkaamatta.

Kielet ovat läheisessä yhteydessä kulttuuriin. Kulttuuri luo raamit tavalle käyttää kieltä, ts. se tuottaa kulttuurin sisäisen viestintäkulttuurin. Kielen ydintä edustavat merkitykset ovat kulttuurisidonnaisia.

Jos puhut ihmiselle kieltä, jota hän ymmärtää, se menee hänen päähänsä.

Jos puhut hänelle hänen omaa kieltään, se menee hänen sydämeensä.

Nelson Mandela

Robotin pitää myös kyetä muistamaan asiayhteys esimerkiksi sen perusteella, mitä tekstin aikaisemmassa osassa sanottiin eikä esimerkiksi olettaa, että assistantti on automaattisesti nainen ja johtaja mies.

Jo yksinkertainen arkikieli tuottaa konekääntämisessä vaikeuksia. Niiden mittakaava nousee aivan uusiin ulottuvuuksiin, kun kuvaan astuvat metaforat, lyriikka, ironia, hienovaraiset merkitykset rivien välissä yms. Nokkelasta heitosta menee tehot, kun se käännetään kirjaimellisesti.

Google-kääntäjän riimittely jättää vielä paljon toivomisen varaan, vaikkei kyse ole edes Eino Leinosta:

Sun kanssas katson maailmaa Ja samaa unta nään. Kuin hullu huudan rakkauteni perään! Sun kainaloosi käperryn Ja jos sallit yöksi jään Ja kun aamu on, en tiedä missä herään.

Sun with me watching the world And the same dream as When crazy cries out to my love! Sun in your arms, and if you allow ice in the night And when it’s morning, I do not know where to wake up.

Juice Leskinen: Viidestoista yö

Huolensa kullakin

Toimittaja Lustig ounastelee britti-imperiumin aikana luodon englannin valta-aseman rapistumista teknologian kehittyessä ja vaihtoehtojen lisääntyessä.

Itseäni huolestuttaa enemmän se mahdollisuus, että kiinnostus kaikkiin vieraisiin kieliin hiipuu, jos niitä ei tulevaisuudessa ole ”pakko” opiskella, minkä seurauksena Britannian ummikkoepidemia alkaa levitä kaikkialla. Luulen, että se tekisi elämästämme merkittävästi köyhempää ja kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta yllätyksetöntä, pinnallista ja tasapaksua. Lisäksi menettäisimme ainutlaatuisen tavan ylläpitää aivojemme toimintakykyä.

Vaadinkin, että viestinnän laadun säilyttämiseksi hyväksyttävällä tasolla kääntäjärobottien opetusaineistoon tulee sisällyttää laaja-alaisesti myös kaunokirjallisuutta ml. Homeroksen Iliaksen ja Odysseian tapaisia klassikoita.

Kielen ja kulttuurin läheisestä yhteydestä kertoo yksi monista viime kesäloman episodeista. Istuin Mykenessä odottamassa bussia ja saman puun alle varjoa hakemaan istuutui eräs kreikkalainen rouva, joka totta kai aloitti keskustelun. Pohdiskeltuamme tovin Agamemnonia ja Troijaa hän kysyi: ”Missä sinun Ithakasi on?” Hetken häkellyksen jälkeen lamppu syttyi ja ymmärsin, mitä hän tarkoitti: Missä sinun kotisi on?

Sanojen saloja

 

Nolla alkua, monta kosmosta?

”Jos avaruus kasvaa koko ajan, eikö tyhjyys silloin vähene? Näin kysyi HeSan lasten tiedepalstalla Voitto Ruotanen, 5 vuotta. Vastauksen antoi tähtitieteen dosentti Pertti Rautiainen Oulun yliopistosta. Hän sanoi mm. näin:

” … Nykyisen tiedon mukaan avaruus ei laajene minnekään ympäröivään tyhjyyteen. Se ei näin ollen myöskään vähennä mitään, sillä olematon ei voi vähentyä. Avaruus sisältää kaiken, mitä on olemassa ja minkä voimme havaita.

Avaruudesta on olemassa myös eksoottisempia teorioita, joissa puhutaan esimerkiksi muista, rinnakkaisista maailmankaikkeuksista. Niissäkään ei yleensä ajatella, että avaruus laajetessaan vähentäisi jotakin.

Voiton kysymys on hyvin syvällinen. Vastaus saattaa herättää lisää kysymyksiä. Kysyjä on selvästikin ottanut ensimmäiset askeleensa hyvin jännittävällä maailmankaikkeutta ihmettelevällä polulla.”

Kaltaiseni universumia ihmettelevällä polulla jo vuosikymmeniä vaeltaneen mielessä vastaus tosiaan herätti useampia kysymyksiä. Kosken kuitenkaan ole kuukausiin ajatellut mitään todella Suurta ja Merkittävää, tartuin pohtimisen ja lisäselvityksen tarpeessa olevista kohdista dosentin eksoottiseksi kuvaamaan teoriaan rinnakkaisista maailmankaikkeuksista ja siihen liittyen perustavaa laatua olevaan kysymykseen: kuinka kaikki oikein alkoi.

Aihe on ajankohtainen, sillä siitä oli kiinnostunut myös hiljattain kuollut teoreettinen fyysikko ja gravitaatiotutkija Stephen Hawking. ”Teoreettinen” on hänen kohdallaan ydinsana, sillä valtaosin Hawkingin ajatukset asioiden tilasta ja maailmankaikkeuden tapahtumista ovat matemaattisia laskelmia ja niiden pohjalta syntyneitä hypoteeseja, joita ei ole ainakaan toistaiseksi pystytty näyttämään toteen. Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan sivuilla blogia kirjoittava kosmologi Syksy Räsänen toteaa myös, että ”fysiikan ylipappi” Hawkingilla oli ”taipumus liioitella tulostensa luotettavuutta ja olla erottelematta sitä, mikä on varmennettua ja mikä spekulaatiota”.

Hawkingin ansiot tieteentekijänä ovat kuitenkin kiistattomia eikä hän antanut fyysisten rajoitteittensa estää mittavia saavutuksia ajattelun alalla.

Ilman jalkojakin voi kävellä keskelle maailmaa
ja molemmat jalat tallella pyöriä itsensä ympärillä. 
Ilman jalkojakin voi etsiä kadonnutta
ja molemmat jalat tallella mittailla katuja aikaa tappaakseen.
Jalat tallella kiertää kehää,
ilman jalkoja avartaa näköalojaan.

Erzsébet Turmezei: Hyvä huomenta armo 

Hawkingin ajatuksenjuoksuja ei keskivertomaallikko kykene ymmärtämään, mutta onneksi on niitä, jotka osaavat tulkita laskelmien viestin tavallisen kuolevaisen ymmärtämään muotoon.

Hawkingin kolmanneksi viimeiseksi jäänyt tutkimus – tulossa on vielä kaksi mustia aukkoja käsittelevää artikkelia -, jonka hän kirjoitti yhdessä belgialaisen KU Leuven -yliopiston professori Thomas Hertogin kanssa, julkaistiin postuumisti hiljattain. Sen mukaan meidän maailmankaikkeutemme on mahdollisesti yksi monista samankaltaisista kaikkeuksista, joskaan niiden määrä ei olisi rajaton, kuten jotkut asiasta mielipiteen lausuneet ovat ehdottaneet.  Uuden tutkimuksen valossa universumit eivät myöskään voi olla täysin toisistaan poikkeavia kuten niin ikään on esitetty, vaan niissä kaikissa täytyy vallita samojen fysiikan lakien.

Etymologia: universe

1580s, ”the whole world, cosmos, the totality of existing things,” from Old French univers (12c.), from Latin universum ”all things, everybody, all people, the whole world,” noun use of neuter of adjective universus ”all together, all in one, whole, entire, relating to all,” literally ”turned into one,” from unus ”one” (from PIE root *oi-no- ”one, unique”) + versus, past participle of vertere ”to turn, turn back, be turned; convert, transform, translate; be changed” (from PIE root *wer- (2) ”to turn, bend”).

Kuten tunnettua, toistaiseksi parhaan ja useimpien tiede edellä menevien kosmologien hyväksymän selityksen mukaan meidän tarinamme alkoi big bangistä noin 13,8 miljardia vuotta sitten. Silloin maailmankaikkeus laajeni räjähdyksenomaisesti valoa nopeammin käsittämättömän tiheästä alkupisteestä – alkusingulariteetista – äärettömän suureksi, ja kaikki maailmankaikkeuden sisältämä aine syntyi. Ilmiö tunnetaan nimellä kosminen inflaatio.

Hawking, joka mielellään kyseenalaisti totuuksina pidettyjä ajatuksia, ei ollut innostunut alkuräjähdyksestä – päinvastoin kuin jumaluskovaiset – vaan esitti 1983 kollegansa Jim Hartlen kanssa maailmankaikkeuden reunattomuusehdon. Sen mukaan maailmankaikkeus olisi ajallisessa ulottuvuudessa kuin pallo: pallohan ei ole ääretön vaan havaittavasti rajallinen, suljettu kokonaisuus, mutta silti sillä ei ole alkua, ei loppua eikä reunaa, johon se päättyisi ja josta joku muu alkaisi. Me ”milloin maailmankaikkeus oikein alkoi” -kysymystä pohtineet voimme siis keskittyä miettimään jotain muuta, samoin ne, joiden mielestä tarvittiin joku korkeampi voima käynnistämään maailman syntyprosessi.

1280px-CMB_Timeline75

KUVA: NASA

Hawkingin ja Hartlen kvanttifysiikkaan perustuva päättely meni suurin piirtein näin: Kun maailmankaikkeuden oletettua syntyhistoriaa kelaa taaksepäin kuin elokuvaa, päädytään tunnettujen fysiikan lakien mukaisesti vääjäämättä yhteen atomia pienempään alkeishiukkaseen, jonka tiheys on ääretön. Tässä vaiheessa aika siinä mielessä kuin me sen käsitämme, menettää merkityksensä eikä se ole enää mittavissa. Alussa ei siis ollut aikaa eikä ilman aikaa voi olla aikaan sidottua alkua. Aika ”tuli olemaan” vasta, kun maailmankaikkeus oli Planckin ajan ikäinen.

Planckin epookki on saksalaisen fyysikon Max Planckin mukaan nimetty ajanjakso maailmankaikkeuden historiassa, kun kaikkeus oli 10−43 s vanha . Planckin epookki on varhaisin hetki koko maailmankaikkeuden historiassa. Epookkia ei voida kuvailla nykytietämyksen mukaan yleisellä suhteellisuusteorialla, vaan sen kuvaamiseen tarvittaisiin kvanttigravitaatiomallia, jota ei olla vielä onnistuttu kehittämään. Luotettava tietämys epookista on siis erittäin vähäinen. Nykyfysiikan teoriat pätevät siitä alkaen, kun maailmankaikkeuden ikä oli noin yhden mikrosekunnin luokkaa

Wikipedia

Professori Hertog avaa aihetta toteamalla, että tuntemamme fysiikan lait eivät ole olleet olemassa ikuisesti vaan ne kehittyivät suuren pamauksen yhteydessä, kun maailmankaikkeus ensin laajeni ja sitten jäähtyi. Pamausta edeltävästä ajasta/tilasta (Planckin epookista) emme pysty sanomaan mitään, koska emme tunne sitä säädelleitä fysiikan lainalaisuuksia.

Se minkälaisia lainalaisuuksia on mahdollista kehittyä, riippuu alkutilanteesta eli suuren pamauksen hetkestä. Siksi simuloimalla tapahtumia nykytilanteesta alkuräjähdykseen, jonka Hawking ja Hertog näkivät universumin sisäsyntyisenä ominaisuutena, tutkijat saavat runsaasti tietoa tapahtuman taustalla vaikuttaneista tekijöistä. Big bangin jälkeensä jättämästä, ensimmäisen kerran 1992 havaitusta komisesta taustasäteilystä saatetaan jopa löytää jälkiä muista universumeista.

Näin siististi selitetään pois ongelma universumin alusta. Teoria saa pääni surisemaan, mutta hyvällä tavalla.

Se että nopeassa laajentumisessa olisi syntynyt useampia tuntemamme maailmankaikkeuden kaltaisia kokonaisuuksia, kuulostaa korvissani loogiselta. Mikä voima olisi rajoittanut laajentumisen lopputuloksen vain yhteen, meidän  maailmankaikkeuteemme? Maailmankaikkeuden monimutkaisuuden huomioon ottaen yksi ainoa universumi kuulostaa hieman liian rajoittuneelta lopputulokselta.

Emme mahdollisesti – todennäköisesti? – koskaan saa asiasta varmuutta, mikä todistaa korkeintaan sen, että asioiden mittakaava on niin valtava, ettemme kykene hankkimaan näyttöä niiden tilasta. Asioiden tietynlainen tila voi kuitenkin olla todennäköinen, vaikka emme kykene sitä mitattavasti todistamaan. Me näemme ja koemme toistaiseksi vain oman universumimme ja senkin vajavaisesti.

Onneksi tämäkin asia tuli selväksi.

LÄHTEITÄ

Uusia tuulia Uranukselta

Uskomatonta, että on kulunut jo puoli vuotta siitä, kun kirjoitin näin:

Toukokuun 15.päivänä ”out-of-the-box” -toimija Uranus kierii kyljellään Oinaasta Härkään … Uranus on vapaudenrakas vallankumouksellinen, kapinallinen ja peloton pioneeri sekä kaiken kyseenalaistaja. Härässä se kyseenalaistaa kaiken, mikä liittyy rahaan.

Härkä ja 2.huone edustavat henkilökohtaisilla kartoillamme työllä ansaittua varallisuutta: käteisvaroja ja omaisuutta kuten asuntoja sekä niiden hankkimiseen otettuja lainoja, ts. meidän henkilökohtaisia taloudellisia resurssejamme. Sen vastapäisestä merkistä Skorpionista ja 8.huoneesta käsin suuremmat voimat vaikuttavat taloudelliseen tilanteeseemme ohjailemalla yhteisiin varoihin liittyviä rahavirtoja.

Myös poliittisessa astrologiassa Härkä ja Skorpioni ovat rahan, kaupan, kulutuksen, sijoitusten, pankkitoimialan ja finanssimaailman merkkejä; ydinasia on sama, mutta mittakaava henkilökohtaisen sijaan globaali. Taloussivuilta eivät juttujen aiheet lopu.

Raha pyörittää maailmaa, ja Uranus aloittaa rahan maailmassa vallankumouksen, jonka aseina ja työkaluina on kosmoksen Pelle Pelottoman baby: uusi teknologia. Uranus ei siedä asioiden selittämistä sillä, että ”näin on aina tehty”. Se vaatii liikkumatilaa ja vaihtoehtoja. Velkavangit vapaaksi! Uranus on yksilön puolustaja.

Nopealiikkeinen ja uhkarohkea Uranus koko universumin hitaimmin syttyvässä merkissä Härässä joutuu tekemään hartiavoimin töitä konservatiivista ajattelua ja status quon puolustajia vastaan.

Otos on lokakuisesta artikkelista Suhdetoimintaa, jossa ihastelin sitä lupaavaa kosmiseksi konseksukseksi ristimääni asetelmaa, jonka Uranuksen saapuminen Härkään viimeistelee. Tällä hetkellä Uranus on jo lähtökuopissa ja sen laukut eteisessä, Oinaan viimeisessä asteessa.

Levottomuus. Liike. Muutos.

Astrologisten toimijoiden monisyisiä, monitasoisia ja monimerkityksellisiä sisältöjä kirkastetaan usein avainsanoilla. Tuloksena on luonnollisesti karikatyyri, mutta kuten kansallisissa stereotypioissa myös näissä yleistyksissä on totta ainakin toinen puoli ja loppu rakentuu olosuhteiden (merkin, huoneen ja aspektien) mukaan.

Ilman Uranus ja tulen Oinas olivat sopusointuinen parivaljakko, sillä niiden energiat sopivat samankaltaisuutensa ansiosta hyvin yhteen: sähäkkää, kärsimätöntä, uhkarohkeaa, yksisilmäistä ja pioneerihenkistä vauhdinhurmaa, Uranuksen tapauksessa mentaalilla, Oinaan fyysisellä tasolla.

Monet meistä ovat epäilemättä tyytyväisiä, jos viime vuosien sotaisa, aika ajoin suorastaan pelottava meno alkaa lähikuukausina rauhoittua. Korean niemimaalla sodan uhka on ollut todellisempi kuin miesmuistiin, mutta tällä hetkellä merkit ovat lievästi plussan puolella. Kuin kohtalon oikusta eilinen Koreoiden välinen huippukokous järjestettiin samana päivänä, jolloin sodan jumala Mars ja ydinvoimaa hallinnoiva Pluto olivat yhtymässä. Lopullinen piste (tai pilkku tai puolipiste tms.) tämänkertaiselle lähentymisprosessille saataneen kuitenkin vasta marras-maaliskuussa, jolloin Uranus on jäähyväisvierailulla samoissa Oinaan viimeisissä asteissa, missä se on parhaillaan.

Härässä Uranusta odottavat muutaman viikon kuluttua kuitenkin aivan erilaiset olosuhteet, joihin se joutuu vierailevana tähtenä parhaansa mukaan mukautumaan kuin näyttelijä uuteen rooliin. Härkä on vakaa maaelementin merkki, jonka energia on konkreettista, konservatiivista, säilyttävää, kestävää, hidasta (käynnistymään, pääsemään alkuun, muuttumaan …), perusteellista, ennustettavaa ja turvallista.

Melkoinen haaste Uranukselle, jota kuvataan usein sanalla herättäjä: se saapuu paikalle ja alkaa ravistella nuutuneita, aikansa eläneitä, parhaat päivät nähneitä, epätarkoituksenmukaisia rakenteita, toimintatapoja, valintoja, elämäntyyliä yms.

Innovatiivisuus. Inspiraatio. Intuitio. Improvisointi.

Uutta luova nero, idealistinen älykkö, nopeiden muutosten mestari ja vaarallinen ääriajattelija, joka haastaa, provosoi, loukkaa ja kyseenalaistaa.

Poikkeuksellinen, omaperäinen, eksentrinen, epäsovinnainen, tottelematon. Objektiivinen, epätunteellinen, etäinen, riippumaton.

Uranuksen vanavedessä tapahtuu ennennäkemättömiä, aikaansa edellä olevia, suunnittelemattomia asioita. Sitä seuraavat kapinat ja kansannousut, kuten viimeiset seitsemän Oinas-vuotta osoittivat, mutta raha- ja talousasioihin liittyen ehkä kuitenkin päällimmäisinä ovat epävarmuus, epävakaus ja äkkinäiset muutokset, joiden suunta selviää vasta, kun ne tapahtuvat.  Odotettavissa on odottamattomia asioita.

Uranus on futuristinen toimija, jonka myötä syntyy uusia globaaleja trendejä ja sukupolvikokemuksia: niitä suuria muutoksia, joita maanpäälliset tulevaisuustutkijat yrittävät ennustaa. Uranuksen ja kahden muun ulkoplaneetan, Neptunuksen ja Pluton, vaikutukset ovat ensisijaisesti kollektiivisia. Yksilötasolla ne tuntuvat lähinnä silloin, kun planeetta tekee vahvoja aspekteja syntymäkartan vaikutusvaltaisiin kohtiin.

Härän toimenkuvaan kuuluvat konkreettisten raha-asioiden ohella myös luonnonvarat ja maatalous sekä arvomme, joten lähivuosina keskustellaan muustakin kuin rahasta. Esimerkiksi luonnonsuojelu, ympäristö- ja ruoantuotantoteknologia, ruoan hinnan epävakaus ja maanomistusasiat ovat todennäköisiä uutisaiheita. Arvomaailma alkaa kallistua tasa-arvon, veljeyden ja vapauden suuntaan, jota muutosta Uranus on jo alustanut Oinaassa. Jakamistalous vahvistuu, kun Uranus rakentaa maailmasta yksilöiden kollektiivia.

Happy birthday Mark!

Astrologisesta näkökulmasta on kutkuttavan kiinnostava yhteensattuma, että viime viikot julkisuuden valokeilassa valtavan mediakohun keskipisteenä ilmiselvästi vasten tahtoaan kärvistellyt Facebookin suuri valkoinen päällikkö Mark Zuckerberg viettää syntymäpäiväänsä Uranuksen Härkään siirtymistä edeltävänä päivänä.

Hän täyttää 14.5 kokonaista 34 vuotta – paljon onnea! Epäilen, ettei Zuckerberg koe Uranuksen saapumista aurinkomerkkiinsä lahjana, sillä Zuckerberg & Facebook (jonka tavallisia ihmisiä ja suurta yleisöä edustava Kuu pääsee ensimmäisenä Uranuksen käsittelyyn) näyttäisivät joutuvan seuraavan seitsemän vuoden aikana melkoiseen pyöritykseen.

astro_2gw_mark_z.50176.21727

Zuckerbergin syntymän ajanhetki ei ole julkista tietoa, joten hänen karttansa huonejako jää arvailujen varaan. Kiinnostavinta juuri nyt ovatkin planeettojen merkkisijainnit, joihin riittää päivän tarkkuus. Mr. Facebookin kartta näyttää erikoiselta, ja sitä se on. Aurinko ja Venus ovat Härässä ja niitä vastapäätä  – oppositiossa – Skorpionissa ovat Pluto, Saturnus ja Mars. Kuu viettää noin 2,5 päivää kussakin merkissä ja sekin oli varmuudella Skorpionissa koko Zuckerbergin syntymäpäivän, vaikka kelloajan puutteen takia sen tarkka astesijainti on epävarma.

Kuusi planeettaa ml. Aurinko ja Kuu kartan raha-akselilla on monta planeettaa varsinkin, kun rahan planeetat Venus ja Pluto ovat molemmat omassa merkissään. Menestystä ovat epäilemättä edesauttaneet isojen planeettojen väliset suotuisat suhteet. Ei ihme, että Zuckerbergistä tuli miljonääri 22-vuotiaana ja miljardööri jo vuotta myöhemmin. Nyt 33-vuotiaana hän on rikkain nuorista (alle 40-vuotiaista) omilla ansioilla vaurastuneista miljardööreistä: hänen omaisuutensa arvo on $ 71 miljardia.

Alustavia toimenpiteitä

Ensimmäisenä näytöksenä tässä draamassa on seurattu kuulusteluja, joihin Zuckerberg kutsuttiin Facebookin epämoraalisiksi ja/tai epäeettisiksi katsottujen toimintatapojen takia Cambridge Analytica -tapauksen yhteydessä. Hänen Merkuriuksensa on Oinaan viimeisessä asteessa, jossa Uranus on käynyt sen kimppuun kuin yleinen syyttäjä vaatien Oinaan teemoilla yksilön oikeuksien kunnioittamista.

Samaan aiheeseen liittyen olemme saamassa Uranukselta sen Oinas-vuosien päättyessä läksiäislahjaksi EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR), jota aletaan soveltaa koko unionin alueella 25.5. Asetuksessa todetaan mm., että ”luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyn yhteydessä on perusoikeus” ja ”luonnollisten henkilöiden olisi voitava valvoa omia henkilötietojaan”. Kiitos kosmoksen Robin Hoodille, joka valvoo pienen ihmisen etua.

Kunnia siitä, että tieto miljoonien ihmisten Facebook-datan myymisestä Cambridge Analyticalle tuli julkiseksi, kuuluu suurisuiselle mediamoguli Jupiterille. Se on puuhastellut vallan, seksin, ison rahan ja salaisuuksien Skorpionissa jo syksystä lähtien ja ansioitunut mm. #metoo-kampanjan ohjaajana. Heti Skorpioniin saavuttuaan se oli yhtymässä Zuckerbergin Plutoon, joka on merkin 1.asteessa.

Viimeisen puolen vuoden aikana Jupiter on ollut Zuckerbergin kartalla yhtymässä paitsi Plutoon niin myös Saturnukseen, Kuuhun ja Marsiin sekä oppositiossa Venukseen ja Aurinkoon. Parhaillaan se peruuttaa ja edellä mainitut aspektit toistuvat; vain Pluto jää toistojen ulottumattomiin astesijaintinsa ansiosta. Heinäkuussa Jupiter kääntää taas suuntaa ja aspektit toistuvat kolmannen kerran. Jättiannos kaiken maksivoivaa Jupiterin energiaa. Vaikka Jupiter onkin lähtökohtaisesti ”suuri hyvä”, rajansa kaikella.

Skorpionissa Jupiter nosti ensitöikseen tapaus Harvey Weinsteinin julkisuuteen varoittavaksi esimerkiksi siitä, mitä tuleman pitää. Uranus Härässä -ajasta saattaa jäädä historiankirjoihin tapaus Zuckerberg ja Facebook, vaikka Naamakirjan juuri julkaistut ensimmäisen vuosineljänneksen tulokset näyttivätkin selvää kasvua sekä käyttäjämäärissä että taloudellisessa tuloksessa.

Zuckerbergin Pluto on myös Uranuksen työstämisen ensimmäinen kohde, kun se muutaman viikon kuluttua suorittaa entrén Härkään ja opposition aspekti niiden välillä tarkentuu täsmäosumaksi.

Heti seuraavana päivänä ohitusta tekevä maailmankaikkeuden tehokkain tapahtumatuottaja Mars astuu Uranuksen tontille Vesimieheen ja on pakottavassa 90-asteen aspektissa sekä ohitusta tekevään Uranukseen että Zuckerbergin Plutoon. Kuviota kutsutaan T-ristiksi ja se on hyvin räjähdysherkkä asetelma varsinkin, kun osallistujina ovat Mars, Uranus ja Pluto. Marsin ja Uranuksen kulma lisää kierroksia merkinvaihtoon yleisemminkin.

Elämäni mies?

Itse odotan jännityksellä, mitä tapahtuu viiden vuoden kuluttua.

Elokuussa 2023 Uranus ottaa ensikosketuksen Venukseeni ja on yhtymän aikaan paikallaan stationary retrograde -tilassa valmistautuen peruutusvaiheeseen.  2025 tammikuussa se on toistamiseen yhtymässä Venukseeni ja jälleen paikallaan, mutta stationary direct, sillä se valmistautuu palaamaan normaalinopeuteen.  Näiden kahden tapahtuman välissä Uranus ylittää Venukseni peruuttaen.

Stereotyyppisin ilmaus yllätysten mestari Uranuksen ja rakkauden Venuksen yhtymästä aistinautintoja arvostavassa Härässä on tietenkin salamarakkaus, joka tulee puskista ja vie maton jalkojen alta. Ihana ajatus! Toki potentiaalia on muuhunkin kuten rahatilanteen yhtäkkiseen muutokseen. Venukseni on 10.huoneessa ja hyvin verkottunut kartallani, joten Uranuksen kosketuksella on monenlaisia seurauksia – ovatko ne positiivisia vai negatiivisia, jää nähtäväksi. Tuskin maltan odottaa.

baiser_de_lhotel_de_ville_doisneau

Robert Doisneau: The Kiss at the City Hall (1950)

Kohtalokkaaseen kohtaamiseen on vielä vuosia, mutta suureen ensi-iltaan ainoastaan pari viikkoa. Kannattaa olla kuulolla ja lukea talousuutisia. Toukokuun puolivälissä saamme pitkän aikavälin ennustuksen sekä vihjeitä siitä, mitä on tuloillaan.

Yksi asia on päivänselvä: vain muutos on pysyvää.

Uranus siirtyy Oinaasta Härkään 15.toukokuuta.
7.marraskuuta se peruuttaa takaisin Oinaaseen.
6.maaliskuuta 2019 se palaa Härkään.
7.heinäkuuta 2025 se siirtyy Kaksosiin.
8.marraskuuta Uranus palaa vielä kerran Härkään, josta se poistuu 26.4.2026.