Joulukuun 13.päivä

Metsiin jo Pohjolan vaipan luo hanki,
ja maa on valkean verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo, Lucia valon suo,
Pyhä Lucia, Pyhä Lucia.

Tänään vietetään Lucian päivää. Lucia-neidossa yhdistyy kaksi esikuvaa, toinen kristinuskon ensimmäisiltä vuosisadoilta ja toinen uskonpuhdistuksen ajalta.

Vanhempi esi-Lucia oli kapinallinen nuori nainen, joka tunnetaan sisilialaisen syntymäkaupunkinsa mukaan Lucia Syrakusalaisena. Tämä Lucia syntyi vuonna 283 ja kärsi marttyyrikuoleman vuonna 304, minkä seurauksena hän päätyi kirkon pyhimyskalenteriin.

Kuva: thesocietypages.org

Toinen Lucian esikuva on saksankielisen Euroopan  ”Christkind” eli Kristus-lapsi, jonka lahjoja tuova hahmo luotiin uskonpuhdistaja Martti Lutherin aloitteesta korvaamaan Joulupukin kantaisä Pyhä Nikolaos;  protestanttisessa kirkossa pyrittiin eroon katolisten pyhimysperinteestä. Christkindin myötä lahjojen antamisen ajankohta siirrettiin Nikolaoksen pyhimyspäivästä jouluaattoon.

Kristus-lapsi on hieman yllättäen nuori, valkoasuinen ja usein siivekäs tyttö eikä Jeesus-lapsi, kuten asiaa tuntematon saattaisi helposti olettaa. Tyttöhahmo kulkeutui uskonpuhdistuksen sydänmailta saksalaisten käsityöläisten mukana Ruotsiin 1700-luvulla.

Pyhimysmarttyyri Luciasta kerrotaan lukemattomia legendoja. Niistä yhden mukaan Lucia kieltäytyi avioliitosta isänsä valitseman miehen kanssa ja lahjoitti myötäjäisensäkin köyhäinapuun. Lucian suurin rikos oli kuitenkin se, että vastoin Rooman keisarin nimenomaista käskyä hän tunnustautui kristityksi, mistä rangaistukseksi Lucia määrättiin poltettavaksi roviolla.

Jumala kuitenkin puuttui asioiden kulkuun eivätkä liekit tappaneet Luciaa, vaan vasta miekanisku kaulaan vei häneltä hengen. Toisen version mukaan epäonnistuneen polttoyrityksen jälkeen Lucian silmät puhkottiin, mutta kuin ihmeen kaupalla hän säilytti näkökykynsä.

Nimen Lucia kantasana on latinan valoa tarkoittava ”lux”. Nimi viittasi pyhimyksen kirkkaisiin silmiin, jotka hänen myös kerrotaan repineen itse päästään ja lahjoittaneen pakanalliselle kosijalleen, joka oli niihin mielistynyt.

Lahjoitus teki kosijaan niin suuren vaikutuksen, että tämä kääntyi kristityksi, ja Jumala (tai Neitsyt Maria) palkitsi Lucian epäitsekkyyden antamalla tälle uudet silmät. Pyhän Lucian käsissä kuvataankin usein vati, jolla on silmämunat.

Luciaa kunnioitetaan edelleen näkövammaisten suojelupyhimyksenä. Myös Lucian päivän aamuun kuuluvat keltaiset sahramipullat saattavat selittyä sillä, että sahramia käytettiin keskiajalla vuotavien silmien eli ”silmäkatarrin” hoitoon.

Ruotsissa valittiin ensimmäinen Lucia-neito 1928 ja Suomessakin jo 1930. Säännöllinen vuosittainen Lucia-perinne alkoi meillä kuitenkin vasta sotien jälkeen. Lucia-hahmon valkea mekko on viattomuuden ja kynttiläkruunun liekit rovion vertauskuva. Asuun kuuluva punainen vyö symboloi Lucian vuodattamaa verta ja hänen marttyyrikuolemaansa.

Kun Lucian muistopäivä otettiin 1300-luvulla katolisen kirkon pyhimyskalenteriin, sitä seuraavana päivänä 14.12 oli käytössä olleessa juliaanisessa kalenterissa talvipäivänseisaus. Vielä Suomen vuoden 1646 kalenterissa luki: ”Lucia pisimmän yön anda, Vitus pisimmän päivän kanda.” Vituksen muistopäivä 15.6 oli silloisen kesäpäivänseisauksen ajankohta.

Joulukuun 13.päivä oli juhlapäivä Ruotsin valtakunnassa jo ennen kuin sitä alettiin viettää Lucia Syrakusalaisen pyhimyspäivänä. Se oli koulujen syyslukukauden päätöspäivä, jonka kunniaksi tavattiin järjestää suuri kynttiläjuhla. Tästä yhteensattumasta johtuen koulujen joulujuhla tunnettiin Lucia-juhlan nimellä 1800-luvun loppuun asti.

Tuokoot Lucia taas valon pimeyden keskelle.

Koska emme elä keskiajalla, talvipäivänseisaukseen on vielä kahdeksan päivää ja päivän lyheneminen jatkuu. Aurinko nousee tänään Helsingissä klo 09.17 ja laskee klo 15.12.; päivällä on pituutta 5 tuntia 55 minuuttia.

Jouluaattoon on vielä 11 yötä.

LÄHTEITÄ

  • Charlotta Boucht & Mari Koli: Tunnelmallinen joulu
  • Sinikka Salokorpi & Ritva Lehmusoksa: Joulun aikaan
  • Arno Forsius: Pyhä Lucia

Valoa ja väriä

Kuva: lussekatter.com

Tänään on Lucian aatto. Viimeistään nyt on siis syytä lähteä kaupan maustehyllylle, sillä Lucian päivänä kaikkien kuuluu syödä ässän muotoisia, rusinoilla koristeltuja ja sahramilla iloisen keltaiseksi värjättyjä Lucia-pullia.

Ruotsissa pullia kutsutaan nimellä lussekatter. Hieman yllättäen lempeä ”lusse” ei viittaa päivänsankari Luciaan vaan itseensä Luciferiin eli paholaiseen.

Lucia-pullien historia alkaa 1600-luvun Saksasta. Tarinan mukaan kissan hahmoinen paholainen kuritti lapsia ja lapsen hahmoinen Jeesus jakoi heille pullia. Paholaisen pelottelemiseksi pullat alettiin värjätä kirkkaan keltaisiksi, jota väriä pimeydessä viihtyvä paholainen karsasti.

Sahramin käyttö Lucia-pullissa saattaa liittyä myös sen silmäsairauksia parantaviin ominaisuuksiin, olihan Pyhä Lucia näkövammaisten suojelija.

Muinaisessa Kreikassa sahramia tuottava krookus-kasvi oli pyhitetty jumalten viestinviejälle Hermekselle, jolla oli Krokos-niminen lemmitty.

https://i2.wp.com/upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/f4/Crocus_sativus_01_by_Line1.JPG
Crocus Sativus
Kuva: Creative Commons

Kun Krokos kuoli onnettomuudessa, Hermes muutti hänet kukaksi, jonka voimakkaan punaiset emiluotit symboloivat nuorukaisen vuodattamaa verta.

Toisen version mukaan muut jumalat muuttivat Krokoksen maustesahramiksi eli Crocus Sativukseksi, koska hän ei ymmärtänyt lopettaa rakastamansa nymfin jahtaamista, vaikka rakkaus oli täysin yksipuolista.

Sahrami-nimen tunnetut kielelliset juuret ulottuvat 1200-luvulle ja vanhan ranskan safranin kautta munkkilatinan safranumiin. Sen kantasanaksi on ehdotettu mm. arabian keltaista tarkoittavaa za’farania ja heprean lankaa tarkoittavaa sahafarania, mutta yksimielisyyttä asiasta ei vallitse.

Enemmän kuin mausteena sahramia käytettiin muinaisessa maailmassa tuoksun ja värin lähteenä sekä lääkkeenä. Maailman kauneimmaksi naiseksi kehutun Kleopatran kerrotaan sekoittaneen kullankeltaa kylpyveteensä, koska hän uskoi sen maksivoivan viehätysvoimansa, ja Aleksanteri Suuren sanotaan hyödyntäneen sahramin parantavia vaikutuksia taistelun tuoksinassa syntyneiden haavojen hoidossa.

Nykyisin vain viljeltynä kasvavan Crocus Sativuksen kantaäidiksi on tarjottu Kreetalla jo minolaisajalla tunnettua Crocus Cartwrightianusta. Santorinilla sijainneesta, maanjäristyksen tuhoamasta minolaiskaupungista on löydetty useampia sahraminkerääjiä esittäviä seinämaalauksia.

Sitäkin vanhempia todisteita punaista kultaa tuottavasta krookuksesta ovat iranilaisesta luolasta löydetyt ja analysoidut jäämät. Ne on ajoitettu 50000 vuoden taakse. Nykyisin Iran on maailman suurin sahramin tuottaja: sieltä on lähtöisin yli 80% maailman sahramista.

Euroopassa tärkein tuotantoalue on Don Quijoten, Pedro Almodóvarin ja Manchego-juuston kotimaakunta La Mancha, jossa kasvatettavaa sahramia monet asiantuntijat pitävät maailman parhaana.  Periespanjalainen paella valenciána on yksi tunnetuimmista sahramia sisältävistä ruokalajeista. Vaikka maailman sahramista vain muutama prosentti kasvatetaan Euroopassa, tapahtuu sahramin käsittely ja kauppa yli 70-prosenttisesti Espanjan alueella.

Laadultaan arvostetuimman La Manchan sahramin ohella Italian L’Aquilassa ja Kreikan Kozanissa tuotettava sahrami ovat saaneet Euroopan Unionin kotipaikkasuojan (PGI), josta kertoo  sahramipakkauksessa oleva leima.

Sahramia myydään sekä kokonaisina, kuivattuina, ruskeanpunaisina luotteina että niistä jauhettuna jauheena. Luotit sisältävät runsaasti krosiini-nimistä ainetta, josta sekä kirkkaankeltainen väri että aromaattisen kitkerä maku ovat peräisin.

Aromiaineiden herättämiseksi sahramin rihmamaiset luotit tulee liottaa ennen käyttöä nestetilkassa, mutta jauhe on käyttövalmista sellaisenaan. Viimeistään liotusvaiheessa käy selväksi, onko kyseessä aito sahrami vai yksi monista sahramina myytävistä ”korvaavista” tuotteista. Aito sahrami luovuttaa värinsä hyvin hitaasti. Väritestin voi tehdä myös sahramijauheelle.

Kuten tunnettua, sahrami on maailman kallein mauste. Parhaiden laatujen kilohinta nousee Euroopassa 7500 euroon, mutta sääherkän kasvin satovaihtelut aiheuttavat suuria ja nopeita muutoksia myös hinnassa.

Sahramin kalleus johtuu siitä, että kussakin krookuksen kukassa on vain kolme emiluottia. Lisäksi hengettömän hennot luotit on korjattava käsin poimien. Onneksi esimerkiksi puolen litran pullataikinaan riittää Meiran mukaan yksi puolen gramman pussi antamaan sekä voimakkaan värin että tuntuvan sahramin maun.

Auringonkeltaisia Lucia-pullia leipoessa voi pohtia vaikkapa sitä, että jokaiseen sahramigrammaan tarvitaan keskimäärin 500 yksin kappalein kerättyä luottia. Yhteen kiloon sahramia kuluu siis noin puoli miljoonaa luottia, mikä tarkoittaa noin 170 000 krookuksen kukkaa.

Sitäkin voi miettiä, kuinka monen ahkeran mehiläisen työpanoksen juhlapullaan sujahtava sahramigramma on vaatinut. Ajatus antanee leipomuksille ihan uuden ulottuvuuden.

Aurinko nousee Lucian päivän aattona Helsingissä klo 09.15 ja laskee klo 15.12. Päivällä on pituutta 5 tuntia 57 minuuttia.

Jouluun on enää 12 yötä.

LÄHTEITÄ:

Mittaamattoman arvokas asia

Viime lauantaina matkustin junalla Helsingistä Mäntyharjuun siskoni uurnanlaskuun. Sähkövian takia matkaan tuli mutkia, mutta onnekseni ne koskivat vain väliä Mäntyharjusta Pieksamäkeen. Itse pääsin siis onnellisesti perille yhdellä istumisella, kun taas kaikki muutkin matkustajat joutuivat vasten tahtoaan ja suunnitelmiaan poistumaan junasta Mäntyharjun asemalla ja jatkamaan matkaa busseilla.

Junasta busseihin siirtyviä ihmisjoukkoja katsellessani ajattelin, että kyseiselle asemalle oli varmaan jäänyt edellisen kerran näin paljon väkeä silloin, kun Karjalan evakot saapuivat.

Samaan aikaan, kun mäntyharjulaiset joukot valmistautuivat lähtemään sotaan, juna toi Karjalan evakkoja paikkakunnalle välietapille. Lotat huolsivat väkeä niin kauan, kunnes siirto naapuripitäjiin oli mahdollista. Mäntyharjun kirkkokenttä toimi ensihädässä siirtolaisten sijoituspaikkana. Ensimmillään kirkolle ahtautui jopa 15 000 henkeä. Niille evakoille, jotka jäivät pitäjään, pyrittiin tarjoamaan Vapaan huollon järjestön kautta tukea. Tämä järjestö toimi virallisen huoltotoimen rinnalla.

Mäntyharju puolin ja toisin

WP_20171202_10_42_49_Pro

Mäntyharjun sankarihautoihin on haudattu 319 talvi- ja jatkosodassa kaatunutta.

Äitini perhe lähti evakkoon Kannakselta. Perheessä oli seitsemän lasta. Pojista kaksi kuoli rintamalla, ja äidin kaksi siskoa jouduttiin lähettämään köyhyyden takia sotalapsina Ruotsiin. Muutama vuosi sitten toinen Ruotsiin jäänyt tätini löysi ”Ruotsin-perheensä” jäämistöstä tämän sydäntä särkevän lappusen:

WP_20171206_16_03_06_Pro

Oskari-ukkini kirjoittama pyyntö sotalasten sijoituksista vastaaville tahoille

Itsenäisyyspäivä on mm. edellä kerrotuista syistä minulle henkilökohtaisesti tärkeä silloinkin, kun ei juhlita pyöreitä vuosia.

Tänä aamuna lähdin kuvausretkelle juhla-asuisen Helsingin keskustaan.

WP_20171206_10_08_01_Pro.jpg

Sini-valkoinen x 100

Tähtitorninmäellä juttusilleni tuli kuvanottoa katsellut brittiherrasmies, joka ihan alkajaisiksi varmisti, olenko helsinkiläinen vai turisti. Saatuaan selvyyden asiaan hän kertoi itseään ihmetyttäneen sattumuksen.

Suureksi Suomi-faniksi ja erityisesti suomalaisen musiikin ihailijaksi tunnustautunut herra oli ennen Helsinkiin saapumistaan ottanut selvää tarjolla olevista tapahtumista. Hänen seurueensa oli erityisen innostunut tiedosta, jonka mukaan itsenäisyyspäivän aamuna kaikissa kirkoissa kuoro laulaisi ennen klo 10 jumalanpalveluksen alkua Finlandia-hymnin. He olivat löytäneet aamun aikana kolme kirkkoa, mutta niissä ei kukaan tiennyt Finlandia-hymnistä mitään.

Pahoittelin tapahtunutta koko kansakunnan puolesta. Hän oli peribrittiläiseen tapaan hyvin ymmärtäväinen ja totesi, että jopa suomalaisten kaltaisille luotettaville järjestyksen ihmisille voi sattua näin, kun on kyseessä historiallisen suuri päivä.

Seisoimme tovin rupattelemassa kevyessä tuulessa liehuneen, valtavan sini-ristilipun alla. Lähtiessään jatkamaan matkaa tämä satunnainen kulkija katsoi ylös lippuun ja totesi: ”Se että saavutitte itsenäisyyden ottaen huomioon maantieteellisen sijaintinne oli ihme, mutta paljon suurempi ihme oli se, että te pystyitte säilyttämään itsenäisyyden”. ”All the best on this great day to you and your wonderful country!

WP_20171206_10_32_54_Pro

Siniristi Tähtitorninmäellä

Kaikkea hyvää meille ja ihanalle itsenäiselle Suomelle. Älkäämme tärvätkö maata, jonka rakentamisesta meitä ennen tulleet maksoivat kovan hinnan.

Kun rakastan kiviä, kun rakastan graniittia,
olkoon se sallittu minulle.
Se on minun lapsuuteni kalliopohja,
joka kantaa ihmiset, toistensa lomaan
puristuneet kiteet, eriväriset ja särmikkäät
Särmistä, kalliosta, hongasta
syntyy ja elää kieli
talven pitkin sanoin,
lumen lyhyin, se on meitä,
se elää taivaan alla.

Helvi Juvonen: Kalliopohja (1955)

Tuulahduksia menneisyydestä

Jo Albert Einstein ennusti, että jos [maailmankaikkeuden syntyhetkeä seurannut] oletettu nopea laajentuminen aikanaan tapahtui, se olisi aiheuttanut painovoima-aaltoja. Tutkijoiden tavoitteena onkin ollut löytää aaltojen jättämiä jälkiä kosmisesta taustasäteilystä. Gravitaatioaallot, joita on kutsuttu alkuräjähdyksen ensimmäisiksi tärinöiksi, etenivät tämän hetkisen käsityksen mukaan rintamana avaruuden ”kankaassa” niin kuin ”aalto” etenee puisteltavassa matossa.

Puuttunut pala löytyi!

Gravitaatioaallot aiheuttivat suurta innostusta tiedemaailmassa 2014, jolloin uutisoitiin historian ensimmäisistä aaltohavainnoista. Sittemmin havainto todettiin virheelliseksi: tutkijoiden tulokset olivat ilmeisesti avaruuspölyn vääristämiä. Kirjoitin tuolloin aiheesta kiinnostuneena kansalaisena pätkän, josta oheinen otos on.

Viime aikoina aaltorintamalla on tapahtunut niin paljon, että on tullut aika päivittää tilanne. Aaltoja ei nimittäin syntynyt vain alkuräjähdyksessä. Niitä muodostuu kaikkien rajujen kosmisten kohtaamisten seurauksena.

Ensi-ilta

Ensimmäiset oikeiksi todennetut havainnot painovoima-aalloista tehtiin 2015. Niiden syntypaikka paikallistettiin 1,3 miljardin valovuoden päähän kahteen loppuun palaneeseen, romahtaneeseen tähteen, joista suuren massansa takia oli tullut mustia aukkoja.

Jos tähti tai muu kappale luhistuu niin tiheäksi kappaleeksi, ettei säteilykään pääse pakenemaan siitä, kappaletta sanotaan mustaksi aukoksi. Raskaimmista tähdistä syntyy supernovaräjähdyksessä yleensä musta aukko. Galaksien ytimissä saattaa olla supermassiivisia mustia aukkoja. Alkuräjähdyksen yhteydessä on mahdollisesti syntynyt mustia miniaukkoja.

URSA: Musta aukko

Painovoima-aallot olivat seurausta massiivisten aukkojen yhteensulautumisesta, minkä yhteydessä vapautui valtava määrä energiaa. Ilmiö on samankaltainen kuin heitettäessä kivi veteen.

Black waves 2

Kuva: Nasa

Pohjattomat mustat aukot kiertyivät kiihtyvällä tahdilla toistensa ympärille kuin tanssijat nopeutuvan musiikin pyörteissä. Kun massallinen (maallikkokielellä: jonkun painoinen) kappale liikkuu, myös sitä ympäröivä avaruus liikahtelee. Mustien aukkojen tanssi tuotti värinää, joka Jyväskylän yliopiston fysiikan professori Jukka Maalammen mukaan oli maahan ehdittyään ”pienempää kuin protonin läpimitta, siis äärimmäisen mitätön”.

Tätä miltei olemattoman pientä liikettä kykenee mittaamaan ihmisen rakentama, uudella mantereella toimiva Ligo-havaintolaite (Laser Interferometer Gravitational-wave Observatory). Nykyisin Nasalla on Ligoja kaksin kappalein ja eurooppalaisella astrofysiikan alan yhteenliittymällä samalla periaatteella toimiva Virgo Italiassa. Havainnot eivät näin jää yhden laitteen varaan, mikä luonnollisesti lisää tulosten luotettavuutta. Lisäksi kolmesta suunnasta havaittu aaltoilu helpottaa sen aiheuttajan paikallistamista avaruuden syvyydessä.

Me maalaiset emme pysty tuntemaan kosmista värinää, vaikka gravitaatioaallot maapallon läpi kulkiessaan lyhentävätkin kaikkea yhdessä suunnassa ja pidentävät toisessa, siis sekä meitä että päivänkakkaroita, lepakoita, potkukelkkoja, joulutonttuja, glögipannua jne. – ihan kaikkea.

Niin ahdasta että ahdistaa

Viime kuussa kerrottiin taas uusista aaltohavainnoista.

Havainnon ajoitus hipoi täydellisyyttä. Kun tiedot julkaistiin lokakuun 16.päivä, Ruotsin Nobel-komitea oli vain pari viikkoa aikaisemmin ilmoittanut myöntävänsä tämän vuoden fysiikan palkinnon keskeisissä rooleissa Ligoa ideoimassa ja kehittämässä olleille yhdysvaltalaisille tiedemiehille. Universumi näytti antavan palkituille fyysikoille bonuksen hyvästä työstä.

Tuore aaltohavainto poikkesi aikaisemmista. Aikaisemmat aallot (kaksi havaintoa vuodelta 2015, kaksi kuluvalta vuodelta) olivat kaikki mustien aukkojen törmäysten tuloksia, mutta tällä kertaa syyllisten penkillä istui kaksi yhteen sulautunutta neutronitähteä.

Neutronitähti on sekin polttoaineen loppumisen takia kokoon luhistunut tähti, mutta massaltaan merkittävästi pienempi – korkeintaan 1.5-2 Auringon massaa – kuin ne tähdet, joista tulee elinkaarensa lopussa mustia aukkoja.

Mutta neutronitähdet ovat pieniä myös kooltaan, etten sanoisi kääpiöitä – jos sitäkään. Niiden läpimitta on vain muutamia kymmeniä kilometrejä, kun oman Aurinkomme läpimitta on 1,6 miljoonaa km. Neutronitähden massa on siis tungettu erittäin tiiviiseen pakettiin. Ei ihme, että jossain vaiheessa paukkuu. Paukkua kutsutaan supernovaksi.

Neutronitähti syntyy raskaan tähden kehityksen loppuvaiheissa, kun tähden ydin romahtaa kokoon. Romahtamisessa vapautuu hyvin paljon potentiaalienergiaa, ja tähden ulko-osat räjähtävät ympäröivään avaruuteen. Tapahtuma havaitaan supernovana.

URSA: Neutronitähti

Ei vain super vaan kilo

Kun neutronitähtien kuolontanssin tuottamat värähtelyt havaittiin maassa, kaukoputket ympäri maapallon alkoivat etsiä avaruudesta niiden aiheuttajaa.

Syntynyt uusi taivaankappale – joko hypermassiivinen neutronitähti tai musta aukko – löytyi Vesikäärmeen tähdistöstä, jossa miljoonia vuosia jatkunut tanssi esitettiin pyöreät 130 miljoonaa valovuotta sitten, kun dinosaurukset tömistelivät Telluksella.

Gravitaatioaaltojen hälyyttämät 70 avaruusteleskooppia todistivat, kuinka kuolevat tähdet kieppuivat useita minuutteja kuin tanssivat dervissit, kunnes kahdesta tuli yksi ja kuului PLOP.

Pitkän etäisyyden takia viesti Maahan saapui vasta nyt, vaikka aallot etenevät avaruuden tyhjiössä valon nopeudella ja vaikka kyseessä oli meitä toistaiseksi lähin todennettuja aaltoja aiheuttanut tapahtuma.

Tarina sisälsi toisenkin uuden juonenkäänteen. Muutamaa tuntia löydön jälkeen havaittiin, että uuden kohteen loiste oli alkanut himmetä nopeasti ja samalla sen väri vaihtui sinisestä punaiseen. Tapahtumien kulku kertoi astronomeille, että kyseessä olikin kilonova.

Sellainen syntyy, kun neutronitähden kaltaiset hyvin tiheät (siis kokoonsa nähden erittäin painavat) massiiviset kappaleet törmäävät. “Hyvin tiheä” tarkoittaa tässä tapauksessa maallikon korvissa jotain käsittämätöntä. Vaakaan ei neutronitähteä ole vielä toistaiseksi saatu, mutta etevien astrofyysikkojen ansiosta tiedämme, että teelusikallinen neutronitähteä painaa keskimäärin miljardi tonnia. Tässäpä pohdittavaa joulunpyhiksi

Lähes kaikki ympärillämme näkyvä aine on joskus ollut jonkin tähden sisällä.

Ursa: Alkuaineiden synty

Tiedemaailma tuntui olleen eniten innoissaan siitä, että avaruuden värähtelyn lisäksi tiedon tapahtuneesta antoi tällä kertaa myös sähkömagneettinen säteily valon muodossa. Valoa analysoimalla saatiin vahvistus sille, mitä oli pitkään ounasteltu: rautaa raskaammat alkuaineet syntyvät valtavien energiamäärien vapautuessa juuri nyt nähdyn kaltaisessa paukussa.

Massiivisten tähtien törmäyksissä, miljardien asteiden pätsissä, taotaan siis uudenvuoden tinamme sekä kaikki se hopea, kulta ja platina, mitä kannamme koruissamme, samoin lyijy ja uraani. Nyt koetussa kilonovassa avaruuteen sinkoutui Nasan arvion mukaan kymmenien tuhansien Maapallojen verran raaka-ainetta tuleviin tarpeisiimme.

Ajoituksen suhteen meillä oli valtavasti onnea matkassa tässä operaatiossa.

Supernova räjähdys tapahtui 130 miljoonaa vuotta sitten, ” sanoo astronomi Maria Drout. “Mutta jos se olisi tapahtunut kuukautta myöhemmin, emme olisi pystyneet näkemään sitä lainkaan. Havaintolaitteet [Ligot ja Virgo] olisivat olleet [huoltojen takia] pois päältä, ja räjähdys olisi tapahtunut Auringon takana.”

National Geographic

Luvassa jotain vielä suurempaa

Nyt odotellaan kokoluokan 3 näytöstä. Juuri julkaistun ennusteen mukaan pääsemme todistamaan kymmenen vuoden kuluessa kahden supermassiivisen mustan aukon yhtymisen aiheuttamia aaltoja, jotka kuulostavat varsinaiselta tsunamilta:

Supermassiivisten mustien aukkojen yhdistymisen lähettämät painovoima-aallot ovat maailmankaikkeuden vahvimpia”, siteeraa Tähdet&Avaruus tutkimusta johtanutta Chiara Mingarellia. ”Sellaisiin verrattuna LIGOn havaitsemat mustien aukkojen yhdistymisen aallot jäävät kääpiöiksi.

Niiden mustien aukkojen massat, jotka tuottivat 2015 havaitut ”kääpiöaallot”, olivat  Aurinkomme massaan verrattuna toisen 29 ja toisen 36 kertaa suurempia. Kuulostaa valtavalta, mutta galaksien keskustoissa sijaitsevien supermassiivisten mustien aukkojen massa voi vastata jopa miljoonien Aurinkojen massaa. Tuloillaan on siis mega-luokan taivaallinen tapahtuma.

Lisää kierroksia

Myöskään suuren pamauksen vajaat 14 miljardia vuotta sitten aiheuttamia alkuaaltoja ei ole vielä mitattu. Teoriassa – matemaattisesti – Einsteinin 101 vuotta sitten ennustamien aaltojen syntyminen suuria energiamääriä vapauttavissa kosmisissa kolareissa näytettiin kuitenkin toteen jo 1974, ja todentaminen palkittiin fysiikan Nobelilla 1993 (Look deeper).

Mutta vasta 2015 aallot havaittiin ensimmäisen kerran myös käytännössä kiitos Ligon.

Milloin sitten mitataan big bangin aikaansaamia alkuaaltoja tai paremminkin niiden jäänteitä?

Professori Maalammen mukaan ”Ligo-laitteet on viritetty alueelle, joka näkee vain tietyn taajuusalueen värähtelyjä. Ne tulevat lähinnä mustien aukkojen törmäyksistä. Maailmankaikkeuden alusta tulevien gravitaatioaaltojen aallonpituudet ovat yleensä paljon pidempiä.”

Schematic LISA triangle

Kuva: ESA

Tarvitaan järeämpää kalustoa, mistä syystä Euroopan avaruusjärjestöllä ESA:lla on työn alla Lisa-operaatio, jossa myös Nasa on osallisena. Lisa on ansioituneen Ligon toimintaperiaatetta (gravitaatioaaltojen vaikutusta lasersäteisiin) hyödyntävä, mutta kokoluokaltaan valtava, kolmesta 2,5 miljoonan kilometrin päässä toisistaan sijaitsevasta satelliitista koostuva laite. Se tulee olemaan ensimmäinen muualla kuin maapallolla toimiva aaltomittari, joka on tämän hetkisen aikataulun mukaan tarkoitus sinkauttaa avaruuden pimeyteen 2034.

Tuskin maltan odottaa.

LÄHTEITÄ

Amorgosin uniikki ikoni

Sydneyllä on oopperatalo, Pariisilla Eiffel-torni, Ateenalla Akropolis ja Amorgosilla ainutlaatuinen Hozoviótissa, jota sen vuonna 1718 nähnyt ranskalaisbotanisti kuvasi vaatekaapiksi. Se on Kreikan toiseksi vanhin toimiva luostariyhteisö.

WP_20170902_10_48_11_Pro

Joka vuosi marraskuun 21.päivänä kaikki kynnelle kykenevät saarelaiset ja vierailijat varsinkin muilta Kikladeilta kiipeävät 300, ehkä 350 kiviaskelmaa ylös luostariin. Ortodoksikirkossa muistetaan kyseisenä päivänä Marian temppeliin käyntiä, ts. sitä kuinka Maria meni 3-vuotiaana yhdeksitoista vuodeksi temppeliin valmistautuakseen Jumalan hänelle määräämään tehtävään Jeesuksen äitinä. Amorgosilla ja Panayíalla on erityinen suhde, sillä Neitsyt Maria on saaren suojeluspyhimys.

Juhlapäivänä jatkuva ihmisketju vaeltaa pieneltä parkkipaikalta luostariin vieviä kivisiä portaita yhtä laitaa ylös, toista alas. Vierailijat käyvät ensin luostarin pienen huoneen kokoisessa kirkossa suutelemassa ikonia ja nauttivat sen jälkeen keltaisista herneistä tehtyä fava-tahnaa. Seuraavana aamuna jumalanpalveluksen jälkeen ruokalistalla on turskaa, perunoita ja valkosipulikastiketta; lihan poissulkeva joulupaasto alkaa ortodoksikirkossa marraskuun puolivälissä ja jatkuu jouluaattoon asti. Asiasta kiinnostuneille tiedoksi: pääsiäisenä yläsnousemusjulistuksen jälkeen munkit tarjoilevat vierailleen majritsa-keittoa.

Marian marraskuinen pyhimyspäivä on myös maallikon ainoa mahdollisuus päästä tutustumaan luostarin merkittäviin kirkkotaiteen ja -tiedon aarteisiin kolmesta munkkikammiosta tehdyssä arkistossa.

Kansan suusta

Perimätiedon mukaan sittemmin “tummasilmäiseksi Mariaksi” kutsuttu, ihmeitä tekevä ikoni joutui Bysantin valtakunnassa 700-800 -luvuilla koetun ikonoklasmin eli kuvariidan uhriksi. Ikonoklasmin tavoitteena oli palauttaa uskonelämän ytimeen puhdasoppinen yksinkertaisuus mm. tuhoamalla kaikki uskonnollisaiheiset kuvat: mosaiikit, ikonit, patsaat ja seinämaalaukset. Kuvien kieltäjät halkaisivat myös Marian ikonin kahtia. Silloin jalosukuinen nainen Palestiinan Hozovan kylästä heitti osat mereen siinä toivossa, että ikoni säästyisi vielä pahemmalta kohtalolta.

Toinen ikonin puolikkaista ajautui rantaan Patmoksella, toinen Amorgosilla, missä sen löytöpaikalle Profeetta Eliaksen vuoren juurelle rakennettiin kappeli. 1000-luvun alussa amorgoslaiset päättivät laajentaa sen luostariksi.

Työt eivät kuitenkaan edistyneet, sillä minkä he päivän aikana rakensivat, sen selittämättömät voimat tuhosivat öisin. Näin jatkui, kunnes eräänä aamuna vuohiaan laiduntamassa ollut paimen huomasi hämmästyksekseen, että rakentajien työkaluja roikkui vuoren seinämässä melkein 300 metrin korkeudessa. Paimen kiiruhti kertomaan löydöstään kyläläisille, jotka tulkitsivat tapahtuneen Jumalan viestiksi. Jumalan toive oli, että uusi luostari rakennetaan työkalujen merkitsemälle paikalle.

Kirjojen lehdiltä

Vanhimmat ikonin ja luostarin vaiheista kertovat kirjalliset lähteet ovat 1600-luvulta. Niistä on saatu sekä vahvistusta laajaan suulliseen perimätietoon että lisävalaistusta luostarin laajempaan historialliseen viitekehykseen.

Tietojen valossa näyttää luultavalta, että alkuperäisen luostariyhteisön perustivat palestiinalaisesta Shobizan Pyhän Yrjön luostarista kristittyjen vainoa paenneet munkit. Luostari toimi Jordan-virran länsirannalla 600-luvulle asti, mutta jäi tyhjilleen aina 1800-luvun lopulle, jolloin kreikkalainen munkki herätti hylätyn luostarin henkiin. On  todennäköistä, että ikoni saapui Amorgosille palestiinalaismunkkien matkassa.

On myös mahdollista, että he perustivat saarelle Erämaan isien mallilla toimineen erakkomunkkiyhteisön, jonka jäsenet asuivat majoissa tai luolissa. Sekin on mahdollista ellei peräti luultavaa, että he rakensivat ensimmäisen luostarin 1000-luvun alussa (1017?). Tyylillinen yhdennäköisyys Shobizan ja Hozoviótissan välillä on silmiinpistävä kuten on myös luostareiden nimien samankaltaisuus.

Kolmisensataa vuotta jälkeen Kristuksen muuttuivat Egyptin, Palestiinan ja Syyrian karut erämaat paikoiksi, jonne kristittyjä alkoi vetäytyä yksinäisyyteen rukoilemaan ja paastoamaan. Liike erämaiden hiljaisuuteen oli myös alkusysäys luostarilaitoksen synnylle. Ensimmäiset luostarit olivat erämaan erakoiden yhteisöjä.

300- ja 400-luvuilla erakoita oli tuhatmäärin varsinkin Egyptin erämaissa. Osa heistä eli yksinään tai oppilaansa kanssa. Heidän keljoiksi kutsutut asumuksensa olivat useimmiten erilaisista materiaaleista kyhättyjä kojuja. Joskus kodiksi riitti maakuoppa tai luola. Jotkut erakot muodostivat yhteisöjä, skiittoja.

Kasvamassa erämaassa

Nykyiselleen luostarirakennukset alkoivat muuntua, kun Bysantin keisari Alexius Komninos (1081-1118) antoi kasvaneelle munkkiyhteisölle keisarillisen hyväksyntänsä sekä maanomistusluvan ja rahoitti korjaus- ja laajennustöitä. Ne saatiin päätökseen 1088. Hozoviótissassa oli 1700-luvulla yli 100 munkkia – nykyisin enää kolme -, jotka elivät pitkälti omavaraistaloudessa kasvattamalla papuja, linssejä, vihanneksia sekä vuohia.

Strategisia mittoja ja muuta faktaa

Botanistin käyttämä vertauskuva vaatekaapista oli osuva.

Hozoviótissa riippuu Profeetta Eliaan vuoren pystysuorassa rinteessä noin 260 m merenpinnan yläpuolella. Vuoren laelle on luostarin tasolta noin 140 m.

Hohtavan valkoinen rakennus näkyy varsinkin kirkkaassa Egeanmeren valossa kauas. Valkoisen pintansa se sai kuitenkin vasta 1800-luvun lopussa, kun saarilla ei enää tarvinnut pelätä jatkuvia merirosvojen hyökkäilyjä. Siihen asti luostaria suojasi luonnonkivien camouflage.

Myös portaat rakennettiin vasta turvallisuustilanteen parantumisen myötä. Aikaisemmin luostariin pääsi käyttämällä köysitikkaita, jotka tarvittaessa heitettiin seinää pitkin alas luostariin pyrkivän kiivettäviksi. Nykyinen luostarin kävijä pääsee onnekseen paljon helpommalla, vaikka kesähelteellä reilut kolme sataa kiviporrasta nostavatkin hien pintaan ja sykkeen mukavan korkealle.

WP_20170902_10_41_11_Pro

Luostari on rakennettu luonnon ehdoilla vuoren seinämässä olevaan painaumaan siten, että sen pohjoiset takaseinät ovat luonnon muovaamia ja eteläiset etuseinät eli julkisivu ihmisen aikaansaannosta.

Rakennuksen leveys on 40 m, mutta syvyyttä sillä on enimmillään vain 5 m. Ei ihme, että sen lempinimi on ”yhden seinän luostari”. Siinä on kahdeksan osittain limittäistä kerrosta – aivan kuin vaatekaapin hyllyjä – ja niissä satakunta eri kokoista tilaa: munkkien kammioiden lisäksi keittiö, ruokasali, kirjasto, arkisto, varasto, vierashuoneita jne. sekä luonnollisesti kappeli ylimmässä kerroksessa.

WP_20170902_11_15_55_Pro

Sisään mennään venetsialaisaikuisen kaaren ali vatsaa sisään vetäen.

 

WP_20170902_11_12_54_Pro

Luonnon luomaa ja ihmisen kätten töitä sulassa sovussa.

Kuvaaminen sisätiloissa on kielletty.

Pieni huoneen kokoinen kappeli on luolamainen, holvikattoinen tila, jossa on kuuluisan, 800-luvun alkuun ajoitetun Tummasilmä-Marian ikonin ohella myös muita arvokkaita pyhäinkuvia.

Luostarin merkittävästä uskonnollisten tekstien kokoelmasta on esillä muutama kerrallaan tilassa juuri ennen kappeliin astumista. Näytteillä on myös vanhoja kirkollisia tekstiilejä.

Yleisölle avoin pieni terassi kappelin ikkunan alapuolella avautuu äärettömyyteen asti yli sinisen Egeanmeren; idässä näkyy kirkkaalla säällä Astipálea ja lännessä Anafi.

WP_20170902_11_03_09_Pro

Niin zen – tässä ja nyt, pieni ihminen ja ääretön luonto käsi kädessä.

Ihmiskunnan jaettua rikkautta

Amorgosin poikkeuksellinen luostari kuuluu mielestäni ehdottomasti Unescon maailmanperintölistalle, ” jonka tarkoituksena on suojella maailman ainutlaatuista kulttuuri- ja luonnonperintöä”.

Hozoviótissa edustaa ihmiskunnan parempaa puolta, ihmisen ja luonnon symbioottista suhdetta ja kulttuurien monen kirjavaa runsautta. Se on myös silta ajanlaskun ensimmäisiltä vuosisadoilta Palestiinasta Bysantin Kreikkaan ja edelleen nykypäivän Ranskaan

Arkkitehti Le Corbusier näki Hozoviótissan mereltä käsin kesällä 1933. Näky teki tähän kikladiseen rakennustaiteeseen ihastuneeseen modernistiin suuren vaikutuksen, minkä voi todeta mm. hänen 1950-luvulla suunnittelemassaan Ronchampin kirkossa Ranskassa. Siinä toistuvat Hozoviótissan pelkistetyt valkeat pinnat ja pienet, näennäisen puolihuolimattomasti sijoitetut ikkuna-aukot.

Näissä vaatimattomissa konstruktioissa hämmästyttävää on tapa, jolla rakennusten tilavuus, ääriviivat, ulkonemat ja syvennykset on sulautettu maisemaan. Rakennukset ovat harmonian ja inhimillisen mittakaavan kunnioituksen oppitunti.

Le Corbusier (1887 – 1965)