Rauhaa ja hyvää tahtoa

Joulupuu 3Jouluaattona puoliltapäivin on ohjelmassa perinteistä perinteisin, jota jakamaan television eteen kokoontuu vuosittain pyöreät miljoona suomalaista. Niin tapahtui epäilemättä tälläkin kertaa, kun Turun protokollapäällikkö Mika Akkanen julisti joulurauhan.

Julistuksen lukijoita on ollut melkoinen joukko, sillä perinne alkoi jo ainakin 1320-luvulla. Se on katkennut vain poikkeuksellisen vaikeissa olosuhteissa: Iso vihan aikaan 1700-luvulla, Suomen sodan vuonna 1809, Suomen itsenäistyessä 1917 ja viimeksi talvisodan aikana 1939.

Ennen kuin Akkanen pääsee suorittamaan kunniatehtäväänsä, lauletaan Jumala ompi linnamme (ohjelman mukaan klo 11.57). Näin on tehty vuodesta 1903 lähtien. Silloin sortokausi oli pahimmillaan eikä apua uskottu olevan luvassa kuin korkeintaan taivaasta.

Virren säveltäjä on jäänyt tuntemattomaksi, mutta alkuperäinen saksankielinen teksti Ein’ feste Burg ist unser Gott on uskonpuhdistaja Martti Lutherin kynästä. Nykyisin käytössä oleva suomennos on virsikirjakomitean luovuuden tulosta vuodelta 1886.

Juhlavan virren ja Turun tuomiokirkon puolenpäivän lyöntien jälkeen Akkanen ilmestyy Vanhan Suurtorin laidalla sijaitsevan Brinkkalan talon parvekkeelle lukemaan julistusta. Parveke on ollut julistamisen näyttämönä niin ikään vuodesta 1886.

Tärkeiden asioiden julkinen ”julistaminen” oli normaali käytäntö keskiaikaisessa Euroopassa aikana, jolloin ei vielä ollut olemassa järjestäytynyttä tiedonlevitystoimintaa kuten sanomalehtiä. Nykyisin Suomen virallisen joulukaupungin asukkaiden innokkaasta osallistumisesta huolimatta Turun julistus saavuttaa merkittävästi isomman yleisön Yleisradion suosiollisella avustuksella.  Joulurauhan julistus on radioitu vuodesta 1935 ja televisioitu vuodesta 1983 kaikelle kansalle.

Julistus oli alun perin osa lainsäädäntöä, jonka perusteella  jouluaatosta Nuutin päivään jatkuvan joulurauhan aikana tehtävät rikokset katsottiin vakavammiksi ja rangaistukset niistä säädettiin ankarammiksi kuin muulloin. Käytännön takana piili se perin protestanttinen ajatus, että työstä vapaa joutilaisuus altistaa kansalaiset pahantekoon. Oikeuslaitoksemme ei onneksi enää huomio joulun ajan päiviä ”raskauttavina asianhaaroina”.

Joulurauha

Tästä se alkaa

Julistuksen tekstin uskotaan pohjautuvan kuningatar Kristiinan käskykirjeeseen 1640-luvulta. Täyttä varmuutta sen uskollisuudesta alkuperäistekstille ei ole, sillä alkuperäinen tuhoutui Turun palossa 1827. Tekstin kirjoitti muististaan maistraatin sihteeri. Nykyinen tiivistetty versio on vuodelta 1956.

Se on paljon yleisluontoisempi kuin alkuperäinen, jossa kiellettiin muiden muassa sekä joulupukki, joka luettiin sarvipäisten joukkoon, että häpeälliset tanssit ja luvattomat yöreissut, juopottelusta ja ylensyömisestä puhumattakaan.

Sitten tahtoo Hänen Korkeastimainittava Kuninkaallinen Majesteettinsa vakavasti saada kielletyksi kaikki Viini- ja Olueenlaskijat anniskelemasta tänä Juhla-aikana viiniä, olutta taikka paloviinaa Messujen ja Jumalanpalveluksen aikana taikka iltaisin kellon lyötyä yhdeksän; joka sellaisesta teosta tavataan, on siitä aivan ankarasti sakotettava ja rangaistava.

SKS: Joulunpilke 1998. Alkuperäisestä julistustekstistä vuodelta 1649

Ruotsin valtakunnassa julistus luettiin luonnollisesti vain ruotsiksi, kunnes vuonna 1711 tapahtui ”kauhea onnettomuus”. Joulurauha julistettiin silloin ensimmäisen kerran myös rahvaan kielellä.

Suomen kansaa kokoava julistus luetaan poronnahkaisesta pergamentista, jota säilytetään kaupungin kassaholvissa. Pergamentin teki taiteilija Tauno Torpo, joka myös kirjoitti tekstin keskiaikaisella kirjasintyylillä.

Kun asuin milloin missäkin maailmalla eikä internetiä ja satelliittitelevisiota oltu vielä keksitty tai ne eivät ainakaan olleet käytettävissäni, matkassani kulki – jouluihminen kun olen – joulurauhan julistuksen videonauhoitus.

Viimeisenä osana Maamme -laulun (vuodesta 1895, nykyisen ohjelman mukaan klo 12.03) ja Porilaisten marssin (vuodesta 1896, ohjelman mukaan klo 12.06) jälkeen kuultiin Sulho Rannan säveltämä Taas kaikki kauniit muistot, jonka Sulo Saarits lauloi Tauno Äikään urkujen säestyksellä. Nimikolmikko Sulho Ranta, Sulo Saarits ja Tauno Äikää oli kuin suomalaisen jouluperinteen pyhä kolmiyhteys, joka viimeistään sai minut kyynelehtimään vuolaasti. Nykyisin tämä osa kuullaan vain Radio YLE1:stä.

Heti kun Sulo Saarits oli laulanut laulunsa loppuun, soitin Suomeen isoäideille, siskolle ja äidille. Äidin kanssa itkimme molemmat, kuten jouluperinteisiimme kuului. Itkujen jälkeen ryhdyimme kumpikin tahoillamme iloiseen joulunviettoon.

Sananmukainen merkitys sanalle nostalgia on koti-ikävä, kotimaan kaipuu. Se on johdettu kreikan kotiinpaluuta merkitsevästä sanasta nostos ja tuskaa merkitsevästä sanasta algos.

Turvallisuutta, vakautta ja jatkuvuutta levottomaan maailmaan. Rauhaa ja hyvää tahtoa itse kullekin säädylle.

”Sekä isännill’ että emännil, jokaiselle kuin talossa on. Ja me toivotamm’, ja me toivotamm’, onnellista ja hyvää joulua. Ja sitä taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkemme ylitse käy.”

LÄHTEITÄ:

Kolme miestä ja tähti

”Tähti se kulkeepi itäiseltä maalta, itäiseltä maalta, sanomaton kirkkaus se ulos loisti ja se tähti oli Jumalalta ulos lähetetty, ulos lähetetty ja he riensivät uhraamaan kultaa, pyhää savua ja mirhamia, ja mirhamia.”

Saksasta meillekin levinnyt, satoja vuosia vanha tiernapoikaperinne (tierna ruotsin sanasta stjärna eli tähti) perustuu Matteuksen evankeliumin kertomukseen Itämaan tietäjistä ja näiden matkasta Betlehemiin sekä asemansa puolesta pelkäävästä kuningas Herodeksesta. Matteus oli apostoleista ainoa, joka ylipäätänsä mainitsee tietäjät, ja hänkin kirjoitti ainoastaan näin:

”…Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä… ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo.  He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.”

Matteuksen evankeliumi 2: 1, 9.11

Kuva: phawker.com

Oletus lahjantuojien lukumäärästä perustuu Matteuksen kertomaan lahjojen lukumäärään. Kuitenkin kolmen vähän tilaa vievän ja suhteellisen keveän lahjan tuomiseen olisi riittänyt vain yksi mies. Tai ehkä heitä oli täysi tusina, mutta he toivat yhteisiä lahjoja. Kolme on siis vain sivistynyt arvaus.

Myös seimen äärelle saapuneiden ammatista on monta käännöksellistä tulkintaa. ”Viisaalla miehellä” saatettiin tarkoittaa aikansa oppinutta ja keskivertoa enemmän kouluja käynyttä ihmistä. ”Tietäjä” saattoi viitata siihen, että heillä oli hallussaan korkeampaa tietoa kuten astronomista ja astrologista osaamista. Tuohon maailman aikaan myös astrologia oli kunnioitettu tieteenhaara.

Matteuksen evankeliumin alkuperäiskielessä kreikassa käytetty sana mayi [μάγοι] on aiheuttanut hämmennystä englanninkielisessä maailmassa, koska sanassa on nähty yhteys englannin taikuriin (magician).

Lilla_riksvapnet_-_Riksarkivet_SverigeVarsinkin katolisissa maissa kolmikkoa kutsuttiin myös kuninkaiksi ja heidän symbolikseen nousi kolme kruunua. Tähän tunnukseen viittaa meille suomalaisillekin hyvin tuttu ”tre kronor”, jonka kuningas Albrekt Mecklenburgilainen lisäsi 1300-luvulla Ruotsin valtakunnan pieneen vaakunaan.

Virallisesti kuva oli kolmesta kuningaskunnasta muodostuneen Kalmarin unionin symboli, mutta sillä tahdottiin myös luoda mielikuvia hurskaasta kansakunnasta. Samalla ”tre kronor” oli merkki siitä, että kuningas oli itse käynyt Kölnissä pyhiinvaelluksella.

Köln oli keskiajalla Pohjois-Euroopan merkittävin pyhiinvaelluskohde.  Kolmen kuninkaan luut olivat päätyneet Konstantinopolin ja Milanon kautta Saksaan, ja 1200-luvulla näille pyhäinjäännöksille alettiin rakentaa niiden arvoista kirkkoa. Kölnin mahtava goottilaistyylinen katedraali valmistui vuonna 1880. Kristinuskon ensimmäisten pyhiinvaeltajien maallista jäämistöä säilytetään kirkossa kullatussa ja jalokivin koristetussa sarkofagissa.

Mutta takaisin tarinan alkuun. Viisaiden miesten vähintään vakavasta tähtitieteen harrastuksesta kertoo se, että nähtyään mielestään epätavallisen ilmiön aamutaivaalla nämä näyttävät jättäneen kaiken sikseen ja lähtivät kukin taholtaan matkaan kuin parhaatkin tähti-bongarit. Heidän lähtöään eivät siis estäneet normaalin työsuhteen velvoitteet, mikä näyttäisi kertovan keskimääräistä suuremman vaurauden ja/tai aseman tuomasta vapaudesta.

Mikä taivaallinen ilmiö oikein ajoi miehet tien päälle?

Vuosisatojen myötä kirjattujen erittäin tarkkojen astronomisten tietojen perusteella on jo pitkään pystytty laskemaan planeettojen sijainnit avaruudessa tietyllä ajanhetkellä niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessa, samoin muistiin on merkitty kaikki epätavalliset tapahtumat taivaankannella.

Niinpä tähtitieteelliset selitykset Betlehemin tähdelle ovat moninaiset. Ehdolla ovat olleet sekä komeetta eli pyrstötähti että supernova eli räjähtänyt tähti. Toistaiseksi suosituin selitys on kahden suuren planeetan, Jupiterin ja Saturnuksen, kohtaaminen tai paremminkin kolme kohtaamista lyhyen ajan sisällä.

Teorian planeettakonjunktiosta kehitteli matemaatikko ja astrofyysikko Johannes Kepler jo 1600-luvulla. Näin ajoitettuna Jeesuksen syntymävuosi olisi ollut vuosi 7 eaa.

Tunnettu suomalainen tähtiharrastaja, lääninrovasti Risto Heikkilä on kirjoittanut kirjan ”Jouluntähti”, jossa hän ehdottaa Betlehemin tähden selitykseksi kirkkaimpien planeettojen Jupiterin ja Venuksen toistuvia kohtaamisia vuosina 3 ja 2 eaa. Heikkilän teorian ongelmana on ajoitus:  Herodeksen kuolinvuotena pidetään yleisimmin vuotta 4 eaa. eikä hän näin ollen voinut toimia postuumisti yhtenä näytelmän päähenkilöistä.

Se että ”tähti” – kuten planeettoja silloin kutsuttiin – näyttäisi pysähtyneen Betlehemin ylle, oli oletettavasti seurausta kirkkaan planeetan, mahdollisesti Jupiterin, kiertonopeuden hidastumisesta, mikä aiheuttaa geosentrisen visuaalisen harhan pysähtyvästä, jopa peruuttavasta planeetasta.

Kyseessä saattoi olla myös vain pienellä alueella havaittu astronominen ilmiö. Tai ehkä koko tarina tietäjiä ohjanneesta tähdestä on sekin pelkkää legendaa, jolla on haluttu konkretisoida uuden uskonnon alkuhetki.

Kuva: The Houston Museum of Natural Science

Joka tapauksessa miehiltä meni perille pääsyyn 13 vuorokautta, sillä he tulivat kamelilla ja kaukaa eli juutalaisen maailman ulkopuolelta.  Heistä puhuttiin alun perin persialaisina, mutta karttaa tutkiessa herää kyllä ihmetys: etäisyys ajanlaskumme alun Persiasta Betlehemiin on arviolta noin 1300 km.

Päivämatka olisi siis ollut 100 km, mikä kamelin normaalilla kävelyvauhdilla (5 km/h) olisi tarkoittanut matkaamista miltei ympäri vuorokauden. Toisesta tietäjien kotimaana mainitusta vaihtoehdosta, Babyloniasta, etäisyyttä oli  huomattavasti vähemmän.

Viisaiden miesten maantieteellinen alkuperä menetti kuitenkin merkityksensä, sillä kirkollisia tarkoitusperiä varten – antamaan kirkolle universaali luonne – näille luotiin uusi etninen tausta. Baltasarista tehtiin musta – Tiernapoikien ”murjaani” – ja hän edusti Afrikkaa, Kaspar sai kasvoilleen itämaisia piirteitä ja Aasian edustuksen. Tietäjistä vanhin Melkior oli ”Eurooppa”.

Kolmentoista päivän kuluttua joulusta vietettävää loppiaista kutsutaan esimerkiksi saksalaisella kielialueella ja katolisissa maissa ”Kolmen kuninkaan päiväksi”, sillä sinä päivänä tietäjät siis vihdoin löysivät Jeesuksen seimen äärelle. Tosin Raamatun mukaan seimellä tallinnassa kävivät vain paimenet – ne joille ”enkeli taivaan lausui näin: Miksi hämmästyitte säikähtäin?” – mutta kaukaa tulleet tietäjät näkivät äidin ja lapsen sisätiloissa talossa.

Muun muassa Espanjassa päivä on edelleen tärkein lahjojen antopäivä. Tietäjät aloittivat näin tietämättään edelleen jatkuvan perinteen ja olivat siten varhaisin esikuva lahjoja tuoville Pyhälle Nikolaokselle, Christkindille ja Joulupukille.

Vaikka myöskään seimelle saapuneiden sukupuolesta ei ole vanhimmissa teksteissä erillistä mainintaa, voinemme turvallisin mielin olettaa heidän olleen miehiä.

Jos kolme viisasta miestä olisivat olleet naisia, he olisivat pysähtyneet kysymään tietä, saapuneet paikalle ajoissa ja ehtineet auttamaan synnytyksessä. He olisivat tuoneet mukanaan jotakin syötävää, siivonneet tallin ja antaneet lapsen vanhemmille hyödyllisiä lahjoja.

Lähteitä:

Joulun ihmeitä

Jouluun liittyy huolestuttavan paljon tieteellisesti epävarmoja seikkoja. Ne häiritsivät arvostetun New Scientist -lehden päätoimittajaa, jouluihmiseksi tunnustautuvaa Roger Highfieldiä siinä määrin, että hän päätti kirjoittaa aiheesta kirjan.

Kirja on nimeltään ”Osaavatko porot lentää”? Siinä haetaan selityksiä monille joulun suurista mysteereistä kuten Betlehemin tähdelle, neitseelliselle hedelmöittymiselle ja Petterin punaiselle nenälle. Itsestäänselvästi Joulupukki saa kirjassa ansaitsemansa huomion.

Tieteellisesti ehkä suurimman hämmästyksen – ja epäilyn – aihe on Joulupukin kyky toimittaa miljoonat lahjat ajoissa perille ympäri maapallon. Operaation onnistumista selittävät pieniltä osin aikavyöhykkeet. Kun meillä osa lahjoista on jo mennyt rikki ja thaimaalaiset ovat ehtineet jo vaihtaakin omansa, Atlantin toisella puolella aletaan vasta valmistautua Joulupukin odotteluun.

Aikavyöhykkeiden avusta huolimatta pukin tehtävä vaikuttaa mahdottomalta. Highfieldin haastattelema avaruusteknologian professori Larry Silverberg  ounastelee, että pukki hyödyntäisi Einsteinin suhteellisuusteoriaa, jonka mukaan valon nopeutta lähestyttäessä aika alkaa hidastua. Siis mitä vikkelämmin Pukki ja Petteri & co liikkuvat, sitä hitaammin aika kuluu.

Toinen mahdollisuus on, että Pukki käyttää hyväkseen niin kutsuttuja madonreikiä. Madonreiät ovat kosmisia oikopolkuja, portteja toisiin ulottuvuuksiin: menneeseen ja tulevaan. Vaikka meidän mielestämme Joulupukki tekee valtavan työn yhdessä vuorokaudessa, hän pystyy käyttämään siihen useamman kuukauden madonreikien ansiosta. Joulupukki aikamatkailee.

Apuvälineinä Joulupukilla on nykyisin muun muassa Santainfo-järjestelmä, joka prosessoi vastaanotetun tiedon (Pukilla on langaton yhteys lasten aivoihin) ja ohjelmoi reen ohjausjärjestelmän (OSGS eli onboard sleigh guidance system), joka laatii maksimaalisen tehokkaan reittisuunnitelman.

Lisäksi Joulupukin porojen sarvet ovat lento-ominaisuuksiltaan täydelliset ja toimivat samalla periaatteella kuin yliääni-Concorden siipien kärjet. Nopeus, jota lahjojen jako-operaatio edellyttää, on riittävän suuri aktivoimaan sarvien aerodynaamisen potentiaalin.

Joulupukin reki on teknologinen ihme. Professori Silverberg  on vierailevana tutkijana päässyt tutustumaan Joulupukin R & D -osaston Santa’s Workshop-North Pole Labs (SW-NPL) toimintaan. Hän mainitsee muun muassa, että pukin käyttämä reki pystyy mukauttamaan muotoaan vallitseviin olosuhteisiin. Se on myös varustettu huippuelektroniikalla kuten lasertunnistimilla, jotka havaitsevat edessäpäin olevat ilmavirtaukset ja tuulet ja muokkaavat reittisuunnitelmaa optimaalisesti. Reki on tehty titaanista, jonka ansiosta se on erittäin kevyt ja erittäin vahva, sanoo professori Silverberg.

Silverbergin mukaan suuri osa Joulupukin tutkimuskeskuksen työstä on keskittynyt selvittämään, onko taikuus uusiutuva energialähde. Tämä onkin ymmärrettävää, sillä Joulupukin vuotuinen urakka on paitsi huomattava tieteellinen kysymysmerkki niin myös valtava logistinen haaste.

Myös The Telegraph -sanomalehti on lähtenyt tekemään tutkivaa journalismia selvittääkseen Joulupukin aikataulutuksen ongelmia.

Joulupukin on ajettava 342 510 000 km, jotta hän kerkiäisi jouluattona joka paikkaan. Hänellä on aikavyöhykkeiden ansiosta 32 tuntia käytössään. Se edellyttää hieman alle 3000 kilometrin sekuntivauhtia. Savupiipuissa kapuamiseen ei jää aikaa; pukin on käytettävä täsmäohjusten tekniikka ja ammuttava lahjat määränpäähänsä … Koko lelukasan paino on 840 000 tonnia, minkä kiskominen vaatii 5 600 000 poroa.

The Telegraphin tiedetoimittajat eivät ole seuranneet keskustelua asian tiimoilta. Muuten he tietäisivät, että Joulupukilla on lahjojen kuljetuksessa apunaan taikasäkki.

Taikasäkki (magic sack, ks. reen kuva) on nano-tekniikkaa ja lämpödynamiikkaa hyödyntävä prosessori, joka valmistaa lelut paikanpäällä silmänräpäyksessä. Tuotannossa taikasäkki käyttää raaka-aineena savupiippujen hiilipohjaista nokea. Se pystyy kumoamaan sähkömagneettisten kenttien avulla lämpödynaamiset prosessit, mitä ei aikaisemmin ole pidetty mahdollisena. Lelukuormaa ei siis kuljeteta minnekään, mikä nopeuttaa matkantekoa huomattavasti.

Sivumennen sanottakoon, että amerikkalainen Silverberg on oletettavasti kuljetettu Pukin tutkimuskeskukseen silmät sidottuina. Siksi on anteeksi annettavaa, että hän kuvitteli olevansa pohjoisnavalla, vaikka olikin Korvatunturilla. Kaikkihan tietävät, että Joulupukki asuu Suomessa.

Entä sitten toinen suuri joulun ihme? Petterin nenä on punainen, koska Petteri kärsii loisinfektiosta. Porot ovat erityisen alttiita tälle vaivalle, koska niillä on turvassaan runsaasti kalvoja, jotka säätelevät sisään- ja uloshengitettävän ilman lämpötilaa. Kalvot ovat hyvä kasvualusta loisille. Näin Highfieldin toinen haastateltava, Odd Halvorsen Oslon yliopistosta, selittää Petterin lajilleen epätyypillistä piirrettä.

Jos kuitenkin Joulupukin esi-isä on, kuten yleisesti oletetaan, Luoteis-Turkissa 300-luvulla piispana vaikuttanut Pyhä Nikolaos, Petterin punaisen kuonon selitys voi piillä myös liiallisen auringolle altistumisen aiheuttamissa geneettisissä muutoksissa.

Pyhän Nikolaoksen pyhimyspäivää vietetään 6.joulukuuta kuten Suomen itsenäisyyspäivää. Tämä melkein mystinen yhteys esi-pukin ja Suomen välillä vahvistaa vastaanpanemattomasti todeksi yleisesti hyväksytyn käsityksen Suomesta Joulupukin kotimaana, minkä ansiosta meillä on yksi joulumysteeri vähemmän pohdittavaksi.

Muita aiheeseen liittyviä juttuja:

Pimeässä pesässä

Tämä on tärkeä päivä kahdesta syystä. Talvipäivänseisaus markkeeraa vuoden lyhintä päivää ja syvintä pimeyttä, jonka jälkeen viriää toivo lisääntyvästä valosta. Tuomaanpäivä puolestaan markkeeraa virallista joulun alkua. Joulua jatkuu perinteisen käsityksen mukaan Nuutin päivään 13.tammikuuta asti. Tuomaanpäivän pätkä löytyy täältä Housut naulaan.

Talvipäivänseisaus osuu vuosittain aikavälille 20.-23.joulukuuta, useimmiten 21. tai 22.päivään. Vaihtelu johtuu siitä, että maan kierroksen kesto auringon ympäri ei  planeettojen vaikutuksen takia ole vakio. Myös maapallon oma liike vaikuttaa seisauksen tarkkaan ajankohtaan.

2017 seisaus tapahtuu 21.12. klo 18.28. Eteläisessä Suomessa Aurinko nousee seisauspäivänä korkeimmillaankin vain 7 astetta horisontin yläpuolelle, Oulussa 2 astetta. Utsjoella Aurinko jää keskipäivälläkin pari astetta horisontin alapuolelle.
Olemme vuodenkierrossamme maksimaalisen kaukana auringosta.

Australialaiset viettävät joulunsa rannalla grillaten, sillä heidän joulunsa on valaistusolosuhteiltaan melkein kuin meidän juhannuksemme. ”Down under” pallon toisella puolella päivä on tähän aikaan vuodesta maksimaalisen pitkä, ja esimerkiksi Sydneyssä valoisaa aikaa on reilut 14 tuntia, millä he eivät kuitenkaan pysty kilpailemaan meidän kesäpäivänseisauksen aikaisen, 19-tuntisen päivämme kanssa.

seasonalvariations-edited

Kuva: Nasa

Niin idässä kuin lännessä auringon kierron eri vaiheet ovat aina olleet merkittäviä virstanpylväitä. Niistä tärkeimmät osuvat juuri vuodenaikojen taitteisiin, joita merkkaavat kalentereissa kevät- ja syyspäiväntasaukset sekä kesä- ja talvipäivänseisaukset.

Esikristillisellä ajalla Euroopassa vietettiin vuoden pimeimpään aikaan juhlia, joissa oli paljon nykyisen joulun piirteitä.

Antiikin Roomassa seisauspäivänä juhlittiin kaikkien jumalien isää Saturnusta, jonka hallitsemaan Kauriin tähdistöön Aurinko siirtyi seisauspäivänä. Näin asia nähdään edelleen astrologiassa, mutta fyysisessä – ei metafyysisessä – todellisuudessa liikkuva astronominen Aurinko siirtyi Eläinradalla 18.joulukuuta vasta Kaurista edeltävään tähdistöön, Jousimieheen.

Keskitalven juhlaa vietettiin paitsi antamalla lahjoja niin myös uhkapelejä pelaten, ylensyöden ja juopotellen. Meno äityi niin hulvattomaksi, että se antoi kieleemme uuden termin saturnalia kuvaamaan moraalitonta ja kaikin puolin yhteiskuntakelvotonta käytöstä. Alun perin juhlat kestivät vain yhden päivän, mutta loppujen lopuksi Saturnalia-festivaali jatkui kokonaisen viikon 17–23.joulukuuta.

Rooman keisari Aurelianuksen päätöksellä Saturnaliaa seuranneesta joulukuun 25.päivästä tehtiin 200-luvulla kuolemattoman auringon syntymäpäivä, mutta 300-luvulla kirkko puuttui asioiden kulkuun ja julisti päivän Jeesuksen syntymäpäiväksi, mahdollisesti tarkoituksenaan häivyttää pakanalliset perinteet kristinuskon tieltä. Nimenomaiseen päivään päädyttiin hyvin konkreettisesta syystä: kirkon opetuksen mukaan tasan yhdeksän kuukautta aikaisemmin, maaliskuun 25.päivänä, enkeli Gabriel ilmestyi Neitsyt Marialle ja ilmoitti, että tämä oli raskaana eli silloin ”Jeesus sikisi pyhästä hengestä”.

Jeesuksen syntymäpäivää oli aikaisemmin vietetty nk. vanhana jouluna eli loppiaisena, koska erheellisesti oli ajateltu Jeesus-lapsen syntyneen sinä päivänä, kun Itämaan viisaat miehet saapuivat Betlehemiin. Totuushan on, että tietäjiltä tuhraantui matkaan paljon aikaa eivätkä he ehtineet perille Betlehemiin Jeesuksen syntymäpäivänä vaan vasta kaksi viikkoa sen jälkeen.  Vanhan joulun ajankohta oli puolestaan aikojen alussa egyptiläisten määrittämä talvipäivänseisauksen päivä.

Kuva: Stonehenge guided trips

Myös pohjoisen pakanoilla oli esikristillisellä ajalla omat menonsa vuodenkierron lyhimpään päivään liittyen. Elävällä tulella oli keskeinen asema vuoden tärkeimmän juhlan vietossa: tuli symboloi pian palaavaksi tiedetyn auringon valoa ja lämpöä.

Tuomaan päivän ja joulun välistä aikaa on kutsuttu pesäpäiviksi. Auringon sanottiin olevan kolme päivää kannallaan eli pesässään, jossa ”se kerää voimaa”. Jos aurinko ei näyttäydy näinä päivinä, uskotaan tulevan sateinen kesä. Vähäinenkin paiste lupaa kuivaa ja poutaista kesää. Kasket ainakin palavat, jos Eevan päivänä varjonsa näkee.

Savutuvan apaja

Niin Skandinaviassa kuin muualla vanhassa Euroopassa ajankohtaa kutsuttiin anglosaksista perua olevalla nimellä jule. Sitä on yritetty yhdistää muinaisnorjan pyörää ja ratasta merkitsevään sanaan jól (vrt. ruotsin hjul), joka viittasi vuodenkiertoon ja aurinkoon. Muinaisgermaaninen jehwla on vielä vanhempi laina ja oman juhla-sanamme sekä mahdollisesti myös jule ja jól sanojen ja siten myös joulumme kantasana    

Ihan eri näkökulman asiaan antaa Veijo Meri, joka kirjoittaa kirjassaan Sanojen synty näin: ”Alun perin joulu oli pakanallinen keskitalvenjuhla. Sanan alkumerkityksestä kiistellään. Sanotaan, että se tarkoitti lumimyrskyjen aikaa. Toisen selityksen mukaan se oli ilojuhla, sukua latinan sanalle joculus (=pila, leikinlasku).”

Summa summarum: Iloista juhlaa, jota tätä nykyä kutsumme jouluksi, vietetään vuoden pimeimpään aikaan auringon valoa odoteltaessa.

Monissa muissa kielissä hylättiin kristinuskon leviämisen myötä joulumme kaltaiset, mahdollisesti pakanallista perua olevat nimet ja otettiin käyttöön kristinuskoon viittaavat ja pohjautuvat nimet. Yleisiä ovat sekä englannin tapaiset Christmas (Christ mass = Kristus-messu) että ranskalaisen Noelin ja espanjalaisen Navidadin tapaiset nimet, joiden kantana on latinan syntymäjuhlaa tarkoittava Natalis.

Aurinko nousee 21.joulukuuta Helsingissä klo 9.24 ja laskee klo 15.13. Vuoden lyhimmällä päivällä on pituutta 5 tuntia 49 minuuttia.

Jouluaattoon on enää kolme yötä.

Toimelias tontin haltija

Joulupukki, Joulumuori ja tontut ovat lähtöisin Suomen Lapista, Korvatunturilta. Joulupukin suku on levinnyt ympäri maailmaa – kuulemma avaruuteen saakka.

Tontuilla ei ole napaa eivätkä ne jätä jälkeensä varjoa – tiedätkö miksi? Siksi, koska tontut ovat syntyneet ruusuntuhkasta, unelmakuteesta, naavajauhosta, kuusenkerppusista, rakkaudesta, ilosta ja riemusta!

Tontuilla on aina taskussaan meriheinää ja kipinäkivet tulentekoa varten, jäniksenkäpälä hellimistä ja kivunlievitystä varten, kissan viiksikarva kiusantekoa varten – ja pieni pala saippuaa tietenkin.

Tonttuja on monen kokoisia. Jotkut tontut voivat muuttaa kokoaan aina tilanteeseen sopivaksi. Tarkkailuretkillään nämä tontut kulkevat yleensä huomaamattomasti, pienempinä kuin metsähiiret. Tarvittaessa ne venyvät ihmislapsen kokoisiksi.

Tontun tietää olleen huoneessa, jos sisään tullessaan tuntee olonsa iloiseksi ja haistaa vienon havun, steariinin, neilikan ja siirapin häivähdyksen. Tontut levittävät ympärilleen hyvänolon tunnetta ja kodikkuutta.

Tontut kuulevat kaiken – ihan kaiken! Ja tontut myös näkevät kaiken: niillä on röntgennäkö.

www.suomalainenjoulu.fi

Kuva: Rudolf Koivu

Vai että kissanviiksi taskussa kiusantekoa varten. Sillähän saakin melkoista kärsimystä aikaan. Tietäisivätpä vanhempiensa mielestä epäsopivalla tavalla käyttäytyvät lapset tämän! Hyväksi havaittujen joulunalusajan kasvatusmenetelmien – tontuilla kiristyksen ja uhkailun – pelotevaikutus jäisi perin vaatimattomaksi. Pieninkään piltti ei kauhistuisi kissanviikseä aseenaan käyttävää tonttua.

Toisaalta: meillähän ei ole mitään takeita siitä, että tontut itse käyttäytyisivät aina hillitysti ja kauniisti.  Oikeastaan päinvastoin. Kansanperinteen mukaan esimerkiksi keittiötonttu saattoi kimmastua niin kovasti, ellei sille muistettu jättää ruokaa työpalkaksi, että se pisti lähtiessään koko keittiön tuusan nuuskaksi.

Tontut ovat olleet merkittävässä osassa suomalaista kansanuskoa satojen vuosien ajan. Ensimmäinen kirjallinen maininta niistä on peräisin Mikael Agricolan vuonna 1551 julkaistusta, muinaisuskoa käsittelevästä ”Psalttarista”.  Tonttu mainitaan suomalaisten ja karjalaisten jumalten luettelossa, jossa tontusta sanotaan näin: ”Tontu, Honen menon hallitzi,quin Piru monda willitzi.”

Agricolan käsitys tontuista ei siis ollut kovin imarteleva. Ne villitsivät ihmiset kuin itse paholainen, mihin liittynee sanan ”tonttuilla” merkitys. Tosin Agricola ei voinut kohdistaa paheksuntaansa joulutonttuun, sillä tämä tonttulaji alkoi esiintyä vasta 1800-luvulla ja on siten tunnetuista lajeista nuorin.

Tontun näkeminen on nykyisin niin harvinaista, että on vaikea tietää, tonttuilevatko tontut työkseen vai onko kysymys yksittäisistä tontuista, joiden epäsosiaalista käytöstä selittää esimerkiksi työperäinen stressi. Ainakin joulutonttujen työ on kausisidonnaista pätkätyötä pahimmillaan – vähemmästäkin alkaa oireilla.

Se että harva enää kohtaa tonttuja, on seurausta ihmisen omista toimista. Ensinnäkin kiireinen kaupunkilainen, joka painaltaa menemään tuottavuustavoitteiden ikeessä, ei ehdi katselemaan tonttuja, ja vaikka ehtisi, ei näkisi. Kiireinen ihminen on niin fokusoitunut omaan kiireeseensä, että hän on sokea ympäristölleen.

Sitäpaitsi useimmat tontut eivät viihdy urbaanissa ympäristössä. Ne eivät siedä kaupunkien valo- ja melusaastetta vaan liikkuvat mieluiten hämärässä ja pimeässä. Tämäkin selittää osaltaan tonttuhavaintojen radikaalia vähenemistä.

Kuva: Rudolf Koivu

Kaupunkiympäristössä ei myöskään riitä touhukkaille tontuille tekemistä. Perinteisesti tontut hoitelivat monenlaisia töitä: kuka vastasi tallista, kuka navetasta, kuka saunasta jne. Kaupungistumisen myötä työt ovat vähentyneet, ja tontut ovat joutuneet kuka eläkeputkeen, kuka muuten vain toimettomaksi. Useimmat tontut asuvatkin nykyisin mieluiten metsissä pitämässä huolta eläimistä ja muusta luonnosta.

Epäitsekkään perusluonteensa ansiosta tontut sopivat hyvin pyyteettömään avustamistyöhön. Tätä kaunista luonteenpiirrettä selittää tonttujen edellä mainittu navattomuus: jos ei ole omaa napaa, sitä on vaikea jäädä tuijottamaan.

Suomen sana tonttu, Länsi-Uudellamaalla ja paikoitellen itämurteiden alueella tontti ja paikoin Keski-Pohjanmaalla tontta perustuu ruotsin sanaan tomte, jonka vastaavasti arvellaan lohjenneen nykyruotsin tomtegubbe, tomtebissa (’tontin ukko’) kaltaisista yhdyssanoista. Toisaalta samaan sanaan perustuva tontti ’maa-alue’ on Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa asussa tonttu (”on siitäi talosta usseita tonttuja erotettu”, Kangaslampi).

http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1298

Tontut ja halti(j)at olivat ennen muinoin yksi ja sama, mikä selittää tonttu-sanan alkuperää. ”Tontin halti(j)a” vastaa reviirinsä asioista; tontut/halti(j)at vastasivat perinteisesti pihapiirin eri osista.

Myös englannin kielessä joulutontusta käytetään nimeä ”elf” eli haltija ja lisämääritteenä ”Santa’s helper” erotukseksi muista haltijoista.  Puutarhatonttu puolestaan on ”garden gnome”, jossa ”gnome” tarkoittaa peikkoa, menninkäistä, kääpiötä, halti(j)aa. Tontut , halti(j)at, elfit, gnomet yms. voivat olla keskenään olemukseltaan hyvinkin erilaisia, mutta niitä yhdistää se, että ne ovat kaikki niin kutsuttua pikkuväkeä. Esimerkiksi joulutontun keskipituus on noin puolet Joulupukin parran pituudesta.

Tilastoinnin vaativuuden takia eri tonttulajien määristä ei ole tarkkaa tietoa. Oletettavasti nykyisin yleisimpiä ovat varsinkin saksankielisessä Euroopassa vaikuttavat puutarhatontut. Niitä arvioidaan olevan noin 25 miljoonaa. Epätyypillisten työsuhteiden vuoksi esimerkiksi joulu- ja metsätonttujen tilastollinen erottelu on nykyisin mahdotonta.

Seikka, joka erottaa joulutontun muista suomalaisista tontuista, on sen punainen hiippalakki. Punaisen värin joulutonttu omaksui puutarhatontulta, joka käyttää kirkasväristä hiippaa esteettisistä syistä. Puutarhatontun funktio kun on ensisijaisesti dekoratiivinen. Silti – tai ehkä juuri siksi -puutarhatontuilla on oma vapautusliike.

Tonttu ei olisi tonttu ilman punaista hiippalakkiaan. Hiippalakki on tehty huovasta, joka puolestaan valmistetaan villasta tai karvoista vanuttamalla. Lakki on kärjestä lähtien umpihuopaa, eikä sitä riisuta koskaan muulloin kuin makuukamarin pimeydessä ennen nukkumaanmenoa ja todennäköisesti – vaikka siitä ei olekaan tehty havaintoja – kylvyssä käytäessä ja tällöin mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Jotkin kansantarut väittävät, että lakki auttaisi tonttua katoamaan, mutta tämä ei ole sen pääasiallinen tehtävä. Ennemminkin se on välttämätön suojaamaan päätä ylhäältä tulevilta iskuilta, putoavilta oksilta, tammenterhoilta, rakeilta sekä petoeläinten hyökkäyksiltä. Samoin, kuin sisilisko luovuttaa häntänsä, voi tonttu jättää lakkinsa kissan kynsiin ja itse pelastua.

Lakki saa tontun tuntemaan itsensä yksilöksi vieläkin selvemmin kuin esimerkiksi hänen nenänsä muoto. Tonttulapset saavat oman lakkinsa jo varhain ja pitävät sitä koko ikänsä. Heidän kasvaessaan lakki suurenee kulumalla sisäpuolelta, ja ulkopuolelle siihen lisätään erityisen huolellisesti uusia huopakerroksia. Päällystäminen tapahtuu joka vuosi tontun pään muotoisen tukin päällä.

http://www.tunturisusi.com/joulu/tontut.htm

Kotisaunani tonttutytöllä on hiippalakki aina syvällä päässään. Siellä se tonttu lymyää, saunan lempeässä hämärässä, ja valvoo, että kaikki on hyvin. Saunan haltija jäniksenkäpälä taskussaan.

Saunatontun kanssa käymästäni keskustelusta voi lukea täältä Tapahtui saunassa.