Ajan kysymys

Olin päättänyt olla lausumatta enää mitään herra Trumpista, mutta joudun pyörtämään ajatukseni. Hän näyttää nimittäin elävän astrologista karttaansa kuin autopilotilla, josta todisteiksi käyvät viime viikkoiset tapahtumat.

Kuten jokainen yhtäänkään maailmanmenoa seuraava on havainnut, herra Trumpin kierrokset ovat lisääntyneet ja vauhti kiihtynyt. Aina kun maailma kuvittelee, että lakipiste hänen uskomattomissa toimissaan on saavutettu, hän pistää paremmaksi – tai ehkä mieluummin pahemmaksi.

Tuoreimmat hämmästyttävistä tempauksista ovat salaisen poliisin johtajan James Comeyn erottaminen mitä ilmeisemmin siksi, ettei tämä suostunut lopettamaan herra presidentin vaalikampanjan Venäjä-yhteyksien tutkintaa. Lisäksi herra presidentti melkein samaan hengenvetoon, erottamista seuraavana päivänä, todisteli venäläisille vierailleen tärkeyttään lavertelemalla näille erittäin salaiseksi luokiteltua tiedustelutietoa.

Näin arvaamattomasti ja äkkiväärästi toimii mies, jonka käsi on maailman suurimman ydinasearsenaalin nappulalla.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Asioita tapahtuu nyt koetun kaltaisella tavalla vain tietyn astrologisen yhteistyön tuloksena: siihen tarvitaan kärsimätön ja überaktiivinen minä-itse Mars ja vapaudenrakas ylimmäinen yllätysasiantuntija “out of the box” Uranus.

mars-conjunct-uranusNämä kaksi omien polkujensa kulkijaa yhteisen projektin kimpussa tuottavat vauhtisokeudessaan varomatonta käytöstä ja yllättäviä juonenkäänteitä etenkin, jos ne tekevät yhteistyötään niiden tyyliä tukevassa merkissä.

Sellainen on esimerkiksi Kaksoset, jossa Uranus Trumpin syntymäkartalla majailee seuranaan Aurinko ja Alasolmu. Kaksosten energia on stereotyyppisesti rutiinien siedoltaan heikkoa, ja myös keskittymiskyky jättää paljon toivomisen varaa.

Astrologian perusajatuksista yksi on tämä: Planeetat (tässä tapauksessa Mars ja Uranus) päättävät mitä tapahtuu, huone (tässä tapauksessa 10.huone) määrittää elämänalueen, jolla tapahtuu. Tavan, miten tapahtuu, kertoo merkki (Kaksoset). Jos Marsin ja Uranuksen kohtaaminen olisi toteutunut esimerkiksi harkitsevassa Kauriissa tai hitaasti syttyvässä Härässä, vaikutus Trumpin toimiin ja maailmantilanteeseen olisi ollut toinen.

Mutta Kaksosissa oltiin, ja Trumpin syntymä-Uranuksen seuraksi saapui viime viikolla ohitusta tekevä Mars edellä kuvatuin tuloksin. Maailma tyrmistyi jälleen kerran, kun Trump lauloi “I want to break free”.

Marsin ja Uranuksen yhteistyö toteutui maksimaalisen julkisesti 10.huoneessa eikä se siksi jäänyt moneltakaan huomaamatta.

Universumilla on ihailtava kyky synkronisoida kosmisia tapahtumia. Herra Trumpin kartalla on meneillään myös toinen, kestoltaan paljon pidempi transiitti, jonka osallistujat ovat niin ikään Mars ja Uranus. Osat ovat kuitenkin vaihtuneet: ohitusta tekevä Uranus tekee (Marsin hallitsemasta) Oinaasta kolmion aspektia Trumpin syntymä-Marsiin Leijonaan.

Marsin yhtymä Uranukseen ja Uranuksen tekemä kolmio Marsiin tukevat toisiaan. Lisäksi Mars ja Uranus ovat merkityksellisiä planeettoja Trumpin kartalla, koska toinen on yhtymässä nousuakseliin, toinen 10.huoneessa. Toki kartalla tapahtuu muutakin, mutta tämän kaksikon yhteistyö on tällä hetkellä hallitsevan vaikuttava tekijä.

Selväksi on käynyt se, että Trump toimii omiin nimiinsä. Hän ei kysy mielipidettä puolueeltaan, ei senaatilta eikä edustajainhuoneelta eikä edes omilta neuvonantajiltaan, jotka mitä luultavimmin ovat hermoromahduksen partaalla. Heidän tehtävänsä kun on yrittää selittää parhain päin esimiehensä puheita ja tekoja.

Mars+Uranus = täydellinen vapaus ja riippumattomuus. Ei siis ihme, että tämä sitoutumishaluton pioneeri on valinnut ystävikseen samanmieliset sulttaani Erdoğanin, keisari Putinin ja despootti Salmanin. Heistä kukaan ei ole koskaan kuullutkaan demokratian keskeisestä ominaisuudesta: vallan kolmijaosta. Ilmankos itsevaltaisia otteita käyttävä Trump viihtyy heidän kanssaan.

”Väliaikaista kaikki on vaan …”

Ehkä olennaisinta Trumpin tulevaisuuden kannalta on se, että hänen syntymä-Marsinsa on yhtymässä Regulus-tähteen, joka puolestaan on yhtymässä nousuakseliin eli 1.huoneen kulmaan. Tämä on tiukka kolmeen asteen sisään sopiva paketti.

Reguluksen mainitsin jo USA:n marraskuisten presidentinvaalien alla pätkässä Vallankäytön monia muotoja.

imagesRegulus eli Pikkukuningas on Leijonan tähdistön päätähti ja taivaan 21. kirkkain tähti. Sen alkuperäinen nimi oli Kuningas eli Rex, mikä viittasi sen sijaintiin astrologisen käsityksen mukaan Auringon hallitsemassa tähdistössä: Aurinko oli taivaiden kuningas. Kun tähtitieteilijä Kopernikus oivalsi, että meidän kotiplaneettamme ei olekaan maailman napa vaan kunnia kuuluu Auringolle, jota pallomme muiden planeettojen tapaan kiertää, hän alensi Rexin diminutiivimuotoon Regulus.

Regulus kuuluu tähtitieteellisen luokituksen mukaan kiintotähtiin, jotka päinvastoin kuin planeetat pysyvät samassa kohtaa taivaankantta. Tosin tämäkään totuus ei ole ehdoton. Myös kiintotähdet liikkuvat, mutta äärettömän hitaasti. Regulus saapui Leijonan tähdistöön 156 eaa. ja siirtyi seuraavaan, Neitsyen tähdistöön 2012.

Astrologiassa Regulus on kuninkaantekijä. Sen sijainti nousuakselilla kuten Trumpin tapauksessa tuo kultaa ja kunniaa sekä yhtymässä nuoreen sotilaaseen Marsiin myös menestystä sodankäynnissä. Sen tuoma hyvä voi kuitenkin osoittautua vain ohimeneväksi asiaintilaksi.

Suurin uhka mammonalle ja statukselle on kartanhaltijan oma käytös. Varsinkin kostaminen (viholliselle, vastustajalle, loukkaajalle…) kääntyy kostajaa itseään vastaan, ja lopputuloksena on skandaaleja, joiden seurauksena hän menettää asemansa ja valtansa.

Psyyken syövereistä

Ketään poliitikkoa historiassa, ja olen asiastani varma, ei ole kohdeltu huonommin tai epäreilummin kuin minua.

Herra Trump puheessaan valmistuville rannikkovartijoille

BBC 18.5.2017

Trumpin Mars ja Regulus ovat kartan 12.huoneessa, seuranaan niillä on Pluto. Skorpionin molemmat hallitsijat, perinteinen Mars ja moderni Pluto, ovat siis kumpikin kartan viimeisessä huoneessa, jota muinaiset astrologit kammoksuivat. Huonetta kutsuttiin mm. kurjuuksien laaksoksi.

Sittemmin se on muuntautunut ensisijaisesti huoneeksi, jossa majailevat ne itseämme koskevat asiat, jotka syystä tai toisesta haluamme torjua, piilottaa ja unohtaa.

12.huoneessa olevan planeetan katsotaan olevan kuin lukkojen takana, estynyt, salattu tms.; tähän liittyen huoneeseen yhdistetään usein myös suljetut laitokset. Eräs astrologi on kuvannut 12.huoneen planeettoja lapsiksi, jotka eivät saaneet kasvaessaan ympäristöltä tukea tai hyväksyntää. Nuorta sotilasta Marsia vaadittiin leikkimään yhtä kiltisti kuin suloinen siskonsa, ja teini-ikäistä hormonimyrskyjen kourissa kärvistellyttä Plutoa rangaistiin itsetyydytyksestä kurittamalla.

sigmundfreud384963

Arvostelujen kohteiksi joutuneet ominaisuudet yritetään tukahduttaa, ja niitä edustavien planeettojen ilmaisu jää heikoksi tai se vääristyy. Kieltäminen ja torjunta saattaa olla niin voimakasta, että se tuottaa sokean pisteen: emme näe kaikkia ominaisuuksiamme ja kiellämme siten osia itsestämme. Moninaiset kompleksit majailevat psyyken pohjamudissa alitajunnassa, mistä syystä 12.huone on mitä ilmeisimmin psykiatrian paras tulonlähde.

Kartan viimeisessä huoneessa piilotteleva planeetta saattaa kuvatun kaltaisiin kokemuksiin liittyen selittää käyttäytymistämme.

MARS 12.huoneessa on periaatteessa hankala koska Mars on energian lähde ja 12.huoneessa ei helposti voi voimavarjojaan ilmaista… Negatiivisesti hän saattaa piilotella tekojaan ja itsekkyyttään ja jättää mainitsematta kuutamokeikat tai pankkikeikat. Halu käyttää oikopolkuja tai jättää jälkeensä hämäriä asioita voivat seurata kohtalon mukana. Alemmuudentunne purkautuu kilpailunhaluna tai aggressiivisuutena, haluna uhmata ja alistaa muita – tai viimein haluna alistaa alistaja ja halujen lähde itsessä. Haudottu viha ja tuska voivat olla räjähdysten syynä tai motiivina hajottaa valmiita elämänkuvioita. Seksuaalisuus voi ilmetä epäsuoraan tai alitajunta käsittelee omaa seksuaalisuutta pitkään

PLUTO 12.huoneessa voi nostaa pinnalle aika ajoin ahdistavia ja tukahtuneita tuntemuksia, jotka häiritsevät normaalia kehitystä. Intensiivinen yksinjäämisen kokemus voi hallita ihmistä ja siihen liittyvä selviytymisen ja pärjäämisen tunne nostaa pinnalle uhmakasta profiilia. Kielteiset tunteet ja kokemukset voivat syöpyä syvälle osaksi alitajuista maisemaa. Henkilö voi pitkään kamppailla itsensä kanssa tai kehittää suojakeinoja, urkkia muiden asioita, kehittyä jopa paranoidiseksi epäillen aina maailman olevan itseään vastaan tai läheisten ihmisten vehkeilevän itseä vastaan.

Raimo Nikula: Maan päällä käyvä muukalainen

Kello käy

On kiinnostavaa nähdä, miten pitkään herra Trumpin ura presidenttinä jatkuu.

Mielenkiintoinen ajankohta on esimerkiksi 21.elokuuta, jolloin tapahtuu koko USA:n rannikolta rannikolle kattava täydellinen auringonpimennys. Kun Kuu peittää Auringon kehän, ne ovat Leijonan tähdistössä, tarkemmin ilmaistuna kohdassa 28 astetta 53 minuuttia. Pimennys tapahtuu toisin sanoen yhtymässä herra Trumpin Regulukseen ja nousuakseliin. Jotain merkittävää käännettä voi ounastella, mutta mitä, jää nähtäväksi.

Vihjeen saattaa antaa Isä Aika eli Saturnus. Se on pimennyksen tapahtuessa yhtymässä presidentti Trumpin yksinäiseen Kuuhun kartan 4.huoneessa. Home alone?

Island hopping 1100 eaa.

Kesä saattaa olla tulossa – ellei meille tänne Pohjolan perukoille niin ainakin Kreikkaan. On aika ajatella lomaa. Suunnitelmia siivittää juuri loppuun saamani Paavo Castrénin Homeros-opuksen toinen osa, Odysseuksen harharetket.

WP_20160907_18_00_04_Pro

Tuulivoimaa

Sankarin kotiinpaluu oli varsinaista saarihyppelyä, joskin suunnittelematonta ja vastentahtoista. Jos Korintin kanava  olisi tuolloin ollut olemassa muutenkin kuin ajatuksen tasolla, Odysseus olisi päässyt Troijasta kotiin kiertämällä Attikan niemimaan Saaroninlahdelle ja oikaisemalla sitten suorinta tietä kanavaa pitkin ja Korintinlahden ja Patraksenlahden läpi Joonianmerelle, jossa hänen kotisaarensa Ithaka sijaitsee.  Näin matkaan ei olisi tuhrautunut kymmentä vuotta ja sankari miehistöineen olisi säästynyt monelta onnettomuudelta.

Mutta ei: Korintin kanava avattiin liikenteelle vasta 1893. Niinpä pahamaineinen Peloponnesosin niemimaan toiseksi eteläisin kärki, Maléan niemi koitui Odysseuksen kohtaloksi.

Laivojen keulat sukelsivat syvälle, ja purjeita repeili kappaleiksi tuulen voimasta… aallot ja virtaus sekä pohjoinen tuuli johdattivat meidät kauas Kytherasta ohittaessamme Maléaa.

Odysseuksen harharetket, laulu 9; Odysseus faiaakkien kuningas Alkinoosille

Tutkijoiden mukaan ongelmien aiheuttaja oli mitä todennäköisimmin Egeanmerellä puhaltava meltemi. Tämä kaikkea muuta kuin lempeä kesätuuli haastaa myös nykyiset merenkävijät

Egeanmerellä tuulista luotettavin on meltemi, jota muinaiset kreikkalaiset kutsuivat sen säännöllisyyden vuoksi vuotuistuuleksi. Sitä esiintyy pääasiallisesti kesäkuusta syyskuuhun, mutta esimakua saadaan yleensä jo toukokuussa ja vielä lokakuussa meltemi saattaa nykyisinkin hämmentää laivaliikennettä.

Tuulen tupa

Olen itse saanut meltemiltä kyytiä säännöllisesti elo-syyskuussa. Toistaiseksi hurjimmat vauhdit olen kokenut matkalla Sifnokselta Folegandrosille ja Naxokselta Milokselle. Molemmilla kerroilla jouduin tunnustamaan, että minussa ei ole ainesta merimieheksi.

Odysseuksen kohtalo oli siis korkeimman kädessä, mikä hänen tapauksessaan ja ajassaan tarkoitti pääjumala Zeusta. Zeus oli ilmojen haltija, joka käytti paheksuntansa ilmaisemiseen ukkosta ja tuulta. Kertoessaan vaikeuksistaan faiaakien kuninkaalle Alkinoosille Odysseus sanoi: ”Pilvien herra Zeus lähetti laivojen kimppuun valtaisan pohjoisen myrskytuulen ja peitti pilvillä sekä maan että meren…”.

Kenen joukossa seisot?

Mitä Zeuksella ja muilla päättäjillä sitten oli Odysseus-parkaa vastaan?

Lukiessani Castrénin kirjan ensimmäistä osaa ”Ilias” havaitsin, että Olympoksen jumalat valitsivat kukin suosikkinsa Troijan sodassa eikä valinta perustunut oikeudenmukaisuuteen vaan henkilökohtaisiin mieltymyksiin, ja keskeisenä motiivina oli kosto.

Olymposlaisista aktiivisimmin Odysseuksen kotimatkan järjestelyihin osallistuivat Athene ja Posidon – toinen hyvässä, toinen pahassa.

Zeuksen päästä ilman naisen myötävaikutusta syntynyt Pallas Athene oli akhaijien eli kreikkalaisten puolella, koska Troijan prinssi Paris oli antanut maailman kauneimman tittelin Afroditelle. Troijalaisten vastustaminen oli siis Athenen henkilökohtainen agenda.

Kirkassilmäinen Athene valitsi aseekseen kreikkalaisten sankarin Odysseuksen, joka oli tunnettu oveluudestaan ja kekseliäisyydestään. Hänen nimeensä liitettiin usein määre neuvokas tai viekas, mutta myös jalo, ja Zeus nimitti häntä ”kuolevaisista viisaimmaksi”. Sodankäynnin strategisti Athene ja sotasankari Odysseus olivat siis sukulaissieluja.

Zeuksen veli Posidon oli puolestaan Odysseuksen pahin vihamies, mikä lienee kohtalon ivaa, sillä Posidon oli merten haltija ja ainoa tapa päästä Troijasta takaisin Ithakalle oli meriä pitkin.

WP_20160831_16_27_08_Pro

Odysseus joutui Posidonin, mahtavan Maanjärisyttäjän, vihollisleiriin osin ilman omaa syytään. Posidon oli kateellinen Athenelle, jolle hän oli hävinnyt kilvan Ateenan herruudesta. Athenen suosikkina Odysseuksesta tuli riidan sijaiskärsijä, jota ”Posidon murjoi myrskyillään”. Posidonin kiusanteko olisi kuitenkin saattanut pysyä järjen rajoissa ilman Polifimos-episodia.

Jo alkumatkasta tapahtuneen Maléan niemen epäonnisen ohituksen jälkeen Odysseuksen laivat ajautuivat myrskytuulen ajamina kauas avomerelle ja saapuivat päiväkausien harhailun jälkeen nykyisen Tunisian rannikolla sijaitsevalle Djerban saarelle. Sieltä lähdettiin lepotauon jälkeen pyrkimään kotia kohti, mutta turhaan. Tuulten liikuttaja Zeus painoi laivat liiaksi länteen ja Odysseus miehineen rantautui nykyiseen Sisiliaan, jota tuolloin asuttivat kikloopit.

Niistä yksi oli nimeltään Polifimos, jonka ”merenjumalalle oli synnyttänyt merinymfi Thoosa, kuohuvan meren valtiaan Forkyksen tytär, jota merenjumala oli muinoin rakastellut vedenalaisissa luolissa”. Polifimos oli siis Posidonin poika; Odysseuksella oli tosi huono onni.

Sivumennen sanoen Polifimos oli ammatiltaan juustontekijä, jonka luolassa kaikki puiset astiat, kaukalot ja ämpärit olivat Homeroksen mukaan täynnä heraa. Runolaulajan mainitsemat moninaiset vuohiin, lampaisiin, maitoon ja juustoon liittyvät yksityiskohdat saattavat olla ensimmäinen kirjallinen kuvaus fetan valmistuksesta ja Polifimos ehkä historian ensimmäinen fetan valmistaja.

Homeroksen mukaan fetan luoja oli Polifimos-niminen kyklooppi.  Historian ensimmäisen fetan synty oli silkkaa sattumaa, kuten on laita useimpien huomattavien keksintöjen kohdalla. Polifimos pakkasi lampaistaan lypsämänsä maidon nahkapusseihin  ja totesi, että muutaman päivän viiveellä maito muuttui kiinteäksi, suolaiseksi ja hyvin säilyväksi massaksi.

Yhtä kreikkalainen kuin Zorbas

Odysseus miehineen ei kuitenkaan päässyt nauttimaan isännälle tuliaisiksi tuomaansa viiniä tämän itse valmistaman juuston kera, sillä kiklooppi ei ollut kulinaristi. Hän osoittautui raakalaiseksi, joka söi ihmislihaa ja joi vuohenmaitoa päälle. Päästäkseen hengissä pakoon Polifimosin kynsistä sankarimme joutui sokaisemaan hänen yhden ja myös ainoan silmänsä.

Siitä isä-Posidon luonnollisesti hirmustui ja piinasi Odysseusta armottomasti, kunnes Zeus mielityttärensä Athenen aloitteesta päätti, että liika on liikaa, ja salli tämän palata Ithakalle lukemattomia koettelemuksia rikkaampana ja koko miehistönsä menettäneenä.

Kun lähdet matkalle Ithakaan, 
rukoile pitkää tietä perille, 
paljon seikkailuja ja kokemuksia. 
Laistrygonialaisia, kyklooppeja,
äkäistä Poseidonia älä pelkää:
et kohtaa heidän kaltaisiaan koskaan,
jos ajatuksesi vain ovat korkeat, jos vain
valitut tunteet henkesi valtaavat ja ruumiisi.
Laistrygonialaisia, kyklooppeja,
raivoavaa Poseidonia et kohtaa koskaan,
ellet kanna heitä mukana sielussasi,
ellei sielusi nostata heitä eteen.

Kavafis: Ithaka

Koko vuosikymmentä, jonka Odysseuksen kotimatka Homeroksen mukaan kesti, hän ei kuitenkaan kärsinyt ainakaan puutetta eikä oletettavasti myöskään vilua tai nälkää. Odysseus vietti seitsemän vuotta – siis seitsemän vuotta – jumalaisen eli kuolemattoman Kalipso-nymfin ”vieraana”. Mihin se karkaamisen mahdollistama kuuluisa nokkeluus ja viekkaus tässä kohtaa katosi, sitä ei edes Homeros kerro. Castrénin mukaan Kalipson saari oli mitä luultavimmin Malta.

Loppujen lopuksi, kaksikymmentä vuotta sotaretkelle lähdön jälkeen, sankarimme palasi kotiin. Siellä hän tappoi uskollista vaimoaan ahdistelleet röyhkeät kosijat, minkä jälkeen Odysseus ja Penelope elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. The End.

Ei nimi miestä pahenna

Yleisemmällä tasolla on esitetty, että Odysseuksen vastoinkäymiset olivat seurausta hybriksestä. Se oli synneistä suurin: tavallinen kuolevainen kuvittelee olevansa jumalien veroinen ja/tai kaltainen.

Samaan asiaan saattaa liittyä myös sankarin nimi, jonka kantasanana pidetään yleisesti muinaiskreikan  verbiä odussomai (ὀδύσσομαι). Se tarkoittaa ”vihata” ja ”aiheuttaa tuskaa”.

Esimerkiksi Castrén suomentaa Odysseuksen ”Vihan kantajaksi”. Se, onko Odysseus subjekti eli vihan aiheuttaja vai objekti eli se, johon viha kohdistuu, jakaa asiasta mielipiteensä lausuneet kahteen leiriin.

Homeros kertoo Harharetkien 19.laulussa, että nimen antoi Odysseukselle tämän isoisä Avtolikos, aikansa kuuluisa veijari ja huijari. Hän oli mahdollisesti Hermes-jumalan poika, jota roomalainen runoilija Ovidius kuvasi juonikkaaksi kakaraksi.

Ehkä Odysseuksen isoisä halusi jäädä historiankirjoihin sisällyttämällä tyttärenpoikansa nimeen viittauksen itseensä: hän oli elämänsä aikana suututtanut monia ja oli siten monien vihan kohde.

Ehkä Odysseus eli nimeään – kohtaloaan – todeksi olemalla kuolevaiseksi liian nokkela, ovela, kekseliäs ja viekas, mistä syystä hän sai jumalten – paitsi Athenen – vihat niskaansa. Heittämällä kapuloita Odysseuksen rattaisiin olymposlaiset kouluttivat tätä ymmärtämään, miten mitätön hän on heidän suurissa suunnitelmissaan.

Odysseia 2017

Kartat ovat levällään lattialla. Lonely Planet on pääasiallinen lukemisto. Öisin pakkaan.

WP_20160831_13_50_14_Pro

Onko Joonianmeri kreikanmeri? Lefkas-Kefalonia-Ithaka? Vai onko vain Egeanmeri kreikanmeri: Samos-Ikaria-Andros? Nisiros-Astipalea-Amorgos?

Lähtölaskenta on alkamassa.

Loma 💙 Kreikkaa. Tuskin maltan odottaa.

Eurooppa alkoi Kreetalta

Olipa kerran Sidonissa, muinaisessa Foinikiassa, kuningas Agenor ja kuningatar Telefassa. Heillä oli kaunis tytär, jonka nimi oli Eurooppa.

Eräänä yönä Eurooppa näki kummallista unta: unessa kaksi naisenmuotoista mannerta taisteli hänen omistajuudestaan. Mantereista toinen, Aasia, esitti, että Eurooppa kuului hänelle, koska Eurooppa oli syntynyt Aasiasta. Toinen, vielä nimetön manner, ilmoitti, että pääjumala Zeus tulisi lahjoittamaan Euroopan hänelle.

Huonosti nukutun yön jälkeen Eurooppa lähti ystävättäriensä kanssa keräämään kukkasia rantaniityiltä. Tämän viehättävän seurueen näki Zeus katsellessaan maailman menoa Olympos-vuoren korkeuksista. Hän rakastui päätä pahkaa kauniiseen prinsessaan.

Varmuuden varalta – välttääkseen vaikeudet mustasukkaisen vaimonsa Heran kanssa – Zeus muutti itsensä häräksi ja laskeutui sitten rantaveteen lähelle kukkia kerääviä neitoja.

Eurooppa mielistyi kauniiseen kastanjanruskeaan härkään, jonka sarvet olivat kuin uuden kuun sirppi ja joka lähestyi häntä lempeästi ja asettui maahan niin, että Eurooppa saattoi nousta sen selkään.

WP_20170411_11_30_27_Pro

Simon Vouet: Euroopan raiskaus

Härkä vei Euroopan merten yli ihanalle Kreetan saarelle, jossa Zeus palautti itsensä takaisin ihmisen muotoon ja vietteli prinsessan suuren plataanipuun alla.

Kreetan muinaisessa pääkaupungissa Gortysissa kasvaa edelleen vanha plataani, joka paikallisen perimätiedon mukaan ei muiden plataanien tavoin pudota lehtiään talvisin. Kuiskutteliko Zeus neitonsa korvaan lemmenvalojen lisäksi myös kotimaanosamme syntysanat tämän puuvanhuksen alla, sitä ei tarina kerro.

Tutkijoiden mukaan neidonryöstö-tarulla selitetään itäisen vaikutuksen suurta merkitystä egealaisessa, sittemmin kreikkalaisessa ja länsimaisessa sivilisaatiossa. Eurooppa-neidon kotimaa, muinainen Foinikia, sijaitsi nykyisen Libanonin alueella. Härkä puolestaan on ollut perinteisesti elinvoiman vertauskuva.

Edellä kuvatusta idän ja lännen kohtaamisesta alkunsa saanut ja maailman kauneimmalta mereltä nimensä lainannut pronssikautinen kulttuuri kukoisti Kreikan saarilla 2.vuosituhannella ennen ajanlaskumme alkua. Kreetan minolaiseksi kutsuttu kulttuuri oli sen alakulttuuri ja meidän nykyinen eurooppalainen kulttuurimme on sen jatkumoa.

Maanosallemme nimen antaneen Euroopan etymologiasta ja merkityksistä on useita versioita, joista yleisimmän mukaan nimi tarkoittaa ”avarakatseista”. Vahvoilla on myös juuri tällä hetkellä ajankohtaiselta kuulostava ”lännen maa”, joka viittaa auringonlaskuun ja joka vertauskuvallisena ilmaisuna yli aikakausien ja kulttuurirajojen on tarkoittanut kuolemaa ja loppua. Olemmeko ”auringonlaskun maanosa”, jonka aika alkaa käydä vähiin? Käperrymmekö itseemme ja unohdamme, että nk. eurooppalaiset arvot kuuluvat kaikille?

Kun Euroopan Unionin edeltäjä, Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, sittemmin Euroopan (talous)yhteisö, perustettiin vuonna 1951, ylevä tavoite oli taata rauha Euroopassa yhteistyön hengessä. ”Moninaisuudessaan yhtenäinen” on nykyisin jopa Euroopan unionin virallinen tunnuslause. Juuri tällä hetkellä rivit rakoilevat pahasti, ja yhteistyöhalukkuus vaikuttaa katoavalta luonnonvaralta.

Euroopan vauraus ja voima eivät piile rahasäkkien täyttämissä pankkiholveissa vaan sen kulttuurisessa diversiteetissä ja erilaisuuden suvaitsemisessa ja arvostamisessa sekä ihmisoikeuksissa ja kansanvallassa. Kun ne saavat ansaitsemansa huomion ja kunnioituksen, aineellinen vauraus ja yhteiskunnallinen vakaus seuraavat perässä.

Suosittelen päättäjille viikonloppuretriittiä Gortysissä, jossa he voivat tutustua Euroopan vanhimpiin lakiteksteihin ja istua sitten edellä mainitun kuuluisan plataanin alle pohtimaan oikeusvaltion olemusta.

EU:ta symboloiva sävelmä on peräisin Ludwig van Beethovenin vuonna 1823 säveltämästä yhdeksännestä sinfoniasta, joka on alun perin Friedrich Schillerin vuonna 1785 kirjoittaman runon ”Oodi ilolle” sävellys.

Hymni ei symboloi pelkästään Euroopan unionia vaan laajemmassa mielessä koko Eurooppaa. Runo ”Oodi ilolle” kuvastaa Schillerin idealistista näkemystä ihmiskunnan veljeydestä. Beethovenilla oli sama visio.

Euroopan neuvosto ryhtyi vuonna 1972 käyttämään Beethovenin sävelmää omana hymninään. Vuonna 1985 EU:n johtajat päättivät ottaa hymnin Euroopan unionin viralliseksi hymniksi. Hymnissä ei ole sanoja. Musiikin yleismaailmallisella kielellä hymni ilmentää vapauden, rauhan ja yhteisvastuun ihanteita, joita Eurooppa edustaa.

Päivitetty artikkeli keväältä 2013.

Euroopasta kertoo myös ”Neidon ryöstö” (2012).

Yliannostus aivojumppaa

Tässä kohtaa vuodenkiertoa alkaa usein ja alkoi jälleen tuntua, ettei kevät tule koskaan. Valoa onneksi on, mutta vartalo vaatii lämpöä ja pää vaihtelua.

Kun aivot toimivat autopilotilla päivästä ja viikosta toiseen, ne laiskistuvat ja niiden toimintakyky heikkenee. Täydellisen lamaantumisen estämiseksi ne tarvitsevat säännöllisesti tukevan kuurin uusia kokemuksia.

Matkailu on tähän vaivaan hyvä lääke. Se laajentaa näkökulmia fyysisesti ja mentaalisesti, kyseenalaistaa kulttuurisia itsestäänselvyyksiä ja pakottaa tarkastelemaan tilanteita tuoreista näkökulmista.

Tällä kertaa lähdin tuulettamaan aivojani Madridiin ja sain enemmän kuin osasin odottaa.

 ¡Yo no hablo español!

Kun olin oppaana Espanjassa urani alkumetreillä 70-luvun lopussa, englantia puhui erittäin harva edes matkailun palveluksessa olevista paikallisista. Opin työn ohessa sen verran espanjaa, että kykenin hoitamaan tehtäväni. Reilut kymmenen vuotta sitten suoritin yhden opintoviikon espanjaa ihan huvikseni.

Nykyisin vaatimaton espanjan taitoni on täysin passiivinen: ymmärrän yksinkertaista puhetta, kun kyse on tavallisista asioista eikä keskustelun aihe nouse kovin korkealentoisiin sfääreihin. Luen luonnollisesti sujuvasti varsinkin juoma- ja ruokalistoja. Puheen tuottaminen on kuitenkin tuskaisaa.

WP_20170411_16_03_34_Pro

Sherry-baari San Miquelin hallissa

Tämän tajusin heti Madridin lentokentällä. Kyselin ohjeita keskustaan menevälle bussille, mutta huonoin tuloksin. Englanninkielistä kysymystä kukaan ei suostunut ymmärtämään, ja lauseen tuottaminen espanjaksi vei minulta niin pitkään, että potentiaaliset vastaajat kiirehtivät jo jatkamaan matkaa.

Sama meno jatkui kaikkialla. Useimmat tapaamani madridilaiset – madrileños – eivät puhuneet tai eivät halunneet puhua englantia, joten jouduin pinnistelemään olemattoman espanjani kanssa. Alkuun hieman ärsytti, mutta sitten muistin aivonäkökulman: vieraan kielen puhuminen on mitä parhainta aivojumppaa. Suorastaan tunsin, kuinka muistin kannalta keskeistä aivojeni osaa hippokampusta kuumotti, kun hermosolut huutelivat siellä toisilleen: ”Missä se sana oikein on, milloin se on viimeksi nähty, muistaako kukaan??!!!”. Solujen liitoskohdat eli synapsit, joiden välityksellä tieto liikkuu, olivat ilmiselvästi hieman ruosteessa.

Kolmen päivän kielikylvyn päätteeksi kohteliaisuudet ja minimuotoinen small talk jo sujuivat, kun jaoin istuinrivin lennolla Madridista Helsinkiin espanjalaisen rouvan kanssa. Toisaalta hänellä ei ollut poispääsyä ikkunapaikalta, ja sain muotoilla lauseitani kaikessa rauhassa. ¡Pobrecita!

Joka tapauksessa ilman yhteistä kieltä vuorovaikutus jää hyvin ohueksi, mistä syystä ennen seuraavaa Espanjan matkaa aion kaivaa espanjan alkeet pinnalle muistini pohjakerrostumista.  Aivoni kiittävät ja hermoni lepäävät.

Taideterapiaa

Olen suuri museoiden ystävä. Pari vuotta sitten lanseerattu Museokortti, jolla pääsee 250 museoon Suomessa, on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista oivalluksista. Museot olivatkin ratkaiseva tekijä, kun aloin suunnitella kevätmatkaani. Kohteen piti sijaita ”etelässä” ja siellä oli oltava merkittäviä museoita.

Madrid täyttää molemmat ehdot. Se sijaitsee Välimeren maassa ja siellä on Paseo del Prado, puistojen ja suihkulähteiden ympäröimä, puiden reunustama bulevardi. Sivumennen sanoen se on aika pömpöösi kulkuväylä kuten Madrid monilta osin yleisemminkin.

WP_20170412_21_06_34_Pro

Cibele-palatsi samannimisen aukion laidalla Paseo del Pradon pohjoispäässä toimi 1919-2011 maan pääpostilaitoksena ja viestintävirastona. Nykyisin täällä istuu kaupunginvaltuusto.

Mainitun paraatikadun varrella sijaitsee kaksi huippumuseota ja kolmaskin vain sadan metrin etäisyydellä sen eteläpäästä. Pradossa, Reina Sofíassa ja Thyssen-Bornemiszassa on yli 4000 teosta pienemmiltä ja suuremmilta mestareilta: Velázquez, Goya, Picasso, Dalí, Van Gogh, Joan Miró, El Greco, Bosch, Rubens, Canaletto, Caravaggio …

Alkuperäinen suunnitelmani käydä ensimmäiseksi Pradossa peruuntui, kun näin itseäni  nopeampia kanssaihmisiä valtaisan pitkässä jonossa museon ulkopuolella. Jonottamisen välttämiseksi kannattaa ehdottomasti ostaa liput museoihin etukäteen.

Siirryin suosiolla kadun toiselle puolelle Thysseniin, jossa jonon pituus oli siedettävä ja josta ostin samantien kolmen museon yhteislipun helpottaakseni seuraavien päivien toimintaa.

WP_20170411_11_17_25_Pro

Domenico Ghirlandaio: Giovanna Thornabuonin muotokuva (1489-1490)

Tykästyin Thysseniin suuresti. Se on hyvin moni- mutta ei pintapuolinen ja antaa perusteellisen läpileikkauksen Euroopan taiteesta 1200-luvulta lähtien. Thyssen oli kuitenkin vain lämmittelykierros seuraavaa päivää silmällä pitäen. Prado on mittakaavaltaan ylitsevuotavan valtava ja se venytti tämän pienen ihmisen vastaanottokyvyn äärirajoille. Kun seisoin lattiasta kattoon ulottuvien El Grecojen edessä, päätäni huimasi, vaikka olin pitänyt kahvitunnin pohjakerroksen ja ensimmäisen kerroksen välissä.

Kolmantena päivänä ohjelmassa oli ”kultaisen kolmion” eteläkärki, nykytaiteen Reina Sofia, jossa kuuluisin työ on Picasson sodanvastainen Guernica. Sille myös etukäteen lippunsa hankkineen tulee hakea kassalta katseluaika. Omani oli klo 14:30, kun saavuin museoon klo 11:30. Onneksi myös täällä oli muutakin ihmeteltävää.

WP_20170413_13_15_38_Pro.jpg

Salvador Dali: Suuren masturboijan kasvot (1929)

Sekä Thyssen että varsinkin Prado vaativat aikaa tuntikausia, ellei tarkoitus ole vain juosta näyttelyitä läpi. Reina Sofiassa pitäisi jaksaa odottaa Guernica-aikaansa (etuajassakin katselu kyllä onnistuu).

Tällä kokemuksella en voi suositella pääsymaksuttomia ilmaisaikoja, sillä tungos on silloin epäilemättä vielä suurempi kuin maksullisina aikoina. Sen sijaan suosittelen tutustumaan museoiden antiin jo ennen matkaa. Kaikilla kolmella taidelaitoksella on hyvät kotisivut, joilla esitellään iso osa teoksista.

Näin jälkiviisaasti olen taipuvainen ajattelemaan, että matkaohjelmassani oli virhe: kolmeen päivään ei oikeastaan sovi kolmea tämän koko- ja laatuluokan museota vaan väliin tarvitaan vapaapäivä.

Taide on toki yleisen käsityksen mukaan ihmiselle hyväksi. Se tarjoaa arjesta pakoa (ehdottomasti), aiheuttaa tunteita laidasta laitaan (toden totta) ja tuottaa uusia ajatuksia ja oivalluksia (miltei yli oman tarpeen). Vieraiden kielten tapaan taide aktivoi aivojamme tehokkaasti, mistä syystä taideterapia mm. muistisairaiden hoidossa on yleistymään päin. Hyvääkin voi kuitenkin olla liikaa, ja taiteen terapeuttinen vaikutus saattaa kääntyä itseään vastaan.

Kun poistuin Reina Sofiasta, olin nähnyt muutamassa päivässä uskomattoman määrän Euroopan maalaustaiteen aarteita. Olin myös kaikkeni antanut, uupunut ja pöllämystynyt. Jalkani olivat muussina.

Parasta vastapainoa Madridin museoiden tarjoamalle hengen ravinnolle on hurmaava Mercado de San Miquel -kauppahalli. Myös siellä voi viettää tuntikausia vaeltelemalla tiskiltä toiselle ja ravita ruumistaan siemailemalla elvyttäviä juomia ja napostelemalla makeita ja suolaisia herkkupaloja. Halli on liioittelematta yhtä keskeinen osa Madrid-kokemusta kuin Prado eikä sitä tule missään olosuhteissa jättää käymättä.

Mercado-San-Miguel-Madrid

Näyttävää lasiarkkitehtuuria 1920-luvun alusta.

Esimakua helvetistä

Aivan kuin kieli ja taide-elämykset eivät olisi olleet riittävä shokkikäsittely, myös sääolosuhteet olivat vaativat talvikelmeälle olemukselleni.

Pitkäaikaisten tilastojen mukaan päivän korkein keskilämpötila huhtikuisessa Madridissa on 17 astetta. Pakkaussuunnitelmat menivät uusiksi, kun lähtöpäivän lähestyessä ennusteet alkoivat lupailla kymmentä astetta korkeampia lämpötiloja.

Ennuste toteutui. Lämpötila oli alimmillaan noin aamukuudelta, +8 astetta. Puoleen päivään mennessä mittarin lukema oli kohonnut 24 asteeseen, iltakuuteen mennessä 27 asteeseen. Söin jäätelöä varjossa puun alla valtavassa Retiro-puistossa, kun samaan varjoon kuumuutta paennut kaupunkilainen siteerasi perinteistä sanontaa: ”Nueve meses de invierno i tres de infierno” eli yhdeksän kuukautta talvea, kolme helvettiä. Sellainen on kuulemma Madridin vuodenaikojen kierto.

WP_20170412_15_21_27_Pro 1

Kuningas Alfonso XII (1857-1885) tekojärven rannalla El Buen Retiro -puistossa.

Useimpia matkailijoita lämpö miellytti, mutta paikalliset huokailivat ja kärsivät. Kesäisin kaupunki on kuulemma tosiaan kuin pätsi eikä helteen alkaminen edes väliaikaisesti jo huhtikuussa riemastuttanut.

Aurinko paistoi kaupungin yllä pilvettömältä taivaalta, joka on perimätiedon mukaisesti sinisempi kuin missään muualla. Värin kirkkauden kuten myös äärisäät selittää oletettavasti Madridin sijainti keskellä Espanjaa ja keskellä Iberian niemimaata yli 600 metrin korkeudessa meren pinnasta; kosteus ei ole himmentämässä auringon loistoa eikä taivaan sineä.

WP_20170412_15_27_38_Pro

Kesäinen sää toi kaupunkilaiset puistoon piknikille.

Poikkeuksellisesta säästä ilahtuneena en ostanut suunnitelmani mukaan sarjalippua julkiseen liikenteeseen. Kuka nyt haluaisi maanalaiseen, jos voi kävellä lämpöisessä auringonpaisteessa. Kävelyä kertyikin yllättävän paljon, ja jo ensimmäisen päivän päätteeksi molemmissa pikkuvarpaissa oli valtavat rakkulat. Jalkaparat! Paluumatkalle olisin joutunut lähtemään sukkasillani, elleivät matkavarustukseeni olisi kuuluneet juoksutossut. Ne olivat ainoat lähtöpäivän aamuna jalkaan sopineet kengät.

Paluu juurille

Olin kotiin päästyäni hurjassa hyperaktiivisuuden tilassa, kuin ylikierroksilla käyvä Duracell-pupu. Katsottuani kaksi yötä unia, joissa olivat mukana kaikki kielet ja kaikki taidesuuntaukset, päätin normalisoida tilanteen ja lähdin käymään Ateneumissa.

Siellä on meneillään vuoden 2020 loppuun asti näyttely Suomen taiteen tarina, joka esittelytekstin sanoin ”esittää rakastetuimmat klassikot uudessa valossa. Se nostaa esiin uusia teoksia ja rinnastuksia, luoden samalla yhteyden niin Suomen kuin maailman historiaan”. Tämä hieno näyttely kaikkien suomalaisten, mutta varsinkin ulkosuomalaisten, pitäisi nähdä.

ruumissaatto

Albert Edelfelt: Lapsen ruumissaatto (1879)

Lapsuudesta asti tutut kuvat– Raatajat rahanalaiset, Lapsen ruumissaatto, Haavoittunut enkeli jne. – soittelivat sielussani ihan eri kieliä kuin Madridissa näkemäni mestariteokset. Ne toimivat vastavoimana aivojeni yliaktiiviselle tilalle ja palauttivat minut maan päälle – ja kotiin.

Best of British

Olen suuri radiofani ja rakastan erityisesti BBC:n ohjelmia, jotka sivistävät, viihdyttävät, tiedottavat, pitävät ajan tasalla ja antamat loputtomasti ajattelun aiheita. Lämmin suhde on perua opasvuosiltani. Jos olisin joutunut olemaan esimerkiksi thai- tai arabiankielisten uutisten varassa, olisin yhtä hyvin voinut asua tynnyrissä.

Onneksi on olemassa BBC:n maailmanpalvelu World Service, joka kuului jo tuolloin, vuosikymmeniä sitten, kaikkialla ja joka tuotti ja tuottaa edelleen ensiluokkaista kuultavaa.

Viime lauantaina puuhastelin keittiössä illallisvalmistelujen parissa ja kuuntelin samalla radiota. Tämä on yksi radion eduista televisioon, tietokoneeseen ja jopa kirjaan verrattuna: samalla voi tehdä jotain muuta.

Brexit eli Britannian ero EU:sta on luonnollisesti lakkaamatta esillä BBC:n uutisissa. Tällä kertaa puheenvuoron oli saanut ilmiselvästi yläluokkainen herra, joka mitä luultavimmin on opiskellut klassisia kieliä Oxfordissa.

MV5BNTc1MDQ3OTMwOF5BMl5BanBnXkFtZTgwMDgxMzkwODE@._V1_

Kuva: IMDb

Hänen aksenttinsa toi mieleen ilmauksen stiff upper lip. Ilmaus ei viittaa ainoastaan tietynlaiseen puheeseen tai puhujan huulen tilaan vaan myös brittien kansalliseen omakuvaan sekä muiden perinteiseen stereotyyppiseen käsitykseen briteistä: kunnon britti säilyttää tyyneytensä ylivoimaistenkin vastoinkäymisten edessä eikä ainakaan koskaan missään tilanteessa antaudu tunnekuohun valtaan.

Sanonnan selitys on hyvin konkreettinen: yksi ensimmäisistä vahvan tunnetilan fyysisistä merkeistä on kuulemma väpättävä ylähuuli. Hieman yllättävää on, että fraasin ensiesiintyminen on paikannettu ja ajoitettu yhdysvaltalaiseen julkaisuun vuodelta 1815. Eräässä lukemassani, britin kirjoittamassa artikkelissa todettiin kuitenkin tyypillisen itseironisesti: The Americans probably invented the term; the British turned it into a lifestyle.

Mutta takaisin radiossa kuulemaani puhujaan. Hänen aksenttinsa oli tosiaan hyvin posh: paremman väen puhetta, jossa yhdistyvät oxfordinenglanniksi kutsuttu, korrekti kirjakielen muoto ja termillä received pronunciation kuvattu ääntäminen. Näin rouva Hyacinth Bucket anteeksi Bouquet puhuisi jos osaisi.

Hyacinth

Kuva: IMDb

Sanaa received käytetään edellä mainitussa, vuodelta 1869 peräisin olevassa termissä  sen alkuperäisessä merkityksessä ”oikeaksi hyväksytty”. Kyseessä on siis oikea tapa ääntää englantia, jota opetettiin (opetetaan?) nuorukaisille sisäoppilaitoksissa ja eliittiyliopistoissa, ennen kuin heidät lähetettiin puolustamaan imperiumin etuja maailman ääriin.

Stoalainen käytös ongelmien edessä olikin epäilemättä tarpeen siirtomaissa, joiden kantaväestö ei aina ymmärtänyt sitä suurta hyvää, mitä britit koettivat heille tarjoilla. Hillitty tyyneys nähtiin merkkinä rodullisesta ylivertaisuudesta ”alkuasukkaiden” tunteellisuuden rinnalla.

Vain muutaman minuutin kestänyt haastattelu oli varsin valaiseva. Se ei valitettavasti ole kuunneltavissa uudelleen, mutta puhuja – parlamentin ylähuoneen jäsen, Lord Something or Other -, sanoi kuvatessaan tulevia Brexit-neuvotteluja suurin piirtein näin: ”Me emme ole kuin Akilles, joka meni telttaansa murjottamaan sen sijaan, että olisi osallistunut taisteluun troijalaisia vastaan,” ja myös: ”Me olemme brittejä, me pelaamme reilua peliä.”

Puhujan syvästi paheksuma Akilles oli kreikkalaissankari Homeroksen Iliaksessa. Riideltyään komentajansa kanssa tytöistä hän tosiaan sulkeutui viikkokausiksi telttaansa, minkä seurauksena kreikkalaiset joukot kokivat monia tappioita taistelussa troijalaisia vastaan. Akillesin käytös oli haastatellun mielestä kunniattomuudessaan luokattoman lapsellista.

Jos kyseistä parlamentaarikkoa on uskominen, britit aikovat pitää alkamaisillaan olevissa eroneuvotteluissa ylähuulensa vakaana ja tunteet – varsinkin henkilökohtaiset – poissa neuvottelupöydistä.  He eivät myöskään ala uhkailla neuvotteluista poistumisella tyyliin ”me ei enää leikitä teidän kanssa”. Tarvittaessa he osaavat olla myös hyviä häviäjiä. He siis käyttäytyvät kuin kypsät aikuiset eivätkä kuin uhmaikäiset lapset.

Toinen keskeinen osa perinteisen näkemyksen mukaista, stereotyyppistä ”brittiläistä kansanluonnetta” on fair play eli reilu peli. Sekin saattaa olla lähtöisin Brittein saarten oppilaitoksista, joissa nuorukaisista kasvatettiin oikealla tavalla puhuvia herrasmiehiä.

Kun urheilukilpailut olivat aikaisemmin ottaneet mallia lähinnä sodankäynnistä ja kilpailu liittyi ensisijaisesti henkilökohtaiseen kunniaan, moderni urheilu tarkkoine sääntöineen nosti tasapuolisuuden ja yhtäläisen voitonmahdollisuuden ohjenuorakseen 1800-luvulla esimerkiksi Etonin ja Oxfordin kriketti- ja rugbykentillä.

Reilun pelin ajatusta kannatettiin yhdenvertaisten keskinäisissä rajuissa peleissä vain ja ainoastaan varmistamaan osallistujien henkiin jääminen … Ilman sitä urheilussa kuten myös muissa kilpailutilanteissa olisi kyse vain voittamisesta hinnalla millä hyvänsä, toden totta: sodasta ilman ampumista.

FAIR PLAY: ITS ORIGINS AND MEANINGS IN SPORT AND SOCIETY

Voimme siis olettaa, että reilun pelin hengessä britit lähtevät eroneuvotteluihin tavoitteenaan yhteinen hyvä ja molempia osapuolia palveleva win-win -lopputulos. He eivät havittele kostoa eivätkä sorru kiristykseen, he eivät vaadi enempää kuin mitä heille kohtuudella kuuluu ja he luonnollisesti noudattavat sovittuja sääntöjä ja kunnioittavat tekemiään sopimuksia ja sitoumuksia lopulliseen eroon asti.

Lisäohjeeksi kaikille historiallisiin neuvotteluihin osallistujille tarjoan englantilaisen runoilijan ja kirkonmiehen John Donnen tekstiä vuodelta 1624. Sen sanoma on todempi nykyisessä yhteennivoutuneessa maailmassa kuin koskaan aikaisemmin.

Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään; 
jokainen on pala mannermaata, kokonaisuuden osa;
jos meri huuhtelee mukaansa maakimpaleen,
niin Eurooppa pienenee vastaavasti,
samoin kuin pienenee niemimaa ja myös maatila,
joka kuuluu sinun ystävillesi tai sinulle itsellesi;
jokaisen ihmisen kuolema vähentää minua,
sillä minä sisällyn ihmiskuntaan;
äläkä sen vuoksi konsanaan lähetä kysymään
kenelle kellot soivat;

Ne soivat sinulle.

Brexit-kellot soivat sekä lähteville että jääville nyt, kun britit piirsivät rajan uudelleen saariensa ja Euroopan mantereen väliin. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa Donald Tuskia lainaten: ”We miss you already”.

PS. Jos nyt kävisi niin huonosti, että neuvottelut päätyvät täydelliseen välirikkoon, haluan jo tässä vaiheessa ilmaista halukkuuteni vaikka maksaa veroilla ylläpidettävän BBC:n radio-ohjelmien kuuntelusta jatkossakin.