Mitattavan arvokasta
Vuonna 1984 Nobelin taloustieteen palkinnon sai Cambridgen yliopiston kasvatti Richard Stone. Hän oli ollut kehittämässä kirjanpitomallia, jonka avulla pystytään tuottamaan vertailukelpoista tietoa taloudesta kansallisesti ja kansainvälisesti. Yksinkertaistettuna Stonen määritelmän mukaan kansakunnan vauraus eli bruttokansantuote (BKT) tarkoittaa maan tuottamien tavaroiden ja palveluiden rahallista arvoa.
Nyt Cambridgen ekonomistit YK:n tuella julistavat, että BKT on aikansa elänyt ja vajavainen mittari. Heidän mukaansa pakkomielteemme BKT:sta ainoana autuaaksi tekevänä vaurauden määrittelijänä on tehnyt luonnon näkymättömäksi suhteessa kansallisiin rahatalouksiin eli valtioiden tuloihin ja menoihin. Yksisilmäisyytemme takia koko biosfääri, johon myös itse sisällymme, kärsii.
Biosfääri = maapallon pintakerroksen ja sitä ympäröivän ilmakehän osa, jossa on elämää.

Tutkijat esittävät, että meneillään olevan pandemian aiheuttamat valtavat inhimilliset ja taloudelliset kustannukset ovat ainakin merkittävältä osin seurausta siitä, ettemme ole huomioineet luontopääomaa päätöksenteossa. He toteavat, että luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnon monimuotoisuuden suojelemisesta olisi selvitty merkittävästi pienemmin rahallisin panoksin kuin koronan ja sen seurausten hoidosta.
Koko artikkeli on luettavissa täällä Green recovery must end the reign of GDP, argue Cambridge and UN economists.
Kalakannoista hiilinieluihin ja pörriäisiin
Vaihtoehdoksi perinteiselle BKT:lle kansantuotteen mittarina on tarjolla cambridgeläisten ja YK:n yhteistyössä kehittämä ekosysteemikirjanpito. Sitä on testattu pienimuotoisesti mm. Iso-Britanniassa ja Alankomaissa, ja näillä näkymin se esitellään koko maailmalle YK:n yleiskokouksessa syksyllä 2021.
Vaihtoehtoisen kansallisen kirjanpitomallin luominen alkoi jo vuosikymmen sitten, ja keskustelua aiheesta oli käyty jo vuosia sitäkin aiemmin. Tietoa löytyy verkosta paljon, ja toimijoita on moninaisilla niin kansallisilla kuin globaaleilla areenoilla. Liekö koronan ansiota, että operaatio näyttäisi pikkuhiljaa pääsevän maaliin.
Tämä olisi toteutuessaan positiivinen edistysaskel kohti tulevaa ”uutta normaalia”.
Ekosysteemi = eliöyhteisön ja sen elottoman ympäristön muodostama toiminnallinen kokonaisuus
Ekosysteemikirjanpito mittaa luonnon myötävaikutusta talouteen ja ihmisen hyvinvointiin. Luontohyöty on kuin muun luonnon meille maksamaa osinkotuloa.
On mielestäni aika outoa, että ihmisen ja ympäristön hyvinvointi on jäänyt näin pitkään rahan jalkoihin. Kyseessähän on juhlapuheissa ja mediassa säännöllistä julkisuutta saava kestävän kehityksen filosofia, joka oli esillä YK:ssa ensimmäisen kerran ns. Brundtlandin komissiossa jo 1987. Perusmäärittelyn mukaisesti kestävä kehitys tarkoittaa nimenomaan sellaisia toimia, joissa otetaan huomioon taloudellisten näkökohtien ohella myös sosiaaliset ja ympäristölliset näkökohdat.
Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Viittä vaille valmis malli rakentuu BKT-ajattelun perustalle: kaikelle määritetään mitattavissa oleva hinta. Ekosysteemikirjanpidossa ”kaikki” kuitenkin laajennetaan tarkoittamaan koko biosfääriä ja sen tuottamia ”tavaroita ja palveluita”.
Ekosysteemipalvelut = ekosysteemien tuottamia ilmaisia, aineellisia ja aineettomia hyötyjä ihmiselle.
Tuotantopalvelut: ravinto ja vesi, lääkeaineet, rakennusaineet
Ylläpitopalvelut: fotosynteesi, ravinteiden kierrätys, maaperän muodostus
Sääntelypalvelut: ilmaston sääntely, veden puhdistus, ilman puhdistus
Kulttuuripalvelut: esteettisyys, virkistys, innoitus
Rahallisen arvon eli hinnan määrittäminen luonnon tarjoamille palveluille on vaativaa, mutta myös sekä välttämätöntä että mahdollista. Päätöksenteossa täytyy pystyä vertailemaan eri vaihtoehtojen kokonaisvaikutuksia. Jos niitty peitetään rakennuksilla, kuinka se vaikuttaa pölyttäjien määrään ja niiden panokseen ravinnontuotannossa? Hintatieto auttaa tekemään kokonaisuuden kannalta kestäviä päätöksiä.
Room with a view
Pennsylvanialaisessa sairaalassa 1972-1981 hoidettujen kolekystektomia-potilaiden taltioituja toipumistietoja tutkittiin tarkoituksena selvittää, oliko potilashuoneen ikkunasta avautuvalla luontomaisemalla vaikutusta parantumiseen. Leikkauspotilaista ne 23, joiden huoneesta avautui näkymä luontoon, toipuivat leikkauksesta lyhyemmässä ajassa, saivat vähemmän negatiivisia mainintoja hoitajien kirjauksissa ja ottivat vähemmän voimakasta kivunlievityslääkitystä kuin ne 23 potilasta, joiden huoneiden ikkunasta näkyi tiiliseinä.
Em. tutkimuksen 1984 toteuttaneen Roger S. Ulrichin havainto on sittemmin todennettu useilla vertaistutkimuksilla eri puolilla maailmaa ja sillä katsotaan olleen merkittävä vaikutus mm. sairaaloiden suunnitteluun.
Luonnon terveysvaikutuksia selvitetään mm. autoistumisen, kaupungistumisen ja teknologian tuottamien terveysuhkien pakottamina kiihtyvällä tahdilla, mutta tulokset eivät muutu. Luonnossa ei tarvitse suorittaa mitään – pelkästään luonnossa oleskelu on hyväksi ihmiselle.
Meidän Suomessa asuvien onnekkuus on saanut pandemian koettelemassa maailmassa aivan uusia ulottuvuuksia: asumme vähäväkisessä, väljästi asutetussa maassa, jossa jopa pääkaupunkilaisilla on lähiluontoa kivenheiton päässä oveltaan.
Kotisaareni Laajasalo on Helsingin ihanista saarista suurin. Laajasalossa luonto tarkoittaa meren ohella mm. neljää suojeltua aluetta. Kaupunki antoi hiljattain asukkaille mahdollisuuden ilmaista mielipiteensä niistä yhden kehittämisestä.

Kruunuvuorenlammelle on kotioveltani matkaa noin 1,5 km. Istuskelu kannon nokassa ”erämaajärven” rannassa on stressinpurkua parhaimmillaan. Tiedän, etten ole ainoa koronan kurittama, jonka pää olisi räjähtänyt jo aikaa sitten ilman sammaleen peittämiä kallioita, kirkkaita suonsilmiä ja halaamiseen kutsuvia puuvanhuksia.
Etenkin kaupungeissa maankäyttö ja kaavoitus ovat avainasemassa, kun rakennetaan ihmisystävällisiä koteja koko biosfäärin ehdoilla. Luotan siihen, että Helsingin päättäjät ymmärtävät koskemattoman, monimuotoisen, kaikki aistit herkistävän alueen arvon.
Ekologinen kompensaatio = prosessi, jonka tavoitteena on hyvittää ihmistoiminnasta luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvat heikennykset elinympäristöjä ennallistamalla tai suojelemalla.
On esitetty, että luonnon hyvinvointipalvelut ovat sitä tehokkaampia, mitä terveempi luonto on. Biodiversiteetti-hypoteesin mukaan monimuotoisen ympäristön terveysvaikutukset ovat suuremmat kuin ei-niin-monimuotoisen ympäristön. Toisin sanoen: terve ihminen terveessä luonnossa.

Biodiversiteetti = elollisen luonnon monimuotoisuus, joka ilmenee genotyyppien, lajien tai biotooppien runsautena.
Selitys saattaa piillä näkymättömissä: mitä monimuotoisempi luonto on, sitä monipuolisemmalle mikrobiomille ihminen altistuu. Siitä puolestaan seuraa immuunipuolustuksen voimistuminen ja parempi suoja tauteja vastaan.
Mikrobiomi = tietyn elinympäristön mikrobit (ihmissilmälle näkymättömät eliöt ja eräät elottomat tekijät) sekä niiden geenit eli genomi
Luonnon tarjoamat ilmaislääkkeet eivät ole jääneet myyntimiehiltä huomaamatta. Biofilinen design tarkoittaa sitä, että rakennukset suunnitellaan luontonäkökohta huomioon ottaen ja tarvittaessa luonto tuodaan sisätiloihin esimerkiksi maksimaalisen luonnonvalon sekä erilaisten luontoelementtien kuten kasvien ja luonnonäänien muodossa.
Yksi käytetyimmistä biofilisistä tuotteista lienee kirkasvalolamppu, jollaisen itsekin hankin kaamoksen uhatessa lokakuussa. Jo aiemmin olen ajastanut talvisin itseäni viileää valkoista valoa tuottavilla lampuilla. Suosittelen kokeilemaan näitä auringon korvikkeita, jos päivänvalon puute saa mielen matalaksi ja hämmentää unirytmin.
Rakastakaa elämää
Psykoanalyytikko Erich Fromm kirjoitti 1964 lehtiartikkelissaan näin: ”Ihmisellä on synnynnäinen taipumus, jota voidaan kutsua elämänrakkaudeksi (biophiliaksi); se on normaali suuntautuminen terveissä henkilöissä.”
Frommin luoma termi biophilia muodostuu kreikan orgaanista elämää merkitsevästä sanasta bios [vios] ja sanasta philía [filía]. Muinaiskreikassa yhtä neljästä rakkauden lajista tarkoittanutta philíaa käytetään nykykreikassa merkityksissä ystävyys ja kumppanuus.
Biophilialle antoi uuden sisällön termin ”biodiversiteetti” isänä tunnettu biologi Edward O. Wilson. Hän esitti 1984 ilmestyneessä kirjassaan, että ihmisellä olisi ainakin jossain määrin geneettinen taipumus hakeutua yhteyteen luonnon kanssa ja pitää sitä kumppaninaan. Hypoteesi on kyseenalaistettu todisteiden puutteessa.
Koronan hopeareunus – ja sama suomeksi: ei niin pahaa, ettei hyvääkin – on toivottavasti sen hyväksyminen, että me ihmiset emme ole luomakunnan kruunuja vaan ainoastaan yksi luomakunnan osa mm. pörriäisten ja mikrobien rinnalla. Kaikki tähdestä tulleita ja kaikki universumin pimeyteen katoavia, kun se aika koittaa.
Ihmiskunnan luontosuhde kaipaa päivittämistä. Yksisuuntainen hyötyajattelu on vaihdettava molempia osapuolia vahvistavaan vuorovaikutukseen ja vaihtokauppaan. Myös tähän suhteeseen pätee vanha totuus: Ei voi ottaa, ellei anna.