Toiveajattelua?

Luin Nature-lehdestä artikkelia, joka liittyi ei-niin-yllättäen koronaan. Tällä kertaa pohdittiin rokotustodistuksen potentiaalisesti tuottamaa globaalia eriarvoisuutta. Aivoni tekivät kuitenkin tepposen ja luin sanan ”vaccination certificate” sanaksi ”vacation certificate”. Tajusin erheeni vasta pitkän artikkelin loppumetreillä, vaikka sana toistui useita kertoja. Wishful thinking at its best!

Kuinka vahvasti – jos lainkaan – odotuksemme, toiveemme ja haaveemme ohjaavat toimintaamme?

Mielen syvyyksistä

Kielessä tunnetaan ilmaus freudilainen lipsahdus. Kyseessä on klassiseen psykoanalyysiin liittyvä termi, joka tarkoittaa viestinnällistä tai toiminnallista erehdystä: ihminen tulee sanoneeksi tai tehneeksi jotain sellaista, mitä hän ei ainakaan tietoisesti tarkoittanut.

Psykoanalyysin isä Sigmund Freud (1856–1939) esitti, että nämä lipsahdukset eivät ole vahinkoja vaan ne kertovat ihmisen alitajunnasta nousevista perimmäisistä tunteista, toiveista ja haluista. Hän käytti erheistä virheellistä suoritusta tarkoittavaa termiä Fehlleistung, mutta muu maailma tuntee ne idean keksijän mukaisesti freudilaisina lipsahduksina. Virallinen termi ilmiölle on parapraxis, jossa yhdistyvät kreikan pará merkityksessä päinvastoin ja toimintaa tarkoittava praxis – sanomme tai teemme asian juuri päinvastoin kuin tarkoitimme.  

Freudin mukaan ihmismielessä on kolme tasoa, joista tietoinen taso ego toimii alitajunnasta eli idistä nousevien alkukantaisten ja vaistonvaraisten perustarpeiden ja moraalisena omatuntona toimivan yliminän eli superegon vaatimusten puristuksessa. Selittääkö tämä sen, että toivon pilkahduksen tarpeessa – ”Mutta minä haluan Kreikkaan nyt heti!” – luin rokotusta tarkoittavan sanan kerran toisensa jälkeen lomaksi olkoonkin, että tässä tapauksessa sanat ovat merkitykseltään lähisukuisia: ilman rokotusta lomakin jää pelkäksi haaveeksi?

Aivotutkijoiden mukaan vaikuttaa siltä, että ihminen on olemassaolonsa alusta alkaen havainnoinut ympäröivästä todellisuudesta vain evoluution kannalta tärkeitä asioita. Fokus oli välttämätön henkeä uhkaavien vaarojen eliminoimiseksi.

Pysyviksi ja tiedostamattomiksi muuttuneet havainnoinnin tavat ovat yleensä loogisia ja rationaalisia, ja niiden tavoitteena on auttaa yksilöä selviytymään tilanteesta, joka edellyttää esimerkiksi päätöksentekoa muuttuneissa olosuhteissa. En epäile lainkaan, etteivätkö aivoni pystyisi ”näyttämään” sanoja minulle siinä muodossa kuin haluan ne nähdä. Tarvitsin helpotusta angstiin ja edellä kuvaamani lukuvirhe teki tehtävänsä.

Tieteellisessä tutkimuksessa käytetään keskenään hyvin erilaisia tutkimusmenetelmiä. Hermeneuttisen tutkimusstrategian perusteesi on, että asioiden tulkinta on tulkitsijan versio asiasta. Tiedostamaton mielenkerros tuottaa tietoisuuden tasolle tulkinnan – jokaisella on oma todellisuus. Hyvin filosofinen ajatus tuntuu olevan lähellä Freudin teoriaa mielen kerroksellisuudesta: Id pyrkii ohjailemaan Egoa – alitajunta vaikuttaa tietoisuuteen.

Lingvistinen näkökulma

Kun Freud julkaisi Fehlleistung-teoriansa, kielitieteilijä Rudolf Meringer esitti vastalauseensa. Meringer oli luetteloinut ja analysoinut tuhansia lähinnä työkavereittensa suusta ulos pullahtaneita ”sammakoita”, joista valtaosan hän määritti olleen sekaannuksia kirjaimissa, ei merkityksissä. Samaa mieltä on mm. kielen kognitiivista perustaa sekä sanojen ja lauseiden tuottamisen ja ymmärtämisen malleja tutkinut psykolingvistikko Rob Hartsuiker, jonka mukaan valtaosa sammakoista on täysin viattomia.

Hänen mukaansa pääasiallinen syy sekaannuksiin löytyy tavasta, jolla aivot hakevat sanoja. Aivot valitsevat ensin sanan valtavista sanajoukoista, jotka ovat ryhmittäytyneet samankaltaisuuden ja merkityksen mukaan. Nokkelat aivomme ottavat luonnollisesti huomioon myös konnotaatioiden ja sarkasmin kaltaiset hienosäädöt valintaa tehdessään. Seuraavaksi aivot valitsevat sanan äänteet. Tässä vaiheessa tapahtuvat Hartuikerin mukaan mm. useimmat konsonanttien vaihtumiset.

Aivokuvantamisissa on todettu, että aivomme kuitenkin torppaavat valtaosan erehdyksistä ennen kuin lausumme sanat ääneen. Mm. alkoholi, nopea puhe, väsymys ja ikääntyminen heikentävät ”portinvartijan” tehoa.

Valkoisen karhun vika?

Fjodor Dostojevski kirjoitti 1863 esseessään: ”Koetapa selviytyä tästä tehtävästä: älä ajattele valkoista karhua, ja tulet huomamaan, että se kirottu olio nousee mieleesi jok’ikinen minuutti.” Tekstiin törmäsi sittemmin Harvardin yliopistossa psykologian professorina työskennellyt Daniel Wegner. Hän innostui Dostojevskin ajatuksesta niin paljon, että teki ajatusten tukahduttamisen tutkimuksesta elämäntyönsä.

Wegnerin tutkimustyön tuloksena syntyi ironisen prosessin teoria. Ironia piilee siinä, että samaan aikaan kun yksi osa aivoistamme tekee parhaansa ollakseen ajattelematta kiellettyä asiaa, toinen osa varmistaa säännöllisin välein, ettei tabu ole nousemassa tietoisuuteen. Valitettavasti tarkastus aktivoi tabun, joka nousee mieleemme kerta toisensa jälkeen.  

Kolmoisdiagnoosi

Vaccination muuttui vacationiksi, koska ID halusi nautintoa, aivot tekivät virheen äänteiden valinnassa ja kielen tuottamisen prosessista tuli ironinen, kun yritän liikaa olla ajattelematta Kreikan merta ja aurinkoa.

Hoitosuunnitelma: koronarokotus ja menolippu Välimerelle.