Mallan Maailma

Aina kun uutisoidaan maanjäristyksistä, kroppani muistaa, kuinka olen itse pelännyt järistyksissä, ja sydän hakkaa hetken tavallista kiivaammin. En kykene edes kuvittelemaan sitä pelkoa, minkä vallassa ihmiset elävät suurjäristysten alueilla kuten nyt juuri Indonesiassa.

Asuin pitkään Kyproksessa, joka on maanjäristyksille altista aluetta. Kypros istuu Euraasian ja Afrikan mannerlaattojen liitoskohdan päällä, ja nämä kohdat ovat erityisen otollisia epävakaille olosuhteille.  Järistyksiä tapahtuukin Kyproksella usein, mutta läheskään kaikki eivät ole riittävän voimakkaita havaittaviksi muuta kuin seismologien monitoreilla. Säännöllisesti tulee kuitenkin myös tuntuvia järistyksiä.

1990-luvulla oli seismologisesti epätavallisen aktiivinen ajanjakso (näin ainakin asiantuntijat sanoivat).  Vuosittain tuli kunnon tärinöitä.

Asuin silloin 9.kerroksessa, aivan Limassolin keskustassa, rannan tuntumassa. Talo, jossa kotini oli, oli rakennettu kovassa kiireessä sodan jälkeen. Sota tarkoittaa Kyproksella v.1974 turkkilaismiehitystä. Isännöitsijä oli kertonut, kuinka rakennusmiehet tekivät työtä yötä päivää saadakseen urakan mahdollisimman pian valmiiksi. Luottamukseni työn laatuun ei ollut kovin vahva. Lisäksi talo rakennettiin täyttömaalle, ei siis millekään vakaalle peruskalliolle.

Maanjäristys tuntuu sitä selvemmin, mitä korkeammalla maanpinnasta sen rakennuksessa kohtaa. Katutaso tuntuu vakaimmalta, mutta mitä ylemmäs kerroksissa mennään, sen laajempi heiluriliike on.

Tosin alemmissa kerroksissa asuneet naapurini sanoivat, että heillähän se suurin hätä on, kun minä putoan heidän niskaansa, ja minä olen turvassa, koska jään pinon päällimmäiseksi. En osannut nähdä tilannettani näin optimistisesti.

Kun tärinä taas kerran alkoi, istuin olohuoneen sohvalla ja katselin televisiota. Ensimmäisenä alkoivat heilua suuret viherkasvit. Sitten kattolamppu. Sitten korkeat ja kevytrakenteiset kirjahyllyt.

Vihdoin myös yöpuulla olleet kissani nostivat korvansa kysyvästi pystyyn. Kissani olivat hyväunisia eivätkä kuten kissat yleensä – ainakin niin usein sanotaan –  mitenkään erinomaisia maanjäristysennustajia.

Järistyksestä toinnuttuamme muutimme maan tasolle, suloiseen pikkutaloon. Se oli rakennettu 1920 – luvulla maatiilistä. Tiilet olivat läpimitaltaan melkein metrisiä; ne pitivät kodin kesällä viileänä ja talvella lämpimänä, ja ympäri vuoden vakaana.

Voimakkain kokemani järistys sattui kesällä 1999. Kyse oli järistysten sumasta: ensin Turkissa yli 17000 ihmistä kuoli elokuisessa järistyksessä, Kreikassa maa järisi muutamaa viikkoa myöhemmin ja sitten oli meidän vuoromme Kyproksella.

Olin kyseisenä aamuna reipashenkisenä ihmisenä kuntosalilla. Pelästyin tärinää niin valtavasti, etten ollut saada itseäni irti pakarankiinteytyslaitteesta (juu – minuakin nauratti jälkikäteen mutta ei silloin).

Koska pääjäristystä seuraa aina ainakin kymmeniä ellei satoja jälkijäristyksiä, en uskaltautunut talooni – olin jo joutunut muuttamaan maatiilitalostani huomattavasti kevytrakenteisempaan taloon – vaan nukuin useita viikkoja ulkona.

Ensin majoittauduin kissani Maximilianin kanssa autooni täydessä valmiustilassa. Meillä oli takakontissa vettä, pattereita ja puhtaita vaatteita sekä kissanruokaa ja muuta naposteltavaa.  Auto oli valmiiksi menosuunnassa. Naapurit kävivät ennen nukkumaanmenoaan toivottamassa meille hyvää yötä.

Olo oli turvallinen, mutta valtavan kuuma meillä kyllä oli. Syyskuussa yötkin ovat Kyproksella vielä hyvin lämpimiä, ja kosken kissan takia voinut pitää ikkunoita muuta kuin raollaan, hikoilimme kuin saunassa.

Sitten siirryimme takapihalle sitruunapuun alle. Minä pötkötin yöt aurinkovuoteella, ja Max oli remmissä kopassaan.  Olimme tällä piknikillä muutaman viikon. Tuntui kummalliselta, kun vihdoin viikkojen päästä siirryimme sisään, ja kävin ensimmäistä kertaa nukkumaan oikeaan sänkyyn.

Toinenkin asia alkaa naurattaa, kun muistan tämän järistyksen. Kollegani Kristiina lähti kotiin Tornioon lomalle pian pääjäristyksen jälkeen. Olin hyvin kateellinen, kun ajattelin, miten hän voi mennä nukkumaan rauhallisin mielin. Kristiinan loman alkamista seuraavana päivänä Suomesta uutisoitiin , että Torniossa oli ollut maanjäristys.