Kauriin ehdoilla

Säännöllisin välein astrologian maailmassa tapahtuu jotain niin isoa, että sen voi olettaa koskettavan tavalla tai toisella useimpia meistä maanmatosista. Toimijoina globaaleja vaikutuksia tuottavissa tapauksissa ovat poikkeuksetta vähintään sosiaaliset planeetat Jupiter ja/tai Saturnus, mutta useimmiten yhtenä osallisena on joku ulkoplaneetoista: Uranus, Neptunus ja/tai Pluto. Tällainen merkittävä tapahtuma on taas tuloillaan.

Tammikuussa Kauriin 23.asteessa kohtaavat planeetat, joita luonnehdin muutaman vuoden takaisessa jutussani Suotuisia siirtoja  kuvauksella ”toinen on tosikko, toinen synkkä”.

Kyseessä on raskaimman luokan parivaljakko, joka ei harrasta pintaliitoa. Kaksikossa tiivistyvät useat molempien toimintatapaa ohjaavat ominaisuudet: peräänantamattomuus ja kurinalaisuus, suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus, turhan karsiminen ja tärkeään keskittyminen, niukkuus ja autenttisuus, ankaruus ja vaativuus, turvallisuus ja luotettavuus, lojaalius ja kunniallisuus.

Tosikolla tarkoitin Saturnusta ja synkällä Plutoa. Ne ovat jo yhtymässä, vain 5 asteen etäisyydellä toisistaan, ja vaikutukset ovat tuntuneet kuukausia. Em. luonnehdinta kaksikon energialatauksesta kertoo ajan hengen, joka kulminoituu tammikuun kohtaamisessa, mutta vaikuttaa pitkään myös lähikosketuksen jälkeen.

Yksilötasolla itse kunkin astrologisella kartalla ne planeetat, joihin Saturnus ja Pluto ovat aspekteilla kosketuksissa, menestyvät parhaiten ottamalla oppia edellä kuvatuista toimintatavoista.

saturn-conjunct-pluto-transit-800x450

Saturnuksen ja Pluton kohtaaminen ei ole jokavuotinen, muttei myöskään poikkeuksellinen tapahtuma: ne ovat meidän perspektiivistämme samassa kohtaa maailmankaikkeutta eli yhtymässä 33-38 vuoden välein. Edellisen kerran yhtymä toteutui Vaa’assa marraskuussa 1982.

Riittävän monia sateita nähneille em. ajankohdan tärkeät muistot saattavat hyvinkin antaa vihjeitä siitä, mitä on tulossa tällä kierroksella,  kunhan ottaa ounasteluissaan huomioon merkkien erilaiset teemat. Vaa’assa ykkösjuttu ovat ihmissuhteet, Kauriissa status, menestys ja vaikutusvalta. Kauriissa Saturnus ja Pluto tapasivat viimeksi vuonna 1518.

Kaksikolle ja Kauriin energialle antaa merkittävää lisätukea merkkiin joulukuun 3.päivänä saapuva Jupiter, jonka erityisosaamisen alue ja ydintehtävä on maksimoida kaikki, mihin se koskee.

Ylilyönteihin taipuvaisen Jupiterin ilmaantuminen Kauriiseen saattaa toimia lähtölaukauksena tammikuun kohtaamiselle – kannattanee olla kuulolla. Ehkä Kauriin kyky tavoitteelliseen toimintaan auttaa fokusoimaan suurella pensselillä maalaavan Jupiterin tulevaisuudensuunnitelmia. Nyt viimeistään pitäisi olla päämäärä selvillä.

Kun Saturnuksen ja Pluton yhtymä on tammikuussa tarkimmillaan, Kauriissa ovat Jupiterin lisäksi myös Aurinko ja Merkurius tiukassa paketissa suuren puhdistajan ja isä-ajan kanssa. Kauriissa on stellium, Kauris rulettaa. Elämme jännittäviä aikoja.

Saturnu-Pluto 12.01.2019

Suuri Projekti

Nyt toteutuva rendezvous on ollut tekeillä pitkään.

Pluto saapui Saturnuksen kotimerkkiin 2008, ja pelin avauksesta historian kirjoihin jäivät mm. maailmanlaajuinen finanssikriisi ja taantuma, Kreikan syöksykierre sekä  arabikevät. Viimeksi mainitussa Plutoa oli jo avustamassa yksilön vapautta puolustava Uranus Oinaasta.

Kauriissa Pluto on kohdistanut toimensa Kauriin työpöydälle kuuluviin yhteiskunnan rakenteisiin: vuodesta 2008 lähtien hallitukset, suuryritykset ja varsinkin pankkimaailma ovat saaneet tuntea Pluton kosketuksen. Valta, etenkin rahan valta, ja vallan (väärin)käyttö ovat korruption vastaista taistelua käyvän Pluton erityisosaamisen aluetta.

Kauriissa Pluton voi tulkita yhteiskunnalliseksi vallankäyttäjäksi, mutta yksi Pluton merkityksistä on massojen (siis tavallisten kaduntallaajien) joukkovoima. Kauriissa se kohdistuu auktoriteetteja vastaan. Tämä Pluto on tullut hyvin tutuksi viimeisten parin vuoden aikana kansannousujen myötä.

Vain muutos on pysyvää, osa 1 

Saturnus  palasi kotiin Kauriiseen joulun alla 2017. Viimeistään silloin ainakin Pluton myllyn eli suurien muutosten ellei peräti metamorfoosin läpikäyneiden yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskuntien olisi pitänyt alkaa edes suunnitella uutta ja entistä ehompaa Pluton käyttökelvottomaksi määrittelemän tilalle. Omalla kohdallani merkit olivat kristallinkirkkaat ja miltei pakottivat katsomaan eteenpäin ja laatimaan strategiaa tulevan varalle.

Ehkä Saturnus tuo vakautta Pluton mullistusten raunioille. Pääseekö insinööri-Saturnus jo suunnittelemaan ja pystyttämään uutta puhdistaja-Pluton purkamien rakenteiden tilalle? Planeetta omassa merkissään on vahvimmillaan, ja vieraiden pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Toivon, että Pluto jatkaa jo aloittamallaan linjalla vallan vahtikoirana ja isäntä keskittyy omaan erityisosaamiseensa.

Suhdetoimintaa

Projekti jä ilmiselvästi toteuttamatta tai ainakin kesken monilla tahoilla päätellen siitä, että epäoikeudenmukaisuus ja taloudellinen eriarvoisuus ovat tuoneet jälleen viime kuukausina kansan kaduille lännestä itään, Chilestä Honkongiin.

Kun Jupiter siirtyy kotimerkistään Jousimiehestä Kauriiseen 3.joulukuuta, ollaan tässä 11 vuotta jatkuneessa maratonissa jo loppusuoralla. On loppurutistuksen aika. Isä-aika ottaa aikaa.

Maaliin päästään tammikuun 12.päivän tienoilla: Saturnus kohtaa Pluton. Olisiko tämä sen kehityksen kulminaatio, joka alkoi 2008? Hitaiden planeettojen aikataulu on väljä, ja merkit viittaavat siihen, että koko tammikuusta on tulossa kaikin puolin jännittävä.

Tarinan juoni

Luotettavia vihjeitä siitä, minkälaisia otsikoita luemme ja kuulemme seuraavan parin kuukauden aikana sekä mitkä asiat nousevat omassa elämässämme framille, antavat Kauriin hallitsemat asiakokonaisuudet.

Poliittisessa/yhteiskunnallisessa astrologiassa Kauris nähdään suuryritysten ml. pankkien tonttina. Sinne kuuluvat yhteiskunnan vakiintuneet poliittis-taloudelliset valtarakenteet ja hallitseva eliitti. Se on korkeinta valtaa käyttävien: hallituksen ja pääministerin, kuninkaan ja presidentin sekä vallassa olevan puolueen reviiriä, josta kumpuaa myös kansallinen maine ja status ml. niitä symboloivat kansalliset monumentit.

Yksilön kartalla Kauriiseen kuuluvat ura – tavallista leipätyötä tehdään Neitsyessä – ja uraan liittyen saavutukset, ylennykset, vauraus ja yhteiskunnallinen asema. Muita saman paketin osasia ovat kunnianhimo, ammatilliset tavoitteet, menestys, maine ja julkikuva. Kauris henkilöityy elämässämme auktoriteetteihin: vanhempiin ja opettajiin, esimiehiin ja esikuviin, virkavaltaan kuten poliisiin ja verottajaan, toisin sanoen kaikkiin niihin, joilla on tavalla tai toisella määräys- ja/tai vaikutusvaltaa meihin.

Eläinradan 10.merkkinä Kauris on myös 10.huoneen luonnollinen hallitsija riippumatta siitä, missä merkissä kunkin kartalla 10.huone on. Tämän tulkinnan näkökulmasta teemme 1.huoneessa nopeita aloituksia (Oinas), 2.huoneessa jokapäiväiset raha-asiat ovat isossa roolissa (Härkä), 3.huoneessa on paljon liikettä (Kaksonen), 4.huone on turvasatama (Kuu) jne. Kymmenennessä huoneessa janoamme menestystä, tunnustusta ja palkintoja, jotka luonnollisesti tarkoittavat itse kullekin erilaisia asioita.

Omalla kartallani Kauriissa on 6.huone, joten siellä toteutan sekä eläinradan 6.merkin, ahkeran ja tunnollisen Neitsyen että kunnianhimoisen ja peräänantamattoman Kauriin työntäyteistä elämänfilosofiaa. Huoneessa asuu Marsini, jonka pelastaa jatkuvan suorituskeskeisyyden ikeestä Venukseni siihen Härästä tekemä kolmion aspekti. Venus sanoo Marsille: Don´t worry, be happy!

Merkki modifioi planeettojen toimintaa. Perusluonteeltaan kärsimättömästä ja nopealiikkeisestä Marsista sukeutuu Kauriissa harkitsevampi, suunnitelmallisempi, sitkeämpi ja realistisempi. Perusenergialtaan vikkelää Merkuriusta Kauris hidastaa, Kuusta se tekee vähemmän tunteellisen jne. Planeetta sopeuttaa toimintatapaansa merkin mukaan. Planeetta kertoo kuka ja merkki kertoo miten.

Agenda on julkistettu

Pluto alennettiin tähtitieteessä planeetasta kääpiöplaneetaksi vuonna 2006, mutta se ei ole heikentänyt aurinkokuntamme äärilaidalla operoivan Pluton vaikutusvaltaa astrologiassa. Henkilökohtaisella kartalla Pluton jokainen aspekti on ainutlaatuinen ensi-ilta, sillä Plutolla menee 248 vuotta koko tähtikartan kiertämiseen.

Omalla kartallani Pluto on 1.huoneessa ja Kuuni Pluton kotimerkissä Skorpionissa, joten Pluton vaikutus elämässäni on ollut vahvasti läsnä pakotettujen mullistusten muodossa.

Pluto muokkaa työnsä kohteen mieleisekseen. Se vie pois kaiken, mikä ei palvele sen puhdistustyön kohteeksi päätyneen parasta, oli sitten kyseessä yksilö, organisaatio tai yhteiskunta. Pluto raivaa tilaa paremmalle vaikka väkisin. Mikään este ei ole sille riittävä tekosyy työn kesken jättämiseen.

Suhdetoimintaa

Pluto on toimintatavaltaan hyvin kokonaisvaltainen. Se pakottaa luopumaan kaikesta siitä, mikä on meille pahasta tai aikansaelänyttä, vaikkemme itse sitä ehkä niin näe. Sillä on siis samanoloinen rooli kuin Saturnuksella, joka on viisas vanhempi ja toimii aina lastensa parhaaksi. Pluto vie kuitenkin tehtävänsä toteutuksen äärimmäisyyksiin. Se putsaa pöydän, minkä jälkeen peli alkaa alusta. Prosessi on sitä vaikeampi, mitä enemmän vastustamme muutosta ja luopumista.

Ammattiastrologit vakuuttavat, ettei Pluton tarkoitus kuitenkaan ole tuhota meitä vaan nykyilmaisua käyttäen voimaannuttaa meidät, joskin yleensä aika kovakouraisesti. Miten innostavaa!

Kaikkien ohitusten äiti

Kunnioitan suuresti myös Saturnuksen toimintatapoja, mistä syystä olen kirjoittanut niistä usein. Tässä lähikuukausien tilanteeseen sopiva otos jutustani Oppitunteja luopumisesta, osa 1: Saturnus.

Vaikka Saturnus ei olekaan hassunhauska planeetta eivätkä sen ohitukset useimmiten mitään huviretkiä (mikä Saturnuksen mielestä johtuu yleensä siitä, ettemme ymmärrä omaa parastamme), ennemmin tai myöhemmin se palkitsee kovan työn ja yrittämisen. Oikeudenmukaisuus ja reilu peli ohjaavat Saturnuksen toimia.

Jos asiat eivät edisty ajallaan, Saturnuksella on usein sormensa pelissä. Sillä on taipumus heitellä kapuloita rattaisiin, mutta vain silloin, kun olemme sen mielestä menossa väärään suuntaan tai kun emme ole harkinneet seuraavaa siirtoamme riittävän huolellisesti.

Saturnus opettaa kärsivällisyyttä, oikeaa ajoitusta ja suunnittelun tärkeyttä. Se inhoaa hötkyilyä ja hätäilyä. Saturnus tuo kokemuksen antamaa viisautta: se tekee meistä aikuisia (tai ainakin yrittää tehdä). Saturnusta kutsutaan “karman herraksi”.  Saturnus antaa ja ottaa ansioittemme mukaan.

Se vaatii meitä katsomaan totuutta silmiin ja pakottaa meidät näkemään ne osat elämästämme, jotka ovat ohittaneet viimeisen käyttöpäivänsä, jotka kaipaavat muutosta tai joista meidän on parempi jopa luopua kokonaan.

Saturnus on sitkeä puurtaja eikä sillä ole kiire. Se on kärsivällinen ja antaa meille monta mahdollisuutta parantaa tapamme (omaksi parhaaksemme tietenkin). Suuri opettaja jaksaa opettaa meille läksyämme niin pitkään, että osaamme sen ulkoa alusta loppuun ja lopusta alkuun. Saturnus on meille lojaali silloinkin, kun toivomme sen jo vaihtavan maisemaa.

Ainoa mitä Saturnus pyytää on, että me sitoudumme itse muutokseen ja pistämme parasta. Se ei katso hyvällä ongelman lakaisemista maton alle eikä varsinkaan sitä, että ulkoistamme vastuun omasta elämästämme kanssaihmisten harteille. Kypsä aikuinen ei toimi niin. Vastuuntuntoisuus on Saturnuksen kirjoissa keskeinen hyve.

Tehdään inventaari, tasataan tilit ja laaditaan pitkän aikavälin suunnitelma. Tämä on Saturnuksen agenda aina, kun se on uuden projektin alussa kuten nyt. Ja sitten se alkaa uurastaa, askel kerrallaan, päivä kerrallaan, tavoitteitaan välillä tarkastaen, päämäärää kohti edeten. Joskus tuskastuttavan hitaasti, mutta täysin varmasti.

Lopussa kiitos seisoo.

Yhtymässä olevat planeetat ovat samalla asialla. Saturnus on kuitenkin niskan päällä, sillä se on omassa merkissään ja Pluton isäntä. Pluto kyllä toteuttaa omaa agendaansa paljastajana ja puhdistajana sekä kestävien muutosten pakottajana, mutta se kohdistaa toimet Kauriin ”toimialoihin”. Kuinka ollakaan, tuoreet uutiset (otos lauantailta 16.11) vahvistavat, että parivaljakko on täydessä touhussa ainakin yhteiskunnallisella tasolla.

Hong Kongissa Kiinan armeijan sotilaat (Saturnus) astuivat ulos parakeistaan, mikä on hyvin harvinaista. Shortseihin ja T-paitoihin pukeutuneina sotilaat purkivat mielenosoittajien rakentamia barrikadeja. Ilmeisenä tavoitteena on pelotella (Saturnus) jo useita kuukausia mieltään osoittaneita ruohonjuuritason kansanliikkeen (Pluto) jäseniä. Kuukausia jatkuneen epävakaan tilanteen seurauksena finanssikeskus Hong Kong on valahtanut lamaan (Saturnus).

Yli 400-sivuinen tietovuoto (Pluto) Kiinan kommunistisen puolueen (Saturnus) sisältä New York Times -lehdelle puolestaan paljastaa puolueen julman ohjeistuksen etnisten muslimivähemmistöjen kohteluun: ”Ehdottomasti ei yhtään armoa”. Vanhempia viedään kodeistaan ”kouluihin”, joissa oleskeluajan pituuteen vaikuttaa mm. heidän lastensa hyvä tai huono käytös.

Yhteiskunnan eliittiä (Kauris) vaadittiin tilille (Saturnus) BBC:n haastattelussa (Pluto), jossa umpilojaalilta Prinssi Andrew’lta koetettiin saada vastauksia koskien hänen ystävyyttään pedofiliasta vankilaan tuomitun ja siellä päivänsä päättäneen miljardöörin investointipankkiiri (Saturnus) Jeffrey Epsteinin kanssa. Prinssi ei paljon muista, mutta sen kuitenkin, että hän majoittui lapsia hyväksi käyttäneen Epsteinin luona New Yorkin visiitillään, ”koska se oli kätevää”. Luulisi kruunupäällä olevan rajoittamattomasti majoitusvaihtoehtoja. Kerrassaan häkellyttävä tapaus, jossa eliitin edustajat nostavat itsensä ja kaverinsa lain ulottumattomiin.

Saturnuksen ja Pluton yhtymä Kauriissa tarkoittaa klassisen tulkinnan mukaan julmaa ja kovaotteista toimintaa hierarkisissa valtarakenteissa ja suuryrityksissä. Em. esimerkit kertovat juuri tätä tarinaa.

Tasapainon vuoksi

Olen ollut huomaavinani, että henkilökohtaisella tasolla Jupiterin ehkä tyypillisin toimintatapa on altistaminen onnekkaille sattumille. Se esimerkiksi tuo elämäämme ihmisiä, tilanteita tms., jotka auttavat meitä parantamaan osaamme tavalla tai toisella. Jupiter ei siis välttämättä heitä rahasäkkiä parvekkeelle eikä taluta eteemme tulevaa puolisoamme. Se tarjoaa meille mahdollisuuksia avaamalla ovia ja tuuppaamalla meitä oikeaan suuntaan. Meidän vain täytyy olla silmät ja korvat avoinna sekä uskaltaa ajatella kuin Jupiter: elämä kantaa.

Kosmopoliitti kotiutuu

Globaalista näkökulmasta idealistisen ja optimistisen Jupiterin toivoisi tuovan lievää kevennystä tunnelmiin niin, ettei ainakaan joulua tarvitse viettää järkevyyden, suunnitelmallisuuden ja analyyttisyyden alhoissa.

Toisaalta vaikuttaa onnekkaalta, että tammikuun 12.päivän tienoilla se on ehtinyt vasta Kauriin 10.asteeseen eikä istu vielä samassa pöydässä muiden kanssa. Jupiter kun ei valitettavasti ole pelkästään suuri joviaali hyväntekijä, joka jakaa lahjoja kuin Joulu-Pukki. Se kasvattaa ja maksimoi kaiken, mihin se koskee, ja siten se vahvistaa niiden planeettojen energiaa, joihin se on yhtymässä. Saturnus ja Pluto näyttävät pärjäävän hyvin ilman lisätukea. Tosin Jupiter mediamogulin roolissaan saattaisi olla avuksi niin, että tieto meitä kaikkia koskettavista asioista pääsisi mahdollisimman laajaan levitykseen.

Jos tammikuun yhtymä ottaa henkilökohtaisesti koville ja uhkaa vaivuttaa epätoivoon vakavuutensa ja raskassoutuisuutensa takia, kannattaa tehdä kuin Jupiter:  katsoa luottavaisesti eteenpäin. Parempaa on mitä luultavimmin luvassa, kun Jupiter on yhtymässä muutos-agentti Plutoon ilman Saturnuksen jarruja.

Pluto/Saturnus yhtymä tapahtuu vain kerran, mutta Jupiter on yhtymässä Plutoon kolmasti alkavana vuonna: huhtikuussa, kesäkuussa ja marraskuussa. Jupiter+Pluto = korkein valta. Sekä Mahatma Gandhilla että Nelson Mandelalla oli syntymäkartallaan Jupiter/Pluto-yhtymä. Ei-niin-villi arvaukseni on, että vallan huipuilla taitaa tuulla 2020. Kaikki kolme kohtaamista tapahtuvat tammikuisen Pluto/Saturnus yhtymän asteissa, mikä viittaa vahvasti siihen, että tulossa on tarinan jatko-osa.

Aisapariinsa Saturnukseen Jupiter on yhtymässä vain yhden kerran, mutta tapaus on ajoitukseltaan vaikuttava. Ne astuvat käsi kädessä ja peräkanaa Kauriista Vesimieheen 17-18.joulukuuta 2020, vain pari päivää ennen talvipäivänseisausta (21.12.2020). Jälleen hienosti synkronisoitu suoritus maailmankaikkeudelta.

Nämä kaksi planeettaa ovat luonnollinen pari; niiden vastakkainasettelussa haetaan balanssia vastavoimien välille. Saturnus kutistaa, Jupiter laajentaa. Saturnus harkitsee, Jupiter ottaa riskejä. Saturnus toimii järjellä, Jupiter toimii uskon varassa. Saturnus hakee vakautta ja turvallisuutta, Jupiter on aina valmis seikkailuun. Saturnus pystyttää rajoja, Jupiter tarjoaa mahdollisuuksia. Saturnus puurtaa arjessa, Jupiter keskittyy juhlaan. Saturnus edustaa materiaa, Jupiter ideaa. Saturnus on pessimisti (omasta mielestään realisti) ja Jupiter optimisti (muiden mielestä idealisti).

Sopivasti – lagom

Muita läpikulkijoita

Venus vaeltaa Kauriissa joulukuussa. Se on yhtymässä Saturnukseen 11.päivä ja Plutoon Lucianpäivänä 13.12. Rakkauden rintamalla ja stereotyyppisesti Venus+Saturnus = sitoutunut/ järkiperusteinen/vakava/kypsä suhde, Venus+Pluto = Ex tekee paluun (henkilökohtainen kokemusperäinen tulkinta). Virallisemmin esim. kohtalokas tapaaminen.

Joulukuun uusikuu osuu tapaninpäivään, jolloin Aurinko ja Kuu ovat yhtymässä Jupiteriin. Jos joulun riennoilta jää aikaa, kannattaa ehkä rauhoittua hetkeksi ja pohdiskella tulevaa. Uuttakuuta seuraa täysikuu, ja tammikuussa täysikuu edeltää Suurta Kohtaamista: Kuu täyttyy 10.1, jolloin puolestaan Merkurius on yhtymässä Aurinkoon. Tämä asetelma lupaa vilkasta uutispäivää Saturnus/Pluto-yhtymän teemoilla.

Elämä on suuri seikkailu.

 

 

Uutisia synnyinseudulta

Syyskuisen Odysseiani viimeinen saari oli pienenpieni Koufonísi, joka antoi kokoaan enemmän. Koin siellä kaksi merkittävää asiaa. Toinen niistä oli naapurisaarella tehtyjen, pronssikautisten löytöjen kokoelma, joka oli 1.kertaa rajoitetun ajan yleisön nähtävissä. Molemmista saarista kirjoitan syksyn edetessä. Toinen oli Linnunrata.

Olen epäilemättä nähnyt Linnunradan lapsena, kun pötkötin pimeinä talvi-iltoina lumihangessa enkeleitä tehden ja katselin tähtien täyttämälle taivaalle. En vain tuolloin tiennyt, mitä näin, koska en ollut koskaan kuullut Linnunradasta. Pohjantähti ja Otavat – iso ja pieni – olivat ainoat nimeltä tutut taivaankappaleet Kuun ja Auringon ohella. Opetussuunnitelmiin eivät sisältyneet edes tähtitieteen perusteet. Onkin onni, että innostuin aiheesta kymmenkunta vuotta sitten, ja vielä suurempi onni, että olin Koufonísillä silloin kuin olin.

Istuin illallispöydässä Kapteeni Nikolasin tavernassa lampaankyljysannoksen äärellä, kun musiikki vaikeni ja sekä tavernaa että läheistä tietä valaisseet katulamput sammuivat. Iltarusko valaisi kuitenkin maisemaa, ja kännyköiden valo riitti ruokalistan tutkimiseen.

20190918_164856638_iOS

Kun sähkö palasi, lähdin taivaltamaan kohti hotellia. Puolivälissä matkaa pimeys laskeutui uudelleen saaren ylle ja sillä kertaa täydellisenä: ympärillä oli sysimusta yö. Kaikkea maan ja taivaan välillä myyvä sekatavarakauppa παντοπωλείο oli ehtinyt myydä taskulamput ja lyhdyt loppuun ennen saapumistani, joten jatkoin matkaa tuikkupussi ja tulitikkurasia laukussani.

Asetuin tarkkailemaan tilanteen kehittymistä parvekkeelleni. Katsahdin taivaalle ja vau mikä näky! Musteensininen taivas oli tulvillaan tähtiä, joiden seasta löytyi hakematta Linnunradan vaaleaksi maalaama vyö. Se kaareutui eteläiseltä taivaalta selkäni taakse pohjoiseen.

Tie lintukotoon

Linnunrata on galaksi, jossa aurinkokuntamme ml. kotiplaneettamme Tellus sijaitsee. Aurinkomme lisäksi Linnunradassa on 200–600 miljardia muuta tähteä.

Galaksit ovat valtavia kaasusta, pölystä, pimeästä aineesta ja tähdistä muodostuneita rakenteita, joita painovoima pitää kasassa. Maailmankaikkeudessa arvellaan olevan ainakin 170 miljardia galaksia.

Ensimmäiset galaksit muodostuivat alle miljardin vuoden kuluttua alkuräjähdyksestä, kun universumin täyttäneessä kaasussa olevat pienet tihentymät alkoivat tiivistyä entisestään painovoiman vaikutuksesta.

Spiraaligalaksit ovat litteän kiekkomaisia. Niitten spiraalihaaroissa syntyy runsaasti nuoria tähtiä. Spiraalihaarojen välissä on hiukan vanhempia tähtiä, ja galaksien keskusaluetta kiertää vanhoja tähtiä. Monien spiraaligalaksien keskusalue on sauvamaisen muotoinen, ja näitä galakseja kutsutaan sauvaspiraaligalakseiksi. Myös oman galaksimme Linnunradan on huomattu olevan sauvaspiraaligalaksi. Aurinkokunta sijaitsee Linnunradan kiekon tasossa, ja meitä ympäröivä kiekko näkyy pimeällä yötaivaalla sumumaisena vanana.

Tähtitieteellinen yhdistys URSA

Kirjoitin galaksimme väristä ja sen nimen etymologiasta ja mytologisista merkityksistä täällä Valkea kuin lumi.

En luonnollisesti nähnyt parvekkeeltani kuin pienen pätkän Linnunradasta, sillä aurinkokuntamme sijaitsee galaksin sisällä. Kaukaisin paljain silmin näkyvä tähti, Joutsenen tähdistön Deneb, on 1600 valovuoden päässä; valovuosi on noin 60 000 kertaa Maan etäisyys Auringosta eli noin 9,5 biljoonaa km. Katseeni suunnassa etelässä sijaitsevaan Linnunradan keskukseen oli ”observatoriostani” matkaa 25 000 valovuotta. Asian ajatteleminen saa aina pääni surisemaan.

Kauniisti kaareutuva

Linnunradan on aikaisemmin ajateltu olevan tasaisen litteä kuin pannukakku. Tämä tieto on nyt osoittautunut vääräksi.

Oletus galaksimme muodosta perustuu mittaustuloksiin siinä sijaitsevien tähtien etäisyydestä. Puolalainen tutkijaryhmä kuvasi kefeideiksi kutsuttuja, sykkiviä jättiläistähtiä, joiden säteilyvoima on omaan Aurinkoomme verrattuna jopa monituhatkertainen. Sen ansiosta saatiin tietoa aikaisempaa kaukaisempien tähtien tarkasta etäisyydestä, ja kuva muuttui.

Pannukakusta tuli hattu, jonka leveä lieri alkaa taipua suurinpiirtein aurinkokuntamme etäisyydellä hatun kuvusta.

Milky Way


KUVA: J. Skowron / Ogle / Astronomical observatory, University of Warsaw

Mahdollisia selityksiä muodolle on useita. Sen ovat saattaneet aiheuttaa pienempien galaksien yhtymiset Linnunrataan, painovoiman heikkeneminen Linnunradan reunoille siirryttäessä tai naapurigalaksiemme painovoiman vaikutus Linnunradan ulkolaidoilla. Tai mahdollisesti pimeä aine, joka on sekä silmille että laitteille näkymätöntä ainetta, mutta jota tämänhetkisen käsityksen mukaan on maailmankaikkeudesta 26,8 %. Vaikea sanoa, sillä sen olemassaolo on toistaiseksi vain oletus.

Nynnykö?

Toinen hiljattain päivittynyt käsitys Linnunradasta koskee sen keskustaa.

Useimpien galaksien keskustoissa on musta aukko, jota tähdet kiertävät. Linnunradan aukko Sagittarius A* on noin neljän miljoonan Auringon massainen. Vertailun vuoksi: huhtikuussa julkaistu ensimmäinen historiallinen kuva mustasta aukosta esitti Messier 87 –galaksin keskustan aukkoa, jonka massa on arvioitu 6 miljardiksi auringonmassaksi. Kuvauskohteeksi harkittiin myös omaa mustaa aukkoamme, mutta se todettiin liikkuvan Maasta katsottuna niin nopeasti, että kuvaaminen olisi ollut yhtä hankalaa kuin hyperaktiivisen jälkikasvun tallentaminen valokuvaan.

Sagittarius A* on (ollut) mustaksi aukoksi rauhallinen, jopa niin rauhallinen, että erään neljännesvuosisadan aukkoa tarkkailleen tähtitieteilijäryhmän jäsen kuvasi sitä ”laihdutuskuurilla olevaksi nynnyksi”. Tämän vuoden toukokuussa sen ympäristön havaittiin kuitenkin kirkastuneen 75-kertaiseksi normaaliin nähden.

Itse mustaa aukkoa ei luonnollisesti voi nähdä, sillä sitä ympäröivä tapahtumahorisontti on kuin Helvetin portti Danten ”Jumalaisessa näytelmässä”: Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Kaikki aukon syövereihin katoava aine säteilee kuitenkin kirkkaasti juuri ennen em. rajan ylitystä, ja tämän hehkun tutkijat havaitsivat.

Loistava energiapurkaus tapahtui noin 3,5 miljoonaa vuotta sitten, mutta näkyi astronomien havaintolaitteissa suuren etäisyyden takia vasta nyt. Universumin mittakaavassa viive oli mitätön; dinosaurusten joukkotuhosta on aikaa 65 miljoonaa vuotta.

Nasan Hubble-teleskoopin dataan perustuva simulaatio tapahtuneesta.  

Australialaisen tutkijaryhmän mukaan purkaus oli niin valtava, että se jätti jälkensä 200 000 valovuoden päässä Linnunradasta sijaitsevaan pitkään Magellanic Streamiksi kutsuttuun kaasuvanaan.

Purkauksen syytä ei toistaiseksi tiedetä. Tutkijat pohtivat, onko Sagittarius A* siirtymässä uuteen vaiheeseen olemassaolossaan – ja Linnunrata sen myötä? – vai oliko kyse yksittäisen ulkoisen tekijän vaikutuksesta. Sellainen voisi olla esimerkiksi useamman suuren asteroidin joutuminen mustan aukon syömiksi. Meitä suojaa mustaan aukkoon joutumiselta 26 000 valovuoden turvaväli.

_108133444_skowron3hr

KUVA: K. Ulaczyk/J. Skowron / OGLE/Warsaw University (kuvattu Chilen Atacama-autiomaassa)

Ensikohtaaminen Linnunradan kanssa oli niin vaikuttava, että odotan malttamattomana kuutonta ja pilvetöntä taivasta. Hieman yllättävästi URSAn Taivaanvahti-listauksen mukaan ”Suomenlinnan Kustaanmiekka saattaa hyvinkin olla Helsingin pimein paikka”. Toinen vaihtoehto on odottaa seuraavaa Odysseiaa ja sähkökatkoa.

Me olemme ”ydinjätettä” siitä polttoaineesta, joka saa tähdet loistamaan. Itse asiassa jokainen meistä sisältää atomeja, joiden alkuperä voidaan jäljittää kaikkialle Linnunradassamme levittäytyneisiin tuhansiin erilaisiin tähtiin.

Brittiläinen tähtitieteilijä Martin Rees

Kieli avaa ovia

Silmäilin lomalta palattuani syyskuun lehtiä varmistaakseni, että maailmassa ei ole tapahtunut mitään täysin odottamatonta sillä aikaa, kun olen ollut etelässä. Vaikka Tom Selänniemi määritti 1996 väitöskirjassaan ”Matka ikuiseen kesään” suomalaisten seuramatkailijoiden etelän ajattomaksi, paikattomaksi ja arjesta poikkeavaksi tilaksi, minun eteläni on tähän aikaan vuodesta hyvinkin paikkasidonnainen: syyskuu on jo vuosia ollut pyhitetty saarihyppelylle ihanalla Egeanmerellä.

Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla blogia kirjoittava Anna Maria Gustafsson tarttui artikkelissaan samaan etelään, kun hän pohti ruotsia äidinkielenään puhuvien suomalaisten ja riikinruotsalaisten lomamatkoistaan käyttämien termien eroa. Suomenruotsiksi matkustetaan på södernresa, mutta riikinruotsiksi på solsemester tai på solresa. Södernresa on suora käännös suomen etelänmatkasta, ja Gustafsson määrittää sen olevan tyypillinen finlandismi eli sana, jota käyttää vain Suomen ruotsinkielinen väestö.

Mutta asiaan. Olin häpnadilla lyöty, kun lehtikatsauksessani törmäsin juttuun Euroopan kielten päivästä. Sitä on vietetty 26.syyskuuta Euroopan neuvoston aloitteesta  jo vuodesta 2001 lähtien enkä ainakaan muista koskaan edes kuulleeni siitä.

Euroopan_kielten_paiva_juliste

Juhlapäivän vietolla komissio toivoo 800 miljoonan EU-kansalaisen innostuvan kieltenopiskelusta, sillä ”kielellinen monimuotoisuus on kulttuurienvälisen yhteisymmärryksen työkalu ja maanosamme rikkaan kulttuuriperinnön avaintekijä”. Luonnollisesti, naturligtvis, natürlich, naturally, φυσικά, naturalmente – ja hienoa, että asia ymmärretään myös unionin korkeiden päättäjien keskuudessa.

Kysyn kuitenkin: miksi päivää juhlitaan ainakin meillä niin matalalla profiililla, että kaltaiseni aiheesta intohimoisesti innostunut kansalainen ei tiedä edes sen olemassaolosta? Syyskuun 26.päivä tulisi ehdottomasti olla liputuspäivä koko unionin alueella, sillä meidän vahvuutemme on nimenomaan kielellisessä ja kulttuurisessa diversiteetissä.

Neuvosto haluaa merkkipäivällä muistuttaa kielten opettelun sekä opiskeltavien kielten monipuolisuuden tärkeydestä kulttuurienvälisen ymmärryksen lisäämiseksi sekä rohkaista elinikäiseen kieltenoppimiseen niin koulussa kuin sen ulkopuolella, joko tarpeeseen tai ihan vain huvin vuoksi.

Aiheeseen liittyy huolestuttava HeSan uutinen (16.9.2019), jonka otsikko oli ”Korkeakouluihin tähtäävät lukiolaiset pänttäävät nyt matematiikkaa kielten kustannuksella, ja se voi johtaa jopa kielten opiskelun kuolemaan, sanovat opettajat”:

Vieraiden kielten opiskelijaryhmät ovat kyselyn perusteella pienentyneet tänä syksynä osassa lukioista jopa liki puolella. Vaikka takana olisi vuosien pitkän kielen opiskelu, omaa tasoa vastaavaa ryhmää ei lukiossa välttämättä ole.

Syynä kielivalintojen hiipumiseen pidetään uutta korkeakoulujen todistusvalintaa, joka painottaa matematiikan osaamista. Joidenkin vastaajien mukaan tämä voi pahimmillaan johtaa lyhyiden kielten opiskelun vähenemiseen tai jopa kuolemaan, Karppanen kertoo.

”Monesta lukiosta tuli viestiä, että etenkin lyhyet kielet on hiipumassa lukiosta pois, kun opiskelijat eivät valitse kieliä. Englanti on pian ainoa.

Tämä on käsittämätöntä yksisilmäisyyttä. Kielten valikoimaa uhkasi pitkään nuoriso- ja viihdekulttuurin nostattama englannin suuri suosio. Juuri kun kansainvälistyvien nuorten ansiosta oltiin pääsemässä vauhtiin valikoiman kasvattamisessa, sitä alkaa uhata matematiikan kasvava tuntimäärä. Palaako kansainvälinen Suomi insinööri-Suomeksi?

Suomen kielen lautakunta julkaisi vuosi sitten kannanoton ”Suomi tarvitsee pikaisesti kansallisen kielipoliittisen ohjelman”, jossa ilmaistiin huoli kansalliskielten asemasta yhteiskunnassa. Kannanotossa mainittiin mm. äidinkielen ylioppilaskokeen välttämättömyyden kyseenalaistaminen sekä se tosiasia, että ainakaan Helsingissä ei kaikissa suomalaisissa yrityksissä saa enää palvelua kansalliskielillä. Erityisesti nostettiin esiin kansalliskielten asema tieteen kielinä ja opetuksen välineenä koulutuksen kaikilla tasoilla.

Kirjoitin itse muutama vuosi sitten englannin hegemonian seurauksista nimenomaan tieteenteon kielenä jutussa Kenen maailmankuva?. Jos kaikki korkeampi opetus ja oppiminen tapahtuu englanniksi, ei tieteestä kohta voi keskustella suomeksi, koska meillä ei ole sanoja uusille tieteellisille ilmiöille. Taannumme aikaan ennen fennomaaneja, jolloin kansa jupisi tuvissaan arkisista asioistaan suomeksi ja sivistyneistö puhui keskuudessaan isoista asioista muilla kielillä.

Mainittakoon, että en vastusta englantia kielenä, päinvastoin. On mielestäni hienoa, että on edes yksi kieli, jonka ansiosta iso osa maailman kansalaisista pystyy viestimään keskenään. Vuorovaikutuksen kannalta on toisarvoista – mutta ei kuitenkaan yhdentekevää -, onko monien hallitsema lingua franca englanti, esperanto, latina tai mikä tahansa muu kieli. Tärkeintä on, että pystymme ymmärtämään ja tulemaan ymmärretyiksi. Sitäpaitsi olen BBC-riippuvainen. En siis taistele englantia vastaan vaan muiden kielten puolesta.

Jokainen kieli on paitsi viestinnän välinen niin myös avain kulttuuriin. Suoritin aikoinaan omaksi ilokseni matkailuopintojen yhteydessä kolmen opintoviikon verran ranskan kursseja. En kuvitellutkaan, että pystyisin seurustelemaan ranskalaisten kanssa. Halusin ainoastaan ymmärtää paremmin heitä ja heidän ylevää kulttuuriaan. Sivumennen sanoen: Voi sitä hierarkian määrää!

Kreikkaa en ole koskaan opetellut aktiivisesti, ainoastaan oppinut passiivisesti altistumalla sille. Yli kahtakymmentä kieltä puhuva polyglotti Tim Keeley on eräässä haastattelussa esittänyt, että aivoissa on koti kullekin kielelle ja kulttuurille, ja olen alkanut ajatella, että minun aivoissani on kaksi sini-valkoista ovea. Toisessa lukee Suomi ja toisessa Kreikka.

Vuotuinen odysseiani kestää 3-4 viikkoa ja se on erinomainen kielikylpy. Koska kreikan harjoittelu normaalissa elinympäristössäni ei ole mahdollista, pyrin käyttämään sitä joka käänteessä ollessani Kreikassa. Joskus puhe sujuu niin, että hämmästyn itsekin, ja joskus se on pelkkää takeltelua. Tärkeintä on kuitenkin jatkaa yrittämistä, sillä kieltä oppii vain puhumalla. Ja aivot kiittävät.

Kirjoitin jutussa Monoglotista polyglotiksi mm. näin:

Kielen ensisijainen tehtävä on mahdollistaa vuorovaikutus ihmisten kesken. Tärkeintä ei ole osata puhua vierasta kieltä kuin sen syntyperäinen puhuja vaan luoda yhteys ihmisten välille.

Teknisen kielitaidon riman asettaminen liian korkealle hidastaa polyglottien kokemusten mukaan oppimista. Kieli- ja kulttuurirajat ylittävän ystävyyden mahdollisuus on useimmille monikielisille sekä tehokkaimmin oppimista motivoiva tekijä että tärkein syy uuden kielen opetteluun.

Puhumalla paikallista kieltä satunnainen matkailija pääsee kokemaan asioita, jotka eivät olisi muuten mahdollisia. Tapahtuu erityisiä kohtaamisia.

Kohtaaminen kirkossa

Opaskollegat

Olin ensimmäisellä lomaviikolla pienellä Kimoloksella. Kuljeskelin päivänä eräänä saaren ainoassa taajamassa, jossa on 300-400 ympärivuotista asukasta ja kymmeniä kirkkoja. Niistä kahdeksan on historiallisen merkittävyytensä takia kulttuuriministeriön suojeluksessa.

Astuin sisään 1600-luvun lopussa rakennettuun Arkkienkeleiden kirkkoon. Kirkossa ollut mieshenkilö alkoi heti kertoa innostuneesti kirkosta, ensin englanniksi, sitten kreikaksi, ja yritin pysyä monipolvisessa tarinassa kärryillä. Kohta hän sanoi: ”Äiti, kerro sinä tämä osa, kun kerrot sen niin hyvin”. Käännyin ympäri ja näin kirkon takaosan hämärässä hopeahapsisen naisihmisen. Hän kertoi toimineensa nuoruudessaan oppaana syntymäsaarellaan Santorinilla ja muuttaneensa avioliiton seurauksena Kimolosille. Rouvalla olivat vielä opastustaidot tallella, ja hän selvitti perusteellisesti sekä sukunsa, Kimolosin että kirkon vaiheita.

Kohtaaminen oli yksi koko matkan kohokohdista. Ilman yhteistä kieltä se olisi jäänyt vaille merkityksiä.

Etelä-Afrikan edesmennyt presidentti Nelson Mandela on ilmaissut asian kauniisti: ”Jos puhut ihmiselle kieltä, jota hän ymmärtää, hän kuulee sen päällään. Jos puhut hänen omaa kieltään, hän kuulee sen sydämellään”.

Kulttuurienvälistä vuorovaikutusta parhaimmillaan.

Odysseia 2019

Vieläkään ei ole paluulippua taskussa, mutta muilta osin tämänkertainen saarihyppely on lähtöä vaille valmis.

20180909_080637837_iOS

Lennän tiistaina Ateenaan ja hyppään lentokentällä Pireukseen vievään bussiin. Keskiviikkoaamuna klo 7 nousen Dionisios Solomos -autolauttaan, joka saapuu – jos merenjumala Posidon suo – kuuden tunnin matkanteon jälkeen kikladisen Kimolosin satamaan.

WP_20160907_11_54_57_Pro

Tavoitteeni on kirjoittaa yksi blogipäivitys kullakin saarella, joita ovat Kimolosin lisäksi Kikladien suurin saari Naxos ja pikku-Kiladeihin kuuluva, postimerkin kokoinen Kufonísi. Viimeisen lomapäivät vietän tavoilleni uskollisena aina yhtä vetovoimaisella Rodoksella.

IMG_1931 (2)

Kuten viime vuosina niin myös tällä kertaa perustin Facebookiin julkisen ryhmän Odysseia 2019. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita seuraamaan odysseian edistymistä. Tämän loman uutuus-some on Instagram-tili, jonne pyrin koostamaan matka-albumin. Katsotaan, kuinka suunnitelman käy.

Tärkeintä ei ole määränpää vaan matkalla olo.

 

Mittasuhteiltaan myyttinen

Tämä on outo juttu: en muista lainkaan Apollo 11:n Kuuhun laskeutumista. Olin kesällä 1969 sentään jo 13-vuotias ja meillä oli televisio, joka alkoi samaisena vuonna lähettää ohjelmaa väreissä. Mutta ei, en ilmiselvästi ollut katsomossa, kun Kotka laskeutui klo 22.17 Suomen aikaa Rauhallisuuden mereen. Kun astronautti Niel Amstrong astui 6,5 tuntia myöhemmin Kotkasta Kuun kamaralle, olin katsellut Nukku-Matin lähetyksiä jo tuntikausia.

OmakuvaMuodin huipulle sentään ehdin siinä määrin kuin asuminen Savon sydämessä sen mahdollisti. Olin lähdössä luokkajuhliin ja Olga-mummoni tarjoutui silittämään vaatteeni. Annoin juhla-asuni mummolle, joka lausui hetken kuluttua: ”Yläosa on silitetty, missä hame on?” ”Yläosa” oli mekkoni – niin lyhyt, että se sai mummon pyörittelemään silmiään.

Mary Quant vapautti naiset menoa hidastaneista pitkistä helmoista ensin minihameella, sitten mikroshortseilla eli hot pantseillä, joilla myös shokeerasin mummo-paran. Omin käsin batik-värjätty laamapaita ja kengännauha kaulakoristeena olivat osa hippikauteni eleganssia.

Rockia, rauhaa ja rakkautta

Yhtä kumouksellinen tapahtuma kuin ihmisen laskeutuminen Kuuhun oli elokuun puolivälissä järjestetty kaikkien musiikkifestareiden kantaäiti ja hippiliikkeen voimannäyte Woodstock, jossa ”rakasteltiin, ei sodittu” pienemmässä ja suuremmassa pilvessä noin puolen miljoonan osallistujan voimin. Kuulento edusti järjen ja teknisen kehityksen, Woodstock yhteisöllisyyden ja pehmeiden arvojen riemuvoittoa. Esiintyjälista Woodstockissa oli näin retrospektiivisesti tarkasteltuna häkellyttävä: Joan Baez, Santana, CCR, Janis Joplin, The Who, Jefferson Airplane , Sly and the Family Stone , Joe Cocker, Jimmy Hendrix jne.

Woodstockin edustamaan vapauden ja veljeyden filosofiaan liittyi vuoden merkittävin ihmisoikeuksien virstanpylväs. New Yorkin poliisi teki väkivaltaisesti päättyneen ratsian homoklubille 28.kesäkuuta. Tapahtunut johti raivokkaisiin mellakoihin, ja sen seurauksena sai alkunsa maailmanlaajuinen seksuaalista tasa-arvoa ajava Pride-liike.

Vuosi 1969 oli muistojen kultaaman 60-luvun – ”Swinging Sixties” – huipentuma. Sitä olivat edeltäneet rakkauden kesä 1967, jolloin Vietnamin sotaa ja keskiluokkaisia arvoja vastaan kapinoinut flower power hippiaate puhkesi kukkaan San Franciscossa, ja hullu vuosi 1968, josta historiankirjoihin jäivät mm. opiskelijoiden suurmielenosoitukset ympäri Eurooppaa, neuvostotankkien vyöryminen Prahaan sekä kansalaisoikeustaistelija Martin Luther Kingin ja presidenttiehdokas Robert F. Kennedyn murhat.

Pitäkööt Leijonat makeiskorinsa!
Puolueettomat humanistit korulauseensa!
Tätä vääryyttä vastaan ei taistella kukkasin.
Tätä verta ei pysäytä pehmeä myötätunto.
Nälkäisten vatsat eivät suudelmista täyty.

Aulikki Oksanen: Kenen joukossa seisot? 1969

Sotien jättämille raunioille rakentunut kasvu tyrehtyi ja optimismin lamppu sammui viimeistään 1973, kun öljyntuottajamaat sulkivat hanat vastalauseena länsimaiden Israel-myönteiselle politiikalle. Maailma laskeutui Kuusta öljykriisin synkkyyteen. Vietnamin sota jatkui.

Tieteen näkökulma

Helsingin Sanomien Alma Onalin erinomaisen mielenkiintoisessa artikkelissa ”Kuukävely, Woodstock ja Pride-liikkeen synty tekivät kesästä 1969 legendaarisen: ”Utopia ja tuhon siemenet samassa vuodessa”  populaarikulttuurin tutkija Kimi Kärki Turun yliopistosta analysoi aikaa näin:

”Suurten ikäluokkien näkökulmasta se [koko 60-luku ja erityisesti sen loppu] oli varmasti aika, jolloin kaikki keksittiin.”

”Silloin kylvettiin siemenet ajatukselle, että maailmaa voi muuttaa populaarikulttuurin ja nuorison voimalla. Se siemen jäi elämään, ja siitä syntyi sellainen kulttuuriteollisuus, joka kantaa tähän päivään asti.”

Kärjen mielestä kesästä 1969 kannattaisi muistaa utooppinen kirkasotsaisuus ja se, miten uusi sukupolvi keksi oman tapansa heimoutua ja järjestäytyä yhteisen asian hyväksi.

”Me olemme suurten ikäluokkien tarinoiden vankeja, mutta kysymys kuuluu, mikä tarina tulee tilalle. Se voi liittyä seuraavien vuosikymmenten valtaviin ympäristöongelmiin ja niiden ratkaisuihin”, Kärki sanoo.

”Jos uudet sukupolvet keksivät, miten nämä ongelmat ratkaistaan, siitä syntyy voimakas tarina, joka kantaa pitkälle.”

Sosiologi Karl Mannheim (1893-1947) loi käsitteen avainkokemus, jolla hän tarkoitti yhteenkuuluvuutta luovaa ja tiettyä ikäluokkaa yhdistävää tapahtumaa tai asiaa. Ikä yksinään ei riitä luomaan sukupolvikokemusta eikä sukupolvikokemus ole kaikille samanikäisille identtinen.  Sukupolvikokemus syntyy jälkikäteen, kun kerromme tässä hetkessä menneisyydestä niin kuin me sen koimme tai muistamme kokeneemme.

Äänimaisema vuosimallia 1969

Vuoden 1969 tarinassa musiikki on keskeisessä roolissa ja se on – ehkä hieman subjektiivisesta näkökulmasta arvioituna – poikkeuksellista. Olen tässä asiassa vapaaehtoisesti oman sukupolveni kirkasotsainen vanki.

Aikaa kestäviksi klassikoiksi 1969 soundtrackistä jäi lukemattomia kappaleita, joita kuunnellessani viikonloppuni ovat viime aikoina soljuneet eteenpäin muistojen virrassa. Pääsin musiikista tuoreeltaan osalliseksi kiitos kolme vuotta vanhemman veljeni. Nyt kyllä ihmettelen, mistä hän hankki levynsä. Ei ainakaan verkkokaupasta.

Mestari Bowien Space Oddity kuuluu luonnollisesti Kuu-vuoden listan ykköspaikalle. Jos peltirasiassa istunut Major Tom alias Ziggy Stardust ei olisi siirtynyt kolme vuotta sitten toiseen todellisuuteen, kuuntelisimme tänä vuonna hänen musiikkiaan aiheesta musta aukko siitä hiljattain julkistetun historiallisen valokuvan kunniaksi.

”This is Major Tom to ground control
I’ve left for ever more
And I’m floating in a most peculiar way
And the stars look very different today

For here am I sitting in a tin can far above the world
Planet Earth is blue and there’s nothing left to do

Though I’ve flown one hundred thousand miles
I’m feeling very still.”

Musiikki katoaa tutkitusti ihmisen muistista viimeisenä, mikä kertoo sen merkityksestä identiteettimme osana. Elämäni soittolistalla, jolta muut saavat valita kappaleita kuunneltavakseni, jos jossain vaiheessa en enää pysty itse valintoja tekemään, on luonnollisesti paljon myyttisen vuoden satoa. Em. Woodstock-originaalien ohella mm. nämä esitykset ovat miltei tajunnan räjäyttäviä, vaikkei musiikkinautintoaan  alustaisikaan psykedeelisillä huumeilla.

Viime päivinä kuuntelemani musiikin nostamiin muistoihin liittyen aamun uutisisissa kerrottiin näyttelijä Peter Fondan kuolleen eilen. BBC kuvasi edesmennyttä Fondaa ”aikansa vastakulttuurin ikoniksi”. Hän näytteli toista pääosaa 1969 kulttielokuvassa Easyrider, jonka soundtrackistä jäi elämään Woodstockin ja hippiaatteen henkeä tihkuva Born to be wild.

Fondan läheiset päättivät tiedotteensa kuolemasta näin: ”Kohottakaamme malja Peterin kunniaksi vapaudelle”.

Get your motor runnin’
Head out on the highway
Lookin’ for adventure
And whatever comes our way
Yeah Darlin’ go make it happen
Take the world in a love embrace
Fire all of your guns at once
And explode into space

I like smoke and lightning
Heavy metal thunder
Racin’ with the wind
And the feelin’ that I’m under
Yeah Darlin’ go make it happen
Take the world in a love embrace
Fire all of your guns at once
And explode into space

Like a true nature’s child
We were born, born to be wild
We can climb so high
I never wanna die

Born to be wild
Born to be wild