Ihmisen älykkyys on nykykäsityksen mukaan valtaosin geneettistä. Pystymme kuitenkin itse vaikuttamaan perimämme rajoissa aivojemme toimintakykyyn jossain määrin jopa kypsässä keski-iässä. Yksi tärkeimmistä ja helpoimmista sekä itselleni mieleisimmistä tavoista edistää aivojen hyvinvointia on riittävä ja hyvä uni.

Mallia voi ottaa esimerkiksi Einsteinista, jonka aivotoiminnassa ei ollut moitteen sijaa ja jonka sanotaan nukkuneen vähintään 10 tuntia vuorokaudessa. Hänen kerrotaan mm. saaneen idean suhteellisteoriasta kesken unen, jossa annettiin lehmille sähköiskuja. Moni tietää omastakin kokemuksesta, että kun ongelman jättää hautumaan yön yli, aivot saattavat hyvinkin keksiä unen aikana ratkaisun pulmaan.

uni 1

Olen aina suhtautunut suurella epäluulolla sellaisten henkilöiden aivoituksiin, jotka kertovat tarvitsevansa unta vain muutaman tunnin yössä. Moisesta menosta ei voi seurata mitään hyvää. Valaisevana esimerkkinä vähäunisista mainittakoon herra Trump. Jos hän nukkuisi enemmän ja twiittailisi vähemmän, maailma saattaisi olla parempi paikka.

Unitutkijat ovat tosin löytäneet poikkeuksellisen vähäisen unentarpeen aiheuttavan geenimutaation, mutta se on äärimmäisen harvinainen. Sitä paitsi Trump ei ilmiselvästikään ”pärjää ihan hyvin muutamalla tunnilla”, kuten hän tapaa kehua.

Sweet dreams

Hyvä ja riittävä uni ei ole vain kiva juttu silloin, kun siihen on aikaa. Se on aivoterveyden kannalta välttämätöntä kaiken ikäisille. Nukkumalla me annamme aivoille tilaisuuden ahertaa omaksi parhaaksemme.

Viime vuonna uutisoitiin aivojen puhtaanapitojärjestelmästä, joka huolehtii nukkuessamme kuona-aineiden kuten Alzheimerin tautia aiheuttavan amyloidi-plakin poistamisesta. Järjestelyä tapahtuu myös aivojen pyöreästi miljardin hermosolun välisissä yhteyksissä, joista turhat siivotaan pois ja tärkeät arkistoidaan asianmukaisille alueille.

Perinteiseen aivotietouteen sisältyy käsitys siitä, kuinka tärkeää uni on muistamiselle ja tiedonkäsittelylle sekä mitä suuremmassa määrin myös mielentilalle ja -terveydelle. Aivot tarvitsevat riittävästi unta myös ehtiäkseen varastoimaan energiaa seuraavan valveillaolojakson askareita varten.

Siirrymme yön aikana vaiheesta toiseen unisyklissä, jonka keskimääräinen kesto aikuisilla on noin puolitoista tuntia ja jossa vuorottelevat kevyt uni ja syvä uni (yhteisnimike NREM-uni) sekä REM-uni, jonka aikana unien näkeminen tapahtuu. Unista elvyttävin on syvä uni, joka vaikuttaa uusien asioiden oppimiseen. REM-uni puolestaan liittyy taitojen kehittymiseen ja tunnemuistiin sekä mielialan säätelyyn. Jos esimerkiksi toivoo ymmärtävänsä Einsteinin suhteellisuusteorian, siitä kannattaa lukea illalla ennen valojen sammuttamista.

Pisin hidasaaltoisen syvän unen jakso ajoittuu normaalisti ensimmäiseen unisykliin, mutta aamuyöstä uni on jo pääosin kevyttä ja REM-unta. Tästäkin syystä useimmille hyvää unta arvostaville sopii paremmin aikainen kuin myöhäinen nukkumaanmeno.

Lisää älyä unesta

Lukemattomissa tutkimuksissa nukkumisen on havaittu parantavan päättelyä ja ongelmanratkaisukykyä, mutta yksiselitteistä syytä tähän ei ole kyetty antamaan.

Monet unitutkijat ovat kiinnostuneita unisukkuloiden (engl. sleep spindle) ja älykkyyden välisestä potentiaalisesta yhteydestä. Unisukkula on voimakas, muutaman sekunnin kestävä aktiivisuuspurkaus, jonka nimi johtuu sen tuottaman aivosähkökäyrän (EEG) muodosta.

unikäyrä
Kuva: nature.com

Sukkuloita esiintyy lähinnä unen 2.vaiheessa ja satunnaisesti syvän unen vaiheessa, mutta ei lainkaan REM-unessa. Yön aikana syntyy tuhansia sukkuloita; tutkijoiden mukaan niiden määrä on yksilötasolla suhteellisen vakio.

On esitetty, että suurempi unisukkuloiden määrä kertoo keskivertoa paremmasta  kyvykkyydestä päättelykykyä edellyttävissä tehtävissä kuten täysin uudenlaisten ongelmien ratkaisussa ja monimutkaisten mallien ja suhteiden tunnistamisessa.

Unisukkulat saavat alkunsa aivojen sisärakenteissa, talamuksen eli näkökukkulan alueella. Valvetilassa talamus on kuin vaihde, joka ohjaa saapuvia näkö-, ääni- ja tuntoaistimuksia oikeille alueille aivokuorelle, jossa ne analysoidaan ja jossa tehdään päätös vaadittavista toimenpiteistä.

Terveellä henkilöllä siirtyminen valveesta uneen tapahtuu hetkessä, kuin keinulaudan heilahdus asennosta toiseen.

Duodecim-lehti

Kun me alamme nukkua, talamus vaihtaa tehtävää ja toimii pään sisäisenä korvatulppana koodaamalla saapuvat signaalit tunnistamattomaan muotoon, minkä seurauksena tieto tyssää talamukseen. Tästä aiheutuva aivokuoren vähenevä aktiivisuus näkyy unisukkulana EEG:ssä.

Ehkä toimintakykyisistä aivoista pitäisikin antaa kiitos hyvin työnsä tekevälle talamukselle unisukkuloiden sijaan – sukkula kun näyttää ainakin maallikon silmissä olevan prosessin sivutuote.

Unisukkuloiden oletettu yhteys älykkyyteen saattaa selittyä sillä, että sukkulan yhteydessä aktivoituvat juuri samat aivojen osat eli talamus ja aivokuori pienine harmaine soluineen, joita käytämme myös loogisessa päättelyssä.

Jo 60-luvulla havaittiin yhteys myös unisukkuloiden suuremman määrän ja kehitysvammaisuuden välillä. Tuolloin esitettiin, että kyseessä saattaisi olla älykkyyden ääripäihin tavalla tai toisella liittyvä ilmiö.

Arvostetun Max Planck -instituutin tutkimus (2014) ei tätä ajatusta vahvistanut eikä siinä myöskään löydetty yhteyttä sukkuloiden määrän ja älykkyyden, ainoastaan sukkuloiden taajuuden, keston ja älykkyyden välillä, tämäkin vain naisilla. Päinvastaiseen tulokseen päätyivät kanadalaistutkijat viime vuonna. He totesivat unisukkuloiden olevan ”biologinen, tiedollisia kykyjä osoittava markkeri”.

Täysin avoin on toistaiseksi kysymys munasta ja kanasta: tuottaako älykkyys tavallista enemmän unisukkuloita vai unisukkalat tavallista enemmän älykkyyttä? Tässä vaiheessa ei ehkä vielä kannata alkaa nukkua aiempaa enemmän vain sukkuloiden lisääntymisen toivossa.

Hieman yllättävää useammissa tutkimustuloksissa on ollut se, että positiiviset vaikutukset päättelykykyyn olivat yhteydessä unisukkuloiden esiintymiseen naisilla yöunessa, mutta miehillä päiväsaikaan tapahtuvilla nokkaunilla (testatut miehet nukkuivat 100 minuuttia). Vaikutus oli naisilla myös voimakkaampi kuin miehillä.

Unitutkijoiden mukaan ero saattaa selittyä naisten taipumuksella tehdä monia asioita yhtä aikaa, mistä johtuen heidän aivonsa ovat kovemmassa käytössä ja tarvitsevat siksi enemmän unta. Yöllä ja päivällä nukutun unen eroihin liittyvät luultavasti myös hormonit. Myös geneettiset erot vaikuttavat, sillä unirytmi on perinnöllinen ja perinnöllisyys vaikuttaa puolestaan mm. aivon rakenteisiin.

On siis mahdollista, että Einstein ei ollutkaan älykkyydessään ainutlaatuinen pitkien yöunien ansiosta vaan siksi, että hän harrasti myös nokosia, tosin maksimaalisen lyhyitä, joita nykyslangilla kutsuttaisiin nimellä power nap. Varmistaakseen unen jäämisen vain ohikiitävän hetken mittaiseksi Einstein piti nokosille käydessään kädessään lusikkaa. Sen alapuolella lattialle hän sijoitti metallivadin, johon lusikka putosi, kun Einsteinin ote herpaantui uneen vaipumisen seurauksena.

… ja sillä on sininen auto
ja se auto hyrrää näin
surrur, surrur ja lähtee
unen sinistä maata päin

ja pieni sateenvarjo
on aivan kallellaan
ja sinistä unien kirjaa
se kantaa kainalossaan
ja unien sinimaahan
se lapset autolla vie.

surrur, surrur ja sinne
on sininen, uninen tie.

Tapio Rautavaara: Sininen uni

LÄHTEITÄ

Jätä kommentti