Kirjoitettu

La La Land – here we come

Havahduin astrologiseen tilanteeseeni muutama viikko sitten kertoessani eräälle ystävättärelleni juuri tekemästäni havainnosta näin sanoen: ”Olen elänyt tässä asiassa täydellisessä valheessa ja itsepetoksessa”.

Lausunto jäi pyörimään korviini, kunnes tajusin, että tilanteeni kuulostaa hyvin neptunusmaiselta.  Katsoin tähtikarttaani ja toden totta: Neptunuksen Kuuhuni tekemä kolmion aspekti oli täsmätarkka kyseisenä päivänä. Lisäpontta Neptunukselle antoi alkamaisillaan ollut peruutusvaihe.

Neptunuksen tuottamia valaistumisen hetkiä kuvataan englanniksi usein sanonnalla: ”The veil dropped”. Huntu oli tosiaan pudonnut silmieni edestä. Elizabeth Taylor (aurinko-Kalat, kuu Skorpionissa) puhui puhdasta neptunusta, kun hän vastaavanlaisessa tilanteessa kuvasi asiaa näin: ”Putosin vaaleanpunaiselta pilveltäni maahan niin, että tömähti”. Tiedän tunteen, niin tömähti.

Myös syntymäkartoillamme Neptunus markkeeraa usein elämämme sokeaa pistettä, jossa meillä on ”virtahepo olohuoneessa” eli vahva taipumus vähintäänkin kaunistella totuutta, ellei suorastaan kieltää se kokonaan.

 Ryhmähali? Anyone??

Tähänastiset ansiot

Kirjoitin edellä mainitun ”Ryhmähali? Anyone??” -jutun Neptunuksesta reilut viisi vuotta sitten, kun sininen planeetta palasi kotimerkkiinsä Kaloihin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1861. Sen koommin en ole suuremmin Neptunusta miettinyt, josta voisin syyttää esimerkiksi kahta muuta ulkoplaneettaa, Uranusta ja Plutoa. Ne ovat vieneet viime vuosina niin paljon palstatilaa, että toimintatavoiltaan paljon hienovaraisempi Neptunus on jäänyt niiden jalkoihin.

Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita, että se olisi levännyt laakereillaan. Päinvastoin, se on ansioitunut merkittävästi globaalina toimijana ja ansioituu epäilemättä vielä lisää seuraavan kahdeksan vuoden aikana, ennen siirtymistään Oinaaseen. Molemmissa tähänastisissa suuren luokan ilmiöissä Neptunuksen työparina on ollut Saturnus.

Se haastoi Neptunuksen kolmasti suorakulman aspektilla syksyjen 2015 ja 2016 välisenä aikana. Tämän huomattavan voimainkoitoksen kirkkain ilmentymä oli loppukesästä 2015 alkanut pakolaiskriisi, joka toi satoja tuhansia sotaa pakenevia ja heidän vanavedessään muita parempaa elämää hakevia rajojen yli Eurooppaan.

Neptunuksen keskeinen, sisäänrakennettu toimintatapa on häivyttää rakenteet, esteet, rajat ja rajoitukset.

Yhtä ominainen toimintapa on Saturnuksella: se määrittää ja rakentaa rajat, eristää ja erottaa, joten näiden kahden agendat ovat toistensa vastakohdat. Post-nationalismin humaanina airueena toiminut Neptunus voitti, mutta vain ensimmäisen erän. Sittemmin rajat suljettiin ja uusia esteitä pystytettiin. ”Tulvaksi” mediassa kutsuttu ihmisvirta padottiin, ja Mr. Trump ilmoitti rakentavansa muurin.

Saman astrologisen asetelman peruja on omalle ajallemme annettu määre ”totuuden jälkeinen”. Saturnuksen edustamat realismi, kurinalaisuus ja vastuu hävisivät kisan Neptunuksen edustamille illuusioille, valheille ja petoksille. Myös tässä suhteessa kaksikko eroaa toisistaan: Saturnuksen jalat ovat tukevasi maan pinnalla ja Neptunuksen pää yhtä tukevasti pilvissä.

Nyt onneksi moni pyristelee jo ulos omasta Neptunus-kuplastaan, mistä saanemme kiittää herra Trumpin varoittavaa esimerkkiä. Vaihtoehtoiset faktat ovat aikuisten oikeasti valhetta eikä elämä somessa voi korvata elämää reaalimaailmassa.

On jännittävää nähdä, mitä tapahtuu tulevana syksynä. Silloin vesielementin voima vahvistuu, kun Neptunus saa tuekseen Jupiterin.

Ihanuuden illuusio?

Rose coloredJupiter jättää lokakuussa taakseen Vaa’an ja siirtyy Skorpioniin; 2018 marraskuussa Jupiter jatkaa edelleen ikiomalle tontilleen Jousimieheen. Ainoa aspekti, jonka Jupiter muodostaa ulkoplaneettoihin koko Skorpionissa oloaikanaan, on 120 asteen kolmio Neptunukseen.

Kolmio on aspekteista helpoin. Se muodostuu kahden samaa elementtiä – tässä tapauksessa vettä – edustavan merkin välille ja energia soljuu sopuisasti toimijasta toiseen. Kumpikaan aspektin osapuolista ei kyseenalaista eikä haasta toistaan.

Jos henkilökohtaisella tähtikartalla on liikaa 120 asteen aspekteja, kartan haltijalla saattaa olla taipumus ottaa elämä niin rennosti, että oma potentiaali jää toteuttamatta. Mutta hei: Uranuksen, Pluton, Saturnuksen ja Neptunuksen mittelöiden jäljiltä maailma ansaitsee mielestäni edes väliaikaisesti hieman letkeämpää menoa.

Huomionarvoinen seikka on sekin, että astrologiassa Neptunus nimitettiin aikoinaan Kalojen toiseksi hallitsijaksi perinteisen hallitsijan Jupiterin rinnalle. Näin siitä syystä, että Neptunuksen löytämisen aikaan 1846 kaikilla astrologiassa käytetyillä tähdistöillä oli jo hallitsijaplaneetta.  Samasta syystä Uranuksesta tehtiin Vesimiehen kakkoshallitsija perinteisen Saturnuksen ja Plutosta Skorpionin kakkoshallitsija perinteisen Marsin rinnalle.

Jupiter, Neptunus ja kolmio kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta, mikä on varteenotettava uhka aina, kun Neptunus on osallisena asioissa. Suurenteluun ja liioitteluun taipuvaisesta Jupiterista ei ole apua tämän uhan edessä.

Kuin kala vedessä

Planeettoja ja merkkejä on maailmanmenoa tarkasteltaessa katsottava luonnollisesti poliittisen astrologian näkökulmasta, joka antaa niille yhteiskunnallisen tason merkityksiä.

Neptunus on Kaloissa kuin kotonaan – onhan se omassa merkissään ja vahvimmillaan. Lähtökohtaisesti olen taipuvainen olemaan myös sitä mieltä, että planeetan energia löytää näissä tilanteissa ensisijaisesti positiivisia ilmaisumuotoja. Venus-kaunokainenkin on tosi söpöliini kotona Härässä, mutta vastapäisessä Skorpionissa siitä kehkeytyy pahimmillaan varsinainen syöjätär.

Suomi100-nettikuvaNeptunuksen ja Kalojen avainsana poliittisen astrologian kontekstissa voisi olla esimerkiksi universaali yhteisöllisyys.

Jos Neptunus sijoitettaisiin politiikan puna-sini -akselille, sen paikka olisi laitavasemmalla. Ideologiaansa liittyen Neptunus hallinnoi yhteiskunnallista liikehdintää ja kansajoukkoja.

Neptunus on pienen ihmisen asialla ja siten luonnollisesti hyvinvointiyhteiskunnan puolustaja. Kansankoti länsinaapurissamme on mainio esimerkki: Ruotsin astrologisella kartalla Kaloissa ovat Jupiter, Saturnus, Neptunus, Alasolmu ja Kuu.

Elämä ei valitettavasti ole silkkaa ruusuilla tanssimista edes maailmoja syleilevän Neptunuksen valtakunnassa. Sille kuuluvat myös suljetut laitokset ja piilossa toimivat ryhmät: vakoojat, rikolliset ja terroristit.  Neptunuksen työpöydällä on luonnollisesti myös ominaisuuksiltaan hyvin neptunusmainen – ääretön ja samalla kaikki yhteen sitova – internet. Verkkovakoilu, huumekauppa verkossa ja kyberuhka säilyvät varmuudella etusivun aiheina.

Lisäys 23.7: Hieman hymyilytti, kun aamun lehdestä löytyi tämä Neptunuksen tuottama uutinen:

”Google aloittaa digitaalisessa ympäristössä oman sotansa terrorismia vastaan. Yhtiö on kehittänyt keinoja digitaaliseen terrorismintorjuntaan, ja käynnistää nyt projektinsa verkossa, kertoo TechCrunch-verkkosivusto.

Projektin tarkoituksena on piilottaa ääri-islamistisen terroristijärjesö Isisin propagandavideoita YouTubessa, ja niiden sijaan suunnata terroristijärjestön agendasta kiinnostuneita sellaisten videoiden äärelle, jotka haastavat ja purkavat jihadistista sanomaa.”

HeSa 23.7.2017: YouTube lähtee mukaan digitaaliseen sotaan terrorismia vastaan – Google käyttää omia mainontakikkojaan Isisiä vastaan

Näiden vähemmän miellyttävien ilmiöiden vastapainoksi Neptunus on myös luovuuden ja taiteiden ylipapitar. Mytologisesta esikuvastaan huolimatta Neptunuksen katsotaan astrologiassa kuuluvan feminiinisiin planeettoihin, mikä ei viittaa sukupuoleen vaan planeetan ominaisenergian yin-laatuun.

Taivaiden valtias Manalassa

Mytologiassa Jupiter – kreikkalaisten Zeus – sai veljesten välisessä vallanjaossa taivaiden, Neptunus eli Posidón merten ja Pluto eli Hades kuoleman valtakunnan valtiuden.

Mytologiasta henkilögalleriansa poimineessa astrologiassa Jupiter Pluton hallitsemassa Skorpionissa ei siis ole ihan omimmassa ympäristössään. Päinvastoin: joviaali Jupiter Skorpionin synkissä vesissä on kuin elävältä haudattu Joulupukki.

Jupiterin luontaisimmat pelikentät ovat oikeuslaitos ja uskonnolliset instituutiot sekä tieteen, korkeakoulutuksen ja median maailma, joita teemoja se pääsee toteuttamaan reilun vuoden kuluttua Jousimiehessä. Skorpionissa sen tehtävä on kuitenkin käyttää vaikutusvaltaansa ensisijaisesti isäntänsä Pluton agendan eteenpäinviemiseen. Onneksi yhteinenkin kiinnostuksenaihe on olemassa. Se on raha eivätkä kyseessä ole pienet pennoset vaan globaali talous.

euro moneySkorpioni on poliittisen astrologian viitekehyksessä finanssimerkki, jossa hallinnoidaan yhteisiä resursseja. Se tarkoittaa tässä yhteydessä kansallista varallisuutta kuten veroja ja vientikaupan tuloja, säätiöitä ja vakuutuslaitoksia, kiinteistöjä ja osakkeita, kultavarantoa jne. Nimikkeen alle kuuluvat myös luonnonvarat esim. vesi, metsät ja mineraalit ja niihin liittyen myös ydinvoima.

Isoon rahaan liittyy automaattisesti iso valta. Vallan ja varallisuuden yhdistelmästä ei ole korruptioon kovin montaa askelta. Kun Skorpionin negatiivinen energia nostaa päätään, päivän valoon nousevat moninaiset lain valvovan silmän ulottumattomissa muhivat muutkin uhat kuten salakuljetus, ihmiskauppa, diktaattorit ja terrorismi.

Kalat/Skorpioni yhdistelmä alkaa kuulostaa Nordic Noir -dekkarilta, jossa kaikki mahdolliset pimeyden voimat uhkaavat ihmiskuntaa. Onneksi itse Pluto on Kauriissa, Kalojen ja Skorpionin puolivälissä, suotuisan sekstiilin päässä molemmista.

Jupiter nähtiin perinteisessä astrologiassa suurena hyväntekijänä. Skorpionissa se  pääsee rahakirstun vartijana yhdistämään roolinsa vaurauden, kasvun ja vakauden tuojana Skorpionin hallinnoimiin talousasioihin. Tämä kuulostaa lupaavalta: onko odotettavissa maailmanlaajuinen nousukausi? Vastausta ei valitettavasti kannata hakea Jupiterin edellisistä vierailuista Pluton valtakunnassa, sillä muut raskaan sarjan pelurit olivat silloin eri asetelmissa (esim. 2005-2006 Pluto oli Jousimiehessä, Neptunus Vesimiehessä ja Uranus Kaloissa) eikä yksi planeetta tee kesää.

Jupiterin maine rahasäkkien jakajana perustuu sen toimintatapaan: se laajentaa, kasvattaa ja vahvistaa kaiken, mihin se koskee. Monelta tuppaa unohtumaan, että maksimoiminen koskee mm. sen merkin sekä positiivisia että negatiivisia ominaisuuksia, jossa se sattuu kulloinkin olemaan. Skorpioni on pahimmillaan pakkomielteinen ja manipulatiivinen sekä hyvin kostonhaluinen.

Jupiter on visionääri, joka maalaa suurella pensselillä.  Detaljit ja analyyttisyys eivät sitä kiinnosta. Ylioptimistisuus ja aiemmin mainittu taipumus ylilyönteihin ja liioitteluun ovat Jupiteria tyypillisimmillään. Skorpionin laserin kaltainen analyyttisyys ja kristallinkirkas fokus saattavat osoittautua hyväksi jarruksi taivaiden haltijan suurimmilla innostuksen hetkillä.

Potentiaalia hyvään ja pahaan

Kollektiivinen harhaisuus. Joukkopako someen. Luonnonvarojen haaskausta. Holtitonta taloudenpitoa. Seksiskandaaleja kirkoissa. Uskonnollinen fanatismi. Tuulesta temmattuja suuria suunnitelmia. Pilvilinnoja. Korruptio lääketeollisuudessa. Kähmintää ja hyvä veli -verkostoja.

Tämä kaikki saattaa kuulostaa tutulta, mutta sitä on luvassa lisää ja kovemmilla kierroksilla.

Vaihtoehtojakin on.

Rauhaa ja rakkautta. Make love, not war. Robin Hood. Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Ihmisarvo ja -oikeudet kaikille. Epäitsekästä anteliaisuutta. Poikkeuksellista hyväntekeväisyyttä. Kaikkien ottamista mukaan. Luovuuden aalto.

Valinta on meidän, sillä kaikki energia on neutraalia, kunnes me teemme sillä jotain.

Optimistin näkemys asiasta (Jupiter 1. huoneessa, Aurinko Jupiterin hallitsemassa 9. huoneessa, Jupiter-lasit silmillä):

Jupiter: Kasvua, hyvinvointia, suvaitsevaisuutta, kansainvälisyyttä
+
Skorpioni: Yhteinen vauraus
+
Neptunus: Rajojen purkamista, epäitsekkyyttä, idealismia, yhteisöllisyyttä
=
Hyvän jakamista, yhteistyötä paremman huomisen luomiseksi kaikille.

Jupiterin ja Neptunuksen välinen kolmio on täsmätarkka oheisina päivinä, mutta vaikutus on luonnollisesti paljon pitkäkestoisempi.

  • 2.joulukuuta 2017: 12.aste Skorpioni/Kalat
  • 25.toukokuuta 2018: 17.aste Skorpioni/Kalat
  • 19.elokuuta 2018: 16.aste Skorpioni/Kalat

Jatkan Neptunuksesta lähiaikoina henkilökohtaisemmasta näkökulmasta.

Kirjoitettu

Syvien vesien valtias

Hän käski ja myrskytuulet nousivat
ja meren mainingit.

IMG_0594
Posidónin patsas Ateenan arkeologisessa museossa. Kolmikärki on hukassa, mutta delfiini pilkistää oikean jalan juuressa.

Koska Odysseia 2019 alkuun on enää 56 yötä, tunnen tarvetta valmistautua tulevaan hieman tarkemmin. Saarihyppelijälle meri on elementtinä mukana loman jokaisessa päivässä, joten päätin aloittaa olennaisimmasta onneeni tai onnettomuuteni vaikuttavasta henkilöstä, merenjumala Poseidonista.

Alkuun mainittakoon myös yksityiskohta, jota olen pyöritellyt mielessäni jo pitkään. Jumalan nimen kreikkalainen kirjoitusasu näyttää tältä: Ποσειδῶν, jonka kreikkalaiset ääntävät Posidón. Koska kyse on kreikkalaisesta jumalasta, lienee paras toimia kielessä kielen tavalla.

Posidónin keskeinen rooli lomani onnistumiselle kirkastui, kun luin luotettavasta lähteestä (New Larousse Encyclopedia of Mythology) mm. seuraavan tiedon kultajyvän: ”Jättiläisiä vastaan käydyn sodan aikana hän (Posidón) halkaisi vuoret kolmikärjellään ja rullasi ne mereen ensimmäisiksi saariksi”. Siis ei vain merenjumala vaan myös Kreikan ihanien saarien luoja.

Lomalla 2017 hyppelyni ensimmäinen kohde oli pyhä Tinos, jonka suojelija Posidón on. Näin sen takia, että hänen kerrotaan karkottaneen haikaroitten avulla asukkaita kiusanneet valtavat käärmeet saarelta. Mm. tähän hyvään työhön liittyen Tinoksen merkittävin arkeologinen nähtävyys on Posidónille ja hänen vaimolleen Amfitritille pyhitetty temppeli.

WP_20170829_09_59_11_Pro
Alttari Posidónin ja Amfitritin temppelissä Tinoksella.

Hassunkuriset perheet

Kuten tunnettua, Posidón oli pääjumala Zeuksen veli, veljessarjan kolmas osapuoli oli Haades.  Nämä sittemmin olimposlaisiksi kutsutut jumaluudet nousivat valtaan sukupolvenvaihdoksen myötä, kun Zeus & kumppanit syöksivät vallasta isänsä Kronoksen ja muut titaanit.

Valtakautensa aluksi veljekset arpoivat tehtävät keskenään. Arvonnan tuloksena Zeus sai hallittavakseen taivaan, Haades maanalaisen maailman ja Posidón merten valtakunnan.  Tarkoitus oli – ainakin Posidónin käsityksen mukaan -, että veljekset hallitsisivat triumviraattina, kukin yhtä suurella painoarvolla. Zeus kuitenkin julistautui jo alkumetreillä joukon johtajaksi, kuten yleensä tuppaa käymään. Tämä erimielisyyden aiheuttama sisarkateus nosti päätään mm. Troijan sodan aikana.

WP_20170708_16_12_48_Pro
Matkamuisto Ateenasta: Hopeadelfiini

Posidónin vaimo Amfitriti oli meren hengetär, johon jumala iski silmänsä nähdessään tämän tanssivan siskojensa kanssa Naxosin saarella. Amfitriti kuitenkin kieltäytyi merenjumalan avioliittotarjouksesta ja pakeni paikalta, jolloin Posidón lähetti etsintäpartiot hänen peräänsä. Niissä mukana ollut delfiini löysi neidon ja sai suostutelluksi tämän selkäänsä ja takaisin jumalan luo. Kiitokseksi Posidón nosti delfiinin tähtikuvioksi taivaalle.

Delfiini on pieni pohjoistaivaan tähdistö Joutsenen eteläpuolella, Kotkan ja Pegasuksen välissä. Se näkyy etelässä keskiyöllä elokuun alkupuolella ja syys-lokakuussa iltaisin. Vaikka Delfiini onkin pienikokoinen ja koostuu melko himmeistä tähdistä, se on helppo tunnistaa, ja muodoltaan sen voi jopa kuvitella muistuttavan delfiiniä.

Delfiini on yksi vanhoista tähdistöistä, jotka oli nimetty jo antiikin aikoina. Ptolemaioksen Almagestin tähtiluettelo ilmoittaa kymmenen Delfiinin tähden paikan.

Delfiini Delphinus (Delphini)

Näin delfiinistä tuli merenjumalan symboli, joka kolmikärjen ohella on mukana mm. useimmissa häntä esittävissä patsaissa.

Avioliitosta syntyi kolme lasta: isänsä kalanpyrstöinen airut Triton, joka rauhoitti meren puhaltamalla simpukan muotoiseen torveensa, Etiopian kuningattareksi noussut merenhengetär Benthesikimí (”Syvät mainingit”) ja Rodi.

Sivujuonne

Rodi tunnettiin myös nimellä Rodos eli kyseessä on Rodoksen saarelle nimen antanut luonnonhengetär, joka avioitui auringonjumala Ilioksen kanssa. Ilios (Helios) on Rodoksen suojelijajumaluus.

Kun jumalat jakoivat keskenään maailman maita, Rodoksen saari oli vielä merenaaltojen peittämä. Ilios ei ollut paikalla jakoa tehtäessä eikä kukaan toinen jumalista nostanut arpaa hänen puolestaan, joten hän oli jäämässä ilman omaa maataan. Silloin Rodos kohosi merestä, ja Zeuksen suostumuksella Ilios sai sen omistukseensa. Sittemmin Rodi-nymfi synnytti hänelle seitsemän poikaa.  

Näistä vanhimmat Ialisos ja Kamiros ja Lindos jakoivat isänsä maan ja rakensivat kolme linnoitusta, ja heidän mukaansa nimettiin nämä kolme kaupunkia.

Pindar, Olympian Ode 7. 69 ff

Tämä tarina lennättää minut muistojen siivin kesään 1978, joka oli paitsi ensimmäinen kesäni Rodoksella niin myös ensimmäinen kesäni Kreikassa. Silloin alkoi elämän mittainen rakkaussuhteeni äiti-Hellaaseen.

Eikä siinä vielä kaikki

”Kreikkalaiset tekivät jumalansa omaksi kuvakseen.”

Muinaisten kreikkalaisten suhde jumaliinsa on poikkeuksellinen. Kun siihen asti historiassa kaikki jumalat olivat olleet hahmoltaan eksoottisia ja pelottavia, etäisiä ja kaikkea muuta kuin inhimillisiä, myyttisen Olimpoksen asukkaat olivat kreikkalaisille melkein kuin omaa perhettä.

Ne olivat toki arvaamattomia ja käänteissään äkkinäisiä eivätkä sietäneet kenenkään astuvan varpailleen. Hybris – harha siitä, että tavallinen kuolevainen voisi olla jumalan kaltainen tai tasoinen – oli pahin virhe, mihin ihminen saattoi syyllistyä.

Jumalat eivät kuitenkaan olleet millään mittarilla mitaten virheettömiä tai täydellisiä, päinvastoin. Tästä konkreettiseksi todistukseksi esiin voi marssittaa jumalien ja jumalattarien lukemattomat salarakkaat ja suhteista syntyneet vielä lukemattomammat lapset.

Myös Posidón kunnostautui tällä saralla; suorastaan ällistyvä lista hänen tunnetuista jälkeläistään on luettavissa täällä. Joukossa on jälkipolvea joka lähtöön, ja nostan tilanpuutteessa esiin vain ne, jotka ovat muista yhteyksistä tuttuja nimiä.

Kirjoitin jonkin aikaa sitten nokkelan sankarin, Odysseuksen, koettelemusten täyttämästä kotimatkasta Troijasta Ithakalle otsikolla Island hopping 1100 eaa. Jutussa kerroin mm. kiklooppi Polifimoksesta, jonka ainokaisen silmän Odysseus henkensä pelastaakseen sokaisi. Siitä rangaistuksi isä-Posidón hankaloitti Odysseuksen matkantekoa vuosikausia. Polifimoksen äiti oli Toosa, jonka virallinen titteli oli ”vaarallisen nopeiden merivirtojen jumaluus”.

Toinen Posidónia muinaisessa taiteessa symboloinut eläin delfiinin ohella oli hevonen, ja hän myös siitti useita hevosia. Niistä tunnetuin on kuolematon, siivekäs runoratsu Pegasus. Pegasus oli tulosta yhden yön suhteesta merenjumalan ja naispuolisen hirviön – gorgon – välillä. Medusa-niminen hirviö oli syntynyt kauniiksi naiseksi, mutta maattuaan Posidónin kanssa Athenen temppelissä hän sai rangaistukseksi kokea muodonmuutoksen: Athene muutti kaunottaren kultaiset kutrit käärmeiksi. Setänsä Posidónin Athene päästi kuin koiran veräjästä.

IMG_0650
Posidónille pyhitetty osa Athenen temppeliä Akropolilla. Sen lattian alla on perimätiedon mukaan suolavetinen lähde, jonka Posidón taikoi kallioon kilpaillessaan Athenen kanssa Attikan herruudesta. Athene voitti kilvan lahjoittamalla kaupunkilaisille oliivipuun, ja Posidón kosti häviönsä nostattamalla koko Attikan niemimaan peittäneen tulvan.

Itselleni tuli suurena yllätyksenä tieto siitä, että kostonhimoisen Posidónin syntilistalla on myös myyttisistä hirviöistä ehkä kuuluisin: Knossoksen labyrintissä elänyt minotaurus. Isyydestä ei sentään ole kysymys, mutta ilman Posidónia ei olisi ollut minotaurustakaan.  Näin se meni:

Prinssi Minos tarvitsi irtopisteitä tullakseen valituksi Kreetan kuninkaan virkaan. Hän päätti turvautua jumalten apuun ja pyysi Posidónilta valkoista härkää. Minos antoi ymmärtää, että hän käyttäisi härkää vain osana vaalikamppailuaan todisteeksi hyvistä väleistään jumaliin ja uhraisi sen heti kisan päätyttyä Posidónin kunniaksi.

Kuten usein tapahtuu, vaalilupaukset unohtuvat heti äänestyksen päättyttyä; niin tässäkin tapauksessa. Posidón kosti härän menetyksen rakastuttamalla Minoksen Pasifee-vaimon härkään. Suhteen hedelmä oli minotaurus, puoliksi mies ja puoliksi härkä, joka pidettiin tyytyväisenä labyrintin sokkeloissa ihmisuhrein.

WP_20160902_17_24_44_Pro (2)
Osa minolaista Härkäleikit-freskoa Knossoksesta. Nähtävissä muiden minolaisten aarteiden tavoin Iraklionion arkeologisessa museossa.

Mitä tästä opimme?

Pienen pintaraapaisun tuloksena alkaa näyttää siltä, että Posidón ei ollut maailman mukavin jumala. Päinvastoin: hän oli yrmeä ja kostonhaluinen mies, jolle muutama itsetutkiskelusessio terapeutin sohvalla olisi saattanut tehdä hyvää.

Merenjumala on oppikirjaesimerkki siitä, miten ikävät kokemukset elämän alkuvaiheissa saattavat pahimmillaan jättää parantumattomat jäljet ilmiselvästi jopa jumalaan. Posidón oli loputtoman kateellinen veljelleen Zeukselle vallan kolmijaon epäonnistuneen toteutuksen tuloksena ja kosti itsesäälissään jokaisen kokemansa vastoinkäymisen suhteettoman kovin ottein.

Koska olen hänen suosiollisuutensa armoilla koko lomani ajan enkä toivo kokevani sen kummemmin myrskyjä kuin maanjäristyksiäkään, jotka nekin kuuluvat Posidónin toimenkuvaan, pidän kuitenkin keittiöpsykolgiset teoriani omana tietonani.

Ymmärrän nyt, että suunnittelemani simpukankuoren vieminen lahjaksi Posidónin temppeliin Tinoksella olisi solvaus jumalaa kohtaan: simpukankuorethan kuuluvat hänelle kuten kaikki meren oliot. Yhtä hyvin voisin viedä eskimoille tuliaisiksi lunta.

Sininen aaltomaljakko alkaa tuntua yhä paremmalta ajatukselta. Onneksi niitä on myös minikokoisina. Pieniä sinisiä aaltoja.

Ettei minulle kävisi kuin Odysseus-paralle.

Hän ajoi pilvet liikkeelle ja pani kolmikärjellään meren kuohumaan, sai kaikkien tuulten puuskat puhaltamaan, peitti maat ja meret pilvillään niin, että tuli aivan pimeä. Eteläinen, Kaakkoinen, myrskyävä Läntinen ja puhdistava Pohjoinen syöksyivät yhdessä vierittämään aaltojen vuoria.

Odysseuksen harharetket, 4.laulu

Julkaistu alunperin 2017.

Kirjoitettu

Päivän prefiksi: post

Prefiksi eli etuliite: sanavartalon alkuun liittyvä affiksi, jonka lisääminen synnyttää uuden sanan.

Post (lat.): jälkeen, takana.  Yhdyssanan määreenä merkityksessä jälki ja myöhäis.

Perussuomalaisten 2011 jytkyn myötä jokamiehen sanavalikoimaan nousi myös toinen uudissana: postmodernismi. Sitä ei keksinyt eikä käyttänyt Timo Soini. Sanaan tarttui puolueen vaaliohjelmaa huolellisesti tutkinut media.

Ohjelmassa lukee näin: ”Perussuomalaiset kokevat suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämisen olevan ensisijaista postmodernin nykytaiteen tukemiseen verrattuna … Tekotaiteelliset postmodernit kokeilut … olisi syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle”.

Postmodernismina tunnettu aate- ja taidesuuntaus ei tuottanut astioita eikä huonekaluja Matti Meikäläisen kotiin eikä Jokapoika-paitoja kaiken kansan kannettaviksi.

Stefan Lindforsin omintakeiset huonekalut, Leena Luostarisen unenomaiset maalaukset, monen kirjavat kerrostalot Helsingin Pikku-Huopalahdessa ja Jouko Turkan tunteita nostattanut Seitsemän veljeksen teatterisovitus edustavat kaikki omilla saroillaan postmodernia individualismia. Rajoja rikkovaa, kokeilevaa, värikästä, näyttävää.

andy_warhol_10_marylins.jpg

Ajoitus on tässä kohtaa kuin veteen piirretty viiva, mutta useimmat asiasta mielipiteen lausuneet sijoittavat modernismista jälkimodernismiin siirtymisen ajankohdan 1960-1970 -luvuille. Korkeimman kukoistuksensa jälkimodernismi koki 1980-luvulla voimakkaan talouskasvun siivittämänä.

Postmodernismi kyseenalaisti paitsi taiteisiin liittyvät niin myös aatteelliset itsestäänselvyydet. Tässä piillee selitys sille, että konservatiiviset persut ottivat nimenomaan postmodernismin maalitaulukseen ja toimivat niin tehdessään juuri sillä tavalla, jota postmodernismi vastusti kiihkeästi: ylhäältä annettuja ihanteita ja jonkun korkeamman tahon määrittämää oikeaa ja väärää.

Tieto ei ole passé

Edellämainittuun liittyen Jussi Alhroth kytki toisiinsa ansiokkaassa esseessään ”Vaihtoehtoisten totuuksien ajan syyllisiä on turha etsiä postmodernisteista – syylliset ovat paljon lähempänä” postmodernismin ja tuoreemman, niin ikään tunteita herättävän post-ilmiön.

Postmodernistit eivät tosiaan, kun Ahlroth toteaa, julistaneet: Mikä tahansa käy ja kaikki on yhtä totta, yhtä oikeaa tai yhtä hyvää. He ainoastaan edellyttivät oikeutta kyseenalaistaa tosiksi, oikeiksi tai hyviksi väitetyt, vakiintuneet käytänteet ja ajatusmallit.

Nyt kyseenalaistamisessa ollaan niin pitkällä, että tiedoksi hyväksytään mikä tahansa ja kenen tahansa aivoitus tai lausuma ilman, että sen paikkansapitävyyttä vaivaudutaan tarkastelemaan kriittisesti tai että edes arvioitaisiin lausujan pätevyyttä suhteessa aiheeseen. Elämme totuudenjälkeistä aikaa.

Muutama päivä sitten Oxford Dictionaries, joka valitsi ilmaisun post-truth vuoden 2016 sanaksi, lisäsi sen odotetusti sanakirjaansa muiden uudissanojen ohessa. Pohdiskelin ilmiötä marraskuisessa artikkelissa Valistuksen raunioilla.

Totuus on toki luonnostaan suhteellinen siten, että kunkin oma totuus on mitä suuremmassa määrin henkilöhistorian tulosta ja siksi subjektiivinen. Subjektiiviset totuudet ovat yleensä tiedostamattomia ja ne ohjaavat meitä autopilotti -moodilla, ellemme tietoisesti pysähdy pohtimaan niitä.

Ihan eri asia on tietoinen faktojen vääristely eli valehtelu. Fakta kun kuitenkin on, että aikuisten oikeasti on olemassa yksiselitteisiä tosiasioita. Niitä tuottaa tiede, joka tarkoittaa luotettavasti paikkansa pitäväksi todistettua tietoa: Maa kiertää Aurinkoa, vesi koostuu vedystä ja hapesta, Suomen pituus on linnuntietä mitaten 1157 km, maapallon pinta-alasta 70% on veden peitossa jne.

Olen innokas astrologian harrastaja ja tukevasti agnostikko – annan toisille totuuksille mahdollisuuden. Ensimmäiseksi olen kuitenkin tiedeuskovainen. Tieteelliset tosiasiat eivät ole mielipiteitä: tiede on objektiivisen totta, kunnes uusi, luotettava tieto todistaa toisin.

”Totuudenjälkeisyys” onkin paikkansa pitävä kuvaus ajastamme vain siinä määrin kuin me sen sallimme. Vastuu on meillä.

Erilaisuus tuo vaurautta

Pääministeri Justin Trudeau puki asian sanoiksi kertoessaan New York Times -lehdelle, että Kanada voisi olla ensimmäinen jälkikansallinen valtio. Hän lisäsi: ”Ei ole olemassa ydinidentiteettiä, ei valtavirta-Kanadaa”. Lokakuussa 2015 annettu lausunto ei aiheuttanut minkäänlaista reaktiota.

Kanadalaisille lausunto oli arkinen. Onhan yksi maan merkittävimmistä kirjailijoista, Mavis Gallant, määrittänyt kanadalaisen ”henkilöksi, jolla on järjellinen syy ajatella mahdollisesti olevansa kanadalainen” – mikä ei tosiaan ole selkeän voimakas kansallisen identiteetin julistus.

The Canada experiment: is this the world’s first ’postnational’ country?

Seuraava tunteita kuohuttava lisäys post-ilmiöiden sarjaan saattaa hyvinkin olla postnationalismi eli kansallisvaltion merkityksen heikkeneminen.

604aca6ff6ad6dc6e7af0a11c4f6b31f.jpg

Kun kansallisvaltioita rakennettiin Euroopassa romanttisen nationalismin hengessä, elettiin 1800-luvun loppua. Silloin luotiin fennomaanivetoisesti perusta myös yhden mielen ja yhden kielen Suomelle ja kirjoitettiin meidän suuri myyttinen tarinamme.

Nykyisin ajatus sisäänpäin katsovasta, erilaisuuden poissulkevasta kansakunnasta on aikansa elänyt, sillä maailmassamme vallitsee vahva keskinäisriippuvuus. ”No nation is an island” – ei edes Brittein saaret, brexitistä huolimatta.

Muurit rajoilla ja etniseen taustaan perustuvat maahanmuuttokiellot eivät ole tätä päivää. Sen tietää mm. edellä siteerattu Kanadan pääministeri Trudeau ja lukemisen arvoisen artikkelin perusteella myös valtaosa kanadalaisista. Kyse ei luonnollisesti ole vain myötämielisestä suhtautumisesta erilaisuuden rikkauteen vaan myös pragmaattisesta hyötyajattelusta: Suomen tavoin Kanadassakin syntyvyys laskee ja ikäluokat vanhenevat. Työ kaipaa tekijöitä, verot maksajia.

Maailman muuttuminen edellyttää vaihtoehtoisia määritelmiä kansalaisuudelle perinteisten geenien ja kielen sijaan tai rinnalle sekä keskustelua kansalaisuuden merkityksistä. Toivottavasti keksimme hieman hohdokkaamman määritelmän kuin ”jokainen, jolla on järjellinen syy ajatella mahdollisesti olevansa suomalainen”.

Post Scriptum

Kuin tilauksesta Yle näytti tätä pätkää kirjoittaessani uusintana ohjelman otsikolla Suomen historian myytit: Suomalaisten juuret. Ohjelma oli ”tarina siitä, kuinka kielen avulla luotiin suomalaisille menneisyys ja alkukoti. Eli mistä on peräisin ajatus, että tulemme ’Volgan mutkasta’? Kansallisen identiteetin taustoja avataan rap-artisti Palefacen johdolla”.

Ohjelman sanoma oli, että Suomi on keinotekoinen rakennelma, joka luomalla luotiin kansallisaatteen innoittamana. Kyytiä sai paitsi myyttinen menneisyytemme niin myös kaikkeen taipuva kantele, jonka säestyksellä Paleface riemastuttavasti rappasi.

Eiköhän tämän rakennelman sisään sovi muutakin väkeä kuin Elovena-tyttöjä ja Koskelan Jusseja.

Valitettavasti ohjelma ei ole enää katsottavissa.