Island hopping 1100 eaa.

Kesä saattaa olla tulossa – ellei meille tänne Pohjolan perukoille niin ainakin Kreikkaan. On aika ajatella lomaa. Suunnitelmia siivittää juuri loppuun saamani Paavo Castrénin Homeros-opuksen toinen osa, Odysseuksen harharetket.

WP_20160907_18_00_04_Pro

Tuulivoimaa

Sankarin kotiinpaluu oli varsinaista saarihyppelyä, joskin suunnittelematonta ja vastentahtoista. Jos Korintin kanava  olisi tuolloin ollut olemassa muutenkin kuin ajatuksen tasolla, Odysseus olisi päässyt Troijasta kotiin kiertämällä Attikan niemimaan Saaroninlahdelle ja oikaisemalla sitten suorinta tietä kanavaa pitkin ja Korintinlahden ja Patraksenlahden läpi Joonianmerelle, jossa hänen kotisaarensa Ithaka sijaitsee.  Näin matkaan ei olisi tuhrautunut kymmentä vuotta ja sankari miehistöineen olisi säästynyt monelta onnettomuudelta.

Mutta ei: Korintin kanava avattiin liikenteelle vasta 1893. Niinpä pahamaineinen Peloponnesosin niemimaan toiseksi eteläisin kärki, Maléan niemi koitui Odysseuksen kohtaloksi.

Laivojen keulat sukelsivat syvälle, ja purjeita repeili kappaleiksi tuulen voimasta… aallot ja virtaus sekä pohjoinen tuuli johdattivat meidät kauas Kytherasta ohittaessamme Maléaa.

Odysseuksen harharetket, laulu 9; Odysseus faiaakkien kuningas Alkinoosille

Tutkijoiden mukaan ongelmien aiheuttaja oli mitä todennäköisimmin Egeanmerellä puhaltava meltemi. Tämä kaikkea muuta kuin lempeä kesätuuli haastaa myös nykyiset merenkävijät

Egeanmerellä tuulista luotettavin on meltemi, jota muinaiset kreikkalaiset kutsuivat sen säännöllisyyden vuoksi vuotuistuuleksi. Sitä esiintyy pääasiallisesti kesäkuusta syyskuuhun, mutta esimakua saadaan yleensä jo toukokuussa ja vielä lokakuussa meltemi saattaa nykyisinkin hämmentää laivaliikennettä.

Tuulen tupa

Olen itse saanut meltemiltä kyytiä säännöllisesti elo-syyskuussa. Toistaiseksi hurjimmat vauhdit olen kokenut matkalla Sifnokselta Folegandrosille ja Naxokselta Milokselle. Molemmilla kerroilla jouduin tunnustamaan, että minussa ei ole ainesta merimieheksi.

Odysseuksen kohtalo oli siis korkeimman kädessä, mikä hänen tapauksessaan ja ajassaan tarkoitti pääjumala Zeusta. Zeus oli ilmojen haltija, joka käytti paheksuntansa ilmaisemiseen ukkosta ja tuulta. Kertoessaan vaikeuksistaan faiaakien kuninkaalle Alkinoosille Odysseus sanoi: ”Pilvien herra Zeus lähetti laivojen kimppuun valtaisan pohjoisen myrskytuulen ja peitti pilvillä sekä maan että meren…”.

Kenen joukossa seisot?

Mitä Zeuksella ja muilla päättäjillä sitten oli Odysseus-parkaa vastaan?

Lukiessani Castrénin kirjan ensimmäistä osaa ”Ilias” havaitsin, että Olympoksen jumalat valitsivat kukin suosikkinsa Troijan sodassa eikä valinta perustunut oikeudenmukaisuuteen vaan henkilökohtaisiin mieltymyksiin, ja keskeisenä motiivina oli kosto.

Olymposlaisista aktiivisimmin Odysseuksen kotimatkan järjestelyihin osallistuivat Athene ja Posidon – toinen hyvässä, toinen pahassa.

Zeuksen päästä ilman naisen myötävaikutusta syntynyt Pallas Athene oli akhaijien eli kreikkalaisten puolella, koska Troijan prinssi Paris oli antanut maailman kauneimman tittelin Afroditelle. Troijalaisten vastustaminen oli siis Athenen henkilökohtainen agenda.

Kirkassilmäinen Athene valitsi aseekseen kreikkalaisten sankarin Odysseuksen, joka oli tunnettu oveluudestaan ja kekseliäisyydestään. Hänen nimeensä liitettiin usein määre neuvokas tai viekas, mutta myös jalo, ja Zeus nimitti häntä ”kuolevaisista viisaimmaksi”. Sodankäynnin strategisti Athene ja sotasankari Odysseus olivat siis sukulaissieluja.

Zeuksen veli Posidon oli puolestaan Odysseuksen pahin vihamies, mikä lienee kohtalon ivaa, sillä Posidon oli merten haltija ja ainoa tapa päästä Troijasta takaisin Ithakalle oli meriä pitkin.

WP_20160831_16_27_08_Pro

Odysseus joutui Posidonin, mahtavan Maanjärisyttäjän, vihollisleiriin osin ilman omaa syytään. Posidon oli kateellinen Athenelle, jolle hän oli hävinnyt kilvan Ateenan herruudesta. Athenen suosikkina Odysseuksesta tuli riidan sijaiskärsijä, jota ”Posidon murjoi myrskyillään”. Posidonin kiusanteko olisi kuitenkin saattanut pysyä järjen rajoissa ilman Polifimos-episodia.

Jo alkumatkasta tapahtuneen Maléan niemen epäonnisen ohituksen jälkeen Odysseuksen laivat ajautuivat myrskytuulen ajamina kauas avomerelle ja saapuivat päiväkausien harhailun jälkeen nykyisen Tunisian rannikolla sijaitsevalle Djerban saarelle. Sieltä lähdettiin lepotauon jälkeen pyrkimään kotia kohti, mutta turhaan. Tuulten liikuttaja Zeus painoi laivat liiaksi länteen ja Odysseus miehineen rantautui nykyiseen Sisiliaan, jota tuolloin asuttivat kikloopit.

Niistä yksi oli nimeltään Polifimos, jonka ”merenjumalalle oli synnyttänyt merinymfi Thoosa, kuohuvan meren valtiaan Forkyksen tytär, jota merenjumala oli muinoin rakastellut vedenalaisissa luolissa”. Polifimos oli siis Posidonin poika; Odysseuksella oli tosi huono onni.

Sivumennen sanoen Polifimos oli ammatiltaan juustontekijä, jonka luolassa kaikki puiset astiat, kaukalot ja ämpärit olivat Homeroksen mukaan täynnä heraa. Runolaulajan mainitsemat moninaiset vuohiin, lampaisiin, maitoon ja juustoon liittyvät yksityiskohdat saattavat olla ensimmäinen kirjallinen kuvaus fetan valmistuksesta ja Polifimos ehkä historian ensimmäinen fetan valmistaja.

Homeroksen mukaan fetan luoja oli Polifimos-niminen kyklooppi.  Historian ensimmäisen fetan synty oli silkkaa sattumaa, kuten on laita useimpien huomattavien keksintöjen kohdalla. Polifimos pakkasi lampaistaan lypsämänsä maidon nahkapusseihin  ja totesi, että muutaman päivän viiveellä maito muuttui kiinteäksi, suolaiseksi ja hyvin säilyväksi massaksi.

Yhtä kreikkalainen kuin Zorbas

Odysseus miehineen ei kuitenkaan päässyt nauttimaan isännälle tuliaisiksi tuomaansa viiniä tämän itse valmistaman juuston kera, sillä kiklooppi ei ollut kulinaristi. Hän osoittautui raakalaiseksi, joka söi ihmislihaa ja joi vuohenmaitoa päälle. Päästäkseen hengissä pakoon Polifimosin kynsistä sankarimme joutui sokaisemaan hänen yhden ja myös ainoan silmänsä.

Siitä isä-Posidon luonnollisesti hirmustui ja piinasi Odysseusta armottomasti, kunnes Zeus mielityttärensä Athenen aloitteesta päätti, että liika on liikaa, ja salli tämän palata Ithakalle lukemattomia koettelemuksia rikkaampana ja koko miehistönsä menettäneenä.

Kun lähdet matkalle Ithakaan, 
rukoile pitkää tietä perille, 
paljon seikkailuja ja kokemuksia. 
Laistrygonialaisia, kyklooppeja,
äkäistä Poseidonia älä pelkää:
et kohtaa heidän kaltaisiaan koskaan,
jos ajatuksesi vain ovat korkeat, jos vain
valitut tunteet henkesi valtaavat ja ruumiisi.
Laistrygonialaisia, kyklooppeja,
raivoavaa Poseidonia et kohtaa koskaan,
ellet kanna heitä mukana sielussasi,
ellei sielusi nostata heitä eteen.

Kavafis: Ithaka

Koko vuosikymmentä, jonka Odysseuksen kotimatka Homeroksen mukaan kesti, hän ei kuitenkaan kärsinyt ainakaan puutetta eikä oletettavasti myöskään vilua tai nälkää. Odysseus vietti seitsemän vuotta – siis seitsemän vuotta – jumalaisen eli kuolemattoman Kalipso-nymfin ”vieraana”. Mihin se karkaamisen mahdollistama kuuluisa nokkeluus ja viekkaus tässä kohtaa katosi, sitä ei edes Homeros kerro. Castrénin mukaan Kalipson saari oli mitä luultavimmin Malta.

Loppujen lopuksi, kaksikymmentä vuotta sotaretkelle lähdön jälkeen, sankarimme palasi kotiin. Siellä hän tappoi uskollista vaimoaan ahdistelleet röyhkeät kosijat, minkä jälkeen Odysseus ja Penelope elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. The End.

Ei nimi miestä pahenna

Yleisemmällä tasolla on esitetty, että Odysseuksen vastoinkäymiset olivat seurausta hybriksestä. Se oli synneistä suurin: tavallinen kuolevainen kuvittelee olevansa jumalien veroinen ja/tai kaltainen.

Samaan asiaan saattaa liittyä myös sankarin nimi, jonka kantasanana pidetään yleisesti muinaiskreikan  verbiä odussomai (ὀδύσσομαι). Se tarkoittaa ”vihata” ja ”aiheuttaa tuskaa”.

Esimerkiksi Castrén suomentaa Odysseuksen ”Vihan kantajaksi”. Se, onko Odysseus subjekti eli vihan aiheuttaja vai objekti eli se, johon viha kohdistuu, jakaa asiasta mielipiteensä lausuneet kahteen leiriin.

Homeros kertoo Harharetkien 19.laulussa, että nimen antoi Odysseukselle tämän isoisä Avtolikos, aikansa kuuluisa veijari ja huijari. Hän oli mahdollisesti Hermes-jumalan poika, jota roomalainen runoilija Ovidius kuvasi juonikkaaksi kakaraksi.

Ehkä Odysseuksen isoisä halusi jäädä historiankirjoihin sisällyttämällä tyttärenpoikansa nimeen viittauksen itseensä: hän oli elämänsä aikana suututtanut monia ja oli siten monien vihan kohde.

Ehkä Odysseus eli nimeään – kohtaloaan – todeksi olemalla kuolevaiseksi liian nokkela, ovela, kekseliäs ja viekas, mistä syystä hän sai jumalten – paitsi Athenen – vihat niskaansa. Heittämällä kapuloita Odysseuksen rattaisiin olymposlaiset kouluttivat tätä ymmärtämään, miten mitätön hän on heidän suurissa suunnitelmissaan.

Odysseia 2017

Kartat ovat levällään lattialla. Lonely Planet on pääasiallinen lukemisto. Öisin pakkaan.

WP_20160831_13_50_14_Pro

Onko Joonianmeri kreikanmeri? Lefkas-Kefalonia-Ithaka? Vai onko vain Egeanmeri kreikanmeri: Samos-Ikaria-Andros? Nisiros-Astipalea-Amorgos?

Lähtölaskenta on alkamassa.

Loma 💙 Kreikkaa. Tuskin maltan odottaa.

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s