Valistuksen raunioilla?

Yhdysvaltain presidenttitaiston voittanut herra Trump nosti ihan uusiin sfääreihin lausahduksen ”totuus on sodan ensimmäinen uhri” merkityksen. Trumpin totuudenvääristelyn maksimi on Brexit-kampanjan rinnalla selitys sille, että arvovaltainen englanninkielen korkein esivalta Oxford Dictionaries  valitsi vuoden 2016 sanaksi adjektiivin post-truth.

Valitsija määrittelee sen laatusanaksi, joka ”viittaa sellaisiin olosuhteisiin tai tarkoittaa sellaisia olosuhteita, missä objektiiviset tosiasiat muokkaavat yleistä mielipidettä vähemmän kuin tunteisiin ja henkilökohtaisiin uskomuksiin vetoaminen”.

Sanan käyttö on valinnan tehneiden mukaan niin yleistä ja jokapäiväistä, ettei kenelläkään tarvitse selittää, mistä on kysymys. Selitänpä kuitenkin ja vielä selkokielellä: Faktoista viis – totuudenjälkeisen ajan ihminen ei halua kuulla totuutta vaan itseään miellyttävän version asioiden tilasta.

Valheita, kaunistelua, suurentelua, tyhjiä lupauksia. Peittelyä, petoksia, pelottelua, uhkauksia. Tosi-TV, Joulupukki, Hammaskeiju.

Post-truthissa on kyse paitsi perinteisestä epärehellisyydestä niin myös massiivisesta itsepetoksesta, joka ei rajoitu vain englanninkieliseen maailmaan.

Vaikuttaa siltä, että kaikkeen petolliseen liittyy kyky lumota.

Platon (427-347 eaa.)

Totuus: mitä se on?

Kielitoimiston sanakirja määrittää totuuden näin:

  1. se mikä on totta, vastaa todellisuutta, tosiasia. Kertoa, paljastaa totuus jstak asiasta.
  2. opeista, ajatuksista, katsomuksista yms., joita pidetään tosina, tosiasioina, selviöinä.
  3. todenperäisyys, paikkansapitävyys.

Totuuden Henki, johda sinä meitä
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
tietomme siunaa.

Sakari Topelius 1869

Katsotaanpa ajallisesti ja maantieteellisesti hieman kauemmaksi.

Kreikkalaisessa mytologiassa Liithi oli yksi Tuonelan viidestä virrasta, jonka vedet juoksivat Ipnoksen eli Unen luolan ympäri ja Tuonelan läpi. Kaikki, jotka joivat Liithin vettä, kokivat täydellisen unohduksen. Liithi oli myös eripuraisuuden jumalatar Eriksen tytär, muistamattomuuden, unohduksen ja salaamisen henki, joita asioita sana Liithi tarkoittaa.

Kreikaksi totuus on alíthia (ἀλήθεια). Sana muodostuu osista a ja liithia. Kreikassa a-etuliitteellä ilmaistaan negaatiota, etuliitettä seuraavan merkityksen puutetta tai poissaoloa.  Samassa tarkoituksessa esimerkiksi englannissa käytetään etuliitettä un (esim. unrealistic), ruotsissa etuliitettä o (esim. otrolig) ja meillä etuliitettä epä (esim. epäluotettava).

Kreikan alíthia tarkoittaa siis muistamattomuuden, unohduksen ja salaamisen poissaoloa eli näiden sanojen vastakohtaa. Totuus on salaamisen puutetta.

Mm. politiikan ja talouden piireissä suosittu selektiivinen totuus ei ole tästä näkökulmasta totuutta lainkaan. Se että kerrotaan vain osa totuudesta ja jätetään lopputuloksen kannalta epäsopivat tai epämieluisat osat kertomatta, on valehtelua – plain and simple.

Liar Liar Pants On Fire!

Lasten loru, alkuperä tuntematon

Filosofeilta ei kyllä kannata kysellä vastauksia, jos haluaa päästä helpolla. Kun luonnontieteet ovat tulkinnoiltaan jotakuinkin yksiselitteisiä, koska ne rakentuvat konkreettisten näyttöjen varaan, filosofiassa kaikkien vastauksien ympärillä leijailee aina epävarmuuden verkko.

Näin maallikkona itseäni puhuttelee moninaisista totuuden filosofisista pohdinnoista eniten vastaavuusteoria, johon siihenkin tosin sisältyy asiaankuuluva häilyvyys:

Klassisen korrespondenssiteorian mukaan väittämä on tosi, jos ja vain jos väittämän ja asiantilan välillä on vastaavuus eli korrespondenssi. Siten väite ”ulkona sataa” on korrespondenssiteorian mukaan tosi, jos ulkona sataa. Teorian vaikeutena on sen perusteleminen, että uskomus vastaa tosiasiaa. Miten voidaan puhua siitä, miten asiat todellisuudessa ovat, jos uskomusta ei voida verrata todellisuuteen? Toisin sanoen korrespondenssiteoria vaatisi täydennystä, esimerkiksi teorioilla vastaavuuden luonteesta ja totuuden tuntomerkeistä.

Tieteen termipankki 20.11.2016: Filosofia:korrespondenssiteoria

Moni kakku päältä kaunis

Englanninkielen vuoden sanasta saamme kiittää Oxford Dictionariesin ylläpitämää, esiintymistiheyteen perustuvaa tilastoa trendikkäistä sanoista, joiden käyttö yleistyy muita nopeammin. Tilastossa sijalla viisi on tällä hetkellä sana trumpery

Päinvastoin kuin saattaisi luulla, se ei ole johdannainen Yhdysvaltojen seuraavan presidentin nimestä. Kyseessä on hassu sattuma ja ehkä peräti kielellinen etiäinen, vihje siitä, mitä tuleman pitää.

Trumpery on harvoin käytetty, vanhahtava sana, joka tarkoittaa houkuttelevia, mutta arvoltaan merkityksettömiä esineitä sekä päälle päin vetovoimaisia, mutta vähän todellista arvoa sisältäviä käytäntöjä tai uskomuksia. Adjektiivina käytettynä trumpery tarkoittaa näyttäviä, mutta arvottomia esineitä. Sanan etymologinen kanta on muinaisranskan tromper eli pettää.

Epäoikeudenmukaisuuden korkein aste on teeskennelty oikeudenmukaisuus.

Platon (427-347 eaa.)

Tieto on valtaa myös yksilön käsissä. Se on ase, jolla jokainen voi taistella valheellisuutta vastaan niin, että kammottava ”totuudenjälkeisyys” jää vain väliaikaiseksi notkahdukseksi ihmisen evoluutiossa eikä valistuksen ajattelijoiden tarvitse pyöriä hyrrän lailla haudoissaan.

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s