Aamu iltaa viisaampi

Ihmisen älykkyys on nykykäsityksen mukaan valtaosin geneettistä. Pystymme kuitenkin itse vaikuttamaan perimämme rajoissa aivojemme toimintakykyyn jossain määrin jopa kypsässä keski-iässä. Yksi tärkeimmistä ja helpoimmista sekä itselleni mieleisimmistä tavoista edistää aivojen hyvinvointia on riittävä ja hyvä uni.

Mallia voi ottaa esimerkiksi Einsteinista, jonka aivotoiminnassa ei ollut moitteen sijaa ja jonka sanotaan nukkuneen vähintään 10 tuntia vuorokaudessa. Hänen kerrotaan mm. saaneen idean suhteellisteoriasta kesken unen, jossa annettiin lehmille sähköiskuja. Moni tietää omastakin kokemuksesta, että kun ongelman jättää hautumaan yön yli, aivot saattavat hyvinkin keksiä unen aikana ratkaisun pulmaan.

uni 1

Olen aina suhtautunut suurella epäluulolla sellaisten henkilöiden aivoituksiin, jotka kertovat tarvitsevansa unta vain muutaman tunnin yössä. Moisesta menosta ei voi seurata mitään hyvää. Valaisevana esimerkkinä vähäunisista mainittakoon herra Trump. Jos hän nukkuisi enemmän ja twiittailisi vähemmän, maailma saattaisi olla parempi paikka.

Unitutkijat ovat tosin löytäneet poikkeuksellisen vähäisen unentarpeen aiheuttavan geenimutaation, mutta se on äärimmäisen harvinainen. Sitä paitsi Trump ei ilmiselvästikään ”pärjää ihan hyvin muutamalla tunnilla”, kuten hän tapaa kehua.

Sweet dreams

Hyvä ja riittävä uni ei ole vain kiva juttu silloin, kun siihen on aikaa. Se on aivoterveyden kannalta välttämätöntä kaiken ikäisille. Nukkumalla me annamme aivoille tilaisuuden ahertaa omaksi parhaaksemme.

Viime vuonna uutisoitiin aivojen puhtaanapitojärjestelmästä, joka huolehtii nukkuessamme kuona-aineiden kuten Alzheimerin tautia aiheuttavan amyloidi-plakin poistamisesta. Järjestelyä tapahtuu myös aivojen pyöreästi miljardin hermosolun välisissä yhteyksissä, joista turhat siivotaan pois ja tärkeät arkistoidaan asianmukaisille alueille.

Perinteiseen aivotietouteen sisältyy käsitys siitä, kuinka tärkeää uni on muistamiselle ja tiedonkäsittelylle sekä mitä suuremmassa määrin myös mielentilalle ja -terveydelle. Aivot tarvitsevat riittävästi unta myös ehtiäkseen varastoimaan energiaa seuraavan valveillaolojakson askareita varten.

Siirrymme yön aikana vaiheesta toiseen unisyklissä, jonka keskimääräinen kesto aikuisilla on noin puolitoista tuntia ja jossa vuorottelevat kevyt uni ja syvä uni (yhteisnimike NREM-uni) sekä REM-uni, jonka aikana unien näkeminen tapahtuu. Unista elvyttävin on syvä uni, joka vaikuttaa uusien asioiden oppimiseen. REM-uni puolestaan liittyy taitojen kehittymiseen ja tunnemuistiin sekä mielialan säätelyyn. Jos esimerkiksi toivoo ymmärtävänsä Einsteinin suhteellisuusteorian, siitä kannattaa lukea illalla ennen valojen sammuttamista.

Pisin hidasaaltoisen syvän unen jakso ajoittuu normaalisti ensimmäiseen unisykliin, mutta aamuyöstä uni on jo pääosin kevyttä ja REM-unta. Tästäkin syystä useimmille hyvää unta arvostaville sopii paremmin aikainen kuin myöhäinen nukkumaanmeno.

Lisää älyä unesta

Lukemattomissa tutkimuksissa nukkumisen on havaittu parantavan päättelyä ja ongelmanratkaisukykyä, mutta yksiselitteistä syytä tähän ei ole kyetty antamaan.

Monet unitutkijat ovat kiinnostuneita unisukkuloiden (engl. sleep spindle) ja älykkyyden välisestä potentiaalisesta yhteydestä. Unisukkula on voimakas, muutaman sekunnin kestävä aktiivisuuspurkaus, jonka nimi johtuu sen tuottaman aivosähkökäyrän (EEG) muodosta.

Sukkuloita esiintyy lähinnä unen 2.vaiheessa ja satunnaisesti syvän unen vaiheessa, mutta ei lainkaan REM-unessa. Yön aikana syntyy tuhansia sukkuloita; tutkijoiden mukaan niiden määrä on yksilötasolla suhteellisen vakio.

On esitetty, että suurempi unisukkuloiden määrä kertoo keskivertoa paremmasta  kyvykkyydestä päättelykykyä edellyttävissä tehtävissä kuten täysin uudenlaisten ongelmien ratkaisussa ja monimutkaisten mallien ja suhteiden tunnistamisessa.

Unisukkulat saavat alkunsa aivojen sisärakenteissa, talamuksen eli näkökukkulan alueella. Valvetilassa talamus on kuin vaihde, joka ohjaa saapuvia näkö-, ääni- ja tuntoaistimuksia oikeille alueille aivokuorelle, jossa ne analysoidaan ja jossa tehdään päätös vaadittavista toimenpiteistä.

Terveellä henkilöllä siirtyminen valveesta uneen tapahtuu hetkessä, kuin keinulaudan heilahdus asennosta toiseen.

Duodecim-lehti

Kun me alamme nukkua, talamus vaihtaa tehtävää ja toimii pään sisäisenä korvatulppana koodaamalla saapuvat signaalit tunnistamattomaan muotoon, minkä seurauksena tieto tyssää talamukseen. Tästä aiheutuva aivokuoren vähenevä aktiivisuus näkyy unisukkulana EEG:ssä.

Ehkä toimintakykyisistä aivoista pitäisikin antaa kiitos hyvin työnsä tekevälle talamukselle unisukkuloiden sijaan – sukkula kun näyttää ainakin maallikon silmissä olevan prosessin sivutuote.

Unisukkuloiden oletettu yhteys älykkyyteen saattaa selittyä sillä, että sukkulan yhteydessä aktivoituvat juuri samat aivojen osat eli talamus ja aivokuori pienine harmaine soluineen, joita käytämme myös loogisessa päättelyssä.

Jo 60-luvulla havaittiin yhteys myös unisukkuloiden suuremman määrän ja kehitysvammaisuuden välillä. Tuolloin esitettiin, että kyseessä saattaisi olla älykkyyden ääripäihin tavalla tai toisella liittyvä ilmiö.

Arvostetun Max Planck -instituutin tutkimus (2014) ei tätä ajatusta vahvistanut eikä siinä myöskään löydetty yhteyttä sukkuloiden määrän ja älykkyyden, ainoastaan sukkuloiden taajuuden, keston ja älykkyyden välillä, tämäkin vain naisilla. Päinvastaiseen tulokseen päätyivät kanadalaistutkijat viime vuonna. He totesivat unisukkuloiden olevan ”biologinen, tiedollisia kykyjä osoittava markkeri”.

Täysin avoin on toistaiseksi kysymys munasta ja kanasta: tuottaako älykkyys tavallista enemmän unisukkuloita vai unisukkalat tavallista enemmän älykkyyttä? Tässä vaiheessa ei ehkä vielä kannata alkaa nukkua aiempaa enemmän vain sukkuloiden lisääntymisen toivossa.

Hieman yllättävää useammissa tutkimustuloksissa on ollut se, että positiiviset vaikutukset päättelykykyyn olivat yhteydessä unisukkuloiden esiintymiseen naisilla yöunessa, mutta miehillä päiväsaikaan tapahtuvilla nokkaunilla (testatut miehet nukkuivat 100 minuuttia). Vaikutus oli naisilla myös voimakkaampi kuin miehillä.

Unitutkijoiden mukaan ero saattaa selittyä naisten taipumuksella tehdä monia asioita yhtä aikaa, mistä johtuen heidän aivonsa ovat kovemmassa käytössä ja tarvitsevat siksi enemmän unta. Yöllä ja päivällä nukutun unen eroihin liittyvät luultavasti myös hormonit. Myös geneettiset erot vaikuttavat, sillä unirytmi on perinnöllinen ja perinnöllisyys vaikuttaa puolestaan mm. aivon rakenteisiin.

On siis mahdollista, että Einstein ei ollutkaan älykkyydessään ainutlaatuinen pitkien yöunien ansiosta vaan siksi, että hän harrasti myös nokosia, tosin maksimaalisen lyhyitä, joita nykyslangilla kutsuttaisiin nimellä power nap. Varmistaakseen unen jäämisen vain ohikiitävän hetken mittaiseksi Einstein piti nokosille käydessään kädessään lusikkaa. Sen alapuolella lattialle hän sijoitti metallivadin, johon lusikka putosi, kun Einsteinin ote herpaantui uneen vaipumisen seurauksena.

… ja sillä on sininen auto
ja se auto hyrrää näin
surrur, surrur ja lähtee
unen sinistä maata päin

ja pieni sateenvarjo
on aivan kallellaan
ja sinistä unien kirjaa
se kantaa kainalossaan
ja unien sinimaahan
se lapset autolla vie.

surrur, surrur ja sinne
on sininen, uninen tie.

Tapio Rautavaara: Sininen uni

LÄHTEITÄ

Työn lomassa

IMG_1833Olen käyttänyt viime viikkoina paljon aikaa kesäloman järjestelyyn. Jos aikoo lomailla elokuussa Kreikan ihanilla saarilla eikä halua nukkua rannalla, majoitusjärjestelyt on tehtävä hyvissä ajoin.

Kreikka edustaa minulle sitä mystistä ”etelää”, joka tarkoittaa tietynlaista, arjesta poikkeavaa asioiden tilaa. Kreikan saaret mahdollistavat tämän poikkeustilan minun makuuni optimaalisella tavalla.

Lomalla kaikki aika on omaa aikaa, arjen säännöt pistetään mullin mallin, kurinalaisuus on kiellettyä, jos kurittomuuteen tarjoutuu tilaisuus, ja parhaatkin suunnitelmat laitetaan silmänräpäyksessä uusiksi, kun siltä tuntuu. Joku viisas on todennut, että onnistunut loma vietetään sellaisten ihmisten keskuudessa, joiden aikakäsitys on omaa käsitystä epämääräisempi.

Villiin ja vapaaseen menoon meille antavat luvan useiden kielten sekä lupaa että lomaa merkitsevät sanat kuten ruotsin lov, saksan Urlaub (kantasana keskiaikainen urloup, joka tarkoitti nimenomaisesti lupaa) ja espanjan permiso. Myös meillä suomessa on vanhahtava ”lupa”, jota vielä satunnaisesti kuulee käytettävän merkityksessä loma: ”Lapsilla on lupaa koulusta.”

Eripituisia…

Kreikaksi vuosiloma on diakopés kantasanasta diakopí. Se tarkoittaa keskeytystä ja taukoa. Englannissa käytetään sanaa break samassa merkityksessä.

Ne molemmat ovat sisällöltään saman oloisia kuin suomen ”loma”, jota arvellaan balttilaiseksi lainaksi; nykyliettuassa lomà tarkoittaa kuilua ja laaksoa. Loma voi olla myös vanhempi, ihan ikioma sanamme, jonka sisältö kirkastuu, kun sanaa käytetään merkityksessä väli tai aukko. Loma on jotain, joka tapahtuu töiden välissä, niiden lomassa.

Loma keskeytyksenä, taukona tai välinä kuulostaa kyllä mielestäni aivan liian pieneltä ja lyhyeltä. Pidän tässä yhteydessä merkittävästi enemmän ruotsin sanasta semester, jonka kanta on saksan akateemista puolivuotislukukautta merkitsevä sana. Myös englannissa termi liittyy nimenomaan yliopistojen lukukauteen eikä sillä ole loman kanssa mitään tekemistä. Termin juuret ulottuvat muinaiseen Roomaan, jossa cursus semestris tarkoitti kuuden kuukauden ajanjaksoa.

Sanapari ei kuitenkaan liittynyt Roomassa korkeakoululaitokseen vaan armeijaan. Sotilaat olivat kentällä puoli vuotta ja kotona puoli vuotta. Kotijaksoa kutsuttiin nimellä cursus semestris. Ruotsalaiset ovat siis säilyttäneet ilmauksen alkuperäisen merkityksen velvollisuuksista vapaana olosta, kun taas muiden kielien käytössä semester näyttää viittaavan puolen vuoden pituiseen ajanjaksoon.

…pyhiä vapaita

IMG_0272

Brittienglannissa lomasta käytetty sana holiday on tietenkin sulauma sanaparista holy day, pyhä päivä. Alun perin kyse on ollut kirkollisesta pyhästä, jolloin työnteko katsottiin synniksi ja jonka ansiosta kansalaiset saivat vapaapäivän.

Samanlähtöisiä ovat monissa kielissä käytetyt muunnelmat latinan sanasta feriae (mm. norja ja tanska ferie, portugali férias, saksa Ferien), joka sekin tarkoitti alun perin uskonnollisia juhlapäiviä, mutta alkoi vulgäärilatinassa tarkoittaa pyhimyspäivinä järjestettyjä markkinoita. Siitä on muistona englannin mm. näyttelyä ja messuja tarkoittava fair.

Kreikassa markkinaperinne elää edelleen ja pyhimysjuhlat eli panayirit ovat mahtavia tapahtumia. Yksi vuoden suurimmista on Marian päivänä 15.elokuuta järjestettävä kansanjuhla. Rodoksella Kremastin kylässä Mariaa juhlitaan päiväkausia ja tarjolla on ohjelmaa, syötävää, juotavaa ja ostettavaa. Keittiössäni yksi korvaamattomimmista työvälineistä on Kremastista pari kesää sitten ostamani kapistus, jolla suikaloidaan kaalia.

Kiitos pyhimysten kansalaiset saivat satunnaisia vapaapäiviä, ennen kuin niistä alettiin määrätä maallisilla lailla. Loma on siis lähtökohtaisesti pyhää aikaa.

Amerikanenglannin vacation-sanan kanta, latinan vacare, tarkoittaa ”olla tyhjä, vapaa velvollisuuksista, jouten”. Sen muunnelmia ovat myös esimerkiksi ranskan vacance, espanjan vacación/es, italian vacanza, hollannin vakantie ja puolan wakacje.

Samaa kantaa on tietenkin myös tyhjiötä merkitsevä sana vakuumi. Mainitsen tämän vain tiedoksi niille, jotka suunnittelevat lomansa pienintä yksityiskohtaa myöten ja pakkaavat sen niin täyteen toimintaa, että lomasta tulee työn kaltainen suoritus. Näin toimivat eivät selvästikään ole sisäistäneet loman ydinajatusta, minkä seurauksena he ovat lomansa jälkeen loman tarpeessa.

Olen todella aina ollut sitä mieltä, että kova työnteko on yksinkertaisesti sellaisten ihmisten pakokeino, joilla ei ole mitään tekemistä.

Oscar Wilde

IMG_0326

Kesälomani ensimmäinen, juhannusviikon mittainen pätkä on juuri alkanut. Poikkeuksellisesti vietän viikon kotikulmilla harrastaen turistimaisia asioita ml. saarihyppelyä Helsingin lähivesillä.

Tämä on lämmittelykierros Kreikan-lomaa silmälläpitäen.

Sen alkuun on vielä 69 yötä. Tuskin maltan odottaa.

 

 

Odysseia 2017, versio 1.1

Pohdin asiaa perusteellisesti – ainakin viisi minuuttia – ja päätin, että matkustan kesälomalla Kreikkaan. Saarihyppely matkustusmuotona sopii kaltaiselleni levottomalle sielulle, ja siihen Kreikan ihanat saaret – kukin niistä oma maailmansa – tarjoavat optimaaliset olosuhteet.

Island-hoppingissa toteutuu usein esitetty ajatus, jonka mukaan ”tärkeintä on matkanteko, ei määränpää”. Juuri siitä on kyse: jatkuvasta liikkeestä, niin fyysisestä kuin mentaalisesta. Sekä tässä erityisessä tapauksessa tietenkin myös maailman kauneimmasta merestä.

WP_20160910_19_41_59_Pro 1

Lähtökuopissa Karpathoksen satamassa syyskuussa 2016

Lentävä lähtö

Olen vannonut kahdesti, etten koskaan enää lähde lomalle heti viimeistä työpäivää seuraavana aamuna. Olin molemmilla kerroilla niin tehdessäni puolikuollut saapuessani viimein illan helteisessä hämärässä perille saarelle x hotelliin y. ”Mikä maa, mikä valuutta?”

Kokemuksista huolimatta herätys on tälläkin kertaa viimeistä työpäivää seuraavana aamuna noin puoli neljältä. Tavoitteena on ehtiä klo 06:35 lähtevään koneeseen ja lentää norjalaisin siivin Ateenaan. Tarjous oli niin hyvä, että siihen oli pakko tarttua.

Lentokentältä jatkan satamaan, mutta tällä kertaa en Pireukseen vaan sitä merkittävästi pienempään Rafínaan Attikan niemimaan itärannalle. Rafínasta liikennöidään pääasiassa pohjoisille Kikladeille: Androkselle, Tinokselle, Mikonokselle, Parokselle ja Naxokselle, sesonkiaikaan myös Santorinille ja Iokselle.

Saari 1: Perinteinen

Määränpääni on Kreikan Lourdesiksi kutsuttu, maan tärkein pyhiinvaelluskohde Tinos, joka on toistaiseksi jäänyt käymättä.

Selitys piilee aikataulussani. Olen useimmiten liikkeellä pari viikkoa aikaisemmin, Marian päivän tienoilla elokuun puolivälissä. Silloin Tinokselle menemistä on syytä harkita tarkkaan. Jumalan synnyttäjän kuolonuneennukkumisen muistopäivän aikaan siellä käy kymmeniä tuhansia uskovia pyytämässä apua monenlaisiin vaivoihin ja ongelmiin Panagía Evangelístria -kirkon ihmeitä tekevältä ikonilta.

Paikallisiin perinteisiin tutustuminen on luonnollisesti yksi matkailun riemuista, mutta rajansa kaikella. En halua taistella majoituksesta enkä illallispöydästä tuhansien pyhiinvaeltajien kanssa.

Kikladinen Tinos on kuuluisa myös kymmenistä pittoreskeistä kylistään, joissa korinpunonnan ja marmorin työstämisen perinteet ovat edelleen voimissaan. Ateenan vaikuttavalla ”Ensimmäisellä hautausmaalla” monia hautoja koristavat kuuluisan tinoslaisen marmoriveistäjän Tsalepasin patsaat.

Henkilökohtaisesti tärkeimpänä käyntikohteena pidän kuitenkin merenjumala Poseidonin temppeliä, joka rakennettiin 400-luvulla eaa. ja joka toimi kuin eteisenä naapurisaarelle, pyhälle Delokselle Tinoksen kautta matkaaville pyhiinvaeltajille. Hyvien säiden ja myötätuulien toivossa vien temppelille lahjan. Ehkä kauniin simpukankuoren? Vai peräti suomalaisen Aalto-maljakon?

TINOS VIEWS

Saaren suurimman kylän Pirgosin klassinen platia. KUVA: Tinoksen kotisivut

Muutama päivä Tinoksella kuluu epäilemättä rattoisasti ilman sen suurempia aktiviteettejä kuin paikallisbusseilla ajeleminen kylästä toiseen, ouzerioissa, kafenioneissa ja tavernoissa istuskelu ja ohikulkevien tarkkaileminen.

Saari 2: Dramaattinen

Tinokselta matka jatkuu Amorgosille, jonne pääsee sujuvasti Naxosin kautta ja vielä niin, että laivojen välillä ehtii käydä sekä lounaalla että kirjakaupassa. Löysin kaupan muutaman vuoden takaisella visiitillä. Se kuten koko Naxos on ehdottomasti uusintakäynnin arvoinen.

Amorgos on ollut haaveissani siitä lähtien, kun kesällä 2011 Skiathoksella nuori ja lahjakas keittiömestari kertoi käyvänsä saarella kavereittensa kanssa joka kesä chillaamassa. Kun kysyin, mitä siellä on, hän vastasi: ”Ei mitään”. Sehän sopii juuri nyt, kun olen ajatellut viettää loma-loman enkä suoritus-lomaa.

Sitä paitsi tutkittuani Amorgosia hieman tarkemmin tajusin, että siellä on vaikka mitä ja monet kiinnostavista kohteista sijaitsevat sopivasti reippaiden patikkamatkojen päässä. Näissä maisemissa huumaava yrttien tuoksu ja hypnoottinen kaskaiden siritys siivittävät kulkua ikivanhoilla aasipoluilla. Olkoonkin, että saari on jyrkkärinteinen tötterö: kapea ja 30 km pitkä päästä päähän, mutta korkein huippu yli 800 m. Onneksi olen juossut ahkerasti niin, että kunnon pitäisi riittää hengissä selviämiseen.

amorgos_wallpaper5_1600x900

Heikoimpia saattaa hirvittää. Kuva: Amorgos-sivusto

Villi luonto, dramaattiset maanpinnan muodot sekä mahdollisesti koko Kreikan sinisin meri. Näitä menen katsomaan Amorgosille. Saarella on myös yksi suuren luokan nähtävyys: jyrkällä rinteellä 400 metrissä roikkuva eriskummallinen Panayia Hozoviotissan luostari 1000-luvulta. Sinne kiivetään viimeiset noin 180 m melkein pystysuoraan.

Yhden ohjelmanumeron tiedän jo varmuudella: Matkustan Express Skopelitiksella jollekin pikku-Kikladeihin kuuluvalle saarelle lounastamaan ja uimaan. Laivan nimi viittaa Skopeloksen saareen, josta reittiä jo vuodesta 1958 operoinnut suku on kotoisin. Onneksi laiva on sentään hieman uudempaa mallia! Toivottavasti Poseidon suhtautuu suunnitelmaani myötämielisesti, sillä Skopelitis ei ole mikään valtamerihirmu enkä haluaisi olla sen kyydissä, kun meltemi puhaltaa.

Osa Amorgosille saapuvista laivoista käy saaren molemmissa satamissa, osa jommassa kummassa, mikä on syytä pitää mielessä valittaessa majoitusta ja laivalippuja. Laivoilla on taipumus käydä Amorgosilla ikävästi keskellä yötä, jolloin siirtyminen satamasta ja kohteesta toiseen voi olla hankalaa.

Saari 3: Neitseellinen

Jos suunnitelmani tämän hetkinen versio pitää, matkani jatkuu Amorgosilta juuri kyseisen kaltaisella yölinjalla klo 01:25. Istuttuani aikani kannella ihailemassa tähtien täyttämää tummaa taivasta saavun Astipálean satamaan klo 02:50.

Amorgos on Kikladien itäisin ja Astipálea puolestaan Dodekanesian saariryhmän läntisin saari. Vaikka Astipálea kuuluukin virallisesti viimeksi mainittuun joukkoon, sen ulkoinen olemus on yksiselitteisen kikladinen tuulimyllyineen, sokeripalataloineen ja sinikupolisine kirkkoineen.

i-petalouda-tou-aigaiou_1

Puhdaspiirteisen kikladista. KUVA: Visit Astypalea -sivusto

Tästä ihanuudesta saan kiittää rodoslaista Pirjo-ystävääni, joka heitti Astipálean nimen ilmaan kuunneltuaan vuosittain toistuvaa valitustani siitä, kuinka laivavuorojen määrä romahtaa heti syyskuun alussa eikä Egeanmeressä ole poikittaisliikennettä lännen ja idän välillä.

Astipáleaa palvelevat laivalinjat kuuluvat nimellä agoni grammí (kirjaimellisesti: hedelmätön linja) tunnettuihin reitteihin: ne ovat pienen kysynnän takia kannattamattomia paria kesäkuukautta lukuun ottamatta ja siksi verovaroilla vahvasti subventoituja. Linjoille ei ole ottajia, koska kysyntä on muualla.  Tämä selittää sekä kehnot aikataulut että vähät vuorot.

Astipálea on muodoltaan kuin perhonen. Sen kapein kohta on vain reilut sata metriä leveä kannas siipien välissä. ”Ulkosaarella” eli läntisemmällä siivellä on suurin osa saaren 1113 asukkaasta, ”sisäsaarella” – yllättävästi – kotimaan liikennettä palveleva lentokenttä sekä muutamia luostareita.

Kreikan mytologiassa Astipálea oli foiniikkialainen prinsessa, jonka Poseidon ryösti kotimaastaan ja toi Samokselle. Astipálea oli sen kotimantereellemme nimen antaneen Eurooppa-prinsessan sisko, jonka Poseidonin veli Zeus vokotteli mukaansa ja vei meren yli Kreetalle. Veljekset kuin ilvekset tässä asiassa, vaikka muuten heidän välinsä olivat sisarkateudun kiristämät.

Pienestä koostaan ja nykyisestä melkein unohdetun osasta huolimatta Astipálealla on todistetusti huomionarvoinen menneisyys. Arkeologit ovat löytäneet saarelta melkein kolmen tuhannen vauvan ja pikkulapsen joukkohautoja, historian mahdollisesti ensimmäisiä homoeroottisia tekstejä sekä Rooman sopimuksen, jossa ulkopuolisen vaaran uhatessa Astipálea sitoutui puolustamaan Roomaa ja Rooma Astipáleaa. Hyvä suoritus alle sadan neliökilometrin maakappaleelta.

Saarihyppelijän tärkein työkalu

Nobelin ja Oscarin kaltaisen palkinnon vastaanottajat muistavat yleensä kiitospuheessaan kuka vaimoaan, kuka vanhempiaan. Minä osoitan kiitokseni Greek Travel Pages -sivustolle, jossa on ainoa kaikki laivavuorot (paitsi Nisos Kalymnos) kattava, helppokäyttöinen ja ajantasainen aikataulusovellus.

Reittisuunnitelma tässä vaiheessa kesää näyttää tältä, mutta vain muutos on pysyvää. Niin monta pientä maailmaa, niin vähän aikaa.

Loman alkuun on 84 yötä.

Sitten hän puhui ja meri syntyi
Ja minä näin ja ihmettelin
Ja siihen kohtaan hän kylvi pieniä maailmoita kuvikseni ja kaltaisikseni:
suoraharjaiset kiviset ratsut
tyynet ruukut
delfiinien vinot selät
Ios Sikinos Serifos Melos

Odysseus Elytiksen runoelmasta  Ylistetty olkoon – To Aksion Esti