esittäjältä Olipa kerran Ariadne. Hän oli kreetalainen prinsessa, jonka isä oli pronssikautiselle korkeakulttuurille nimen antanut Minos-kuningas. Minos ei ollut kuka tahansa kruunupää vaan yksi pääjumala Zeuksen ja foinikialaisen Europa-prinsessan kolmesta pojasta.
Theseus oli puolestaan virallisesti ateenalaisen Egeus-kuninkaan jälkikasvua, mutta julkinen salaisuus aikoinaan oli, että hänellä oli kaksi isää: Egeuksen lisäksi Theseus kantoi myös merenjumala Poseidonin perimää.
Ariadne ja Theseus tutustuivat toisiinsa, kun viimeksi mainittu saapui Kreetalle puolustamaan perheensä kunniaa. Ateenalaiset ja kreetalaiset olivat olleet sotajalalla, ja Minoksen poika oli kuollut. Kostoksi ateenalaiset joutuivat antamaan vuosittain seitsemän nuorukaista ja seitsemän neitoa uhrattaviksi Kreetalla labyrintissä asuneelle hirviölle.
Minotaurus oli puoliksi härkä, puoliksi ihminen, ja se oli tulosta Minoksen vaimon – joka oli auringonjumala Helioksen tytär – syrjähypystä valkean härän kanssa. Kuninkaankaan elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista!
Urhea Theseus lupasi isälleen tappavansa hirviön ja vapauttavansa maansa sen jokavuotisesta kaameasta velasta. Urheudestaan huolimatta hänellä ei kuitenkaan olisi ollut mitään toivoa selviytyä urakasta ilman kuninkaanpoikaan suin päin rakastuneen Ariadne-prinsessan nokkelaa neuvoa.
Ariadne antoi Theseukselle lankakerän ja sanoi: ”Armaani, kiinnitä langan pää labyrintin sisäänkäynnille ja vapauta lankaa koko ajan labyrintissä kulkiessasi. Kun olet tappanut hirviön, löydät langan ohjaamana takaisin luokseni, oi uljas prinssini!”.
Onneksi Theseus ymmärsi oman parhaansa ja otti naisen neuvosta vaarin, minkä ansiosta hän selvisi mahdottomalta vaikuttaneesta tehtävästään hengissä. Mahdollisesti silkasta kiitollisuudesta Theseus kosi Ariadnea, joka vastasi kyllä, ja nuori pari lähti yhdessä merimatkalle kohti Ateenaa.
Ilmeisesti tapahtuma-aika oli keskikesä, sillä kova myrsky yllätti rakastavaiset ja he joutuivat hakemaan suojaa Naxoksen saarelta. Egeanmerellä puhaltaa kesäkuukausina yhtäkkiä nouseva meltemi-tuuli, joka koettelee edelleen kokeneemmankin merenkävijän kykyjä.
Siitä mitä tapahtui seuraavaksi, on monta versiota. Yhden tarinan mukaan merenkäynnin uuvuttama Ariadne nukahti ja Theseus jatkoi matkaa itsekseen, koska hän unohti kokonaan nuorikkonsa. Tämä antaa kyllä varsin huonon käsityksen Theseuksesta ja tämän aviomiespotentiaalista. Tuliko Theseus katumapäälle, eikö Ariadne ollutkaan sopiva miniäehdokas vietäväksi isä-Egeuksen eteen? Tai ehkä syyllinen olikin Dionysos.
Viininjumala Dionysos sattui paikalle, kun Ariadne nukkui ja Theseus oli korjaamassa myrskyssä vaurioitunutta alustaan. Dionysos ihastui Ariadnen suloiseen olemukseen ja alkoi punoa juonia Theseuksen pään menoksi.
Dionysos, joka oli jumalana kaikkivoipainen, ilmestyi Theseuksen uniin (ilmeisesti laiva oli tässä vaiheessa jo kunnossa ja Theseuskin lepäsi ennen kotimatkan viimeistä osuutta) ja sai tämän – hypnotisoimalla vai käyttämällä jumalaista auktoriteettiaan? – jatkamaan matkaa ilman Ariadnea. Seuraavaksi Dionysos pakotti Ariadnen matkaansa (kuulemma tarjosi vielä viiniäkin), vei Lesboksen saarelle ja raiskasi hänet.
Koska myytit ovat alun perin suullista perintöä, tapahtumien kulusta on useampia versioita. Vahva kannattajajoukko on esimerkiksi sillä teorialla, että Dionysos olisi jo ollut naimisissa Ariadnen kanssa, kun nuori ja komea prinssi saapui Kreetalle ja vei lähtiessään tämän mennessään. Tässä tapauksessa Theseus ei olisikaan ollut niin puhdas pulmunen kuin yleensä annetaan ymmärtää vaan sai loppujen lopuksi ansioittensa mukaan, kuten elämässä tuppaa käymään.
Kikladien saariryhmän suurimmalla saarella Naxoksella on edelleen nähtävänä konkreettisia muistoja myyttisestä menneisyydestä.
Kikladien korkein huippu, 1004 m, on saarella sijaitseva Zeuksen mukaan nimetty vuori. Vaikka Zeus syntyikin Kreetalla, hän varttui mieheksi Naxoksella, koska hänellä oli niin vaikea isäsuhde (isä Kronos tahtoi ottaa poikansa hengiltä).
Naxoksen satamaa vastapäätä, erillisellä pikkusaarella, seisoo puolestaan kahdeksan metriä korkea Portara. Portara on noin 2500 vuotta vanha marmorinen portti, joka ei vie enää minnekään. Alun perin se oli sisäänkäynti temppeliin, jonka julkisivu katsoi suoraan kohti valonjumala Apollolle pyhitettyä Diloksen saarta.
Monet tutkijat uskovatkin Naxoksen muinaisen temppelin olleen pyhitetty juuri Apollolle, mutta on myös niitä, jotka pitävät sitä saarella palvotun Dionysoksen kunniaksi pystytettynä. Myös sellaista juttua kerrotaan, että juuri tältä paikalta Dionysos olisi löytänyt Theseuksen hylkäämän, nukkuvan Ariadnen.
Naxos on paitsi kikladisen saaren prototyyppi hohtavan valkoisine sokeripalataloineen ja tuulimyllyineen niin myös luonnoltaan kiinnostava ja moniin toisiin ryhmän saariin verrattuna poikkeuksellisen vihreä. Tämä on vaelluksiin sopiva paikka vuoristokylineen, bysanttilaisine kirkkoineen ja venetsialaisine linnoituksineen.
Erityismaininnan saavat myös suotuisien olosuhteiden ansiosta poikkeuksellisen makoisat hedelmät, juustot ym. herkut, Dionysoksen viineistä puhumattakaan, sekä Nikos Kazantzakisin sanoin ”ihmiset, jotka eivät ole koskaan joutuneet pelkäämään sen kummemmin maanjäristyksiä kuin turkkilaisiakaan sekä elämä, joka soljuu eteenpäin onnellisesti kuin uinuva vesi”.
Niinpä tutkittuani hartaasti karttoja olen tullut siihen lopputulokseen, että saarihyppelyni pääuutuuskohde tänä kesänä on juuri Naxos, jonka lähietäisyydellä on myös lukemattomia pienempiä saaria, jos aika käy pitkäksi. Yksi niistä on edellä mainittu raunioiden peittämä Dilos, jonne yritin jo viime kesänä Parokselta, mutta suuremmat voimat meltemin muodossa estivät aikeeni.
Tärkeintä tällä lomalla on kuitenkin selvittää koko totuus Ariadnen ja Theseuksen suhteesta.
- Saaren omat kotisivut: Naxos Island
Mallan Maailma 
Jätä kommentti