Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi ja Annikin Runofestivaali  järjestivät 2012 yleisöäänestyksen suomalaisten lempirunoista.

Jaetulle ensimmäiselle sijalle nousi kaksi klassikkoa. Niistä toinen on Lauri Viidan ”Alfhild”: ” Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta…”.

Toinen ykkössijalle yltänyt kansansuosikki on mestari Leinon ”Nocturne”, jonka Leino viimeisteli ollessaan vieraana toisen runoilijan, Otto Mannisen, luona Puulaveden rannalla kesällä 1903. Saman kesän tuotosta on myös klassikkokokoelma ”Helkavirsiä”.

Nokturno (harvoin myös nokturni, ranskan yöllistä tarkoittavasta sanasta) on eräs sävellystyyppi. Romantiikan ajalla suositun, yöllistä tunnelmaa jäljittelevän nokturnon isänä pidetään irlantilaista säveltäjä–pianisti John Fieldiä, mutta kaikkein tunnetuimmat nokturnot (yhteensä 21) kirjoitti pianolle hänen kollegansa Frédéric Chopin.

Wikipedia

Leinon ”Nocturnen” herkkien säkeiden innoittajana oli taianomaisten suviöiden ohessa  ylioppilasneito nimeltään Freya Schoultz. Tällä tiedetään olleen Leinon lisäksi muitakin sulhasehdokkaita, mutta taiturin sanojen voima oli vastustamaton ja neiti Schoultzista tuli ensimmäinen rouva Leino.

”Nocturne” on historian täydellisin suomalaisen kesäyön kuvaus ja kunnioitettavasta iästään huolimatta se puolustaa taas paikkaansa näin valkeiden öiden aikaan.

Ruislinnun laulu korvissani
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehväseppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.