Uutisia synnyinseudulta

Syyskuisen Odysseiani viimeinen saari oli pienenpieni Koufonísi, joka antoi kokoaan enemmän. Koin siellä kaksi merkittävää asiaa. Toinen niistä oli naapurisaarella tehtyjen, pronssikautisten löytöjen kokoelma, joka oli 1.kertaa rajoitetun ajan yleisön nähtävissä. Molemmista saarista kirjoitan syksyn edetessä. Toinen oli Linnunrata.

Olen epäilemättä nähnyt Linnunradan lapsena, kun pötkötin pimeinä talvi-iltoina lumihangessa enkeleitä tehden ja katselin tähtien täyttämälle taivaalle. En vain tuolloin tiennyt, mitä näin, koska en ollut koskaan kuullut Linnunradasta. Pohjantähti ja Otavat – iso ja pieni – olivat ainoat nimeltä tutut taivaankappaleet Kuun ja Auringon ohella. Opetussuunnitelmiin eivät sisältyneet edes tähtitieteen perusteet. Onkin onni, että innostuin aiheesta kymmenkunta vuotta sitten, ja vielä suurempi onni, että olin Koufonísillä silloin kuin olin.

Istuin illallispöydässä Kapteeni Nikolasin tavernassa lampaankyljysannoksen äärellä, kun musiikki vaikeni ja sekä tavernaa että läheistä tietä valaisseet katulamput sammuivat. Iltarusko valaisi kuitenkin maisemaa, ja kännyköiden valo riitti ruokalistan tutkimiseen.

20190918_164856638_iOS

Kun sähkö palasi, lähdin taivaltamaan kohti hotellia. Puolivälissä matkaa pimeys laskeutui uudelleen saaren ylle ja sillä kertaa täydellisenä: ympärillä oli sysimusta yö. Kaikkea maan ja taivaan välillä myyvä sekatavarakauppa παντοπωλείο oli ehtinyt myydä taskulamput ja lyhdyt loppuun ennen saapumistani, joten jatkoin matkaa tuikkupussi ja tulitikkurasia laukussani.

Asetuin tarkkailemaan tilanteen kehittymistä parvekkeelleni. Katsahdin taivaalle ja vau mikä näky! Musteensininen taivas oli tulvillaan tähtiä, joiden seasta löytyi hakematta Linnunradan vaaleaksi maalaama vyö. Se kaareutui eteläiseltä taivaalta selkäni taakse pohjoiseen.

Tie lintukotoon

Linnunrata on galaksi, jossa aurinkokuntamme ml. kotiplaneettamme Tellus sijaitsee. Aurinkomme lisäksi Linnunradassa on 200–600 miljardia muuta tähteä.

Galaksit ovat valtavia kaasusta, pölystä, pimeästä aineesta ja tähdistä muodostuneita rakenteita, joita painovoima pitää kasassa. Maailmankaikkeudessa arvellaan olevan ainakin 170 miljardia galaksia.

Ensimmäiset galaksit muodostuivat alle miljardin vuoden kuluttua alkuräjähdyksestä, kun universumin täyttäneessä kaasussa olevat pienet tihentymät alkoivat tiivistyä entisestään painovoiman vaikutuksesta.

Spiraaligalaksit ovat litteän kiekkomaisia. Niitten spiraalihaaroissa syntyy runsaasti nuoria tähtiä. Spiraalihaarojen välissä on hiukan vanhempia tähtiä, ja galaksien keskusaluetta kiertää vanhoja tähtiä. Monien spiraaligalaksien keskusalue on sauvamaisen muotoinen, ja näitä galakseja kutsutaan sauvaspiraaligalakseiksi. Myös oman galaksimme Linnunradan on huomattu olevan sauvaspiraaligalaksi. Aurinkokunta sijaitsee Linnunradan kiekon tasossa, ja meitä ympäröivä kiekko näkyy pimeällä yötaivaalla sumumaisena vanana.

Tähtitieteellinen yhdistys URSA

Kirjoitin galaksimme väristä ja sen nimen etymologiasta ja mytologisista merkityksistä täällä Valkea kuin lumi.

En luonnollisesti nähnyt parvekkeeltani kuin pienen pätkän Linnunradasta, sillä aurinkokuntamme sijaitsee galaksin sisällä. Kaukaisin paljain silmin näkyvä tähti, Joutsenen tähdistön Deneb, on 1600 valovuoden päässä; valovuosi on noin 60 000 kertaa Maan etäisyys Auringosta eli noin 9,5 biljoonaa km. Katseeni suunnassa etelässä sijaitsevaan Linnunradan keskukseen oli ”observatoriostani” matkaa 25 000 valovuotta. Asian ajatteleminen saa aina pääni surisemaan.

Kauniisti kaareutuva

Linnunradan on aikaisemmin ajateltu olevan tasaisen litteä kuin pannukakku. Tämä tieto on nyt osoittautunut vääräksi.

Oletus galaksimme muodosta perustuu mittaustuloksiin siinä sijaitsevien tähtien etäisyydestä. Puolalainen tutkijaryhmä kuvasi kefeideiksi kutsuttuja, sykkiviä jättiläistähtiä, joiden säteilyvoima on omaan Aurinkoomme verrattuna jopa monituhatkertainen. Sen ansiosta saatiin tietoa aikaisempaa kaukaisempien tähtien tarkasta etäisyydestä, ja kuva muuttui.

Pannukakusta tuli hattu, jonka leveä lieri alkaa taipua suurinpiirtein aurinkokuntamme etäisyydellä hatun kuvusta.

Milky Way


KUVA: J. Skowron / Ogle / Astronomical observatory, University of Warsaw

Mahdollisia selityksiä muodolle on useita. Sen ovat saattaneet aiheuttaa pienempien galaksien yhtymiset Linnunrataan, painovoiman heikkeneminen Linnunradan reunoille siirryttäessä tai naapurigalaksiemme painovoiman vaikutus Linnunradan ulkolaidoilla. Tai mahdollisesti pimeä aine, joka on sekä silmille että laitteille näkymätöntä ainetta, mutta jota tämänhetkisen käsityksen mukaan on maailmankaikkeudesta 26,8 %. Vaikea sanoa, sillä sen olemassaolo on toistaiseksi vain oletus.

Nynnykö?

Toinen hiljattain päivittynyt käsitys Linnunradasta koskee sen keskustaa.

Useimpien galaksien keskustoissa on musta aukko, jota tähdet kiertävät. Linnunradan aukko Sagittarius A* on noin neljän miljoonan Auringon massainen. Vertailun vuoksi: huhtikuussa julkaistu ensimmäinen historiallinen kuva mustasta aukosta esitti Messier 87 –galaksin keskustan aukkoa, jonka massa on arvioitu 6 miljardiksi auringonmassaksi. Kuvauskohteeksi harkittiin myös omaa mustaa aukkoamme, mutta se todettiin liikkuvan Maasta katsottuna niin nopeasti, että kuvaaminen olisi ollut yhtä hankalaa kuin hyperaktiivisen jälkikasvun tallentaminen valokuvaan.

Sagittarius A* on (ollut) mustaksi aukoksi rauhallinen, jopa niin rauhallinen, että erään neljännesvuosisadan aukkoa tarkkailleen tähtitieteilijäryhmän jäsen kuvasi sitä ”laihdutuskuurilla olevaksi nynnyksi”. Tämän vuoden toukokuussa sen ympäristön havaittiin kuitenkin kirkastuneen 75-kertaiseksi normaaliin nähden.

Itse mustaa aukkoa ei luonnollisesti voi nähdä, sillä sitä ympäröivä tapahtumahorisontti on kuin Helvetin portti Danten ”Jumalaisessa näytelmässä”: Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Kaikki aukon syövereihin katoava aine säteilee kuitenkin kirkkaasti juuri ennen em. rajan ylitystä, ja tämän hehkun tutkijat havaitsivat.

Loistava energiapurkaus tapahtui noin 3,5 miljoonaa vuotta sitten, mutta näkyi astronomien havaintolaitteissa suuren etäisyyden takia vasta nyt. Universumin mittakaavassa viive oli mitätön; dinosaurusten joukkotuhosta on aikaa 65 miljoonaa vuotta.

Nasan Hubble-teleskoopin dataan perustuva simulaatio tapahtuneesta.  

Australialaisen tutkijaryhmän mukaan purkaus oli niin valtava, että se jätti jälkensä 200 000 valovuoden päässä Linnunradasta sijaitsevaan pitkään Magellanic Streamiksi kutsuttuun kaasuvanaan.

Purkauksen syytä ei toistaiseksi tiedetä. Tutkijat pohtivat, onko Sagittarius A* siirtymässä uuteen vaiheeseen olemassaolossaan – ja Linnunrata sen myötä? – vai oliko kyse yksittäisen ulkoisen tekijän vaikutuksesta. Sellainen voisi olla esimerkiksi useamman suuren asteroidin joutuminen mustan aukon syömiksi. Meitä suojaa mustaan aukkoon joutumiselta 26 000 valovuoden turvaväli.

_108133444_skowron3hr

KUVA: K. Ulaczyk/J. Skowron / OGLE/Warsaw University (kuvattu Chilen Atacama-autiomaassa)

Ensikohtaaminen Linnunradan kanssa oli niin vaikuttava, että odotan malttamattomana kuutonta ja pilvetöntä taivasta. Hieman yllättävästi URSAn Taivaanvahti-listauksen mukaan ”Suomenlinnan Kustaanmiekka saattaa hyvinkin olla Helsingin pimein paikka”. Toinen vaihtoehto on odottaa seuraavaa Odysseiaa ja sähkökatkoa.

Me olemme ”ydinjätettä” siitä polttoaineesta, joka saa tähdet loistamaan. Itse asiassa jokainen meistä sisältää atomeja, joiden alkuperä voidaan jäljittää kaikkialle Linnunradassamme levittäytyneisiin tuhansiin erilaisiin tähtiin.

Brittiläinen tähtitieteilijä Martin Rees

Valkea kuin lumi

Linnunradaksi kutsumamme kiekkomainen spiraaligalaksi, jonka toisen käsivarren kainalossa oma aurinkokuntamme sijaitsee, on väriltään valkoinen. Tämä selvisi, kun tutkijat havainnoivat muita kotigalaksimme kaltaisia tähtijoukkoja.

Vertauskohtia riittää, sillä galakseja on omassa galaksijoukossamme reilut neljäkymmentä ja galaksijoukkoja maailmankaikkeudessa mittaamaton määrä, ”yhtä paljon kuin hiekanjyviä rannalla”.

Kuva: NASA

Linnunradan väri ei ole mikään epämääräinen yleisvalkoinen vaan sellainen kevätlumen valkoinen, jonka näkee, kun katsoo lunta noin tunnin kuluttua auringonnoususta tai noin tuntia ennen auringonlaskua.

Vaikka määritelmä kuulostaa perin runolliselta, kyseessä ei ole maailmankaikkeuden mittakaavassa merkityksetön ”kiva tietää” -asia. Väri paljastaa galaksimme tähtien – niitä on astronomien arvion mukaan noin 200-400 miljardia – iän ja galaksin elämänvaiheen.

Katsomalla asia ei ole selvinnyt, sillä kotiplaneettamme Maa on Linnunradan sisällä; talon sisältä ei näe ulkoseinien väriä. Lisäksi kauaksi näkemisen esteenä ovat kaasu- ja pölypilvet. Linnunradan halkaisija on noin 100 000 valovuotta.

Tutkijoiden mukaan väri vastaa niin kutsuttua kosmista väriä, joka on kaikkien havainnoitujen galaksien värien keskiarvo. Värianalyysin perusteella he sanovatkin Linnunradan olevan seesteisessä keski-iässä. BBC:n haastattelema astronomi käytti ilmausta: erittäin kiinnostava elämänvaihe.

MAITOA TIELLÄ

Kreikkalaiset tekivät kyllä saman havainnon galaksimme väristä jo aikaa sitten, kun avaruutta katseltiin vielä paljaalla silmällä, ilman teknisiä apuvälineitä, ja Linnunradan tähdet erottuivat öisellä taivaalla vaaleana nauhana.

He kutsuivat näkemäänsä nimellä kyklos galaktikos, maitorengas/-ympyrä; kantasana on kreikan sana gala eli maito.

Vaikka ”galaksilla” alun perin tarkoitettiin nimenomaan omaa Linnunrataamme, sanasta tuli sittemmin yleisnimi, jolla tarkoitetaan myös muita vastaavia tähtijärjestelmiä.

Kuva: The National Gallery

Olympos-vuoren huikentelevainen ylijumala Zeus oli saanut pojan tavallisen kuolevaisen kanssa. Kun Zeuksen syystäkin mustasukkainen vaimo Hera nukkui, Zeus laittoi poikansa Herakleen tämän rinnoille juomaan jumalaista maitoa, jotta myös pojasta tulisi kuolematon. Mutta Herapa heräsi kesken unien eikä suinkaan ilahtunut, kun huomasi imettävänsä tuiki tuntematonta vauvaa. Hän työnsi vauvan pois rinnoiltaan, jolloin maitoa suihkusi kaaressa yötaivaalle.

Myös Linnunradan englanninkielinen nimi on Milky Way ja samaa nimeä käytetään useimmissa eurooppalaisissa kielissä saksan Milchstrassesta portugalin via lácteaan.

Ruotsiksi Linnunrataa kutsutaan nimellä ”Vintergatan”. Selityksiä on kaksi, joista toisen mukaan nimi johtuu siitä, että Linnunrata näkyy parhaiten talvella. Toisen mukaan ”talvikatu” viittaa lumeen.

MATKALLA LINTUKOTOON

Suomenkielen haikean kaunis ”Linnunrata” liittyy muinaissuomalaisten maailmankäsitykseen. Vastaavanlainen nimitys on yleinen myös monissa sukulaiskielissämme.

Myyttisissä tarinoissa muuttolintujen kerrottiin suunnistaneen Linnunradan mukaan, ja erityisesti ajateltiin itämerensuomalaisten kansojen pyhän linnun, joutsenen, käyttäneen tätä taivaalla hohtavaa nauhaa matkallaan lintukotoon.

Lintukoto oli salaperäinen ”äärimmäinen etelä, hyvä paikka kaukana kaukana”, joka sijaitsi taivaankannen ja maankiekon rajapinnassa ja jonne lintujen ajateltiin muuttavan Suomen talven ajaksi.

Esi-isiemme ajatukset eivät olleet tuulesta temmattuja. Muinaissuomalaisten kirjokanneksi kutsumalla taivaalla kirkkaimmat tähdet, jotka erottuvat jopa kesällä, ovat Kotkan tähtikuvion Altair ja Joutsenen Deneb. Molemmat ovat osa Linnunradan vaaleaa nauhaa.

Muinaissuomalaiset näkivät syksyisin näiden ”suurten lintujen lentävän” maapallon liikkeen myötä taivaankannella kohti lounasta eli samaan suuntaan, jonne monet muuttolinnut katosivat kesän mentyä.

Linnunrata on ollut myös polku, jota pitkin sielut matkaavat tuonpuoleisiin. Sielujen kuljettajina ovat toimineet sielulinnut.

Lähteitä: