Egean loistava valo

Minulle Egeaksi kutsuttu tila ei ole vain osa luontoa vaan tietynlainen taivaallinen sormenjälki.

Odysseus Elítis essee-kokoelmassaan Avoimet kortit (Ανοιχτά χαρτιά, 1973)

Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta kreikkalaisen runoilijan Odysseus Elítiksen syntymästä (2.11.1911) ja viisitoista vuotta hänen kuolemastaan (18.3.1996).

Elítis oli vuoden 1979 kirjallisuuden nobelisti. Nobel-komitea palkitsi Elítiksen hänen runoudestaan, ”joka kuvaa aistillisella voimalla ja älyllisellä selvänäköisyydellä kreikkalaiseen perinteeseen peilaten nykyihmisen taistelua vapauden ja luovuuden puolesta ”.

Kreikkalaisille – ja monille muille – Odysseus Elítis on ensisijaisesti Egeanmeren runoilija.

Vaikka Elítis kunnioitti suuresti muinaista Kreikkaa, sen myytit ja symbolit eivät olleet hänen työnsä käyttövoima. Häntä kiinnosti enemmän Bysantin ja Egeanmeren ehdoton ja hehkuva valo, joka on niin voimakas, että se tuhoaa perspektiivin, mikä näkyy selvästi bysanttilaisissa ikoneissa ja mosaiikeissa (ja on yhtä ilmeistä nykymatkailijalle, sillä valo tuhoaa usein sekä sen mikä on lähellä että sen mikä on kaukana jättäen jäljelle, paremman sanan puutteessa, äärettömyyden).

Tämä hohtava tila, jota Elítis tuli tutkineeksi 60 vuotta, ei ollut sen kummemmin mikään maa kuin mikään tavanomainen paikkakaan. Se oli ylimaallinen hetki, paljastus, oivallus, jotain johon hän viittasi eri kertoina ”tiettynä ajanhetkenä” tai ”asioiden äärimmäisen oikeana tilana”.

Philip Ramp: Reflections on Odysseus Elytis

Elítis syntyi Kreetalla, mutta vietti valtaosin lapsuuden kesistään Spetsesin saarella. Näiden kesäkokemusten seurauksena kehittyi Elítiksen ”henkilökohtaiseksi myytikseen” nimittämä ajatus ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta.

Mestarirunoelmassa Axion Esti – Ylistetty olkoon (Το Άξιον Εστί, 1959) ajatus vuorovaikutuksesta kehittyi Philip Rampin sanoin ”osaksi kokonaisvaltaista filosofista ajatusrakennelmaa, missä kreikkalainen maisema nähdään perinteen säilyttäjänä ja Egeanmeri merkitysten kehtona, joka muokkaa sen vaikutuspiirissä asuvien ajatuksia”. Elítiksen Egeaa ei voi irrottaa siitä nousseista kielestä ja perinteestä.

Kun kiinnostukseni runouteen alun perin heräsi, noin 17 vuoden iässä, tajusin, että hallussani on kokemuksien varanto, jonka olin hankkinut eläessäni saarilla; mielikuvitukseni oli kehittynyt kallioiden ja kaikien – pienten saaristolaivojen -, suorakulmaisten, valkoiseksi kalkittujen talojen ja tuulimyllyjen joukossa. Egeanmeri oli jättänyt jälkensä tajuntaani peruuttamattomasti.  Sillä varustautuneena olisin helposti voinut aloittaa runoilijan urani, jonka ainoa tavoite olisi ollut ilmentää Kreikan aurinkoa ja merta, ja olisin ollut uraani tyytyväinen.

Odysseus Elítis

Axion Esti on hämmästyttävästi ainoa – ja vasta viime vuonna – Elítiksen tuotannosta suomennettu teos.

Kreikassa meneillään olevan Elítiksen juhlavuoden ehkä odotetuin ja myös konkreettisin tapahtuma on ohjelmassa tämän hetkisen tiedon mukaan loka-marraskuun vaihteessa, runoilijan syntymäpäivän aikaan.

Ennen kuolemaansa Elítis esitti viimeisen toiveensa elämänkumppanilleen ja muusalleen, runoilija Ioulíta Iliopoúloulle: Kikladien saariryhmään kuuluvalle pienelle Sikinoksen saarelle tulisi rakentaa kappeli Panayía Pantoharán kunniaksi. Neitsyt Marialle omistettu kappeli olisi Elítiksen kiitos kaikesta hyvästä, mitä elämä oli hänelle suonut.

Iliopoúlou matkusti arkkitehdin kanssa Sikinokselle, mistä he löysivät juuri oikeanlaisen paikan Elítiksen kirkolle, paikan josta kirkko katsoo esteettömästi kreikansiniselle Egeanmerelle.

Then he spoke and the sea was born
And I saw and marveled
And in its midst he sowed small worlds in my image
and likeness:
Seeds of stone with names erect
and amphorae serene
and slanting backs of dolphins
Ios Seriphos Sikinos Milos
“Every word a swallow
to fetch you spring in the midst of summer,” he said
And ample olive trees
to sift the light through their fingers
as it spreads softly over your sleep
and so ample the cicadas
that you do not heed them
as you do not heed the pulse in your hand
…………………….
and broad the sky above
that you may read the infinite yourself
THIS
small, this great world!

 

Axion Esti, Sovereign 101 (1959)

Kappeli on nyt valmistumassa ja se vihitään käyttöön syksyllä. Arkkitehti Aléxandros Samarás sanoo kappelin olevan uhrilahja Elítiksen sielulle ja hänen runoilleen, sille valolle, josta tämä niin usein puhui, ja Egean saarten auringolle.

Samarásin mukaan Elítis valitsi kappelin sijaintipaikaksi pikkuruisen Sikinoksen, vaikkei ollut koskaan edes käynyt saarella, sillä hän uskoi sen edustavan aitoa, puhdasta ja neitseellistä Kreikkaa.

Minä ja sukupolveni – mukaan lukien Seferis – yritimme löytää Kreikan todelliset kasvot. Tämä oli välttämätöntä, sillä siihen asti Kreikan todelliset kasvot olivat eurooppalaisten tajuama kuva Kreikasta. Päästäksemme tavoitteeseemme meidän oli voitettava länttä rasittava rationalismin perinne.

Odysseus Elítis haastattelussa ”Analogies of Light”

Elítis oli siis mies, jolla oli missio. Hän halusi oikaista sen väärän kuvan, mikä muilla eurooppalaisilla hänen mielestään oli Kreikasta ja kreikkalaisista. Tässä työssään hän hyödynsi egealaista tajuntaansa eli kreikkalaisen identiteetin ytimessä olevia asioita: Kreikan aurinkoa ja valoa, Egeanmerta ja sen saaria.

I saw a thousand wild lilies on the meadows of life
A thousand children in the true wind
Beautiful strong children who breathe out kindness
And know how to gaze at the deep horizons
When music raises the islands

I carved the beloved name
In the shade of the aged olive tree
In the roaring of the lifelong sea.

Runosta “I LIVED THE BELOVED NAME…” (Käännös Edmund Keeley ja Philip Sherrard) (Sun the First, 1971)

Samarás sanoo, että oli olemassa toinenkin syy Sikinoksen valintaan: Elítis oli ihastunut saaren nimeen. Kielellä ja sanoilla on itsestään selvästi suuri merkitys runoilijalle, jonka työvälineitä ne ovat.

Etunimensä Elítis katsoi sopivaksi elämäntehtävälleen. Hän tuskin olisi kyennyt keksimäänkään kreikkalaisempaa nimeä kuin vanhempien valitsema Odysseus, jonka tunnetuin kantaja oli Troijan sodan tarunhohtoinen sankari.

Mutta syntymäsukunimensä Alepoúdellis rinnalle Elítis otti taiteilijanimen, jonka perusteita hän ei koskaan selittänyt. Virallisen version mukaan nimen oletetaan olevan kreikannos Elítiksen ihaileman ranskalaisen surrealistirunoilijan Paul Éluardin nimestä.

Nimen alkuperästä esitetty romanttinen versio – versio jota taiteilija ei myöntänyt eikä kieltänyt – elää kuitenkin sitkeästi. Sen mukaan nimellä Elítis olisi yhteys kreikan kielen kauniisiin sanoihin Elláda (Kreikka), elpída (toivo), eleftería (vapaus) ja Eléni, joiden sanotaan kuvastavan taiteilijan tuotannon keskeisiä teemoja.

Kreikan mytologiassa Eléni oli aistillisen kauneuden ja naisellisen vetovoiman ruumiillistuma. Nimi tarkoitti muinaiskreikassa ”loistokasta” ja ”häikäisevää”, millä ominaisuuksilla Homeros kuvasi sen aikaisen maailman kauneimpana pidettyä naista, Troijan Helenaa eli Eléniä.

Tässä antiikin aikuisessa merkityksessä Eléni sopii täydellisesti loistavan mestarirunoilijan nimen osaksi.

Sun of Justice in the mind and you glorifying myrtle do not oh I implore you do not forget my country.

It has high mountains eagle shaped and rows of vines on its volcanoes and houses very white for neighboring the blue.

Though touching Asia on one side and brushing Europe on the other it stands there all alone in aether and in sea.

It’s not a foreigners idea nor is it any kinsman’s love but everywhere a mourning and light is merciless.

Axion Esti, oodi n:o 6

LÄHTEITÄ: