Työn lomassa

IMG_1833Olen käyttänyt viime viikkoina paljon aikaa kesäloman järjestelyyn. Jos aikoo lomailla elokuussa Kreikan ihanilla saarilla eikä halua nukkua rannalla, majoitusjärjestelyt on tehtävä hyvissä ajoin.

Kreikka edustaa minulle sitä mystistä ”etelää”, joka tarkoittaa tietynlaista, arjesta poikkeavaa asioiden tilaa. Kreikan saaret mahdollistavat tämän poikkeustilan minun makuuni optimaalisella tavalla.

Lomalla kaikki aika on omaa aikaa, arjen säännöt pistetään mullin mallin, kurinalaisuus on kiellettyä, jos kurittomuuteen tarjoutuu tilaisuus, ja parhaatkin suunnitelmat laitetaan silmänräpäyksessä uusiksi, kun siltä tuntuu. Joku viisas on todennut, että onnistunut loma vietetään sellaisten ihmisten keskuudessa, joiden aikakäsitys on omaa käsitystä epämääräisempi.

Villiin ja vapaaseen menoon meille antavat luvan useiden kielten sekä lupaa että lomaa merkitsevät sanat kuten ruotsin lov, saksan Urlaub (kantasana keskiaikainen urloup, joka tarkoitti nimenomaisesti lupaa) ja espanjan permiso. Myös meillä suomessa on vanhahtava ”lupa”, jota vielä satunnaisesti kuulee käytettävän merkityksessä loma: ”Lapsilla on lupaa koulusta.”

Eripituisia…

Kreikaksi vuosiloma on diakopés kantasanasta diakopí. Se tarkoittaa keskeytystä ja taukoa. Englannissa käytetään sanaa break samassa merkityksessä.

Ne molemmat ovat sisällöltään saman oloisia kuin suomen ”loma”, jota arvellaan balttilaiseksi lainaksi; nykyliettuassa lomà tarkoittaa kuilua ja laaksoa. Loma voi olla myös vanhempi, ihan ikioma sanamme, jonka sisältö kirkastuu, kun sanaa käytetään merkityksessä väli tai aukko. Loma on jotain, joka tapahtuu töiden välissä, niiden lomassa.

Loma keskeytyksenä, taukona tai välinä kuulostaa kyllä mielestäni aivan liian pieneltä ja lyhyeltä. Pidän tässä yhteydessä merkittävästi enemmän ruotsin sanasta semester, jonka kanta on saksan akateemista puolivuotislukukautta merkitsevä sana. Myös englannissa termi liittyy nimenomaan yliopistojen lukukauteen eikä sillä ole loman kanssa mitään tekemistä. Termin juuret ulottuvat muinaiseen Roomaan, jossa cursus semestris tarkoitti kuuden kuukauden ajanjaksoa.

Sanapari ei kuitenkaan liittynyt Roomassa korkeakoululaitokseen vaan armeijaan. Sotilaat olivat kentällä puoli vuotta ja kotona puoli vuotta. Kotijaksoa kutsuttiin nimellä cursus semestris. Ruotsalaiset ovat siis säilyttäneet ilmauksen alkuperäisen merkityksen velvollisuuksista vapaana olosta, kun taas muiden kielien käytössä semester näyttää viittaavan puolen vuoden pituiseen ajanjaksoon.

…pyhiä vapaita

IMG_0272

Brittienglannissa lomasta käytetty sana holiday on tietenkin sulauma sanaparista holy day, pyhä päivä. Alun perin kyse on ollut kirkollisesta pyhästä, jolloin työnteko katsottiin synniksi ja jonka ansiosta kansalaiset saivat vapaapäivän.

Samanlähtöisiä ovat monissa kielissä käytetyt muunnelmat latinan sanasta feriae (mm. norja ja tanska ferie, portugali férias, saksa Ferien), joka sekin tarkoitti alun perin uskonnollisia juhlapäiviä, mutta alkoi vulgäärilatinassa tarkoittaa pyhimyspäivinä järjestettyjä markkinoita. Siitä on muistona englannin mm. näyttelyä ja messuja tarkoittava fair.

Kreikassa markkinaperinne elää edelleen ja pyhimysjuhlat eli panayirit ovat mahtavia tapahtumia. Yksi vuoden suurimmista on Marian päivänä 15.elokuuta järjestettävä kansanjuhla. Rodoksella Kremastin kylässä Mariaa juhlitaan päiväkausia ja tarjolla on ohjelmaa, syötävää, juotavaa ja ostettavaa. Keittiössäni yksi korvaamattomimmista työvälineistä on Kremastista pari kesää sitten ostamani kapistus, jolla suikaloidaan kaalia.

Kiitos pyhimysten kansalaiset saivat satunnaisia vapaapäiviä, ennen kuin niistä alettiin määrätä maallisilla lailla. Loma on siis lähtökohtaisesti pyhää aikaa.

Amerikanenglannin vacation-sanan kanta, latinan vacare, tarkoittaa ”olla tyhjä, vapaa velvollisuuksista, jouten”. Sen muunnelmia ovat myös esimerkiksi ranskan vacance, espanjan vacación/es, italian vacanza, hollannin vakantie ja puolan wakacje.

Samaa kantaa on tietenkin myös tyhjiötä merkitsevä sana vakuumi. Mainitsen tämän vain tiedoksi niille, jotka suunnittelevat lomansa pienintä yksityiskohtaa myöten ja pakkaavat sen niin täyteen toimintaa, että lomasta tulee työn kaltainen suoritus. Näin toimivat eivät selvästikään ole sisäistäneet loman ydinajatusta, minkä seurauksena he ovat lomansa jälkeen loman tarpeessa.

Olen todella aina ollut sitä mieltä, että kova työnteko on yksinkertaisesti sellaisten ihmisten pakokeino, joilla ei ole mitään tekemistä.

Oscar Wilde

IMG_0326

Kesälomani ensimmäinen, juhannusviikon mittainen pätkä on juuri alkanut. Poikkeuksellisesti vietän viikon kotikulmilla harrastaen turistimaisia asioita ml. saarihyppelyä Helsingin lähivesillä.

Tämä on lämmittelykierros Kreikan-lomaa silmälläpitäen.

Sen alkuun on vielä 69 yötä. Tuskin maltan odottaa.

 

 

Ruumiille ja sielulle

Kuluvasta vuodesta on tulossa Kreikassa ennätyksellinen matkailuvuosi.

Syys-lokakuussa odotetaan 5,5 miljoonaa matkailijaa, marras-joulukuussa vielä noin miljoonaa lisää. Jos kaikki menee tämän hetkisten ennusteiden mukaan, vuoden loppuun mennessä Kreikassa on käynyt 25 miljoonaa turistia ja rahaa näiden myötä on erilaisiin kassalippaisiin kertynyt 14 miljardia euroa. Näin kertoi Ekathimerini-lehti muutama päivä sitten.

Maailman matkailuneuvosto WTTC julkaisi puolestaan hiljattain tuoreita numeroita matkailun talousvaikutuksista Kreikassa. Vuonna 2014 Kreikan bruttokansantuotteesta yli 17% tuli suoraan tai mutkan kautta matkailusta. Työvoimasta oli matkailun palveluksessa reilut 9%, ja lisäksi matkailu työllisti epäsuorasti noin 10% työvoimasta. Matkailu tuotti melkein neljänneksen Kreikan vientitulosta.

Matkailu ei ole nappikauppaa. Kreikalle se on elintärkeä elinkeino.

Paras tapa auttaa kreikkalaisia nousemaan taantuman montun pohjalta on lomailla Kreikassa ja käyttää ja ostaa loman aikana paikallisia tuotteita. Ne rahat saavuttavat kohteensa paljon paremmin kuin mitkään apupaketit. Sama strategia toimii tietenkin myös Suomen taloustalkoissa.

Menisin toki Kreikkaan, olisipa maan talous kuinka loistavassa tilassa tahansa, sillä loma ja Kreikka kuuluvat yhteen. Nyt on vain yksi painava syy lisää.

Tämä oli tietenkin alustusta sille, että vuosilomani alkuun on enää 1 yö ja lomamatkan alkuun 8 yötä. Viime kesänä syöksyin matkaan anivarhain heti töiden päättymistä seuraavana aamuna ja kun pääsin illan suussa perille Porokselle, muistin tuskin nimeäni. Nyt ymmärrän levätä muutaman päivän ennen lomaa – tässä iässä on parempi kiiruhtaa hitaasti.

Matkajärjestelyt ovat vihdoin valmiit. Opin tällä kertaa mm. sen, että laivoja kulkee syyskuussa harvempaan kuin elokuussa. Toisaalta sain vahvistuksen jo aikaisemmin havaitsemaani asioiden tilaan: sivistynyt siirtyminen läntisiltä saarilta itäisille on äärettömän vaikeaa. Mutta nyt ensimmäisen viikon Éjinan ja viimeisen viikon Rodoksen välissä aikataulussani ei ole enää tyhjänä ammottavaa aukkoa: siinä on pyhä Patmos.

Monastery

Kuva: The Guardian, Alamy

Olen käynyt Patmoksella kerran aikaisemmin, syksyllä 1980. Olin töissä naapurissa Samoksella ja ohjelmassamme oli suosittu retki Patmokselle. Osallistuin siihen kerran tutustumistarkoituksessa, mutta valitettavasti en muista lainkaan saaren maailmankuuluja nähtävyyksiä vaan ainoastaan sen, miten paljon oksensin laivamatkan aikana ja vielä mennen tullen. Sattui olemaan aika kova merenkäynti enkä ole merimies. Kertauskurssi on siis paikallaan.

Patmos on pohjoisin Dodekanesian saariryhmän kahdestatoista pääsaaresta. Se sijaitsee 9 tunnin laivamatkan päässä Pireuksesta ja 7 tunnin matkan päässä Rodoksesta.

Rantaviivaltaan hyvin rikkonainen saari on juuri sopivan taskukokoinen neljäksi päiväksi: asukkaita noin 3000 ja pinta-alaa kokonaiset 34 neliökilometriä. Koolla ei ilmiselvästi ole väliä, sillä luotettavista lähteistä luin, että mm. Tom Hanks, Richard Gere, Bono, David Bowie ja Julia Roberts sekä lukemattomat entiset ja nykyiset kuninkaalliset ovat usein nähtyjä vieraita.

Vaikka Patmos sopii varsinkin elokuussa filmitähtien ja kruunupäiden bongaamiseen, useimmat täällä kävijät saapuvat saarelle muista syistä. Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ole antiikin aarteista. Patmos on merkittävä pyhiinvaelluskohde sekä lännen että idän kristityille. Unescon maailmanperintölistalle se lisättiin 1999 paitsi hengellisen merkittävyytensä niin myös rakennustieteellisen poikkeuksellisuutensa ansioilla.

Raamatun mukaan Uuden testamentin viimeinen osa Ilmestyskirja kirjoitettiin Patmoksella. Jumala ilmestyi Johannekselle ja tämän kirjuri kirjoitti Johanneksen sanelun mukaan muistiin sen, mitä Jumala oli sanonut (sivumennen sanoa Jumalan monologi oli niin pitkä, että en voi kuin ihailla Johanneksen muistia).

Monien nykytutkijoiden käsityksen mukaan kyseessä ei olisi ollut roomalaisten maanpakoon lähettämä, Johanneksen evankeliumin kirjoittanut apostoli vaan joku toinen pyhä. Joka tapauksessa munkki nimeltään Khristodoulos perusti 1000-luvulla Bysantin keisarin luvalla apostoli Johannekselle omistetun, saaren maisemaa hallitsevan uskonnollisen taiteen ja historiallisten tekstien täyttämän mahtavan luostarin. Sen ympärille alkoi 1500-1600 -luvuilla laivanvarustajien varoilla rakentua Patmoksen ”pääkaupunki”, valkoinen Hora, joka leviää kuin morsiamen laahus luostarikukkulan rinteille.

Hiljentyminen seesteisen rauhalliseksi, eteeriseksi ja mystiseksi kuvatulla Patmoksella tulee epäilemättä tarpeeseen Éjinan pistaasikarnevaalien jälkeen. Majapaikkani tarjonnee hyvät olosuhteet sekä kehon että mielen rauhoittumiseen. Kun avaan parvekkeeni oven, silmieni eteen avautuu idylliseksi ylistetty Grikosin lahti. Sen viileissä vesissä aion aloittaa aamuni ja sen rantahiekalle sijoitettujen pöytien ääressä nautin illalliseni.

Kuva: Silver Beach -hotelli

Tuskin maltan odottaa.

Loma ♥ Kreikkaa

Koska kesälomaan on enää noin 140 yötä, olen kaivanut kartat esiin ja alkanut loman suunnittelun. Suunnittelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, sillä se on miltei yhtä hauskaa kuin lomalla oleminen.

Päästäkseni oikeaan tunnelmaan kävin katsastamassa, mitä Kreikan matkailussa tapahtuu. Siihen parhaat vastaukset antaa Greek Travel Pages -sivusto, jossa esimerkiksi jatkuvasti päivittyvien laiva-aikataulujen ohella kerrotaan muun maailman Kreikka-uutisoinnista.

Vierailuhetkelläni päällimmäisenä uutisena oli brittilehti The Telegraphin artikkeli otsikolla ”Maailman spektaakkelimaisimmat teatterit”.  Arkkitehtien valitsemalle teatterirakennusten Top Ten -listalle on hyvästä syystä päässyt Ateenan Akropolis-kukkulan rinteellä sijaitseva Herodes Attikus -teatteri, jonka kuva koristi uutista. Teki mieli pakata laukku ja lähteä saman tien Kreikkaan!

Odeon_Herodes_Atticus

Kuva: GTP

Kun lueskelin uutisia taaksepäin, vastaan tuli amerikkalaisen journalistin juttu Naxoksesta.  Kirjoittaja oli hyvin ihastunut saareen ylipäänsä – johon ehkä jossain määrin vaikutti se, että hän oli päätynyt naimisiin naxoslaista sukujuurta olevan miehen kanssa -, mutta erityisesti paikallisen keittiön raaka-aineisiin ja vielä erityisemmin perunoihin, jotka ovat tunnetusti Kreikan parhaita.

Muistan hyvin Naxoksen maailmankuulut perunat, joita pääsin maistamaan viime kesälomallani istuessani illallispöydässä tamariskin alla laskevan auringon valossa, kun lämpöiset aallot melkein huuhtelivat jalkojani.

Myös tavernan pitäjän oma oliiviöljy oli herkullista, samoin hänen poikansa merestä juuri nostama kala, hänen vaimonsa tavernan takaa rinteiltä keräämä oregano kuin myös oman maan tomaatit. Viinikään ei ollut hassumpaa, vaikka se oli ostettu naapurilta.

Tällä kertaa olen päättänyt lähestyä äiti-Kreikkaa uudesta suunnasta: Lennän Ateenaan, josta jatkan suorinta tietä bussilla Pireukseen, ja aloitan lomani Attikan ja Peloponnesosin niemimaiden välissä sijaitsevalta Saroninlahdelta. Menolippu on jo taskussa.

En ole ollut Manner-Kreikassa kuin läpikulkumatkoilla, mistä syystä Akropolis-kukkulaa ja Korintin kanavaa lukuun ottamatta kaikki nähtävyydet ovat näkemättä. Kosken kuitenkaan halua nääntyä elokuun helteessä liian kaukana merestä, lähestyn niitä – tai näin alkuun edes yhtä niistä – saarilta käsin.

Saroninlahden saariin luetaan kuuluviksi Aigina, Aghistri, Hydra ja Spetses sekä enemmän niemimaat kuin saaret Salamina ja Poros sekä oikea niemimaa Methana. Sijaintinsa takia ne ovat ateenalaisten suosiossa: kantosiipialuksella matka Pireuksesta saarista kauimmaiselle eli Spetsekselle kestää lyhimmillään kaksi tuntia.

Saroninlahti

Kuva: EasySailing-sivusto

Oma suunnitelmani on kuitenkin jäädä ateenalaisten olohuoneeksi ja myös heidän takapihakseen kutsutulle Aiginalle. Se on kivenheiton päässä Pireuksesta ja sopivan kokoinen rantoineen ja raunioineen.  Tämän kesän tärkein rauniokohteeni on kuitenkin Peloponnesoksen niemimaalla vastapäätä Aiginaa sijaitseva Epidauros.

Epidauroksessa toimi antiikin aikana arvostettu parantola, kreikaksi asklipion. Nimi viittaa valonjumala Apollon poikaan Asklipiukseen, jonka sanotaan syntyneen Epidauroksessa ja joka oli paitsi parantaja niin myös lääketieteen jumala. Hoitotoiminta on päättynyt, mutta parantolan oheispalveluksi rakennettua teatteria 300-luvulta eaa. käytetään edelleen alkuperäiseen tarkoitukseensa.

EPIDAVROS

Kuva: VisitGreece-sivusto

Akustiikastaan kuuluisassa ja kooltaan valtavassa, 14000 katsojan teatterissa järjestetään kesäisin musiikki- ja teatteriesityksiä. Kun olen Aiginalla, Kreikan kansallisteatterin esittää Epidauroksessa Evripideksen tragikomedian ”Kykloopit”.

Ajatus antiikin draamasta aidossa ympäristössä alkuperäiskielisenä esityksenä on kaunis, mutta kokemuksesta tiedän, että luvassa on kova koettelemus paitsi muinaiskreikan kanssa taistelevalle päälle niin varsinkin istuma- ja selkälihaksille kiitos äärimmäisen epäergonomisten kivisten penkkien.

Kyproksessa asuessani kävin kesäisin Epidaurosta merkittävästi pienemmässä antiikin teatterissa katsomassa milloin Shakespeare-esityksiä, milloin kreikkalaista draamaa. Ainoa lohtu oli väliajalla nautittu piknik viineineen ja muine herkkuineen, joiden voimin kykeni katsomaan pitkän esityksen kunnialla loppuun asti. Ehkä Epidauroksessa tarjoillaan kylmää retsinaa.

Aiginalta on helppo tehdä päiväretkiä Hydralle ja Spetsesille, mutta Aiginan jälkeen seuraava paikka, jossa puran matkalaukkuni, on mitä luultavimmin Syroksen saari. Kykladeihin kuuluva Syros sijaitsee jo varsinaisen Egeanmeren ihanissa vesissä.

Kyseessä on pyhiinvaellusmatka, samanhenkinen, jollaisen tein Sikinosille muutama kesä sitten. Silloin kohteena oli Odysseas Elytiksen muistokirkko ja nyt rebetikon suuren miehen Markos Vamvakarisin (1905-1972) synnyinsaari ja siellä sijaitseva kotimuseo.

VamvakarisKiihkeä suhteeni Markos Vamvakarisiin alkoi Rodoksella 1978, jolloin hurahdin kaikkeen kreikkalaiseen musiikkiin, mutta etenkin rebetikoonRebetiko on alun perin suurkaupunkien hashiksen huuruisissa huumeluolissa soitettua, nykykielellä ilmaistuna ”syrjäytymisvaarassa olevien” musiikkia, joka lähti uuteen nousuun Kreikkaa 1967-1974 hallinneen sotilasjuntan aikana.

Luultavasti kuuluisin Vamvakarisin sävellyksistä on Frangosyriani, joka on vähintään yhtä tunnettu kuin Theodorakisin O kaimos. Nimi Frangosyriani tarkoittaa katolista syroslaista neitoa. Se viittaa Syroksen saaren roomalaiskatoliseen kansanosaan, jota saaren ortodoksiväestö kutsui ja kutsuu vieläkin frankeiksi ja johon myös Vamvakarisin perhe kuului.  Melkein puolet syroslaisista tunnustaa edelleen paavin kirkon oppeja.

Se mitä tapahtuu Syroksen jälkeen, on vielä ilmassa. Mahdollisesti käyn katsastamassa Amorgosin. Skiathoksella tapaamani, minua hyvin ruokkinut keittiömestari suositteli saarta, jossa hän kertoi käyvänsä kavereittensa kanssa ”chillaamassa”.  Kun kysyin, mitä Amorgoksella on, hän vastasi: ”Ei mitään”. Kuulostaa juuri oikeanlaiselta paikalta tässä kohtaa lomaa. Muutaman päivän levättyäni matkaan kohti uusia saaria ja uusia seikkailuja.

Jatkan karttojen ja kirjojen tutkimista.

Kaikki pelissä

Lennän juhannukseksi Kreikkaan. Siellä saattaa olla tällä kertaa epätavallisen väljää lomailla.

Matkailun osuus Kreikan bruttokansantuotteesta on ollut noin 20 %. Maan keskuspankin mukaan matkailutulo putosi tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 15 % vuoden takaiseen verrattuna, ja alan yritykset ja lentoyhtiöt sanovat varausten vähentyneen viime viikkojen aikana yli 30 % edellisvuoden tasosta.

Erään brittipankin ekonomisti kehottaa matkailijoita varautumaan polttoaine- ja elintarvikepulaan sekä rajoituksiin valuutan maastaulosviennissä, mikäli Kreikka vaalien seurauksena irtoaa euroalueesta. Suuri saksalainen matkanjärjestäjä puolestaan kehottaa turisteja varaamaan reippaasti euroja sukanvarteen siltä varalta, etteivät painokoneet ehdi tuottaa riittävästi drakmoja liikenteeseen.

Ei siis ihme, että pelko tulevasta pitää monet varsinkin saksalais- ja brittituristit poissa. Kreikkalaisten suurin oma mörkö taitaa juuri nyt kuitenkin olla menneisyyden haamu.

Muutaman viikon kuluttua, 17.kesäkuuta, Kreikassa järjestetään uudet eduskuntavaalit siinä toivossa, että äänestystulos mahdollistaisi toimintakykyisen hallituksen. Ensimmäiset vaalit 6.toukokuuta eivät siihen riittäneet.

Tuoreiden galluppien mukaan toinen perinteisistä valtapuolueista, oikeistokonservatiivinen Nea Demokratía, on lisännyt merkittävästi kannatustaan toukokuun alun vaaleista, ja niissä huimasti ääniä kahminut radikaali vasemmistokoalitio Syriza on myös kasvattanut suosiotaan edelleen.

Tällä hetkellä nämä vastavoimat ovat mielipidetiedustelujen mukaan jotakuinkin tasoissa, ja vaalikamppailusta ennustetaan ankaraa. Ainakin monelle vanhemmalle kreikkalaiselle ovat nousseet pelottavasti mieleen kansaa jakaneet natsimiehityksen ja sisällissodan vuodet 1940-luvulla.

Saavun Kreikkaan vaalipäivänä, ja jännitän tuloksia Santorinin Firassa ennen seuraavan päivän matkaa Parokselle. Suurin henkilökohtainen huoleni on, kulkeeko laiva ja onko retsina kylmää.

Kreikkalaisille päivä on historiallinen.

He eivät äänestä 17.kesäkuuta eurosta eivätkä edes Euroopan unioniin jäämisestä tai siitä lähtemisestä. He äänestävät paljon suuremmista asioista: maansa ja lastensa ja lastenlastensa tulevaisuudesta.

LÄHTEITÄ:

Hujan hajan pitkin merta

Minulla on huomattava aukko sivistyksessä: En ole koskaan käynyt yhdelläkään Sporadien saariryhmän saarista. Tämä vakava puute korjaantuu tuota pikaa, kun lennän juhannuksen viettoon Skiathokselle ja harrastan viikon ajan pienimuotoista ”island-hoppingia”.

Sporades tarkoittaa ”siroteltuja”, ”ripoteltuja”, ”kylvettyjä”.  Paikalliset kertovat saarten syntyhistoriasta tarinaa, jonka mukaan Jumalalla oli maailmanluomisurakan jälkeen kädessään sieviä meren silottamia kiviä. Jumala nakkasi kivet mereen Pelionin niemimaalta, jonka jatkeita näin syntyneet saaret maantieteellisesti ja myös hallinnollisesti ovat.

Alun perin kaikkia Egeanmeren saaria Kykladeja lukuun ottamatta kutsuttiin Sporadeiksi, koska ne olivat hajallaan ympäri kreikansinistä merta.

Kykladit saivat kunnian erottua joukosta Delos -saaren ansiosta. Auringonjumala Apollon uskottiin syntyneen Deloksella, josta siksi tuli merkittävä Apollo-kultin keskusRyhmän muut saaret ovat kehänä Deloksen ympärillä; kreikan kielen ”kyklos” tarkoittaa ympyrää.

Saaret, jotka nykyisin tunnetaan yleisesti nimellä Sporadit, olivat siis alun perin pohjoiset Sporadit, mikä nimi näkyy ainakin vanhemmissa kartoissa. Etelämpänä sijaitsevien saariryhmien nimet ovat tuoreempaa perua.

Esimerkiksi Dodekanesia, johon mm. Rodos kuuluu, tunnettiin alunperin nimellä eteläiset Sporadit. Nykyisen nimensä saariryhmä sai vasta 2.maailmansodan jälkeen, kun Italia palautti Kreikalle ryhmän kaksitoista saarta – kaksitoista on kreikaksi dodeka ja nisos/nisia tarkoittaa saari/saaret.

Maailman kauneimman meren pohjoisosassa sijaitseviin Sporadeihin kuuluvat Skiathos, Skopelos, Alónnisos ja Skyros, jotka ovat asuttuja, sekä lisäksi noin seitsemän asumatonta saarta.

Vaikka näillä luonnonkauneudestaan, vehreydestään ja kristallinkirkkaista vesistään ylistetyillä saarilla ei olekaan merkittäviä antiikin aarteita, on niillä käymiseen monia hyviä syitä. Vaikkapa nämä:

Alexandros Papadiamantiksen päätä säilytetään Skiathoksen ainoan kaupungin, Skiathoksen eli Horan (asukkaita 6000) Panayia Limnia – kirkossa. Kukako Alexandros Papadiamantis? Kuuluisa kirjailija, saaren oma poika, tietenkin.

Skiathoksella (pinta-ala 48km2) on yli 60 rantaa, ja olen varma, ettei niille kaikille riitä iloisesti kiljuvia lapsia eikä örveltäviä aikuisia eikä muuta melusaastetta, vaikka saaren matkailijamäärä onkin kymmenkertainen paikallisväestön määrään nähden, elokuussa vieläkin suurempi kiitos kreikkalaisten ja italialaisten lomailijoiden invaasion.

Saarelaisten mukaan Kreikan siniristilippu nostettiin ensimmäisen kerran tankoon pohjois-Skiathoksella sijaitsevassa Evangelistria – luostarissa jo v.1807, mistä asiasta olen kyllä kuullut muitakin versioita. Joka tapauksessa luostari sai kuuluisuutta vapaussodan aikaan ottomaaneja vastaan taistelleitten kapinallisten suojapaikkana.

Ellei edellä kerrottu vakuuta, entä sitten tämä: yksi Skiathoksen rannoista on nimeltään Kanapitsa.

Skiathosta paljon rauhallisemmalla Skopeloksella sijaitsee huomattavan hyvän ja laajalle levinneen maineen omaava Agnanti -ravintola, jossa lounastaessaan ihmislapsi saattaa erehtyä luulemaan päässeensä paratiisiin. Se on hyvinkin laivamatkan arvoinen kokemus.

Kreikan mytologiassa kerrotaan, että Skopeloksen asuttivat 1600 -luvulla eaa. Kreetan minolaiset, joiden sanotaan tuoneen saarelle sekä oliivin että viiniköynnöksen. Heidän kuninkaansa nimi oli Stafilos, suomeksi viinirypäle. Oikeasti.

Vielä Skopelostakin neitseellisemmällä Alónnisoksella voi, jos onni on myötäinen, päästä kasvotusten Saimaan norpan serkun, niin ikään rauhoitetun Välimeren munkkihylkeen (lat. Monachus – Monachus) kanssa. Alónnisos ja sen lähisaaret ovat Natura -suojelualuetta.

Troijan sodan sankarin, Odysseuksen, haasteena olivat merellä mm. kypoloopit, merihirviöt ja noidat. Minun saarihyppelyäni uhkaa vain Kreikan taloustilanne seuraamuksineen. Jos maan ammattiliitot suovat eivätkä julista lomani ajaksi yleislakkoa tms., pääsen saarelta toiselle ketterästi sekä perinteisillä verkkaisilla saaristolaivoilla että tarpeen mukaan myös nopeammilla kantosiipialuksilla.

Routa on jo alkanut sulaa ”egealaisen tajuntani” ympäriltä.

Lähteitä: