Kauriin ehdoilla

Säännöllisin välein astrologian maailmassa tapahtuu jotain niin isoa, että sen voi olettaa koskettavan tavalla tai toisella useimpia meistä maanmatosista. Toimijoina globaaleja vaikutuksia tuottavissa tapauksissa ovat poikkeuksetta vähintään sosiaaliset planeetat Jupiter ja/tai Saturnus, mutta useimmiten yhtenä osallisena on joku ulkoplaneetoista: Uranus, Neptunus ja/tai Pluto. Tällainen merkittävä tapahtuma on taas tuloillaan.

Tammikuussa Kauriin 23.asteessa kohtaavat planeetat, joita luonnehdin muutaman vuoden takaisessa jutussani Suotuisia siirtoja  kuvauksella ”toinen on tosikko, toinen synkkä”.

Kyseessä on raskaimman luokan parivaljakko, joka ei harrasta pintaliitoa. Kaksikossa tiivistyvät useat molempien toimintatapaa ohjaavat ominaisuudet: peräänantamattomuus ja kurinalaisuus, suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus, turhan karsiminen ja tärkeään keskittyminen, niukkuus ja autenttisuus, ankaruus ja vaativuus, turvallisuus ja luotettavuus, lojaalius ja kunniallisuus.

Tosikolla tarkoitin Saturnusta ja synkällä Plutoa. Ne ovat jo yhtymässä, vain 5 asteen etäisyydellä toisistaan, ja vaikutukset ovat tuntuneet kuukausia. Em. luonnehdinta kaksikon energialatauksesta kertoo ajan hengen, joka kulminoituu tammikuun kohtaamisessa, mutta vaikuttaa pitkään myös lähikosketuksen jälkeen.

Yksilötasolla itse kunkin astrologisella kartalla ne planeetat, joihin Saturnus ja Pluto ovat aspekteilla kosketuksissa, menestyvät parhaiten ottamalla oppia edellä kuvatuista toimintatavoista.

saturn-conjunct-pluto-transit-800x450

Saturnuksen ja Pluton kohtaaminen ei ole jokavuotinen, muttei myöskään poikkeuksellinen tapahtuma: ne ovat meidän perspektiivistämme samassa kohtaa maailmankaikkeutta eli yhtymässä 33-38 vuoden välein. Edellisen kerran yhtymä toteutui Vaa’assa marraskuussa 1982.

Riittävän monia sateita nähneille em. ajankohdan tärkeät muistot saattavat hyvinkin antaa vihjeitä siitä, mitä on tulossa tällä kierroksella,  kunhan ottaa ounasteluissaan huomioon merkkien erilaiset teemat. Vaa’assa ykkösjuttu ovat ihmissuhteet, Kauriissa status, menestys ja vaikutusvalta. Kauriissa Saturnus ja Pluto tapasivat viimeksi vuonna 1518.

Kaksikolle ja Kauriin energialle antaa merkittävää lisätukea merkkiin joulukuun 3.päivänä saapuva Jupiter, jonka erityisosaamisen alue ja ydintehtävä on maksimoida kaikki, mihin se koskee.

Ylilyönteihin taipuvaisen Jupiterin ilmaantuminen Kauriiseen saattaa toimia lähtölaukauksena tammikuun kohtaamiselle – kannattanee olla kuulolla. Ehkä Kauriin kyky tavoitteelliseen toimintaan auttaa fokusoimaan suurella pensselillä maalaavan Jupiterin tulevaisuudensuunnitelmia. Nyt viimeistään pitäisi olla päämäärä selvillä.

Kun Saturnuksen ja Pluton yhtymä on tammikuussa tarkimmillaan, Kauriissa ovat Jupiterin lisäksi myös Aurinko ja Merkurius tiukassa paketissa suuren puhdistajan ja isä-ajan kanssa. Kauriissa on stellium, Kauris rulettaa. Elämme jännittäviä aikoja.

Saturnu-Pluto 12.01.2019

Suuri Projekti

Nyt toteutuva rendezvous on ollut tekeillä pitkään.

Pluto saapui Saturnuksen kotimerkkiin 2008, ja pelin avauksesta historian kirjoihin jäivät mm. maailmanlaajuinen finanssikriisi ja taantuma, Kreikan syöksykierre sekä  arabikevät. Viimeksi mainitussa Plutoa oli jo avustamassa yksilön vapautta puolustava Uranus Oinaasta.

Kauriissa Pluto on kohdistanut toimensa Kauriin työpöydälle kuuluviin yhteiskunnan rakenteisiin: vuodesta 2008 lähtien hallitukset, suuryritykset ja varsinkin pankkimaailma ovat saaneet tuntea Pluton kosketuksen. Valta, etenkin rahan valta, ja vallan (väärin)käyttö ovat korruption vastaista taistelua käyvän Pluton erityisosaamisen aluetta.

Kauriissa Pluton voi tulkita yhteiskunnalliseksi vallankäyttäjäksi, mutta yksi Pluton merkityksistä on massojen (siis tavallisten kaduntallaajien) joukkovoima. Kauriissa se kohdistuu auktoriteetteja vastaan. Tämä Pluto on tullut hyvin tutuksi viimeisten parin vuoden aikana kansannousujen myötä.

Vain muutos on pysyvää, osa 1 

Saturnus  palasi kotiin Kauriiseen joulun alla 2017. Viimeistään silloin ainakin Pluton myllyn eli suurien muutosten ellei peräti metamorfoosin läpikäyneiden yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskuntien olisi pitänyt alkaa edes suunnitella uutta ja entistä ehompaa Pluton käyttökelvottomaksi määrittelemän tilalle. Omalla kohdallani merkit olivat kristallinkirkkaat ja miltei pakottivat katsomaan eteenpäin ja laatimaan strategiaa tulevan varalle.

Ehkä Saturnus tuo vakautta Pluton mullistusten raunioille. Pääseekö insinööri-Saturnus jo suunnittelemaan ja pystyttämään uutta puhdistaja-Pluton purkamien rakenteiden tilalle? Planeetta omassa merkissään on vahvimmillaan, ja vieraiden pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Toivon, että Pluto jatkaa jo aloittamallaan linjalla vallan vahtikoirana ja isäntä keskittyy omaan erityisosaamiseensa.

Suhdetoimintaa

Projekti jä ilmiselvästi toteuttamatta tai ainakin kesken monilla tahoilla päätellen siitä, että epäoikeudenmukaisuus ja taloudellinen eriarvoisuus ovat tuoneet jälleen viime kuukausina kansan kaduille lännestä itään, Chilestä Honkongiin.

Kun Jupiter siirtyy kotimerkistään Jousimiehestä Kauriiseen 3.joulukuuta, ollaan tässä 11 vuotta jatkuneessa maratonissa jo loppusuoralla. On loppurutistuksen aika. Isä-aika ottaa aikaa.

Maaliin päästään tammikuun 12.päivän tienoilla: Saturnus kohtaa Pluton. Olisiko tämä sen kehityksen kulminaatio, joka alkoi 2008? Hitaiden planeettojen aikataulu on väljä, ja merkit viittaavat siihen, että koko tammikuusta on tulossa kaikin puolin jännittävä.

Tarinan juoni

Luotettavia vihjeitä siitä, minkälaisia otsikoita luemme ja kuulemme seuraavan parin kuukauden aikana sekä mitkä asiat nousevat omassa elämässämme framille, antavat Kauriin hallitsemat asiakokonaisuudet.

Poliittisessa/yhteiskunnallisessa astrologiassa Kauris nähdään suuryritysten ml. pankkien tonttina. Sinne kuuluvat yhteiskunnan vakiintuneet poliittis-taloudelliset valtarakenteet ja hallitseva eliitti. Se on korkeinta valtaa käyttävien: hallituksen ja pääministerin, kuninkaan ja presidentin sekä vallassa olevan puolueen reviiriä, josta kumpuaa myös kansallinen maine ja status ml. niitä symboloivat kansalliset monumentit.

Yksilön kartalla Kauriiseen kuuluvat ura – tavallista leipätyötä tehdään Neitsyessä – ja uraan liittyen saavutukset, ylennykset, vauraus ja yhteiskunnallinen asema. Muita saman paketin osasia ovat kunnianhimo, ammatilliset tavoitteet, menestys, maine ja julkikuva. Kauris henkilöityy elämässämme auktoriteetteihin: vanhempiin ja opettajiin, esimiehiin ja esikuviin, virkavaltaan kuten poliisiin ja verottajaan, toisin sanoen kaikkiin niihin, joilla on tavalla tai toisella määräys- ja/tai vaikutusvaltaa meihin.

Eläinradan 10.merkkinä Kauris on myös 10.huoneen luonnollinen hallitsija riippumatta siitä, missä merkissä kunkin kartalla 10.huone on. Tämän tulkinnan näkökulmasta teemme 1.huoneessa nopeita aloituksia (Oinas), 2.huoneessa jokapäiväiset raha-asiat ovat isossa roolissa (Härkä), 3.huoneessa on paljon liikettä (Kaksonen), 4.huone on turvasatama (Kuu) jne. Kymmenennessä huoneessa janoamme menestystä, tunnustusta ja palkintoja, jotka luonnollisesti tarkoittavat itse kullekin erilaisia asioita.

Omalla kartallani Kauriissa on 6.huone, joten siellä toteutan sekä eläinradan 6.merkin, ahkeran ja tunnollisen Neitsyen että kunnianhimoisen ja peräänantamattoman Kauriin työntäyteistä elämänfilosofiaa. Huoneessa asuu Marsini, jonka pelastaa jatkuvan suorituskeskeisyyden ikeestä Venukseni siihen Härästä tekemä kolmion aspekti. Venus sanoo Marsille: Don´t worry, be happy!

Merkki modifioi planeettojen toimintaa. Perusluonteeltaan kärsimättömästä ja nopealiikkeisestä Marsista sukeutuu Kauriissa harkitsevampi, suunnitelmallisempi, sitkeämpi ja realistisempi. Perusenergialtaan vikkelää Merkuriusta Kauris hidastaa, Kuusta se tekee vähemmän tunteellisen jne. Planeetta sopeuttaa toimintatapaansa merkin mukaan. Planeetta kertoo kuka ja merkki kertoo miten.

Agenda on julkistettu

Pluto alennettiin tähtitieteessä planeetasta kääpiöplaneetaksi vuonna 2006, mutta se ei ole heikentänyt aurinkokuntamme äärilaidalla operoivan Pluton vaikutusvaltaa astrologiassa. Henkilökohtaisella kartalla Pluton jokainen aspekti on ainutlaatuinen ensi-ilta, sillä Plutolla menee 248 vuotta koko tähtikartan kiertämiseen.

Omalla kartallani Pluto on 1.huoneessa ja Kuuni Pluton kotimerkissä Skorpionissa, joten Pluton vaikutus elämässäni on ollut vahvasti läsnä pakotettujen mullistusten muodossa.

Pluto muokkaa työnsä kohteen mieleisekseen. Se vie pois kaiken, mikä ei palvele sen puhdistustyön kohteeksi päätyneen parasta, oli sitten kyseessä yksilö, organisaatio tai yhteiskunta. Pluto raivaa tilaa paremmalle vaikka väkisin. Mikään este ei ole sille riittävä tekosyy työn kesken jättämiseen.

Suhdetoimintaa

Pluto on toimintatavaltaan hyvin kokonaisvaltainen. Se pakottaa luopumaan kaikesta siitä, mikä on meille pahasta tai aikansaelänyttä, vaikkemme itse sitä ehkä niin näe. Sillä on siis samanoloinen rooli kuin Saturnuksella, joka on viisas vanhempi ja toimii aina lastensa parhaaksi. Pluto vie kuitenkin tehtävänsä toteutuksen äärimmäisyyksiin. Se putsaa pöydän, minkä jälkeen peli alkaa alusta. Prosessi on sitä vaikeampi, mitä enemmän vastustamme muutosta ja luopumista.

Ammattiastrologit vakuuttavat, ettei Pluton tarkoitus kuitenkaan ole tuhota meitä vaan nykyilmaisua käyttäen voimaannuttaa meidät, joskin yleensä aika kovakouraisesti. Miten innostavaa!

Kaikkien ohitusten äiti

Kunnioitan suuresti myös Saturnuksen toimintatapoja, mistä syystä olen kirjoittanut niistä usein. Tässä lähikuukausien tilanteeseen sopiva otos jutustani Oppitunteja luopumisesta, osa 1: Saturnus.

Vaikka Saturnus ei olekaan hassunhauska planeetta eivätkä sen ohitukset useimmiten mitään huviretkiä (mikä Saturnuksen mielestä johtuu yleensä siitä, ettemme ymmärrä omaa parastamme), ennemmin tai myöhemmin se palkitsee kovan työn ja yrittämisen. Oikeudenmukaisuus ja reilu peli ohjaavat Saturnuksen toimia.

Jos asiat eivät edisty ajallaan, Saturnuksella on usein sormensa pelissä. Sillä on taipumus heitellä kapuloita rattaisiin, mutta vain silloin, kun olemme sen mielestä menossa väärään suuntaan tai kun emme ole harkinneet seuraavaa siirtoamme riittävän huolellisesti.

Saturnus opettaa kärsivällisyyttä, oikeaa ajoitusta ja suunnittelun tärkeyttä. Se inhoaa hötkyilyä ja hätäilyä. Saturnus tuo kokemuksen antamaa viisautta: se tekee meistä aikuisia (tai ainakin yrittää tehdä). Saturnusta kutsutaan “karman herraksi”.  Saturnus antaa ja ottaa ansioittemme mukaan.

Se vaatii meitä katsomaan totuutta silmiin ja pakottaa meidät näkemään ne osat elämästämme, jotka ovat ohittaneet viimeisen käyttöpäivänsä, jotka kaipaavat muutosta tai joista meidän on parempi jopa luopua kokonaan.

Saturnus on sitkeä puurtaja eikä sillä ole kiire. Se on kärsivällinen ja antaa meille monta mahdollisuutta parantaa tapamme (omaksi parhaaksemme tietenkin). Suuri opettaja jaksaa opettaa meille läksyämme niin pitkään, että osaamme sen ulkoa alusta loppuun ja lopusta alkuun. Saturnus on meille lojaali silloinkin, kun toivomme sen jo vaihtavan maisemaa.

Ainoa mitä Saturnus pyytää on, että me sitoudumme itse muutokseen ja pistämme parasta. Se ei katso hyvällä ongelman lakaisemista maton alle eikä varsinkaan sitä, että ulkoistamme vastuun omasta elämästämme kanssaihmisten harteille. Kypsä aikuinen ei toimi niin. Vastuuntuntoisuus on Saturnuksen kirjoissa keskeinen hyve.

Tehdään inventaari, tasataan tilit ja laaditaan pitkän aikavälin suunnitelma. Tämä on Saturnuksen agenda aina, kun se on uuden projektin alussa kuten nyt. Ja sitten se alkaa uurastaa, askel kerrallaan, päivä kerrallaan, tavoitteitaan välillä tarkastaen, päämäärää kohti edeten. Joskus tuskastuttavan hitaasti, mutta täysin varmasti.

Lopussa kiitos seisoo.

Yhtymässä olevat planeetat ovat samalla asialla. Saturnus on kuitenkin niskan päällä, sillä se on omassa merkissään ja Pluton isäntä. Pluto kyllä toteuttaa omaa agendaansa paljastajana ja puhdistajana sekä kestävien muutosten pakottajana, mutta se kohdistaa toimet Kauriin ”toimialoihin”. Kuinka ollakaan, tuoreet uutiset (otos lauantailta 16.11) vahvistavat, että parivaljakko on täydessä touhussa ainakin yhteiskunnallisella tasolla.

Hong Kongissa Kiinan armeijan sotilaat (Saturnus) astuivat ulos parakeistaan, mikä on hyvin harvinaista. Shortseihin ja T-paitoihin pukeutuneina sotilaat purkivat mielenosoittajien rakentamia barrikadeja. Ilmeisenä tavoitteena on pelotella (Saturnus) jo useita kuukausia mieltään osoittaneita ruohonjuuritason kansanliikkeen (Pluto) jäseniä. Kuukausia jatkuneen epävakaan tilanteen seurauksena finanssikeskus Hong Kong on valahtanut lamaan (Saturnus).

Yli 400-sivuinen tietovuoto (Pluto) Kiinan kommunistisen puolueen (Saturnus) sisältä New York Times -lehdelle puolestaan paljastaa puolueen julman ohjeistuksen etnisten muslimivähemmistöjen kohteluun: ”Ehdottomasti ei yhtään armoa”. Vanhempia viedään kodeistaan ”kouluihin”, joissa oleskeluajan pituuteen vaikuttaa mm. heidän lastensa hyvä tai huono käytös.

Yhteiskunnan eliittiä (Kauris) vaadittiin tilille (Saturnus) BBC:n haastattelussa (Pluto), jossa umpilojaalilta Prinssi Andrew’lta koetettiin saada vastauksia koskien hänen ystävyyttään pedofiliasta vankilaan tuomitun ja siellä päivänsä päättäneen miljardöörin investointipankkiiri (Saturnus) Jeffrey Epsteinin kanssa. Prinssi ei paljon muista, mutta sen kuitenkin, että hän majoittui lapsia hyväksi käyttäneen Epsteinin luona New Yorkin visiitillään, ”koska se oli kätevää”. Luulisi kruunupäällä olevan rajoittamattomasti majoitusvaihtoehtoja. Kerrassaan häkellyttävä tapaus, jossa eliitin edustajat nostavat itsensä ja kaverinsa lain ulottumattomiin.

Saturnuksen ja Pluton yhtymä Kauriissa tarkoittaa klassisen tulkinnan mukaan julmaa ja kovaotteista toimintaa hierarkisissa valtarakenteissa ja suuryrityksissä. Em. esimerkit kertovat juuri tätä tarinaa.

Tasapainon vuoksi

Olen ollut huomaavinani, että henkilökohtaisella tasolla Jupiterin ehkä tyypillisin toimintatapa on altistaminen onnekkaille sattumille. Se esimerkiksi tuo elämäämme ihmisiä, tilanteita tms., jotka auttavat meitä parantamaan osaamme tavalla tai toisella. Jupiter ei siis välttämättä heitä rahasäkkiä parvekkeelle eikä taluta eteemme tulevaa puolisoamme. Se tarjoaa meille mahdollisuuksia avaamalla ovia ja tuuppaamalla meitä oikeaan suuntaan. Meidän vain täytyy olla silmät ja korvat avoinna sekä uskaltaa ajatella kuin Jupiter: elämä kantaa.

Kosmopoliitti kotiutuu

Globaalista näkökulmasta idealistisen ja optimistisen Jupiterin toivoisi tuovan lievää kevennystä tunnelmiin niin, ettei ainakaan joulua tarvitse viettää järkevyyden, suunnitelmallisuuden ja analyyttisyyden alhoissa.

Toisaalta vaikuttaa onnekkaalta, että tammikuun 12.päivän tienoilla se on ehtinyt vasta Kauriin 10.asteeseen eikä istu vielä samassa pöydässä muiden kanssa. Jupiter kun ei valitettavasti ole pelkästään suuri joviaali hyväntekijä, joka jakaa lahjoja kuin Joulu-Pukki. Se kasvattaa ja maksimoi kaiken, mihin se koskee, ja siten se vahvistaa niiden planeettojen energiaa, joihin se on yhtymässä. Saturnus ja Pluto näyttävät pärjäävän hyvin ilman lisätukea. Tosin Jupiter mediamogulin roolissaan saattaisi olla avuksi niin, että tieto meitä kaikkia koskettavista asioista pääsisi mahdollisimman laajaan levitykseen.

Jos tammikuun yhtymä ottaa henkilökohtaisesti koville ja uhkaa vaivuttaa epätoivoon vakavuutensa ja raskassoutuisuutensa takia, kannattaa tehdä kuin Jupiter:  katsoa luottavaisesti eteenpäin. Parempaa on mitä luultavimmin luvassa, kun Jupiter on yhtymässä muutos-agentti Plutoon ilman Saturnuksen jarruja.

Pluto/Saturnus yhtymä tapahtuu vain kerran, mutta Jupiter on yhtymässä Plutoon kolmasti alkavana vuonna: huhtikuussa, kesäkuussa ja marraskuussa. Jupiter+Pluto = korkein valta. Sekä Mahatma Gandhilla että Nelson Mandelalla oli syntymäkartallaan Jupiter/Pluto-yhtymä. Ei-niin-villi arvaukseni on, että vallan huipuilla taitaa tuulla 2020. Kaikki kolme kohtaamista tapahtuvat tammikuisen Pluto/Saturnus yhtymän asteissa, mikä viittaa vahvasti siihen, että tulossa on tarinan jatko-osa.

Aisapariinsa Saturnukseen Jupiter on yhtymässä vain yhden kerran, mutta tapaus on ajoitukseltaan vaikuttava. Ne astuvat käsi kädessä ja peräkanaa Kauriista Vesimieheen 17-18.joulukuuta 2020, vain pari päivää ennen talvipäivänseisausta (21.12.2020). Jälleen hienosti synkronisoitu suoritus maailmankaikkeudelta.

Nämä kaksi planeettaa ovat luonnollinen pari; niiden vastakkainasettelussa haetaan balanssia vastavoimien välille. Saturnus kutistaa, Jupiter laajentaa. Saturnus harkitsee, Jupiter ottaa riskejä. Saturnus toimii järjellä, Jupiter toimii uskon varassa. Saturnus hakee vakautta ja turvallisuutta, Jupiter on aina valmis seikkailuun. Saturnus pystyttää rajoja, Jupiter tarjoaa mahdollisuuksia. Saturnus puurtaa arjessa, Jupiter keskittyy juhlaan. Saturnus edustaa materiaa, Jupiter ideaa. Saturnus on pessimisti (omasta mielestään realisti) ja Jupiter optimisti (muiden mielestä idealisti).

Sopivasti – lagom

Muita läpikulkijoita

Venus vaeltaa Kauriissa joulukuussa. Se on yhtymässä Saturnukseen 11.päivä ja Plutoon Lucianpäivänä 13.12. Rakkauden rintamalla ja stereotyyppisesti Venus+Saturnus = sitoutunut/ järkiperusteinen/vakava/kypsä suhde, Venus+Pluto = Ex tekee paluun (henkilökohtainen kokemusperäinen tulkinta). Virallisemmin esim. kohtalokas tapaaminen.

Joulukuun uusikuu osuu tapaninpäivään, jolloin Aurinko ja Kuu ovat yhtymässä Jupiteriin. Jos joulun riennoilta jää aikaa, kannattaa ehkä rauhoittua hetkeksi ja pohdiskella tulevaa. Uuttakuuta seuraa täysikuu, ja tammikuussa täysikuu edeltää Suurta Kohtaamista: Kuu täyttyy 10.1, jolloin puolestaan Merkurius on yhtymässä Aurinkoon. Tämä asetelma lupaa vilkasta uutispäivää Saturnus/Pluto-yhtymän teemoilla.

Elämä on suuri seikkailu.

 

 

Uutisia synnyinseudulta

Syyskuisen Odysseiani viimeinen saari oli pienenpieni Koufonísi, joka antoi kokoaan enemmän. Koin siellä kaksi merkittävää asiaa. Toinen niistä oli naapurisaarella tehtyjen, pronssikautisten löytöjen kokoelma, joka oli 1.kertaa rajoitetun ajan yleisön nähtävissä. Molemmista saarista kirjoitan syksyn edetessä. Toinen oli Linnunrata.

Olen epäilemättä nähnyt Linnunradan lapsena, kun pötkötin pimeinä talvi-iltoina lumihangessa enkeleitä tehden ja katselin tähtien täyttämälle taivaalle. En vain tuolloin tiennyt, mitä näin, koska en ollut koskaan kuullut Linnunradasta. Pohjantähti ja Otavat – iso ja pieni – olivat ainoat nimeltä tutut taivaankappaleet Kuun ja Auringon ohella. Opetussuunnitelmiin eivät sisältyneet edes tähtitieteen perusteet. Onkin onni, että innostuin aiheesta kymmenkunta vuotta sitten, ja vielä suurempi onni, että olin Koufonísillä silloin kuin olin.

Istuin illallispöydässä Kapteeni Nikolasin tavernassa lampaankyljysannoksen äärellä, kun musiikki vaikeni ja sekä tavernaa että läheistä tietä valaisseet katulamput sammuivat. Iltarusko valaisi kuitenkin maisemaa, ja kännyköiden valo riitti ruokalistan tutkimiseen.

20190918_164856638_iOS

Kun sähkö palasi, lähdin taivaltamaan kohti hotellia. Puolivälissä matkaa pimeys laskeutui uudelleen saaren ylle ja sillä kertaa täydellisenä: ympärillä oli sysimusta yö. Kaikkea maan ja taivaan välillä myyvä sekatavarakauppa παντοπωλείο oli ehtinyt myydä taskulamput ja lyhdyt loppuun ennen saapumistani, joten jatkoin matkaa tuikkupussi ja tulitikkurasia laukussani.

Asetuin tarkkailemaan tilanteen kehittymistä parvekkeelleni. Katsahdin taivaalle ja vau mikä näky! Musteensininen taivas oli tulvillaan tähtiä, joiden seasta löytyi hakematta Linnunradan vaaleaksi maalaama vyö. Se kaareutui eteläiseltä taivaalta selkäni taakse pohjoiseen.

Tie lintukotoon

Linnunrata on galaksi, jossa aurinkokuntamme ml. kotiplaneettamme Tellus sijaitsee. Aurinkomme lisäksi Linnunradassa on 200–600 miljardia muuta tähteä.

Galaksit ovat valtavia kaasusta, pölystä, pimeästä aineesta ja tähdistä muodostuneita rakenteita, joita painovoima pitää kasassa. Maailmankaikkeudessa arvellaan olevan ainakin 170 miljardia galaksia.

Ensimmäiset galaksit muodostuivat alle miljardin vuoden kuluttua alkuräjähdyksestä, kun universumin täyttäneessä kaasussa olevat pienet tihentymät alkoivat tiivistyä entisestään painovoiman vaikutuksesta.

Spiraaligalaksit ovat litteän kiekkomaisia. Niitten spiraalihaaroissa syntyy runsaasti nuoria tähtiä. Spiraalihaarojen välissä on hiukan vanhempia tähtiä, ja galaksien keskusaluetta kiertää vanhoja tähtiä. Monien spiraaligalaksien keskusalue on sauvamaisen muotoinen, ja näitä galakseja kutsutaan sauvaspiraaligalakseiksi. Myös oman galaksimme Linnunradan on huomattu olevan sauvaspiraaligalaksi. Aurinkokunta sijaitsee Linnunradan kiekon tasossa, ja meitä ympäröivä kiekko näkyy pimeällä yötaivaalla sumumaisena vanana.

Tähtitieteellinen yhdistys URSA

Kirjoitin galaksimme väristä ja sen nimen etymologiasta ja mytologisista merkityksistä täällä Valkea kuin lumi.

En luonnollisesti nähnyt parvekkeeltani kuin pienen pätkän Linnunradasta, sillä aurinkokuntamme sijaitsee galaksin sisällä. Kaukaisin paljain silmin näkyvä tähti, Joutsenen tähdistön Deneb, on 1600 valovuoden päässä; valovuosi on noin 60 000 kertaa Maan etäisyys Auringosta eli noin 9,5 biljoonaa km. Katseeni suunnassa etelässä sijaitsevaan Linnunradan keskukseen oli ”observatoriostani” matkaa 25 000 valovuotta. Asian ajatteleminen saa aina pääni surisemaan.

Kauniisti kaareutuva

Linnunradan on aikaisemmin ajateltu olevan tasaisen litteä kuin pannukakku. Tämä tieto on nyt osoittautunut vääräksi.

Oletus galaksimme muodosta perustuu mittaustuloksiin siinä sijaitsevien tähtien etäisyydestä. Puolalainen tutkijaryhmä kuvasi kefeideiksi kutsuttuja, sykkiviä jättiläistähtiä, joiden säteilyvoima on omaan Aurinkoomme verrattuna jopa monituhatkertainen. Sen ansiosta saatiin tietoa aikaisempaa kaukaisempien tähtien tarkasta etäisyydestä, ja kuva muuttui.

Pannukakusta tuli hattu, jonka leveä lieri alkaa taipua suurinpiirtein aurinkokuntamme etäisyydellä hatun kuvusta.

Milky Way


KUVA: J. Skowron / Ogle / Astronomical observatory, University of Warsaw

Mahdollisia selityksiä muodolle on useita. Sen ovat saattaneet aiheuttaa pienempien galaksien yhtymiset Linnunrataan, painovoiman heikkeneminen Linnunradan reunoille siirryttäessä tai naapurigalaksiemme painovoiman vaikutus Linnunradan ulkolaidoilla. Tai mahdollisesti pimeä aine, joka on sekä silmille että laitteille näkymätöntä ainetta, mutta jota tämänhetkisen käsityksen mukaan on maailmankaikkeudesta 26,8 %. Vaikea sanoa, sillä sen olemassaolo on toistaiseksi vain oletus.

Nynnykö?

Toinen hiljattain päivittynyt käsitys Linnunradasta koskee sen keskustaa.

Useimpien galaksien keskustoissa on musta aukko, jota tähdet kiertävät. Linnunradan aukko Sagittarius A* on noin neljän miljoonan Auringon massainen. Vertailun vuoksi: huhtikuussa julkaistu ensimmäinen historiallinen kuva mustasta aukosta esitti Messier 87 –galaksin keskustan aukkoa, jonka massa on arvioitu 6 miljardiksi auringonmassaksi. Kuvauskohteeksi harkittiin myös omaa mustaa aukkoamme, mutta se todettiin liikkuvan Maasta katsottuna niin nopeasti, että kuvaaminen olisi ollut yhtä hankalaa kuin hyperaktiivisen jälkikasvun tallentaminen valokuvaan.

Sagittarius A* on (ollut) mustaksi aukoksi rauhallinen, jopa niin rauhallinen, että erään neljännesvuosisadan aukkoa tarkkailleen tähtitieteilijäryhmän jäsen kuvasi sitä ”laihdutuskuurilla olevaksi nynnyksi”. Tämän vuoden toukokuussa sen ympäristön havaittiin kuitenkin kirkastuneen 75-kertaiseksi normaaliin nähden.

Itse mustaa aukkoa ei luonnollisesti voi nähdä, sillä sitä ympäröivä tapahtumahorisontti on kuin Helvetin portti Danten ”Jumalaisessa näytelmässä”: Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Kaikki aukon syövereihin katoava aine säteilee kuitenkin kirkkaasti juuri ennen em. rajan ylitystä, ja tämän hehkun tutkijat havaitsivat.

Loistava energiapurkaus tapahtui noin 3,5 miljoonaa vuotta sitten, mutta näkyi astronomien havaintolaitteissa suuren etäisyyden takia vasta nyt. Universumin mittakaavassa viive oli mitätön; dinosaurusten joukkotuhosta on aikaa 65 miljoonaa vuotta.

Nasan Hubble-teleskoopin dataan perustuva simulaatio tapahtuneesta.  

Australialaisen tutkijaryhmän mukaan purkaus oli niin valtava, että se jätti jälkensä 200 000 valovuoden päässä Linnunradasta sijaitsevaan pitkään Magellanic Streamiksi kutsuttuun kaasuvanaan.

Purkauksen syytä ei toistaiseksi tiedetä. Tutkijat pohtivat, onko Sagittarius A* siirtymässä uuteen vaiheeseen olemassaolossaan – ja Linnunrata sen myötä? – vai oliko kyse yksittäisen ulkoisen tekijän vaikutuksesta. Sellainen voisi olla esimerkiksi useamman suuren asteroidin joutuminen mustan aukon syömiksi. Meitä suojaa mustaan aukkoon joutumiselta 26 000 valovuoden turvaväli.

_108133444_skowron3hr

KUVA: K. Ulaczyk/J. Skowron / OGLE/Warsaw University (kuvattu Chilen Atacama-autiomaassa)

Ensikohtaaminen Linnunradan kanssa oli niin vaikuttava, että odotan malttamattomana kuutonta ja pilvetöntä taivasta. Hieman yllättävästi URSAn Taivaanvahti-listauksen mukaan ”Suomenlinnan Kustaanmiekka saattaa hyvinkin olla Helsingin pimein paikka”. Toinen vaihtoehto on odottaa seuraavaa Odysseiaa ja sähkökatkoa.

Me olemme ”ydinjätettä” siitä polttoaineesta, joka saa tähdet loistamaan. Itse asiassa jokainen meistä sisältää atomeja, joiden alkuperä voidaan jäljittää kaikkialle Linnunradassamme levittäytyneisiin tuhansiin erilaisiin tähtiin.

Brittiläinen tähtitieteilijä Martin Rees

Sukkien viimeinen leposija

Viime viikkojen superstar on ollut romahtanut tähti. Sen kuva on koristanut TV-ruutuja, kännykän näyttöjä ja printtimedian etusivuja useammin kuin ehkä minkään maanpäällisen megajulkkiksen koskaan. Tilanne on hupaisa, sillä tarinan tähteä ei edes näy historiallisessa otoksessa.

Kyse on luonnollisesti Messier 87 -galaksin keskustaa painovoimallaan hallitsevasta mustasta aukosta. Edellisellä kierroksella se oli jättitähti, joka paloi loppuun. Jäljelle jäi vain sen äärettömän pikkiriikkiseen tilaan pakkautunut valtava massa. Melkoinen metamorfoosi.

Kyseessä ei ole perinteisen käsityksen mukainen valokuva vaan jälkikäteen koostettu kuvannus. Kahdeksan teleskoopin verkosto tarkkaili galaksin keskustaa kuin paparazzi korkeiden muurien takana piilottelevaa julkkista. Operaation onnistuminen edellytti osallistuneiden teleskooppien täydellistä synkronisoimista. Siinä apuna käytettiin atomikelloja, jotka jätättävät vain yhden sekunnin sadassa miljoonassa vuodessa. Teleskoopeilla kerättiin dataa ja datasta rakennettiin nyt julkaistu kuva. Materiaalia kertyi runsaasti: sen tallentamiseen tarvittiin puoli tonnia kovalevyjä.

Itse mustaa aukkoa kuvassa ei tosiaan näy, sillä aukot ovat implisiittisesti näkymättömiä. Ne on kuitenkin mahdollista paikallistaa niiden ympäristövaikutusten ansiosta, joista helposti havaittava on tapahtumahorisontiksi kutsutun alueen punaisena tulirinkinä hohtava reuna.

Eräs Event Horizon Telescope (EHT) -projektiryhmän jäsenistä vertasi kuvannusurakkaa Kuussa olevan donitsin kuvaamiseen. Lopputuloksen riittävä tarkkuus edellyttäisi ”maapallon kokoista teleskooppia, jolle tuskin löytyisi rahoitusta”. Mm. näistä käytännön syistä kansainvälinen tiedeyhteisö ryhtyi yhteistyöhön, joka osoitti voimansa: tuloksia syntyi yllättävän nopeasti. Niistä kertoessaan sama astrofyysikko totesi, että toistaiseksi datasta ei ole löytynyt mitään, mikä sotisi suhteellisuusteoriaa vastaan. Einstein näytti siis olleen oikeassa pähkäillessään teoriaansa reilut 100 vuotta sitten.

Viimeisellä rannalla

Mustat aukot olivat edellisessä elämässään raskaita tähtiä. Kun elinkaarensa lopussa oleva riittävän raskas tähti räjähtää, sen ydin romahtaa kasaan tähden oman painovoiman vaikutuksesta ja tuloksena on mustaksi aukoksi kutsuttu osa universumia.

… avaruuden aukko, jolla on selkeä reuna, minkä yli mikä tahansa voi pudota eikä mikään voi paeta; aukko, jonka painovoima on niin mahtava, että se pitää jopa valon otteessaan; aukko, joka saa avaruuden kaartumaan ja vääristää aikaa.

Kip Stephen Thorne

Mustan aukon valtavaan gravitaatioon viitaten sanotaan usein, että se ”syö” kaiken näkemänsä. Universumin järjestystä hallitaan tosiaan painovoimalla, mutta ei kuitenkaan miten sattuu. Kaikki taivaankappaleet – kuut, planeetat, asteroidit, komeetat, meteorit, tähdet, mustat aukot jne. – liikkuvat niihin vaikuttavien gravitaatiovoimien sallimissa rajoissa, minkä ansiosta ovat muodostuneet pysyvät kosmiset rakenteet kuten oma aurinkokuntamme. Rakenteiden luoma (suhteellinen) tasapainotila tekee mm. elämän pallollamme mahdolliseksi. Viattomien ohikulkijoiden syöminen ei siis ole mustan aukon elämäntehtävä, ja menoa universumissamme laajalti hyväksytyn käsityksen mukaan ohjaavan suhteellisuusteorian näkökulmasta mustat aukot ovat vain yksi gravitaation lähde muiden joukossa.

Jos nyt kuitenkin sattuisi niin ikävästi, että kaikessa rauhassa rataansa kiertävään taivaankappaleeseen vaikuttaisi sopivalla ajan hetkellä voima, joka tuuppaisi sen radalta mustan aukon suuntaan, kävisi Dantea lainaten kehnosti: ”Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää”. Aukkoon lipsahdettuaan kaikki aine kokee ”spagettifikaation”, ts. venyy spagetin kaltaisiksi ohuiksi rimpsuiksi ja edelleen tuusan nuuskaksi. Näin aukkoon sukeltavan aineen kohtaloa kuvasi edesmennyt Stephen Hawking.

”Aukko” on hieman harhaanjohtava sanavalinta. Sehän viittaa johonkin, joka on tyhjää tilaa. Musta aukko on kuitenkin täysin päinvastainen tapaus: se on kooltaan pieni – tämä on luonnollisesti suhteutettava maailmankaikkeuden mittakaavaan -, mutta massaltaan mahtava ja se täyttää tilansa maksimaalisesti. Se on käsittämättömän tiheä, ehkä jopa pistemäinen energiakeskittymä (singulariteetti). Tai mahdollisesti tiheä säikeiden pallo, kuten säieteoreetikot esittävät.

Esimerkiksi nyt kuvannettu supermassiivinen musta aukko on arvioitu kuuden miljardin Auringon massaiseksi; mustan aukon massa on aina sama kuin sen ”synnyttäneen” tähden massa. Jättimäisen massansa ansiosta aukon vetovoima on niin voimakas, että edes valo ei pääse sitä karkuun.

Musta aukko on näkymätön, sillä se on sekä pieni että pimeä.

Sanotaan, että tosiasiat ovat joskus oudompia kuin keksityt. Missään tämä ei pidä paremmin paikkaansa kuin mustien aukkojen tapauksessa. Mustat aukot ovat oudompia kuin mikään mitä scifi-kirjailijat ovat keksineet.

Stephen W. Hawking

Huolestuneille kansalaisille tiedoksi: kaikilla tähdillä ei ole fyysisiä edellytyksiä mustaksi aukoksi. Esimerkiksi oma tähtemme Aurinko on universumin mittakaavassa massaltaan niin vaatimaton, että siitä ei tule koskaan sukkia syövää mustaa aukkoa. Kun sen aika on täynnä, siitä tulee valkoinen kääpiö.

Savuava ase

Myös Messier 87 -galaksin keskiössä olevan mustan aukon olemassaolon paljasti tapahtumahorisontin fotonireunus. Kitka saa siinä lähes valonnopeudella kiertävät kaasut kuumenemaan useiden miljardien asteiden lämpötilaan, minkä seurauksena ne alkavat tuottaa mm. radio-, ultravioletti- ja röntgensäteilyä, jota tutkijat käyttivät tietolähteenään.

Eräs toinenkin viime vuosien suurista avaruustutkimuksen uutisista liittyi mustien aukkojen olemassaolon todentamiseen, vaikkakin puolivahingossa. Pääuutisena olivat maailmankaikkeuden väreilemään saavat gravitaatioaallot, joita tiedetään syntyneen  alkuräjähdyksessä. Kun 2016 tehtyjä aaltohavaintoja alettiin tutkia tarkemmin, syylliseksi osoittautuivat big bangin sijaan kaksi toisiinsa sulautunutta mustaa aukkoa, joiden valtaisa yhteismassa sai avaruuden kankaan värähtelemään. Kirjoitin asiasta muutama vuosi sitten:

Thorne sai fysiikan nobelin vuonna 2017, koska hän oli kehittämässä painovoima-aaltoja havainnutta Ligo-laitetta. Se havaitsi kahden mustan aukon sulautumisen aiheuttaman avaruuden väreilyn vuonna 2015. Kyseessä oli ensimmäinen suora havainto mustista aukoista. Aikaisemmin ne havaittiin tähtien liikkeiden avulla ja mustaan aukkoon putoavan aineen säteilystä.

Tuulahduksia menneisyydestä

Tieteen ammattilaiset asialla

EHT-projektin aikaansaannos on kerrassaan huikea: ihminen on osannut kuvata valon, jonka tuottivat 55 miljoonaa vuotta sitten avaruudessa ollutta aukkoa kiertäneet kuumat kaasut. Kuvannus ei siis esitä tilannetta noin kaksi vuotta sitten eräänä huhtikuisena yönä, jolloin teleskoopit toimiaan synkronoiden keräsivät tahoillaan dataa nyt julkaistua luomusta varten. Historiankirjoihin jäävässä kuvassa on otos yli 50 miljoonan vuoden takaisesta ajan hetkestä.

Saavutuksessa korostuu tieteellisen tiedon kauneus. Matematiikan ja fysiikan kaltaiset eksaktit tieteet kertovat, mikä on mahdollista. Niihin perustuvien lainalaisuuksien ja mallinnusten ansiosta pystytään päättelemällä ja eliminoimalla selittämään ilmiöitä, vaikka tutkimuskohdetta ei voida suoraan aistein havainnoida. Astrofyysikkojen ei tarvitse nähdä mustaa aukkoa tietääkseen, että niitä on olemassa eikä näköjään edes tietääkseen, miltä ne näyttävät.

Todisteeksi epäilevät voivat googlailla yllä olevan kaltaisia tietokonesimulaatiolla tuotettuja mustan aukon kuvia, joita on rakennettu jo vuosikausia Einsteinin suhteellisuusteoriaan ja tietokoneiden miltei rajattomaan datankäsittelykykyyn tukeutuen. Kuten Ylen Tiedeykkösen haastattelema akatemiatutkija Tuomas Savolainen Aalto-yliopistosta sanoi: ”Yllättävää oli se, ettei nyt luodussa kuvassa ollut mitään yllättävää”. Se näytti siis juuri sellaiselta kuin tutkijat olivat olettaneet sen näyttävän.

Universumissa on  kaikki hyvin.

”Kukaan fyysikko ei ole matkustamassa mustaan aukkoon tekemään mittauksia. Tätä kysymystä voi todellakin tutkia vain matemaattisesti, mutta sillä on fysikaalisia, miltei filosofisia seurauksia, mikä tekee siitä hyvin jännän”, kuvailee Peter Hintz Kalifornian yliopistosta.

Tähdet ja avaruus 3/2018

Lähteitä mm.

 

Kosmopoliitti kotiutuu

Reilu vuosi sitten kirjoitin jutussa Kasvun aikaa  elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin ympärillä velloneeseen kohuun viitaten mm. näin:

Uutisessa yhdistyvät tämän kosmisen ajan nousevat teemat: valta, raha, seksi ja seksuaalisuus. Ne ovat kaikki Skorpionin hallinnoimia kokonaisuuksia, jotka nosti etusivun uutiseksi ja valtaviin mittasuhteisiin Skorpioniin saapunut suurisuinen mediamoguli Jupiter. Kyseessä on universumin orkestroima lähtölaukaus ja esimakua siitä, mitä on tulossa.

En kyllä silloin vielä ymmärtänyt, että tapahtuneesta saisi alkunsa maailmanlaajuiseksi leviävä #metoo-kampanja enkä sitä, että #metoo olisi Jupiterin Skorpionissa viettämän ajan ykkösjuttu alusta loppuun. Jos Jupiter päivittäisi nyt ansioluettelonsa, #metoo olisi sen CV:n tuorein merkittävä saavutus.

Elämmekin jännittäviä aikoja, sillä Jupiter on juuri saapunut Skorpionista hallitsemaansa Jousimieheen, jossa se viipyy 2019 joulukuuhun asti. Lähipäivien otsikot kertovat, mihin asiaan suurimmat mediasensaatiot liittyvät seuraavan 13 kuukauden aikana.

XXL

jupiter_180x180Edelliset kerrat ”suurempi hyväntuoja”, kuten Jupiteria ennen muinoin kutsuttiin, oli Jousimiehessä marraskuusta 2006 joulukuuhun 2007, joulukuusta 1994 tammikuuhun 1996 ja joulukuusta 1982 tammikuuhun 1984. Mainituilta ajanjaksoilta voi etsiä vihjeitä tulevasta.

Planeetta toteuttaa kotitontillaan itseään puhtaimmalla mahdollisella tavalla, mistä syystä Jupiterin ajalle Jousimiehessä asetetaan usein suuria odotuksia. Niitä selittää Jupiterin keskeinen toimintatapa: se kasvattaa, laajentaa, lisää, vahvistaa yms. Tämä saattaa kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta ja niin se onkin, jos sen ymmärtää ylioptimisesti, mikä piirre on Jupiterille itselleen tyypillinen.

Jupiter tosiaan kasvattaa, laajentaa, lisää, vahvistaa kaiken, mihin se koskee – kuitenkin myös esimerkiksi vyötärönseudun, raivostuneen Marsin aggression asteen, Saturnuksen taipumuksen pystyttää koulutusmielessä hidasteita ihmispolon elämänpolulle jne. Jupiterille kaikkinainen liioittelu on toinen luonto. Omalla tontillaan sen ei lähtökohtaisesti tarvitse noudattaa minkään toisen planeetan eikä merkin toiveita ja tapoja, joten ylilyönnit ovat suuri uhka.

imagesUhan toteutumista edesauttaa myös merkki. Jousimies kuuluu nk. muuttuviin merkkeihin ja se edustaa elementiltään tulta. Molemmat ominaisuudet mieluummin tukevat kuin hillitsevät täysillä elävää Jupiteria. Luvassa on spontaania ja ailahtelevaa toimintaa, suunnitelman muutoksia, levottomuutta, valinnan vaikeutta ja hetkessä elämistä Jupiterin tapaan Jousimiehen hallinnoimilla elämänalueilla. Koska Jupiter on paitsi tuomari ja kirkonmies niin myös mediamoguli, sen tekemiset tapahtuvat harvoin hiljaisuudessa tai huomaamatta.

  • Vapaus. Visio. Totuus.
  • Idealismi, luottamus, optimismi, toivo, elämänusko.
  • Filosofia, viisaus, elämäntarkoitus.
  • Suvaitsevaisuus, avokätisyys, hyväntekeväisyys, runsaus.
  • Moraali ja etiikka, oikeudentunto.
  • Tieto, oppiminen, opettaminen, korkeakoulutus, akatemia.
  • Lehdistö, media. World wide web.
  • Sananvapaus, lehdistönvapaus, uskonnonvapaus.
  • Uskonnot, vieraat kulttuurit; maasta-/maahanmuutto, pakolaiset, ulkomaalaiset; matkailu, ilmailu; seikkailu, tutkimusmatkailu
  • Vienti ja tuonti, ulkomaankauppa, vapaakauppa.

Politiikka=yhteisten asioiden hoitamista

Jupiter yhdessä Saturnuksen kanssa sijoittuu planeettojen hierarkiassa keskikastiin. Alimmalla portaalla ovat arjessamme aktiivisesti vaikuttavat henkilökohtaiset planeetat Auringosta Marsiin ja ylimmällä maailmanlaajuisessa mittakaavassa toimivat ulkoplaneetat Uranus, Neptunus ja Pluto.

Niiden välimaastossa toimivat sosiaalisiksi planeetoiksi luokitellut Jupiter ja Saturnus, joiden pelikenttää on elinympäristömme jokapäiväisiä rutiinomaisia kuvioita laajemmalti. Tässä yhteydessä sanaa sosiaalinen käytetään merkityksessä yhteiskunnallinen.

Olen kirjoittanut parivaljakosta säännöllisesti, ja todennut jokaisessa tekstissä, ettei toista ole ilman toista.

Jupiter/Jousimies ja Saturnus/Kauris ovat kuin aisapari, mutta toiminnallisesti janan eri päissä. Onnistumiseen elämässä tarvitsemme molempia: Jupiter luo vision ja Saturnus tekee siitä totta.

Suotuisia siirtoja

Samaa keskinäisriippuvaista polariteettia kuvaa myös astrologi Per Henrick Gullfoss, jonka mukaan ”itsekseen [ilman Saturnusta] Jupiterista tulee pelkkä suunsoittaja”.

Jupiter/Jousimies -kombolle ehkä luontaisin agenda seuraavan 13 kuukauden aikana on nk. pakolaisongelma.

Kun Saturnus oli Jousimiehessä 2014-2017, Eurooppa heräsi Ruususen unestaan. Sadat tuhannet pakolaiset alkoivat pyrkiä Lähi-Idästä ja Afrikasta Välimeren pohjoisrannalle. Pakolaiset ovat maasta- ja maahanmuuttajia olosuhteiden pakosta ja siten miten suuremmassa määrin Jousimiehen tehtäväkenttää.

Valaiseva esimerkki Saturnuksen syvästi paheksumasta, suurisuiselle ja avokätiselle Jupiterille hyvin tyypillisestä toiminnasta oli mielestäni Angela Merkelin elokuinen päätös toivottaa kaikki syyrialaiset pakolaiset tervetulleeksi Saksaan. Saturnus epäilemättä repi hiuksia päästään: ei suunnitelmaa, ei sopimista, ei valmisteluja, ei organisaatiota pitämään ihmisjoukkoja järjestyksessä.

Ei myöskään yllättävää, sillä Merkel on nousumerkiltään Jousimies, ja lisäksi viestintää hallitseva Merkurius ja Jupiter ovat yhtymässä hänen kartallaan.

Järjen ääni Brysselissä

Saturnuksen vuodet Jousimiehessä olivat lisääntyvän ja entistä avoimemman rasismin aikaa. Rasismin ytimessä on erilaisuuden pelko, mikä on vähemmän kypsä ilmentymä Saturnuksen energiasta Jousimiehen teemoilla. Polarisoituminen ja vastakkainasettelu kuluvat jatkuvassa käytössä, ”muista” yritetään väkisin tehdä mörkö ja avoimesta rasismista uhkaa tulla uusi normaali. Rasismi ja siihen liittyen pelottelu on myös vallan väline, jota esimerkiksi presidentti Trump on hyödyntänyt häikäilemättömästi mm. juuri käytyjä välivaaleja edeltäneessä kampanjassaan.

Vaalituloksen myötä saatiin esimakua muutoksesta, kun demokraatit voittivat enemmistön edustajainhuoneessa. Enemmistöllä he pystyvät mm. estämään Trumpin tunnetuimman vaalilupauksen toteutumisen: muurin nouseminen Meksikon vastaiselle rajalle näyttää juuri nyt entistä epätodennäköisemmältä. Saturnus estää, Jupiter sallii.

Toinen mielenkiintoinen aihe astrologian näkökulmasta on Brexit. On vaikea uskoa, että Yhdistynyt kuningaskunta pystyttäisi Jupiterin vahtivuorolla passintarkastuspisteet manner-Euroopan vastaiselle rajalleen ja palaisi ulkomaankaupassaan unionin jäsenyyttä edeltävään aikaan. Ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuminen on sekä puhdasta Jupiter Jousimiehessä -filosofiaa että Euroopan Unionin arvomaailman kovinta ydintä.

Jupiterin kotiinpaluuseen sisältyvä lupaus on: enemmän suvaitsevaisuutta ja keskinäistä luottamusta, vähemmän erilaisuuden pelkoa, erottelua ja syrjintää. Keskustelu on jo alkanut.

Presidentti Macron puhui tänään Jupiterin suulla 1.maailmasodan muistojuhlassa Pariisissa: ”Jos sanotte: meidän etumme ensin, vähät muista, pyyhitte pois kansakunnan arvokkaimman asian, sen joka ylläpitää sitä, joka tekee siitä suuren ja joka on kaikkein tärkeintä: sen moraaliset arvot”.  Macronin kartalla Aurinko ja Merkurius ovat tiukassa paketissa Jousimiehessä. Siellä ovat myös arvoja edustava Venus sekä humanisti Neptunus.

Päivän toinen kosmoksen hyvin ajoittama kokemus: Palasin juuri lenkiltä, jonka aikana, kuten aina, minua viihdytti BBC. Kuinka ollakaan, samassa aikataulussa lenkkini kanssa alkoi ohjelma ”The Global Philosopher”. Sen aiheena oli ”Pitäisikö sananvapautta rajoittaa?”. Keskusteluun osallistui kuuntelijoita 36 maasta. Globaali + filosofia + sananvapaus + www + kansainvälisyys = Jupiter Jousimiehessä.

Minä❤ Jupiteria

Jupiter on mahdollisuuksien planeetta, joka ei – kuten eivät muutkaan planeetat – tee meille hyvää eikä pahaa. Sen energia kuitenkin tarjoaa tilaisuuksia tehdä tulevaisuuden kannalta merkittäviä asioita, kun aika on kypsä. Usein peluri-Jupiter edellyttää, että uskaltaudumme paremman tulevaisuuden toivossa ottamaan riskin ja astumaan oman mukavuusalueemme ulkopuolelle.

Suotuisia siirtoja

Olen ollut huomaavinani, että henkilökohtaisella tasolla Jupiterin ehkä tyypillisin toimintatapa on altistaminen onnekkaille sattumille. Se esimerkiksi tuo elämäämme ihmisiä, tilanteita tms., jotka auttavat meitä parantamaan osaamme tavalla tai toisella. Jupiter ei siis välttämättä heitä rahasäkkiä parvekkeelle eikä taluta eteemme tulevaa puolisoamme. Se tarjoaa meille mahdollisuuksia avaamalla ovia ja tuuppaamalla meitä oikeaan suuntaan. Meidän vain täytyy olla silmät ja korvat avoinna sekä uskaltaa ajatella kuin Jupiter: elämä kantaa.

Rakastan Jupiteria enkä suinkaan siksi, että se toisi pelkkää hyvää. Elämäni suurin ikävä mullistus tapahtui, kun kaiken maksimoiva ”suurempi hyväntuoja” oli lupaavasti urahuoneessani, ja siitä huolimatta urani törmäsi tiiliseinään. ”Syyllinen” ei ollut Jupiter yksin vaan ylitsepääsemätön este eli Saturnus, jolle Jupiter antoi yhtymällä täyden tukensa (myös Uranuksella oli sormensa pelissä). Painin seurauksien kanssa edelleen.

Rakastan Jupiteria siksi, että syntymäkarttani 1.huoneen Jupiter on kantanut minua silloin, kun olisin saattanut vajota hyvinkin syvälle monessa merkityksessä. Mieluummin ylioptimistinen ja idealistinen kuin pessimistisen pelokas, kyyninen ja toivosta luopunut.

Tehokkaimman käsittelyn ohitusta tekevien planeettojen kynsissä saavat luonnollisesti ne syntymäkartan planeetat, joihin ohittaja on yhtymässä. Omalla kartallani Jupiterin tapauksessa se tarkoittaa ensin Saturnusta 3.asteessa ja seuraavaksi Kuun Yläsolmua 10.asteessa. Suotuisa kolmion aspekti kohdistuu Jousimiehestä toisiin tulenmerkkeihin Oinaaseen ja Leijonaan, vaativa neliön aspekti Kaloihin ja Neitsyeeseen.

Tuli on hallitseva elementti kartallani, sillä Merkurius, Aurinko ja Keskitaivas MC ovat Oinaassa, nousumerkki ASC, Jupiter ja Pluto Leijonassa. Katselin siksi jo näin hyvissä ajoin tulevaa ml. Jupiterin jokavuotisen peruutusvaiheen ajoitusta.

Jättiläinen alkaa peruuttaa Jousimiehen 25.asteesta 10.huhtikuuta ja se palaa normaalinopeuteen elokuun 11.päivänä merkin 15.asteessa. Koska karttani kaikkien kulmahuoneiden alkupiste on 15.asteessa (käytän Placidus-huonesysteemiä), ne vastaanottavat stationary direct -tilassa olevalta Jupiterilta ison annoksen energiaa.

Tämä vaikuttaa seurauksiltaan kokonaisvaltaiselta mahdollisuudelta, johon minulta odotetaan aktiivista panostusta (seksitiilin aspekti) asiaankuuluvilla teemoilla: 4.huoneen kulma IC: koti, suku, perhe, juuret, menneisyys ja 7.huoneen kulma DESC: kanssaihmiset, ihmissuhteet. Esteettömästi autopilotilla energia muokkaa kolmion aspektilla 1.huoneen kulmaa ASC: miltä maailma näyttää, miten muut minut näkevät sekä 10.huoneen kulmaa MC: ura, elämäntehtävä, julkinen kuva, mistä minut muistetaan.

Asia saattaa liittyä juuri nyt kiinnostukseni kohteena olevaan Jupiterin ja syntymä-Saturnukseni yhtymään. Järkevä ja kypsä Saturnus on kartallani joviaalin Jupiterin merkissä, missä se tuottaa brittityyppistä kuivaa huumoria, ja vieläpä 5.huoneessa, jota perinteinen astrologia kutsui ”Ilon huoneeksi”. En tosin ole varma, miltä Saturnuksesta tuntuu: huoneeseen kuuluvat lapsenomainen ilo ja nautinto, leikki, spontaanius ja hetkessä eläminen eivät ole millään mittarilla mitaten sen vahvimpia taipumuksia.

Kolmella edellisellä kerralla nyt aktivoitumassa oleva kuvio on parantanut tilannettani, mistä syystä suhtaudun suurella luottamuksella Jupiterin taitoon suoriutua tehtävästä jälleen parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteisenä tekijänä niissä on ollut suunnittelemattomuus ja siitä huolimatta lopputuloksen pysyvyys sekä punaisena lankana – luonnollisesti – vapaus. Jupiter on palvelulupauksensa mukaisesti tuonut mahdollisuuksia, ratkaisuja ja kasvua, mutta ei vielä koskaan rahasäkkiä.

Suhtaudun tulevaan jupiterimaisella optimistisuudella. Suuren hyväntekijän moninaiset suotuisat ja vaikutukseltaan pitkäkestoiset kosketukset kartallani ovat tervetulleita muutoksia nykytilanteeseen.

Suuri puhdistaja Pluto on parhaillaan seitsemättä (oikeasti: seitsemättä) ja onneksi viimeistä kertaa yhtymässä Marsiini, joka on Oinaassa olevien planeettojeni hallitsija ja joka asuu Kauriissa kartan 6.huoneessa (ei puhettakaan ilosta tai nautinnosta, pelkkää kovaa työtä). Suuri opettaja Saturnus on tuonut tilanteeseen oman värinsä vaativalla neliöllään Aurinkooni. Nämä kaksi aika rankkaa aspektia alkavat nyt hiipua, ja jouluun mennessä ne ovat pelkkä muisto.

Nyt alkaa matka uutta kohti.

Kun lähdet matkalle Ithakaan,
rukoile pitkää tietä perille,
paljon seikkailuja ja kokemuksia.
Laistrygonialaisia, kyklooppeja,
äkäistä Poseidonia älä pelkää:
et kohtaa heidän kaltaisiaan koskaan,
jos ajatuksesi vain ovat korkeat, jos vain
valitut tunteet henkesi valtaavat ja ruumiisi.
Laistrygonialaisia, kyklooppeja,
raivoavaa Poseidonia et kohtaa koskaan,
ellet kanna heitä mukana sielussasi,
ellei sielusi nostata heitä eteen.

Konstantinos Kavafy: Ithaka

 

Kuuma kohtaaminen

Dedalus oli kunnioitettu artesaani, joka tunnettiin poikkeuksellisen taitavana arkkitehtinä, kuvanveistäjänä ja keksijänä. Huolimatta vankasta asemastaan hän pudotti kilpailun pelossa oppipoikansa Taluksen alas Akropolin laelta. Rangaistukseksi Dedalus joutui maanpakoon Kreetalle.

Siellä kuningas Minos antoi oraakkelin ohjeiden mukaisesti Dedalukselle tehtäväksi rakentaa sen labyrintin, johon kuninkaan vaimon ja härän suhteen tulos, pelätty minotaurus-hirviö suljettiin.

Kun Ateenan kuninkaan poika Theseus tuli Kreetalle tappaakseen hirviön, Minoksen tytär Ariadne rakastui prinssiin niin, että halusi pelastaa tämän hengen. Dedaluksen ohjeistamana Ariadne kertoi kuninkaanpojalle tavan, jolla tämä löytäisi labyrintin minotauruksen sokkeloista ja sen tapettuaan vielä reitin takaisin ihmisten ilmoille.

Tästä petoksesta kuningas Minos raivostui Dedalukselle niin, että sulki sekä Dedaluksen että hänen poikansa Ikaruksen labyrinttiin. Labyrintissä Dedalus rakensi lintujen sulista ja vahasta siivet itselleen ja pojalleen pakomatkaa varten. Ennen ilmaan nousemista isä varoitti poikaansa lentämästä liian lähelle meren pintaa, etteivät sulat kastuisi, tai liian lähelle aurinkoa, jolloin vaha sulaisi.

Nuorukainen unohti isänsä neuvot heti siiville noustuaan ja kohosi yhä ylemmäs kohti aurinkoa. Vaha alkoi sulaa, Ikaruksen siivet levisivät taivaan tuuliin ja hän putosi mereen lähelle nimetöntä saarta. Näin saari sai nimekseen Ikaria ja sen rantoja huuhtovasta merestä tuli Ikarian meri.

Taru siipensä polttaneesta Ikaruksesta nousi mieleeni viime viikonloppuna kahdesta syystä. Ensinnäkin Ikaria on tämänkertaisen saarihyppelyni 3.kohde, jos onnistun pääsemään sinne ja sieltä pois säällisen aikataulun puitteissa.

Lomasuunnitelmia pähkäillessäni kuuntelin BBC:n uutisointia Nasan tuoreimmasta avaruusseikkailusta. Nasa laukaisi matkaan Parker-aurinkoluotaimen, joka määränpäähän päästyään saa kunnian olla lähimpänä tähteämme koskaan käynyt ihmisen rakentama kapistus. Toivottavasti Parkerin matka Aurinkoon päättyy paremmin kuin Ikarus-paran, ja toivottavasti Ikarialta matkan jatkaminen käy sujuvammin kuin Auringon kiertäminen.

Aurinkomatkalla

Auringon luo pääseminen ei ole mikään pikkujuttu, vaikka maallikon tiedoilla varustettu ihmislapsi saattaisi niin ajatella.

Kuten tunnettua, aurinkokuntaamme pitää järjestyksessä painovoima eli yleinen vetovoima eli gravitaatio. Aurinkokuntamme keskustähden massa on 99,8% koko järjestelmän massasta eli 1,989 × 10^30 kg (1 989 000 000 000 000 000 000 000 000 000 kg). Koska kappaleen massa määrittää sen gravitaation voiman, Aurinkomme vetovoima on täysin ylivoimainen jopa suurimpien planeettojen vetovoimaan verrattuna, mistä syystä Aurinko vie ja me sitä kiertävät taivaankappaleet korkeintaan vikisemme.

Aurinkokeskinen maailmankuva alkoi yleistyä 1500-luvulla puolalaisen Nikolaus Kopernikuksen ansiosta. Tosin tuolloinkaan ei vielä ymmärretty, miten mitättömän pieni piste aurinkokuntamme on avaruuden äärettömyydessä.

Joka tapauksessa luulisi, että matka Auringon suuntaan sujuisi salamannopeasti ilman minkäänlaisia teknisiä välineitä tähden valtavan gravitaation myötävaikutuksella. Mutta ei. Selitys piilee Telluksemme kiertonopeudessa ja sen radan asennossa Aurinkoon nähden. Kiidämme Aurinkoa ympäri keskimäärin 107 200 km tunnissa ja jotakuinkin sivuttain Auringon pintaan nähden. Lähemmäksi Aurinkoa pääseminen edellyttää sivuttaisen liikkeen oikaisemista. Sen jälkeen valtaosa energiasta kuluu Auringon gravitaation vastustamiseen niin, että matkanteko sujuu hallitusti.

Tässä Parkerin apulaiseksi on värvätty Venus, toinen Auringon ja Maan välillä kiertävistä sisäplaneetoista. Luotain ohittaa Venuksen seuraavan seitsemän vuoden aikana seitsemän kertaa, ja jokaisella ohituksella Venus hidastaa painovoimallaan luotaimen vauhtia ja tuuppaa sitä hieman lähemmäksi Aurinkoa. Projektissa alusta pitäen työskennelleen astrofyysikko Nicky Foxin mukaan ensimmäinen lähikohtaaminen tämän vuoden marraskuussa on koko operaation herkin hetki. Kunhan Parker selviää siitä kunnialla, kaikki voivat lopettaa kynsiensä pureskelun.

Lähimmillään Aurinkoa eli planeettaterminologialla ilmaistuna perihelissä – kreikan sanoista περί perí eli lähellä + ἥλιος ilios eli Aurinko – se on vasta jouluaattona 2024 (oheisessa kuvassa ”First Min Perihelion”), jolloin sen etäisyys tähteemme on ainoastaan 6,16 miljoonaa km. Vertauskohteeksi voi ottaa Aurinkoa lähimpänä kiertävän pikku-Merkuriuksen, jonka radan etäisyys Aurinkoon on noin 47 miljoonaa km.

16-00815_MissionDesign

Kuva: NASA

Parker saapuu Auringon tontille muutaman kuukauden kuluttua (kuvassa ”First Perihelion”) ja alkaa kiertää sitä elliptisellä radalla, joka kulkee aika ajoin hyvin lähellä Aurinkoa, mutta poistuu välillä jäähylle Venuksen radan taakse. Seitsemän vuoden aikana luotain kiertää tähtemme kaiken kaikkiaan 24 kertaa. Loppujen lopuksi, kun se on lähimmillään Auringon pätsimäistä pintaa, sen kiertovauhti on huikeat 725 000 km/t ja kierrosaika on kutistunut viidestä kuukaudesta kolmeen. Parker on kaiken muun lisäksi myös historian nopein ihmisen rakentama laite.

Auringon röyhtäisyjä

Korona, jonka sisään Parker sukeltaa, on tähteämme ympäröivän kaasukehän uloin, miljoonien kilometrien päähän Auringon pinnasta ulottuva kerros. Maasta käsin sitä pääsee ihailemaan vain auringonpimennyksen aikana. Korona on pimeän Auringon ympärillä hohtava auran kaltainen alue, joka yllättävää kyllä on merkittävästi tähden pintaa kuumempi. Pinnan lämpötila on pyöreät 6000 astetta, mutta koronan useita miljoonia asteita. Tulivuorista Maan pinnalle purkautuvan laavan lämpötila on 700-1200 astetta.

Parker-luotain on avaruustutkimuksen historian ensimmäinen laite, joka on nimetty elävän ihmisen mukaan. Nyt jo yli yhdeksänkymppinen astrofyysikko Eugene Parker sai osakseen tämän harvinaisen kunnian, sillä hän ennusti ensimmäisenä jo 1950-luvulla aurinkotuulen olemassaolon.

Aurinkotuuli on Auringosta irronneista hiukkasista koostuva suihku, jota Auringon säteilyn paine puhaltaa tähdestä poispäin yli miljoona tonnia sekunnissa. Koronan alueella hiukkassuihkun vauhti kiihtyy ääntä nopeammaksi ja hiukkaset leviävät kaikkialle aina heliopaussiin eli aurinkokunnan ulkorajoille asti. Siellä Auringon vaikutusvalta lakkaa ja tähtienvälinen avaruus alkaa.

Tutuin tulos Maan magneettikenttään osuvasta hiukkasvirrasta ovat revontulet, pelottavinta tulosta eli teknologiauskovaisen maailman lamaannuttavaa aurinkomyrskyä vielä odottelemme.

Parker-mission tavoitteena onkin selvittää, miksi korona on tähtemme pintaa kuumempi, miten aurinkotuuli syntyy ja mikä kiihdyttää hiukkassuihkun vauhdin koronan alueella niin suureksi. Vaikka samat kysymykset ymmärrettiin esittää jo yli 60 vuotta sitten, tiede on vasta nyt osannut kehittää materiaaleja, jotka kestävät Auringon kuumuuden  ja säteilyn toimintakuntoisina lähietäisyydellä (ainakin näin toivotaan).

Parkerin ”SPF aurinkosuojatekijä” on kerrostetusta hiilikuidusta tehty 11,4 -senttinen kilpi, joka on suunniteltu suojelemaan luotainta jopa 1400 celciusasteen kuumuudelta. Parker kuitenkin myös tarvitsee Auringon lämpöä, sillä aurinkovoima on sen pääasiallisin energialähde. Parkerin mahdollisimman vähän Auringon säteilylle altistettavien aurinkopaneelien lämpötilaa säädellään vedellä.

Kuka sammuttaa valot?

Aina kun Nasan tai sen eurooppalaisen vastineen Esan operaatiot ylittävät uutiskynnyksen, alkaa sama keskustelu: Miksi valtavia rahamääriä käytetään avaruustutkimukseen, kun Maan päälläkin olisi rahoille käyttöä? Parker-operaation budjetti on 1,37 miljardia euroa.

Aurinkokuntamme äärilaidalla sijaitsevan Pluton tutkimusta on ehkä hieman hankala perustella, mutta aurinkotutkimukselle on itsestään selvä syy: me elämme Auringon tontilla ja sen vaikutuspiirissä.

Aurinko on elämän ylläpitäjä: meitä ei olisi olemassa ilman Auringon valoa ja lämpöä. Täsmälleen sopiva etäisyys Auringosta tekee Telluksestamme asuttavan. Meidän pallomme sijaitsee nk. Kultakutri-vyöhykkeellä, jossa lämpötila on juuri sopiva elämän syntymiseen ja säilymiseen.

Modernin teknologiariippuvaisen maailman näkökulmasta helpommin hahmotettava kohtalonyhteys Aurinkomme ja itsemme välillä lienee kuitenkin se, että Aurinko saattaa toimillaan ”sammuttaa valot” Maassa kertarysäyksellä esim. muuttamalla avaruudessa kiertävien satelliittien rataa tai vahingoittamalla niiden sähkölaitteistoja tai polttamalla ne avaruusromuksi. Ilman lukemattomia tietoliikenne-, säätiede- ja paikannussatelliitteja nyky-yhteyskunta olisi täysin kädetön.

Suoraan maapalloon Auringon aktiivisuus vaikuttaa satunnaisesti. Edellisen kerran roihupurkaukseksi kutsuttu vahva aurinkotuuli osui maahan 1859. Silloin seuraukset jäivät vähäisiksi, koska maailman sähköistäminen oli vasta alussa. Esim. sähkövalaistus alkoi yleistyä vasta 1800-luvun loppupuolella, ja Suomessa vielä ennen talvisotaa melkein joka toinen torppa maaseudulla oli ilman sähköä. Nyt tilanne on radikaalisti erilainen ja maailmasta ilman toimivaa sähköverkkoa tulisi kaikin puolin pimeä paikka.

Avaruussään ennustaminen onkin aurinkotutkimuksen yleinen tavoite. Mitä paremmin tunnemme Auringon toimintaa, sitä paremmin pystymme suojautumaan sen potentiaalisesti haitallisilta vaikutuksilta, joille olemme itse itsemme altistaneet.

Parker ja sen seuraan näillä näkymin vuonna 2020 liittyvä Euroopan avaruusjärjestö ESA:n Solar Orbiter -luotain ovat siksi hyviä sijoituksia turvallisempaan tulevaisuuteen. Voimme myös luottaa siihen, että ne ovat teknisesti ylivoimaisia  linnunsulista ja vahasta tehtyihin siipiin verrattuna.