Kulttuurin peili

Ensimmäinen sanakirja, jossa suomi oli mukana: latinalais-skandinaavinen sanakirja Lexicon Latino-Scondicum (1637), sisälsi noin 2600 äidinkielemme sanaa. Kielitoimiston sanakirjan tuoreimmassa versiossa (2017) on yli 100 000 hakusanaa. Elämä oli aikaisemmin yksinkertaisempaa ja elinpiiri rajoittunut, mikä näkyi myös kielessä. Toimeen tultiin perussanoilla.

Koska kieltä ei käytetä tyhjiössä, ympäröivän maailman kehitys ja muutos vaativat kehitystä ja muutosta myös kieleltä. Uudissanojen syntytarve on vastustamaton luonnonvoima.

Kirjakielemme isä Mikael Agricola joutui 1500-luvulla keksimällä keksimään sanoja, koska hän aloitti kielen luomisen melkein puhtaalta pöydältä. Nykyisin upouudet sanat ovat aika harvinaisia; kielitoimisto tarjoaa niitä meille satunnaisesti kuin täkyinä. Useimmiten uusia sanoja rakennetaan yhdistämällä tuttuja sanoja tai tekemällä niistä johdoksia. Hyvin yleistä teknologian yhteen nivomassa ja kutistamassa globaalissa maailmassa on lainata sanoja muista kielistä ja muokata ne tarvittaessa oman kielen näköisiksi ja kuuloisiksi, jos sitäkään.

Sanasatoa Suomi100-vuodesta

Kotimaisten kielten keskus Kotus kerää vuoden mittaan esiin nousevia uudissanoja tietokantaansa. Ne eivät ole viranomaissuosituksia vaan sanoja, jotka kertovat mm. yhteiskunnallisista ilmiöistä ja muutoksista. Niitä ei myöskään sisällytetä automaattisesti Kotuksen ylläpitämään, kaikkien käytettävissä olevaan Kielitoimiston sanakirjaan.

Vuoden 2017 sato oli runsas: uudissanoja kirjattiin tietokantaan noin sata, joista tässä muutamia poimintoja.

Länsimetron valmistumista läheltä seuranneiden positiivisesta ajattelusta kertoo vihdoin käyttöön otetun joukkoliikennevälineen lempinimi Josse. Jossella ajelen itsekin päivittäin nyt, kun se on toistuvien viiveiden ja moninaisten värikkäiden vaiheiden jälkeen mahdollista.  Idea Josseen (”jos se tulee”) lainattiin manselaisilta, jotka kutsuvat bussejaan nysseiksi (”nyt se tulee”).

Loistavaa tulevaisuutta uskallan ennustaa myös työelämän muutoksesta kertovalle lainasanalle diginomadi, joka tarkoittaa työntekijää vailla vakituista työpistettä. Diginomadin työpaikka on siellä, minne hän läppäri kainalossaan loikkii.

guy-2618928_640

Sen sijaan virkakielen makuinen osallistumistulo on kaikista näkökulmista niin epäonnistunut viritelmä, että sen toivoisi sananakin palaavan sinne mistä tuli. Kyseessä on hallituksemme työnäyte: työttömyysturvan aktiivimallin osaksi pitkäaikaistyöttömille suunniteltu ”ns. osallistava sosiaaliturva, jossa tuen saamisen ehtona on osallistuminen yhteisön toimintaan, kuten opiskeluun, työharjoitteluun tai vapaaehtoistyöhön”. Jos muut uudissanat kertovat ensisijaisesti elinympäristön muutoksista, tämä kertoo hallituksemme harhaisuudesta ja kansalaisten arjesta vieraantumisesta.

Kaiketonta – siis useita tavallisia ruoka-aineita sisältämätöntä, kuten maidotonta, munatonta ja gluteenitonta – ruokaa ei itselläni ole tarvetta kokeilla, mutta tämä luultavasti hieman kieli poskessa käyttöön otettu sana on mielestäni nokkela ja hauska. Puutetta ilmaiseva pääte on yhdistetty sanaan, jonka lupauksen pääte nollaa täysin.

Sävyltään synkeä kuolinsiivous – suora laina ruotsista – on sitä vastoin ollut kodissani meneillään jo pitkään. Sillä tarkoitetaan omien tavaroiden sortteerausta ja raivausta hyvissä ajoin, ettei kaikin puolin ikävä homma jää jälkeenjäävien huoleksi. Kyseessä on siis Kon Marin elämänfilosofian yksi alalaji.

Tammelassa sikala muutettiin sirkkalaksi vastauksena ekologisemman ravinnon kysyntään, ja Ähtäriin rakennettiin maamme ensimmäinen pandala, jossa Hua Baon ja Jin Baobaon , suomalaisittain Lumen ja Pyryn, toivotaan viihtyvän PR-vierailunsa ajan. Sirkkala ja pandala ovat tyypillisiä johdannaissanoja.

Koko uudissanalista 2017 on luettavissa täällä.

Viimeiset lisäykset sanakirjaan tehtiin vajaa vuosi sitten, maaliskuussa 2017. Tuolloin mukaan otettiin mm.

burkini, emoji, granola, heraproteiini, hevi-osasto, höntsätä, ikuisuusprojekti, ilmiöpohjainen, klikkausjournalismi, laastarisuhde, lapsentahtinen, mehustella, nyksä, raakaruoka, ruutuaika, suppailla ja turvapaikkapuhuttelu

Jos esittäisin listan sotalapsiksi lähetetyille ruotsintädeilleni, he olisivat aivan ulalla. Mutta joudun tunnustamaan, että nyksä, höntsätä ja mehustella olivat myös minulle vielä näin vuoden viivellä täyttä hepreaa.

Voittajat kolmannella kotimaisella

Ruotsi oli aikaisemmin runsaskätisin lainasanojen luovuttaja, mutta yllättävän kauan sitten, jo 2.maailmansodan jälkeen, englanti ajoi sen ohi.

dictionary-1619740_640

Atlantin takana perinteinen kieliauktoriteetti, 1800-luvulta lähtien julkaistu Webster’s Dictionary määrittää vuoden sanan verkkohakujen perusteella. Tiettyjen sanojen päätyminen palkintosijoille on siis kielen käyttäjien tiedonhalun tulosta.

Voittaja ei yllättänyt ketään kuluneen vuoden aikana kuulolla ollutta, vaikka suomalaisesta näkökulmasta asioita ihmettelevä saa taas lisää pohdiskeltavaa. Armon vuonna 2017 vuoden sanaksi valittiin menestyksen airueena itseään myyvässä Yhdysvalloissa sana feminismi. Sen haut lisääntyivät moninkertaisiksi, ja sana keikkui useina päivinä hakulistojen ykkösenä.

Nosteesta saamme kiittää luonnollisesti luolamies D. Trumpia alias ”Minullakin on pipp … anteeksi nappula pöydälläni ja se on isompi kuin sinun pipp … anteeksi nappulasi. Sitä paitsi minä olen mieleltäni vakaa nero”. Feminismi-sanan nousu on suoraa seurausta hänen ja hänen seuraajiensa naiskuvasta.

Tällä puolella isoa vettä brittiläisen klassikon The Oxford Dictionaries -sanakirjan valinta vuoden sanaksi oli mm. mediamainintojen perusteella youthquake eli nuorisojäristys, joka sekään ei ole uudissana. Tiettävästi sitä käytti ensimmäisenä maailman johtavan muotijulkaisun Voguen päätoimittaja Diana Vreeland vuonna 1965: ”Vuosi elää nuoruuttaan, nuoret vuottaan … Lisää unelmoijia. Lisää toimijia. Tässä. Nyt. Nuorisojäristys 1965”.

Maailmassa puhalsivat muutoksen tuulet. Tyttöjen hameenhelmat lyhenivät Mary Quantin ansiosta miniin, poikien hiukset pitenivät maksiin, Rollarit julkaisivat singlen ”I Can’t Get No Satisfaction”, Martin Luther King kannattajineen marssi kansalaisoikeuksien puolesta ja 35000 rauhanaktivistia Vietnamin sotaa vastaan.

Nuorisojäristys on määritelmän mukaan ”merkittävä kulttuurinen, poliittinen tai yhteiskunnallinen muutos, joka on tulosta nuorten ihmisten teoista tai vaikutusvallasta”.

Sana kuvaa valitsijoiden mukaan päättyneen vuoden henkeä ja tunnelmaa, ja he pitävät todennäköisenä, että sen kulttuurinen merkittävyys on kestävää. Lopullisen päätöksen tehnyt Oxford Dictionariesin pääjohtaja Casper Grathwohl selitti valintaansa sanojen ajatuksia ja käyttäytymistä ohjaavalla vaikutuksella. Hän esitti toiveen, että kaikilla (briteillä) on halua sitoutua sanaan ja omalta osaltaan voimaannuttaa se. Toisin sanoen hän pyysi kansan tukea nuoren sukupolven nostamiseksi muutoksen etujoukkoihin.

Miten valinnat Atlantin vastarannoilla kirkastavatkaan brittiläisen ja yhdysvaltalaisen kulttuurin välisiä eroja!

time-for-a-change-2015164_640

Kieli elää ajassa. Se sekä muokkaa että peilaa kulttuuria.

“For last year’s words belong to last year’s language
And next year’s words await another voice.”
― T.S. Eliot, Four Quartets

KUVAT: Pixabay

13.päivä ja lauantai

Lauantaina 6.tammikuuta vietettävän loppiaisen teema on valo ja silloin käynnistyy vuosittainen festivaali Lux Helsinki, joka jatkuu 10.1 asti. Valotaideteokset Helsingin ydinkeskustassa ovat nähtävissä klo 17-22.

imagi00001p4

Albrecht Duerer 1502

Tähän se sitten loppuu – joulu. Siitä merkiksi tammikuun 6.päivä on nimeltään loppiainen.

Tämän jouluakin vanhemman kristillisen pyhäpäivän nykyinen nimi on ollut meillä käytössä 1600-luvulta lähtien. Se on ajatukseltaan samansisältöinen kuin muun muassa englannin- ja ruotsinkieliset termit, joihin kaikkiin liittyy ajatus siitä, että joulu on tältä erää ohi.

Ruotsiksi loppiainen on trettondag jul tai trettondagen eli 13.päivä jouluaaton jälkeen.  Samaa ”ajanlaskua” ilmentää englanninkielinen nimi loppiaisaatolle:  Twelth Night eli 12.ilta/yö joulupäivästä lukien. Joulu siis kestää 12 päivää ja se päättyy loppiaiseen.

Itse loppiaista englanninkielinen maailma kutsuu nimellä epiphany, jonka kuten niin monen muunkin sanan alkuperä on kreikassa: sana ἐπιφάνεια [epifánia] tarkoittaa Jumalan ilmestymistä. Termi oli käytössä jo antiikin Kreikassa ja Roomassa, missä sillä ymmärrettiin jonkun pantheonin jäsenen näyttäytymistä tavallisille kuolevaisille.

Nykypäivän kreikkalaiset pappeja lukuun ottamatta kutsuvat loppiaista nimellä fota eli valot. Sillä viitataan jumalaisen tiedon tuomaan valaistukseen. Samaa asiaa symboloi myös loppiaisen liturginen väri valkoinen.

Loppiaisen ajankohta vaihtelee maittain. Suomessa loppiaista vietettiin  vuosina 1973-1991 työmarkkinajärjestöjen aloitteesta tammikuun 6. ja 12.päivän välisenä lauantaina, mistä se sittemmin palautettiin entiselle, kiinteälle paikalleen tammikuun 6.päivään.

Alun perin, 200-luvulla, loppiaista vietettiin Jeesuksen syntymäpäivänä. Tästä syystä sitä kuulee vieläkin joskus nimitettävän ”vanhaksi jouluksi”.

Keskiajan katolisessa Ruotsin valtakunnassa päivää kutsuttiin ”Kolmen kuninkaan päiväksi”. Nimi viittasi kolmeen itäisen maan viisaaseen mieheen, jotka olivat saapuneet kumartamaan Jeesus-lasta. Espanjankielisissä maissa loppiainen onkin nimeltään El Día de los Reyes (Kuninkaiden päivä) ja Virossa ”’kolmekuningapäev”.

Suomen kirkossa loppiainen on lähetystyön nimikkopäivä liittyen juuri tietäjiin. Nämä olivat ulkomaalaisia, jotka ”näkivät valon”. Kirkon käsityksen mukaan valaistuminen eli  jumalaisen tiedon vastaanottaminen on mahdollista kaikille etnisestä tausta riippumatta.

Opillisesti läntinen kirkko muistaa siis loppiaisena Jeesuksen seimelle tulleita itämaantietäjiä, jotka Betlehemin tähti ohjasi perille. Näin Matteuksen evankeliumin mukaan, joka on kirkoissa päivän evankeliumi. Esimerkiksi Espanjassa lapset saavat perinteisesti lahjat juuri loppiaisena aivan kuten Jeesus-lapsi sai tietäjiltä lahjaksi kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Tietäjät olivat joulupukin edeltäjiä.

Itäisessä kirkossa epifania, jota kutsutaan yleisemmin nimellä theofania, on vuoden kolmanneksi tärkein juhla pääsiäisen ja helluntain jälkeen. Ortodoksimaissa juhlaa vietetään Jeesuksen kasteen muistoksi, mistä syystä vesi liittyy niissä olennaisesti loppiaisseremonioihin. Loppiaisena suoritetaan suuri vedenpyhitys, joka tapahtuu, mikäli suinkin mahdollista, luonnonvedessä: järvessä, joessa, meressä tms.

Muun muassa Kyproksessa kirkoista lähtee tammikuun kuudentena meren rantaa kohti saattue, jonka kärjessä kulkevat papit, heidän jälkeensä yhteisön merkkihenkilöt ja sitten tavalliset seurakuntalaiset. Veden äärellä pidettävän seremonian jälkeen pappi kastaa ristin veteen pyhittäen näin veden, jota käytetään esimerkiksi kotien siunaamiseen.

Loppiainen palauttaa meidät kaikki arkeen ja ruotuun. Suklaarasiat on tyhjennetty, kinkusta ei ole jäljellä kuin muisto ja kuusi pudottaa viimeistään ulos vietäessä kaikki neulasensa.

Seuraava pyhä on vasta pääsiäinen, jota läntinen kristikunta viettää vuonna 2018 huhtikuun 1.päivänä (pääsiäissunnuntai) ja itäinen viikkoa myöhemmin.

Kevättä ja pääsiäistä odotellessamme voimme iloita vaikkapa siitä loppiaisen valoisaan teemaan sopivasta ajatuksesta, että päivä on 6.tammikuuta Helsingin korkeudella jo 23 minuuttia pidempi (6 tuntia 12 minuuttia) kuin se oli talvipäivänseisauksen aikaan (5 tuntia 49 minuuttia).  Kuljemme konkreettisesti valoa kohti.

Jos joku kuitenkin haluaa vielä jatkaa joulua, niin voi tehdä hyvällä omallatunnolla kansanperinteitä kunnioittaen vielä viikon ajan Nuutin päivään asti.

Portti uuteen

Päivitetty juttu arkiston kätköistä.

Onnellista uutta vuotta !

Uuden vuoden alkua markkeeraavaa päivää vietettiin Rooman valtakunnassa nykyisellä paikalla tammikuun alussa jo vuodesta 46 eaa.

janus_big

Katse menneeseen ja tulevaan

Tuolloin toteutetussa Julius Caesarin suuressa kalenteriuudistuksessa päiväksi valikoitui 1.tammikuuta, jolloin Rooman uudet konsulit aloittivat virkakautensa. Tähtitieteellisen selityksen antaa puolestaan talvipäivänseisaus, joka oli merkittävä käännekohta vuodenkierrossa ja jota seuraava ensimmäinen uusi kuukausi tammikuu on.

Tammikuu (latinaksi Ianuarios) sai nimensä muinaisen umpi-roomalaisen jumalan Januksen mukaan. Hän oli roomalaisista jumalista ainoa, jolla ei ollut esikuvaa kreikkalaisessa pantheonissa olkoonkin, että hänen syntymäpaikkansa sanotaan olleen Thessalia keski-Kreikassa.

Alkujen, siirtymien ja loppujen jumaluuden hallinnoimat moninaiset elämänalueet syntymästä kuolemaan konkretisoituivat kansan keskuudessa sisään- ja uloskäynteihin: portteihin (latinaksi jani) ja oviin (latinaksi januae).

Niinpä Januskin – taivaallinen portinvartija – esitettiin aina kaksikasvoisena: toiset kasvot katsoivat taakse-, toiset eteenpäin kuten ovet, jotka avautuvat sekä sisään että ulos. Virkansa tunnuksina Januksella oli toisessa kädessä sauva, jolla asiaankuulumattomilta estettiin sisäänpääsy, toisessa avain. Januksen avain sopi mm. taivaan porttiin, jonka hän tarvittaessa aukaisi pääjumala Jupiterille ja sulki tämän jälkeen.

Januksen edustamien teemojen nähtiin sopivan hyvin vanhan ja uuden vuoden taitekohtaan. Kaikkien alkujen jumaluuden suurimpana vuotuisena juhlapäivänä 1.tammikuuta muinaiset roomalaiset valitsivat huolellisesti sekä sanansa että tekonsa varmistaakseen, että uusi vuosi sujuisi kaikin puolin suotuisissa merkeissä. Ylle puettiin parhaat vaatteet, riitelemistä ja kiroilua vältettiin, kanssaihmisiä tervehdittiin kohteliaisuuksilla.  Kansalaiset vaihtoivat lahjoina ja hyväntahdon eleenä kullattuja taateleita, viikunoita ja hunajakakkuja sekä kuparikolikoita, joita koristivat Januksen kahdet kasvot.

Keskiajalla kirkon aseman vahvistumisen myötä uudenvuodenpäivää alettiin kuitenkin pitää pakanallisena jäänteenä. Vuoden alkua siirreltiin milloin Marian ilmestyspäivään, milloin jouluun tai pääsiäiseen. Näin kirkko pyrki osoittamaan riippumattomuuttaan maallisista vallanpitäjistä ja näiden ajanlaskusta. Vasta seuraavan, gregoriaanisen kalenteriuudistuksen myötä vuodesta 1522 eteenpäin uudenvuodenpäivä asettui aloilleen tammikuun ensimmäiseen päivään.

https://i0.wp.com/upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/bc/Sylvester_I_and_Constantine.jpg

Paavi Sylvester ja Konstantinus Suuri

Vaikka uudenvuodenpäivä oli julistettu pakanalliseksi, sen aatto, vuoden viimeinen päivä, osui samaan ajankohtaan kanonisoidun paavin, Sylvester I:n (314-335) pyhimyspäivän kanssa. Paavi oli ansioitunut käännyttämällä kristinuskoon Rooman keisari Konstantinus Suuren (n. 272-337), joka sittemmin laillisti kristinuskon Rooman valtakunnassa.  Paavin ehdotuksesta keisari kutsui kokoon historiallisen Nikean kirkolliskokouksen, jossa vuonna 325 muotoiltiin kristityn uskontunnustuksen pohjana oleva kolminaisuusoppi.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterin peruina monissa manner-Euroopan kielissä uudenvuodenaatosta käytetään nimeä ”Silvester”. Myös meidän nimipäiväkalenterissamme kyseisenä päivänä juhlivat Sylvester ja Silvo. Nimen kantasana on latinan metsää tarkoittava silva, jonka muunnelmia ovat myös Vesteri ja Sylvi.

Uudenvuodenpäivä on puolestaan vuoden toinen päivä joulupäivän ohella, jolloin kalenterissa ei mainita lainkaan nimipäivänsankaria. Kristitty perinteemme suojelee näin paitsi Jeesuksen syntymä- niin myös nimenantopäivää.

Miltei saman hartauden kuin uskontunnustus saa meillä osakseen Suomen kansan perinteinen, virallinen uudenvuoden runo: mestari Leinon ”Hymyilevä Apollo”, joka tunnetaan myös nimellä ”Aurinkolaulu”. Se on jo vuosikymmenien ajan – vuodesta 1948 – esitetty radiossa valikoiduilta osiltaan (runossa on 33 säkeistöä) vanhan vuoden viimeisillä minuuteilla. Niin tapahtuu vuosittain YLE Radio1:ssä uudenvuodenaattona klo 23.55.

Kun aavehet mieltäsi ahdistaa,
niin lemmi! ja aavehet haihtuu.
Kun murheet sun sielusi mustaks saa,
niin lemmi! ja iloks ne vaihtuu.
Ja jos sua häpäisee vihamies,
niin lemmellä katko sen kaunan ies,
ja katso, hän kasvonsa kääntää pois
kun itse hän hävennyt ois.

Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet,
taas kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.

Aurinkolaulu, säkeistöt 4 ja 5

Kun Eino Leino (1878-1926) kehottaa sopuisaan yhteiselämään, lähimmäisenrakkauteen ja kiitollisuuteen – ihailtavia tavoitteita ja lupauksen arvoisia asioita nekin – , oman lempirunoni ydinsanoma on: Ei menneeseen tarrautuen, ei ”sitku” eikä ”mutku” vaan tässä ja nyt, koska eilinen on mennyttä eikä huomisesta ole varmuutta.

Runo on Kaarlo Sarkian (1902-1945) ”Älä elämää pelkää”, jonka viesti sopii mitä parhaiten elämänohjeeksi ja uudenvuodenlupaukseksi jokaisen vuoden alkuun.

Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.

Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen raunioilla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.

Älä koskaan sano:
“Tämä on iäti minun.”
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.

Vihreät kuulat

Kuva: Fazer

Lapsuuden vuodenvaihteen kohokohta olivat itsetehdyt, voipaperiin kääräistyt, lumihangessa kovettuneet nekut. Näin kypsässä keski-iässä saman ilon tuovat hampaille pienemmän uhan muodostavat klassiset vihreät kuulat ja kuohuviini Straussin tahdissa. Näillä eväillä luotan pääseväni tälläkin kertaa sujuvasti uuteen alkuun.

Aurinko nousee uudenvuodenpäivänä Helsingissä klo 09.24 ja laskee klo 15.24. Vuoden ensimmäisellä päivällä on pituutta 6 tuntia, mikä on 11 minuuttia enemmän kuin talvipäivänseisauksen aikaan.

LÄHTEITÄ:

Pollen ja palkollisten päivä

Ennen vuotta 1774 vietettiin Suomessa pyhäpäivinä myös kolmatta joulupäivää eli apostoli Johanneksen päivää 27. joulukuuta sekä neljättä joulupäivää eli viattomien lasten päivää 28. joulukuuta. Kuningas Kustaa III kuitenkin vähensi ne kahteen, koska aatelisten ja porvarien mielestä pitkät pyhät laiskistivat palkollisia liikaa.

Wikipedia: Joulu

File:St-stephen.jpg

Pyhä Stefanos

Voimme siis syyttää Kustaa III:a siitä, että joudumme nykyisin tyytymään vain yhteen ylimääräiseen vapaapäivään, jota nimitetään paitsi toiseksi joulupäiväksi niin myös tapaninpäiväksi.

”Tapani” viittaa kristityn kirkon ensimmäiseen marttyyriin, vuonna 34 tai 35 kuoliaaksi kivitettyyn Pyhään Stefanokseen. Kreikankielen seppeltä merkitsevästä ”Stefanoksesta” tuli meillä ”Tahvana”, josta kehkeytyi edelleen nykyinen ”Tapani”.

Kristinuskoa edeltävänä aikana vuoden pimeimpinä päivinä Pohjoismaissa juhlittiin auringonjumala Freylle pyhitettyä hevosta, jolla jumala pystyi ratsastamaan veden ja tulen läpi. Freyn ratsun kunniaksi järjestettiin kilpa-ajoja, jotka aloittivat nykyisinkin harrastettavien tapaninajojen perinteen. Päivä on siis ollut hevosten ja hevosmiesten oma päivä aikojen alusta.

Kirkko alkoi levittää kansan keskuuteen legendaa Pyhästä Stefanoksesta kuningas Herodeksen tallirenkinä ja hevosten suojelijana ja määräsi Stefanoksen päivän  ajankohdaksi kirkon pyhimyskalenterissa Frey-jumalan juhlapäivän eli toisen joulupäivän; ortotodoksikirkko viettää Stefanoksen pyhimyspäivää 27.12.

Englanniksi tapaninpäivää kutsutaan nimellä Boxing Day, jolla ei ole mitään tekemistä nyrkkeilyn kanssa. Tässä yhteydessä sanan boxing uskotaan tarkoittavan laatikon/rasian (engl. box) antamista.

Kyseessä saattoivat olla ne rasiat, jotka jo kristinuskon alkuaikoina sijoitettiin kirkkojen ulkopuolelle ja joihin paremmin toimeentulevat voivat halutessaan antaa joulun jälkeen köyhille jaettavia lahjoituksia.

Britanniassa yläluokan varakkaat tapasivat puolestaan korvata palvelusväelleen joulun aiheuttaman ylimääräisen työn ja vaivan antamalla näille joulun jälkeisen ensimmäisen arkipäivän vapaaksi ja myös ”joululaatikon”, jossa oli lahjoja ja bonuspalkkaa sekä mahdollisesti ruoan tähteitä vietäväksi kotiin perheelle. Myös posteljooni, maitomies ja jätehuolto palkittiin.

Ei siis ihme, että asuessani brittien entisessä alusmaassa Kyproksessa ovikelloni soi eräänä joulunaluspäivänä ja oven takana seisoi punaposkinen ja leveästi hymyilevä, mutta minulle tuiki tuntematon mies, joka lausui: Merry Christmas, I come from the rubbish! Meni hetki ennen kuin tajusin, että herra oli katumme roskakuski, joka ei ollut tällä kertaa keräämässä jätteitä vaan joulubonuksiaan eli jouluboksiaan.

WP_20171222_14_49_19_Pro

Aurinko nousee Helsingissä tapaninpäivänä klo 09.25 ja laskee klo 15.16. Päivä on kaksi minuuttia – sen kuuluisan, lyhyttäkin lyhyemmän kukonaskeleen verran – pidempi kuin talvipäivänseisauksen aikaan, 21.joulukuuta.

Olemme matkalla kevättä kohti.

LÄHTEITÄ:

Kolme miestä ja tähti

”Tähti se kulkeepi itäiseltä maalta, itäiseltä maalta, sanomaton kirkkaus se ulos loisti ja se tähti oli Jumalalta ulos lähetetty, ulos lähetetty ja he riensivät uhraamaan kultaa, pyhää savua ja mirhamia, ja mirhamia.”

Saksasta meillekin levinnyt, satoja vuosia vanha tiernapoikaperinne (tierna ruotsin sanasta stjärna eli tähti) perustuu Matteuksen evankeliumin kertomukseen Itämaan tietäjistä ja näiden matkasta Betlehemiin sekä asemansa puolesta pelkäävästä kuningas Herodeksesta. Matteus oli apostoleista ainoa, joka ylipäätänsä mainitsee tietäjät, ja hänkin kirjoitti ainoastaan näin:

”…Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä… ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo.  He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.”

Matteuksen evankeliumi 2: 1, 9.11

Kuva: phawker.com

Oletus lahjantuojien lukumäärästä perustuu Matteuksen kertomaan lahjojen lukumäärään. Kuitenkin kolmen vähän tilaa vievän ja suhteellisen keveän lahjan tuomiseen olisi riittänyt vain yksi mies. Tai ehkä heitä oli täysi tusina, mutta he toivat yhteisiä lahjoja. Kolme on siis vain sivistynyt arvaus.

Myös seimen äärelle saapuneiden ammatista on monta käännöksellistä tulkintaa. ”Viisaalla miehellä” saatettiin tarkoittaa aikansa oppinutta ja keskivertoa enemmän kouluja käynyttä ihmistä. ”Tietäjä” saattoi viitata siihen, että heillä oli hallussaan korkeampaa tietoa kuten astronomista ja astrologista osaamista. Tuohon maailman aikaan myös astrologia oli kunnioitettu tieteenhaara.

Matteuksen evankeliumin alkuperäiskielessä kreikassa käytetty sana mayi [μάγοι] on aiheuttanut hämmennystä englanninkielisessä maailmassa, koska sanassa on nähty yhteys englannin taikuriin (magician).

Lilla_riksvapnet_-_Riksarkivet_SverigeVarsinkin katolisissa maissa kolmikkoa kutsuttiin myös kuninkaiksi ja heidän symbolikseen nousi kolme kruunua. Tähän tunnukseen viittaa meille suomalaisillekin hyvin tuttu ”tre kronor”, jonka kuningas Albrekt Mecklenburgilainen lisäsi 1300-luvulla Ruotsin valtakunnan pieneen vaakunaan.

Virallisesti kuva oli kolmesta kuningaskunnasta muodostuneen Kalmarin unionin symboli, mutta sillä tahdottiin myös luoda mielikuvia hurskaasta kansakunnasta. Samalla ”tre kronor” oli merkki siitä, että kuningas oli itse käynyt Kölnissä pyhiinvaelluksella.

Köln oli keskiajalla Pohjois-Euroopan merkittävin pyhiinvaelluskohde.  Kolmen kuninkaan luut olivat päätyneet Konstantinopolin ja Milanon kautta Saksaan, ja 1200-luvulla näille pyhäinjäännöksille alettiin rakentaa niiden arvoista kirkkoa. Kölnin mahtava goottilaistyylinen katedraali valmistui vuonna 1880. Kristinuskon ensimmäisten pyhiinvaeltajien maallista jäämistöä säilytetään kirkossa kullatussa ja jalokivin koristetussa sarkofagissa.

Mutta takaisin tarinan alkuun. Viisaiden miesten vähintään vakavasta tähtitieteen harrastuksesta kertoo se, että nähtyään mielestään epätavallisen ilmiön aamutaivaalla nämä näyttävät jättäneen kaiken sikseen ja lähtivät kukin taholtaan matkaan kuin parhaatkin tähti-bongarit. Heidän lähtöään eivät siis estäneet normaalin työsuhteen velvoitteet, mikä näyttäisi kertovan keskimääräistä suuremman vaurauden ja/tai aseman tuomasta vapaudesta.

Mikä taivaallinen ilmiö oikein ajoi miehet tien päälle?

Vuosisatojen myötä kirjattujen erittäin tarkkojen astronomisten tietojen perusteella on jo pitkään pystytty laskemaan planeettojen sijainnit avaruudessa tietyllä ajanhetkellä niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessa, samoin muistiin on merkitty kaikki epätavalliset tapahtumat taivaankannella.

Niinpä tähtitieteelliset selitykset Betlehemin tähdelle ovat moninaiset. Ehdolla ovat olleet sekä komeetta eli pyrstötähti että supernova eli räjähtänyt tähti. Toistaiseksi suosituin selitys on kahden suuren planeetan, Jupiterin ja Saturnuksen, kohtaaminen tai paremminkin kolme kohtaamista lyhyen ajan sisällä.

Teorian planeettakonjunktiosta kehitteli matemaatikko ja astrofyysikko Johannes Kepler jo 1600-luvulla. Näin ajoitettuna Jeesuksen syntymävuosi olisi ollut vuosi 7 eaa.

Tunnettu suomalainen tähtiharrastaja, lääninrovasti Risto Heikkilä on kirjoittanut kirjan ”Jouluntähti”, jossa hän ehdottaa Betlehemin tähden selitykseksi kirkkaimpien planeettojen Jupiterin ja Venuksen toistuvia kohtaamisia vuosina 3 ja 2 eaa. Heikkilän teorian ongelmana on ajoitus:  Herodeksen kuolinvuotena pidetään yleisimmin vuotta 4 eaa. eikä hän näin ollen voinut toimia postuumisti yhtenä näytelmän päähenkilöistä.

Se että ”tähti” – kuten planeettoja silloin kutsuttiin – näyttäisi pysähtyneen Betlehemin ylle, oli oletettavasti seurausta kirkkaan planeetan, mahdollisesti Jupiterin, kiertonopeuden hidastumisesta, mikä aiheuttaa geosentrisen visuaalisen harhan pysähtyvästä, jopa peruuttavasta planeetasta.

Kyseessä saattoi olla myös vain pienellä alueella havaittu astronominen ilmiö. Tai ehkä koko tarina tietäjiä ohjanneesta tähdestä on sekin pelkkää legendaa, jolla on haluttu konkretisoida uuden uskonnon alkuhetki.

Kuva: The Houston Museum of Natural Science

Joka tapauksessa miehiltä meni perille pääsyyn 13 vuorokautta, sillä he tulivat kamelilla ja kaukaa eli juutalaisen maailman ulkopuolelta.  Heistä puhuttiin alun perin persialaisina, mutta karttaa tutkiessa herää kyllä ihmetys: etäisyys ajanlaskumme alun Persiasta Betlehemiin on arviolta noin 1300 km.

Päivämatka olisi siis ollut 100 km, mikä kamelin normaalilla kävelyvauhdilla (5 km/h) olisi tarkoittanut matkaamista miltei ympäri vuorokauden. Toisesta tietäjien kotimaana mainitusta vaihtoehdosta, Babyloniasta, etäisyyttä oli  huomattavasti vähemmän.

Viisaiden miesten maantieteellinen alkuperä menetti kuitenkin merkityksensä, sillä kirkollisia tarkoitusperiä varten – antamaan kirkolle universaali luonne – näille luotiin uusi etninen tausta. Baltasarista tehtiin musta – Tiernapoikien ”murjaani” – ja hän edusti Afrikkaa, Kaspar sai kasvoilleen itämaisia piirteitä ja Aasian edustuksen. Tietäjistä vanhin Melkior oli ”Eurooppa”.

Kolmentoista päivän kuluttua joulusta vietettävää loppiaista kutsutaan esimerkiksi saksalaisella kielialueella ja katolisissa maissa ”Kolmen kuninkaan päiväksi”, sillä sinä päivänä tietäjät siis vihdoin löysivät Jeesuksen seimen äärelle. Tosin Raamatun mukaan seimellä tallinnassa kävivät vain paimenet – ne joille ”enkeli taivaan lausui näin: Miksi hämmästyitte säikähtäin?” – mutta kaukaa tulleet tietäjät näkivät äidin ja lapsen sisätiloissa talossa.

Muun muassa Espanjassa päivä on edelleen tärkein lahjojen antopäivä. Tietäjät aloittivat näin tietämättään edelleen jatkuvan perinteen ja olivat siten varhaisin esikuva lahjoja tuoville Pyhälle Nikolaokselle, Christkindille ja Joulupukille.

Vaikka myöskään seimelle saapuneiden sukupuolesta ei ole vanhimmissa teksteissä erillistä mainintaa, voinemme turvallisin mielin olettaa heidän olleen miehiä.

Jos kolme viisasta miestä olisivat olleet naisia, he olisivat pysähtyneet kysymään tietä, saapuneet paikalle ajoissa ja ehtineet auttamaan synnytyksessä. He olisivat tuoneet mukanaan jotakin syötävää, siivonneet tallin ja antaneet lapsen vanhemmille hyödyllisiä lahjoja.

Lähteitä: