Kieli avaa ovia

Silmäilin lomalta palattuani syyskuun lehtiä varmistaakseni, että maailmassa ei ole tapahtunut mitään täysin odottamatonta sillä aikaa, kun olen ollut etelässä. Vaikka Tom Selänniemi määritti 1996 väitöskirjassaan ”Matka ikuiseen kesään” suomalaisten seuramatkailijoiden etelän ajattomaksi, paikattomaksi ja arjesta poikkeavaksi tilaksi, minun eteläni on tähän aikaan vuodesta hyvinkin paikkasidonnainen: syyskuu on jo vuosia ollut pyhitetty saarihyppelylle ihanalla Egeanmerellä.

Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla blogia kirjoittava Anna Maria Gustafsson tarttui artikkelissaan samaan etelään, kun hän pohti ruotsia äidinkielenään puhuvien suomalaisten ja riikinruotsalaisten lomamatkoistaan käyttämien termien eroa. Suomenruotsiksi matkustetaan på södernresa, mutta riikinruotsiksi på solsemester tai på solresa. Södernresa on suora käännös suomen etelänmatkasta, ja Gustafsson määrittää sen olevan tyypillinen finlandismi eli sana, jota käyttää vain Suomen ruotsinkielinen väestö.

Mutta asiaan. Olin häpnadilla lyöty, kun lehtikatsauksessani törmäsin juttuun Euroopan kielten päivästä. Sitä on vietetty 26.syyskuuta Euroopan neuvoston aloitteesta  jo vuodesta 2001 lähtien enkä ainakaan muista koskaan edes kuulleeni siitä.

Euroopan_kielten_paiva_juliste

Juhlapäivän vietolla komissio toivoo 800 miljoonan EU-kansalaisen innostuvan kieltenopiskelusta, sillä ”kielellinen monimuotoisuus on kulttuurienvälisen yhteisymmärryksen työkalu ja maanosamme rikkaan kulttuuriperinnön avaintekijä”. Luonnollisesti, naturligtvis, natürlich, naturally, φυσικά, naturalmente – ja hienoa, että asia ymmärretään myös unionin korkeiden päättäjien keskuudessa.

Kysyn kuitenkin: miksi päivää juhlitaan ainakin meillä niin matalalla profiililla, että kaltaiseni aiheesta intohimoisesti innostunut kansalainen ei tiedä edes sen olemassaolosta? Syyskuun 26.päivä tulisi ehdottomasti olla liputuspäivä koko unionin alueella, sillä meidän vahvuutemme on nimenomaan kielellisessä ja kulttuurisessa diversiteetissä.

Neuvosto haluaa merkkipäivällä muistuttaa kielten opettelun sekä opiskeltavien kielten monipuolisuuden tärkeydestä kulttuurienvälisen ymmärryksen lisäämiseksi sekä rohkaista elinikäiseen kieltenoppimiseen niin koulussa kuin sen ulkopuolella, joko tarpeeseen tai ihan vain huvin vuoksi.

Aiheeseen liittyy huolestuttava HeSan uutinen (16.9.2019), jonka otsikko oli ”Korkeakouluihin tähtäävät lukiolaiset pänttäävät nyt matematiikkaa kielten kustannuksella, ja se voi johtaa jopa kielten opiskelun kuolemaan, sanovat opettajat”:

Vieraiden kielten opiskelijaryhmät ovat kyselyn perusteella pienentyneet tänä syksynä osassa lukioista jopa liki puolella. Vaikka takana olisi vuosien pitkän kielen opiskelu, omaa tasoa vastaavaa ryhmää ei lukiossa välttämättä ole.

Syynä kielivalintojen hiipumiseen pidetään uutta korkeakoulujen todistusvalintaa, joka painottaa matematiikan osaamista. Joidenkin vastaajien mukaan tämä voi pahimmillaan johtaa lyhyiden kielten opiskelun vähenemiseen tai jopa kuolemaan, Karppanen kertoo.

”Monesta lukiosta tuli viestiä, että etenkin lyhyet kielet on hiipumassa lukiosta pois, kun opiskelijat eivät valitse kieliä. Englanti on pian ainoa.

Tämä on käsittämätöntä yksisilmäisyyttä. Kielten valikoimaa uhkasi pitkään nuoriso- ja viihdekulttuurin nostattama englannin suuri suosio. Juuri kun kansainvälistyvien nuorten ansiosta oltiin pääsemässä vauhtiin valikoiman kasvattamisessa, sitä alkaa uhata matematiikan kasvava tuntimäärä. Palaako kansainvälinen Suomi insinööri-Suomeksi?

Suomen kielen lautakunta julkaisi vuosi sitten kannanoton ”Suomi tarvitsee pikaisesti kansallisen kielipoliittisen ohjelman”, jossa ilmaistiin huoli kansalliskielten asemasta yhteiskunnassa. Kannanotossa mainittiin mm. äidinkielen ylioppilaskokeen välttämättömyyden kyseenalaistaminen sekä se tosiasia, että ainakaan Helsingissä ei kaikissa suomalaisissa yrityksissä saa enää palvelua kansalliskielillä. Erityisesti nostettiin esiin kansalliskielten asema tieteen kielinä ja opetuksen välineenä koulutuksen kaikilla tasoilla.

Kirjoitin itse muutama vuosi sitten englannin hegemonian seurauksista nimenomaan tieteenteon kielenä jutussa Kenen maailmankuva?. Jos kaikki korkeampi opetus ja oppiminen tapahtuu englanniksi, ei tieteestä kohta voi keskustella suomeksi, koska meillä ei ole sanoja uusille tieteellisille ilmiöille. Taannumme aikaan ennen fennomaaneja, jolloin kansa jupisi tuvissaan arkisista asioistaan suomeksi ja sivistyneistö puhui keskuudessaan isoista asioista muilla kielillä.

Mainittakoon, että en vastusta englantia kielenä, päinvastoin. On mielestäni hienoa, että on edes yksi kieli, jonka ansiosta iso osa maailman kansalaisista pystyy viestimään keskenään. Vuorovaikutuksen kannalta on toisarvoista – mutta ei kuitenkaan yhdentekevää -, onko monien hallitsema lingua franca englanti, esperanto, latina tai mikä tahansa muu kieli. Tärkeintä on, että pystymme ymmärtämään ja tulemaan ymmärretyiksi. Sitäpaitsi olen BBC-riippuvainen. En siis taistele englantia vastaan vaan muiden kielten puolesta.

Jokainen kieli on paitsi viestinnän välinen niin myös avain kulttuuriin. Suoritin aikoinaan omaksi ilokseni matkailuopintojen yhteydessä kolmen opintoviikon verran ranskan kursseja. En kuvitellutkaan, että pystyisin seurustelemaan ranskalaisten kanssa. Halusin ainoastaan ymmärtää paremmin heitä ja heidän ylevää kulttuuriaan. Sivumennen sanoen: Voi sitä hierarkian määrää!

Kreikkaa en ole koskaan opetellut aktiivisesti, ainoastaan oppinut passiivisesti altistumalla sille. Yli kahtakymmentä kieltä puhuva polyglotti Tim Keeley on eräässä haastattelussa esittänyt, että aivoissa on koti kullekin kielelle ja kulttuurille, ja olen alkanut ajatella, että minun aivoissani on kaksi sini-valkoista ovea. Toisessa lukee Suomi ja toisessa Kreikka.

Vuotuinen odysseiani kestää 3-4 viikkoa ja se on erinomainen kielikylpy. Koska kreikan harjoittelu normaalissa elinympäristössäni ei ole mahdollista, pyrin käyttämään sitä joka käänteessä ollessani Kreikassa. Joskus puhe sujuu niin, että hämmästyn itsekin, ja joskus se on pelkkää takeltelua. Tärkeintä on kuitenkin jatkaa yrittämistä, sillä kieltä oppii vain puhumalla. Ja aivot kiittävät.

Kirjoitin jutussa Monoglotista polyglotiksi mm. näin:

Kielen ensisijainen tehtävä on mahdollistaa vuorovaikutus ihmisten kesken. Tärkeintä ei ole osata puhua vierasta kieltä kuin sen syntyperäinen puhuja vaan luoda yhteys ihmisten välille.

Teknisen kielitaidon riman asettaminen liian korkealle hidastaa polyglottien kokemusten mukaan oppimista. Kieli- ja kulttuurirajat ylittävän ystävyyden mahdollisuus on useimmille monikielisille sekä tehokkaimmin oppimista motivoiva tekijä että tärkein syy uuden kielen opetteluun.

Puhumalla paikallista kieltä satunnainen matkailija pääsee kokemaan asioita, jotka eivät olisi muuten mahdollisia. Tapahtuu erityisiä kohtaamisia.

Kohtaaminen kirkossa

Opaskollegat

Olin ensimmäisellä lomaviikolla pienellä Kimoloksella. Kuljeskelin päivänä eräänä saaren ainoassa taajamassa, jossa on 300-400 ympärivuotista asukasta ja kymmeniä kirkkoja. Niistä kahdeksan on historiallisen merkittävyytensä takia kulttuuriministeriön suojeluksessa.

Astuin sisään 1600-luvun lopussa rakennettuun Arkkienkeleiden kirkkoon. Kirkossa ollut mieshenkilö alkoi heti kertoa innostuneesti kirkosta, ensin englanniksi, sitten kreikaksi, ja yritin pysyä monipolvisessa tarinassa kärryillä. Kohta hän sanoi: ”Äiti, kerro sinä tämä osa, kun kerrot sen niin hyvin”. Käännyin ympäri ja näin kirkon takaosan hämärässä hopeahapsisen naisihmisen. Hän kertoi toimineensa nuoruudessaan oppaana syntymäsaarellaan Santorinilla ja muuttaneensa avioliiton seurauksena Kimolosille. Rouvalla olivat vielä opastustaidot tallella, ja hän selvitti perusteellisesti sekä sukunsa, Kimolosin että kirkon vaiheita.

Kohtaaminen oli yksi koko matkan kohokohdista. Ilman yhteistä kieltä se olisi jäänyt vaille merkityksiä.

Etelä-Afrikan edesmennyt presidentti Nelson Mandela on ilmaissut asian kauniisti: ”Jos puhut ihmiselle kieltä, jota hän ymmärtää, hän kuulee sen päällään. Jos puhut hänen omaa kieltään, hän kuulee sen sydämellään”.

Kulttuurienvälistä vuorovaikutusta parhaimmillaan.

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s