ODYSSEIA 2018 Osa 2: Hios (2)

Tutkimusmatkailijana kunnostautunut Kristoffer Kolumbus (1451-1506) oli historian kuuluisin genovalainen. Genovalainen kyllä, mutta missä nimenomaisessa itsenäisen Genovan tasavallan (1005-1797) osassa hän syntyi? Vastaus liittyy läheisesti Hioksen historiaan eikä ole millään muotoa yksiselitteisen selvä.

Genovan meritasavaltaan kuuluivat nykyisessä pohjois-Italiassa, Ligurian meren ja Apenniinien vuorijonon välissä sijaitsevan sydänmaan ohella mm. Korsika, osia Sardiniasta, alueita Krimin niemimaasta sekä useita kreikkalaisia saaria.

Hiosta genovalaisista kauppiaista, pankkiireista ja laivanvarustajista koostunut kauppakomppania maona hallitsi 1346-1566. Sen ansiosta vauras lisääntyi, mutta paikallisväestöä pidetiin kurissa kovalla kädellä.

Isidoroksen kyyneleitä

Genovalaisia kauppamiehiä kiinnosti Hioksella sen kaupan kannalta erinomaisen sijainnin ohella mastiksi. Se on  2-3 -metriseksi kasvavan, vaatimattoman näköisen mastiksipistaasipuun rungosta valutettua pihkan kaltaista ainetta, joka kovettuu sadonkorjuun jälkeen epäsäännöllisen muotoisiksi ja kokoisiksi kiteiksi. Mastiksia – kreikaksi mastíha – kutsutaan historian ensimmäiseksi purukumiksi, sillä sitä on muinaisista ajoista lähtien pureskeltu hampaiden puhdistumisen ja hengityksen raikastumisen toivossa.

MAstiksipuu

Nykyisin mastiksia käytetään pääasiallisesti mausteena keittiöissä sekä raaka-aineena elintarvike-, lääke- ja kosmetiikkateollisuudessa. Ensikosketuksessa sen aromi on voimakkaan mäntymäinen, mutta pehmenee pian aniksen suuntaan. Mastíhan maku on kuitenkin anista hienostuneempi.

Olen syönyt herkullista, hieman tahmeaa mastiksilla maustettua jäätelöä ja siemaillut sekä EU:n alkuperäisnimisuojattua mastiksilikööriä että mastiksiouzoa, johon myös arabimaailma on hyvin mielistynyt. He maustavat mastiksilla oman ouzonsa, arakin.  Mastíhan maku tuli tutuksi myös Kyproksella, jossa sitä käytetään mm. flauna-pääsiäisleivonnaiseen. Ortodoksikirkoissa leijuvan suitsukkeen aromissa on siinäkin häivähdys mastíhaa, samoin kirkon seremonioissa käytettävässä pyhässä öljyssä.

Mastiksipuu kasvaa kaikkialla Välimeren rannoilla, mutta ainoastaan Hioksella kasvava laji (Pistacia Lentiscus var. Chia) tuottaa riittävästi ”kyyneleitä” kaupallisiin tarkoituksiin. Mastiksi on ollut saaren pääasiallinen vaurauden lähde lukemattomien sukupolvien ajan. Nykyisin se on 3.sijalla laivanvarustuksen ja muualle muuttaneiden saarelaisten antaman taloudellisen tuen jälkeen.

Hioksen mastiksin vuosisataista menestystä selittää saaren eteläosien maaperän ja mikroilmaston sekä perinteisten tuotantomenetelmien pyhä kolminaisuus. Muuallakin kasvatusta on kokeiltu, mutta tuloksetta.

UNESCO on hyväksynyt mastiksin perinteisen tuotannon ja sadonkorjuun ihmiskunnan aineettoman perinnön listalleen. Mastiksista käytetty nimitys ”Isidoroksen kyyneleet” viittaa kristinuskon Hiokselle tuoneen pyhän Isidoroksen marttyyrikuolemaan, jonka todistajiksi joutuneet mastiksipuut alkoivat perimätiedon mukaan itkeä.

Melkoisia mestoja

Mastiksin tuotanto tapahtuu Hioksen eteläosassa, jossa se on pääasiallinen elinkeino.  Monet mastiksikylistä – mastihohoria – olivat asuttuja jo bysanttilaisajalla, mutta niiden näihin päiviin asti säilynyt ulkoinen olemus on perua genovalaisilta. Heille kuuluu kunnia mastiksin systemaattisen ja kaupallisesti kannattavan tuotannon aloittamisesta. Nykyisin tuotantoa hallinnoi kasvattajien muodostama osuuskunta, jonka kotisivuilta löytyy vastaus kaikkiin mieltä askarruttaviin mastíhaa käsitteleviin kysymyksiin.

Kyliä on kaiken kaikkiaan reilut 20, mutta monet niistä kärsivät pahoin 1881 maanjäristyksessä. Parhaiten säilyneitä ovat Pirgi (28 km kaupungista) ja Mesta (35 km), jotka sijaitsevat saman paikallisbussireitin varrella; Mesta on linjan päätepysäkki. Lounastauko kannattaa suunnitella Mestaan, sillä Pirgissä ruokatarjonta on olematonta. Myös Olimpin kylässä parin kilometrin päässä Mestasta, bussireitin varressa sekä patikkapolun (2,2 km) päässä, on suosittu taverna.

Meret olivat ennen kansainvälisiä sopimuksia, lakia ja järjestystä merirosvojen valtakuntaa ja saaret heidän helpoimpia kohteitaan. Suojellakseen liiketoimintaa jatkuvilta hyökkäyksiltä genovalaiset perustivat kyliä mereltä näkymättömiin, suojaisiin paikkoihin ja rakennuttivat niiden ympärille jykevän muurin, jossa oli vain yksi portti.

Kuvassa on Mesta-kylän 5-kulmaisen muurin ainokainen portti, joka tunnettiin Rautaporttina ja Kapteenin porttina. ”Kapteeni” – il capitano – viittasi linnoitetun mestan genovalaiseen komentajaan.

Portti avattiin auringon noustessa ja lukittiin auringon laskiessa. Kyseessä ei ollut ainoastaan varotoimenpide, jolla suojauduttiin ulkopuolisilta uhilta. Genovalaiset isännät halusivat varmistaa, ettei kallisarvoista mastiksisatoa salakuljeteta virallisten kanavien ohi pimeille markkinoille.

20180910_092655169_iOS

Kyliä ympäröivän muurin kulmissa oli pyöreä torni; Mestassa niistä kolme seisoo edelleen sijoillaan. Tornit olivat muurin ulkopuolta kiertävän ”kehätien” alle kaivettujen tunneleiden välityksellä yhteydessä toisiinsa, mikä mahdollisti yhteydenpidon kylän eri osien välillä mm. piiritystilanteissa. Tornin oikealla puolella näkyvien talojen ikkunat on lisätty jälkikäteen. Alkuperäisissä keskiaikaisissa kylätaloissa ei ollut turvallisuusyistä lainkaan ikkunoita

20180910_091253420_iOS

Kapeiden katujen muodostama verkosto muurien sisällä tehtiin tahallisesti labyrinttimaiseksi niin, että sisään mahdollisesti eksyneen vihollisen eteneminen olisi mahdollisimman hankalaa. Ulommaisten 2-kerroksisten talojen takaseinät olivat osa muuria, ja vastapäiset rakennukset tuettiin toisiinsa kaarilla. Kapeiden katujen keskiosassa on uoma sade- ja muita vesiä varten. Katutason tiloissa sijaitsivat yleensä eläinsuojat ja elintarvikevarastot, ylemmässä kerroksessa katottoman keskusterassin ympärillä asuinhuoneet. Vaaran uhatessa asukkaat pystyivät siirtymään rakennuksesta toiseen poistumatta sisätiloista.

IMG_20180910_130547

Jos istuskelee Mestan platialla riittävän pitkään, saattaa nähdä kylän kaikki noin 400 asukasta. Aukio on keskellä kylää paikalla, jossa seisoi genovalaisaikuinen, melkein 20-metrinen torni. Sinne mestalaiset sulkeutuivat hädän hetkellä. Kun merirosvous näillä kulmilla hiipui Kreikan valtion perustamisen myötä 1800-luvulla, torni purettiin. Virallisesti aukion nimi on Arkkienkelin aukio sen laidalla seisovan suuren kirkon mukaan. Kaikki kadut johtavat (loppujen lopuksi) platialle.

Pirgi (1200 asukasta) on ollut Mestan tavoin linnoitettu kaupunki, mutta ainutlaatuiseksi Pirgin tekee talojen koristelu: kaikkien rakennusten ulkoseinät ovat xystan peitossa. Xysta tarkoittaa tummanharmaa-valkoisia geometrisiä, nykyisin myös luontoaiheisia, kuvioita, jotka toistuvat seinissä vaakasuorina vyöhykkeinä.

Xystan alkuperästä on esitetty kaksi teoriaa, jotka molemmat saattavat olla yhtä totta. Toisen mukaan genovalaisilla oli tapana levittää kuviollisia mattoja talonsa sisäänkäynnin eteen kadulle ja nämä matot olisivat olleet pirgiläisten inspiraation lähde. Toinen teoria esittää, että mallina ovat toimineet Turkin Kappadokian maakunnan käsityöt.

Koristeltavaksi aiottu pinta rapataan kahdesti: ensimmäinen kerros tasoittaa seinän, toiseen ”piirretään” kuviot.  Seuraavaksi tuore rappaus maalataan kalkkimaalilla. Sitten taiteilija jakaa seinäpinnan vyöhykkeisiin, johon kuvioiden rajaviivat piirretään viivaimella ja harpilla. Lopuksi hän tarttuu haarukkaan, jolla hän raapii kalkkimaalin niistä osista pintaa, jossa halutaan harmaan rappauksen näkyvän.

20180910_111323955_iOS

qcD9apTFioT70serqjJw_thumb_2868

Xysta on niin puhtaasti pirgiläinen ilmiö, että sitä näkee ”kulttuurilainana” muualla Hioksella vain hyvin satunnaisesti.

Lännestä vai idästä?

Toinen  asia, josta Pirgi tunnetaan, on Kolumbus. Ehkä historian tunnetuin maailmanmatkaaja saattaa nimittäin olla syntyjään paljasjalkainen pirgiläinen. Todistusaineistoa on runsaasti.

Pirgissä monien ovien yläpuolella lukee kiveen hakattuna nimi Kolomvos (Κολόμβος). Valitettavasti en pysty esittämään todistetta, koska menin ensin kylään ja aloin vasta sitten ottaa asioista selvää. Kylässä asuu myös pappi, jonka suvun juuret ulottuvat 600-luvulle – suvun nimi on Kolomvos. Monet sukunsa vaiheita tutkineet nykyiset genovalaiset ovat puolestaan jäljittäneet ne Hioksen mastiksikyliin. Ehkä Kolumbus oli Pirgissä asuneen genovalaisen suvun jälkeläinen.

Geopoliittisesta näkökulmasta ei ole mahdoton ajatus, että Kolumbus olisikin ollut vaikka bysanttilainen prinssi. Bysantin eli Itä-Rooman viimeinen hallitsijasuku, Paleologien dynastia (1261 – 1453) ylläpiti läheisiä suhteita Euroopan kuninkaallisiin ja jalosukuisiin perheisiin mm. lukuisten avioliittojen välityksellä aivan kuten nykypäivän Euroopan kruunupäät pitävät yhtä. Bysantti ja Genova olivat itäisellä Välimerellä naapureita.

Monet aihetta tutkineet siteeraavat kirjaa Christophoros Columbus: A Byzantine Prince from Chios, Greece (1982), jossa historioitsija Ruth G. Durlacher-Wolper mainitsee useita kiinnostavia yksityiskohtia tueksi teorialleen Kolumbuksen hioslaisesta syntyperästä. Kolumbus allekirjoitti nimensä muodossa Xro-Ferens eli kreikaksi Kristoforos, joka on kreikan ja latinan yhdistelmä. Kyseinen tapa kirjoittaa oli hyvin yleinen bysanttilaisella ajalla. Kolumbus käytti Hioksesta sen kreikankielistä kirjoitusasua Χίος ja teki merkintöjä mielikirjaansa Imago Mundi vain kreikaksi. Yms. Sitäpaitsi Kolumbuksen kerrotaan olleen suuri mastiksin ystävä: hän käytti sitä tiivisteenä laivojensa rakenteissa.

Pirgissä esitellään Kolumbuksen kotitaloa. Olen avoin ajatukselle.

Myös toisen historian suurmiehen on esitetty syntyneen pienellä Hioksella. Tämä ”homeerinen kysymys” jää kuitenkin seuraavaan kertaan.

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s