ODYSSEIA 2018 Osa 2: Hios

Laivamatka Lesvokselta Hiokselle kestää perinteisellä autolautalla hieman alle kolme tuntia. Se on juuri sopiva aika nauttia peräkannella pinaattipiirakkaa, tarkkailla mielenkiintoisia kanssamatkustajia, upota silmät ummessa merimatkan äänimaailmaan ja valmistautua kohtaamaan aikaisemmin käymätön paikka.

IMG_20180909_113449

Kreikan sineä kauneimmillaan

Kun Diagoras sitten peruutti avoin takaportti edellä satama-altaaseen, silmieni eteen avautui ensinäkymä Hioksen kaupunkiin: ei tietoakaan stereotyyppisestä Kreikan saaresta, jollaisia matkailumainokset esittelevät. Sanoisin: aika orientaalia, ellei sana olisi niin yleistävä.

20180909_104039377_iOS

Ensisilmäys Hiokseen …

Syyt ovat itsestäänselvät. Ensinnäkin nyt ollaan hyvin idässä, ainoastaan 7 kilometrin päässä Vähän-Aasian rannikosta. Välissä on vain Porthmosin salmi. Maantieteen ansiosta tai takia Hioksella on historiallisesti hyvin läheiset suhteet salmen toiselle puolelle, missä sijaitsee niemimaan suojaama, miltei tarunhohtoinen Smirna. Monen hioslaisen juuret ovat itäneet Smirnan mullassa.

Toisekseen Hioksen kaupungin eli Horan elegantti uusklassinen arkkitehtuuri koki kovan kolauksen, kun voimakkuudeltaan 7,3 Richterin maanjäristys iski huhtikuussa 1881. Se tappoi melkein 8000 saarelaista ja ajoi monet henkiin jääneistä muuttomatkalle leveämmän leivän perään.

Hios oli jo aikaisemmin kohdannut kaksi suurta katastrofia, ottomaanien verilöylyn 1822  ja sitrussadon täydellisen kadon 1833. Nyt köyhtyminen ja maastapako saivat uusia kierroksia. Monet 1800-luvulla lähteneistä muuttivat Sirokselle, jonka pääkaupungin Ermoupolin esteettisestä ulkonäöstä iso ansio kuuluu nimenomaan hioslaisille.

Lunta tai pihkaa

Nimen (K)hios (Χίος) etymologiseksi juureksi on esitetty kreikan lunta merkitsevää sanaa hióni (Χιόνι). Mytologiaa tutkiessani löysi yhden Hiónin, joka –  riippuen siitä, keneltä kysyy – oli joko pohjoistuuli Boreasin tai merenjumala Posidonin Hioksella syntynyt tytär tai poika.

Maantieteilijä Pausanius kertoo kuulleensa epidauruslaiselta runoilija Ionilta, että merenjumala Posidon saapui Hiokselle, kun saari oli vielä asumaton. Neitseellisellä Hioksella Posidon tapasi nymfin, jonka hän luonnollisesti vietteli. Kun nymfi sittemmin synnytti merenjumalan lasta, alkoi lumisade, minkä takia Posidon nimitti poikansa Hióniksi.

Keskiajalla valtaa pitäneet genovalaiset muokkasivat kreikan (K)hióksesta oman versionsa Scio, samoin venetsialaiset: Chio. Ottomaanit kutsuivat saarta nimellä Sakız.

Vaikka satunnainen lumisade ei ole pohjoisella Egeanmerellä Boreasin puhaltaessa talvella millään muotoa mahdotonta, olen taipuvainen kallistumaan nimiasiassa toisen, yhtä epävarman teorian kannalle. Sen mukaan nimi on peräisin foiniikkialaisilta ja tarkoittaa mastiksia. Mastiksihartsi on kautta historian ollut saaren tärkeä, nykyisin tärkein, vientituote ja vaurauden lähde. Se on pienen ainavihreän mastiksipuun (Pistachia lentiscus var. Chia) pihkaa, jonka koko maailman ainoa kaupallinen tuottaja Hios on.

Oma koti kullan kallis

Asuin Hioksellakin kaupungissa. Siellä on toki myös resortteja, joista suurin on noin 7 km:n päässä Horasta sijaitseva Karfas. Horassa on vain kivinen rannan pätkä, jossa ei kannata lomapäiviään tuhlata. Karfaksen ranta on pitkä, puhdas ja täysin palveluin varustettu. Siellä ei kuitenkaan tarvitse asua, sillä perille pääsee vaivattomasti kaupungin sisäisillä bussilinjoilla. Myös muita urbaaneja bussimatkoja silmällä pitäen kannattaa ladata puhelimeen paikallisliikenteen appsi, joka kertoo kaiken tietämisen arvoisen ml. bussien sijainnit reaaliajassa.

Majapaikkavalintani osui nappiin, minkä ymmärsin heti, kun rouva Angélika kurvasi lainaamallaan autolla satamaan kuskatakseen minut laukkuineni Mastixi-majataloon. Emäntä on kuin Duracell-pupu, energinen, innostunut, nauravainen ja auttavainen, vaikkei olekaan mikään eilisen teeren tyttö.

Mastixin sijainti on täydellinen. Muutaman sadan metrin säteellä on hyvin varusteltu supermarket ja pieni perinteinen leipomo sekä suosittu take-away -kahvipaikka ja valikoimiltaan häkellyttävä furno/zaharoplastío. Sen ohi oli suorastaan mahdoton kulkea poikkeamatta sisään. Plussapisteitä paikka saa siitä, että useampia uunituoreita leipälaatuja myytiin asiakkaan toivomina annoksina. Jos näille herkuille olisi näyttänyt muovipussia, ne olisivat pötkineet pakoon.

Kadun toisella puolella Platia Vounakiúlla voi istuskella tovin jos toisenkin, sillä siellä riittää aina katseltavaa: leikkiviä lapsia, kuhertelevia nuoria, tavlia pelaavia herroja, kahvittelevia rouvia, lippua kansallislaulun säestyksellä nostavia ja laskevia sotilaita ym. mielenkiintoista. Aukion menneisyydessä on kuitenkin synkkä luku: turkkilaiset hirttivät vankeudessa viruneet 70 aatelista vallankumouksellista sekä saaren piispan platialla keskellä kaupunkia.

Vounakiún itä- eli meren puolella on pieni ja kaunis bysanttilainen museo, joka toimii entisessä Mecidiye-moskeijassa. Sen hoikka minareetti kaupungin siluetissa yllättää laivalla saapuvan kävijän. Minareetti on öisin kauniisti valaistu maamerkki.

Satamaan on Mastixista matkaa alle puoli kilometriä, samoin sekä linja-autoasema että bussipysäkit ovat kivenheiton päässä.

20180909_121450270_iOS

Varmalla maulla

Huoneeni oli ullakkokerroksessa, jonka kattoikkunasta katselin nukkumaan käydessäni tähtitaivasta. Hioksella ”yöt ovat kristallinkirkkaita ja taivas kuin vanhaa pitsiä”, kuten Lawrence Durrel on kirjoittanut. Viihdyin erinomaisesti, vaikka estetiikka olikin ajanut esim. keittiön varustelutasossa käytännöllisyyden edelle, pikkuparvekkeelle pääseminen edellytti notkeutta ja kapeiden jyrkkien portaiden kiipeäminen testasi aerobista kuntoa.

20180912_041113733_iOS

Joka-aamuinen vieras – Kalimera!

Suuri ja mahtava itäinen naapuri

Me suomalaiset tiedämme, kuinka vahvasti maantieteellinen sijainti ja siihen liittyen luonnon olosuhteet ohjaavat historian kulkua. Niin tietävät myös hioslaiset.

Ottomaanit ottivat Hioksen omistukseensa 1566, kun saarta vuodesta 1347 hallinnut genovalainen Ioustinianin kauppahuone myöhästyi vuotuisessa veronmaksussa. Sulttaani Suleiman Suuri käytti tapahtunutta tekosyynä Hioksen valtaamiseen.

Kaikki on luonnollisesti suhteellista ja näkökulma riippuu puhujasta, mutta turkkilaisvuosisatojen sanotaan olleen Hioksella armeliaampia kuin useimmilla muilla kreikkalaisten asuttamilla alueilla.

Selitys piilee edellä mainitussa mastiksissa. Se on edelleen Hioksen ”vihreää kultaa”. Mastiksin pihka eli mastiksihartsi oli aikoinaan haluttu tuote koko itäisellä Välimerellä ja toi runsaasti tuloja sulttaanin pohjattomaan kassaan. Saarelaisten arvo oli mastiksin ansiosta vallanpitäjien silmissä keskivertoalamaisia suurempi, mistä syystä he saivat verohelpotusten kaltaisia erioikeuksia. Hioksen turkinkielinen nimi Sakiz tarkoittaa nimenomaan mastiksia.

louvre-massacres-chios-greek-families

Eugéne Delacroix: Hioksen verilöyly (1824) (Kuva: Louvre)

Tilanne muuttui yhdessä yössä Kreikan vapaussodan alkumetreillä, kun turkkilaiset kostivat Samokselta saapuneiden vapaustaistelijoiden suorittaman varuskunnan valtauksen. Kosto tunnetaan historiankirjoissa Hioksen verilöylynä, jota Eugene Delacroix kuvasi yllä olevassa maalauksessaan ja josta Victor Hugo kirjoitti runossaan. Verilöyly nostatti Euroopan filhelleeneissä myötätunnon aallon.

Turkkilaiset kävivät. Tuhoa kaikkialla. Hios, viiniköynnösten saari, mustana ja paljaana – vehreyden suojaama Hios, jonka vesissä heijastuivat sen metsäiset kukkulat, sen rinteet ja huvilat ja – joskus öisin – tanssivat ja leikkivät neidot.

Victor Hugon runosta Lapsi

Verilöylyn seurauksena saaren asukasluku kutistui 120 000:sta muutamaan tuhanteen: arviolta 30 000 tapettiin, 45000 vietiin pakkotyöhön Anatoliaan, tuhansia kuoli saamiinsa vammoihin ja tuhannet onnistuivat pakenemaan. Vauraasta ja kosmopoliittisesta kansainvälisen kaupan keskuksesta ja vilkkaasta satamasta jäi vain muistot.

20180912_094826056_iOS

Pelastusjoukot saapuvat; maalaus Merenkulunmuseon kokoelmista.

Kreikan laivasto vapautti Hioksen meritaistelussa marraskuussa 1912, ja vallanvaihto vahvistettiin seuraava vuonna Lontoon sopimuksessa.

Verilöylyn, kadon ja maanjäristyksen jäljiltä vähentynyt Hioksen väkiluku kääntyi yllättäen kasvuun 1920-luvulla kahden historiallisen tapahtuman tuloksena.

Syyskuussa 1922 Turkin tuleva presidentti Kemal Atatürk marssitti joukot kreikkalaisenemmistöiseen Smirnaan, joka poltettiin maan tasalle. Palossa kuoli arviolta 100 000 kreikkalaista ja armenialaista. Ne jotka kykenivät – Kansainliiton arvion mukaan 750 000 – pakenivat.

Vuoden 1928 väestönlaskennan mukaan Hioksen asukasluku oli 28000, joista 8500 pakolaisia Vähästä-Aasiasta. Heitä saapui Hiokselle paitsi Smirnan tuhon niin myös 1923 toteutetun väestönsiirron seurauksena. Suurimman  osan pakolaisista Kreikan valtio siirsi itäisiltä saarilta manner-Kreikkaan, esim. Thessalonikin väkiluku kasvoi 270000:lla.

Kylä kaupungissa

Monien Hiokselle saapuneiden pakolaisten ensimmäinen koti oli vanhassa linnoituksessa sataman tuntumassa.

Linnoitus eli Kastro on kaksoismuurin rajaama, 5-kulmainen alue kaupunginpuiston ja Platia Vounakiún pohjoispuolella. Lännessä sisämaan puolella sen suojana on kuiva vallihauta, idässä meri.

20180912_082802560_iOS

Linnoituksen koilliskulmaa, horisontissa Turkin rannikkoa.

Arkeologisten löytöjen perusteella tiedetään, että Kastron alue on ollut asuttu keskeytyksettä tuhansia vuosia. Nykylinnoituksen vanhimmat osat rakennettiin 900-luvulla, kun Hios oli osa Bysanttia eli Itä-Roomaa. Valtaosa näkyvistä rakenteista on kuitenkin merkittävästi nuorempaa perua, genovalaisten aikaansaannoksia 1300-1500 -luvuilta.

Sisään linnoitukseen kuljetaan eteläisestä keskusportista, jonka saaren lyhyen aikaa omistaneet venetsialaiset korjasivat uuteen uskoon 1694 ja jota he kutsuivat nimellä Porta Maggiore. Ottomaaniajalla vain turkkilaiset ja juutalaiset saivat asua muurien sisäpuolella. Kreikkalaisten piti poistua Kastrosta viimeistään auringonlaskun aikaan, kun portit suljettiin yöksi.

Heti sisäänkäynnin jälkeen on mahdollisuus kurkistaa pimeään tyrmään, jonne ottomaanit telkesivät vangitsemiaan vapaustaistelijoita odottamaan hirttotuomion toimeenpanoa, sekä tutustua Ioustinianin suvun palatsissa toimivaan, palatákiksi kutsuttuun minimuseoon.

20180912_073132889_iOS

Aamun rauhaa platialla.

Kastron keskusaukiolla Platia Fruriolla toimii useita kahviloita ja baareja. Päivällä tunnelma on letkeä ja verkkainen, mutta iltaisin meno on vilkkaampaa.

Erikoisena lisänä Platiaa reunustaviin rakenteisiin tuo sen laidalla sijaitseva turkkilainen hautausmaa, jossa on hieman yllättävästi Kará Ali Pashán viimeinen leposija. Hän oli kostotoimenpiteitä hioslaisia vastaan 1822 johtanut sulttaanin armeijan komentaja. Kosto oli epäilemättä suloinen, kun yksi Kreikan vapaussodan sankareista, Kreikan laivaston upseeri Konstantinos Kanáris upotti komentajan laivan ja tappoi hänet.

Hautausmaa kastro

Hautakiviä turkkilaisella hautausmaalla.

Pääkadun varrella muutaman sadan metrin päässä aukiolta on kadulle nimen antanut Pyhän Yrjön kirkko Ayios Georgios, joka on Kastron ”kaupunginosan” pääkirkko. Ensimmäinen kirkko  pystytettiin samalle paikalle jo vuonna 993. Ottomaanit muuttivat bysanttilaiskirkon Eski Camii -moskeijaksi 1500-luvulla. Monien muiden rakennusten tavoin moskeija romahti 1881 tuhoisassa maanjäristyksessä, mutta se pystytettiin uudelleen. Turkkilaisten lähdön jälkeen moskeija palautettiin 1912 ilman sen kummempia muodon tai tyylin muutoksia jälleen ortodoksikirkoksi. Saman kiertokulun ovat käyneet läpi lukemattomat pyhätöt näillä kulmilla.

20180912_075656938_iOS

Sulassa sovussa

Nykyisen kirkon pihassa suuren plataanin varjossa on edelleen nähtävänä ottomaaniaikuinen pesupaikka. Marmorinen, pesualtaana käytetty sarkofagi on ilmeisesti genovalaisajalta. Siinä suoritettiin rituaalinen puhdistautuminen ennen moskeijaan astumista.

Erityisen hieno paikka on aivan Kastron pohjoislaidalla sijaitseva, 2012 entisöity turkkilainen hamám 1700-luvulta. Tarjolla ei ole sen kummemmin löylyjä kuin hierontaakaan. Muodoiltaan ja materiaaliltaan silmää hivelevän kauniissa rakennuksessa järjestetään nykyisin kulttuuritapahtumia ja näyttelyitä. Siellä käydessäni esillä oli modernia veistotaidetta ja installaatioita; kontrasti vanhan ja uuden välillä kirkastaa sekä rakennusta että taidetta.

20180912_080837363_iOS

Roosaa kiveä

 

20180912_081422667_iOS

Kauniita kaaria

20180912_081305345_iOS

Myös pisuaarit rempattiin

Monia muitakin Kastron romahtamaisillaan olevista rakennuksista kunnostetaan kiivaasti ja monet ovat myynnissä. Muurien suojissa toimii jo muutamia B&B-paikkoja. Kastrossa asuu nykyisin noin 650 hioslaista; koko Horan väkiluku on reilut 30 000.

20180912_081731620_iOS

Auki joka päivä – ajasta ei tietoa.

20180912_084032093_iOS

Hymyilevät herrasmiehet aamupalaverissa

Rappioromanttinen, hieman mystinen Kastro on kuin pittoreski kylä, jossa on kerroksittain ja limittäin vuosisataista historiaa. Se on hieno bonus sympaattisen Horan kupeessa.

Vaikka Hios on Kreikan saarista 5.suurin, sen pinta-ala on vain 842 km2. Se on siten pienempi kuin tuttu Rodos 1401 km2 puhumattakaan saarista suurimmasta: Kreeta on 10 kertaa Hiosta suurempi. Koolla ei kuitenkaan ole väliä, sillä Hioksella on kiinnostavaa ja ainutlaatuista nähtävää myös kaupungin ulkopuolella.

Seuraavalla kerralla matka jatkuu etelän erikoisiin mastiksikyliin ja ikiaikaiseen bysanttilaisluotariin. Vaellan myös Homeroksen hieman epäselvissä jalanjäljissä.

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s