Sukellus ruotsiin

Vietin pääsiäisviikonvaihteen Ruotsissa tätini perheen vieraana. En ollut ajatellut asiaa sen kummemmin etukäteen, Ruotsihan on melkein kuin Suomi ja täti on täti. Mutta pian saavuttuani tajusin, että reissusta tulee varsinainen språkbadsresa.

Pippi-Lilla-Gubben-470xOlen kouluajoista lähtien tykännyt ruotsin kielestä (ja kaikista muistakin kielistä), vaikka synnyin täysin suomenkieliseen sukuun Savon sydämessä. Jo lähtökohtaisesti myönteistä asennettani selittivät mitä luultavimmin Saariston lapset ja Peppi Pitkätossu, jotka edustivat mieleistäni elämäntapaa: aurinko paistoi aina ja kaikki oli heikun keikun.

Matkailu-urani aloitin skandinaavimatkanjärjestäjän opaskurssilla, jota seurasi kolme kuukautta jatkunut työsuhde. Kaksi kuukautta kestäneen kurssin ajan jaoin hotellihuoneen malmölaisen Ullan kanssa ja seurustelin göteborgilaisen Gertin kanssa. Hemskt kul! Yrityksen työkieli oli skandinaviska kaikilla pohjoismaisilla aksenteilla. Koulutuksen osana suoritin mm. ensiapukurssin, jonka vetäjä oli tanskalainen partasuinen lääkäri. Silkalla onnella ja hyvillä arvauksilla läpäisin kokeen.

Kun vaihdoin suomalaisen työnantajan palvelukseen, ystäväpiiriin jäi ruotsalaisia kollegoita vuosikausiksi eteenpäin. Myös poikaystävien joukossa oli sittemmin useampi viikinki läntisestä naapurista, mikä metodi on tunnetusti erittäin motivoiva kielen oppimisen näkökulmasta.

Valitettavasti ruotsin käyttötarve alkoi hiipua, kun juutuin Kyprokselle, ja siinä kävi kuten odottaa sopii. ”Use it or loose it”; ruotsini katosi syvälle muistin syövereihin. Suomeen palattuani suoritin opintojen osana useita ruotsin kursseja, mutta vaikutus näyttää olleen väliaikainen – tyvärr.

Pääasiallisesti oppimamme asiat kuten vieraat kielet tallentuvat säilömuistiin, jossa ne pysyvät periaatteessa ikuisesti. Tilanteessa on kuitenkin yksi suuri mutta. Vaikka varsinkin perinteisellä tavalla opetettu kielioppi ja myös sanasto, tosin vähäisemmässä määrin, säilyvät hyvin pitkä­kestoisessa muistissa, ajallisen etäisyyden ja karttuvan iän myötä tiedon palauttaminen muistista aktiivikäyttöön alkaa takkuilla.

Passiivinen kielitaito eli kuullun ja kirjoitetun ymmärtäminen – reseptiivinen kielen hallinta – säilyy hyvin. Luen nordic noir -dekkarit sujuvasti alkuperäiskielellä ja katson ruotsalaiset TV-sarjat tekstittämättöminä, mikä lienee yksi syy siihen harhaiseen käsitykseeni, että ruotsini olisi edelleen käyttökelpoisella tasolla.

Asioiden todellinen tila kuitenkin paljastui, kun kieli piti ottaa aktiivikäyttöön. Rupattelu – småprat –  vielä sujui, mutta keskustelu – diskussion – ei, ei todellakaan.

Kielitieteilijät kutsuvat aktiivista kielitaitoa produktiiviseksi kielen hallinnaksi: puheen ja tekstin tuottaminen on sujuvaa, sanavalinnat tilanteen vaatimusten mukaisia sekä sijapäätteet ja taivutusmuodot kohdallaan. Kuvaus ei sovi miltään osin ruotsinkieliseen ilmaisuuni.

Kirjoitin kaksikielisyydestä muutama vuosi sitten pätkässä ”Kielikylpyyn” näin:

”Työkalupakit” sijaitsevat ihmisen otsalohkossa. Siellä on tarkkaavaisuutta ja toiminnan ohjausta hallinnoiva alue, joka mahdollistaa keskittymisen yhteen asiaan estämällä huomiosta kilpailevan tiedon nousemisen tietoisuuteemme. Sen ansiosta on mahdollista tehdä montaa asiaa limittäin ja mm. pitää eri kielet erillään muistissamme.

Koska en ole kaksikielinen eikä päässäni ole kahta tasavertaista kieltä taistelemassa tilasta, ainoa syntymäkieleni ei luonnollisesti tunkenut työkalupakista tyrkylle. Englanti kuitenkin teki sen ja pontevasti.

Tätä aivojeni hämmennyksen tilaa selittää kaksi asiaa: säännöllisen ja monipuolisen käytön takia vahva englanti, mutta ehkä vielä enemmän ruotsin ja englannin läheinen sukulaisuussuhde. Niiden sanastoissa on paljon samankaltaisuutta eli samakantaisia sanoja, koska ne ovat kehittyneet samasta kantagermaanisesta kielestä. Esimerkiksi ruotsin sanoista yli 60% on germaanista alkuperää.

20180331_182013540_iOSVilkkaan seurustelun siivittämän pääsiäisaterian päätteeksi suustani ei tullut enää sanaakaan ruotsia, ainoastaan englantia. Aivoni ilmiselvästi väsyivät kontrolloimaan suustani ulos singahtelevia sanoja ja luovuttivat; ruotsi hävisi kisan. Superintensiivinen aivojumppa oli ottanut voimille, ja sitä seurannut uupumus totaalinen.

Onnekseni tätini on säilyttänyt äidinkielensä, vaikka hän on asunut Ruotsissa sotavuosista lähtien. Puhelut Ruotsissa asuvan, niin ikään sotalapsena maahan saapuneen ja suomea hyvin puhuvan vanhemman siskon kanssa sekä osallistuminen kotikylässä kerran viikossa kokoontuvaan ”Puhutaan suomea” -keskustelukerhoon ylläpitävät kieltä. Lisätukea tuovat Ruotsin radion ja television moninaiset suomenkieliset lähetykset. Tädeilleni pitäisi antaa vähintään papukaijamerkki äidinkielen ylläpidosta vieraskielisessä ympäristössä yli 70 vuoden ajan. Mikä iloa saada puhua omaa kieltään!

Kun uusi päivä valkeni ja olin tointunut edellispäivän haasteista, mieleeni nousi tiedonjyvänen, johon törmäsin kirjoittaessani ”Kielikylpyyn”-pätkää:

Kielen opettelu vaikuttaa vanhemmalla iälläkin aivojen kuntoon hyvin nopeasti. Näkyviä tuloksia mitattiin pienelle vanhusryhmälle järjestetyssä pilottikokeessa jo viikon mittaisen kielikurssin jälkeen. Vaikutukset eivät luonnollisesti ole pysyviä, ellei kieliharrastus jatku.

Pääsiäisloma ei kestänyt edes viikkoa, mutta olen vakuuttunut, että kokemus jätti jälkensä aivoihini pienten harmaiden solujen ainakin hetkellisesti lisääntyneenä määränä. Se myös nosti syvyyksissä uinuneen ruotsin hieman lähemmäksi pintaa. Kieltä oppii puhumaan vain puhumalla.

Kuinkakohan monta Ruotsin-matkaa tarvitaan, että kielitaito alkaisi palautua passiivisesta aktiiviseksi? Entä kuinka usein ja kuinka säännöllisesti intensiivikurssiin tulee osallistua, jos toivoo vaikutuksen aivokuntoon muuttuvan kestävämmäksi?

Pikainen vilkaisu kurssitarjontaan kertoi, että työväenopistojen keskustelukurssit ovat juuri päättyneet – så synd! –, mutta avoin yliopisto tarjoaa kesällä kiinnostavia vaihtoehtoja – vilken tur!

Seuraavassa sukutapaamisessa aion osallistua keskusteluun på flytande svenska.

399542_1280399542_1280

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s