Avain muistiin

Meneillään olevan aivoviikon kunniaksi nostan arkiston kätköistä aiheeseen liittyviä juttuja esiin. Tässä tarinaa muistin ja musiikin suhteesta.

Olen saattanut joskus mainita, että minulla on vahva kiintymyssuhde Britannian yleisradioon. Aiemmin kuuntelin pääasiallisesti hyvin sivistävää BBC World Serviceä, joka pitää ajan tasalla kaiken maailman tapahtumista. Viime aikoina se on joutunut luovuttamaan ykköspaikkansa kolmoskanavalle, joka tarjoaa etupäässä klassista musiikkia höystettynä jazzilla ja maailmanmusiikilla.

Viime viikonlopun teemana kanavalla oli ”Miksi musiikki? Avain muistiin”. Mukana moninaisissa keskusteluissa oli toimittajien ohella muusikoita, tiedeyhteisön edustajia ja suurta yleisöä.

Yksi asiantuntijoista oli kognitiivisen neurotieteen opettaja, tohtori Catherine Loveday. Lovedayn aiheena keskusteluissa oli musiikin ja muistojen välinen yhteys, mitä hän oli ajatunut pohtimaan tutkiessaan ystäviensä Top 10 -musiikkilistoja. Niitä hallitsi nuoruuden musiikki, joka näyttää pysyvän rinnallamme elämän loppuun asti.

”Kultainen nuoruus ei jää unholaan…”

Selitys liittyy episodiseen muistiin, joka päivittää elämänkertaamme reaaliaikaisesti kirjaamalla aivoihin omakohtaiset, ajallisesti ja paikallisesti spesifiset tapahtumat tyyliin ”silloin kun olin kesällä 1978 Rodoksella ja maistoin paikallisoppaan seurassa fetaa ensimmäisen kerran…”.

Tutkijat totesivat jo 1980-luvun lopussa, että muistimme ei kohtele kaikkia kokemuksia tasavertaisesti vaan noin 40 ikävuodesta eteenpäin muistamme parhaiten asioita, jotka tapahtuivat noin 10. ja 25. ikävuoden välillä. Tämä näkyi muistumien kohoumana käyrässä, jolla tutkijat kuvasivat kokemusten syntyajankohtaa ja mieleen palautuvien kokemusten määrää.

Selittyykö ilmiö sillä, että meille tapahtuu teineinä ja nuorina aikuisina ylipäänsä enemmän kuin muissa elämänkaaren vaiheissa vai tapahtuuko meille tuolloin merkittäviä asioita merkittävästi enemmän kuin muina aikoina – tämä on tieteilijöille vielä kysymysmerkki.

Maalaisjärkeni sanoo, että kyseiset vuodet ovat sekä tapahtumarikkaita että tapahtumien merkittävyyden näkökulmasta ylivoimaisia. Tuon ikäisinä useimmat meistä itsenäistyvät ja alkavat elää nk. omaa elämää. Identiteettimme kehittyy ja meistä tulee yhteiskunnan täysvaltaisia jäseniä.

PMI Club 33 1977

Mallorca 1977. Kesän soundtrack oli Miguel Bosen ”Linda”.

Mainitulle ajanjaksolle osuvat useimpien ensimmäiset kiihkeät rakastumiset, ensimmäiset hämmentävät seksikokemukset, ensimmäiset tuskaisat erot, ensimmäiset isot saavutukset ja tärkeät itsenäiset päätökset jne. Merkittävät tunnetason kokemukset jättävät aivoihimme vahvan muistijäljen, joka intensiteettinsä ansiosta nousee helposti mieleen hamaan hautaan asti. Musiikki on yksi parhaista muistojen aktivoijista.

Musiikki on ollut olennainen osa mm. parinmuodostusrituaaleja ihmiskunnan olemassaolon alkumetreiltä lähtien ja on edelleen. Se on ollut tärkeässä roolissa kaikkien kulttuureiden muissakin perinteissä, mitä saattaa selittää musiikin kyky säädellä tunnetilojamme. Kuuntelemamme musiikki ei ole sattumanvaraisesti valittua. Ehkä samasta syystä nuoret ovat ainakin nykyisin musiikin suurkuluttajia, joille musiikki saattaa olla melkein omahoidon muoto.

Ei siis ihme, että tohtori Lovedayn ystävien – jopa intohimoisten taidemusiikin connoisseurien – toivelistat täyttyivät nuoruusvuosien musiikista. He olivat listaa laatiessaan matkanneet down the memory lane. Missä tunne, siellä musiikki – missä musiikki, siellä muisto.

Musiikkipsykologi Carol Krumhansl on tutkimuksissaan havainnut, että teini-ikäiset ovat ylivoimaisen hyviä tunnistamaan myös vanhempiensa ja isovanhempiensa muistojen musiikkia. Hän on esittänyt olettamuksen muistumien töyssyn siirtymästä sukupolvelta toiselle. Ketään teiniä tieto periytyvästä töyssystä ei yllätä, joutuvathan he altistumaan mahdollisesti kotirauhan nimissä itseään vanhempien ihmisten musiikille.

Muistin musiikkikeskus

Kun äitini oli Alzheimerin taudin takia jo menettänyt puhekykynsä kokonaan, laulaminen sujui edelleen ongelmitta. Saatuaan alun tuttuun lauluun radiosta tai joltain kanssaihmiseltä hän pystyi laulamaan sen loppuun asti sanoineen ja sävelineen.

Sama kokemus on monilla muistisairaan läheisillä. Mutta miten se on mahdollista? Sanojen luulisi tulevan aivoista samasta lähteestä riippumatta siitä, lauletaanko vai puhutaanko ne. Näyttää kuitenkin mahdolliselta, että meillä on erillinen mielimusiikkimuisti.

Suppeassa, mutta vertaisarvioinneissa huolellisesti toteutuksi todetussa tutkimuksessa magneettikuvattiin terveiden osallistujien aivot kolme kertaa: silloin kun he kuuntelivat täysin uutta musiikkia, silloin kun he kuuntelivat juuri ennen kuvausta kerran kuulemaansa musiikkia ja silloin kun he kuuntelivat pitkän ajan takaa tuttua musiikkia.

Tutkimuksen toisessa osassa analysoitiin Alzheimer-taudin kolmea keskeistä biomarkkeria eli merkkiainetta taudista kärsivien potilaiden niissä aivojen osissa, joiden oli tutkimuksen ensimmäisessä osassa todettu reagoivan vahvasti tuttuun musiikkiin. Analyysin tulos oli, että kyseisellä aivojen alueella (pihtipoimun takaosassa; merkitty kuvassa punaisella) taudin tunnusmerkeistä vain yksi, beeta-amyloidiplakki, oli samalla tasolla kuin potilaan aivojen muissa, jo rappeutuneissa osissa, ja kaksi muuta, tutkitusti myöhemmin etenevää biomarkkeria olivat vielä lähes normaalitasolla.

 

Toistaiseksi tuntemattomasta syystä se aivojen osa, joka reagoi tuttuun musiikkiin, näyttäisi olevan kuin viimeinen linnake taistelussa Alzheimerin kognitiivisia kykyjämme tuhoavia vaikutuksia vastaan. Tulokset täytyy kuitenkin todentaa suuremmilla otoksilla ja samaan tulokseen päätyvillä uusilla tutkimuksilla.

Tutkimus on luettavissa täällä: Why musical memory can be preserved in advanced Alzheimer’s disease

Elämäni soittolista

Sitä mukaa kun tieto musiikin hyvää tekevistä vaikutuksista lisääntyy, myös sen käyttö mm. muistisairaiden hoidossa lisääntyy. Yksi tapa on muistisairaan suosikkisoittolistan laatiminen tämän nuoruuden musiikista.

Tutun musiikin jakaminen muiden kanssa vahvistaa ihmissuhteita, sen kuuleminen nostaa mieleen mukavia muistoja ja rakkaita ihmisiä ja se tukee sairaan käsitystä omasta identiteetistään tilanteessa, jossa olo on usein hämmentynyt.

Pienimuotoisissa tapaustutkimuksissa on havaittu mieleisen musiikin kuuntelemisen vähentävän muistisairaan ahdistusta jopa siinä määrin, että tämän lääkitystä voidaan vähentää. Parhaassa tapauksessa musiikki tuo hetkellisesti takaisin tutun ihmisen sieltä, minne muistisairaat meiltä katoavat.

Luonnollisesti jos haluaa varmistaa, ettei joudu kuuntelemaan mitä sattuu renkutuksia vanhoilla päivillään, kannattaa lista laatia itse valmiiksi etukäteen. Sen voi lisätä testamentin ja hoitotahdon liitteeksi tiedoksi niille, jotka pahimmassa tapauksessa joutuvat toimimaan tiskijukkanamme.

Listan laatiminen ei ole helppo tehtävä ja se vie aikaa. Top 10 on täysin mahdoton, Top 100 saattaa onnistua. Suosittelen ryhtymään toimeen hyvän sään aikana. Kaiken varalta.

Imagine (1971)

Imagine there's no heaven
It's easy if you try
No hell below us
Above us only sky
Imagine all the people
Living for today... Aha-ah...

Imagine there's no countries
It isn't hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion, too
Imagine all the people
Living life in peace... You...

You may say I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will be as one

Imagine no possessions
I wonder if you can
No need for greed or hunger
A brotherhood of man
Imagine all the people
Sharing all the world... You...

You may say I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will live as one.

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s