Pikku-Kikladien sielu, elämä, äiti

Kun olin Naxosilla kesällä 2013, seurasin sivusta, kuinka sataman pienemmästä laiturista erääseen alukseen pakattiin monenmoista väkeä ja tavaraa. Paatti oli kooltaan hyvin vaatimaton verrattuna Naxosin päälaiturista lähteviin saarten välisiin laivoihin, mutta silti kyytiin nousi myös kaltaisiani saarihyppelijöitä.

Päätin, että matkustan joskus Express Skopelítiksella ihan riippumatta siitä, minne sillä pääsee. Tämän kesän reissulla unelma toteutui, kun seilasin tällä ikonisella aluksella Naxosilta Amorgosille, jonka satamista toinen, Katapola, on Skopelítiksen kotisatama.

Strategisia mittoja

Skopelítis on tosiaan merkittävästi pienempi kuin näillä vesillä seilaava keskiverto katamaraani (pituus noin 100 m, +/- 1000 matkustajaa ja +/- 150 autoa) tai autolautta (noin 150 m, +/- 1800 matkustajaa ja +/- 450 autoa). Suloisen Skopelítiksen pituus on vain 33,45 m. Siihen sopii 170 matkustajaa ja 10 autoa. (Lähde: The Ferry Site)

WP_20170830_13_33_53_Pro

Lähtökuopissa Naxosilla.

Small Cyclades Lines -yhtiön  liikennöimä linja on toiminut vuodesta 1958 ja tarjonnut Naxosin ja Amorgosin välissä sijaitseville Pikku-Kikladeille yhteyden muuhun maailmaan. Jokakeväinen kuukauden kestävä vuosihuolto aiheuttaa tauon toiminnassa, mutta muuten skopeliittislainen kyntää merta päivittäin.

Nykyinen Express Skopelítis ei tokikaan ole alkuperäinen eli 59-vuotias. Se on yhtiön 10.alus, joka rakennettiin Pohjois-Kreikassa Tessalonikin telakalla 1986 ja jonka nykyinen kapteeni on Skopelítiksen merenkulkijasuvun kolmatta sukupolvea. Aluksen nimi viittaa Sporadien saariryhmään kuuluvaan Skopeloksen saareen, mistä perhe on lähtöisin.

Neitseellistä rauhaa – toistaiseksi

Pikku-Kikladit eli Μικρές Κυκλάδες koostuu noin tusinasta saaria, joista vain neljä on asuttua. Niiden populaatio on yhteensä alle tuhat. Sähkö saarille saatiin 1982 eikä julkista liikennettä ole eikä montaa kilometriä päällystettyä tietäkään.

Irakliá on saarista suurin: sen pinta-ala on kokonaista 19 km2. Shinúsa on vielä koskematon paratiisi, jossa ei kuulemma ”koskaan tapahdu mitään eikä siellä ole mitään tekemistä”. Donúsa sijaitsee erillään muista, Naxosin koillispuolella. Sieltä on yhtä pitkä matka Naxosille ja Amorgosille.

WP_20170830_15_50_49_Pro

Shinúsa on purjehtijoiden suosiossa etelään avautuvassa, tuulilta suojatussa lahdessa sijaitsevan satamansa ansiosta.

Yksi poikkeaa joukosta merkittävästi. Sen lempinimi ”Pikku-Kikladien Mikonos” kertoo, mistä on kysymys, vaikkakin mittakaava on luonnollisesti eri luokkaa. Kufonisiá koostuu Ano ja Kato eli ylä- ja alasaaresta, joista Ano Kufoníssi on asukasluvultaan – noin 400 – ryhmän suurin ja Kato Kufoníssi puolestaan asumaton. Aikaisemmin saarelaiset pysyivät leivän syrjässä kalastuksella, mutta viime vuosina yläsaari on houkutellut varsinkin elokuussa tuhansia pääasiassa kreikkalaisia ja italialaisia turisteja rannoilleen. Se onkin matkailupalveluiltaan ryhmän kehittynein, ja sitä kuvataan myös – mielestäni hieman uhkaavasti – trendikkäimmäksi Pikku-Kikladiksi. Ilmiselvästi muutoksen tuulet puhaltelevat jo.

Toistaiseksi jokaista pikku-Kikladia voi kuitenkin huoleti mainostaa kristallinkirkkailla vesillä ja hienohiekkaisilla paratiisirannoilla, joilla voi leikkiä vaikka Robinson Crusoeta ja Perjantaita. Yksi erityisesti Donúsaan ihastunut kävijä ilmaisi asian näin: ”Rannat ovat kuin Karibialla paitsi, että palmujen tilalla on tamariskeja”.

Agóni grammí – Kannattamaton linja

Kreikan väestöstä noin 15 % asuu saarilla, mikä tarkoittaa noin 1,5 miljoonaa kreikkalaista. Asutetuiksi on määritelty 116 saarta, joista 53:lla on yli 1000 asukasta.

Tämä tarkoittaa, että noin 50 saarella väkeä on vähän tai hyvin vähän. Laivayhtiöt eivät mielellään liikennöi alueilla, joilla ei ole yhtään väkirikkaampaa saarta. Juuri sellaisella alueella sijaitsevat myös Pikku-Kikladit.

Isojen yhtiöiden autolautat käyvät näillä ”Takasaarilla” (siis Naxosin takana) kesäisin säännöllisesti, mutta talvella harvennetuin vuoroin ja jos sää on liian huono, vielä harvemmin.

Siksi melkein säässä kuin säässä liikennöivä Skopelítis on pikkukikladilaisten pelastus. Se kuljettaa ihmisten ja tavaroiden lisäksi lääkkeitä ja lääkäreitä saarille sekä tarvittaessa potilaita saarilta Naxosille, Sirokselle ja Santorinille. Saarelaisten mukaan Skopelítis ei koskaan jätä ketään kyydistä eikä pulaan.

Muutkin kuin Pikku-Kikladien asukkaat arvostavat Skopelítiksen tekemää työtä. Lloyd’s List nimesi sen liikennöimän reitin Kreikan vuoden 2013 matkustajalinjaksi. Kyseessä ei ole mikä tahansa papukaijamerkki. Lloyd’s List on maailman laajuisesti arvostettu merenkulun auktoriteetti, on ollut 1700-luvulta lähtien.

Tärkeän lisän laivojen täyttöasteeseen ja tulovirtaan tuovat matkailijat. Kreikassa kävi 2016 melkein 30 miljoonaa turistia, joista hämmästyttävät 75 % teki lomansa aikana merimatkan. Siis kolme neljästä Kreikan kävijästä matkustaa laivalla. Jatkakaamme valitsemallamme tiellä.

Kesäisin Skopelítis koukkaa sunnuntaisin Amorgosilta Santorinin kautta ”hippien Iokselle” – se on oheisella kartalla Irakliásta lounaaseen oleva isohko saari – ja takaisin Amorgosille, jonka vuoron kuvittelisin tuottavan mukavasti sekä lisätuloja että faneja laivan ihailijakerhoon.

Toteutunut unelma

Elokuun 30.päivänä tasan kello 14 kapteeni astui laivaansa ja huikkasi: ”Tervehdys kaverit, oletteko valmiina? Nyt lähdetään!”. Ja niin tehtiin.

Matka Amorgosille oli juuri sellainen kuin Neil Manderson runossaan kuvaa:

Sitting in Naxos harbour I rest,
Morning journey always easiest.

But now things begin to stir
With rushing here and rushing there
Cargo comes to be stacked inside
Boxes and cartons and everything else beside.

More and more I’m filling up
And finally cars and a truck.
And I give a little groan.

People arrive, tickets in hand
A last look around, goodbye to land
Some inside, some go up high
To sit outside under clear blue sky
Squeezing in to claim their space
Sunscreen smeared on reddened face.
And I give a little groan.

Three bells chime we cast away
Edging out into the bay
And through the calm we gently tread
But choppier waters lie ahead.
Now down past Naxos golden coast
Sun shines hot, my travellers toast.
And I give a little sigh.

Steaming on mile after mile
To Iraklia and Skinnousa Isle
Some depart and take their wares, while
New faces climb on with a smile.
To Koufounnisi with busy quay
Then for Dounoussa in open sea.
And I give a little sigh.

Head wind blowing, white horses show
Sea sprays high, motion down below.
Chopping and lunging side to side
As sun lovers rush to be inside
Stumbling here and in between
Reddened faces now coloured green.
And I have a little cry.

At last the calm of Dounoussa port
For my sickened travellers a last resort
A short reprieve before the final lap
For Amorgos and Ayios Pavlos gap
Wind is easing, storm is done
My voyagers return for setting sun.
And I raise a little smile.

Rounding headland, Aegiali Bay
Nearing lights flickering away
I rise up, my shoulders back
And shout for all to hear
Proud SKOPELITIS is here.

Reissu alkoi letkeästi. Ensimmäiset kaksi tuntia Naxosilta Koufonissille merenkäynti oli rauhaisaa ja aallot keinuttivat Skopelítista kuin vauvaa kehdossa. Aurinko läikehti turkoosin veden pinnalla, lämpöinen tuuli silitteli ihoa. Erehdyin tuudittautumaan  siihen luuloon, että kaikki kuulemani tarinat hiukset pystyyn nostattavista Skopelítis-kokemuksista olivat vahvasti liioiteltuja.

WP_20170830_17_06_25_Pro

Kuin hypnoottista terapiaa.

Mutta ei. Näin jälkikäteen tiedän, että kyllä ne varmasti ovat ihan totta.

Kuten oheisesta kartasta selviää, reitti Kufoníssiltä Donúsalle kulkee luotisuoraan kohti koillista ja ilman Naxosin suojaa. Tähän aikaan vuodesta pohjoisesta vastaan puhkuu meltemi (italian sanoista mal tempo eli huono sää), puuskainen ja kova tuuli.

Skopelítis ei enää keinunut kuin vauva kehdossa vaan pyöri kuin lastu laineilla. Vyöryvät vesimassat kohottivat sen aallon harjalle ja tuntuivat jättävän sen hetkeksi roikkumaan ilmaan tyhjän päälle. Sitten syöksyttiin alamäkeen. Meno oli kuin vuoristoradalla. Laivan kokka sukelsi seinänkorkuisiin vaahtopäisiin aaltoihin ja kansia huuhtoi suolavesi kerta toisensa jälkeen. Luonnonvoimia ihmetellessäni mieleeni muistui yksi  Skopelítiksen lempinimistä: skilopníhtis, koiran hukuttaja.

WP_20170830_17_21_11_Pro

Kun riisuin illalla hotellissa housuni, ne olivat niin perusteellisesti suolatut, että seisoivat melkein itsekseen pystyssä. Tukka puolestaan oli niin tupeerattu ja kampaus tukevasti suolalla kiinnitetty, ettei hiuksista tarvinut kantaa huolta moneen päivään.

Valtaosa matkustajista, joita ei Kufoníssin pysähdyksen jälkeen ollut kuin muutamia kymmeniä, hakeutui alakerran baarin suojiin. Istuin penkkiini tarrautuneena alakannella, sillä ajatus suljetusta tilasta ei viehättänyt enkä luule, että olisin pysynyt avoimella yläkannella menossa mukana. Seuranani oli muutamia oksentavia ja muutamia hyvinvoivia kanssamatkustajia.

Heistä eräs kreikkalainen perheenisä kertoi, että kapteenin mukaan hänen liikkeellelähtörajansa on 9 beaufortia. Me olimme liikkeellä 8 beaufortin päivänä. Puuskissa saattoi olla vähän reilummin ytyä. Vaikka luottamukseni kreikkalaisten merenkulkutaitoihin on vankkumaton, hieman pelotti hetkittäin.

Meriseikkailu Donúsalle meltémin hampaissa kesti reilut kaksi tuntia. Donúsan jälkeen meri rauhoittui. Niin kuulemma tapahtuu melkein aina. Kulkusuuntakin on tähän aikaan vuodesta tuulen suuntainen.

WP_20170830_18_07_47_Pro

Rauhan satamassa Donusalla

WP_20170830_18_09_47_Pro

Arkinen idylli.

Amorgosille purjehdimme ilta-auringon lempeässä valossa matalien maininkien kyydissä.

20170830_153310634_iOS

Määränpää näkyvissä.

Kokonaisuudessaan laivamatka Naxosilta Egialiin Amorgosille kesti reilut 5½ tuntia. Vaikka se oli elämäni äärimmäisin extreme-kokemus, en antaisi hetkeäkään pois. Kyseessä oli itselleni mahdollisesti viimeinen tilaisuus matkustaa tällä legendaarisella aluksella, sillä huhtikuussa uutisoitiin, että Skopelítisin liikennöimän linjan sopimus päättyy lokakuun 31.päivä. Kuulostaa siltä, että Pikku-Kikladit alkavat kiinnostaa muitakin laivayhtiöitä.

Kapteeni Ioannis Skopelítis puolestaan ilmoitti lehdistötiedotteessa, että Small Cyclades Lines aikoo osallistua linjasta käytävään tarjouskilpailuun joko nykyisellä tai uudella aluksella. Toivotan yhtiölle onnea ja menestystä kovassa kilvassa. Sekä pikkukiladilaisten että saarihyppelijöiden edun mukaista olisi, että ainutlaatuista työtä vuosikymmenten ajan tehnyt yhtiö pystyisi tarjoamaan myös tulevaisuudessa saarelaisille ja saarihyppelijöille korvaamattomia palveluita ja ikimuistoisia kokemuksia.

Vähintään jokaisen saarihyppelijän, mutta myös kaikkien, jotka haluavat ymmärtää, mistä kreikkalaisuudessa on kyse, kannattaa katsoa YouTubesta löytyvä 45-minuuttinen, rakkautta ja elämänviisautta tulviva dokumentti Express Scopelítis. Siinä saarelaiset kertovat suhteestaan Skopelítikseen ja sen kapteeneihin. Filmi sai minut kyynelehtimään vuolaasti ja melkein pakkaamaan laukkuni.

20170830_163116759_iOS

Egialin satama Amorgosilla. Taustalla Krikelos-vuori ja sen rinteillä Ala- ja Ylä Potamosin kylät.

Jylhästä Amorgosista, johon ihastuin ikihyväksi, jatkan seuraavassa jutussa.

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s