Tinoksen tuulia

Attikan niemimaan itärannalla sijaitsevasta Rafínan kotoisesta satamasta lähtee laivoja ensisijaisesti lähimmille Kikladien saarille. Rafínan reitillä ovat mm. Tinos ja Mikonos. Ne ovat naapureita, joiden välinen etäisyys on pienimmillään vain 8 km.

Katselin Tinoksella parvekkeeltani auringon laskeuduttua Myconos By Nightia ja miltei kuulin korvissani musiikin vuorokauden ympäri auki olevista baareista.

wp_20170829_07_24_24_pro

Mikonos on ollut aikojen alusta tähtien suosiossa – sekä sellaisten, jotka tuikkivat vain öisin, että julkisuudessa loistavien kuuluisuuksien. Jo 50-luvulla siellä kävivät aikansa megastarat kuten Marlon Brando ja Liz Taylor, ja 60-luku toi hipit. Nykyisin kaiken maailman fashionistat ja huippujulkkikset viihtyvät Mikonoksella, jossa majoituksen hinta on Kreikan saarista korkein, siis jopa korkeampi kuin Santorinilla.

Maantieteellinen läheisyys on ainoa Mikonosta ja Tinosta yhdistävä asia. Hedonistinen Mikonos on rauhallisen ja hyvällä tavalla suorastaan vanhanaikaisen Tinoksen täydellinen vastakohta. Tinos on Kreikan tärkein pyhiinvaelluskohde, jossa ei palvota kaunista julkikuvaa vaan Tiniotissaa, Tinoksen Neitsyttä.

Tinoksella uskonnon merkitys korostuu, sillä se on toinen Kreikan saarista, jossa on merkittävä katolinen vähemmistö. Saaren noin 8700 asukkaasta suurin piirtein 3000 tunnustaa paavin kirkkoa. Alueittainen jako menee niin, että läntinen Tinos on ensisijaisesti ortodoksien, itäinen Tinos katolisten asuttama.Pääkaupunkia Horaa ympäröivillä alueilla asuu molempien kirkkokuntien jäseniä. Oletan käytännön liittyvän kirkkokuntien perinteisiin maanomistuksiin. Kirjoitin katolisuudesta Kreikassa viime kesän Siros-kokemuksen jälkeen täällä.

Tinos on tunnelmaltaan lempeä ja letkeä saari, jonka asukkaat ovat uteliaita ja kontaktihaluisia. Aktiviteeteista uskonharrastuksen lisäksi parhaat edellytykset täällä ovat patikointiin, jota voi harrastaa vilkkaasti liikennöityjen teiden ohella myös vanhoilla mm. paimenten ja aasien käyttämillä, nykyisin selvästi merkityillä reiteillä.

image

Tinoksella on kiventyöstössä yhtä vaikuttavat perinteet kuin meillä puurakentamisessa.

image

Yksi saaren yli 700 kirkosta. Näkymä terassiviljelmien yli Horaan.

image

Maa on karua. Jatkuvasti piiskaava tuuli maksimoi eroosion ja tekee kasvien kasvun heikoksi.

Uskon voimalla

Uskovat tuo Tinokselle vuonna 1823 löydetty Neitsyt Mariaa esittävä ikoni. Pelagia-niminen nunna näki enneunia, joiden perusteella pyhäinkuva paikallistettiin. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan ikonin olisi maalannut evankelista Luukas, mikä ajoittaisi sen ajanlaskumme ensimmäiselle vuosisadalle.

Ikonin löytyminen vain muutamaa vuotta Kreikan vapaussodan alkamisen jälkeen nähtiin merkiksi jumalaisesta hyväksynnästä sodalle, ja monet sodan keskeisistä vaikuttajista kävivät Tinoksella osoittamassa kunnioitustaan Neitsyelle. Tästä syystä Tinoksen Neitsyttä pidetään Kreikan valtion suojeluspyhimyksenä.

Ikonin löytöpaikalle rakennettiin Panayía Evangelístria eli Hyvien uutisten Neitsyt Marian kirkko. Sen rakennusmateriaalina käytettiin mm. samalla paikalla sijainneen viininjumala Dionysoksen temppelin kiveä. Marmoria haettiin myös antiikin pyhältä saarelta Dilokselta, joka sekin sijaitsee näköetäisyydellä Tinoksesta etelään.

Evangelístria mainitaan usein yhtenä ensimmäisistä arkkitehtuuriltaan merkittävistä rakennuksista Kreikan valtion historiassa, koska sen rakentamisen ajankohta liittyy läheisesti valtion syntyhistoriaan.

wp_20170827_11_46_58_pro-1

Panayía Evangelístria on Tinoksen pyhin, mutta ei kaunein kirkko.

Vuonna 1880 valmistunut kirkko rakennettiin lahjoitusvaroin; rahaa saatiin sekä yksityisiltä henkilöiltä että uskonnollisilta yhteisöiltä. Se on edelleen omavarainen, Kreikan valtiosta riippumaton laitos, joka lahjoittaa suurta vaurauttaan runsaskätisesti mm. sosiaalitoimeen ja koulutukseen.

Tiniotissaa muistetaan ikonin löytöpäivän 30.tammikuuta lisäksi 25.maaliskuuta Marian ilmestyspäivänä, johon kirkon nimi viittaa ja jolloin vietetään myös Kreikan itsenäisyyspäivää. Suurin juhlapäivä Tinoksella on kuitenkin Marian kuolinpäivä 15.elokuuta, joka on Kreikan vilkkainta lomasesonkia ja jolloin laivavuorot ovat enemmillään.

Joudun tunnustamaan, että en mennyt kirkon katsomaan ikonia. Uskoni on heikko ellei suorastaan olematon, enkä tuntenut tarvetta tungeksia tuhansien asialleen omistautuneiden kanssa ikonin äärelle.

Kun olin eräänä aamuna ajanut bussilla Steni-nimiseen vuoristokylään ja lähtenyt patikoimaan sieltä takaisinpäin kohti Horaa (noin 3,5 tuntia tuulista nousua ja laskua), yritin päästä katsomaan 1970 pyhimykseksi julistetun Pelagian kammiota Kehrovouni-luostariin, joka osui matkani varteen. Valitettavasti sisäänpääsyä vartioinut nunna määritti asuni sopimattomaksi. Ylläni olleet polvipituiset bermudat eivät riittäneet, sillä luostarin ohjesäännön mukaan naisella tulee olla päällään pitkä mekko tai hame tai vastaava kankaankappale ja miehellä pitkät housut.

Mutta takaisin kaupunkiin, jossa riitti ihmeteltävää ilman kirkkoon menoakin.

Panayía Evangelístriaan johtaa kaksi samansuuntaista katua, jotka molemmat alkavat rannasta. Niistä uudempi on suuria kansanjoukkoja varten rakennettu, leveä ja näyttävä Leoforos Megaloharis eli Suuren armon Neitsyt Marian (valta)katu. Sen erikoispiirre on kadun oikeassa laidassa juokseva punainen matto.

image

Mattoa pitkin tosiuskovaiset konttaavat noin 800 metrin matkan rannasta kirkolle. Tungosta ei ollut, mutta jatkuvasti joku avuntarvitsija lähestyi Neitsyttä nöyrästi nelinkontin.

Kaduista toinen on samanniminen kuin kirkko: Evangelístria. Se on kuin itämainen basaari, jossa myydään kaikkea sitä uskonnollista rekvisiittaa, mitä Neitsyelle voi viedä tuliaisiksi tai mitä ostetaan muistoksi Tinoksella käynnistä. Markkinoinnin kielellä ilmaistuna valikoima on suppea, mutta lajitelma laaja.

image

Yksi suosikkituliaisista Neitsyelle ovat kynttilät, joita myydään metritavarana.

Tuulisella paikalla

Olin kyllä nähnyt erilaisissa tietolähteistä maininnan siitä, että Tinoksella tuulee, mutten paneutunut asiaan sen tarkemmin. Pieni tuulenvire Kreikan helteessä kuulosti hyvältä ajatukselta.

Tinoksen tuuli ei kuitenkaan ole mikään pieni vire. Saarella tuulee aina, enemmän tai vähemmän. Tähän aikaan vuodesta enemmän, koska on meneillään meltemisesonki. Heräsin usein öisin tuulen mylvintään, kun puhuri laskeutui vuorilta Horaan.

Uimakieltoja tai punaisia lippuja en nähnyt etelärannikolla, jossa liikuin. Eniten viileä, aika-ajoin jopa kylmä tuuli vaikutti vaatevalintoihin. Yleensä tähän aikaan vuodesta kuljen Kreikassa ilman lahkeita ja hihoja. Nyt kaivoin matkalaukusta öisiä laivamatkoja varten varaamia lämpimiä vaatekappaleita.  Ilmastointia en käyttänyt kertaakaan hotellissa; öisin piti kiskoa peittoa niskaan.

image

Jo 400 metrissä ollaan iso osa aikaa pilvessä, ja puuskainen tuuli heittelee kulkijaa miten sattuu.

Venetsialainen maantieteilijä Vincenzo Corenelli matkusteli näillä kulmilla 1600-luvulla ja oli hyvin innostunut paikallisista tuulista: ”Saarella on vähän tauteja, koska se altistuu kaikille tuulille, varsinkin pohjoistuulelle, jota kutsutaan Tinoksen lääkäriksi!”. Corelli jatkaa: ”Pohjoistuuli on hyväksi erityisesti saarelle sairaina saapuville ulkomaalaisille, sillä he paranevat vaivoistaan välittömästi ilman muita lääkkeitä”.

Ilmiselvästi Tinoksella on tuullut keskivertoa enemmän jo aikojen alusta. Mytologiasta löytyy kaksikin selitystä asioiden tilaan.

Toinen taru kertoo, että tuulten ylipäällikkö Eolos asuu Tinoksella, sen korkeimman vuoren Tsikniasin huipulla (725 m). Vuoren nimi tulee sanasta tsiknás, joka tarkoittaa paistuvan lihan aromia. Sen sanotaan viittaavan Eoloksen kunniaksi paistettujen ja uhrattujen eläinten tuoksuun. Tsikniasilta on löydetty runsaasti keramiikkaa, jotka saattaavat liittyä juuri Eolos-kulttiin.

Toinen tarina kertoo pohjoistuuli Boreaksen ottaneen hengiltä sankari Herkulesin hyvän ystävän. Siitä suuttuneena Herkules tappoi Boreasin kaksi lasta ja hautasi heidät Tsikniakselle. Surussaan isä Boreas antaa tullen riehua Tinoksella lakkaamatta.

Näin meltemin kaltaisia luonnonilmiöitä selitettiin silloin, kun tieteellisiä selityksiä ei vielä tunnettu. Kirjoitin vuotuistuuli meltemistä ensikohtaamisemme jälkeen täällä.

Kaikella kunnioituksella

Samoina muinaisina aikoina Tinoksesta käytettiin nimeä Ofiusa, joka tulee käärmettä tarkoittavasta sanasta ofis. Täällä oli käärmeitä haitaksi asti. Matkasuunnitelmia Tinoksella ei kannata kuitenkaan perua, sillä ongelma on hoidettu. Mertenjumala Posidon tuli avuksi lähettämällä saarelle parven haikaroita, jotka pistivät käärmeet poskeensa. Näin Posidonista tuli Tinoksen virallinen suojelija.

Kiitolliset saarelaiset rakensivat mertenjumalalle temppelin, joka on ainoa tälle pyhitetty palvontapaikka Kikladien saarilla.

Temppelin raunioalue ei ole Kreikan mittakaavassa kummoinen, mutta arkeologiasta kiinnostuneelle riittävä.  Se sijaitsee muutaman kilometrin päässä Horasta, aivan meren rannassa Kioniá-kylän kohdalla. Perille pääsee bussilla, joka päätoimisesti kuljettaa matkailijoita temppelin kohdalta alkavalle hiekkarannalle. Alueelle on rannan ansiosta kasvamassa matkailukeskittymä palveluineen.

image

Temppelissä seisoivat Posidonin ja Amfitritin luonnollisen kokoiset patsaat.

Ensimmäinen temppeli seisoi samalla paikalla jo 400-luvulla eaa. Temppeliä laajennettiin ja remontoitiin 200-luvulla, jolloin siitä tuli myös Posidonin puolison Amfitritin palvontapaikka. Mertenjumalaa palvottiin Tinoksella parantajana, puoliso toi avun hedelmättömyydestä kärsiville naisille.

image

Doorilaisten pylväiden koristama lepopaikka kävijöille. Se sijaitsi lähteen kohdalla ja toimi suihkukaivona. Sisäkattoa koristi tähtitaivasta jäljittelevä kivireliefi.

Tinosta kutsuttiin antiikin aikana myös nimellä Idrousa. Kantasana on idria eli paikka, jossa on vettä. Saarella on hyvät vesivarat moniin muihin saariin verrattuna.

image

Marmorilla päällystetty pyhä tie johti alttarille, jonne kävijät jättivät uhrilahjansa jumalille.

On ikävä joutua kertomaan, että mertenjumalan ja minun välini eivät ole juuri nyt parhaimmillaan. Olen aika käärmeissäni Posidonille.

Suunnitelmani mukaan toin Suomesta tuliaisia, jotka asianmukaisin menoin vein alttarille. Samalla esitin nöyrän toiveen lempeästä merenkäynnistä tulevilla merimatkoillani, mikä ei mielestäni ollut kohtuuton pyyntö.

Tästä huolimatta koin elämäni purjehduksen, kun jatkoin Tinokselta matkaa. Naxosille asti meni ihan hyvin, mutta sieltä Amorgosille Posidon katsoi asiakseen järjestää todellisen voimainnäytöksen. Vähemmälläkin olisin uskonut, että hän on se, joka määrää tahdin Egeanmerellä.

Se tarina kuuluu kuitenkin jo seuraavaan juttuun.

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s