Odysseia 2017, versio 1.1

Pohdin asiaa perusteellisesti – ainakin viisi minuuttia – ja päätin, että matkustan kesälomalla Kreikkaan. Saarihyppely matkustusmuotona sopii kaltaiselleni levottomalle sielulle, ja siihen Kreikan ihanat saaret – kukin niistä oma maailmansa – tarjoavat optimaaliset olosuhteet.

Island-hoppingissa toteutuu usein esitetty ajatus, jonka mukaan ”tärkeintä on matkanteko, ei määränpää”. Juuri siitä on kyse: jatkuvasta liikkeestä, niin fyysisestä kuin mentaalisesta. Sekä tässä erityisessä tapauksessa tietenkin myös maailman kauneimmasta merestä.

WP_20160910_19_41_59_Pro 1

Lähtökuopissa Karpathoksen satamassa syyskuussa 2016

Lentävä lähtö

Olen vannonut kahdesti, etten koskaan enää lähde lomalle heti viimeistä työpäivää seuraavana aamuna. Olin molemmilla kerroilla niin tehdessäni puolikuollut saapuessani viimein illan helteisessä hämärässä perille saarelle x hotelliin y. ”Mikä maa, mikä valuutta?”

Kokemuksista huolimatta herätys on tälläkin kertaa viimeistä työpäivää seuraavana aamuna noin puoli neljältä. Tavoitteena on ehtiä klo 06:35 lähtevään koneeseen ja lentää norjalaisin siivin Ateenaan. Tarjous oli niin hyvä, että siihen oli pakko tarttua.

Lentokentältä jatkan satamaan, mutta tällä kertaa en Pireukseen vaan sitä merkittävästi pienempään Rafínaan Attikan niemimaan itärannalle. Rafínasta liikennöidään pääasiassa pohjoisille Kikladeille: Androkselle, Tinokselle, Mikonokselle, Parokselle ja Naxokselle, sesonkiaikaan myös Santorinille ja Iokselle.

Saari 1: Perinteinen

Määränpääni on Kreikan Lourdesiksi kutsuttu, maan tärkein pyhiinvaelluskohde Tinos, joka on toistaiseksi jäänyt käymättä.

Selitys piilee aikataulussani. Olen useimmiten liikkeellä pari viikkoa aikaisemmin, Marian päivän tienoilla elokuun puolivälissä. Silloin Tinokselle menemistä on syytä harkita tarkkaan. Jumalan synnyttäjän kuolonuneennukkumisen muistopäivän aikaan siellä käy kymmeniä tuhansia uskovia pyytämässä apua monenlaisiin vaivoihin ja ongelmiin Panagía Evangelístria -kirkon ihmeitä tekevältä ikonilta.

Paikallisiin perinteisiin tutustuminen on luonnollisesti yksi matkailun riemuista, mutta rajansa kaikella. En halua taistella majoituksesta enkä illallispöydästä tuhansien pyhiinvaeltajien kanssa.

Kikladinen Tinos on kuuluisa myös kymmenistä pittoreskeistä kylistään, joissa korinpunonnan ja marmorin työstämisen perinteet ovat edelleen voimissaan. Ateenan vaikuttavalla ”Ensimmäisellä hautausmaalla” monia hautoja koristavat kuuluisan tinoslaisen marmoriveistäjän Tsalepasin patsaat.

Henkilökohtaisesti tärkeimpänä käyntikohteena pidän kuitenkin merenjumala Poseidonin temppeliä, joka rakennettiin 400-luvulla eaa. ja joka toimi kuin eteisenä naapurisaarelle, pyhälle Delokselle Tinoksen kautta matkaaville pyhiinvaeltajille. Hyvien säiden ja myötätuulien toivossa vien temppelille lahjan. Ehkä kauniin simpukankuoren? Vai peräti suomalaisen Aalto-maljakon?

TINOS VIEWS

Saaren suurimman kylän Pirgosin klassinen platia. KUVA: Tinoksen kotisivut

Muutama päivä Tinoksella kuluu epäilemättä rattoisasti ilman sen suurempia aktiviteettejä kuin paikallisbusseilla ajeleminen kylästä toiseen, ouzerioissa, kafenioneissa ja tavernoissa istuskelu ja ohikulkevien tarkkaileminen.

Saari 2: Dramaattinen

Tinokselta matka jatkuu Amorgosille, jonne pääsee sujuvasti Naxosin kautta ja vielä niin, että laivojen välillä ehtii käydä sekä lounaalla että kirjakaupassa. Löysin kaupan muutaman vuoden takaisella visiitillä. Se kuten koko Naxos on ehdottomasti uusintakäynnin arvoinen.

Amorgos on ollut haaveissani siitä lähtien, kun kesällä 2011 Skiathoksella nuori ja lahjakas keittiömestari kertoi käyvänsä saarella kavereittensa kanssa joka kesä chillaamassa. Kun kysyin, mitä siellä on, hän vastasi: ”Ei mitään”. Sehän sopii juuri nyt, kun olen ajatellut viettää loma-loman enkä suoritus-lomaa.

Sitä paitsi tutkittuani Amorgosia hieman tarkemmin tajusin, että siellä on vaikka mitä ja monet kiinnostavista kohteista sijaitsevat sopivasti reippaiden patikkamatkojen päässä. Näissä maisemissa huumaava yrttien tuoksu ja hypnoottinen kaskaiden siritys siivittävät kulkua ikivanhoilla aasipoluilla. Olkoonkin, että saari on jyrkkärinteinen tötterö: kapea ja 30 km pitkä päästä päähän, mutta korkein huippu yli 800 m. Onneksi olen juossut ahkerasti niin, että kunnon pitäisi riittää hengissä selviämiseen.

amorgos_wallpaper5_1600x900

Heikoimpia saattaa hirvittää. Kuva: Amorgos-sivusto

Villi luonto, dramaattiset maanpinnan muodot sekä mahdollisesti koko Kreikan sinisin meri. Näitä menen katsomaan Amorgosille. Saarella on myös yksi suuren luokan nähtävyys: jyrkällä rinteellä 400 metrissä roikkuva eriskummallinen Panayia Hozoviotissan luostari 1000-luvulta. Sinne kiivetään viimeiset noin 180 m melkein pystysuoraan.

Yhden ohjelmanumeron tiedän jo varmuudella: Matkustan Express Skopelitiksella jollekin pikku-Kikladeihin kuuluvalle saarelle lounastamaan ja uimaan. Laivan nimi viittaa Skopeloksen saareen, josta reittiä jo vuodesta 1958 operoinnut suku on kotoisin. Onneksi laiva on sentään hieman uudempaa mallia! Toivottavasti Poseidon suhtautuu suunnitelmaani myötämielisesti, sillä Skopelitis ei ole mikään valtamerihirmu enkä haluaisi olla sen kyydissä, kun meltemi puhaltaa.

Osa Amorgosille saapuvista laivoista käy saaren molemmissa satamissa, osa jommassa kummassa, mikä on syytä pitää mielessä valittaessa majoitusta ja laivalippuja. Laivoilla on taipumus käydä Amorgosilla ikävästi keskellä yötä, jolloin siirtyminen satamasta ja kohteesta toiseen voi olla hankalaa.

Saari 3: Neitseellinen

Jos suunnitelmani tämän hetkinen versio pitää, matkani jatkuu Amorgosilta juuri kyseisen kaltaisella yölinjalla klo 01:25. Istuttuani aikani kannella ihailemassa tähtien täyttämää tummaa taivasta saavun Astipálean satamaan klo 02:50.

Amorgos on Kikladien itäisin ja Astipálea puolestaan Dodekanesian saariryhmän läntisin saari. Vaikka Astipálea kuuluukin virallisesti viimeksi mainittuun joukkoon, sen ulkoinen olemus on yksiselitteisen kikladinen tuulimyllyineen, sokeripalataloineen ja sinikupolisine kirkkoineen.

i-petalouda-tou-aigaiou_1

Puhdaspiirteisen kikladista. KUVA: Visit Astypalea -sivusto

Tästä ihanuudesta saan kiittää rodoslaista Pirjo-ystävääni, joka heitti Astipálean nimen ilmaan kuunneltuaan vuosittain toistuvaa valitustani siitä, kuinka laivavuorojen määrä romahtaa heti syyskuun alussa eikä Egeanmeressä ole poikittaisliikennettä lännen ja idän välillä.

Astipáleaa palvelevat laivalinjat kuuluvat nimellä agoni grammí (kirjaimellisesti: hedelmätön linja) tunnettuihin reitteihin: ne ovat pienen kysynnän takia kannattamattomia paria kesäkuukautta lukuun ottamatta ja siksi verovaroilla vahvasti subventoituja. Linjoille ei ole ottajia, koska kysyntä on muualla.  Tämä selittää sekä kehnot aikataulut että vähät vuorot.

Astipálea on muodoltaan kuin perhonen. Sen kapein kohta on vain reilut sata metriä leveä kannas siipien välissä. ”Ulkosaarella” eli läntisemmällä siivellä on suurin osa saaren 1113 asukkaasta, ”sisäsaarella” – yllättävästi – kotimaan liikennettä palveleva lentokenttä sekä muutamia luostareita.

Kreikan mytologiassa Astipálea oli foiniikkialainen prinsessa, jonka Poseidon ryösti kotimaastaan ja toi Samokselle. Astipálea oli sen kotimantereellemme nimen antaneen Eurooppa-prinsessan sisko, jonka Poseidonin veli Zeus vokotteli mukaansa ja vei meren yli Kreetalle. Veljekset kuin ilvekset tässä asiassa, vaikka muuten heidän välinsä olivat sisarkateudun kiristämät.

Pienestä koostaan ja nykyisestä melkein unohdetun osasta huolimatta Astipálealla on todistetusti huomionarvoinen menneisyys. Arkeologit ovat löytäneet saarelta melkein kolmen tuhannen vauvan ja pikkulapsen joukkohautoja, historian mahdollisesti ensimmäisiä homoeroottisia tekstejä sekä Rooman sopimuksen, jossa ulkopuolisen vaaran uhatessa Astipálea sitoutui puolustamaan Roomaa ja Rooma Astipáleaa. Hyvä suoritus alle sadan neliökilometrin maakappaleelta.

Saarihyppelijän tärkein työkalu

Nobelin ja Oscarin kaltaisen palkinnon vastaanottajat muistavat yleensä kiitospuheessaan kuka vaimoaan, kuka vanhempiaan. Minä osoitan kiitokseni Greek Travel Pages -sivustolle, jossa on ainoa kaikki laivavuorot (paitsi Nisos Kalymnos) kattava, helppokäyttöinen ja ajantasainen aikataulusovellus.

Reittisuunnitelma tässä vaiheessa kesää näyttää tältä, mutta vain muutos on pysyvää. Niin monta pientä maailmaa, niin vähän aikaa.

Loman alkuun on 84 yötä.

Sitten hän puhui ja meri syntyi
Ja minä näin ja ihmettelin
Ja siihen kohtaan hän kylvi pieniä maailmoita kuvikseni ja kaltaisikseni:
suoraharjaiset kiviset ratsut
tyynet ruukut
delfiinien vinot selät
Ios Sikinos Serifos Melos

Odysseus Elytiksen runoelmasta  Ylistetty olkoon – To Aksion Esti

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s