Tämä on vasta alkusoittoa

Päivitetty versio muutaman vuoden takaa. Hyvää adventtia!

Tästä se lähtee, ihana adventin aika. Enää yksi yö ja pääsen kyynelehtimään Hoosiannan aiheuttaman tunnemyrskyn vallassa.

Sana ”hoosianna” on kreikkalainen versio heprean sanasta, joka alkuperäisessä merkityksessään tarkoitti auta tai pelasta. Sittemmin siitä tuli riemunilmaus. Ensiesityksensä Ruotsissa Klaran kirkossa 3.5.1795 saaneen Hoosiannan sävelsi Ruotsin kuningas Kustaa III:n hovikapellimestari, saksalainen Georg Joseph Vogler.

Perinteisesti kuoro lauloi Hoosiannan, ja kirkkokansa sai tyytyä kuuntelemaan. Vasta 1900-luvun loppupuolella seurakuntalaisetkin pääsivät osallistumaan lauluun. Nykyisin 1.adventti on yksi kirkkovuoden suosituimmista pyhistä, jolloin kaikki kansa veisaa sydämensä halusta äänen avausta pian ohjelmassa oleville Kauneimmille joululauluille. Ne lauletaan tällä kertaa unohdettujen lasten puolesta.

Hoosianna on nykyisessä virsikirjassa ensimmäisenä virtenä. Tämä onkin sille oikea paikka, sillä adventti Hoosiannoineen markkeeraa kirkkovuoden alkua, vaikka virsi itse asiassa kertoo palmusunnuntain tapahtumista: Raamatun mukaan Jeesus ratsasti silloin aasin selässä Jerusalemiin. Adventti on saanut nimensäkin latinan sanoista ”adventus Domini”, mikä tarkoittaa Herran tulemista.

”Tiellä ken vaeltaa…”

Olga-mummoni makuuhuoneen seinällä oli taulu tästä Raamatun tapahtumasta. Olin pienenä tyttönä hyvin huolissani siitä, kuinka niin iso mies istui pienen aasin selässä. Taulussa Jeesuksen jalat melkein laahasivat maata. Jeesuksen jalkojen tila ei minua kuitenkaan surettanut vaan se, miten aasi-parka jaksoi kantaa taakkansa. Isoäitini sanoi, että aasille oli suuri kunnia saada kantaa Jeesusta. Lapsille on tunnetusti kautta aikojen syötetty kaunisteltua totuutta.

Ensimmäisen adventin liturginen väri on valkoinen, joka symboloi Jeesuksen tulemista maailman valkeudeksi kuten tekevät myös perinteisesti adventtisunnuntaisin sytytettävät kynttilät. Niistä ensimmäinen on joulun odotuksen, toinen jouluilon, kolmas joulurauhan ja neljäs rakkauden kynttilä.

Adventtia edeltävänä lauantaina olen yleensä aloittanut jouluun valmistautumisen leipomalla hedelmäisen ja pähkinäisen joulukakun. Mutta kuka tämän muhkean kakun syö? Vastaus: minä itse. Myös operaatio joulukortti on vielä kokonaan ilmassa, ja jännitys alkaa tiivistyä: tehdäkö vai eikö tehdä, siinäpä kysymys. Talven ensimmäiset hyasintit sentään jo pilkistelevät varovaisesti ruukuistaan, ja amaryllikset seisovat uljaina, kukat toistaiseksi nupussa.

Joulumusiikin pää-äänenkannattajaksi itseään tituleeraava Jouluradio alkaa soida jo 14.kertaa ja kymmentä eri tyylilajia edustavan kanavan voimin, uutuuksina jazz ja indie. Ne epäilemättä tuovat tervetulleita suvantopaikkoja perinteisemmän joulumusisoinnin nostattamaan nostalgian aallokkoon. Kiitos tästä mainoksettomasta joululahjasta kuuluu pääkaupunkiseudun seurakunnille.

Avauskappaleena puoliltaöin (lauantai/sunnuntai) soiva Hoosianna, ”kaikkien yhteislaulujen äiti”, kuullaan tällä kertaa koosteena kuulijoiden Hoosianna-tulkinnoista. Kuulostaa … hmm … jännittävältä.

Lapissa alkoi juuri kaamos eikä etelämmässäkään Suomessa voi päivänvalon määrällä ylvästellä. Edes nämä ajankohdalle ominaiset äärimmäiset valo-olosuhteet eivät kuitenkaan pysty himmentämään jouluun valmistautumisen iloa. Tuskin maltan odottaa.

Aurinko nousee 1.adventtisunnuntaina Helsingissä klo 09.03 ja laskee klo 15.18. Päivällä on pituutta 6 tuntia 15 minuuttia. Jouluaattoon on vielä 27 yötä.

Muut adventtiaiheiset jutut vuosien varrelta:

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s