Kreetalaisuuden ytimessä

Marraskuun 8.päivä 2016 ei ollut historiallinen vain siksi, että Yhdysvalloissa valittiin Mr. Trump presidentiksi. Samana päivänä tuli kuluneeksi 150 vuotta tapahtumasta, jonka tuloksena kreetalaisesta Arkádin luostarista tuli vapauden ja sankaruuden symboli.

wp_20160903_13_10_50_pro

Luutalon kaarimuurin vieressä on vapaustaistelijoiden ja igumeenien rintapatsaita.

Muutaman vuosikymmenen odotus palkittiin, kun pääsin vihdoin vierailemaan Arkádiin syyskuussa. Sen menneisyys on sekä synkkä että komea ja niin on myös remontin tarpeessa oleva luostari.

wp_20160903_13_19_19_pro

Kuin linnoitus. Ida-vuoren rinteillä on pilvistä silloinkin, kun rannikolla paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta.

Osana ottomaanien imperiumia

Kreeta oli Venetsian omistuksessa, kun valtapiiriään laajentaneet ottomaanit aloittivat sen valloituksen 1645. Jo muutamaa vuotta myöhemmin heillä oli hallussaan melkein – mutta vain melkein – koko saari.

Kreetan sodaksi kutsutut taistelut Venetsian ja ottomaanien välillä päättyivät lopullisesti vasta 1669, jolloin yksi historian pisimmistä piirityksistä saavutti päätepisteensä. Venetsialaisten Candiaksi kutsuma nykyinen Iraklion sinnitteli ottomaani-iettä vastaan 21 vuotta.

Rethimnon joutui ottomaaneille jo 1648, jolloin myös vain reilun 20 kilometrin päässä sijaitseva Arkádi sai kokea ensimmäistä, muttei viimeistä kertaa näiden ryöstelyä.

wp_20160903_12_25_57_pro

Luostarin sisäpihalla seisovassa puussa on luodinreikä muistona vuoden 1866 tapahtumista.

Kreetalaiset nousivat säännöllisesti kapinaan seuraavan kahden vuosisadan aikana, mutta tuloksetta. Iso osa Kreikasta itsenäistyi 1821-1829 vapaussodan seurauksena, mutta huolimatta Kreetan merkittävästä panoksesta taisteluihin saarta ei sisällytetty syntyneen valtion osaksi. Kreetan hallitsijaksi nousi Iso-Britannian aloitteesta Egypti, mutta jo alle kymmenen vuotta myöhemmin kovaotteinen ottomaanivalta Kreetalla jatkui.

Pariisin sopimus, joka päätti 1856 Venäjän ja ottomaanien sekä sen liittolaisten välillä käydyn Krimin sodan, takasi kaikille yhtäläiset kansalaisoikeudet ottomaanien hallitsemilla alueilla. Sulttani allekirjoitti sopimuksen osana Hatt-ı Hümâyun -nimellä tunnetun määräyksen, joka lupasi tasa-arvon koulutuksessa, virkanimityksissä ja oikeudessa kaikille kansalaisille uskonnosta riippumatta.

Kreetan kristityt eivät kuitenkaan tunteneet saavansa tasa-arvoista kohtelua. Kun ottomaanit alkoivat sekaantua ortodoksiluostareiden sisäisiin asioihin kuten taloudenpitoon, kreetalaisten mitta täyttyi.

Keväällä 1866 kapinalliset järjestäytyivät ja nimittivät 16-jäsenisen vallankumouskomitean. Se valitsi strategisista syistä päämajakseen Arkádin ja puheenjohtajakseen sen igumeenin, Gabriel Marinakiksen. Kun tieto komiteasta kiiri Rethimnonin hallinnosta vastanneen Isma’il Pashan korviin, tämä vaati komiteaa hajotettavaksi välittömästi tai muuten.

Vastausta ei kuulunut syksyyn mennessä, ja Isma’il Pasha otti kovemmat keinot käyttöönsä. Hän lähetti igumeenille ultimatumin: joko komitea hajotetaan ja sen jäsenet antautuvat sovinnolla virkavallalle tai luostari tuhotaan maan tasalle. Tässä vaiheessa luostarin ympäristön kylistä oli jo alkanut siirtyä väkeä luostarin muurien suojiin.

Vapaus tai kuolema – Ελευθερία ή θάνατος

Marraskuun 8.päivän aamulla Arkádissa herättiin melkoiseen näkyyn: muurin toisella puolella oli tuhansittain ottomaaniarmeijan sotilaita ja 30 kanuunaa luostarin sisäänkäynti tähtäimessään. Joukkojen komentajan lähettämään antautumiskäskyyn kreetalaiset taistelijat vastasivat tulituksella.

Hyökkäyksen alkaessa luostarissa oli 964 ihmistä, heistä 325 miestä ml. 45 munkkia. Miehistä 259 oli aseistautuneita taistelijoita. Paikalla olleista kuoli 846 ja 114 joutui ottomaanien vangiksi. Ottomaaniarmeija menetti noin 1500 miestä.

Luostarin turvaan saapuneet siviilit piilottelivat alun perin oliiviöljyvarastona toimineessa huoneessa. Hyökkäyksen uhan kasvaessa huoneessa oli alettu varastoida ruutia.

Kun hyökkääjät toisen taistelupäivän iltana lähestyivät ruutihuoneen ovea, yksi kapinallisista (tai igumeeni – riippuu, keneltä kysyy) toimi sovitulla tavalla: hän sytytti ruutivaraston tuleen. Räjähdyksessä henkensä menettivät vielä hengissä olleiden taistelijoiden lisäksi noin 600 naista ja lasta, jotka valitsivat mieluummin kuoleman kuin elämän ottomaanihallinnon alamaisina.

wp_20160903_13_10_20_pro

Taistelussa kuolleiden maalliset jäännökset kerättiin talteen ja sijoitettiin luutaloksi muutettuun 8-kulmaiseen tuulimyllyyn.”Mikään ei ole jalompaa kuin kuolema isänmaan puolesta”.

Ottomaanit näkivät Arkádin merkittävänä voittona, mutta se kääntyi heitä vastaan. Luostarin tapahtumat kiinnittivät ulkomaailman huomion Kreetaan, ja ”Arkádin holokausti” sai monet muuttamaan mielensä ottomaanien toimista.

Liittyminen Kreikkaan tai kuolema –  Ένωσις ή Θάνατος

Arkádista alkanut Kreetan kapina kesti kolme vuotta, mutta se päättyi ottomaanien voittoon. Levottomuudet jatkuivat kapinasta toiseen vuoteen 1878, jolloin kreetalaiset tekivät vihollisensa kanssa sopimuksen.

wp_20160903_12_34_53_pro

Luostarin museossa on satoja vapaustaistelijoiden kuvia

Sopimus antoi Kreetalla autonomisen aseman, joka toi monia oikeansuuntaisia muutoksia. Kreikan kielen käyttö julkisuudessa sallittiin, samoin kreikankieliset sanomalehdet, ja kreikasta tehtiin oikeuslaitoksen kieli. Julkisiin virkoihin alettiin nimittää syntyperäisiä kreetalaisia, osa kerätyistä verovaroista jäi Kreetalle, saarelle perustettiin syntyperäisistä kreetalaisista koostuva järjestyspoliisi jne.

Sopimus pysyi voimassa vuoteen 1889, jolloin virkaan astunut ottomaanihallitsija perui sen, ja väkivaltaisuudet alkoivat jälleen. Suurvallat puuttuivat peliin 1897, ja seuraavan vuonna Kreetasta tuli Iso-Britannian protektoraatti, jonka edustajana Kreetalle saapui Kreikan ja Tanskan prinssi Yrjö.

Kreetalaisten perimmäinen toive toteutui 1913, kun Kreeta viimeinkin liitettiin äiti-Kreikkaan.

Tätä päivää

Arkádiin on Rethimnonista matkaa 23 km. Luostari sijaitsee noin 500 metrin korkeudessa, viljavalla ylätasangolla pyhän Ida-vuoren rinteellä. Sitä ympäröi muuri, jonka rajaama suorakaiteen muotoinen alue on pinta-alaltaan noin 5200 m².

Todennäköisin totuus luostarin perustajasta juontuu sen nimestä. Kreetalla on ollut tapana nimittää luostari perustajan mukaan, joten Arkádin perusti todennäköisesti Arkádios-niminen munkki. Ajankohdasta ei ole varmuutta – onpa luostarin väitetty olleen toiminnassa jo 400-luvulla.

1500-luvulla Arkádi oli tieteen ja taiteen keskus, jossa toimi koulu sekä laaja ja korkeatasoinen kirjasto. Kirjastossa oli aikalaistodistuksen mukaan tuhansia tekstejä Dantesta Homerokseen, Strabosta Thukydidekseen.

wp_20160903_13_05_00_pro

Renesanssityylinen kaksilaivainen basilika on peräisin 1500-luvulta venetsialaisajalta.

Luostarissa oli siellä käydessäni kaksi munkkia sekä monitaitoinen herra, jonka toimenkuvassa  lukee ainakin talonmies, taloudenhoitaja, lipunmyyjä ja opas. Muutaman euron pääsymaksuista kertyvät rahat käytetään luostarin ylläpitoon vai pitäisikö sanoa: pystyssä pitämiseen. Pyhä paikka on pahasti rempallaan.

wp_20160903_11_56_46_proViiden kilometrin päähän Arkádista avattiin kesällä 2016 uusi museo Eleftherna. Sitä ympäröivällä alueella oli museolle nimen antanut kaupunki, joka koki kulttuurisen kukoistuksen Homeroksen aikaan. Museo on tilana pieni, mutta mielenkiintoinen ainakin kaltaiseni museoista innostuneen mielestä.

Autoton pääsee Arkádiin ja Elefthernaan paikallisbussilla. Molemmat kohteet sisältävä retki vie noin 4-5 tuntia. Bussin aikataulu kannattaa hakea bussiasemalta, ja pysäkillä on syytä olla valpas, ettei bussi aja ohi. Itse ajelin retkeni kaikki osuudet saman kuljettajan kyydissä, ja päivän päätteeksi olimme jo hyviä ystäviä.

Käynti ylväässä Arkádissa auttaa ymmärtämään kreetalaisia, jotka ovat ihan omanlaisiaan. Arkádi on kuin kreetalaisuuden sydän. Siellä kirkastuu ymmärrys siitä, miten kiihkeästi ja miksi kreetalaiset puolustavat vapauttaan  – hinnalla millä hyvänsä.

2 thoughts on “Kreetalaisuuden ytimessä

  1. Kiitos, oli mielenkiintoista luettavaa jälleen. Mukava kun itsekin blogissani vähän viittasin Kreetaan, ruusun kautta. Nimittäin pihallani kasvaa pihkalta tuoksuva (vihreät lehdet) ruusu, jota ainakin englanninkielisissä teksteissä kutsutaan Kreetan ruusuksi. Eli villiruusu siellä. Kun tiedän myös kreetalaisten horttoilusta eli yrttien käytöstä, on varmaan tälla ruusullakin siinä oma osansa. Pitänee itse kokeilla ja tehdä teetä ensi kesänä tuon ruusun lehdistä. Olen käynyt Kreetalla ja siellä Knossoksessa mm. mutta vain kerran. Mutta mieleen jäi lämpimästi. Jospa joskus vielä…

    • Huomenta! Vihdoin kävin katsomassa juttusi Kreetan ruususta. Se näyttää hyvin tutulta, kasvaa tosiaan muuallakin Kreikassa teiden varsilla. Joko tämä on hyvin samannäköinen kuin kallioruusuksi kutsuttu lajike tai kyseessä on sama laji. Sinähän sen osaat sanoa. Mutta jännittävä tieto on tuo lehtien pihkan tuoksu – siitähän tulee väkisin mieleen retsina. Olet varmaan oikeassa siinä, että lehtiä käytetään myös rohtona. – Kreeta on kerrassaan ihana, niin ylväs ja ehdoton. Toivotaan, että pääset sinne vielä takaisin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s