Oman tien kulkija

ansyr

Katolinen katedraali hallitsee keskiaikaisen Ano Siroksen asutusta.

Kikladien saariryhmän hallinnollinen keskus Siros poikkeaa kahdella merkittävällä tavalla perinteisen Kreikan kuvasta.

Ensinnäkin Kreikan kantaväestöstä vain noin 0,5 % on katolisia, mutta Siroksella luku on yli 40 %. Katoliset ovat merkittävä uskonnollinen, mutta eivät etninen vähemmistö. He ovat kreikkalaisia, puhuvat kreikkaa ja noudattavat kreikkalaisia perinteitä.

Toiseksi melkein poikkeuksetta kaikki Siroksesta kertovat tietolähteet toteavat, että Siros ei osallistunut Kreikan vapaussotaan tai sama asia epäsuoremmin ilmaistuna: Siros valitsi puolueettomuuden Kreikan vapaussodassa.

Nämä kaksi asiaa kietoutuvat toisiinsa. Kuten aina, selitys tähän päivään löytyy menneisyydestä.

Paavin kirkko Kikladeilla

Venetsian ja Genovan kaltaiset meritasavallat hallitsivat monopolin tavoin Euroopan ja  Vähä-Aasian sekä Lähi-Idän välistä kauppaa 700-1400 -luvuilla. Itäisen Välimeren tärkein kaupan keskus oli Bysantin pääkaupunki Konstantinopoli, josta oli pääsy edelleen Mustalle merelle.

Tavara liikkui turvallisuussyistä meriteitse, minkä tuloksena Joonianmeren ja Egeanmeren saarille laivareittien varteen syntyi asutusta, väliaikaisempaa ja pysyvämpää. Laivat tarvitsivat korjauksia, miehistö lepopaikkoja, tavarat varastotiloja, työ orjia jne. Oletettavasti ensimmäiset katoliset jättivät jälkensä Kikladeille jo tuolloin.

wp_20160827_12_27_48_pro

Mesavuono-kukkulan laella Ano Siroksen yläpuolella seisoo Pyhän Yrjön katedraali eli San Giorgio. Sen marmorihattuiseen kellotapuliin on iskenyt salama neljästi kohtalokkain seurauksin: kuolleitten joukossa on ollut sekä seurakuntalaisia että kirkon miehiä.

Kuten me kaikki koulussa opimme, kristitty kirkko jakautui oppiriitojen ja valtataistelujen seurauksena vuonna 1054 lännen ja idän kirkkoon, joiden valtakeskukset olivat Rooma ja Konstantinopoli. Tavoiteltu rauhaisa rinnakkaiselo tyssäsi ristiretkiin.

Paavi Urbanus II:n aloitteesta toteutetun ensimmäisen ristiretken (1095) julkilausuttu tavoite oli käydä sotaa laajenevaa islamia vastaan ja auttaa uskonveljiä Bysantissa, mutta agendalla oli muutakin: yhdistää kirkko ja nostaa paavi ja lännen kirkko kristityn maailman johtoon. Näin voitiin päätellä esimerkiksi siitä, että Konstantinopolissa ristiretkeläiset poistivat paavin vastustajia – ortodokseja – viroista ja korvasivat heidät paavin kannattajilla.

Välirikon idän ja lännen välillä sementoi 4.ristiretki (1204), jonka venetsialaiset osallistujat valtasivat Konstantinopolin vahvistaakseen omia taloudellisia intressejään.  Valtausta seurasi kaupungin ryöstäminen tyhjiin vuosisatoja jatkuneen rauhan tuloksena kertyneistä mittaamattomista rikkauksista. Täystuhon seurauksena ristiritarit ja yleisemmin länsimaalaiset, joista kaikista käytettiin Bysantin alueella yleisnimitystä frankit, nähtiin sittemmin itäisen kirkon piirissä ottomaanejakin pahempina vihollisina.

 

Neljännestä ristiretkestä alkanut aika tunnetaan Kreikan historiassa nimillä frankokratia ja latinokratia, sillä ristiretkiä rahoittaneet valtiot jakoivat lyödyn Bysantin maat keskenään ja ne läänitettiin hallitsijoiden sukulaisille. Näin mm. Kreikan saarille syntyi ranskalaisia ja venetsialaisia herttuakuntia.

Trikolorin suojeluksessa

Siroksesta tuli useimpien muiden Kikladien saarten tavoin osa Naxoksen herttuakuntaa, ja venetsialaisaikaa kesti siellä 1207-1522. Bysantti oli verottanut saaria ankarasti eikä vallanvaihdos ollut välttämättä vastenmielinen ajatus bysanttilaisen maailman ulkolaidoilla, kaukana vallan keskuksista. Venetsialaisvuosisatojen aikana katolinen  uskonto vakiintui Sirokselle, mutta kielenä säilyi kreikka.

Venetsialaisilta valta siirtyi ottomaaneille 1522. Ranskan myötävaikutuksella Siroksen viranomaiset tekivät ottomaanien kanssa useita sopimuksia, jotka antoivat paikallisille sekä verohuojennuksia että uskonvapauden.

Ranskan hovi oli hyvä kumppani, sillä se oli solminut ottomaanien kanssa yleistä pahennusta aiheuttaneen strategisen liiton yhteistä vihollista, Habsburgien kuningashuonetta vastaan. Liiton tuloksena ranskalaisilla oli pääsy sulttaanien puheille.

Läheiset suhteet Ranskaan hyödyttivät Sirosta myös taloudellisesti. Istanbuliksi nimetyssä Konstantinopolissa toimi merkittävä ranskalainen kauppiasyhteisö. Ranskalais-turkkilaisen allianssin seurauksena kaupan herruus siirtyi venetsialaisilta ja genovalaisilta Ranskalle ja sulttaani mm. myönsi vapaakauppaoikeudet Ranskalle kaikissa sultaanin satamissa.

1600-luvun alussa ottomaanit tunnustivat Siroksen katolisen piispan aseman eivätkä enää katsoneet aiheelliseksi nimittää ortodoksipiispaa, kuten tapana oli ollut. Ranska lähetti Sirokselle delegaation, joka perusti Ano Syrokseen kapusiiniluostarin. Se toimi aluksi köyhäintalona, joka otti asiakseen sekä papiston että maallikoiden koulutuksen. Tieto oli jo tuolloin valtaa.

wp_20160827_12_30_53_pro

Johannes Kastajalle pyhitetyn kapusiiniluostarin kellotorni. Vasemmalla puolella pilkottaa Ylösnousemuksen kirkko. Luostari on ollut tyhjillään vuodesta 2008.

Saarelle saapuneet munkit olivat huolissaan turvallisuudesta – merirosvous oli yleistä eikä Venetsia sen kummemmin kuin herttuakuntakaan puolustanut läänityksiään. Siksi munkit pyysivät apua kuningas Louis VIII:lta, jonka luvalla luostarin salkoihin nostettiin kauas merelle näkyvä Ranskan lippu.

Ranskan virallisen suojelun tuloksena turvallisuustilanne parani ja houkutteli saarelle lisää asukkaita. Vanhimmat väestölaskun tulokset ovat 1400-luvulta, jolloin Siroksella eli käytännössä Ano Siroksessa oli muutama sata asukasta. 1600-luvun puoliväliin tultaessa luku oli noussut noin kolmeen tuhanteen, joista ortodokseja satakunta. Sirosta kutsuttiin ”Paavin saareksi”.

Kreikan vapaussodan puhjetessa 1821 katolisen Siroksen demografiassa tapahtui kuitenkin muutos, kun sinne alkoi virrata sotaa pakenevia ortodoksikreikkalaisia.

Ranska tai kuolema

Ottivatko Siroksen katoliset – frankosiriánit – osaa sotaan ottomaaneja vastaan?

wp_20160827_12_14_27_pro

Tästä ovesta on astuttu kirkkoon vuodesta 1686 lähtien.

Eivät ottaneet ainakaan alussa – tästä kaikki lukemani tietolähteet ovat yksimielisiä. Saari oli Ranskan suojeluksessa, ja sen taloudellisesti hyvä tilanne oli tulosta Ranskan hovin ja ottomaanien  välisistä hyvistä suhteista. Ottomaanihallintoa vastaan nouseminen olisi voitu tulkita myös Ranskaa vastaan nousemiseksi.

Toisaalta Siros maksoi veroja ottomaanien ohella myös Kreikan laivastolle ja luovutti aluksensa sodan alkaessa meritaisteluista vastanneiden Idran, Spetsesin ja Psaran käyttöön. Siroslaiset osallistuivat myös alusten korjaukseen ja ylläpitoon. Tärkeintä lienee kuitenkin se, että sodan ulkopuolisena se pystyi tarjoamaan turvapaikan kymmenille tuhansille taisteluja ja raakuuksia paenneille kreikkalaisille.

Joka tapauksessa Siros – vain hieman karrikoiden – näytti vaurastuneen laivanrakennuksen, teollisuuden ja kaupan keskuksena, kun muu Kreikka taisteli vapaudesta. Voi tietenkin miettiä, olisiko joku toinen saari tai alue toiminut samassa tilanteessa toisin. Kreetalaiset luonnollisesti, mutta joku muu?

Siroslaisten sanotaan ottaneen sodassa aktiivisemman roolin, kun vallankumoushallitus lupasi  katolisille uskonvapauden ja tasavertaisuuden lain edessä. Lupaus lunastettiin, kun ajan suurvallat Iso-Britannia, Ranska ja Venäjä allekirjoittivat 1830 Lontoon asiakirjan.

Se vahvisti Kreikan suvereniteetin ja takasi uskonvapauden ja uskonnosta riippumatta kaikille kansalaisille tasavertaisen mahdollisuuden hakea valtion virkoja. Kreikan katoliselle kirkolle Lontoon protokolla takasi omaisuudensuojan ja papiston siihenastisten etuoikeuksien säilymisen ennallaan. Katolisen väestön latinalaisperäiset nimet muutettiin kreikkalaiseen muotoon.

ano-syros-057

Karmel-vuoren Neitsyeen kirkko 1640-luvulta luovutettiin 100 vuotta myöhemmin avautuneelle jesuiittaluostarille, joka on ollut jo parikymmentä vuotta tyhjillään.

Pelkkää ruusuilla tanssimista kirkkojen yhteiselo ei ole ollut. Se ei yllätä, sillä valitettavasti kirkot eivät ole kuuluisia valmiudestaan käytännön ekumeniaan. Aiheesta Kreikan osalta on perusteellinen selvitys The Balkan Human Rights -sivustolla julkaistussa Catholics in Greece -raportissa.

Siroksella yhteistyö tuntuu sujuvan kirkon ylätasoa paremmin. Siellä katoliset ja ortodoksit mm. viettävät kirkkovuoden suurinta juhlaa pääsiäistä yhtä aikaa ja yhdessä.

Kuvittelisin, että isompi kivi kreikkalaisten kengässä Siroksen suhteen ovat vapaussotaan liittyvät kysymykset kuin uskonnollinen vakaumus. Niiden välille pitäisi muistaa olla piirtämättä yhtäläisyysmerkkiä melkein 200 vuotta sodan päättymisen jälkeen.

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s