Ne soivat sinulle

Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja astui voimaan 24.10.1945, kun viisi suurvaltaa (turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska, Neuvostoliitto ja Kiina) ja muiden sopimuksen allekirjoittajamaiden enemmistö olivat ratifioineet peruskirjan.

Vuodesta 1948 lähtien päivää on vietetty YK:n päivänä.

Peruskirjan I luvun mukaan YK:n neljä päämäärää ovat:

• ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta tehokkaiden yhteisten toimenpiteiden avulla ja pyrkiä rauhanomaisin keinoin selvittämään kansainväliset riidat ja tilanteet, jotka saattavat johtaa rauhan rikkoutumiseen

• kehittää kansakuntien välillä ystävällisiä suhteita, jotka perustuvat kansojen yhtäläisten oikeuksien ja niiden itsemääräämisoikeuden periaatteen kunnioittamiseen, sekä ryhtyä muihin tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin maailmanrauhan lujittamiseksi

• aikaansaada kansainvälistä yhteistyötä kansainvälisten taloudellisten, sosiaalisten, sivistyksellisten ja humanitaaristen ongelmien ratkaisemiseksi sekä kaikille ilman minkäänlaista erottelua kuuluvien ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi

• toimia keskuksena, joka yhdenmukaistaa kansakuntien toimet näiden yhteisten päämäärien saavuttamiseksi.

Suomen ekumeeninen neuvosto on Suomessa toimivien kirkkojen, kristillisten yhteisöjen ja seurakuntien ekumeeninen yhteistyöelin. Se viettää lokakuun 24.päivää rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivänä.

Franciscus Assisilaisen rukous puhuttelee myös kaltaistani agnostikkoa.

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,

sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Rukous muistuttaa, että rauhaa ei voi jättää YK:n, hallitusten, kirkkojen eikä armeijoiden käsiin. Rauha syntyy yksittäisten ihmisten teoista ja sanoista. Rauha voi murentua yksittäisten ihmisten tekoihin ja sanoihin.

Olemme kaikki yhtä kuten John Donne kirjoittaa runossaan ”Kenelle kellot soivat”:

Kukaan ei ole saari, täydellinen itsessään,
jokainen on osa mannerta, kappale kokonaisuutta;
kun meri huuhtoo mukaansa palan maata,
Eurooppa pienenee, samoin niemimaa,
ystävien maatila tai oma maatilani;
jokaisen ihmisen kuolema pienentää minua,
koska olen osa ihmiskuntaa;
älä siis lähetä kysymään kenelle kuolinkellot soivat;
ne soivat sinulle.

Saattokellot Aleppon järjellä käsittämättömän tilanteen uhreille soivat maanantaina viimeisen kerran. Kellot vaikenevat, sota jatkuu.

Meillä ei ole oikeutta unohtaa.

2 thoughts on “Ne soivat sinulle

    • Ole hyvä! Kannamme molemmat omilla tavoillamme vastuuta paremmasta maailmasta. Jatketaan valitsemallamme polulla🙂.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s