Omakuvassa ananasta ja aurajuustoa

Kansallislaulu: Maamme

Kansallisrunoilija: J.L. Runeberg

Kansalliskirjailija: Aleksis Kivi

Kansallissäveltäjä: Jean Sibelius

Kansalliseepos: Kalevala

Kansalliskukka: Kielo

Kansallislintu: Laulujoutsen

Kansallisaate: Fennomania

Kansallisruoka: Pitsa???

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö ELO, Maataloustuottajien keskusliitto MTK ja maa- ja metsätalousministeriö ovat keksineet järjestää kisan, jossa valitaan kansanäänestyksellä kansallisruoka ensi vuonna vietettävien Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi. Ajatus on mielestäni hauska.

dsc02446

Mämmijäätelöä

Ensimmäisessä, jo päättyneessä vaiheessa 10 000 suomalaista (noin 0,2 % kansasta) äänesti yli tuhatta ruokaa. Niistä ammattilaisraati valitsi 12 finalistia. Loppukilpaan pääsi mm. pizza.

Pikkuisen kyllä nyt ihmettelen: ihanko oikeasti yli tuhannesta ääniä saaneesta ruoasta ei löydetty kahtatoista finalistia ilman pizzaa? Mielestäni suomalaistettu kirjoitusasu ei tee stereotyyppisen italialaisesta ruoasta suomalaista, mutta tämä on vain minun vaatimaton mielipiteeni. Ammattilaiset epäilemättä tietävät asian paremmin.

Kilpailusivustolla hehkutetaan näin:

Suomalainen ruokakulttuuri on täynnä aarteita.  Meillä on omaperäisiä valmistustapoja ja raaka-aineita, joista on syytä olla ylpeä. Suomen juhlavuosi on ainutlaatuinen tilaisuus nostaa esiin kansalliset ruoka-aarteet ja valita parhaiden herkkujen joukosta yksi yhteinen kansallisruoka…Kansallisruoka -raadin tehtävänä on varmistaa, että Suomen kansallisruoka edustaa raaka-aineiltaan ja valmistustavoiltaan parhaalla mahdollisella tavalla suomalaisia ja suomalaista ruokaa.

Pizza siis vastaa raadin mielestä tähän huutoon? Mielestäni ei vastaa, ei vastaisi vaikka se peitettäisiin lenkkimakkarasiivuilla ja päälle pursotettaisiin Turun sinappia. Raati oli paljon vartijana, mutta kompastui tässä kohtaa ehkä omaan nokkeluuteensa. Sitäpaitsi kansanäänestys on täysin yliarvostettu tapa hoitaa todella tärkeitä asioita – Brexit ja tämä jo alkumetreillä myttyyn mennyt äänestys todistavat sen.

En myöskään haluaisi halkoa semanttisia hiuksia, mutta koen ongelmalliseksi määreen ”kansallis” tulkinnan tai oikeastaan sen merkityksen unohtamisen tässä yhteydessä. Kyseessä on sanan ”kansallinen” yhdyssanoissa käytettävä muoto. Kansallinen tarkoittaa kielitoimiston mukaan seuraavaa:

Jollekin kansalle (erityisesti) ominainen; omaan kansaan perustuva tai kohdistuva tai sitä koskeva; kansallismielinen; vain omaa kansaa tai valtiota koskeva (kansainvälisen vastakohtana); kansallisuutta koskeva.

Suomen kansallisruoka tarkoittaa siis jotain meidän suomalaisten ikiomaa. Kaikki maailma syö pizzaa – miten se edes jauhelihalla täytettynä voisi olla juuri meille erityisen ominainen ruoka? Kysynpä vain.

Tämän tarinan keskiössä ovat yhteisölliset symbolit, jotka ovat olennainen osa ryhmäidentiteettiä: me kaikki tunnistamme ja tunnustamme ne, ne edustavat meitä. Toiset niistä luodaan tietoisesti kuten viralliset kansallislippu, -vaakuna ja –laulu, osa tulee itsestään osaksi kaikkien kansalaisten elämää ja yhteistä muistia kuten salmiakki, karjalanpiirakka ja Kossu. Symbolit luonnollisesti muuttuvat ja niistä toiset kestävät aikaa paremmin kuin toiset. Siniristilippu on ikuinen.

img_0976

Savulohella täytettyjä silakkarullia ja perunamuussia

Suomalaisen ruoan ilosanomaa maailmalle levittävillä tahoilla riittää työmaata, kun he yrittävät vakuuttaa potentiaaliset ostajat meidän puhtaitten raaka-aineittemme ja omaperäisen keittiömme erinomaisuudesta, jos omasta mielestämmekin pizza on suomalaisinta, mitä meillä on pöytään kantaa.

Tämä ei kelpaa edes huonoksi vitsiksi. Ongelmana saattaa tosin olla rajoittunut huumorintajuni, joka nostaa päätään aina, kun puhutaan elämää suuremmista asioista kuten ruoasta ja kulttuurista ja ruokakulttuurista.

dsc01241

Ruiskuori perunatäytteellä

Ovatko raatilaiset ehkä saaneet populistisen tartunnan? Pelkäsivätkö he, että heitä pidettäisiin muutosvastaisina ja menneisyyteen takertuvina ja tosikkoina, jos he eivät päästäisi pizzaa loppukilpailuun?

Vai kuuluuko ”pizza kansallisruokana” samaan poliittisen korrektiuden osastoon kuin Suvivirren laulamatta jättäminen? Toivotaanko sen antavan meistä suvaitsevaisemman ja kansainvälisemmän kuvan?

Onko kenties kyseessä italialaisten salaliitto, ehkä peräti Berlusconin kosto?

Olemme perimmäisten kysymysten äärellä.

Per favore: äänestäkää – ja äänestäkää oikein!

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s