Sinun puolesta elää ja kuolla…

Päätin pyhittää ensimmäisen päiväni Siroksella kirkoille. Karttaa tutkittuani olin havainnut, että merkittävät kirkot sijaitsevat sopivasti eri puolilla pääkaupunkia Ermoúpolista ja käveltävien matkojen päästä toisistaan. Ensimmäinen kohteeni oli Ayios Nikolaoksen kirkko.

Siros oli Kreikan tärkein satama, ennen kuin Ateenasta tuli maan pääkaupunki  itsenäistymisen jälkeen 1834 ja Pireuksesta Ateenan imussa merenkulun keskus. Siros oli tuolloin myös merkittävä solmukohta läntisen Euroopan ja Lähi-Idän välisessä liikenteessä, mistä syystä ainakin maininta Siroksesta löytyy monen viktoriaanisen ajan Smirnaan ja Alexandriaan pyrkineen matkalaisen päiväkirjoista.

Ei siis ihme, että saaren suojelijapyhimykseksi on valikoitunut merimiesten ja kauppiaiden Ayios Nikolaos, jolle pyhitetty kirkko (1870) on kuin antiikin temppeli joonialaisine pylväineen ja vahvoine väreineen.

wp_20160829_10_46_05_pro

Uusklassismi 1700-luvun puolivälistä alkaen oli vastaisku barokin ja rokokoon rönsyilevälle koristeellisuudelle ja paluu puhtauteen eli antiikkiin.

Kirkon pihalla huomioni kiinnittyi viereisessä rakennuksessa liehuvaan lippuun, jollaista en muista nähneeni aikaisemmin. Tässä kohtaa tarina harhautuu alkuperäisestä aiheesta, Siroksesta, jonne palaan tulevaisuudessa.

Liput kiinnostavat minua kovasti, sillä ne eivät ole vain pala kangasta ja yhdistelmä värejä vaan aina jonkun suuremman symboli. Oman lipun nouseminen salkoon saa raavaan miehenkin itkemään ainakin jääkiekko-ottelun lopussa.

Luulen, että Kreikan lippu on tässä vaiheessa historiaa oletettavasti yksi tutuimmista lipuista. Se on liehunut uutisissa vuodesta 2010 lähtien säännöllisesti.

wp_20160829_10_26_50_pro

Kreikan lippu Ernst Zillerin suunnitteleman, neoklassisen kaupungintalon edessä Ermoúpolissa.

Kirjoitin tästä sydämeni lyöntitiheyttä nostattavasta lipusta viisi vuotta sitten näin:

Kreikan lippu on säilynyt muuttumattomana vapaussodan alkumetreiltä, vuodesta 1822 lähtien. Sini-valkoinen raitalippu oli alun perin laivaston lippu, mutta vuodesta 1978 se on ollut Kreikan valtion virallinen lippu.

Lipun vasemmassa yläkulmassa oleva valkoinen risti kuvaa kirkon suurta merkitystä kreikkalaisen kansakunnan syntyvaiheissa.  Vuorottelevat siniset ja valkoiset tasaraidat symboloivat kansan suussa kulkevan version mukaan kreikansinisen Egeanmeren vaahtopäisiä aaltoja.

Raitoja lipussa on yhdeksän ja selityksiä raidoille on kaksi. Toisen mukaan lipussa on yksi raita jokaiselle kirjaimelle kreikankielen sanassa ”vapaus” ( ελευθερία; eleftería), toisen mukaan yksi raita jokaiselle tavulle sanaparissa ”vapaus tai kuolema”  (Ελευθερία ή θάνατος ; eleftería i thánatos).

”Vapaus tai kuolema” oli vapaussodan iskulause, joka on jäänyt elämään kreetalaisen Nikos Kazanzakisin samannimisen, Kreetan 1869 kapinan vaiheista kertovan kirjan ansiosta.

Vapaus tai kuolema

Ayios Nikolaoksen kirkon naapurissa näkemäni lippu oli ihan eri näköinen.

wp_20160829_10_47_40_pro

Rakennuksen edessä oleva kyltti ei antanut vihjeitä lipun symboliikan ymmärtämiseen. Siinä luki: ”Tässä rakennuksessa italialaiset miehittäjät 1941-1944 pitivät vankeina monia Kikladien vastarintaliikkeen taistelijoita”.

Lipun pohjana on valkoinen risti keskellä sinistä taustaa. Juuri tällaisen lipun piispa Germanos nosti perimätiedon mukaan salkoon vapaussodan alussa 25. maaliskuuta 1821, kun kreikkalaiset ryhtyivät taistelemaan ottomaanien satoja vuosia jatkunutta hallintoa vastaan. Lippu toimi Kreikan valtiolippuna vuoteen 1978 asti lukuunottamatta sotilasjuntan vuosia.

Vapaussodan tuloksena syntynyt Kreikan ensimmäinen tasavalta kesti vain 1829-1832, minkä jälkeen Kreikasta tuli kuningaskunta; helleenien ensimmäinen kruunupää oli Baijerin prinssi Otto I. Hän ja häntä seuranneet muut kuninkaalliset lisäsivät lippuun oman vaakunansa.

Kirkon naapurissa liehuneen ristilipun keskellä on lipun pienikokoinen kopio, joka oli toisen tasavallan (1924-1935) vaakuna. Sen ympärillä siipiään levittelee tarunhohtoisen Bysantin viimeisen hallitsijasuvun Paleologien kaksipäinen kotka, jonka Kreikan ortodoksikirkko on omaksunut tunnuksekseen. Tämä yleinen vallan symboli löysi tiensä myös Venäjän vaakunaan, kun yksi Venäjän tsaareista nai erään Bysantin keisarin tyttären.

Lipun uskonnollinen kuvio selittynee rakennuksen käyttäjillä. Ikkunoiden yläpuolella näkyy kirjainyhdistelmä M ja kreikan D eli delta. Uskon sen viittaavan Siroksen metropoliittana vuodesta 2001 toimineeseen Dorotheos II:en (Dorotheos = Jumalan lahja); hänen edeltäjänsä oli Dorotheos I. Rakennus on siis mitä luultavimmin hiippakunnan käytössä.

Uskonnollisina juhlapyhinä kotkan koristama keltainen lippu liehuu kirkoissa Kreikan valtiolipun rinnalla muistutuksena itäisen kirkon bysanttilaisista juurista.

DSC00875

Marianpäivänä Santorinilla muutama vuosi sitten

Kiinnostavia lippuja tuli vastaan matkan aikana myös Kreetalla kahdessa museossa. Useimmat niistä liittyvät vapaussotaan, mikä ei ole yllättävää, sillä Kreeta taisteli vapaudestaan merkittävästi pidempään kuin muu Kreikka. Vapaussodan perintö elää kreetalaisissa vahvana.

Pääkaupungissa Iraklionissa on mahdottoman mielenkiintoinen historiallinen museo, jota ei kannata jättää väliin. Se on moderni, kävijäystävällinen museo, jossa hurahtaa huomaamatta muutama tunti.

Kaupungin yleisen historian ohella museossa on erilliset tilat muuttuville näyttelyille (käydessäni hieno ikoninäyttely), kaupungin omalle pojalle Nikos Kazanzakisille sekä Kreetan taistelulle.

Kreikan itsenäistymisen jälkeisistä vuosista kertovan huoneen seinällä riippuu kaksi lippua.

wp_20160902_13_39_08_pro

Enosis i thanatos – Liittyminen (Kreikkaan) tai kuolema. Kreikka itsenästyi 1830, mutta Kreeta annettiin ensin Egyptille ja sitten Egyptin sotatappioiden seurauksena ottomaaneille 1840.

 

wp_20160902_13_38_57_pro

Itsenäisen Kreetan (1898-1913) lippu, jonka vasen yläkulma symboloi turkkilaisen väestön osuutta saaren asukkaista.

Haniassa läntisellä Kreetalla on puolestaan sympaattinen ja kiinnostava merenkulun museo venetsialaisessa linnoituksessa. Se on täynnä pienoismalleja, aseita ja karttoja.

Myös tässä museossa on oma huoneensa Kreikan vapaussodalle, jonka ymmärtäminen on suotavaa kreikkalaisuuden ymmärtämiselle. Yllättävä tieto minulle oli se, että Siros ei osallistunut sotaan lainkaan; tieto kaipaa perusteellisempaa selvittelyä.

Monet muut saaret kuitenkin luovuttivat aluksensa Kreikan laivaston käyttöön, ja Saaroninlahden saarten panos oli erityisen merkittävä laivojen suuren määrän takia. Kiinnostavana detaljina mainittakoon, että kauniilla Spetsesillä on edelleen Kreikan suurin laivanvarustajatiheys.

Ottomaanien vastaisiin taisteluihin osallistuneissa laivoissa liehui ”omistajasaaren” lippu. Liput olivat kuitenkin hyvin samankaltaisia, koska niissä kaytettiin samoja kuvioita.

wp_20160905_13_52_58_pro-2

Risti edustaa tässä tilanteessa vapaustaistelun pyhää oikeutusta, ylösalaisin oleva kuunsirppi ottomaanivallalle koituvaa tappiota, ankkuri vakautta ja keihäs valtaa. Lippujen punainen reuna on vapauden edestä vuodatettavan veren vertauskuva.

Suomalaisilla ja kreikkalaisilla on muutakin yhteistä kuin suuri itäinen naapuri, jonka kanssa pärjääminen tuo elämään milloin pienempiä, milloin suurempia haasteita – tilanne, joka on mielestäni yksi selitys kansojemme välisille yleisesti lämpimille suhteille.

Kun Suomessa alettiin itsenäistymisen jälkeen keskustella omasta lipusta, taiteilija Gallén-Kallela esitti sinistä lippua, jossa on valkoinen risti. Ehdotusta ei hyväksytty, koska lipun pelättiin sekoittuvan kaukaa katsoen Ruotsin lippuun tai Islannin epäviralliseen lippuun. Kovin kaukaa ei olisi tarvinut tehdä lippuvertailua huomatakseen, että Gallén-Kallelan ehdotus muistutti tuolloin käytössä ollutta Kreikan lippua, jossa tosin valkoinen risti on keskellä lippua eikä lähempänä lipputangon puoleisesta laitaa.

Vaikka Gallén-Kallelan suunnitelma ei toteutunut, Kreikan ja Suomen lippuja yhdistää värin symboliikka: meidän sinemme on tuhansien järvien sineä, Kreikan lipun sini maailman kauneimman meren sineä. ”Ei vettä, rantaa rakkaampaa.”

Suomen siniristilippua ihailen sydän onnesta läikähdellen erityisen mielelläni yöttömässä yössä. Kreikan raitalippu on silmissäni kauneimmillaan, kun se lepattaa laivan perässä ja itse istun peräkannella matkalla uusiin seikkailuihin.

img_1933

Pireus – Éjina kesällä 2015

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s