Vaarallisia suhteita

Nasalaiset ovat huumorintajuista väkeä.

Kun he miettivät vuosia sitten nimeä hiljattain aurinkokuntamme suurimman planeetan vaikutuspiiriin saapuneelle avaruusluotaimelle, valinta osui nimeen Juno. Sen tutkimuksen kohde on kaasujättiläinen Jupiter.

juno_160701

Kuva: NASA

Selitys lähtee ajallisesti ja paikallisesti matkan takaa.

Babylonialaiset tähtitieteilijät tunnistivat ensimmäisinä, jo 2.vuosituhannella eaa., meitä lähimmät viisi planeettaa ja epäilemättä antoivat niille nimet omasta kulttuuristaan. Länsimaisessa astronomiassa käytettyjen nimien juuret ulottuvat kuitenkin hieman lähemmäksi, muinaiseen Kreikkaan.

Kreikkalaiset taivaalle tuijottelijat kutsuivat kyseisiä vaeltavia tähtiä (astra planeta)  nimillä Stilbon (pilkahtelija), Eosforos (päiväntuoja), Piroís (tulinen), Faethón (kirkas) ja Fenon (loistava). Eikö kuulosta yhtään tutulta?

Ei ihme, sillä planeetat tultiin yleisesti tuntemaan kreikkalaisten jumalten nimillä Hermes, Afrodite, Aris, Zeus ja Kronos, kun Olympian pantheonin keskeiset toimijat saivat nimikkoplaneettansa. Tästä oli enää lyhyt kielellinen loikkaus meidän edelleen käyttämiin nimiin Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus, jotka ovat peräisin vastaavilta roomalaisilta jumalilta.

Niin ovat myös nimet Neptunus (löytövuosi 1846; Kreikan Poseidon) ja Pluto (löytövuosi 1930; Kreikan Haades). Ainoastaan 1781 löydetty kaikkien muinais-Kreikan jumalten esi-isä Uranus sai myös Roomassa säilyttää kreikkalaisen nimensä, joka tarkoittaa taivasta.

Roomalaisten suhde jumaliinsa oli paljon hillitympi ja etäisempi kuin kreikkalaisten, jotka inhimillistivät omansa rakentamalla näille henkilöhistorian kaikkine sattumuksineen. Tämän ansiosta meillä on tutkittavissamme kreikkalaisen mytologian ehtymätön aarrearkku.

Zeuksen CV

Noin kaukaa on siis lähtöisin tähtieteilijöiden taipumus käyttää mytologiaa inspiraation lähteenä, kun he tarvitsevat nimiä taivaankappaleille, nykyisin myös erilaisille avaruuteen lähetettäville kapistuksille.

Mitä nauramista Junossa sitten on? Olihan hän sentään pääjumala Zeuksen vaimo. Ja avioliiton suojelija.

Aloitetaan alusta. Juno ja Jupiter tai tarkasti ilmaistuna heidän kreikkalaiset esikuvansa Hera ja Zeus olivat sisaruksia.

DSC00406_-_Tempio_E_di_Selinunte_-_Zeus_ed_Hera_-_Ca._450_a.C._-_Foto_G._Dall'Orto

Reliefi Selinunten temppelissä Italiassa KUVA: WikiCommons

He myös avioituivat keskenään, mikä ei aiheuttanut kreikkalaisessa jumalyhteisössä eikä jumalten hallitsemien kuolevaisten keskuudessa minkäänlaista kulmakarvojen kohottelua. Kuten roomalainen runoilija Ovidius lausui: ”Taivaan jumalilla on omat lakinsa.”

Vaikka Heran ja Zeuksen suhde oli konkreettisesti ”a match made in heaven”, se oli jopa yhteisön vapaamieliset moraalikäsitykset huomioon ottaen varsin tapahtumarikas liitto, jossa osallistujia oli poikkeuksetta enemmän kuin kaksi.

Tämän ei kyllä olisi pitänyt tulla yllätyksenä Heralle, sillä ennen avioitumistaan Zeuksella oli ollut jo erinäisiä ei-niin-salaisia rakkaita. Suhteista oli tuloksena myös liuta lapsia (suluissa): titaani Metis (Athina, joka tosin syntyi Zeuksen otsasta – mutta lapsi kuin lapsi), titaani Themis (vuodenaikojen jumalattaret Diki, Irini ja Evnomia sekä kolme nymfiä), titaani Evrinome (kolme sulotarta), kasvun jumalatar Demeter (Persefone), titaani Mnemosine (yhdeksän muusaa) ja titaani Leto (Apollo ja Artemis). Tieto on peräisin luotettavista lähteistä, historioitsija Hesiodokselta, mutta lista ei silti ole välttämättä kattava.

Ehkä Hera(kin) uskoi, että hän pystyy muuttamaan miehen paremmaksi ihmiseksi avioliitossa?

Zeuksen tahti ei kuitenkaan hiipunut Afroditen aamenen jälkeen. Ei, vaikka Afrodite kertoi eräälle ystävättärelleen suostuneensa antamaan siunauksen liitolle nimenomaisesti siksi, että Zeus oli kertonut riutuneensa kolme sataa vuotta Heran pauloissa.

Mutta Zeus oli kuin merimies: morsian joka satamassa eikä itsekuria pätkän vertaa. Hänen mielittyjensä joukossa oli jalosukuisia naisia, prinssejä, prinsessoja ja kuningattaria sekä muutama tavallinen tyttönen ja poikanen.

Erilaisista historiallisista lähdeteoksista on löydetty nimellinen maininta noin kahdestakymmenestä vastustamattomaksi osoittautuneesta Zeuksen salarakkaasta, ja tämä on oletettavasti vain jäävuoren huippu.

Lapsia tuli maailmaan tiedossa olleiden suhteiden myötä kaiken kaikkiaan viitisenkymmentä. Tosin luku saattaa olla liioiteltu siitä yksinkertaisesta syystä, että ihminen on inhimillinen: kukapa tavallinen kuolevainen ei haluaisi kertoa kantavansa kulttuurinsa merkittävimmän jumalan lasta tai jumalan geenejä omiensa joukossa.

Jupiterin taivaalliset seuralaiset

Mutta takaisin taivaalle.  Päivän aiheeseen liittyen Zeuksen ihastuksista ajankohtaisia ovat nämä neljä:

Troijan prinssi Ganymedes, komea, kultahiuksinen nuorukainen, Homeroksen mukaan kuolevaisista kaunein, jonka Zeus kaappasi kotkaksi muuntautuneena ja vei Olympokselle rakastajakseen ja jumalten ylimmäksi nektarinkaatajaksi.

Kallisto, Arkadian kuninkaan tytär ja metsästyksenjumalatar Artemiksen läheinen seuralainen, jonka Zeus vietteli. Hera kuuli asiasta ja raivostuneena muutti Kalliston karhuksi, jonka Artemis asiasta tietämättömänä ampui.

Io-nymfi, jonka Zeus muuttui valkoiseksi lehmäksi piilottaakseen hänet Heran raivolta. Ovela Hera pyysi puolisoaan antamaan kauniin eläimen lahjaksi itselleen eikä Zeus voinut kieltäytyä. Hera sai kärpäset kiusaamaan Ioa niin, että sen oli vaellettava lakkaamatta ympäri maailman. Näin Io päätyi Egyptiin, jossa Zeus muutti hänet takaisin ihmisen muotoon.

Eurooppa, foinikialainen prinsessa, jonka Zeus ryösti rannalta ja vei meren yli Kreetalle. Siellä Europpa synnytti Zeukselle kolme poikaa, joista yhdestä tuli minolaisen Kreetan kuningas ja jotka kaikki saivat kuolemansa jälkeen vaivojensa palkaksi ikuisen viran Manalan tuomareina.

jupiter_moons

Galileon kuut. Kuva: NASA

Ganymedestä, Kallistoa, Ioa ja Eurooppaa yhdistää muukin kuin joutuminen Zeuksen viettelemäksi: ne ovat antaneet nimet Jupiter-planeetan neljälle suurimmalle kuulle. Näin päätti toinen kuiden löytäjistä, saksalainen astronomi Simon Marius. Ryhmänä kuut tunnetaan nimellä Galileon kuut. Italialainen Galileo Galilei löysi kuut ensin, Marius päivää myöhemmin vuonna 1610.

Loppunäytös

Nyt siis – kiitos nasalaisten huumorintajun – Jupiterin (Zeuksen) vaimo Juno (Hera) on saapunut rakkaan puolisonsa luo. Onko kyseessä iloinen jälleentapaaminen vai jotain aivan muuta?

Kun Juno lähetettiin matkaan kohti Jupiteria viisi vuotta sitten, Nasa julkaisi tiedotteen, jossa mytologiaan viitaten todettiin mm. näin: ”Jupiter ympäröi itsensä pilvillä piilottaakseen pahantekonsa, mutta hänen vaimonsa Juno kykeni katsomaan pilvien läpi ja näkemään puolisonsa todellisen luonteen”.

Luotaimen toivotaan nyt pystyvän samaan: katsomaan massiivisen Jupiterin ytimeen asti. Luotain kiertää Jupiterin vuoden aikana 37 kertaa ja tekee monenlaista havainnointia ja tutkimusta, jonka toivotaan valottavan mm. kaasujättiläisen rakennetta ja syntyhistoriaa. Kun työ on tehty, Junoa ei palauteta maahan vaan se ohjataan päin Jupiteria.

Toivottavasti Nasa tietää, mitä tekee.

Naisen kosto voi olla julma varsinkin, kun katsomossa ovat kaikki puolison hoidot ja lukemattomat avioliiton ulkopuoliset lapset (näiden nimet otettiin käyttöön 2004, kun tyttö- ja poikaystävät loppuivat).

Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa?

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s