Toinen toisensa muusa

Hyvää Eino Leinon syntymäpäivää sekä runon ja suven päivää!

DSC01437 1

Päätin, että tällä kertaa annan tilaa myös päivän muille sankareille kuin Leinolle. Tavoitteena oli kaivaa kirjoistani esiin hienoin suomeksi kirjoitettu kesä-aiheinen runo poislukien Leinon Nocturne.

Tavoite täyttyi, mutta ei suunnitellusti. Voittajaksi valikoitui yrityksistäni huolimatta Leinon nostalgiaa ja luonnon kauneutta henkivä Nocturne (Talviyö-kokoelma, 1903). Sitä moni suomalainen kantaa sydämessään ja jokainen Suomen kansalainen passissaan, johon runoteksti on lisätty turvatekijäksi mm. vaikeuttamaan asiakirjan väärentämistä.

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Uppouduin hetkeksi makustelemaan tätä suomalaisen suviyön niin täydellistä kuvausta, että yön tuntee ihollaan, haistaa nenässään ja näkee sielunsa silmillä, ja jatkoin sitten yhteisestä yksityiseen, suomalaisesta maisemasta Leinon mielentilaan.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Alkoi hieman hymyilyttää.

24-vuotias umpirakastunut Leino kirjoitti Nocturnen tummasilmäisen ylioppilasneitosen, seurapiirikaunotar Freya Schoulzin innoittamana ollessaan maalla kesän vietossa 1903. Neidosta tuli sittemmin ensimmäinen Leinon kolmesta puolisosta.

Voihan olla, että Leino ihan tosissaan kuvitteli asettuvansa aloilleen ja unohtavansa virvatulet: lapselliset haaveet, suuret suunnitelmat.  Eteerinen ”Neiti Kesäheinä” jäi kuitenkin vain alaviitteeksi mestarin elämäntarinaan.

Pari päätyi asumuseroon kolme vuotta häiden jälkeen 1908. Tuolloin Leinon elämään oli jo astunut se nainen, joka kestäisi hänen rinnallaan niin myötä- kuin vastamäessä hänen kuolemaansa asti, vaikka he eivät koskaan menneetkään keskenään naimisiin. Tosin Finlandialla palkitun Leino-elämänkerran ”Mestari” kirjoittaneen Hannu Mäkelän mukaan Leinon kestävin rakkaussuhde oli hänen äitiinsä.

1213__Nalle_ja_Moppe_3113Nalle ja Moppe, Leino ja Onerva – nämä epäsovinnaiset ”tummat hallan lapset” – olivat monessa toistensa kaltaisia: yhtä aikaa heikkoja ja vahvoja, rohkeita ja kuvia kumartamattomia. Stereotyyppisen tulisielutaiteilijan prototyyppejä. He olivat ensitapaamisen jälkeen myös toisistaan pääsemättömissä.

L. Onerva  – lyyrikko, prosaisti, näytelmäkirjailija, esseisti ja suomentaja – oli ehtinyt jo ennen Leinon tapaamista aiheuttaa pahennusta käytöksellään. Saksassa ja Ranskassa taide- ja kirjallisuudenhistoriaa opiskellut Onerva oli liian mannermainen: hän mm. julkesi lausua mielipiteensä ääneen ja polttaa tupakkaa.

Nykyihmisen korvissa hieman mahtipontiselta kuulostava ”Ihminen” todistaa, ettei Onerva elänyt säästöliekillä. Se tuo  mieleeni yhden nuoruuden lempirunoista, Jevgeni Jevtusenkon ”Ei puolikasta” (Ei, minua et puolikkaalla helli, elämä.  Kaikki kokonaan, minä jaksan!  En minä halua onnen puolikasta  enkä myöskään murheen puolikasta tahdo). Myös Kaarlo Sarkian ”Älä elämää pelkää”. Sekä Kavafin ”Ithakan”. Yms.

Mikä olen? Tähdenlento
Luojan ikuisessa yössä,
tomujyvä aavan aineen
lakkaamattomassa työssä.

Mutta sentään! Tahdon antaa
hehkun hetkelleni tälle,
tahdon loistaa, tahdon laulaa
kiitoslaulun elämälle.

Tahdon laulaa: mitä siitä,
jos ma lopuin, kussa aloin,
mutta silmänräpäyksen
valokaarin yössä paloin!

Hetken sykin, liekkisydän,
aurinkona maailman oman:
tunsin kauneuden kaipuun,
rakkauden rajattoman.

Alistukaa, avaruudet,
pienen tähden välkynnälle!
Tahdon loistaa, tahdon laulaa
kiitoslaulun elämälle.

Hilja Onerva Lehtinen ja Armas Einar Leopold Lönnbohm: ei toista ilman toista. Siihen symbioosiin ei tarvittu papin aamenta eikä muiden lupaa.

Ja yhdessä laulumme taivaalle helää, ne yhdessä kuolee ja yhdessä elää.

 

Vanhempien Einon-päivien jutut löytyvät näiden linkkien takaa:

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s