Emojit eivät riitä

Kukaan ei ole saari, täydellinen itsessään, jokainen on osa mannerta, kappale kokonaisuutta;

kun meri huuhtoo mukaansa palan maata, Eurooppa pienenee, samoin niemimaa, ystävien maatila tai oma maatilani;

jokaisen ihmisen kuolema pienentää minua, koska olen osa ihmiskuntaa;

älä siis lähetä kysymään kenelle kuolinkellot soivat;

ne soivat sinulle.

 

Hämmästyttävästi John Donne kirjoitti runonsa ”No man is an island” vuonna 1624, jolloin kuvittelisin valtaosan maailman ihmisistä eläneen koko elämänsä kotikonnuillaan eikä perhosefektistä oltu kuultukaan. Kuitenkin se kuvaa mielestäni täydellisesti sitä keskinäisriippuvuutta, jota kutsutaan globalisaatioksi.

Globalisaatio – kirous tai siunaus riippuen siitä, keneltä kysyy – vaikuttaa vahvasti yhteiskunnan eri osa-alueilla jopa täällä ”pussin perällä”, kuten Suomen sijaintia kartalla tavataan joskus kuvata. Ruohonjuuritasolla itse kunkin arjessa pallon laajuinen verkostoituminen näkyy mm. siten, että monet meistä ovat säännöllisesti tekemisissä muidenkin kuin kantasuomalaisten kanssa.

Tynnyrissä kasvaminen ei ole enää varteenotettava vaihtoehto. Globalisaatio on kuin juna, joka on niin kovassa vauhdissa, ettei kyydistä voi itseään telomatta enää päästä pois.

Parhaimmillaan maapalloistuminen tuo mahdollisuuksia, vaurautta ja elämänlaatua, pahimmillaan epätasa-arvoa, syrjäytymistä ja köyhyyttä. Antamalla lapsille ja nuorille valmiuksia toimia kulttuurisesti monimuotoisessa maailmassa teemme ensimmäisestä vaihtoehdosta toista todennäköisemmän.

circle-1300241_1280

Tähän on havahtunut myös Pisa-tutkimuksia hallinnoiva Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD, joka on ilmoittanut lisäävänsä testeihinsä uuden mittauksen kohteen. Jos suunnitelma toteutuu, tähänastisten matematiikan, lukemisen ja tieteen rinnalle tulee jo seuraavissa, vuonna 2018 toteutettavissa testeissä kokonaisuus nimeltään maailmanlaajuinen pätevyys/osaaminen (global competence).

Tarkoituksena on selvittää, kuinka hyvin oppilaat osaavat navigoida yhä monimuotoisemmassa maailmassa ja tunnistaa eri kulttuurit ja vakaumukset. Kyse on siis perinteisesti ilmaistuna kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen taidoista.

OECD on ilmoittanut nostavansa globaalin pätevyyden ydinasiaksi vuosisatamme koulutusvisiossa. Myös Maailman johtavien teollisuusmaiden, G7-ryhmän opetusministerit toivat hiljattain aiheen vahvasti esille juhlavassa julistuksessaan:

Koulutuksen uusi rooli: Sosiaalinen inkluusio ja harmoninen rinnakkaiselo koulutuksen avulla

Uskomme, että koulutuksella on merkittävä rooli sosiaalisen inkluusion ja yhteisten arvojen kunnioittamisen toteuttamisessa. Me tiedostamme, että koulutus voi muovata yhteiskuntaa niin, ettei ketään suljeta sen ulkopuolelle ja että kaikilla on mahdollisuus kehittää sellaista sosiaalista ja elämäntaidollista kyvykkyyttä, joka tekee mahdolliseksi oman potentiaalin  toteuttamisen ja osallistumisen halukkaasti yhteiskunnan ja paikallisyhteisöjen kehittämiseen.

 Julistus on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.

Ennen kuin asiaa voidaan tutkia ja mitata, se pitää määritellä. OECD:n mukaan globaali pätevyys tarkoittaa ”kykyä analysoida maailmanlaajuisia ja kulttuurienvälisiä kysymyksiä kriittisesti ja monista näkökulmista, kykyä ymmärtää, kuinka eroavuudet vaikuttavat näkemyksiin, arvioihin ja käsitykseen itsestä ja muista sekä kykyä olla molemminpuoliseen ihmisarvon kunnioittamiseen perustuvassa, avoimessa, tarkoituksenmukaisessa ja tehokkaassa vuorovaikutuksessa eritaustaisten ihmisten kanssa”.

Vuorovaikutustaitoja ja viestinnällistä herkkyyttä tarvitaan toki kaikessa viestinnässä, mutta kulttuurien välisyys nostaa vaativuustason rimaa. Eräs juuri kuulemani aivotukija aavisteli, että meidän lajimme – homo sapiens – saattoi jäädä henkiin, koska meillä on – tai ainakin oli – kyky toimia yhdessä. Juuri tämä kyky joutuu syyniin seuraavissa Pisa-testeissä.

Niihin osallistuvien 15-vuotiaiden globaalia pätevyyttä lähestytään monelta suunnalta. Ymmärtävätkö nuoret muita, tulevatko he ymmärretyiksi? Kuinka uteliaasti ja avoimesti he lähestyvät muiden kulttuureiden edustajia, hakeutuvatko he aktiivisesti kontaktiin muiden kanssa, ovatko he kiinnostuneita muiden näkökulmista? Ovatko he valmiita oppimaan erilaisista lähtökohdista olevilta, ohjaako heidän arvomaailmansa suhtautumaan kunnioituksella kaikkiin kanssaihmisiin?

Globaalia pätevyyttä on Suomenkin kouluissa opetettu jo pitkään kansainvälisyyskasvatuksen nimellä; ainakin aihetta on sisällytetty muiden aineiden opetukseen. Tuloksia tällä saralla ei tietääkseni ole meilläkään koskaan mitattu.

Uuden mittarin lisäys Pisa-patteristoon antaa myös eri maissa koulutuksesta vastaaville viranomaisille luontevan benchmarking-tilaisuuden; he pääsevät oppimaan toistensa hyvistä käytännöistä.

Digi-natiivi sukupolvi – ja yllättävästi monet heitä vanhemmat – näyttävät joskus elävän siinä harhassa, että verkostoituneessa maailmassa pärjää suurin piirtein emojeilla, koska ”kaikki käyttävät ja ymmärtävät niitä”.  Mutta enpä luule.

Yhtä vähän kuin uskon, että robotit pärjäävät hoitotyössä siinä missä ihminenkin, yhtä vähän uskon, että ihmisten väliseen merkitykselliseen vuorovaikutukseen riittäisi muutama kuva tai edes sujuva englannin kielen taito.

Tietotekniikan hallinta on tätä päivää ja niin on myös globaali pätevyys. Se on tässä ajassa yhtä perustavaa laatua olevaa osaamista kuin lukeminen ja laskeminen.

Siinä missä G7 epäilemättä haaveilee valtavasta tuottavuusloikasta, jonka kulttuurisesti sensitiiviset kansalaiset saisivat aikaan, minä menen toiveissani paljon pidemmälle: syvällinen keskinäinen ymmärrys tekee maailmasta paremman paikan.

Seuraavat Pisa-tulokset ovat poikkeuksellisen kiinnostavaa luettavaa.

OECD:n julkaisu ”Global competency for an inclusive world” (2016), joka sisältää mm. esimerkkejä testikysymyksistä,  on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.

2 thoughts on “Emojit eivät riitä

  1. Sama toive olisi minullakin, se keskinäinen ymmärrys. Ei ole kuin 100 vuotta, kun suomalainenkin eli ’tynnyrissä’ tietämättä muusta paljoakaan. Onneksi kulkivat romaanit ja onneksi oli Amerikan välillä seilaajia, myös joitakin hulluja, jotkä herättelivät ihmisiä laajempiin kuvioihin. Eihän historia ole harpannut tällaista globalisaation askelta ennen tietoyhteyksineen. Joskus pelkään, ettei ihmisen hermosto kestä tällaista noin yleisesti. Mutta tuohon saareen ja mantereeseen törmäsin itsekin joskus nuorena ja se oli suuri havahdus. Eräs filosofiystäväni näki ihmiskunnan diskopallona, jossa jokaisella oma näköyhteys ja paikkansa loistaa ja rakentaa ihmiskuntaa.

    Mielenkiinnolla odotan uusia tutkimustuloksia!

    • Kommenttisi jäi kiireen jalkoihin, pahoittelen!
      Muutosvauhti tuntuu tosiaan kiihtyvän. Pitäisi osata valita tärkeät osat ja jättää muut mahdollisuuksien mukaan huomiotta. Itse käyn jatkuvaa mentaalista taistelua Suomen vallan kanssa.
      Mutta toivotaan, että tosiaan tultaisiin toimeen ja oltaisiin ihmisiksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s