Hermeksen matkaan

Taas on käsillä vuoden mieluisin ongelma: mitä teen kesälomalla?

Hermes'_SandalsKohteena on tietenkin Kreikka, sillä loma rakastaa Kreikkaa enkä näe mitään syytä riskeerata loman onnistumista matkustamalla muualle. Kun saavun Kreikan maaperälle, tuntuu kuin kävelisin kaksi jalkaa tukevasti maan pinnan yläpuolella. Ehkä saan siellä kantapäihini pikkuiset siivet – samanlaiset kuin matkamiesten suojelija Hermeksellä on?

Tiedän tulevasta lomastani jo kaksi asiaa: matka alkaa 22.8, jolloin lennän Ateenaan. Yritin ohittaa Ateenan tällä kertaa, mutta sen seireenikutsu osoittautui vastustamattomaksi.

IMG_1790

Seitsemän kukkulan kaupunki. Näkymä Muusien kukkulalta. Akropolis-kukkulan taustalla Likavitos-kukkula

Ateena ei ehkä ole maailman kaunein kaupunki kaikilta osin, mutta rosoisen nykypäivän ja loistavan antiikin yhdistelmästä syntyy inspiroiva ja inhimillinen kokonaisuus.

Ateenan oheen olen alkanut haaveilla retkestä Delfiin, jonne matka paikallisbussilla kestää pääkaupungista reilut kolme tuntia suuntaansa. Voiko ihminen istua kallisarvoisesta lomapäivästä 7 tuntia bussissa? Mielestäni voi ainakin, jos määränpäänä on maailman napa.

Zeus, jumalten kuningas ja taivaan jumala, halusi selvittää, missä maailman keskus sijaitsee. Hän päästi lentoon kaksi kotkaa tunnetun maailman äärilaidoilta, yhden idästä ja toisen lännestä. Linnut kohtasivat Delfissä, jossa Zeus merkitsi paikan munan muotoisella kivellä. Sitä kutsuttiin nimellä omfalos, napa.

Parnassos-vuoren juurella sijaitseva Delfi oli yksi kreikkalaisen maailman merkittävimmistä uskonnollisista keskuksista 800-luvulla eaa. lähtien. Korkeaan statukseen oli kaksi syytä. Delfissä oli kreikkalaisten rakastaman valon jumala Apollon tärkein temppeli ja sen sisällä paitsi Apollon kultainen patsas niin myös edellä mainittu omfalos ja aikansa kunnioitetuimman oraakkelin alttari.

Sana oraakkeli tarkoittaa sekä välittäjää jumalten ja ihmisten välillä että jumalaista ilmoitusta. Delfin oraakkeli oli papitar, jolta hakivat neuvoja kaikki tavallisista kansalaisista valtiomiehiin, mistä syystä sen lausunnoilla oli vaikutusta koko valtakunnan asioihin.

Papittaren transsissa suoltamaa ennustetta eivät tavalliset kuolevaiset osanneet tulkita – vähän kuin yrittäisi ymmärtää kanssaihmisen puheenvirtaa viinipitoisen illan loppupuolella -, mistä syystä Apollon papit käänsivät sen apua hakeneille ymmärrettävään muotoon.

Delfi on arkeologisesti niin merkittävä paikka, että se on epäilemättä pienen vaivannäön arvoinen.

Loman ensimmäinen saari on tällä kertaa todennäköisesti Syros, joka sekin on tavallaan maailman ”napa”, mutta hieman pienemmässä mittakaavassa kuin Delfi. Syros on Etelä-Egean saarien hallinnollinen keskus. Jos turisti vaikka Santorinilla lomaillessaan alkaa rettelöidä, hän saattaa joutua selittelemään tekosiaan oikeuden eteen Syrokselle.

Tällä saarella on monia vetovoimatekijöitä.

Sen pääkaupunki on nimeltään Ermoupolis (kr. Ἑρμούπολις) eli Hermeksen kaupunki. Ennen kuin Pireus ohitti sen 1860-luvulla, Ermoupolis oli Kreikan tärkein kauppasatama; Hermes suojeli matkailijoiden ohessa myös kauppaa. Mikä voisi olla sopivampi paikka sisällyttää saarihyppelyyn kuin Hermeksen kaupunki?

Kaikilla saarilla on omia merkkihenkilöitä, mutta Syrosta paremmaksi ei moni pysty pistämään. Täällä syntyi rebetiko-musiikin isäksi tituleerattu Markos Vamvakaris (1905-1972), josta Mikis Theodorakis on lausunut: ” Me kaikki olemme vain puun oksia. Markos on itse puu.” Syroksella kuljetaan miltei pyhällä maaperällä.

cycladesMapLisäksi – vähättelemättä yhtään itse Syroksen kiinnostavuutta – sieltä pääsee monille muille Egeanmeren ihanille saarille, kesäaikaan jopa niin, että sieltä käsin on mahdollista tehdä päiväretkiä naapurustoon. Syros sijaitsee oikeasti Kikladien keskellä päinvastoin kuin Dilos, josta on perinteisesti niin esitetty. Ainakin Zeuksen kultasateella siittämän Perseuksen evakkosaari Serifos ja ”Kreikan Lourdes” Tinos kiinnostavat.

Tähän asti suunnitelmani luultavasti toteutuu esitetyllä tavalla, mutta jatko on hieman avoinna.

Kreetan itäosa on minulle tuttu, sillä olin siellä töissä kolme kesää 1980-luvun alussa. 6-päiväinen työviikko ja epäsäännölliset työajat eivät kuitenkaan sallineet poistumista kovin kauas kotikohteesta Ayios Nikolaoksesta. Iraklionista länteen tietoni ovat heikot. Ehkä nyt on tullut aika korjata tämä puute. Tehtävä ei olisi minulle vastenmielinen.

Toinen vaihtoehto on siirtyä Syrokselta Amorgosille, joka on laitimmainen Kikladi idässä. Matkailun näkökulmasta melkein neitseellisellä Amorgosilla nähtävyydet rajoittuvat jyrkässä vuoren rinteessä riippuvaan luostariin, mutta bonus-ajanvietettä tarjoavat Amorgosin ja Naxosin välissä sijaitsevat Pikku-Kikladit.

express-scopelitis-800

Niille liikennöi amorgoslaisen perheyrityksen legendaarinen Express Skopelitis -alus, joka huolehtii ympärivuotisesti saarten hieman alle tuhannen asukkaan matkustustarpeista. Pikku-Kikladeja on sen reitillä neljä: Skopelitiksen kyydissä pääsisin uimaan ja syömään Donusalle, Koufonisille, Iraklialle ja Shinousalle. Pikku-Kikladeilla ilmaukset ”neitseellisyys” ja ”matkailun valtavirtojen ulottumattomissa” saavat aivan uuden mittakaavan.

donoussa1

Kaikille tilaa. Kuva: The Greek Reporter

Jatkan miettimistä. Tai ehkä kysyn Delfissä käydessäni oraakkelin mielipidettä.

Loman alkuun on noin 90 yötä.

Not all those who wander are lost.

J.R.R. Tolkien

2 thoughts on “Hermeksen matkaan

  1. Hei Malla!

    Olen lukenut blogiasi jo varmaan parin vuoden ajan, mutta en vain ole saanut aikaiseksi kommentoida tekstejäsi aikaisemmin. Nautin suunnattomasti Kreikka-aiheisista päivityksistäsi, sillä olen aivan rakastunut Kreikkaan ja sen kulttuuriin, luontoon, maisemiin, ihmisiin, kieleen, ruokaan jne… Olen saanut sinulta paljon hyviä vinkkejä tulevia reissujani varten ja odotan innolla seuraavan matkasi blogipäivityksiä! Tahdon myös samalla kiittää erittäin arvokkaasta vinkistä, jonka sain luettuani tekstejäsi Santorinilta. Ilman blogiasi en olisi muuten ikinä löytänyt kehumaasi Art Caféta, jossa vietimme poikaystäväni kanssa yhteensä nelisen tuntia kahdella eri kerralla ja molempina päivinä saimme paikan kokonaan itsellemme. Toisella kerralla ihailimme auringonlaskua siellä ja mietimme, miten ihmeellistä on löytää Santorinilta paikka, jossa ei ole ketään muita. Kyseinen paikka jäi meidänkin mieliimme ehdottomasti Santorinin parhaana paikkana.

    • Hei Anna ja kiitos ystävällisistä kommenteistasi. Kreikka on minullekin tosi-rakas, ja olen iloinen, jos kokemuksistani on hyötyä muillekin. – Art Cafe on todella ainutlaatuinen paikka jossain maailman ja taivaan välitilassa. Olen viettänyt sieltä monta onnellista hetkeä horisonttiin tähyillen. – Onneksi on taas se aika, että saa katsella karttoja ja laiva-aikatauluja ja edellislomien valokuvia. Suunnitteluvaihe on melkein yhtä kivaa kuin itse matkanteko.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s