Kieli on koti

Hyvää suomen kielen päivää!

Tässä linkit vanhempiin aiheeseen liittyviin juttuihin:

Olin aika hämmästynyt lukiessani HeSasta muutama päivä sitten artikkelin, joka käsitteli suomea toisena kielenä opiskelleiden ysiluokkalaisten osaamisen tasoa. Se että lapset ylipäänsä oppivat uusia kieliä suhteellisen helposti tai ainakin aikuisia helpommin, ei yllättänyt.

Jutussa kirjoitettiin kuitenkin myös, että ”kaikki suomea toisena kielenä opiskelevat eivät ole maahanmuuttajataustaisia, vaan mukana on myös suomalaisia paluumuuttajia … Heidän vanhempansa ovat saattaneet olla ulkomailla pitkillä työkomennuksilla, eikä lapsista ole kehittynytkään kunnolla suomenkielisiä.”

Pohdin asiaa pitkään ja hartaasti, mutta en kyennyt keksimään hyvää syytä siihen, miksi vanhemmat antaisivat lapsiensa unohtaa äidinkielensä tai olla sitä koskaan oppimatta. Pitkäkään työkomennus ulkomailla ei voi mielestäni olla riittävä syy; korkeintaan se on tekosyy.

Äidinkieli tai ehkä mieluummin ensikieli eli ensimmäiseksi opittu kieli on oleellinen osa ihmisen identiteettiä. Kieli sisältää kulttuurin, kielen puhujien yhteisen muistin, jaetun arvo- ja normimaailman, tavat tehdä asioita, maailmankuvan. Ilman kieltä näiden asioiden ymmärtäminen on vaikeaa. Komennukselta Suomeen palaavan perheen lapset ovat kuin ulkomaalaisia omassa maassaan ilman suomen kielen taitoa.

Ensikieli on miltei poikkeuksetta myös parhaiten hallittu kieli, jonka ansiosta sillä tapahtuva kommunikointi on ylivertaista myöhemmin opittuja kieliä käyttävään ilmaisuun verrattuna. Miksi kukaan vanhempi haluaisi puhua lapselleen vierasta kieltä?

Mielestäni suomen kieltä ei kuitenkaan uhkaa englanti maailman lingua francana vaan merkittävästi suuremmin se, että lukemisen määrä hiipuu ja sen myötä kieli köyhtyy. Naamakirjapäivistykset ja älypuhelimella viestiminen eivät riitä. Kieli säilyy ja kehittyy puhumalla, kuuntelemalla, lukemalla ja kirjoittamalla, mutta siihen tarvitaan muutamaa merkkiä, lausetta tai riviä isompia annoksia.

Suomalaislapset lukevat koko ajan vähemmän ja ilottomammin. Sanavarasto surkastuu: omalla ajallaan lukeva 17-vuotias hallitsee 50 000–70 000 sanaa; nuori, joka ei lue, vain runsaat 15 000.

YLE 4.3.2016

Lapsi kuulee äitinsä äänen jo kohdussa. Tämä on lapsen ensikosketus myös äidin kieleen, josta näin varhain alkaa kehkeytyä aikaa kestävä tunnekieli. Huolimatta puhujan altistumisesta muille kielille ensikieli säilyttää useimmiten asemansa mm. kiroilun, rakastamisen, laskemisen, ajattelun ja unelmoinnin kielenä.

Sikiö ymmärtää kielen intonaatiota ja äidin puheesta välittyvää tunnetilaa, eli sanooko äiti esim. iloisesti vai tuskaisesti ”aah”. Jo 7.-9. raskauskuulla vauva äidin kohdussa huomaa eron kielen sävelkulussa, jos äiti puhuu yht’äkkiä jotain vierasta kieltä erilaisella intonaatiolla kuin omaa äidinkieltään. Vauvan kuuleminen on myös kulttuurin kuulemista.

Mus. maist. Hilkka-Liisa Vuori 2002: Ääni siltana äidin ja lapsen varhaisessa vuorovaikutuksessa.

Oman ensikielen menettäminen ei käy itsestään. Kaksi äitini siskoa lähetettiin aikoinaan sotalapsiksi Ruotsiin, jonne he myös jäivät. Jokakesäiset vierailut Suomessa loppuivat, kun heidän vanhempansa kuolivat. Sen jälkeen siskokset ovat käyttäneet suomea vain keskenään viikoittaisten puhelinkeskustelujen ja muutaman vuotuisen tapaamisen yhteydessä. Molemmat puhuvat edelleen hyvää, mutta luonnollisesti hieman vanhahtavaa suomea, ei sentään päivänsankari Agricolan kieltä mutta kuitenkin. Kliktivisti, vatulointi, someraivo, aikuispakkaus, konttikoti ja pakotejuusto ovat heille silkkaa hepreaa.

Oma kieli on parasta, mitä meillä on ja mitä meissä on. Jos luovumme siitä, luovumme osasta itseämme, kiellämme osan itseämme. Oman kielensä ulkomailla ”unohtavat” vanhemmat katkaisevat lapselta tämän henkiset juuret, tien kotiin. Ei ihme, että monet isovanhemmat surevat.

Jokainen kieli on rikkaus osaajalleen. Oma kieli on synnyinlahja, jonka puhuminen ei ole velvollisuus vaan oikeus.

Suojelusenkeli

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
hänt’ ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie,
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi pianhan lapsonen langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
hänt’ ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps’ ethän milloinkaan ottaa sä vois
sun kättäsi enkelin kädestä pois.

Säveltänyt: P. J. Hannikainen. Sanoittanut: Immi Hellen

2 thoughts on “Kieli on koti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s