Kenen maailmankuva?

Yksi niistä, jotka ovat toden teolla koettaneet ymmärtää, miten eri kieliä puhuvien ihmisten mielikuvat ohjaavat tilanteiden hahmotusta, on norjalaissyntyinen Frode J. Strømnes (1937-2012).

Strømnes teki suuren osan tutkimustyöstään Turussa.

Mutta mennään ensin pohjoisnorjalaiseen Tromssaan, Strømnesin toiseen kotikaupunkiin.

Eräänä talvisena iltana vuonna 1976 Strømnes kuljeskeli tapansa mukaan pitkin Tromssan katuja. Lenkillään psykologi teki oudon havainnon: yhtäkkiä useista ikkunoista kajastava televisioruudun sinertävä hohde sammui. Sama ilmiö toistui aina tiettyinä iltoina, tiettyyn aikaan.

Miksi? Strømnes päätti ottaa selvää.

Paljastui, että tromssalaiset sulkivat yksissä tuumin televisionsa, koska Norjan Televisio, maan ainoa tv-kanava, lähetti tuolloin suomalaisia tv-näytelmiä. Strømnes otti asian puheeksi maanmiestensä kanssa. Kävi ilmi, että norjalaiset katsojat eivät tekstityksistä huolimatta tajunneet, mitä televisionäytelmissä tapahtuu.

YLE: Miten kieli liittyy ajatteluun?

Kielen ja ajattelun yhteys on minulle merkitysopin ohella ehkä mieleisin kielitieteen osa-alue koko maailmankaikkeudessa.

Siksi valpastuinkin heti, kun näin BBC:n taloussivuilla Matt Picklesin artikkelin, jonka sittemmin vaihdettu otsikko oli: ”Does the rise of English mean losing knowledge?” Kun asiasta kirjoitetaan tämän tiedotusvälineen taloussivuilla, kyseessä ovat isot summat. Tieto, kieli ja raha – juttu vaikutti ehdottomasti lukemisen arvoiselta.

Kirjoittaja haki vastausta kysymykseen, jäämmekö ilman potentiaalista, ehkä jopa parasta uutta tietoa siksi, että englannin kielen asema korkeakoulutuksen ja akateemisen tutkimuksen alalla vahvistuu koko ajan.

Maailman suurin vertaisarvioitujen tiedejulkaisujen tietokanta on nimeltään Scopus. Se pitää sisällään 21000 julkaisua 239 maasta. Niistä 80 % on täysin englanninkielisiä. Kuitenkin maailman väestöstä vain 6 % puhuu englantia ensimmäisenä kielenään.

”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”

Picklesin mukaan englannin ja tieteen vahva yhteys selittyy pääosin rahalla (jonka kanssa valta kulkee käsi kädessä).

Kirjoittaja toteaa, että vaikutusvaltaisimmat englanninkieliset tiedejulkaisut eivät  tutkitusti hyväksy lainauksia tai viittauksia muun kielisiin tutkimuksiin eivätkä ne tapaa julkaista tieteellisiä artikkeleita, jotka on julkaistu alun perin jollain toisella kielellä.

Ne eivät myöskään julkaise tutkimuksia, jotka ovat ristiriidassa englanninkielisen maailman hyväksymien teorioiden ja käsitteistöjen kanssa. Niistä puolestaan valtaosa on pohjoisamerikkalaista alkuperää. Siten englannin valta-asemalla on vaikutusta tutkimusaiheisiin, tutkimuksen sisältöön – ja ehkä myös tuloksiin?

Koska arvostettuihin tiedejulkaisuihin pääseminen vaikuttaa kuitenkin mm. yliopistojen sijoitukseen erilaisilla paremmuuslistoilla, ylipistojen kannattaa rohkaista tutkijoitaan käyttämään tutkimus- ja julkaisutyössään englantia mm. kansainvälisen glorian ja halutun henkilökunnan toivossa.

Kieli muokkaa ajattelua

Saksalaisakateemikot ovatkin ryhtyneet kampanjoimaan monikielisen tieteen puolesta. Kampanjaa johtava professori Mocikat toteaa: ”Kieli muokkaa ajattelua. Siksi kielellä on keskeinen rooli tieteen edistyksessä”.

Saksalaisten akateemikkojen mukaan tiede hyötyy, kun asiaa käsitellään eri kielillä. Tutkimusongelmaa katsotaan ikään kuin eri näkökulmista, kun katsojat käyttävät pohdiskeluissaan erikielisiä merkityksiä ja erilaisia ajatuskulkuja.

Professori Mocikat jopa uskoo, että eurooppalaiset talousviisaat olivat kyvyttömiä löytämään ratkaisuja finanssikriisiin, koska he olivat ”kädettömiä” työkalujen puutteen tai niiden sopimattomuuden takia. Oppinsa heistä valtaosa on saanut englanniksi.

Eurooppalaiset yliopistot tarjoavat vuosi vuodelta enemmän täysin englanninkielisiä kurssikokonaisuuksia, mikä pienentää tarvetta tieteen uudissanoille omassa kielessä. Englanninkieliset termit korkeintaan translitteroidaan omankieliseen muotoon, mikä johtaa tutkijoiden mukaan yleisempäänkin kielen köyhtymiseen. On hyvin pelottava ajatus, että tieteestä voi pian keskustella vain englanniksi, koska muissa kielissä ei ole edes sanoja tieteen uudemmille ilmiöille.

Voikin pohtia, saavutetaanko yksikielisessä tieteessä uuden tiedon ja tieteen kannalta parhaat mahdolliset tulokset vai ajatteleeko koko globaali tiedeyhteisö pian yhden kielen asettamissa rajoissa, yhden kielen merkityksillä.

Ennen englannin hegemoniaa

Michael D Gordin on yhdysvaltalainen tieteen historian professori, jonka tieteen ja kielen yhteiseloa käsittelevä kirja Scientific Babel julkaistiin viime keväänä; katkelma kirjasta on luettavissa täällä.

Gordinin mukaan englannin valta-asemaa puolustetaan yleisesti sanomalla, että aikoinaan kaikki tiede oli latinan kielistä eikä siitä ollut mitään haittaa. Tämä on professori Gordinin mukaan kuitenkin vain osittain totta.

Latina oli tosiaan korkeamman koulutuksen ja tieteen kieli, mutta vain yhteinen, ei ainoa kieli. Sillä hän tarkoittaa kaikkien hallinneen latinaa tieteen tarkoituksiin, mikä mahdollisti kansalliset rajat ylittävän yhteistyön ja vertaisarvioinnit. Kukaan ei kuitenkaan oppinut latinaa ensimmäisenä kielenään ja harva edes käytti sitä suullisesti. Tieteellisen työn ulkopuolella elämä elettiin muilla kielillä, yleensä useammalla.

Latinan suurin etu piili siinä, että se ei ollut kenenkään ”omistama” kieli. Latina ei ollut minkään kansan äidinkieli: se kuului kaikille ja oli poliittisesti neutraali.

Juuri päinvastaisesta ongelmasta joutui Gordinin mukaan kärsimään saksa, joka oli englannin ja ranskan rinnalla tasavertainen korkeamman tiedon kieli 1.maailmansotaan asti. Yksi sodan seurauksista oli sodan voittajien boikotti, joka sulki saksalaiset ja itävaltalaiset tiedemiehet ulos sekä kansainvälisistä konferensseista että julkaisuista. Hitler viimeisteli eristyksen 1930-luvulla eväämällä viisumit saksalaisiin yliopistoihin pyrkineiltä ulkomaalaisopiskelijoilta ja heikentämällä siten edelleen saksan asemaa tieteen käytössä.

Valtameren toisella puolella jouduttiin 1.maailmansodan tuloksena saksalaisvastaisuuden valtaan. Tämä ei ollut vain muukalaispelkoa meren yli. Tilastojen mukaan Yhdysvalloissa asui vuonna 1920 yli 9 miljoonaa saksaa ensimmäisenä kielenä puhunutta, mutta vain noin 2 miljoonaa kymmenen vuotta myöhemmin. Muutos oli seurausta saksan kielen kriminalisoimisesta sodan jälkeen. Samalla vieraiden kielien opiskelu alkoi hiipua ja yksikielisyys nostaa päätään.

 Tieto on valtaa…

…ja kieli on vallan väline. Jos luovutamme tiedon ja tieteen tuotannon yhdelle kielelle, luovutamme samalla paljon valtaa omista käsistämme muille.

Kielitietoisuus on tarpeellinen kansalaistaito. Jos ihmisten kielitietoisuus ei tulevaisuudessa lisäänny, he ovat entistä helpommin johdateltavissa ja hallittavissa. – Meidän pitää ymmärtää kaikenlaisia tekstejä, käskyjä ja ohjeita, minkä lisäksi meillä pitäisi olla kyky reagoida niihin, Koskela sanoo. – Jos emme osaa asettaa kieltä kyseenalaiseksi, kiistää sitä ja väittää vastaan, meitä viedään kuin pässiä narussa.

Näin lausui kirjallisuuden tutkija Lasse Koskela YLE:n kulttuuriuutisissa. Hän puhui omaan kieleen liittyen. Kun kontekstin vaihtaa vieraskieliseen toimintaympäristöön, potentiaali joutua pässiksi naruun kasvaa merkittävästi.

2 thoughts on “Kenen maailmankuva?

  1. Hienon aiheen löysit. Tuosta saksankielestä muistan kun itäsaksalainen ystäväni kertoi, että aikoinaan saksankieli jakaantui kahdenlaiseen kieleen, toisessa oli noita sukuja enemmän. Jossakin tilanteessa päätettiin ottaa se ’yksinkertaisempi’ saksa valtion kieleksi. En tiedä onko tämä totta. Kuitenkin olen ymmärtänyt, että jotenkin saksankielestä on poikinut alkujaan kaikki germaaniset kielet ja kansan ajattelutapa.

    Muistan yksillä filosofian päivillä eestiläisen filosofin (Japlinsky, jos muistan oikein) piti esitelmän suomensukuisista kielistä. Mielenkiintoinen luento, mistä muistan sen, kun hän osoitti kielen olevan yhteydessä jopa kansan luonteeseen. Hän väitti mm. että jos suomalainen filosofia omana kielenään olisi tullut julki maailmalla, jo kielellä olisi ollut iso vaikutus yleiseen filosofiaan. Eli kieleen liittyy ajatteleminen ja sanojen merkitys. Kielitutkimuksia olisi mielenkiintoista lukea, mutta kun on niin monta muuta mielenkiintoa.

    • Kielitieteessä olisi tosiaan tutkimista ihmisiäksi, toinen toistaan kiinnostavampia näkökulmia. Itse näen olettamuksen ajattelun ja kielen yhteydessä todeksi kokemusteni kautta, mutta toki tälläkin teorialla on vastustajansa. Todeksi tai vääräksi todistaminen on suht haasteellista, kun puheen, ajattelun ja toiminnan yhteyksiä on aika hankala mitata. Jokainen valitkoon oman käsityksensä. Elävästi kuitenkin muistan, kuinka suuren ahaa-elämyksen koin ranskalaisuudesta, kun opiskelin ajan kuluksi 5 ov ranskaa muutama vuosi sitten. Kyllä minulle kieli jopa vain teoreettisen osamaisen tasolla antaa avaimia kulttuurin ja ”kansanluonteen” ymmärtämiseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s