Perjantai ja 13.päivä

Päivitetty loppiaispätkä arkiston kätköistä.

Ensin ajankohtainen nootti: Loppiaisen teema on valo. Ne jotka uskaltautuvat uhmaamaan arktista kylmyyttä, voivat viettää iltaa Helsingin keskustaa koristavien valotaideteosten loisteessa. Lux Helsinki alkaa torstaina 5.1 ja jatkuu maanantaihin, 9.1 asti. Teokset ovat nähtävissä klo 17-22.

lux_netti_970x240

Tänään se sitten loppuu – joulu. Siitä merkiksi tammikuun 6.päivä on nimeltään loppiainen.

Tämän jouluakin vanhemman kristillisen pyhäpäivän nykyinen nimi on ollut meillä käytössä 1600-luvulta lähtien. Se on ajatukseltaan samansisältöinen kuin muun muassa englannin- ja ruotsinkieliset termit, joihin kaikkiin liittyy käsitys siitä, että joulu on tältä erää ohi.

Ruotsiksi loppiainen on trettondag jul tai trettondagen eli 13.päivä jouluaaton jälkeen.  Samaa ”ajanlaskua” ilmentää englanninkielinen nimi loppiaisaatolle:  Twelth Night eli 12.ilta/yö joulupäivästä lukien. Joulu siis kestää 12 päivää ja se päättyy loppiaiseen. Itse loppiaista englanninkielinen maailma kutsuu nimellä epiphany, jonka  kuten niin monen muunkin sanan alkuperä on kreikassa: sana ἐπιφάνεια [epifánia] tarkoittaa Jumalan ilmestymistä.

Termi oli käytössä jo antiikin Kreikassa ja Roomassa, missä sillä  ymmärrettiin jonkun jumalperheen jäsenen näyttäytymistä tavallisille kuolevaisille. Koska maallisten hallitsijoiden ja taivaallisten jumalten ero oli häilyvä, samaa termiä käytettiin myös jumalaisesta hallitsijasta.

Nykypäivän kreikkalaiset pappeja lukuun ottamatta kutsuvat loppiaista nimellä fota eli valot, millä viitataan jumalaisen tiedon tuomaan valaistukseen. Samaa asiaa symboloi myös loppiaisen liturginen väri valkoinen.

Loppiaisen ajankohta vaihtelee maittain. Suomessa loppiaista vietettiin  vuosina 1973-1991 työmarkkinajärjestöjen aloitteesta tammikuun 6. ja 12.päivän välisenä lauantaina, mistä se sittemmin palautettiin entiselle, kiinteälle paikalleen tammikuun 6.päivään.

Alun perin, 200-luvulla, loppiaista vietettiin Jeesuksen syntymäpäivänä. Tästä syystä sitä kuulee vieläkin joskus nimitettävän ”vanhaksi jouluksi”.

Keskiajan katolisessa Ruotsin valtakunnassa päivää kutsuttiin ”Kolmen kuninkaan päiväksi”. Nimi viittasi kolmeen itäisen maan viisaaseen mieheen, jotka olivat saapuneet kumartamaan Jeesus-lasta. Espanjankielisissä maissa loppiainen on nimeltään El Día de los Reyes (Kuninkaiden päivä) ja esimerkiksi Virossa ”’kolmekuningapäev”.

Suomen kirkossa loppiainen on lähetystyön nimikkopäivä liittyen juuri tietäjiin. Nämä olivat ulkomaalaisia, jotka ”näkivät valon”. Kirkon käsityksen mukaan valaistuminen, jumalaisen tiedon vastaanottaminen, on mahdollista kaikille etnisestä tausta riippumatta.

Opillisesti läntinen kirkko muistaa siis loppiaisena Jeesuksen seimelle tulleita itämaantietäjiä, jotka Betlehemin tähti ohjasi perille. Näin Matteuksen evankeliumin mukaan, joka on kirkoissa päivän evankeliumi. Esimerkiksi Espanjassa lapset saavat perinteisesti lahjat juuri loppiaisena aivan kuten Jeesus-lapsi sai tietäjiltä lahjaksi kultaa, suitsuketta ja mirhaa.  Tietäjät olivat joulupukin edeltäjiä.

Itäisessä kirkossa epifania, jota kutsutaan yleisemmin nimellä theofania, on vuoden kolmanneksi tärkein juhla pääsiäisen ja helluntain jälkeen. Ortodoksimaissa juhlaa vietetään Jeesuksen kasteen muistoksi, mistä syystä vesi liittyy niissä olennaisesti loppiaisseremonioihin. Loppiaisena suoritetaan suuri vedenpyhitys, joka tapahtuu, mikäli suinkin mahdollista, luonnonvedessä: järvessä, joessa, meressä tms.

Muun muassa Kyproksessa kirkoista lähtee tammikuun kuudentena meren rantaa kohti saattue, jonka kärjessä kulkevat papit, heidän jälkeensä yhteisön merkkihenkilöt ja sitten tavalliset seurakuntalaiset. Veden äärellä pidettävän seremonian jälkeen pappi kastaa ristin veteen pyhittäen näin veden, jota käytetään esimerkiksi kotien siunaamiseen.

Loppiainen palauttaa meidät kaikki arkeen ja ruotuun. Suklaarasiat on tyhjennetty, kinkusta ei ole jäljellä kuin muisto ja kuusi pudottaa viimeistään ulos vietäessä kaikki neulasensa.

Seuraava pyhä on vasta pääsiäinen, jota sekä itäinen että läntinen kristikunta viettää 2017 huhtikuun puolivälissä; pääsiäissunnuntai on 16.4. Näyttää siltä, että vietän muutaman vuoden tauon jälkeen pääsiäisen Kreikassa.

Kevättä ja pääsiäistä odotellessamme voimme iloita vaikkapa siitä loppiaisen teemaan sopivasta ajatuksesta, että päivä on 6.tammikuuta Helsingin korkeudella jo yli 20 minuuttia pidempi kuin se oli talvipäivänseisauksen aikaan. Kuljemme konkreettisesti valoa kohti.

Jos joku haluaa vielä jatkaa joulua, voi niin tehdä hyvällä omallatunnolla kansanperinteitä kunnioittaen vielä viikon ajan Nuutin päivään asti.

 
Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s