Haudan takaa

Suurella ilolla ilmoitan Teidän Majesteetillenne, että olen löytänyt hautakammiot, jotka Pausaniaksen kertoman perusteella ovat Klytaimestran ja hänen rakastajansa Egisthoksen juhlapäivällisillä tappamien Agamemnonin, Kassandran, Evrimedonin ja heidän seuralaistensa hautoja.

Heinrich Schliemannin sähkösanoma Kreikan kuningas Yrjö I:lle vuonna 1876.

IMG_0601

Kultainen ”Agamemnos”

Haudat ovat muinaistieteilijöille kuin historiankirjoja ajalta ennen kirjoitustaitoa. Niistä löytyvä esineistö kertoo paitsi hautaan kaivatusta vainajasta niin myös ajasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta, jossa vainaja eli.

Pronssikautisessa Mykenessä Peloponnesoksen niemimaalla haudat olivat kallioperään hakattuja matalia (noin ½ m) arkkuhautoja ja niitä syvempiä (1-4 m) kuiluhautoja sekä mittasuhteiltaan vaikuttavia kupolihautoja. Tyylistä riippumatta kaikki löydetyt haudat olivat kuninkaallisten ja muun eliitin, eivät tavallisen kansan, viimeisiä leposijoja.

Kuiluja kehissä

Vanhimmat alueen haudoista ovat nähtävissä heti Mykenen arkeologiselle alueelle saavuttaessa. Parkkipaikan laidassa nk. hautakehä-B:ssä olevat 26 hautaa noin 1650-1500 -luvuilta eaa. löydettiin vasta 1950-luvun alussa.

IMG_0249Syvistä kuiluhaudoista osa oli sukuhautoja, joihin oli haudattuna useampia perheenjäseniä. Arkeologien mukaan naisten hautaaminen tuli Mykenessä tavaksi vasta sukuhautojen myötä.

Nuoremmista (noin 1575-1400 eaa.) haudoista koostuva hautakehä-A sijaitsi sekin alun perin kaupunginmuurin ulkopuolella, mutta kun muuria laajennettiin 1200-luvulla eaa., hautausmaa jäi muurin sisään. Se avautuu kävijän silmien eteen heti Mykenen kuuluisan Leijona-portin sisäpuolella. Kuudesta haudasta on löydetty 19 vainajan jäänteitä: miehiä, naisia ja lapsia.

Sana ”kehä” viittaa hautoja ympäröivään pyöreään muuriin. Suojaava muuri pystytettiin hautojen lisäksi myös muiden pyhien paikkojen kuten alttareiden ja temppeleiden ympärille, mikä tapa on yleinen useimmissa kulttuureissa omamme mukaan lukien.

Muurin sisälle jäävää aluetta kutsuttiin muinaisessa Kreikassa nimellä ”temenos”. Nimen kielelliset juuret on pystytty jäljittämään mykeneläisten puhumaan, lineaari-B:ksi nimetyllä tavukirjoituksella kirjoitettuun kieleen asti. Kyseessä on vanhin tunnettu kirjoitettu kreikan kieli.

Halkaisijaltaan melkein 30-metristä hautakehä-A:ta kiertävä hyvin säilynyt, kivilaatoista tehty kaksoismuuri rakennettiin kaupunginmuurin laajennuksen yhteydessä, jolloin hautausmaata korotettiin. Kuvassa sen alapuolella näkyy kivistä tehtyä seinää, joka oli hautojen alkuperäinen suojamuuri 1500-luvulta eaa.

IMG_0222

Hautajaisseremoniassa vainaja hautalahjoineen asetettiin haudan pohjalle. ”Katto” haudalle tehtiin liuskekivilaatoista tai ruo’oista ja heinistä, joiden päälle levitettiin tilkkeeksi savimaata. Katto rakennettiin sellaiselle korkeudelle, että vainajan ympärille muodostui arkku. Tämän jälkeen hautakuilu täytettiin maalla ja haudan sijainti merkittiin kivellä. Mykeneläiset hautauskäytännöt muistuttavat omiamme.

Hautakehä-A

KUVA: The University of North Carolina

Homeros & Heinrich

Hautakehä-A:n kuninkaalliset haudat näkivät päivänvalon 1876, kun tarunhohtoisen Troijan jo paikallistanut ja sen jälkeen kiinnostuksensa Mykeneen kohdistanut Heinrich Schliemann työskenteli alueella. Löytö kirvoitti jutun alussa olevan sähkeen helleenien kuninkaalle sekä legendan, jonka mukaan Schliemann löytäessään haudasta kultaisen kuolinnaamion olisi lausunut: ”Tuijotin Agamemnonin kasvoihin”.

Nykyisin pidetään todennäköisenä, että Schliemannin ilmaisulle löytyy selitys löytöhetken dramaattisuudesta eikä hän oikeasti luullut pitävänsä kädessään Troijan sodan suurimman sankarin naamiota. Vaikka Schliemann ei ollutkaan muinaistieteen ammattilainen, hän oli kuitenkin todennäköisesti tietoinen sekä Troijan sodan että Mykenen ajoituksesta.

Schliemannin löytämät haudat eivät voineet olla sen kummemmin Agamemnonin kuin muidenkaan Troijan sodan aikaan eläneiden hautoja. Tämän hetkisen käsityksen mukaan Homeroksen Iliassaan kuvaama Troijan sota käytiin 1200-luvulla, mutta haudat rikkauksineen ovat peräisin 1500-luvulta eaa.

Totisinta totta on kuitenkin se, että Schliemannin kaivaukset toivat päivänvaloon noin 15 kilon kulta-aarteen, joka muiden hämmästyttävien rikkauksien ohella on nähtävissä Ateenan uskomattomassa kansallismuseossa. Homeros ei liioitellut kutsuessaan Mykeneä ”kullasta vauraaksi”.

IMG_0596

Vainajien vaatteiden koristeina ja otsapantoina oli paljon lehtikultaa, joka oli korkokuvioitu pakottamalla. Kaksi haudoista löydettyä vauvaa oli kokonaan lehtikullan peitossa.

Kulta-aarteen lisäksi hautojen kätköstä paljastui esineitä, jotka osoittautuivat tuontitavaraksi mm. Kikladien saarilta ja minolaiselta Kreetalta. Korujen materiaaleista on tunnistettu myös meripihka Itämereltä sekä norsunluu Syyriasta. Olivatko löydöt sotasaaliita vai rehellisin keinoin kaupalla hankittuja, sitä tarina ei kerro. Puolijalokivin koristellut näyttävät pronssiset ja hopeiset miekat, tikarit ja nuolenpäät vahvistivat käsitystä Mykenestä aikansa merkittävänä sotilasvaltana.

Hautalöytöjen perusteella on päätelty muinaisen Mykenen olleen vauras. Hautalahjat, joilla haluttiin varmistajaa vainajan elämänlaatu myös tuonpuoleisessa, olivat taloudellisten resurssien ylijäämää. Elämä Mykenessä ei ollut ainakaan paremmalle väelle jatkuvaa taistelua jokapäiväisestä leivästä.

Isän aarrekammio vai pojan hauta?

1500-luvulta lähtien Mykenen hallitsijat perheenjäsenineen alettiin haudata nimellä tholos tunnettuihin kupolihautoihin. Niitä on löydetty toistaiseksi yhdeksän, joista loistavimpana esimerkkinä pronssikautisen Mykenen rakennustaiteesta pidetään atreidien hallitsijasuvun jäsenten mukaan nimettyä tholosta.

Dynastian perustajaan viittavasta nimestä ”Atreuksen aarrekammio” voimme syyttää maantieteilijä Pausaniasta, joka puolestaan kertoi saaneen tietonsa paikallisilta käydessään Mykenessä 2.vuosisadalla ajanlaskumme alussa. Atreuksen kruununperilliseen viittaava ”Agamemnonin hauta” lienee myös kansan suusta lähtöisin. Tosin haudan rakentamisen (1370-1250 eaa.) ja Troijan sotaan osallistuneen sankarin välinen ajallinen yhteys ei ole mahdoton.

Agamemnon kuoli Homeroksen mukaan pian sodasta paluun jälkeen. Kuolema ei ollut luonnollinen eikä seurausta sotavammoista. Hänet tappoi oma vaimo Klytaimestra kostoksi siitä, että Agamemnon oli joutunut meren taakse sotaan lähtiessään uhraamaan suotuisien tuulien toivossa ainoan tyttärensä Ifigenian jumalille. Atreidit pitivät haudankaivajat kiireisinä.

…Kun hän [Agamemnon] palasi Troijasta, murhat ja anarkia veivät päätökseen Atreuksen kuningashuoneen traagisen kohtalon. Egisthos [Atreuksen veljenpoika, Agamemnonin serkku ja tämän vaimon salarakas] ja Klytaimestra tappoivat Agamemnonin [kylpyammeeseen]. Orestes [Agamemnonin ja Klytaimestran poika] tappoi [kostoksi isänsä kuolemasta] äitinsä [ja kuninkaaksi nousseen Egisthoksen] ja joutui siksi lähtemään isänsä kuningaskunnasta [mutta hän palasi tappamaan valtaistuimelle nousseen Egisthoksen pojan Aletesin; Orestes itse kuoli käärmeen puremaan].

…muinainen linnoitus, jota varjostavat atridien suvun pahaenteiset muistot, suvun, jonka veriset rikokset ovat antaneet aiheita tragedioihin jo kahden vuosituhannen ajan.

Robert Boulanger: Hachette World Guides GREECE (1964)

Joka tapauksessa kaikki kupolihaudat oli ehditty ryöstää ennen arkeologien saapumista eikä niitä siksi ole kyetty yhdistämään varmuudella keneenkään henkilöön, hallitsijaan tms. Sitä paitsi Troijan sota sankareineen saattaa olla silkkaa satua. Ja sen sepittäjä Homeros myös. Tai sitten ei.

IMG_0241

Tholos-hauta koostuu kahdesta osasta. Varsinaisen haudan sisään johtaa kukkulaan kaivettu tie dromos, joka ”Agamemnonin haudassa” on 36 m pitkä ja kuusi metriä leveä vaikuttava väylä. Haudan julkisivulla on korkeutta yli 10 metriä ja siinä olevalla sisäänkäynnillä yli viisi metriä. Julkisivua koristaneita värikkäitä korkokuvioituja kivilaattoja on nähtävillä monissa maailman museoissa.

Sisäänkäynnin molemmin puolin on edelleen tallessa sitä reunustaneiden marmoripylväiden jalustat ja sen yläpuolella on Leijona-portista tuttu kolmiorakennelma. Se tasaa tyhjän päällä oleviin kamanoihin kohdistuvaa painoa; haudan sisäpuolisen kamanan arvellaan painavan noin 120 tonnia.

Englanninkielisen maailman käyttämä termi tholos-haudalle on mehiläispesä-hauta. Syy on ilmeinen viimeistään, kun astuu hautaan sisään. Sen katon muoto on suippeneva kupoli. Muoto on saatu aikaan asettamalla kivilohkareita kehäksi kerroksittain (yhteensä 33), seuraava kerros aina hieman alempaansa sisemmäksi. Lopuksi kivistä veistettiin ylimääräiset näkyvät kulmat pois ja pinta hiottiin sileäksi. Korkeuksiin keskelle kattoa jäänyt aukko suljettiin yksittäisellä kivellä.

IMG_0235

Helpolta kuulostavan rakennusurakan teki vaativaksi ja ”työvoimaintensiiviseksi” käytetyn rakennusmateriaalin koko ja paino. Kuinka esimerkiksi sisäänkäynnillä oleva massiivinen kamana saatiin paikoilleen on vielä arvailujen varassa. Mukana suunnittelussa ja toteutuksessa täytyi joka tapauksessa olla rakentamisen ammattilaisia, sillä muuten tholos ei seisoisi paikoillaan yli kolme tuhatta vuotta myöhemmin alueella, jossa esimerkiksi maanjäristykset ovat erittäin yleisiä.

Haudan sisäkorkeus on 13 m ja halkaisija 14 m. Ei ihme, että tarinan mukaan paikallisopas kertoi ensimmäisellä vierailulla Mykenessä olleelle Schliemannille, että haudat olivat jättiläisten leipäuuneja.

Kupolihaudoista on löydetty istuimia ja kuppeja, mistä syystä oletetaan, että hautaanpanon yhteydessä järjestettiin ruumiinvalvojaiset. Seremonioiden jälkeen tholos suljettiin, dromos täytettiin maalla ja kupolin kivet peitettiin, jolloin ulospäin näkyi vain kumpare maastossa. Siitä huolimatta tholoksia alettiin tyhjentää arvoesineistä jo antiikin aikana.

Ja pimeys koitti

Mykenen vallan hiipuminen 1100-luvulle tultaessa oli todennäköisesti seurausta monista tekijöistä. Ehdokkaina ovat mm. luonnonkatastrofi, ylikansoittuminen, yhteiskunnalliset levottomuudet ja vieraan vallan miehitys.

Mykeneläisen sivilisaation päättyminen oli niin kova isku, että sitä seuranneita noin kolmea vuosisataa kutsutaan Kreikan pimeäksi aikakaudeksi. Pimeydellä tarkoitetaan mm. täydellistä kirjallisten tietolähteiden puutetta. Muutos parempaan alkoi arkaaiseksi kutsutun kauden ja ensimmäisten kaupunkivaltioiden synnyn myötä 700-luvulla eaa.

1700-1800 –luvuilla Mykenen mahtavat, kyklooppien rakentamiksi uskotut muurit houkuttelivat matkalaisia ja seikkailijoita ympäri Eurooppaa, ja heidän mukanaan alueelta kulkeutui esineistöä eurooppalaisiin museoihin ja yksityiskokoelmiin.

Mykene on UNESCO:n maailmanperintökohde. Sen hieman haasteellisesta sijainnista huolimatta historiasta kiinnostuneen kannattaa sisällyttää käynti Mykenessä esimerkiksi Poroksen lomaan. Ateenasta (125 km) pääsee Mykeneen busseilla helposti, ja ihana Napflionin kaupunki sijaitsee vain 25 kilometrin päässä Mykenestä.

Etukäteislukemiseksi suosittelen Homerosta, Pausaniasta ja Heinrich Schliemannia.

Toiset kaksi juttua Mykenestä:

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s