Monoglotista polyglotiksi

Lueskelin BBC:n verkkosivujen Future-osiota, jossa on aina aivotoimintaa aktivoivia kirjoituksia. Niin nytkin: How to learn 30 languages.

Toimittaja oli ollut Berliinissä polyglottien tapaamisessa, joka hänen kuvauksensa perusteella kuulosti aivan historian ensimmäiseltä helluntailta. Silloinhan opetuslapset saivat Pyhän Hengen lahjan ja puhuivat kuulijoittensa äimistykseksi kaikilla kielillä. Vilkaisin Berliinin tapahtuman ohjelmaa, joka on tämän linkin takana. Olisinpa saanut olla mukana!

Mutta asiaan. Ehdin jo innostua BBC:n raflaavasta otsikosta. Onko viimein löydetty oikotie onneen? Voisiko uuden kielen oppia muutamassa yössä tyynyn alle piilotettavan älylaitteen avulla?

Sellaisesta vempaimesta haaveilee varmaan moni, sillä kielen oppiminen perinteisin menetelmin on aikaa vievää ja useimmille meistä kovan työn takana eikä ihme: se edellyttää muistimme kaikkien limittäisten ja kerroksittaisten osa-alueiden kokonaisvaltaista käyttöä.

Kieli kaikissa muisteissa

Vieras kieli tallentuu pitkäkestoiseen ja rajattomaan säilömuistiin, josta se on ainakin teoriassa noudettavissa työmuistiin yhtä helposti kuin työkalupakki kellarivarastosta yllättävän putkivuodon sattuessa.

Jos opettelemaansa kieltä käyttää säännöllisesti, säilö- ja työmuistien raja hämärtyy eikä kieli uppoa säilömuistin pohjalle. Syntyjään kaksi- ja monikieliset vaihtavat ongelmitta ja viiveettä kielestä toiseen.

Jos kuitenkin vierasta kieltä käyttää vain satunnaisesti esimerkiksi lomilla, sen palauttaminen käyttökelpoiseksi saattaa viedä tovin jos toisenkin. Seuraavalla kerralla sanoja mielen syövereistä kaivellessaan kannattaa muistaa, että pinnistely tekee hyvää aivoille.

aivot_724x424Sisällöllisesti muisti jaetaan ainakin kolmeen osaan, joista jokaisella on oma tehtävänsä uuden kielen hallinnassa.

Tapahtumamuistissa säilyvät kokemamme isot ja vähän pienemmätkin asiat, ilot ja surut, onnistumiset ja epäonnistumiset. Tapahtumamuisti on kuin omaelämänkerta, joka päivittyy automaattisesti ja jatkuvasti.

Kokemusteni mukaan tapahtumamuistissa piilottelevat sattumukset tulevat uniin ainakin osittain sen kielisinä, millä ne alun perin tapahtuivat. Olen esimerkiksi tajunnut hämmästyksekseni puhuvani unessa sujuvaa thaita, vaikka en ole koskaan osannut puhua sitä valvetilassa.

Toisaalta ihminen saattaa muistaa elämänsä eri kielellä eri tavalla. Näin kerrotaan käyneen Vladimir Nabokoville, joka kirjoitti elämänkertansa ensin englanniksi. Tehdessään siitä käännöstä äidinkielelleen venäjälle hän havaitsi tarinansa muuttuvan: englanninkielisellä Nabokovilla oli erilainen menneisyys kuin venäjänkielisellä. Oliko lapsuuden tunnekielellä kirjoitettu tarina ehkä todempi? Myös sisarukset voivat muistaa jakamansa lapsuuden tapahtumat erilaisina. Tunteet värittävät vahvasti muistiamme.

Muisti voi erehtyä paitsi sisällöstä niin myös kielestä. Erään kerran opasvuosinani aloin puhua kreikkaa espanjalaiselle bussinkuljettajalle. Kuljettaja hämmästyi, mutta niin minäkin. En ollut koskaan ilmaissut itseäni yhtä sujuvasti kreikaksi! Konteksti oli oikea ja kieli vieras niin kuin pitikin olla, mutta väärä vieras. Kreikka oli selvästi pinnemmalla muistissani, joten tartuin hätäpäissäni siihen ensin.

Tietomuistiin tallennamme asioita, jotka olemme varta vasten opetelleet, kuten sanojen merkitykset ja fysiikan lainalaisuudet, ja taitomuistiin fyysiset ja motoriset taidot kuten uiminen ja pyörällä ajaminen.

Jos tietomuistimme pettää eikä päämme muista maksukortin pin-koodia, sormemme yleensä muistavat – mikä helpotus! Silloin hyödynnämme taitomuistiamme.

Tietomuistin merkitys vieraan kielen hallinnassa on ilmeinen: kieltä pitää osata puhua tarkoituksenmukaisilla merkityksillä, jotta viesti menee perille. Oman kielen merkitykset ovat itsestäänselvyyksiä, mutta on vaarallista olettaa, että esimerkiksi hyvä ja paha tarkoittaisivat samaa myös muissa kielissä. Sanan todellinen merkitys nousee kunkin kulttuurin eetoksesta ja vaihtelee kielestä toiseen.

Taitomuistin yhteys kieleen piilee puolestaan siinä, miten suu pannaan eli kuinka saamme tuotetuksi asianmukaisen äänen tai äänteen. Tanskalaisten suusta ulos lennähtelevät omituiset äännähdykset syntyvät heiltä luonnostaan ja tiedostamattomasti, mutta monille tanskaa vieraana kielenä opiskeleville ja puhuville ne tuottavat hankaluuksia.

Käytämme tosiaan vierasta kieltä puhuessamme muistiamme moninaisiin tarkoituksiin eikä siksi olekaan ihme, että tutkijoiden mukaan vieraan kielen opiskelu ja useamman kielen käyttö ovat erinomaista aivotreeniä. Kirjoitin aiheesta viime kesänä otsikolla Tehohoitoa.

Hyvä vai huono kielipää?

Onko uuden kielen oppiminen sitten toisille helpompaa, toisille vaikeampaa? Onko olemassa kielellisesti lahjakkaita ja lahjattomia vai voiko jokaisesta tulla kielestä ja mielestä toiseen suihkiva polyglotti?

Laaja yksimielisyys näyttäisi vallitsevan ainakin kahdesta seikasta. Kielen oppimisen helppous tai vaikeus ei ole kiinni älystä, mutta esimerkiksi analyyttinen päättelykyky saattaa helpottaa oppimista.

Enää ei myöskään ajatella, että hyvin pieni aikaikkuna lapsuudessa olisi ylivoimainen ajankohta kielten oppimiseen ja siitä eteenpäin luvassa olisi vain alamäkeä – tai ylämäkeä riippuen siitä, miten asiaa katselee. Nykykäsityksen mukaan ihminen ei ole koskaan liian vanha oppimaan uutta kieltä.

Multilingual-Hello-Poster

BBC:n David Robsonin haastattelema, yli kahtakymmentä kieltä puhuva Tim Keeley ehdotti, että ikää ja älykkyyttä ratkaisevampi tekijä on oppijan persoonallisuus. Keeley kirjoittaa parhaillaan kirjaa aiheesta.

Kieliä helpommin oppivat ovat hänen mukaansa kuin kameleontteja: heillä on taipumus ja kyky ”muuttaa asumaan” puhumaansa kieleen ja kulttuuriin. He siis vaihtavat rooliasua samalla, kun käsikirjoitus vaihtuu, aivan kuten kameleontti vaihtaa väriään sulautuakseen ympäristöönsä. Maassa maan tavalla – kielellä kielen tavalla.

Uuteen kieleen sisältyy sanojen ja kieliopin ohella myös uudenlainen sanaton viestintä. Tutkitusti puhe häviää kilvassa, jos verbaalinen viestintä on ristiriidassa kehon kielen kanssa. Siksi ymmärretyksi tulemisen ja myötämielisen vastaanoton kannalta yhtä tärkeää kuin se, mitä sanoo, on se, miten sanoo.

On turha opetella lausahtamaan täydellisellä pariisilaisella aksentilla enchanté, jos sen mutisee synkeän näköisenä kengänkärkiään pälyillen. Ranskalainen näkee vain mielestään moukkamaisen käytöksen eikä edes kuule vaivalla opeteltua täydellistä puhetta. Hillitystä suomalaisesta polyglotista saattaa löytyä vaikka kiihkeä latino, kun hän alkaa puhua espanjaa!

Kielen omaksumista helpottaa huomattavasti, jos kyseisellä kielellä koetut tapahtumat ovat tunnetasolla positiivisesti merkityksellisiä. Vastaavasti: Olemme turvallisuushakuisia ja useimmat meistä samaistuvat vahvasti omaan kieleen. Jos syystä tai toisesta poistuminen omalta mukavuusalueelta – ulos omasta kielestä – pelottaa ja aivomme ovat aikaisempien kokemustemme perusteella sitä mieltä, että vieras on uhka, saattaa uuden kielen oppiminen vaikeutua. Kielen oppijan on hyvä olla sekä utelias että rohkea.

Halu ja kyky samaistua vastapuoleen paitsi helpottaa oppimista myös auttaa pitämään eri kielet omissa lokeroissaan muistissamme. Keeley esittää, että aivoissa on ”koti kullekin kielelle ja kulttuurille”. Minun aivoissani taitaa olla ainakin kaksi sini-valkoista ovea. Niistä toisessa lukee Suomi ja toisessa Kreikka.

”Connecting people”

Kielen ensisijainen tehtävä on mahdollistaa vuorovaikutus ihmisten kesken. Tärkeintä ei ole osata heti puhua vierasta kieltä kuin sen syntyperäinen puhuja vaan luoda yhteys ihmisten välille. Artikkelia varten haastatellut hyperglotit olivat samaa mieltä.

Teknisen kielitaidon riman asettaminen liian korkealle hidastaa heidän kokemustensa mukaan oppimista. Kieli- ja kulttuurirajat ylittävän ystävyyden mahdollisuus on puolestaan useimmille monikielisille sekä tehokkaimmin oppimista motivoiva tekijä että tärkein syy uuden kielen opetteluun. Vaikuttaa siis siltä, että kielen oppijan olisi myös hyvä tykätä ihmisistä.

Jos kielten opiskelun bonuksena saa uusien ystävien lisäksi pidempään terveinä säilyvät aivot, hyödyt ovat älylaitteen tarjoaman oppimisen lisääntyvän nopeuden ja tehon rinnallakin moninkertaiset.

Monoglot: yksikielinen. Kreikan sanoista mono ”vain, yksin, ainoa” ja glotta (attikalainen variaatio tutummasta sanasta glossa) sekä ”puhuttu kieli” että ”ihmisen kehon osa”.

Polyglot: monikielinen. Kreikan sanoista polis ”moni” ja glotta.

Hyperglot: poikkeuksellisen montaa kieltä sujuvasti puhuva henkilö. Kreikan sanoista ipér ”yli” ja glotta

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s