Suomalaisuuden itäinen ulottuvuus

 

Helmikuun viimeisenä päivänä juhlittava kansalliseepoksemme Kalevala oli aikansa tuotos, joka syntyi yleiseurooppalaisista nationalismin ja romantiikan aatteista sekä Suomen niemellä tapahtuneista poliittisista muutoksista. Se oli merkittävässä osassa itsenäistyvän, suomea puhuvan kansan identiteetinrakentamistalkoissa, joihin fennomaaneiksi kutsutut, ruotsia äidinkielenään puhuneet älymystön edustajat ryhtyivät 1800-luvun alkupuolella.

…kansanrunoilijat nähdään kansallisuuden parhaina tulkkeina heidän välittäessään historiallisten aikakausien perinnön ytimen, he ovat ”kansakunnan arkisto” ja ”kansallisuuksien elävä ääni”. Romanttisen eeposteorian mukaan myös kansaneepokset olivat kollektiivisen kansanhengen tuotteita, eivät yksilön luomuksia.

Sammon puolustus

Akseli Gallen-Kallela, Sammon puolustus

Ajan hengen mukaisesti oma kieli nähtiin identiteetin keskeisenä elementtinä. Mikael Agricolan 1500-luvulla luomaa kirjasuomea pidettiin kuitenkin riittämättömänä nousevan kansakunnan tarpeisiin, sillä ”pipliasuomi” oli jäänyt sellaiseksi, miksi Agricola sen ensisijaisesti kirkollisia tarpeita varten aikoinaan rakensi.

Niinpä Kalevalan päivän toinen sankari, eepoksen kokooja, editoija ja muistiinmerkitsijä Elias Lönnrot (1802-1884) kääri hihansa ja ryhtyi muiden töittensä ohessa määrätietoisesti kehittämään suomea tavallisen arjen maallisiin tarpeisiin. Lönnrotin toiminta oli aktiivisimmillaan nk. murteiden taistelun aikaan noin 1820-1840, jolloin kielipolitiikassa haettiin tasapainoa itäisten ja läntisten vaikutteiden välille. Toiminnan tuloksena kielemme länsisuomalainen perusta rikastui itäsuomalaisella sanastolla, johon kielentutkija Lönnrot tutustui runonkeruumatkoillaan.

Aino

Akseli Gallen-Kallela, Aino

Lönnrotin panos suomen kieleen kuvastaa hänen monipuolista ammatillista osaamistaan: hän oli mm. lääkäri, suomen kielen professori, kustantaja, toimittaja ja kasvitieteilijä.

…itsenäisyys, kansallisuus, tasavalta, ruhtinaskunta, laillistaa, pääoma, hallinto, jäljennös, jäämistö, määräpäivä, alistaa, antautua, asianosainen, haaste, lakitiede, mietintö, myöntää, puoltaa, rikoslaki, syyte, syyttäjä, valtiorikos, pöytäkirja, esitys, kieltolaki, mietelmä, äänioikeus, emi, hede, kota, palho, ponsi, ruoti, juurakko, kaksineuvoinen, kasvio, kasvioppi, luotti, rönsy, siitepöly, sirkkalehti, solu, terälehti, kuume, laskimo, valtimo, kirjallisuus, muste, sivistys, sopimus, alkuperä, asiakirja, hyve, pahe, ihailla, itsenäinen, julkaista, kirjallisuus, kotimainen, käsite, luettelo, luonnontiede, maantiede, muste, nuoriso, osoite, siirtolainen, sisältää, tiedekunta, vieraskielinen, ylimääräinen, ajatusviiva, alkukirjain, erisnimi, kielioppi, lause, lauseoppi, nimisana, sanasto, sidesana, tavu, yhdyssana, yksikkö, monikko, toisinto…

Lönnrot oli selvästi paitsi kieli- niin myös huumorimiehiä. Sanan sateenvarjo vaihtoehto oli varataivas, talitiaisen makkaratintti ja varpusen pensaspyöriä. Puhumattakaan siitä, että ”suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassaan Lönnrot antaa hakusanalle yksitotinen paitsi tavanomaisen selityksen ’allvarsam’ myös luonnehdinnan ’den som dricker blott ett glas toddy’”.

Lönnrotin sanaston ohella myös kalevalaisten runolaulujen kieli elää edelleen nykypäivän suomessa. Alkuperäisestä Kalevalasta kieleemme on jäänyt melkein 190 sanaa, jotka eivät tunnu sen kummemmin vanhanaikaisilta kuin merkitykseltään oudoilta. Niitä ovat mm. jokapäiväisessä käytössämme olevat ansiotyö, eräs, etevä, järjestää, keskipäivä, leivonta, lipsahtaa, mahtipontinen, nuoriso, taru ja urhea. Kalevala-lähtöisiä nimiä on tunnetusti kalenterissamme iso joukko kuten Aino, Kyllikki, Marjatta, Terhi, Tuulikki, Antero, Jouko, Kauko, Kimmo, Seppo, Sampo, Tapio, Väinö jne. Niistä monet ovat kelvanneet nimiksi paitsi henkilöille niin myös yrityksille ja tuotteille, mistä voi päätellä, että Kalevala-brändillä on positiivinen julkikuva.

kantelet

Akseli Gallen-Kallela, Kanteletar

Kalevalan päivää vietetään 28. helmikuuta, koska Elias Lönnrot allekirjoitti ja päiväsi Kalevalan ensimmäisen version esipuheen kyseisenä päivänä vuonna 1835. Ensimmäinen vieraskielinen käännös, ruotsinnos, julkaistiin 1841, mikä teki Kalevalan lukemisen mahdolliseksi myös Suomen sivistyneistölle.

Vaikka kalevalaisen kielen letkeän poljennon ja ainutlaatuisen puheenparren kääntäminen tuntuu maallikosta mahdottomalta tehtävältä, Kalevalamme on suomea taitamattomien onneksi julkaistu jo 61 kielellä.

Kalevalan päivää juhlittiin jo 1800-luvulla, mutta vain akateemisten keskuudessa. Vasta kun ruotsinkieliset 1900-luvun alussa alkoivat enenevässä määrin omia toisen fennomaanin, Johan Ludwig Runebergin päivää, suomenkieliset ottivat Kalevalan päivän omakseen. He näkivät sen enemmän rahvaan ja kansanperinteen kuin eliitin ja korkeakulttuurin juhlapäivänä. Päivää arvostettiin luonnollisesti myös Kalevalan kokoojan tekemän suomen kielen kehittämistyön takia.

Vuonna 1978 Kalevalan päivästä tuli virallinen liputuspäivä ja se sai samalla oikeutetun lisämääreen ”suomalaisen kulttuurin päivä” – onhan kansalliseepoksemme mitä yksiselitteisin suomenkielisen kulttuurin symboli.

LÄHTEITÄ

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s