Vallan linnake

Mykene oli mahtava, ja Homeros teki siitä Iliaassaan kuolemattoman nimeämällä suuren sankarin, Agamemnonin, ”kultaisen Mykenen kuninkaaksi”.

Myöhäispronssikautiselle sivilisaatiolle nimen antaneen Mykenen rauniot on ajoitettu 1400-1200 -luvuille eaa. Mykeneläisen kulttuurin vaikutus oli tuolloin laajimmillaan ja korkeimmassa kukoistuksessaan, mutta mykeneläiseksi kutsuttu aika Kreikan historiassa kesti kaiken kaikkiaan merkittävästi kauemmin, noin puoli vuosituhatta (1600-1100 eaa.).

Mykeneläisyys levisi syntysijoiltaan Peloponnesosin niemimaalta pohjoiseen Kreikan mantereelle sekä etelään ja itään Egeanmeren saarille ja Vähä-Aasian rannikolle.

KUVA: File:Path3959-83.png

Ajallisesti limittäin mykeneläisen kulttuurin kanssa kukoistanut Kreetan minolaiseksi kutsuttu kulttuuri menetti yleisimmän käsityksen mukaan asemansa ja vaikutusvaltansa Santorinilla noin 1450 eaa. tapahtuneen jättiläismäisen tulivuorenpurkauksen ja sen seurausten tuloksena. Minolaisten jättämän valtatyhjiön Kreetalla ja laajemmin itäisellä Välimerellä täyttivät juuri mykeneläiset.

Yksiselitteisesti ei vielä tiedetä, voidaanko puhua ”mykeneläisestä valtakunnasta”. Useimmat historioitsijat näyttäisivät olevan sitä mieltä, että mykeneläisyys tarkoitti hallinnollisesti itsenäisiä kaupunkivaltioita, joiden kulttuuri eli elämäntapa oli mykeneläinen ja jotka hädän hetkellä – kuten Troijaan lähtiessään – asettuivat yhden kuninkaan johdettaviksi. Ei myöskään tiedetä, oliko Argosin Mykenellä erityisasema kaupunkivaltioiden joukossa.

Mykeneläisten matkassa levisi myös kreikan kieli, jota heidän ensimmäisinä historiassa sanotaan puhuneen ja jota kirjoitettiin lineaari-B:ksi kutsutulla tavukirjoituksella. Sitä arkeologit ovat päässeet tutkimaan ja tulkitsemaan kaivauksissa löydetyistä, lähinnä inventaareja ja kirjanpitoa sisältävistä savitauluista.

Kaivaukset Mykenessä aloitti Ateenan arkeologinen yhdistys 1840-luvun alussa. Eniten julkisuutta sai ja taitaa saada edelleen Heinrich Schliemannin vuodesta 1871 alkanut työrupeama, vaikka kaivaustöissä Mykenessä on ansioitunut moni niin kreikkalainen kuin ulkomaalainenkin ammattiarkeologi.

Parhaalla paikalla

Menestyvän liiketoiminnan tärkeimmiksi edellytyksiksi mainitaan usein sijainti, sijainti ja sijainti. Strategiseen sijaintiin perustui suurelta osin myös Mykenen menestys.

Kaupunki sijaitsi Homeroksen sanoin ”Argosin sopukassa”, hieman maantieteellisemmin ilmaistuna noin 15 km:n päässä merestä, Argosin tasangolla, kahden korkeamman vuoren välissä ja syvien rotkojen suojaamana.

Kukkulalla, melkein 300 metrin korkeudessa mpy. sijainneesta yläkaupungista oli joka suuntaan avautuvien näkymien takia helppo hallita niin maa- kuin meriliikennettäkin. Lisäksi Mykenen myyttisen perustajan Perseuksen löytämä, edelleen voimissaan oleva lähde takasi asukkaille riittävät vesivarat.

The view from the top and the graves (2)

Näkymä yläkaupungista alas tasangolle. Etualalla hautarinkejä.

Jättiläisten käden jälki

Arthur Evans määritteli Kreetan minolaiset rauhaa rakastavaksi kansaksi mm. sillä perusteella, etteivät nämä rakentaneet linnoituksia edes hallitsijoittensa palatsien ympärille. Tätä puutetta ei mykeneläisissä kaupungeissa ollut, päinvastoin: Mykenen yläkaupunkia eli akropolia suojasi ”kyklooppien muuriksi” kutsuttu vaikuttava, kokonaispituudeltaan 900-metrinen rakennelma, joka sulki sisäänsä 30 000 neliömetrin alueen.

Muuri rakennettiin 1200-luvulla eaa. erikokoisista, mutta suurista kalkkikivilohkareista, joista kookkaimmat aseteltiin ulkoseinällä ja pienemmät sisäseinällä ja jotka pinottiin päällekkäin ilman laastia. Seinien väli täytettiin soralla ja maalla. Tuloksena oli vankka ja vakaa kaksoisseinämä, joka kesti mm. alueelle tyypilliset maanjäristykset sortumatta.

IMG_0247 (2)

Kyklooppien työtä

Leveimmillään Mykenen akropolia suojannut muuri oli 8-metrinen ja kapeimmillaankin viiden metrin levyinen, minkä ansiosta sen päällä voitiin kuljettaa linnoituksen puolustuksessa tarvittua välineistöä. Muurin korkeudesta ei ole varmuutta, koskei mikään osa siitä säilynyt pystyssä arkeologien saapumiseen saakka. Olemassa olevien rakenteiden ja muiden vastaavanlaisten, saman aikakauden muurien perusteella sen vähimmäiskorkeuden oletetaan olleen 8,5 metriä, mutta se saattoi ulottua jopa 18 metriin.

Näin Mykenessä 200-luvulla vieraillut maantieteilijä Pausanias kertoi näkemästään:

Muuri, joka on ainoa säilynyt osa [linnoituksesta], on käsittelemätöntä kiveä ja kyklooppien tekemä. Kaikki kivet ovat niin suuria, että muulivaljakkokaan ei kykenisi siirtämään pienintäkään niistä sijoiltaan. Aikaa sitten kivien väleihin aseteltiin pienempiä kiviä liittämään suuret lohkareet lujasti yhteen. (II.25.8)

Pieni ihminen, isoja kiviä

Termin “kyklooppien muuri” keksi Plinius vanhemman mukaan itse Aristoteles, joka ensimmäisenä esitti, että ainoastaan raa’an voiman vertauskuvana tunnetut kykloopit olisivat olleet riittävän vahvoja nostamaan muurissa käytettyjä valtavia kivipaaseja paikoilleen.

Kykloopit olivat luonteeltaan häijyjä jättiläisiä, joilla oli vain yksi silmä keskellä otsaa. Maineeltaan pelottavat kykloopit saivat erityisen paljon ikävää julkisuutta, kun eräs niistä – Polífimos – söi kansallissankari Odysseuksen matkaseuralaisia Troijan sodan jälkimainingeissa.

Kyklooppien muurin suojissa kukkulan laella eivät asuneet Maija ja Matti Mykeneläiset vaan heidän hallitsijansa ilmeisesti jo 1600-luvulta eaa. lähtien, vaikka ensimmäinen varsinainen palatsi rakennettiin vasta 1300-luvulla.

Palatsi sijaitsi keskellä kolmion muotoista linnoitusta. Sen suuressa pylväshallissa oli kuninkaan valtaistuin. Palatsin yhteydessä olivat kuninkaallisten asumusten ohella käyttötarkoituksen mukaan jaetut hallinnolliset ja uskonnolliset tilat, käsityöläisten pajat, varastot, sisäpihat, vierashuoneet jne. Tavallinen väki asui linnoituksen juurella alakaupungissa ja lähikylissä. Näistä kaikista on jäljellä korkeintaan perustuksia.

mycenae-recon1

Ikoninen portti

Tämän päivän turisti lähestyy yläkaupunkia samaa reittiä pitkin kuin sen muinaiset asukkaat kuten Atreus, hänen poikansa Agamemnon ja tämän tytär Ifigenia, jonka isä joutui uhraamaan jumalille parempien tuulien toivossa sotaretkelle lähtiessään. Myös kaikkialle Kreikkaan ehtinyt Pausanias kiipesi samaa ramppia ylös. Hämmentävää ajatusta voi istua makustelemaan mahtavan muurin varjoon.

Linnoitetun akropolin sisäänkäynti on missä on, sillä linnoitusta oli mahdollista lähestyä vain lännestä. Muilta suunnilta esteenä olivat liian jyrkät maanpinnanmuodot.

Tervetuloa Mykeneen!

Pääportin edessä on molemmilta sivuilta kyklooppiseen muuriin rajautuva alue. Pieni tila sisäänkäynnillä teki mahdolliseksi sen tehokkaan puolustuksen muurin korkeuksista. Lisäksi tilanahtaus portin edustalla rajoitti hyökkäykseen osallistuvien vihollisten potentiaalista määrää.

Mykenen Leijona-portti on linnoitusrakentamisen kuuluisimpia taidonnäytteitä, joka on antanut kasvot koko sivilisaatiolle. Mykenen toiset kasvot ovat Ateenan arkeologisessa museossa.

Noin 1250 eaa. rakennetun portin aukko on melkein neliö: 3 m leveä ja 2,95 m korkea. Se on yläosastaan 17 cm kapeampi kuin alaosastaan. Portti suljettiin kaksiosaisella puisella ovella, joka lukittiin liukuvalla salvalla.

Sisäänkäyntiä kehystää neljä valtavaa kivilohkaretta, joista suurin on 20 tonnia painava kynnys. Kynnys on suojattu kulumisen estämiseksi – sen yli astuu vuosittain noin 200 000 kävijää -, mutta kahden pylvään kannattamana oven yläpuolella on melkein yhtä suuri järkäle. Kamanalla on pituutta 4,5 m ja painoa noin 18 tonnia.

Kamanan yläpuolella muurissa on kolmionmuotoinen aukko. Tämä on tyypillinen piirre mykeneläisessä ja muussa rakennustaiteessa, jossa käytetään suuria yksittäisiä kiviä. Aukon tehtävänä on tasata tyhjän päällä olevaan kamanaan kohdistuvaa painoa.

Mykenen sisäänkäynnillä kamanan yläpuoliseen kolmioon on sijoitettu kivinen korkokuva, jonka uskotaan edustavan Euroopan vanhinta kuvanveistoa.

Taidehistorioitsijoiden mukaan veistoksen keskellä seisova pylväs on selkeä todiste minolaisen kulttuurin vaikutuksesta mykeneläiseen taiteeseen. Minolainen pylväs levenee ylöspäin, kreikkalainen pylväs alaspäin.

At the gate 2

Vallan symboli?

Pylväs on ollut arkkitehtuurissa usein jumaluuden symboli. Tämä tulkinta on suosittu Leijonaportin yhteydessä siitäkin syystä, että pylväs seisoo kahden minolaistyyliseksi kuvatun, alttariksi määritellyn tason päällä. Kahden alttarin olemassaololle on haettu selitystä kulttuurien – tässä tapauksessa minolaisen ja mykeneläisen – kohtaamisesta.

Pylvään molemmin puolin seisoo päätön, leijonaksi oletettu eläin etutassut alttarilla. Puuttuvien päiden uskotaan olleen eri materiaalia, mahdollisesti steatiittia tai pronssia, kuin muu reliefi, joka on kovaa kalkkikiveä.

Päiden puute jättää tilaa arvailuille. Ehkä eläimet olivatkin mytologian aarnikotkia, joilla oli leijonan ruumis ja kotkan siivet ja pää. Leijona on eläinten kuningas, kotka lintujen kuningas. Niiden yhdistelmä sopisi hyvin kuningashuoneen vallan kuvalliseksi edustajaksi. Aarnikotka on edelleen suosittu vaakunaeläin, joka symboloi voimaa ja sotilaallista rohkeutta.

Tosin luotettavista lähteistä eli Pausaniakselta (II.16.5) tulee tieto, että Mykenen linnoituksen portin yläpuolella seisoi urosleijonia. Tarina ei kerro, oliko hän itse nähnyt patsaat ennen päiden katoamista vai oliko hänen tietonsa paikallista perimätietoa, jonka hän oli kuullut alueen asukkailta Mykenessä käydessään.

Joka tapauksessa pelottavien eläinpatsaiden sijoittaminen sisäänkäynnille on ollut yleinen käytäntö monissa kulttuureissa. Itselleni tulevat mieleen leijonat thaitemppeleiden ja -palatsien sisäänkäynneillä.

Leijona-portin reliefin on esitetty olleen Mykenen kuninkaiden vaakuna tai mahdollisesti atreidien suvun sinetti. Sen alitse Atreuksen poika Agamemnon lähti sotimaan Troijaan.

…ja heidän joukossaan lähti Agamemnon, jonka silmät ja pää muistuttivat ukkosen ilahduttamaa Zeusta, vyötärö Aresta ja rinta Poseidonia. Kuten laumassa härkä kulkee kaiken muun karjan edellä ja erottuu lehmien joukossa muita verrattomasti parempana, niin Zeuskin teki Atreuksen pojasta sinä päivänä koko joukossa ylivoimaisen ja suurimman kaikista sankareista.

Homeros: Ilias, II.442-483

Mykene on mahtava. Seuraavalla kerralla tutkitaan hautoja ja käydään museossa.

Aiheesta myös:

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s