Liukasta laskiaista!

Kuuma sesonkiherkku, laskiaispulla, saapui meille Ruotsista 1800-luvun loppupuolella. Sen aihio saatettiin tuntea jo muinaisessa Roomassa, mutta nykypullan synnyinmaana pidetään kuitenkin keskiaikaista Saksaa. Siellä laskiaispullamme esimuotoja  syötiin 1500-luvulla, ja sieltä pulla löysi tiensä hansakauppiaiden matkassa läntiseen naapuriimme 1600-luvulla.

Ruotsissa laskiaispullasta käytetään nykyisin useimmiten nimeä semla. Sen kantasana on saksan Semmelin kautta latinan semilia eli semolina: laadultaan parhaana pidetty vehnäjauho.

Nimeä semla edelsi riikinruotsissa laskiaistiistaihin viittaava fettisdagsbulle, jota kuulee käytettävän edelleen, mutta useimmilta on unohtunut pullan vanhin ruotsinkielinen nimi, hieman erikoiselta kuulostava hetvägg.

Hetvägg oli erheellinen käännös leivonnaisen saksankielisestä, lämpimiä kiiloja tarkoittavasta nimestä Heisswecken. Nimi viittasi alkuperäisen leivonnaisen yleisimpään muotoon, joka oli tarkoituksen sanelema: leivonnaiset tavattiin kypsyttää maidossa kattilan pohjalla, ja kiilan muotoisina ne hyödynsivät pyöreän pohjan täydellisesti. Ruotsinnoksessa saksankielen kiila (Wecke) muuttui seinäksi (vägg) oletettavasti samankaltaisen äänneasun takia.

Paastoa edeltävän laskiaisen ruokalistalle leivonnainen päätyi siihen käytettyjen raaka-aineiden takia. Vaikka varsinainen paasto alkoi vasta laskiaistiistaita seuraavasta tuhkakeskiviikosta, paastoon alettiin valmistautua jo etukäteen nauttimalla vain ”valkoista” ruokaa, millä tarkoitettiin maitotaloustuotteista ja valkoisista jauhoista valmistettavaa syötävää.

Ruotsin fettisdag-sana saattaakin olla muunnos sanoista vita tisdag liittyen juuri päivän ruokavalioon, vaikka perinteisesti fettisdag-nimitystä on selitetty rasvaisilla ruoilla, joita ahmitaan kyseisenä päivänä ennen paaston alkamista. Karnevaaliajan viimeisestä päivästä käytetty ranskankielinen nimi Mardi Gras tarkoittaa nimenomaan ”rasvatiistaita”.

Liika on kuitenkin aina liikaa. Ruotsin kuningas (1751-1771) Adolf Frederikin kerrotaan nauttineen runsaan illallisen, huuhtoneen sen alas shampanjalla ja syöneen sitten jälkiruoaksi neljätoista laskiaispullaa, minkä seurauksena hän otti ja kuoli ruoansulatusvaivoihin.

Sivumennen sanoen en ihmettele yhtään, että kuoli. Olin juuri Ruotsinmaalla tapaamassa siellä asuvia tätejäni, ja söimme juhlan kunniaksi semlat. Ne olivat yhtään liioittelematta pääni kokoiset, mantelimassaa on reilu kerros ”kuopan” pohjalla ja sen päällä valtava määrä kermavaahtoa. Jos kuninkaan syömät pullat olivat yhtä isoja, olisi ollut yllättävää, mikäli hän olisi jäänyt urakastaan henkiin.

Herrasväki nautti laskiaispullansa aina mantelimassalla täytettyinä, muut perinteisesti sellaisenaan syvältä lautaselta kuuman maidon kera.

Meillä pullia alettiin täyttää vasta 1950-luvulla ja silloinkin ensisijaisesti kermavaahdolla ja hillolla. Suomalaisten enemmistö ei vieläkään innostu mantelimassasta, jolle ruotsalaiset ovat hyvin persoja, mistä olisi helppo vetää kulttuurieroihin liittyviä johtopäätöksiä.

Laskiaispullien syöminen alkoi meillä yleistyä tavallisen väen keskuudessa vasta samaan aikaan, kun pullien täyttäminen tuli tavaksi. Alkuun vehnäpullat olivat olleet Suomessakin kahviloissa ja konditorioissa nautittua parempien piirien herkkua, sillä valkoiset jauhot olivat ylellisyyttä, johon joka mökissä ei ollut varaa.

Leivonnaisen ylhäisestä statuksesta kertoo sen käyttö kosiskelumenoissa. Ruotsissa oli ennen vanhaan tapana, että poika antoi pullan mielitylleen laskiaisena, ja jos tämä vastasi tunteisiin, poika sai puolestaan pääsiäismunia paaston päätyttyä.

Eksoottisin paikka, jossa olen nauttinut perinteistä laskiaispullaa, on Bangkok.

Kotihotellini Narain itävaltalainen keittiömestari näki ala-aulaan jätetyn suomalaisen naistenlehden kannessa laskiaispullan kuvan ja kiikutti lehden minulle.

Selitin mistä oli kyse ja käänsin hänelle pyynnöstä lehdessä olleen laskiaispullareseptin.

Muutamaa tuntia myöhemmin näin huonepalvelun henkilökunnan jakamassa mansikkahillolla ja kermavaahdolla täytettyjä laskiaispullia suomalaisten hotellivieraiden huoneisiin.

AIHEESTA MYÖS: Mäkeä, päiviä vai jotain muuta?

LÄHTEITÄ:

• Nordiska museet: Fastlagen och fettisdagen
• Ancestry: Fastan (Lent)