”Taas kaikki kauniit muistot…”

Voin luopua joulukinkusta, joulukuusesta, joulukoristeista, jouluruoasta – ehkä jopa joulupukista, jos olisi ihan pakko. Yksi mistä en luopuisi edes pakon edessä, on joulumusiikki, joka on mielestäni paras tapa päästä joulutunnelmaan ja hyväntahtoiseen, maailmoja syleilevään mielentilaan.

Tärkeimmällä musiikillisella jouluperinteelläni on jo kunniakas historia. Kun palasin Suomeen vuosituhannen alussa, edesmennyt ystäväni Riitta puolisoineen vei minut ensimmäisen joulun alla maineikkaan Ylioppilaskunnan laulajien joulukonserttiin tunnelmalliseen Johanneksen kirkkoon. Kokemus oli niin vaikuttava, että olen ollut YL:n konsertissa siitä lähtien joka vuosi. Niin nytkin.

Punainen kuoro

Ylioppilaskunnan laulajat Johanneksen kirkossa

Muutama vuosi sitten kuoron uutena johtajana aloittanut Pasi Hyökki uskaltautui tekemään omasta mielestään epäilemättä varovaisia kokeiluja sekä kappalevalintojen että sovitusten suhteen. Kirkosta konsertin jälkeen poistuneilta kuulijoilta kysyttiin halukkuutta osallistua mielipidetiedusteluun, joka toteutettaisiin pyhien jälkeen puhelinhaastatteluna. Valikoiduin haastateltavien joukkoon ja käytin muistaakseni – tosin hieman kieli poskessa – ilmausta ”pyhäinhäväistyksen rajalla”. Minäkö muka muutosvastainen ja menneisyyteen takertuva?

Joulumusiikki on jotain pyhää eikä vain niiden laulujen osalta, joiden sanoma liittyy uskontoon. Sen tekee pyhäksi ja siksi koskemattomaksi sen nostalgisuus ja siihen liittyvä turvallinen jatkuvuus.

Ilmeisesti muutama muukin oli ollut samoilla linjoilla, koska nyt olemme palanneet tutummille vesille. Tänä vuonna iloiset, ”Kuuraparran” kaltaiset joululaulut olivat saaneet hienoja sovituksia, mutta pyhimmät oli jätetty rauhaan. Ohjelmaan sisältyivät alkavan Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi säveltäjämestarin parhaat palat.

Konsertin päätteeksi tapansa mukaan alttarilta kirkonpenkkien ympärille laskeutuneet kuorolaiset lauloivat yhdessä yleisön kanssa sen ylevimmän ja pakahduttavimman kaikista: ”En etsi valtaa loistoa”. Tuntui kuin olisimme olleet musiikin sylissä.

Konsertin taltiointi on kuunneltavissa joulupäivänä klo 19.03 YLE Areenassa. Tämän parempaa kinkunsulatteluohjelmaa ei ole olemassakaan.

Itse tietenkin itkin konsertissa solkenaan, kuten asiaan kuuluu. Epäilemättä moni muukin vuodatti kyyneleitä. Joulumusiikki koskettaa hyvin syvältä.

Syksyllä kuolleen Anneli-tätini kanssa tapasimme käydä laulamassa kauneimpia joululauluja. Työnjakomme oli, että hän lauloi ja minä itkin. Selitettyäni ensimmäisellä kerralla itkuni syyn – ei suru eikä ikävä vaan haikeus, nostalgia, musiikin kauneus – tätini suhtautui tilanteeseen samalla tyyneydellä kuin muuhunkin inhimilliseen elämänmenoon.

Alettuani taas kyynelehtiä adventista ympärivuorokautisen soittonsa aloittaneen Jouluradion ensimmäisistä tahdeista keksin uuden selviytymistaktiikan. Siirryin kuuntelemaan Jouluradion ruotsinkielistä sisarradiota, joka kepeillä ruotsalaisilla mausteilla ryyditettynä soittaa ihania, tuttuja kappaleita, mutta ruotsinkielisinä versioina.

Kyse on tietenkin omimman, yleensä äidinkielen yhteydestä tunteisiin. Luin hiljattain tutkimusta, jossa todettiin, että esimerkiksi terapiassa käytettynä vieras kieli auttaa luomaan etäisyyttä tunnekieleen liittyviin emotionaalisiin sisältöihin. Käytän siis hyväksi havaittua taktiikkaa, jonka ansiosta silmäni voivat rakastamastani joulumusiikista huolimatta loistaa kirkkaina kuin talvisen taivaan tähdet.

Musiikki tuo joulun.

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s