Grattis på Gustav Adolfsdagen!

suomen-lippu

Hyvää Ruotsalaisuuden päivää!

Glad svenska dagen!

Tässä juttu parin vuoden takaa:

Riikinruotsalaisessa kalenterissa lukee marraskuun 6.päivän kohdalla Gustav Adolfsdagen, suomalaisessa kalenterissa sen rinnalla myös Ruotsalaisuuden päivä. Mikä yhdistää Pohjolan leijonaksi kutsutun Kustaa II Aadolfin Suomen ruotsinkielisen väestön viettämään Ruotsalaisuuden päivään?

Selitykseen tarvitaan historiallista perspektiiviä monesta kohtaa maamme menneisyyttä.

Ruotsalaisuus saapuu Suomeen

Ruotsalaiset ja ruotsinkieli saapuivat Suomen rannikkoseuduille Ruotsin valtakunnan laajentumisen seurauksena 1100-1200 –luvulla. Tätä aikaisemmasta ruotsia puhuvasta väestöstä ei ole selvyyttä. Maahanmuuttajat olivat lähtöisin ensisijaisesti Tukholman ja Uppsalan ympäristöstä.

Ensimmäisten joukossa oli tunnetun legendan mukaan ristiretkeläisen ominaisuudessa myös Uppsalan apupiispa Henrik, jonka hahmosta tuli tärkeä osa suomalaista kansanperinnettä. Henrikin johtamasta ensimmäisestä ristiretkestä katsotaan alkaneen Ruotsin vallan ajan Suomessa. Seitsemän vuosisataa osana Ruotsia on olennainen osa meidän historiaamme ja sitä, keitä me olemme.

Ruotsinkielisten osuus Suomen väestöstä oli suurimmillaan 1809, kun Suomesta tuli Venäjän suurruhtinaskunta. Tuolloin 15 % oli ruotsinkielisiä, ja heidän asemansa säilyi vahvana myös venäläisessä Suomessa. Määrä alkoi laskea 1880-luvulta lähtien. Kun Ruotsalaisuuden päivää vietettiin ensimmäisen kerran 1908, heidän määränsä oli noin 12 %.

Nykyisin suomalaisista noin 5,5 %, siis pyöreät 300 000, puhuu äidinkielenään ruotsia.

Ansioitunut uskonsoturi

Kustaa II Aadolf (1594-1632) nousi Ruotsin valtaistuimelle 17-vuotiaana. Kuningas tunnetaan kansainvälisesti saavutuksistaan sodankäynnin alalla liittyen 30-vuotisen sodan tapahtumiin. Vuosina 1618-1648 käydyn, Westfalenin rauhaan päättyneen sodan käynnistäjä olivat katolisten ja protestanttien väliset erimielisyydet. Sotamenestys loi pohjan Ruotsin suurvalta-asemalle.

Ruotsi liittyi sotaan 1628, kun kuningas päätti lähteä tukemaan saksalaisia protestantteja. Hän saavutti joukkoineen merkittävää menestystä sotatantereella, mutta kaatui Lützenin taistelussa vuonna 1632. Kuolinpäivä oli käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan 6.marraskuuta. Tarinan mukaan kuninkaan ryöstetyn ja tallatun ruumiin löysi suomalainen ratsurykmentti.

Sotilaallisten ansioittensa ohella sankarikuningas tunnetaan myös yhteiskunnallisena uudistajana, joka toteutti historialliseksi kutsutun kompromissin Ruotsin kuningasvallan ja aateliston välillä. Aatelisto lupasi vaikutusvaltaisen säätynsä voiman valtion palvelukseen ja sai puolestaan kuninkaalta lupauksen entistä suuremmista etuoikeuksista.

Kustaa II Aadolfin kattavaa hallintouudistusta pidetään lakien säätelemän, modernin hallintokulttuurin ensiaskeleina ja Suurta Kompromissia ruotsalaista poliittista kulttuuria edelleen ohjaavana toimintatapana.

Kustaa II Aadolf on ajankohtainen myös siksi, että Mirkka Lappalaisen kirjoittama ”Pohjolan leijona, Kustaa II Adolf ja Suomi 1611-1632” on juuri valittu Tieto-Finlandia -ehdokkaaksi. YLE:n mukaan  se pureutuu uskonsoturina tunnetun kuninkaan valtakauden vaikutuksista Suomeen. Lappalaisen kirjassa Kustaa II Adolfin kokema oman vallan menetyksen pelko johti tehokasta hallintoa rakennettaessa Suomen entistä tiukempaan kytkemiseen emämaahan. Raadin mukaan Lappalainen houkuttelee lukijansa tuon ajan vallankäyttöön dekkarimaisella otteella. Taas yksi kiinnostava kirja lisää luettavaksi.

Juhlapäivä juurille

Ruotsalaisuuden päivän siemen alkoi itää 1800-luvulla, jolloin kansallisaate oli vahvasti vaikuttava voima koko Euroopassa. Alkujaan kulttuurisesta aatteesta nousi poliittinen liike, joka korosti kansojen itsemääräämisoikeutta ja nosti oman kielen kansallisen identiteetin keskiöön.

Myös Suomessa koettiin kansallinen herääminen. Erityisesti fennomaaneina tunnetut suomenmieliset ajoivat aktiivisesti enemmistön puhuman suomenkielen tuomista ulos torpista ja kirkoista ja sen nostamista valtakielen asemaan ja sivistyskieleksi.

1880-luvun kieliriidat vetivät rintamalinjat fennomaanien ja ruotsinmielisten svekomaanien välille.

Vuonna 1900 voimaan astui kieliasetus, joka teki suomesta tasaveroisen virkakielen ruotsin ja venäjän rinnalla, ja 1906 yleinen ja yhtäläinen äänioikeus vahvisti suomenkielisten asemaa. Äänioikeuden myötä sääty-yhteiskunnasta tuli kansalaisyhteiskunta.

Kuvatun kehityksen seurauksena ruotsinkielinen vähemmistö alkoi tuntea siihenastisen hyvin vakaan asemansa uhatuksi eikä syyttä. Yhteenkuuluvuuden tunnetta vahvistamaan perustettiin 1906 Ruotsalainen kansanpuolue, jonka aloitteesta alettiin viettää vuotuista Ruotsalaisuuden päivää.

Päiväksi valikoitui Kustaa II Adolfin kuolinpäivä sen edustaman vahvan Ruotsi-yhteyden takia. Hän oli ruotsalainen kansallissankari, jonka syntymäpäivää oli juhlistettu koko Ruotsin valtakunnassa ja myös Suomen ruotsinkielisen väestön keskuudessa puhein ja leivoksin vielä syntymän 300-vuotispäivänä 1894. Nämä juhlat olivat Ruotsalaisuuden päivän juhlallisuuksien malli, vaikka jostain syystä ajankohdaksi valittiin kuninkaan kuolinpäivä. Ehkä selityksenä oli ajatus kansallissankarin sankarikuolemasta. Tai sitten se kuninkaan löytänyt suomalaisrykmentti.

Ruotsalaisuuden päivänä suomenruotsalaiset eivät juhli Ruotsin suurvaltamenneisyyttä eivätkä 700 vuoden valta-asemaansa Suomessa. He juhlistavat esi-isiensä perintöä ja omia juuriaan sekä erityisesti omaa kieltään.

Äidinkieli on tärkeintä ja parasta, mitä meillä on. Oman kielen puhuminen on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus jopa niille Suomessa asuville, joiden koko geeniperimä ei ole lähtöisin ”Volgan mutkasta”.

Modersmålets sång (Äidinkielen laulu, Johan Hagfors. Kantaesitys 1898)

Hur härligt sången klingar på älskat modersmål!
Han tröst i sorgen bringar, han skärper sinnets stål.
Vi hört den sången ljuda i ljuvlig barndomstid,
och en gång skall han bjuda åt oss i graven frid!
Du sköna sång, vårt bästa arv från tidevarv till tidevarv:
ljud högt, ljud fritt från strand till strand i tusen sjöars land!

Vad ädelt fädren tänkte, vad skönt de drömt en gång,
det allt de åt oss skänkte i modersmålets sång.
Hur våra öden randas den sången är oss kär.
Vår själ i honom andas, vår rikedom han är!
Du sköna sång, vårt bästa arv från tidevarv till tidevarv:
ljud högt, ljud fritt från strand till strand i tusen sjöars land!

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s