Pimeässä pesässä

Talvipäivänseisaus osuu vuosittain aikavälille 20.-23.joulukuuta, yleisimmin 21. tai 22.päivään. 2016 seisaus tapahtuu astronomisen tarkasti ilmaistuna klo 12.44 keskiviikkona 21.12.

Vuosittainen vaihtelu johtuu siitä, että maan täyskierros auringon ympäri vaihtelee kestoltaan planeettojen vaikutuksen seurauksena. Myös maapallon oma liike vaikuttaa seisauksen tarkkaan ajankohtaan.

Seisauspäivänä valo on pohjoisella pallonpuoliskolla vähimmillään ja pimeä aika pisimmillään. Olemme vuodenkierrossamme maksimaalisen kaukana auringosta.

Australialaiset viettävät joulunsa rannalla grillaten, sillä heidän joulunsa on valaistusolosuhteiltaan melkein kuin meidän juhannuksemme. ”Down under” pallon toisella puolella päivä on tähän aikaan vuodesta maksimaalisen pitkä, ja esimerkiksi Sydneyssä valoisaa aikaa on reilut 14 tuntia, millä he eivät pysty kilpailemaan meidän kesäpäivänseisauksen aikaisen, 19-tuntisen päivämme kanssa.

seasonalvariations-edited

Kuva: Nasa

Niin idässä kuin lännessä auringon kierron eri vaiheet ovat aina olleet merkittäviä virstanpylväitä. Niistä tärkeimmät osuvat juuri vuodenaikojen taitteisiin, joita merkkaavat kalentereissa kevät- ja syyspäiväntasaukset sekä kesä- ja talvipäivänseisaukset.

Esikristillisellä ajalla Euroopassa vietettiin vuoden pimeimpään aikaan juhlia, joissa oli paljon nykyisen joulun piirteitä.

Antiikin Roomassa juhlittiin kaikkien jumalien isää Saturnusta. Selitys löytyy astrologiasta: talvipäivänseisaus tapahtuu samana päivänä, jona aurinko siirtyy tähtikartoilla Saturnus-planeetan hallitsemaan Kauriin tähdistöön.

Juhlaa vietettiin paitsi antamalla lahjoja niin myös uhkapelejä pelaten, ylensyöden ja juopotellen. Meno äityi niin hulvattomaksi, että se antoi kieleemme uuden termin saturnalia kuvaamaan moraalitonta ja kaikin puolin yhteiskuntakelvotonta käytöstä. Alun perin juhlat kestivät vain yhden päivän, mutta loppujen lopuksi Saturnalia -festivaali jatkui kokonaisen viikon 17–23.joulukuuta.

Rooman keisari Aurelianuksen päätöksellä Saturnaliaa seuranneesta joulukuun 25.päivästä tehtiin 200-luvulla kuolemattoman auringon syntymäpäivä, mutta 300-luvulla kirkko puuttui asioiden kulkuun ja julisti päivän Jeesuksen syntymäpäiväksi, mahdollisesti tarkoituksenaan häivyttää pakanalliset perinteet kristinuskon tieltä. Nimenomaiseen päivään päädyttiin hyvin konkreettisesta syystä: kirkon opetuksen mukaan tasan yhdeksän kuukautta aikaisemmin – maaliskuun 25.päivänä – enkeli Gabriel ilmestyi Neitsyt Marialle ja ilmoitti, että tämä oli raskaana eli silloin ”Jeesus sikisi pyhästä hengestä”.

Jeesuksen syntymäpäivää oli aikaisemmin vietetty ”vanhana jouluna” eli loppiaisena, koska erheellisesti oli ajateltu Jeesus-lapsen syntyneen sinä päivänä, kun Itämaan viisaat miehet saapuivat Betlehemiin. Totuushan on, että tietäjiltä tuhraantui matkaan paljon aikaa eivätkä he ehtineet perille Betlehemiin Jeesuksen syntymäpäivänä vaan vasta kaksi viikkoa sen jälkeen.  ”Vanhan joulun” ajankohta oli puolestaan aikojen alussa egyptiläisten määrittämä talvipäivänseisauksen päivä.

Kuva: Stonehenge guided trips

Myös pohjoisen pakanoilla oli esikristillisellä ajalla omat menonsa vuodenkierron lyhimpään päivään liittyen. Elävällä tulella oli keskeinen asema vuoden tärkeimmän juhlan vietossa: tuli symboloi pian palaavaksi tiedetyn auringon valoa ja lämpöä.

Tuomaan päivän ja joulun välistä aikaa on kutsuttu pesäpäiviksi. Auringon sanottiin olevan kolme päivää kannallaan eli pesässään, jossa ”se kerää voimaa”. Jos aurinko ei näyttäydy näinä päivinä, uskotaan tulevan sateinen kesä. Vähäinenkin paiste lupaa kuivaa ja poutaista kesää. Kasket ainakin palavat, jos Eevan päivänä varjonsa näkee.

Savutuvan apaja

Niin Skandinaviassa kuin muualla vanhassa Euroopassa tätä ajankohtaa kutsuttiin anglosaksista perua olevalla nimellä jule. Sitä on yritetty yhdistää muinaisnorjan pyörää ja ratasta merkitsevään sanaan jól (vrt. ruotsin hjul), joka viittasi vuodenkiertoon ja aurinkoon. Muinaisgermaaninen jehwla on vielä vanhempi laina ja oman juhla-sanamme sekä mahdollisesti myös jule ja jól sanojen ja siten myös joulumme kantasana    

Ihan eri näkökulman asiaan antaa Veijo Meri, joka kirjoittaa kirjassaan Sanojen synty näin: ”Alun perin joulu oli pakanallinen keskitalvenjuhla. Sanan alkumerkityksestä kiistellään. Sanotaan, että se tarkoitti lumimyrskyjen aikaa. Toisen selityksen mukaan se oli ilojuhla, sukua latinan sanalle joculus (=pila, leikinlasku).”

Summa summarum: Iloista juhlaa, jota tätä nykyä kutsumme jouluksi, vietetään vuoden pimeimpään aikaan auringon valoa odoteltaessa.

Monissa muissa kielissä hylättiin kristinuskon leviämisen myötä joulumme kaltaiset, mahdollisesti pakanallista perua olevat nimet ja otettiin käyttöön kristinuskoon viittaavat ja pohjautuvat nimet. Yleisiä ovat sekä englannin tapaiset Christmas (Christ mass = Kristus-messu) että ranskalaisten Noelin ja espanjalaisten Navidadin tapaiset nimet, joiden kantana on latinan syntymäjuhlaa tarkoittava Natalis.

Aurinko nousee 21.joulukuuta Helsingissä klo 9.24 ja laskee klo 15.13. Vuoden lyhimmällä päivällä on pituutta 5 tuntia 49 minuuttia. Jouluaattoon on enää kolme yötä.

Lähteitä:

2 thoughts on “Pimeässä pesässä

  1. ”Rooman keisari Aurelianuksen päätöksellä Saturnaliaa seuranneesta joulukuun 25.päivästä tehtiin 200 -luvulla kuolemattoman auringon syntymäpäivä, mutta 300 -luvulla kirkko puuttui asioiden kulkuun ja julisti päivän Jeesuksen syntymäpäiväksi tarkoituksenaan häivyttää pakanalliset perinteet kristinuskon tieltä.”

    Olikohan näin? Tai siis mietityttää se, minkä takia auringon juhlan juhlinta olisi ajoitettu juuri 25.12:ksi. Joskus on esitetty, että tuon ajoitus voisi olla ollut vastaveto sille, että osa kristityistä vietti silloin joulua (ks. esim. http://www.areiopagi.fi/onko-joulu-sittenkin-alunperin-kristillinen-juhla/ ). 200-luvun lopulla, jolloin Aurelianus mahdollisesti aurinkojuhlan tuohon ajankohtaankin asetti, kristinusko oli tavallaan ”laiton uskonto” Roomassa, mutta jo erittäin laajalle levinnyt.

    Tosin historiantutkijoiden parissa on huomautettu siitä, että aurinkoa koskeva juhlinta 25.12. osalta perustuu aika myöhäisiin lähteisiin. Eli historiantutkimuksen kannalta tilanne on avoin sen suhteen, vietettiinkö joulua 25.12. aiemmin vai myöhemmin kuin aurinkoa samana päivänä, koska lähteet eivät asiaa suoraan kerro. Esimerkiksi erään suomalaisen historiantutkijan mukaan aurinkoa tavattiin juhlia syksyllä, mutta antiikin lähteet ovat harvinaisen hiljaa 25.12. osalta auringon juhlinnasta puhuttaessa:

    ”Auringonjumalan kunniaksi vietettyjä juhlia tunnetaan Rooman keisariajalta muutamia. Ajallisesti nämä sijoittuvat elokuun alku- ja loppupuolelle sekä joulukuun 11. päivään. Lisäksi Aurelianuksen perustamat kisat lienee järjestetty lokakuun 19.–22. välisenä aikana. Sen sijaan joulukuun loppupuolelta ei tunneta viittauksia auringonjumalan juhlintaan ennen 300-luvun puoltaväliä: jo aiemmin mainittu Filocaluksen kalenteri mainitsee 25. joulukuuta kohdalla sanat natalis invicti, voittamattoman syntymäpäivä. On yleisesti oletettu että tämä viittaisi auringonjumalaan, joskaan täyttä varmuutta asiasta ei ole – kalenteri ei mainitse noiden kahden sanan lisäksi asiasta mitään muuta.”

    http://alusta.uta.fi/artikkelit/2012/12/18/saturnalia-natalis-invicti-seka-joulun-alkupera.html

    • Kyse lienee valtapelistä. Kristinusko nähtiin epäilemättä uhkana vanhoille uskonnoille ja uskomuksille, jotka kuten perinteet yleisemmin näyttäisivät tukevan olemassa olevia valtarakenteita.

      Auringonjumalan juhlan ajoittuminen 11.joulukuuta saattaa kaikesta huolimatta liittyä vuoden lyhimpään päivään, sillä ”kun Lucian muistopäivä otettiin 1300-luvulla katolisen kirkon pyhimyskalenteriin, sitä seuraavana päivänä 14.12 oli käytössä olleessa juliaanisessa kalenterissa talvipäivänseisaus. Vielä Suomen vuoden 1646 kalenterissa sanottiin: “Lucia pisimmän yön anda, Vitus pisimmän päivän kanda.” Vituksen muistopäivä 15.6 oli silloisen kesäpäivänseisauksen ajankohta.” Lainaus on Lucian päivästä kirjoittamastani jutusta.

      Toki mitä vanhempia lähteitä tutkitaan, sen tulkinnanvaraisemmaksi tilanne käy. Onneksi kuitenkin olemme nyt todistettavasti ohittaneet vuoden lyhimmän päivän ja aloittaneet matkan kohti kevättä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s