Keskivertoa parempi ihminen

Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

Tänä päivänä 65 vuotta sitten annetun kansainvälisen ihmisoikeuksien julistuksen 1.artikla

Olin keskikoulussa 1960-70 -lukujen vaihteessa, kun monien aikalaisteni tapaan sain osana yhteiskunnallista heräämistäni ahaa-elämyksen: Etelä-Afrikassa harjoitettu valtion virallinen apartheid-politiikka edustaa pahuutta puhtaimmillaan ja se on moraalisesti väärin.

Hämmästyttävää oli se, että vaikka kaltaiseni lintukodossa kasvanut teini näki tapahtuvan vääryyden niin kaukaa, Etelä-Afrikan valkoinen hallitseva vähemmistö ei nähnyt – tai ei halunnut nähdä – sitä.

Tuolloin en vielä ymmärtänyt, että kyse on aina taloudellisista eduista ja ihonväriä käytettiin Etelä-Afrikassa keinotekoisena ja sattumanvaraisena vaurauden ja hyvinvoinnin jakamisen perusteena.

Mandela

Kuva: BBC

Kun presidentti Martti Ahtisaarta haastateltiin Nelson Mandelan (1918-2013) kuoleman jälkeen, hän sanoi ihmettelevänsä eniten sitä, että Mandela pystyi antamaan vastustajilleen anteeksi kokemansa valtavan vääryyden.

Ihminen, joka vie kanssaihmiseltä tämän vapauden, on vihan vanki, hän on lukkiutunut ennakkoluulojen ja ahdasmielisyyden kaltereiden taakse … Sekä sorretulta että sortajalta viedään  ihmisyys.

Nelson Mandelan kirjasta ”Pitkä tie vapauteen: omaelämänkerta” (1995)

Olin itse miettinyt vuosien varrella samaa asiaa ja tullut siihen tulokseen, että Mandela oli poikkeuksellisen epäitsekäs ja viisas mies. Hän asetti yhteisönsä ja maansa edun henkilökohtaisen etunsa edelle, koska hän ymmärsi, että se on ainoa tie parempaan tulevaisuuteen.

Jos tämä olisi keskiverto ja normaali tapa toimia vallankäyttäjien keskuudessa, useimmat vuosikymmeniä jatkuneista sodista ja vihollisuuksista olisivat jo loppuneet ja päätyneet historian kirjoihin. Niin ei ole tapahtunut, sillä konflikteja ylläpitää koston kierre ja oman hyödyn tavoittelu.

Koko elämäni olen omistanut Afrikan kansojen vapaudelle. Olen taistellut valkoista herruutta vastaan ja olen taistellut mustaa herruutta vastaan.

Olen vaalinut tasa-arvoisen ja vapaan yhteiskunnan ihannetta, jossa kaikki elävät keskenään sovussa ja kaikilla on samat mahdollisuudet. Tämä on ihanteeni, jonka puolesta pyrin elämään ja jonka pyrin saavuttamaan. Mutta tarvittaessa se on ihanteeni, jonka puolesta olen myös valmis kuolemaan.

Puheesta, jonka Mandela piti 27 vuoden vankeuteen johtaneen oikeudenkäyntinsä alussa 1964

Mandela itse nosti useissa haastatteluissa esiin hämmennyksensä sen johdosta, että hänen päähänsä on yritetty sovittaa pyhimyksen sädekehää. Hän vakuutti olevansa ihan tavallinen kuolevainen, mutta tuskin nyt kuitenkaan. Kyllä Nelson Mandela oli todellinen suurmies, aikamme parhaimmistoa.

Tosin valkoisen vähemmistön silmissä hänen alkuperäinen, xhosankielinen etunimensä Rolihlahla saattoi kuvata häntä paremmin kuin ”suurmies”: nimi tarkoittaa häirikköä. Mandelaa kunnioittaneet käyttivät hänestä hänen klaaninimeään Madiba.

Pelottava ajatus on se, että ne jotka kieltävät Mandelan poikkeuksellisen suuruuden, kieltävät ehkä myös rotuerotteluun ja muuhun eriarvoisuuden ylläpitämiseen sisältyvän pahan.

Niille, jotka ovat liian nuoria muistamaan, mitä apartheid oikeasti tarkoitti, sekä ikäisilleni, jotka haluavat matkata down the memory lane, suosittelen Richard Attenborough’n ohjaamaa, valkoisen eteläafrikkalaisen journalisti Donald Woods elämästä kertovaa elokuvaa.

Woods oli anti-apartheid aktivisti ja vuonna 1987 ensi-iltansa saanut filmi nimeltään Huuto vapaudelle (Cry Freedom). Elokuva teki tunnetuksi oheisen linkin takaa löytyvän, edelleen kurkkuani kuristavan sävellyksen, joka kirjoitettiin alun perin virreksi, mutta josta tuli apartheidin vuosikymmeninä rotuerottelun vastaisen taistelun symboli.

Nkosi Sikelel’ iAfrika

Nykyisin melodia on osa Etelä-Afrikan kansallishymniä kuten on myös valkoisen vähemmistön afrikaansinkielinen Die Stem van Suid-Afrika. Näin päätti sateenkaarikansakunnan ensimmäinen musta presidentti Nelson Mandela, jonka virkaanastujaisissa vuonna 1994 esitettiin molemmat sävellykset.

Lähde matkaan tästä maailmasta sinä vallankumouksellinen ja rakastava sielu sen Jumalan nimeen, joka loi sinut, joka kärsi kanssasi ja joka vapautti sinut. Lähde kotiin Madiba, olet epäitsekkäästi tehnyt kaiken, minkä Jumalaan uskova tietää hyväksi, jaloksi ja kunnialliseksi. Lepää rauhassa ja ylösnouse kunniassa.

Rotusorron vastustajien suosimassa kirkossa laadittu rukous

LÄHTEITÄ:

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s