Kirjoitettu

ISON☄ vai ei

Seurasin eilen illalla sohvaltani komeetta ISONin hiukset – siis omani – pystyyn nostattavan jännittävää taivalta Auringon ympäri.

Nasan ISON Toolkit -sivuston reaaliaikaiseen lähetykseen osallistui noin 40000 ISONista innostunutta maallikkoa sekä talon puolesta astrofyysikoita, helioastronomeja, komeetta-asiantuntijoita ym. tietävää väkeä. Säännöllisin välein iPadin näytölle ilmestyi tuoreita kuvia kiitos Nasan ja sen eurooppalaisen sisarjärjestön ESA:n kuvantavien satelliittien.

Kun ISONin ja Auringon lähimmästä kontaktista oli kulunut noin tunti, asiantuntija toinen toisensa jälkeen totesi, että kyllä ISON on entinen komeetta. Heidän mielipiteensä perustui siihen, että kuvissa näkyi enää ISONin pyrstö, mutta ei lainkaan sen päätä eli koman peittämää ydintä. Sen oletettiin menneen tuusan nuuskaksi Auringon pätsimäisen kuumuuden ja valtavan painovoiman puristuksessa.

Vain yksi astrofyysikko jaksoi jankuttaa: ”Mutta missä ne palaset on, jotain on pakko näkyä, eihän se voi ilmaan haihtua (vaikka kyllä kai se periaatteessa voi)”.

Luovutin ja kömmin masentuneena yöpuulle. Mutta voi tätä uutta onnen päivää!

Vastoin useimpien viisaiden mielipidettä ISON näytti nousseen yön tunteina kuin Fenix-lintu tuhkasta, mikä sivumennen sanoen onkin kovin osuvaa, sillä ISON oli ohitushetkellä Skorpionin tähdistössä ja astrologiassa Skorpionin pääteema on energian ja elämän kiertokulku ja uudelleensyntymä. Miten hassu sattuma!

Asioiden tämänhetkisestä yllättävästä tilasta on yksi  pääteoria. Sen mukaan ISONista jäi vaarallisen ohituksen jäljiltä riittävän suuria kappaleita niin, että komeetasta irtoavasta materiaalista alkoi syntyä vielä uusi pyrstö vaarallisessa operaatiossa menetetyn tilalle. Tämä selittäisi asiantuntijoita hämmästyttäneen ISONin kirkastumisen tunteja ohituksen jälkeen.

Mainitussa Nasan ISON-lähetyksessä Karl Battams -niminen komeettatuntija, joka kertoi hengittäneensä ISONia maaliskuusta lähtien, totesi ISONin yllättävän kerta toisensa jälkeen. Tuhansia komeettoja seurannut Battams ei omien sanojensa mukaan ole koskaan nähnyt mitään ISONin kaltaista.

Tällä hetkellä asiantuntijat pitävät suunsa supussa eikä kukaan heistä halua sanoa mitään siitä, milloin ja miten kirkkaana sitkeä ISON ilmestyy – jos ilmestyy – näköpiiriin. Moni heistä totesi eilen, että päinvastoin kuin suuri yleisö toivoo, tiedemiehillä ei ole vastauksia kaikkiin kysymyksiin. ISONin ”ylösnousemuksen” jälkeen moni heistä saattaa olla entistäkin varovaisempi. Toivon täyttämä odotus siis jatkuu.

Elleivät asiantuntijat saa minua toisiin aatoksiin, aion optimistisena luonteena hakeutua sekä lauantaina että sunnuntaina otolliselle paikalle noin tuntia ennen auringonnousua. Sitten alan tarkkailla horisonttia itä-kaakossa, josta toivon komeetan nousevan esiin pyrstö edellä.

Maailmankaikkeus on mahtava paikka! ☄

Kirjoitettu

Tulikoe á la ISON☄

Kirjasta Muumipeikko ja pyrstötähti
Kirjasta
Muumipeikko ja pyrstötähti

Komeetta ISONin kohtalonhetket koittavat torstaina, kun pitkäpyrstö ohittaa Auringon  noin klo 20.30 Suomen aikaa. Se kiitää  tuolloin 1,3 miljoonan  kilometrin tuntivauhdilla 1,2 miljoonan kilometrin etäisyydellä tähdestämme, astronomien mukaan sen pintaa hipoen.

Jäinen ISON on kuin lumipallo, joka heitetään liekkeihin. Sitä on vastassa Auringon noin 2000 asteen kuumuus. Haihtuuko ISON höyrynä avaruuteen vai pelastuuko se nopeutensa ansiosta? Jännitys tiivistyy. Toista tilaisuutta ei tule.

Tästä linkistä avautuvassa hienossa Aurinkoa tarkkailevien satelliittien kuvannuksessa näkyy, kuinka läpimitaltaan noin 4-5 -kilometrinen ISON puskee kohti Aurinkoa vastatuulessa, mikä saa sen pyrstön aaltoilemaan.

Tähtemme haastoi ISONin lähettämällä vastaanottokomiteaksi aurinkomyrskyn ja hui: tuulenpuuska katkaisi komeetta-paran pyrstöltä pään! Onneksi pyrstö on tosiaan miljoonia kilometrejä pitkä niin, että pieneen typistykseen oli varmaan varaa. Ei siis kuitenkaan ihme, että ISON pitää kiirettä. Auringonhipojalla ei ole helppoa, kun Auringon aktiivisuus on suurimmillaan.

Solarsystemscope -sivustolla on puolestaan erinomaisen valaiseva ISON-animaatio. Se näyttää ISONin reitin syyskuun alusta, kun sen jo saattoi erottaa teleskoopilla, kevääseen 2014 asti, jolloin ISON – jos Luoja suo – katoaa sinne mistä se tulikin: Oortin pilveen aurinkokuntamme äärilaidalle. Hienossa animaatiossa on paljon säätömahdollisuuksia.

ISONin suuren seuraajajoukon keskuudessa heräsi muutama päivä sitten huoli, kun komeetan pölyn ja kaasun tuotanto näytti hiipuvan. Oliko ISONin ydin jo hajonnut? Myös komeetan odotettua hitaampi kirkastuminen on herättänyt keskustelua.

Jos huonoin vaihtoehto toteutuu, ISONille käy kuin sisiliskolle sen pyrkiessä karkuun: jäljelle jää vain häntä – tai ehkä vain osia siitä. Peli ei ole kuitenkaan kokonaan menetetty, sillä ISONin pyrstö koostuu samoista aineista kuin ISONin ydin. Siksi tieteen ja tiedonhankinnan näkökulmasta tärkein on jäljellä: ISONin tuliaiset eli aurinkokuntamme rakennusaineita sen syntyhetkiltä.

Jos taas kaikki menee hyvin ja ISON selviää seikkailustaan ehjin nahoin, se on ihailtavissa taivaalla koko joulukuun ajan. Lähinnä Maata aurinkokuntamme kosminen vierailija on tapaninpäivänä. Oletettavasti näky on parhaimmillaan heti joulukuun alussa, kun ISON on riittävän korkealla horisontin yläpuolella ennen aamunkajoa. ISONin jo nähneiden mukaan sen väri on sinertävä.

ISON Etelä-Suomen aamutaivaalla kello 8.30. Kuva: URSA, Veikko Mäkelä
ISON Etelä-Suomen aamutaivaalla kello 8.30.
Kuva: URSA, Veikko Mäkelä

Paikannusta voi kokeilla  kuun vaihteessa muiden taivaankappaleiden avulla. Ennen auringonnousua kaakossa lähellä horisonttia loistaa Merkurius. ISON löytyy siitä alaviistoon vasemmalle eli itään päin. Tähtitieteellisen yhdistyksen URSA:n sivuilla pääsee tekemään tähtikartan myös kyseiselle ajanhetkelle. Sen avulla asetelma selviää hyvin. Ohessa sama näkymä kuvana URSAn sivustolta.

Henkilökohtaisesti toivoisin kyllä kovasti näkeväni ISONin tai edes sen pyrstön, vaikka lyhyemmänkin, sillä en ole koskaan elämässäni nähnyt komeettaa.

Toistaiseksi selittämättömästä syystä en ollut kuulolla, kun säännöllisin välein aurinkokunnassamme vierailevat kolme pyrstötähteä olivat täällä viime käynneillään 1980-1990 -luvuilla. Toista tilaisuutta ne eivät minulle tarjoa, sillä niiden vierailuväli on ihmisikään nähden pitkä.

Halleyn komeetta (1986) tulee näköpiiriimme seuraavan kerran vuonna 2061. Hale-Bopp (1996-1997) palaa arviolta vuonna 4380. Hyakutakea (1996), jolla oli 570 miljoonaa kilometriä pitkä pyrstö, joudutaan odottamaan vielä pidempään, Nasan mukaan noin 14 000 vuotta.

Helpotusta komeetan nälkääni tarjoavat ISONin kaltaiset kertavierailijat, jotka saapuvat kotikulmillemme yllättäen ja pyytämättä kuin entiselle pääministerille Iran Gate -paperit. Parhaillaan aurinkoa lähestyvä ISON saattaa olla ainoa mahdollisuuteni.

Siksi toivotankin ISONille onnea ja menestystä valitsemallaan tiellä. Toivottavasti näemme muutaman päivän kuluttua.

Kirjoitettu

Muuttolintusen tie

Lauantaina pidettiin isosiskoni siunaustilaisuus.

Kun Mikko-serkkumme ajoi Tampereelta tilaisuuteen Heinolaan, hän näki taivaalla satapäisiä kurkien parvia matkalla etelään. Niiden perässä lensi viiden joutsenen joukko.

Ne olivat varmaan hakemassa siskoani.

Kirjoitin oheisen jutun sielulinnusta neljä vuotta sitten, kun havahduin tähän mystiseen ja lohdulliseen ilmiöön äitini kuoleman yhteydessä.

Linnuilla on kadehdittava kyky, joka meiltä muilta luomakunnan toimijoilta joitain hyönteisiä lukuun ottamatta puuttuu: ne pystyvät liikkumaan luontevasti maan ja taivaan välillä.

Siksi ei olekaan kummallista, että monien kulttuureiden kansanperinteessä lintuun liitetään kuoleman ja sielunvaelluksen symboliikkaa. Juutalaisen näkemyksen mukaan kyyhkynen opastaa sielut maan päältä taivaaseen, Syyriassa sama tehtävä on langennut kotkalle. Muinaiset egyptiläiset uskoivat sielun poistuvan ruumiista linnun, usein haukan, muodossa.

Joutsenen_kalliokuvaMyös muinaissuomalaisilla ja laajemmin kaikilla kantauralilaisilla kansoilla oli sama ajatus: sielu matkasi taivaaseen linnun viemänä tai linnun hahmossa. Linnut olivat välittäjiä maan ja taivaan välillä.

Muuttomatkoja tekevät vesilinnut (joutsenet, hanhet, sorsat) ovat taivaallisten jumalten viestinviejiä. Lintujen tie ylisen ja ihmisten maailman välillä kulkee pitkin Linnunrataa. Vesilinnut toteuttavat keskimmäisessä maailmassa [maan päällä] jumalten tehtäviä ja symboloivat ihmisten ja eläinten sieluja.

Taivaannaula-sivusto: Jumalten ja vainajien linnut

Kun ajoimme takaisin Helsinkiin äitini siunaustilaisuuden jälkeen, peltoaukealla tien varressa oli suuri joukko joutsenia. Niilläkin oli selvästi lähtö mielessä. Liekö odottivat äitiäni?

Vainaja saattoi myös ilmestyä linnunhahmossa vanhalle kotipihalle omaisia tapaamaan. Pihapiirin pikkulintujen ruokkiminen, erityisesti joulun aikaan, onkin merkinnyt suvun vainajien kutsumista mukaan yhteiseen juhlaan.

Taivaannaula-sivusto: Jumalten ja vainajien linnut

Sielulintu (Sanna Annukka)
Sielulintu (Sanna Annukka)

Esi-isiemme tapaan muinaiset keltit ja kreikkalaiset uskoivat, että kuolleet palaavat vierailulle maan päälle linnun muodossa. Islamilaisen perinteen mukaan sielut säilyttävät linnun muotonsa tuomiopäivään asti.

Istuimme Ruotsin tätini kanssa siunaustilaisuutta seuraavana aamuna aamiaispöydässä, kun keittiön ikkunan taakse tuli räpistelemään talitinttikaksikko. Hyvän tovin ne siinä meitä katselivat ruskeilla nappisilmillään ja katosivat sitten taivaan tuuliin.

Viime vuoden toukokuussa, Snellmanin päivänä, olin ollut setäni hautajaisissa. Samana iltana istuin parvekkeellani erään toisen hautajaisvieraan kanssa, kun kaksi pääskystä kerta toisensa jälkeen kävi näyttäytymässä meille parvekelasien takana.

Olga-mummini kuoli 1980-luvun alussa. Kun edellä mainittu tätini oli palannut takaisin Ruotsiin äitinsä hautajaisista, hän katseli ulos kotinsa ikkunasta. Ikkunaa kohti laskeutui hiekkatien mäen päältä. Mäkeä pitkin askelsi ripirinnan kaksi varista. Ne vaappuivat alas koko mäen pituuden ja jatkoivat matkaansa talon kohdalta pois päin kaartunutta tietä pitkin, edelleen jalan, kunnes katosivat horisonttiin. ”Ihan kuin mummi ja ukki kotipihassa”, tätini muisteli.

En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Sakari Topelius: Varpunen jouluaamuna

Luottamukseni sielulintuihin on yhtä vankka kuin esi-isilläni. Minuun vetoaa paitsi ajatuksen kauneus niin myös sen sisältämä käsitys, että me ihmiset emme ole luomakunnan kruunu vaan tasavertainen osa luontoa ja sen kiertokulkua.

KyyhkynenJäänteenä muinaissuomalaisten uskosta lintu on meillä edelleen usein nähty kuva sekä kuolinilmoituksissa että hautakivissä. Myös äitini koivupuista uurnaa koristi lintu valmiina lehahtamaan lentoon.

   Niin kuin muuttolintusen tie taivasta kohti matka vie.

Hilja Haahti

Kirjoitettu

ISON ☄ näkyvissä!

Urbaanin valosaasteen ulottumattomissa asuvien ja muiden toiveikkaiden kannattaa seuraavana pilvettömänä aamuna kuikailla avoimelta paikalta itä-kaakkoiseen horisonttiin juuri ennen auringonnousua. Siellä saattaa hyvällä onnella näkyä ISON ”Beatle” Pitkätukka ☄, vaikkakin sen erottaminen aamun kajon takia on haasteellista.

ISONin kirkkaus on viime päivinä lisääntynyt useampien purkausten seurauksena, ja komeetta on kasvattanut itselleen pitkän pyrstön.

Koska vuoden kosminen jännitysnäytelmä eli ISONin auringonohitus 28.11 on lopputulemaltaan hyvin riskialtis operaatio, joka saattaa jättää jälkeensä vain kauniit muistot, ei asiasta innostuneen kannata lykätä komeetan havainnointia ohituksen jälkeiseen aikaan.

Minun on tapana maata ja katsella niitä ennen kuin nukun ja ihmetellä kuka mahtaa asua niissä ja miten sinne pääsisi. Koko taivas näyttää niin ystävälliseltä, kun se on täynnä pieniä silmiä.

Nuuskamuikkunen kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti

Näitä sivustoja seuraamalla pysyy hyvin ajan tasalla tilanteen kehityksestä:

Kirjoitettu

Pientä ja kaunista

Marketti: tunnettu 1100-luvun alusta lähtien, ”tapaaminen sovittuna aikana karjan ja elintarvikkeiden osto- ja myyntitarkoituksessa”. Indoeurooppalaisesta juuresta merk-, alunperin mahdollisesti etruskin kielen talouden ja rahan eri osa-alueisiin viittaava sana.

ONLINE ETYMOLOGY DICTIONARY

Etsin aamuna muutamana tiettyä kenkäparia yläkaapista ja löysinkin etsimäni. Kengät olivat muovipussissa, jossa luki Tsakanos Market Adamas Milou.

Lennähdin heti mielikuvituksen siivillä Egeanmerelle Miloksen saarelle ja siihen onnelliseen hetkeen, kun istuskelin viime kesälomalla syömässä jäätelöä bussipysäkillä kyseistä markettia vastapäätä. Aurinko lämmitti ihoa, taivas oli sininen ja jalassa olivat varvastossut.

Miloksen marketti oli pienempi kuin suomalaiset R-kioskit. Sen osuvampi kreikankielinen titteli olisikin bakaliko (turkin ruokakauppaa tarkoittavasta sanasta bakkal) eli ensisijaisesti elintarvikkeita myyvä pieni kulmakauppa.

Pienestä koosta huolimatta siellä oli muiden muassa lihatiski enkä nyt puhu tiskistä, jossa on muoviin käärittyä marinadiin hukutettua lihaa, vaan oikeasta lihatiskistä, jonka takana seisoo valkoisessa takissaan herra lihamestari.

Tiskissä on lihan lisäksi sulassa sovussa makkaroita, kinkkuja ja juustoja – kaikki irtotavarana -, joista leikataan asiakkaan toivomia paloja ja siivuja, ja tiskin takana on lihamestarin lisäksi isoja pönttöjä, joissa on eri valmistajien irtofetaa ja jos jonkinlaisia oliiveita.

Tässä tilaihmeessä on totta kai tarjolla kaikkea syötävää, mitä ihminen henkensä pitimiksi tarvitsee, ja myös monipuolinen valikoima alkoholijuomia sekä taloustavaraosasto.

Leipää ei ole, sillä vastapäätä on melkein vuorokauden ympäri avoinna oleva leipomo, jossa on jatkuva jono. Kaupunkilaiset ja lomalaiset hakevat ihania suolaisia piiraita, uunituoreita leipiä ja sämpylöitä, kaikkea makeaa herkullisista täytekakuista ja pikkuleivistä suklaisiin ja marenkeihin.

Mieleeni muistui myös edelliskesän Paroksen matkalta hotellin lähimarket, joka oli lattiapinta-alaltaan vielä pienempi kuin Miloksen marketti. Tila oli täällä käytetty maksimaalisen tehokkaasti hyväksi ylöspäin: hyllyt ylsivät korkealle katon rajaan asti, mistä rouva kauppias noukki pitkävartisella ”robottikädellä” tavaraa asiakkaan toiveitten mukaan.

Myös tässä puodissa oli kaikkea, mitä ihminen tarvitsee, mutta ei mitään liikaa. Suurin ero kaiken maailman super- ja hypermarketteihin on valikoiman laajuudessa: jugurttia ei ole kahtakymmentä erilaista vaan ehkä kahta tai kolmea merkkiä. Markkinoinnin kielellä ilmaistuna: Lajitelma on laaja, mutta valikoima suppea. Hyvin riitti.

Ostin Paroksen kaupan kosmetiikkaosastolta kynsilakanpoistoainetta. Merkki oli tuntematon, muovipullo oli iso ja tuote maksoi yhden euron. Aina kun teen manikyyrin, muistan lämmöllä sekä kauppaa ja sen pitäjää että Parosta ja hotellin polkupyörää, jolla me hotellivieraat poljimme muutaman sadan metrin matkan kauppaan.

Aamulla piti olla varhain liikkeellä, sillä kun leipä loppui, lisää tuli vasta seuraavana aamuna. Kuka nyt edellispäivän leipää söisi? Tai muovipussileipää?

Minulla on oletettavasti geeneissä rakkaus perinteiseen kaupankäyntitapaan, sillä isoisäni piti sekatavarakauppaa Mouhun kylässä, kun olin alle kymmenen vanha.

Lajitelma oli ääretön: polttoaineista villalankoihin, napeista maaleihin, irtojauhoista työkaluihin, hevosenlängistä kankaisiin, maksasta (jota inhosin myydä toimiessani alaikäisenä kauppa-apulaisena) laamapaitoihin, makkaroista pitsikauluksiin. Uudenvuodenaattona tehtiin inventaari, jolloin laskettiin jokainen naula ja nallekarkki.

Toiseen mummilaan ja takaisin pääsimme kaupallamme kaksi kertaa viikossa käyneen Heinosen liha-auton kyydissä. Kerran oli pieniä ongelmia, kun koiranpentu, jota olimme viemässä mummin ja ukin iloksi, oksensi koko matkan.  Muuten kuljetusjärjestely sujui moitteettomasti ja luotettavasti.

Näin hulvattoman letkeä meininki ei tietenkään nykymaailmassa ole meillä enää sallittua, koska se katsotaan kaikin puolin epäsopivaksi ellei suorastaan hengenvaaralliseksi. Onneksi muistoissa ja lomilla pääsee vielä osalliseksi ihmisenkokoisista kokemuksista.