Valoa ja väriä

Kuva: lussekatter.com

Joulukuun 13.päivänä juhlitaan Lucia -neitoa. Päivän kunniaksi kaikkien kuuluu syödä ässän muotoisia, rusinoilla koristeltuja ja sahramilla iloisen keltaiseksi värjättyjä Lucia-pullia.

Ruotsiksi pullia kutsutaan nimellä lussekatter. Hieman yllättäen ”lusse” ei viittaa päivänsankari Luciaan vaan itseensä Luciferiin eli paholaiseen.

Lucia-pullien historia alkaa 1600-luvun Saksasta. Tarinan mukaan kissan hahmoinen paholainen kuritti lapsia ja lapsen hahmoinen Jeesus jakoi heille pullia. Paholaisen pelottelemiseksi pullat alettiin värjätä kirkkaan keltaisiksi, jota väriä pimeydessä viihtyvä paholainen karsasti.

Sahramin käyttö Lucia-pullissa saattaa liittyä myös sen silmäsairauksia parantaviin ominaisuuksiin, olihan Pyhä Lucia näkövammaisten suojelija.

Muinaisessa Kreikassa sahramia tuottava krookus -kasvi oli pyhitetty jumalten viestinviejälle Hermekselle, jolla oli Krokos -niminen lemmitty.

https://i2.wp.com/upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/f4/Crocus_sativus_01_by_Line1.JPG

Crocus Sativus
Kuva: Creative Commons

Kun Krokos kuoli onnettomuudessa, Hermes muutti hänet kukaksi, jonka voimakkaan punaiset emiluotit symboloivat nuorukaisen vuodattamaa verta.

Toisen version mukaan muut jumalat muuttivat Krokoksen maustesahramiksi eli Crocus Sativukseksi, koska hän ei ymmärtänyt lopettaa rakastamansa nymfin jahtaamista, vaikka rakkaus oli täysin yksipuolista.

Sahrami-nimen tunnetut kielelliset juuret ulottuvat 1200-luvulle ja vanhan ranskan safranin kautta munkkilatinan safranumiin. Sen kantasanaksi on ehdotettu mm. arabian keltaista tarkoittavaa za’farania ja heprean lankaa tarkoittavaa sahafarania, mutta yksimielisyyttä asiasta ei vallitse.

Sahramia käytettiin muinaisessa maailmassa enemmän tuoksun ja värin lähteenä sekä lääkkeenä kuin mausteena. Maailman kauneimmaksi naiseksi kehutun Kleopatran kerrotaan sekoittaneen sahramia kylpyveteensä, koska hän uskoi sen maksivoivan rakastelun nautinnon.

Vain viljeltynä kasvavan Crocus Sativuksen kantaäidiksi epäillään Kreetalla jo minolaisajalla tunnettua Crocus Cartwrightianusta. Santorinilla sijainneesta minolaiskaupungista on löydetty seinämaalaus, joka kuvaa sahramia kerääviä naisia.

Iran tuottaa nykyisin yli 90% maailman sahramista. Euroopassa tärkein tuotantoalue on Don Quijoten, Pedro Almodóvarin ja Manchego-juuston kotimaakunta La Mancha, jossa kasvatettavaa sahramia monet asiantuntijat pitävät maailman parhaana.  Periespanjalainen paella valenciána on yksi tunnetuimmista sahramia sisältävistä ruokalajeista.

La Manchan sahramin ohella Italian L’Aquilassa ja Kreikan Kozanissa tuotettava sahrami ovat saaneet Euroopan Unionin kotipaikkasuojan (PGI), josta kertoo  sahramipakkauksessa oleva leima.

Sahramia myydään sekä kokonaisina, kuivattuina, ruskeanpunaisina luotteina että niistä jauhettuna jauheena. Luotit sisältävät runsaasti krosiini -nimistä ainetta, josta sekä kirkkaankeltainen väri että aromaattisen kitkerä maku ovat peräisin.

Aromiaineiden herättämiseksi sahramin rihmamaiset luotit tulee liottaa ennen käyttöä nestetilkassa, mutta jauhe on käyttövalmista sellaisenaan.

Viimeistään liotusvaiheessa käy selväksi, onko kyseessä aito sahrami vai yksi monista sahramina myytävistä ”korvaavista” tuotteista. Aito sahrami luovuttaa värinsä hyvin hitaasti. Väritestin voi tehdä myös sahramijauheelle.

Kuten tunnettua, sahrami on maailman kallein mauste. Hyvä sahrami maksaa vähintään viisi euroa grammalta ja kilohinta on siten halvimmillaankin 5000 euroa, mutta sääherkän kasvin satovaihtelut aiheuttavat suuria ja nopeita muutoksia myös hinnassa.

Sahramin kalleus johtuu siitä, että kussakin krookuksen kukassa on vain kolme emiluottia. Lisäksi hengettömän hennot luotit on korjattava käsin poimien.

Onneksi esimerkiksi puolen litran pullataikinaan riittää Meiran mukaan yksi puolen gramman pussi antamaan sekä voimakkaan värin että tuntuvan sahramin maun.

Auringonkeltaisia Lucia-pullia leipoessa voi pohtia esimerkiksi sitä, että jokaiseen sahramigrammaan tarvitaan keskimäärin 500 yksin kappalein kerättyä luottia. Yhteen kiloon sahramia kuluu siis noin puoli miljoonaa luottia, mikä tarkoittaa noin 170 000 krookuksen kukkaa.

Sitäkin voi miettiä, kuinka monen ahkeran mehiläisen työpanoksen juhlapullaan sujahtava sahramigramma on vaatinut. Ajatus antanee leipomuksille ihan uuden ulottuvuuden.

Aurinko nousee Lucian päivänä Helsingissä klo 09.17 ja laskee klo 15.12. Päivällä on pituutta 5 tuntia 55 minuuttia.

Jouluun on 11 yötä.

LÄHTEITÄ:

2 thoughts on “Valoa ja väriä

    • Kiitos samoin! Onhan se tosiaan aika pläjäys. Olin saanut sopimaan samaan pätkään koko maailmankaikkeuden Almodovarista mehiläisiin🙂.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s