Tyttömäisiä tuoksuja

Ennen espanjalaisten valloittajien tuloa itäistä Keski-Meksikoa asuttivat totonaaki – intiaanit, jotka olivat historian ensimmäisiä vaniljan kasvattajia.  Vanilja oli heille paitsi maustekasvi niin myös maksuväline: totonaakien sanotaan maksaneen veroja hallitseville atsteekeille vaniljapaloilla samaan tapaan kuin maapallon toisella puolella meidän esi-isämme käyttivät rahana oravannahkoja.

Totonaakien mytologian mukaan vanilja sai alkunsa, kun Xanat -prinsessa ryhtyi vastoin isänsä toiveita suhteeseen tavallisen maallikon kanssa, mistä syystä heidät molemmat otettiin päiviltä. Missä näiden kahden onnettoman veri kosketti maata, siihen ilmestyi trooppinen orkidea, josta sittemmin kehittyi vaniljakasvi. Vanilja on siis emansipoituneen prinsessan ja hänen salarakkaansa veren hedelmä.

Traaginen tarina synnyttää prinsessaosuutta lukuun ottamatta vääränlaisen mielikuvan vaniljan tuoksusta. Kun muut eksoottiset mausteet kuten kaneli, maustepippuri, inkivääri ja muskotti tuoksuvat nimenomaan väkevän eksoottisilta, hyvän vaniljan tuoksu on mielestäni suloinen.

Kuva: Orchid AsiaSana vanilja (englanniksi vanilla) on diminutiivimuoto espanjan tuppea ja palkoa tarkoittavasta sanasta vaina, jonka kanta on latinan vagina. Nimi ”pikku-tuppi” viittaa köynnöksenä kasvavan vaniljakasvin kukasta syntyvään palkomaiseen hedelmään, jonka sisällä on tuhansia pienenpieniä mustia siemeniä.

Nimen kasville antoivat espanjalaiset konkistadorit, joista Hernán Cortés on saanut kunnian sekä vaniljan, jota sen kotiseudulla käytettiin kaakaon mausteena, että suklaan tuomisesta eurooppalaisten iloksi 1520-luvulla.

Melkein 1800-luvun puoliväliin asti vanilja kasvoi espanjalaisten monopolina vain Meksikossa. Sen kasvattaminen ilmasto-olosuhteiltaan samankaltaisilla trooppisilla seuduilla kyllä onnistui, mutta hedelmää köynnökset eivät sitkeistä yrityksistä huolimatta tuottaneet muualla.

Loppujen lopuksi keksittiin syy epäonnistumisiin: Vanilja eli Meksikossa yksiavioisessa symbioottisessa suhteessa Melipona -mehiläisen kanssa. Se oli ainoa, joka kelpasi pölyttämään vaniljan kukan.

Kerrotaan, että ranskalaisella Réunionin saarella elänyt orjapoika keksi vuonna 1841, että kasvin voi pölyttää käsin.  Hänen oivalluksensa aloitti vaniljan maailmavalloituksen. Nykyisin suurimmat tuottajat ovat Indonesia ja Madagaskar, joiden osuus on melkein 90 %. Meksikolla on vaniljamarkkinoista enää muutaman prosentin siivu.

Kuva: Olive Nation

Vanilja on paitsi orkideakasvien ainoa syötäväksi kelpaava laji niin myös yksi maailman kalleimmista mausteista. Kalleus johtuu paljon käsityötä vaativista kasvatusmetodeista. Muun muassa edellä mainittu käsin pölyttäminen on edelleen yleisesti käytössä. Myös korjuukypsät vaniljapalot kerätään yksinkappalein ja käsin.

Vaniljan ominaismaku kehittyy korjuuta seuraavan, kuukausia kestävän kuivatusprosessin aikana. Kuivumisen seurauksena keväänvihreä palko muuttuu mustanruskeaksi ja orgaaniset yhdisteet palon sisäpinnalla kiteytyvät, mikä näkyy ”huurteena” palon pinnalla. Aromi on siis pääasiassa palossa.

Aidon vaniljan kalleuden takia vale-vanilja on vallannut maailmanmarkkinat: tuottajien mukaan noin 95 % käytettävästä ”vaniljasta” on keinotekoista makuainetta. Paperiteollisuuden sivutuotteesta valmistettavalla ligniini-vanilliinilla maustetaan muiden muassa merkittävä osa kaupoissa myytävästä vaniljasokereista, virvoitusjuomista, jäätelöistä ja jugurteista.

Jo atsteekeilla oli tapana maustaa myös sikareitaan vaniljalla, ja moderni tupakkateollisuus on omaksunut saman tavan. Vaniljan pehmeän makea, naisellinen tuoksu on luonnollisesti myös parfyymiteollisuuden suosiossa.

Omassa mielessäni vaniljan aromi tuo mieleen sen hetken, kun tulin lauantaisin koulusta ja jo eteisessä vastaan leijaili hurmaava vaniljapilvi. Olga -mummoni leipoi usein viikonlopuksi pullakuorista rahkapiirakkaa, jonka hän maustoi vaniljalla.

Saman keittiön perua on myös perinteinen vaniljakiisseli, jonka resepti löytyi mummon vanhan keittokirjan välistä ja johon on linkki jutun lopussa. Kiiltävän voinen kiisseli on mitä mainioin komponentti moniin jälkiruokiin. Tuunaamalla siitä syntyy toinen toistaan juhlavampia päätöksiä juhlasesongin aterioille.

Aitoa ja lisäaineetonta vaniljasokeria puolestaan syntyy, kun upottaa vaniljatangon kappaleen sokeriastiaan. Kaupanpäällisiksi saa ruokakaappiinsa hienon tuoksun.

Keittiössä jo parhaat päivänsä nähneellä vaniljatangolla voi tuoksuttaa myös alusvaatevarastot. Vanilja sopii hyvin pitsien ja silkkien sekaan – onhan se prinsessasta lähtöisin.

Kuin luodut toisilleen: Vaniljakiisselin ohje

LÄHTEITÄ:

2 thoughts on “Tyttömäisiä tuoksuja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s